Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistaako muita supermenestyneet kolmekymppiset?
26.11.2021 |
Ahdistaa, kun ympärillä on valtavasti kolmekymppisiä supermenestyneitä ihmisiä. Näillä ihmisillä on jo kolmekymppisenä huipputyöpaikat johtoportaassa aloilla, joilla yleensä johtotehtävissä on keski-ikäisiä ja sitä vanhempia. Näillä ihmisillä on huippuduunin lisäksi puoliso ja lapsi/lapsia, omistusasunto ja tavoitteellisia harrastuksia. Monella on kroppakin hyvässä kunnossa ja laajat sosiaaliset verkostot. Toiset ovat paahtaneet töiden ohessa opintoja tai jopa väikkärin. Aikoinaan tuntui, että tuollaisia monella tavalla elämässä pärjänneitä ihmisiä oli keski-ikäisissä ja sitä vanhemmissa, joilla oli vuosikymmenten aikana ollut aikaa edetä elämässä monella tavalla. Nyt tuntuu, että jatkuvasti uutisoidaan jostakin nuoresta huippulupauksesta tai kolmekymppisestä rikkaasta yritysjohtajasta - menestys on tullut jo tosi nuorena.
Olen aikoinaan opiskellut ja olen ollut työelämässä jo vuosia, mutta mietin, miten ihmeessä nuo ihmiset saavat tuon kaiken ja miten he ehtivät tekemään tuon kaiken? Olen 31 v, vakituisessa työpaikassa (jossa en viihdy) ja haluaisin edetä urallani. Uuden työpaikan saaminen on alallani älyttömän vaikeata koronatilanteesta johtuen, kun paikkoja ei huonon taloustilanteen takia avaudu. On vain pakko odottaa tilanteen helpottamista ja siltikin eteneminen uralla on hidasta, vaikka tekisi kovasti töitä sen eteen. Asutaan puolison ja lapsen kanssa yhä vuokralla vanhassa talossa, kun pysyvä asuinpaikkakuvio on kohdallamme auki. Tavoitteellisille harrastuksille ja todella aktiiviselle sosiaaliselle elämälle ei ole pikkulapsiperheessä aikaa.
Ahdistaako muita nämä supermenestyneet kolmekymppiset, jotka paahtavat sata lasissa kaikkea mahdollista ja tuntuvat menestyvän joka asiassa? Itselleni tulee olo, että jatkuvat uutiset menestyjistä, nuoresta pääministeristä jne ahdistavat, kun itse ei tuollaiseen suorittamiseen kykene.
Ap
Kommentit (48)
Joku vajaa kirjoittaa että kyllä sellainen hlvetin esikartano tämä on ja miten sinua ja pskaisia frendejäsi pitäisi pelätä liikenteessä. Ajan vielä jonkun päälle tai jään itse jonkun alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ahdista, hyvä kun jotkut menestyy.
Miksi ahdistut etkä ole onnellinen toisten puolesta?
Samaa kastia kui Wille. Pelottaako jo, joko pelottaa. 8 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottahan se on, ettei kaikista ole menestyjiksi. Turha on silti olla muille kateellinen, kaikilla on kyllä ollut samat mahdollisuudet kouluttautua ja verkostoitua. Jos olet nämä mahdollisuudet ollut aikanaan käyttämättä, turha on valittaa. Päätös on ollut omasi, älä siis ole kateellinen meille oikeat päätökset tehneille menestyjille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä miten ap:n viestillä on paljon yläpeukkuja, mutta ketju on täynnä näitä "ei mua ahdista enkä kadehdi" kommentteja...
mulla ahdistaa myös, mutta yritän ajatella ettei esim. somessa annettu kuva ole koko totuus. ja jos mä ryhdyn miettimään noiden ihmisten elämää tarkemmin, niin jokaisella on omat haasteensa. ja aika monet tuntemani uratykit eivät ole niitä vanhempia, jotka hoitavat lapsiaan paljon ja tekevät lasten kanssa paljon yhdessä. sitä sitten herkästi hyvitellään sillä, että lasten kanssa tehdään jotain tosi erityistä silloin, kun on aikaa. mieluummin mä iltaisin peittelen lapseni nukkumaan yhteisen ajan jälkeen kuin istuisin jossain kokouksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse 28 ja mitä tässä nyt sivusta seurannut suht saman ikäisiä, niin moni on ostanut koiran ja talon ja lapsia vähintään yksi. Töissä käyvät kuka missäkin ja oikeastaan se työ sitten onkin ainut asia mikä on pysynyt paria vuotta pidempään. Nuoremmillakin leveä elämäntyyli ja merkkivaatteet on monilla velaksi hankittu joten illuusio rahasta ja menestyksestä on aika vahva jos ei tunne paremmin.
