Lue keskustelun säännöt.
Korreloivatko kaverittomuus ja parisuhteettomuus?
27.11.2021 |
Esitän väitteen, että korreloivat. Suurin osa etenkin miehistä, joilla on vaikeuksia löytää nainen, ovat sellaisia, joilla ei ole myöskään kavereita.
Perustelen tämän sillä, että ihminen, jolla on kavereita, on aktiivisempi, ja aktiivinen ihminen tutustuu enemmän uusiin ihmisiin ja sitä kautta myös naisiin. Kun mennään kaveriporukalla laskettelemaan, baariin, rannalle, minne tahansa, ollaan valmiiksi "sosiaalisessa moodissa"; on hauskaa, rento ilmapiiri, jutellaan jne. Silloin on helppo myös ottaa kontaktia muihin ihmisiin kaveriporukan ulkopuolella.
Toinen peruste ovat sosiaaliset taidot sinänsä. Kaveripiiri kertoo siitä, että ihminen on sosiaalinen. Hän osaa tutustua ihmisiin ja ihmiset tutustuttuaan pitävät hänestä eli haluavat ylläpitää ja jatkaa tuttavuutta.
Ja kyllä, sama pätee varmasti myös naisiin, mutta korostin alussa miehiä siksi, että enemmän tällä palstalla näkee miesten väitteitä, että Tinder on ainoa vaihtoehto tutustua vastakkaiseen sukupuoleen.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai korreloi. Yhteistä on sosiaalisten taitojen puute, ne kun ei kehity yksin.
Tämä tukee näkemystäni, että kannattaisi panostaa ystävyys- ja tuttavuussuhteisiin sen sijaan, että epätoivoisesti hakkaa jotain sovellusta löytääkseen elämänkumppanin. Monelle se tuntuu kuitenkin olevan vastenmielistä, miksi?
No, minä kaipaan enemmän vain läheisempää suhdetta. Kaverisuhteiden ylläpitäminen vaatii satunnaista tapaamista, mikä stressaa aina enemmän kuin vakituinen näkeminen/yhdessä asuminen. Parasta olisi, jos olisi lapsuudenkavereita, joille ei tarvisisi selitellä valintojaan, mutta ei ole. :(
Entä jos rakastuisit sosiaaliseen ihmiseen? Jaksaisitko sitä, että joutuisit tapaamaan hänen sukulaisiaan ja ystäviään, viettämään jouluja hänen perheensä kanssa ja kesäviikonloppuja kavereiden mökeillä? Vai etsitkö nimenomaan toista yksin viihtyvää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai korreloi. Yhteistä on sosiaalisten taitojen puute, ne kun ei kehity yksin.
Tämä tukee näkemystäni, että kannattaisi panostaa ystävyys- ja tuttavuussuhteisiin sen sijaan, että epätoivoisesti hakkaa jotain sovellusta löytääkseen elämänkumppanin. Monelle se tuntuu kuitenkin olevan vastenmielistä, miksi?
- miten niihin panostetaan?
En halua puhua henkilökohtaisista asioista ihmisille joita en kunnolla tunne.
Ihmisistä ei oikein tiedä haluavatko he olla oikeasti ystäviä vai esittävätkö vaan ja sitten puhuvat seläntakana kun ei oikeasti haluakaan olla tekemisissä.
Pinnallista juttua voi aina heittää harrastuksissa mutta ei tulisi mieleenkään kutsua ketään kotiin tai ängetä jollekin puolitutulle kylään.
Puolisoni on paras kaverini ja teemme asioita aina yhdessä.
Miehelläni ei myöskään ole mitään omaa kaveripiiriä jossa pyörisi erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai korreloi. Yhteistä on sosiaalisten taitojen puute, ne kun ei kehity yksin.
Tämä tukee näkemystäni, että kannattaisi panostaa ystävyys- ja tuttavuussuhteisiin sen sijaan, että epätoivoisesti hakkaa jotain sovellusta löytääkseen elämänkumppanin. Monelle se tuntuu kuitenkin olevan vastenmielistä, miksi?
