Mitä tekisit jollet pelkäisi?
Entinen pomoni aina käski miettiä tätä päätöksentekotilanteessa.
Itse muuttaisin Keski-Eurooppaan perheineni. Mutta pelkään, saisivatko molemmat puolisot töitä ja miten lapset sopeutuisivat.
Kommentit (25)
Kysyisin eräältä tietyltä ihan suoraan, mikä oli oikea syy pakkien antamiseen ja miksen kelvannut hänelle. Olen "syyn" saanut jo tietää, mutta en usko hänen puhuvan totta. En uskalla kysyä suoraan, koska onhan se aika säälittävää vielä pakkienkin jälkeen inttää ja tivata.
En ole koskaan pelännyt mitään. Tiedän sen kuulostavan oudolta. En ole psykopaatti tai mikään muukaan vastaava vaan minulta puuttuu pelon tunne. En osaa myöskään itkeä vaikka tunnen surua ja olen empaattinen.
En pelon takia, vaan sen takia että tiedän asioilla olevan myös ikäviä seurauksia, jätän asioita tekemättä...
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan pelännyt mitään. Tiedän sen kuulostavan oudolta. En ole psykopaatti tai mikään muukaan vastaava vaan minulta puuttuu pelon tunne. En osaa myöskään itkeä vaikka tunnen surua ja olen empaattinen.
Mutta sitähän tuo on, harvemmin kai psykopaatti myöntää sellainen olevansa..
Varmaan yrittäisin lähestyä naisia, ja ravaisin baareissa.
Terveisin Naispelko28
Muuttaisin jonnekin lämpimään. Siinä pelottaa vain toimeentulon turvaaminen ja se, että lähtikö puoliso mukaan.
Jättäytyisin yhteiskunnan ulkopuolelle erakoksi. Tämä ajatus on ollut jo ennen kotonaan ja se on vain vahvistunut tämän hulluuden myötä. Elän todella stereotyyppistä keskiluokkaista elämää, jota inhoan. En kuitenkaan uskalla jättää perhettäni ja sosiaalinen paine on liian kova. Jatkan oravanpyörässä ja teen henkistä itsemurhaa päivä päivältä.
Vierailija kirjoitti:
Jättäytyisin yhteiskunnan ulkopuolelle erakoksi. Tämä ajatus on ollut jo ennen kotonaan ja se on vain vahvistunut tämän hulluuden myötä. Elän todella stereotyyppistä keskiluokkaista elämää, jota inhoan. En kuitenkaan uskalla jättää perhettäni ja sosiaalinen paine on liian kova. Jatkan oravanpyörässä ja teen henkistä itsemurhaa päivä päivältä.
Ennen koronaa siis...
Tekisin juuri samoja asioita ja eläisin aivan samoin kuin nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan pelännyt mitään. Tiedän sen kuulostavan oudolta. En ole psykopaatti tai mikään muukaan vastaava vaan minulta puuttuu pelon tunne. En osaa myöskään itkeä vaikka tunnen surua ja olen empaattinen.
Mutta sitähän tuo on, harvemmin kai psykopaatti myöntää sellainen olevansa..
Joillain on luottamus elämään.
Jos en pelkäisi, jäisin työttömäksi.
Raamatussa sanotaan, ettei rakkaudessa ole pelkoa vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelkäsikö Jeesus? Oliko hän psykopaatti?
Vierailija kirjoitti:
Tappaisin itseni.
Sama!
Mitä tähän kysymykseen vastaamisella piti pomon mielestä saavuttaa?
Jos haluat tehdä jotain etkä tee sitä, koska pelkäät, mitä sen miettiminen auttaa? Onko tarkoitus tulla akuutin tietoiseksi siitä miten pilaa joka hetki elämäänsä kun ei uskalla tehdä niitä ratkaisuja mitä muuten tekisi? Ja sitten tuntea itsensä vielä aiempaa surkeammaksi...
Tunnistaisin jotain eräälle henkilölle, jotain mitä oon nyt monta kuukautta halunnut sanoa.
Raastavinta on se että tunne saattaa olla molemminpuolinen mutta pelottaa sanoa ääneen mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tähän kysymykseen vastaamisella piti pomon mielestä saavuttaa?
Jos haluat tehdä jotain etkä tee sitä, koska pelkäät, mitä sen miettiminen auttaa? Onko tarkoitus tulla akuutin tietoiseksi siitä miten pilaa joka hetki elämäänsä kun ei uskalla tehdä niitä ratkaisuja mitä muuten tekisi? Ja sitten tuntea itsensä vielä aiempaa surkeammaksi...
Pointti oli se, että tekisi mitä haluaa sen sijaan että tekee vain mitä uskaltaa. Näin miettimällä tekee ne pelot itselleen näkyväksi ja sitten voi miettiä, onko riski ja epämukavuus oikeasti isompi kuin saatavissa oleva hyöty.
-ap
En minä ennen pelännyt. Elin ja tein tyhmyyksiäkin. Jos sattui, jatkoin matkaa ja unohdin. Miten voi ihminen muuttua tällaiseksi nyhveröksi vanhetessaan?
Olisin sinkku. Pelkään olla yksin.