Saako kerrostalossa juosta sisällä tömistellen, jos on alanaapureita?

Lapset liikkuu. Toiset lapset ovat vilkkaampia kuin toiset.

Ennemmin pitäisi herätellä keskustelua rakentamisen tasosta. Ei ole normaalia, että koko talo tärisee.

Vierailija kirjoitti:

Lapset liikkuu. Toiset lapset ovat vilkkaampia kuin toiset.

Ennemmin pitäisi herätellä keskustelua rakentamisen tasosta. Ei ole normaalia, että koko talo tärisee.

Niin no, pitääkö vanhat talot mielestäsi purkaa? Tosiaan nykyisin uusia rakennuksissa kannattaisi tuokin ottaa huomioon, että ihmisiä ei nykyisin enää kiinnosta mikään muu kuin mihin on oikeus viis muiden kotirauhasta. Niin ne aikuisetkin liikkuu toiset enemmän ja toiset vähemmän, mutta se ei kuitenkaan oikeuta häiritsemään jatkuvalla syötöllä naapureita?

Jos varmuudella tiedät, missä huoneistossa lapsi / lapset metelöivät, saat tietenkin aina mennä ko. huoneiston ovelle antamaan hieman palautetta (nk. naapurineuvottelu).

Ko. asunto-osakeyhtiön hiljaisena aikana (alkaa yleensä klo 22) ei saa pitää meteliä. Itse olen vastaavassa tapauksessa käynyt ko. huoneiston ovella huutamassa kuin palosireeni. Näin aion tehdä jatkossakin.

Näin annan yläkerran naapurille pohdittavaa: antaako kersansa terrorisoida taloa, jolloin alakerran täti tulee raivosta punaisena karjumaan, vai opettaako kauhukakaransa tavoille.

Ei kerrostalossakaan tarvitse mitä tahansa sietää. Itse olen antanut häiriköille samalla mitalla takaisin, ja näin aion tehdä jatkossakin.

Tuulia Tuumivainen kirjoitti:

Jos varmuudella tiedät, missä huoneistossa lapsi / lapset metelöivät, saat tietenkin aina mennä ko. huoneiston ovelle antamaan hieman palautetta (nk. naapurineuvottelu).

Ko. asunto-osakeyhtiön hiljaisena aikana (alkaa yleensä klo 22) ei saa pitää meteliä. Itse olen vastaavassa tapauksessa käynyt ko. huoneiston ovella huutamassa kuin palosireeni. Näin aion tehdä jatkossakin.

Näin annan yläkerran naapurille pohdittavaa: antaako kersansa terrorisoida taloa, jolloin alakerran täti tulee raivosta punaisena karjumaan, vai opettaako kauhukakaransa tavoille.

Ei kerrostalossakaan tarvitse mitä tahansa sietää. Itse olen antanut häiriköille samalla mitalla takaisin, ja näin aion tehdä jatkossakin.

Huomautettu on, mutta ei mitään muutosta:(

Luulen, että ap asuu tuttavani naapurissa. Siellä lapset elävät kuin pellossa "koska lapsista nyt lähtee ääntä". Edelliset naapurit olivat valittaneet heille metelistä, mutta tuttava tulkitsi niin, että naapurit ovat vain herkkiä ja inhoavat lapsia. Tietenkin sitä ääntä lähtee, jos ei sitä yhtään rajoiteta. Lelut lentelevät ympärinsä ja lapset kiljuvat korkealta ja kovaa. Olen itse kuvitellut olevani rento äiti, mutta olenkin todella tiukka. En todellakaan anna lasteni riehua, kuten tämä äiti! 

Ennen lapsia tämä äiti oli itse herkkä kaikille lasten äänille. Pienen taaperon uhmakitinä sai hänet pois tolaltaan. Olen yllättynyt miten hän ei tajua omien lastensa käyttäytyvän vielä huonommin!

Itse en ymmärrä vanhempia, jotka eivät opeta lapsilleen mitään käytöstapoja. Eikö tavat opeta pienestä pitäen sitä mukaa, kun lapsi ymmärtää puhetta? Usealla ihmisellä ikävä kyllä on tämä "lapset ovat lapsia"- asenne. Ovathan he, mutta eikö sen vuoksi ole leikkipuistot ym. virikkeet missä energiaa puretaan, eikä kerrostalossa asuntoa ympäri juosten tai patteria hakkaamalla. Esim. ruokapöydässä istutaan ja syödään, eikä vaikka tuoda pottaa keskelle ruokapöytää, jos lapsi nyt ehdottomasti sattuisi haluamaan tehdä tarpeensa ruokapöydälle. Kyllä fiksut vanhemmat opettavat lapsiaan, mutta minkä sille sitten mahtaa jos on vanhemmalle lusikalla annettu järkeä, niin ei siitä voi sitten kauhalla ottaa.