No, minä kaipaan enemmän vain läheisempää suhdetta. Kaverisuhteiden ylläpitäminen vaatii satunnaista tapaamista, mikä stressaa aina enemmän kuin vakituinen näkeminen/yhdessä asuminen. Parasta olisi, jos olisi lapsuudenkavereita, joille ei tarvisisi selitellä valintojaan, mutta ei ole. :(
Entä jos rakastuisit sosiaaliseen ihmiseen? Jaksaisitko sitä, että joutuisit tapaamaan hänen sukulaisiaan ja ystäviään, viettämään jouluja hänen perheensä kanssa ja kesäviikonloppuja kavereiden mökeillä? Vai etsitkö nimenomaan toista yksin viihtyvää?
Ei sillä ole niin merkitystä, koska järjestelyt ovat yleensä sovittavissa ja olen kyllä joustavakin. Mutta en tiedä, miksi joku sosiaalisuudesta syttyvä haluaisi nyhjätä minun kanssani. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai korreloi. Yhteistä on sosiaalisten taitojen puute, ne kun ei kehity yksin.
Tämä tukee näkemystäni, että kannattaisi panostaa ystävyys- ja tuttavuussuhteisiin sen sijaan, että epätoivoisesti hakkaa jotain sovellusta löytääkseen elämänkumppanin. Monelle se tuntuu kuitenkin olevan vastenmielistä, miksi?
No, minä kaipaan enemmän vain läheisempää suhdetta. Kaverisuhteiden ylläpitäminen vaatii satunnaista tapaamista, mikä stressaa aina enemmän kuin vakituinen näkeminen/yhdessä asuminen. Parasta olisi, jos olisi lapsuudenkavereita, joille ei tarvisisi selitellä valintojaan, mutta ei ole. :(
Entä jos rakastuisit sosiaaliseen ihmiseen? Jaksaisitko sitä, että joutuisit tapaamaan hänen sukulaisiaan ja ystäviään, viettämään jouluja hänen perheensä kanssa ja kesäviikonloppuja kavereiden mökeillä? Vai etsitkö nimenomaan toista yksin viihtyvää?
Olen eri, mutta vastaanpa kuitenkin. Olen parikin kertaa ollut suhteessa todella sosiaalisen ihmisen kanssa ja palanut loppuun, kun kumppani on halunnut raahata minut mukanaan joka paikkaan.
Nykyinenkin kumppanini on varsin sosiaalinen ja ekstrovertti, mutta viihtyy myös kanssani kaksin kotona. Hän käy riennoissa ja tapaa ystäviään, mutta minä olen silloin töissä tai vietän laatuaikaa ladaten akkujani kotona. Kun ollaan yhdessä, ollaan lähtökohtaisesti kahdestaan. Ellei tämä sopisi hänelle, niin yhteiselämä ei onnistuisi.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai korreloi. Yhteistä on sosiaalisten taitojen puute, ne kun ei kehity yksin.
Ne itse asiassa ruostuu, kun niitä ei käytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät korreloi. Ennemminkin päinvastoin. Pysyvään parisuhteeseen päätyvät ne, joilla on aikaa puolisolle ja halua viettää aikaa enemmän perheen kanssa kuin kavereiden. Mulla oli paljon kavereita enne parisuhdetta. Vuosien mittaan kaverien määrä on vähentynyt. Nyt jäljellä ovat ystävät ja puoliso. Toki sosiaalisetkin pariutuvat, ehkä nopeammin, mutta nopeammin he myös eroavat.
Vierailija kirjoitti:
Mistä te kaverittomat oikein löydätte kumppanin?
Oon löytänyt ainakin töistä ja koulusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivät korreloi. Ennemminkin päinvastoin. Pysyvään parisuhteeseen päätyvät ne, joilla on aikaa puolisolle ja halua viettää aikaa enemmän perheen kanssa kuin kavereiden. Mulla oli paljon kavereita enne parisuhdetta. Vuosien mittaan kaverien määrä on vähentynyt. Nyt jäljellä ovat ystävät ja puoliso. Toki sosiaalisetkin pariutuvat, ehkä nopeammin, mutta nopeammin he myös eroavat.