En ymmärrä mikä kiire ihmisillä on nykyään saada koko elämä valmiiksi ennenkuin on kolmekymmentä. Tosi nuoret ovat myös raivostuttavan pikkuvanhoja.
Minua ahdistaa nähdä tuollaista elämää - itse olen kolmekymppinen ja työ on ihan kivaa (olen yrittäjä). Pingotin liikaa parikymppisenä ja nyt varsinkin koronan myötä olen tajunnut, että eipä suurella osalla yhteiskunnan määrittelemistä menestyksen mittareista ole mitään virkaa. Ei ole lapsia, puolisoa, omistusasuntoa eikä koiraa tai autoa, on vapaus ihastua ja elää omannäköistä elämää. Reissaan ja elän järkevästi hetkessä :) Ei niitä tavaroita saa mukaan kun täältä lähtee ja velaksi eläminen on pelottavaa. Parisuhteet eivät aina kestä ja kaikenmoista voi tapahtua. Kannattaa harjoittaa kiitollisuutta omista jutuista ja lopettaa vertailu. Somessa kaikki valehtelee ja varsinkin ne kaikista onnettomimmat :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ollut sama työ about sen 10 vuotta? Sitä se menestyminen sitten on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei, koska olen yksi niistä. Kannattaisi ne koulut käydä, niin olisi mahdollisuus samaan.
Yliopistosta valmistuu noin 25-26-vuotiaana. 30-vuotiaana ei todellakaan ole mikään suuri johtaja 😁
Lisäksi velkarahalla hankitut asiat, joutuu lopulta kuitenkin maksamaan.
Ei ahdista "menestyneet" enää 50-vuotiaana kun tietää millä hinnalla se "menestys" usein tulee... Ei kannata liikaa vertailla itseään muihin. Parempi kun keskittyy vain omaan elämään ja kannattaa ennen kaikkea panostaa hyvin ihmissuhteisiin. Se on loppujen lopuksi elämässä se kaikkein tärkein asia!
Ei ahdista. Tunnen joitakin tällaisia tapauksia. Osa on suorittajia, osa hyviä priorisoimaan, osa vaan tooosi fiksuja. Sellaista se on. Omat tavoitteeni elämässä ovat vähän erilaisia, niin siksi ei varmaan ahdista.
Ei ahdista. Ei kiinnosta tuollainen kiipeäminen. Työn merkityksellisyys on se mikä tuo itselle onnea. Kaikilla on omat ristinsä, enkä kadehdi ketään. En usko, että työlle omistautuminen tuo ylipäänsä onnea.
Nuorena kannattaa tajuta, että jo se nuoruus itsessään on tosi arvokas asia (olettaen että on terve henkilö). Silloin kun on nuori (ja tarkoitan tällä siis vielä sitä kun ikä alkaa numerolla 3), ei välttämättä tajua tätä. Vanhemmiten tajuaa sitten kuinka arvokasta aikaa se nuoruus on jo sinänsä. Ja kannattaa panostaa silloin aidosti merkityksellisiin asioihin. Ulkoiset menestyksen merkit eivät ole niin tärkeitä. Tiedän että tämä kuulostaa vähän väsyneeltä kliseeltä, mutta niin se vain on! Moni vasta myöhemmin sitten ymmärtää, että se kaikki mitä on tavoitellut nuorempana, ei ollutkaan välttämättä niin tärkeää.
Mutta nuorena on tosi suuri houkutus vertailla itseään koko ajan muihin ja etenkin silloin kun ei ole ollut vielä työelämässä pitkään, niin tämä oikein erityisesti korostuu.
Vierailija kirjoitti:
Ei. En tunne yhtäkään kuvailemasi kaltaista ihmistä.
En minäkään. Tunnen yhden, joka olisi satumaisen rikas, mutta sitä käytettiin hyväksi ilman, että olisi voinut estää sitä, pahoinpideltiin lähes kasvikseksi ja sen sellaista. Siellä pyramidin huipulla meno on todella persoonallisuushäiriöistä. Kuka haluaa sitä? Moni nuori menestyjä menestyy jonkun toisen työstä ja kivusta. Ette ehkä edes uskoisi. Onneksi pääsin sen näkemään, niin meni omatkin arvot uusiksi. Vapaus, vapaa-aika, luonto, elämä... kaikki muu ennen työtä.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistaa.
Oon kotona vauvan kans ja kaikki muut elää tosi aktiivista elämää. Somessa katsellessa varsinkin ahdistaa kuulla tuttujen kuulumisista. Yksi oli kirjoittanut kirjan, toinen saanut paikan esimiehenä, kolmas on töiden ja lasten lisäksi ehtinyt jo nuorena tekemään nousujohteisen uran kunnallispolitiikassa. Vaikka halusin lasta tosi paljon niin samalla stressaan, pilasinko mahdollisuuteni työelämässä olemalla reilun vuoden pois. Tuskin kukaan mies stressaa tällaista. :(