Nämä keskustelut menevät vänkäämiseksi.

Tosiasia on, että hiljaisuuden aikana hiljaisuus ja muuten saa elää kotonaan.

Asiasta voi suuttua, mutta se ei muutu.

Paremmin asian saa muuttumaan hyvällä kuin pahalla. Jos kyse on tavallisesta lapsiperheestä saat parhaan tuloksen ystävällisyydellä.

Jos kiukkuilet lapsiperheen hektisessä arjessa ei todellakaan aleta , ei ole voimavaroja, alkaa miellyttämään jotain änkyröitä.

kannattaa itse möykätä päiväuniaikaan

Vierailija kirjoitti:

kannattaa itse möykätä päiväuniaikaan

Näinhän monet tekevät.

Jos ihmisellä on kuitenkin suht kunnolliset naapurit niin ei kannata turhaa riitaa rakentaa.

On naapureita helvetistä, oikeasti.

Jos siis on onnea ja naapurissa vain jotain pikku ongelmaa niin ei kannata sotaa alkaa rakentaa.

Mutta ajankuluksi taitaa osa sitä tehdä.

Kyllä oikeasti yläkerran töminäkävely voi aiheuttaa alakerrassa tärinää. Huomasin sen tässä nykyisessä asunnossa, elementtitalo. Yläkerta kun kävelee, tunnen sen meidän lattiassa. Ja kyse on oikeasti kävelytyylistä eikä pelkästään elementtitalon huonoudesta, vaikka toki rakentaminen mahdollistaa tämän tasoisen melun kumuloitumisen. Yläkerrassa nimittäin asuu nuori pariskunta. Tyttö kun on kotona yksin, ei kuulu sitä kamalaa jytinää. Vaan kun poikaystävä tulee kotiin niin se kamala tärinä ja jytinä alkaa. TÖMPS TÖMPS TÖMPS. Ja se oikeasti voi häiritä kun tekee keskittymistä vaativaa työtä.

En ole omakotitalokasvatti, en ole koskaan asunut edes rivarissa. Kasvoin kerrostalossa ja opin jo lapsena, että koska talossa asuu muitakin, on heidät otettava huomioon. Miksi nykyaikana tuntuu ajatus olevan melkein päinvastainen? "Minun ei tarvi huomioida ketään, sietäkää te minun mölyä, MINULLA ON OIKEUS!"

Meillä ainakin yläkerta painaa menemään, kun elefanttilauma. Kyse ei myöskään ole satunnaisesta häiriöstä vaan mm. lapsi juoksee huoneesta toiseen jatkuvalla syötöllä aina, kun ovat kotona ja välillä hyppii tasajalkaa oikein voimalla. Voisin sanoa, että ovat naapurit helvetistä! Heitä ei kiinnosta aiheuttamansa häiriö pätkääkään ja koska kyseessä on lapsi, niin hänhän saa juosta ja siitähän ei voi valittaa. Itse en kyllä muista omien lasteni juosseen jatkuvasti sisällä. Jos joku ovikelloa soitti, niin juoksivat kuka eka ehtii avaamaan tms. mutta kyllä kävellen menivät paikasta toiseen sisällä myös 2-4 vuotiaana. Vanhemmista kiinni. Kiellätte kai lapsia ulkonakin juoksemasta vaikka autotielle vai onko sekin nykyisin niin, että lapsukaiset juoksee ja autotiellä autot väistäköön?

Mistä johtuu ihmisten välinpitämättömyys nykyään? Miksi niin moni ajattelee vain itseään? Miksi kaikkeen pitää olla jyrkät säännöt, muuten eletään kuin pellossa? Te vanhemmat, joiden mielestä lapsenne saavat häiriköidä naapureita tai elää muutenkin vailla minkäänlaisia käytöstapoja, miten luulette heidän käyttäytyvän isompana? Jos ette opeta mitään sääntöjä ja tapoja pienestä alkaen, luuletteko, että he oppivat tavoille yhtäkkiä täytettyään 10?15?20? Vai ei koskaan? Häpeättekö mahdollisesti jos 15 vuotiaana lapsenne haistattaa esim. Jollekin ystävällenne, mölyävät ja kiroilevat kovaan ääneen paikasta välittämättä, varastelevat tai kuseksivat mihin sattuu? Kiellättekö sittenkään vai hymyilettekö vain ylpeänä? Sitä on odotettavissa asenteella lapset ovat lapsia jos heitä ei jaksa opastaa yhtään. Onko pakko lapsia tehdä jos ei ole voimia ja aikaa heille?

