Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistaako muita supermenestyneet kolmekymppiset?
26.11.2021 |
Ahdistaa, kun ympärillä on valtavasti kolmekymppisiä supermenestyneitä ihmisiä. Näillä ihmisillä on jo kolmekymppisenä huipputyöpaikat johtoportaassa aloilla, joilla yleensä johtotehtävissä on keski-ikäisiä ja sitä vanhempia. Näillä ihmisillä on huippuduunin lisäksi puoliso ja lapsi/lapsia, omistusasunto ja tavoitteellisia harrastuksia. Monella on kroppakin hyvässä kunnossa ja laajat sosiaaliset verkostot. Toiset ovat paahtaneet töiden ohessa opintoja tai jopa väikkärin. Aikoinaan tuntui, että tuollaisia monella tavalla elämässä pärjänneitä ihmisiä oli keski-ikäisissä ja sitä vanhemmissa, joilla oli vuosikymmenten aikana ollut aikaa edetä elämässä monella tavalla. Nyt tuntuu, että jatkuvasti uutisoidaan jostakin nuoresta huippulupauksesta tai kolmekymppisestä rikkaasta yritysjohtajasta - menestys on tullut jo tosi nuorena.
Olen aikoinaan opiskellut ja olen ollut työelämässä jo vuosia, mutta mietin, miten ihmeessä nuo ihmiset saavat tuon kaiken ja miten he ehtivät tekemään tuon kaiken? Olen 31 v, vakituisessa työpaikassa (jossa en viihdy) ja haluaisin edetä urallani. Uuden työpaikan saaminen on alallani älyttömän vaikeata koronatilanteesta johtuen, kun paikkoja ei huonon taloustilanteen takia avaudu. On vain pakko odottaa tilanteen helpottamista ja siltikin eteneminen uralla on hidasta, vaikka tekisi kovasti töitä sen eteen. Asutaan puolison ja lapsen kanssa yhä vuokralla vanhassa talossa, kun pysyvä asuinpaikkakuvio on kohdallamme auki. Tavoitteellisille harrastuksille ja todella aktiiviselle sosiaaliselle elämälle ei ole pikkulapsiperheessä aikaa.
Ahdistaako muita nämä supermenestyneet kolmekymppiset, jotka paahtavat sata lasissa kaikkea mahdollista ja tuntuvat menestyvän joka asiassa? Itselleni tulee olo, että jatkuvat uutiset menestyjistä, nuoresta pääministeristä jne ahdistavat, kun itse ei tuollaiseen suorittamiseen kykene.
Ap
Kommentit (48)
Ei ahdista. Itse olen duunaritaustasta noussut keskiluokkaan mutta aikuiset lapseni 30+v puolisoineen voi hyvin luokitella menestyneiksi.
On koulutus, vakityöt päällikkö/johtotasolla, hyvät tulot, onnellinen tavallinen parisuhde, kauniit kodit, suloiset normaalit lapset. Kaikki hoikkia ja hyväkuntoisia kuten ystävänsäkin. Silti ei stressaamista eikä pakonomaista suorittamista. Perhe- ja sukukeskeistä porukkaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noita supermenestyjiä on jo kaksikymppisissäkin. Juuri eilen YouTube tarjosi sivupalkissaan minulle katsottavaksi 25-vuotiasta miljonääriä.
Toisaalta en haluaisi omaa naamani julkisuuteen, mitä usein tarvitaan siihen, että menestyy. Rikastumiseen tarvitaan myös kyynärpäätaktiikkaa ja muiden riistämistä, ja se ei sovi minulle.
Noo, täytyy myöntää, että välillä mietityttää, mitä olisi pitänyt tehdä toisin, kun Talouselämän tai muiden ammattilehtien artikkeleissa alkaa olla oman ikäryhmän menestyjiä haastateltavana. Itse olen korkeakoulutettu, mutta työkokemus on vähän nurinkurinen (TK-yritys->yliopistotutkija->yritysmaailma) niin käytännön kokemus alalta on vähän vähäistä vielä. Olen kuitenkin omassa yrityksessäni arvostettu ja kuulemma potentiaalia löytyy, joten ehkä sitten nelikymppisenä onkin eri tilanne. (Oikeasti pidän kyllä työstäni ja nautin ainakin toistaiseksi vielä siitä käytännönläheisyydestä, mitä työssäni näen. Visioita ja teorioita tuli pyöriteltyä jo nuorempana).
Monilla kolmekymppisillä on itse / kaveriporukan kanssa perustettu start-up, jossa on töissä tasan ne viisi kaverusta, joista yksi on CEO, toinen CFO, kolmas CTO, neljäs CSO ja viides CMO. Sitten kun tajutaan, että kukaan heistä ei varsinaisesti tee töitä, palkataan joku tuttava Talent Acquisition Leadiksi tai Head of HRksi rekrytoimaan taloon Office Manager ja jatketaan itse enkelisijoittajien rahoilla rällästystä ja postataan LinkedIniin, kuinka ”huikeaa” meno onkaan.
Vierailija kirjoitti:
Noita supermenestyjiä on jo kaksikymppisissäkin. Juuri eilen YouTube tarjosi sivupalkissaan minulle katsottavaksi 25-vuotiasta miljonääriä.
Toisaalta en haluaisi omaa naamani julkisuuteen, mitä usein tarvitaan siihen, että menestyy. Rikastumiseen tarvitaan myös kyynärpäätaktiikkaa ja muiden riistämistä, ja se ei sovi minulle.
Viihde on juuri sitä mafioiden ja rikollisen paratiisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on mahdollista saavuttaa vaikka ja mitä, mutta kyllä se vaatii myös todella paljon jaksamista ja aika moni myös palaa jossain vaiheessa loppuun jos ei huolehdi omasta jaksamisesta. Olen tällainen kuvaamasi ns. supersaavuttaja, mutta kyllä alkaa jo tulemaan seinä vastaan ja pakko alkaa himmailla. Vuoden päästä viimeistään alan vaan nauttia elämästä. Tällä hetkellä maisteriopinnot meneillään, rakennusprojekteja, pihan sunnittelua, perhe- ja työelämää kun yhdistelee niin rankaksi käy. En ehdi edes joulukoristeita laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa.
Oon kotona vauvan kans ja kaikki muut elää tosi aktiivista elämää. Somessa katsellessa varsinkin ahdistaa kuulla tuttujen kuulumisista. Yksi oli kirjoittanut kirjan, toinen saanut paikan esimiehenä, kolmas on töiden ja lasten lisäksi ehtinyt jo nuorena tekemään nousujohteisen uran kunnallispolitiikassa. Vaikka halusin lasta tosi paljon niin samalla stressaan, pilasinko mahdollisuuteni työelämässä olemalla reilun vuoden pois. Tuskin kukaan mies stressaa tällaista. :(
Keskity siihen vauvaan ja kyttää vähemmän somea. Et elä muiden elämää vaan omaasi.
Alue: Aihe vapaa
Minä ajattelen jo 30v, että parikymppiset olivat todella arvokasta ja ihanaa aikaa ja olisi voinut käyttää sen paremmin ja keskittyä itseensä ja omaan elämänlaatuunsa. Ei kaikenlaiseen murehtimiseen ja raatamiseen.