En tarkoittanut parisuhteessa olemista ja parisuhteen laatua vaan sitä, että kaverillisten on paljon helpompaa löytää kumppani kuin kaverittomien, koska he kohtaavat enemmän ihmisiä ja heillä on paremmat sosiaaliset taidot.
Suomessa on aika yleistä olla ns perhekeskeinen, aletaan parisuhteeseen tai perustetaan perhe ja sitten ei ole enää aikaa ja energiaa muille kavereille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei korreloi kovinkaan vahvasti.
Minulla on tuttuja, joilla on paljon kavereita ja jotka ovat iiihan koko ajan menossa. Parisuhteet ovat lyhyitä, koska nämä ovat lyhytjänteisiä ihmisiä! Jossain vaiheessa tarjontaa ei enää ole, kun parhaat ovat jo varattuja.
Minulla on myös tuttuja, joilla ei ole kavereita, mutta on hyvin pitkä parisuhde toisen introvertin kanssa. He eivät tarvitse kavereita rinnalleen, koska heillä on toisensa. Kavereiden tapaamisesta tarvitsee lataumisaikaa, mutta kun se ei onnistu, kun ei ole sinkku. Eli ei ole tarvetta ja kiinnostusta ylläpitää kaverisuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Ei korreloi kovinkaan vahvasti.
Minulla on tuttuja, joilla on paljon kavereita ja jotka ovat iiihan koko ajan menossa. Parisuhteet ovat lyhyitä, koska nämä ovat lyhytjänteisiä ihmisiä! Jossain vaiheessa tarjontaa ei enää ole, kun parhaat ovat jo varattuja.
Minulla on myös tuttuja, joilla ei ole kavereita, mutta on hyvin pitkä parisuhde toisen introvertin kanssa. He eivät tarvitse kavereita rinnalleen, koska heillä on toisensa. Kavereiden tapaamisesta tarvitsee lataumisaikaa, mutta kun se ei onnistu, kun ei ole sinkku. Eli ei ole tarvetta ja kiinnostusta ylläpitää kaverisuhteita.
En edelleenkään tarkoittanut parisuhteen kestoa tai laatua vaan todennäköisyyttä löytää kumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät korreloi. Ennemminkin päinvastoin. Pysyvään parisuhteeseen päätyvät ne, joilla on aikaa puolisolle ja halua viettää aikaa enemmän perheen kanssa kuin kavereiden. Mulla oli paljon kavereita enne parisuhdetta. Vuosien mittaan kaverien määrä on vähentynyt. Nyt jäljellä ovat ystävät ja puoliso. Toki sosiaalisetkin pariutuvat, ehkä nopeammin, mutta nopeammin he myös eroavat.
En tarkoittanut parisuhteessa olemista ja parisuhteen laatua vaan sitä, että kaverillisten on paljon helpompaa löytää kumppani kuin kaverittomien, koska he kohtaavat enemmän ihmisiä ja heillä on paremmat sosiaaliset taidot.
Aika moni kohtaa kumppaninsa nykyään internetin välityksellä. Ja parisuhteessa sitä vasta niitä vuorovaikutustaitoja tarvitaankin, harvemmin ihmiset asuu kavereidensa nurkissa 247 ainakaan vuosikausia (muusta kuin olosuhteiden pakosta). Parisuhde on yleensä paljon intiimimpi ja tiiviimpi ihmissuhde, kavereiden kanssa nähdään pikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät korreloi. Ennemminkin päinvastoin. Pysyvään parisuhteeseen päätyvät ne, joilla on aikaa puolisolle ja halua viettää aikaa enemmän perheen kanssa kuin kavereiden. Mulla oli paljon kavereita enne parisuhdetta. Vuosien mittaan kaverien määrä on vähentynyt. Nyt jäljellä ovat ystävät ja puoliso. Toki sosiaalisetkin pariutuvat, ehkä nopeammin, mutta nopeammin he myös eroavat.
En tarkoittanut parisuhteessa olemista ja parisuhteen laatua vaan sitä, että kaverillisten on paljon helpompaa löytää kumppani kuin kaverittomien, koska he kohtaavat enemmän ihmisiä ja heillä on paremmat sosiaaliset taidot.
Aika moni kohtaa kumppaninsa nykyään internetin välityksellä. Ja parisuhteessa sitä vasta niitä vuorovaikutustaitoja tarvitaankin, harvemmin ihmiset asuu kavereidensa nurkissa 247 ainakaan vuosikausia (muusta kuin olosuhteiden pakosta). Parisuhde on yleensä paljon intiimimpi ja tiiviimpi ihmissuhde, kavereiden kanssa nähdään pikaisemmin.
Aika moni, mutta ainakin tällä palstalla todella moni valittaa sitä, kun ei Tinderistä löydy, ja kun ehdottaa että unohtaisi koko Tinderin niin tulee vastaukseksi, ettei ole mitään muita vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen, kuinka joillakin riittää paukkuja niin moniin tiiviisiin ystävyyksiin. Pakostakin ajattelee, että nämä ihmiset suhtautuvat ihmisiin jotenkin pintapuolisesti. Onko heille se kumppanikin vain yksi näistä ns. ystävistä, paitsi että ystävät ovat tietenkin kumppania tärkeämpiä, kuten nykyisin opetetaan?
Jos ihminen on introvertti, hänellä ei ole paljon kavereita, kun hänellä ei ole paljon kavereita, hän käy vähemmän tapahtumissa joihin kavereiden kanssa yleensä mennään, ja kun hän altistuu vähemmän ihmisille, niin kumppanin löytyminen on epätodennäköisempää.
Toisaalta nykyään jopa 30% pareista tapaa netissä tai appin kautta, joten kaksi kaveritonta introverttia voi helposti löytää toisensa ja jatkaa sitten kahdestaan nyhjäämisellä ilman kavereita
Mulla on vain kaksi kaveria, mutta parin kymmenen vuoden ajan ollut kokoajan parisuhteessa ja edelleen. Nainen vaan vaihtunut.
Sanoisin, että kyllä voi löytää kumppanin vaikka kioskilta, mutta pitää osata tooooosi hyvin lukea toista ihmistä ja tässä voi olla apua että on paljon ihmisten kanssa tekemisissä.
Taitaa enemmänkin introverttiys korreloida kaverittomuuden kanssa ja tuo introverttiys myös estää aloitteiden tekemisen tai niihin oikealla vakavuudella vastaamisen.
No ei ainakaan mula korreloi. On kavereita ja ystäviä, ja töissä ym tutustun ihmisiin helposti.
Parisuhdetta en ole löytänyt koskaan. Enää en oikein viihdy baareissa ym joten ei juurikaan ole luontevia paikkoja, joissa niitä omanikäsiä, vapaita, miehiä tapaisi. Nettideittailua koitin nuorempana, mutta kun aina tuli torjutuksi jos halusi jotain vakavampaa, niin ei sitä jaksa enää. Töissä miehet on useimmat huomattavasti minua vanhempia ja lähes kaikki varattuja - enkä ylipäätään koe luontevaksi yrittää työkaverweista parisuhdetta löytää, menee vaan työelämä pilalle sellasesta säätämisestä.
Mutta kavereita mulla riittää, ja useita hyviä ystäviä.
N30
Ei korreloi ainakaan aikuisemmilla naisilla.
Ei mun kohdalla. Mulla on kavereita. Tulen hyvin toimeen muutenkin ihmisten kanssa yleisesti ottaen. Myös naisten kanssa. Komeaksikin on joskus kehuttu. Sinkkuna oleminen on mulle enemmänkin oma valinta. Terv. Mies