Olen nyt puoli vuotta yrittänyt sietää yläkerrassa asuvan lapsiperheen järkyttävää meteliä. Norsulauma aamusta iltaan, kahden ilmeisesti ylivilkkaan lapsen on pakko jatkuvasti hyppiä tasajalkaa ja juosta ympäriinsä. Äiti ei taida jaksaa viedä niitä juuri edes ulos. Edes viikonloppuisin olisi joku kiva olla kotona rauhassa, mutta ei onnistu, ja yritänkin olla mahdollisimman paljon pois kotoa. Nämä huutavat kotonaan ja mutsi raivoaa niille välillä kun sekään ei niitä jaksa, ja kaikki kuuluu meille. Huutavat rappukäytävässä silloin harvoin kun lähtevät ja tulevat. Ja se huuto ei ole edes paha, mutta se rakenteissa kantautuva töminä on sietämätöntä, vielä kun se on jatkuvaa.

Paskinta tässä on se, että luulin ostaneeni omistusasunnon hiljaisesta eläkeläisvoittoisesta taloyhtiöstä, ja sitten yläpuolelle sattuu tuollainen vuokralaisperhe, jotka ovat joko ihan todella itsekkäitä tai eivät ole koskaan asuneet kerrostalossa.

Mitä tässä oikein voi tehdä? Ei ole oikein voimia alkaa myymään asuntoa ja hankkimaan uutta. Uskon että mamma vetäisi herneet nenään jos menisi huomauttamaan asiasta nätisti ja ties vaikka yllyttäisi kakaroitaan lisää ihan kiusallaan. Vähän kohtuutonta jos tätä jatkuvaa meteliä pitää ajatella vain normaaleina elämisen ääninä.

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt puoli vuotta yrittänyt sietää yläkerrassa asuvan lapsiperheen järkyttävää meteliä. Norsulauma aamusta iltaan, kahden ilmeisesti ylivilkkaan lapsen on pakko jatkuvasti hyppiä tasajalkaa ja juosta ympäriinsä. Äiti ei taida jaksaa viedä niitä juuri edes ulos. Edes viikonloppuisin olisi joku kiva olla kotona rauhassa, mutta ei onnistu, ja yritänkin olla mahdollisimman paljon pois kotoa. Nämä huutavat kotonaan ja mutsi raivoaa niille välillä kun sekään ei niitä jaksa, ja kaikki kuuluu meille. Huutavat rappukäytävässä silloin harvoin kun lähtevät ja tulevat. Ja se huuto ei ole edes paha, mutta se rakenteissa kantautuva töminä on sietämätöntä, vielä kun se on jatkuvaa.

Paskinta tässä on se, että luulin ostaneeni omistusasunnon hiljaisesta eläkeläisvoittoisesta taloyhtiöstä, ja sitten yläpuolelle sattuu tuollainen vuokralaisperhe, jotka ovat joko ihan todella itsekkäitä tai eivät ole koskaan asuneet kerrostalossa.

Mitä tässä oikein voi tehdä? Ei ole oikein voimia alkaa myymään asuntoa ja hankkimaan uutta. Uskon että mamma vetäisi herneet nenään jos menisi huomauttamaan asiasta nätisti ja ties vaikka yllyttäisi kakaroitaan lisää ihan kiusallaan. Vähän kohtuutonta jos tätä jatkuvaa meteliä pitää ajatella vain normaaleina elämisen ääninä.

Voit tietysti yrittää puhua äidille, mutta tuskin auttaa. Etsi nyt vaan uusi asunto. Selvität äänieristyksen ja ostat päätyhuoneiston ylimmästä kerroksesta. Tai rivitalon pätkän metsän reunasta. Tai mökin metsästä. Pää tuollaisessa asunnossa hajoaa.

Tälläisen takia yhteiskunta jaetaan luokkiin.

Sivistyneet ihmiset opettavat lapsensa ottamaan huomioon muita ihmisiä, koska se luo lapsille paremmat edellytykset elämää varten.

Moukat ja heidän kakaransa ovat mitä ovat. Sen takia heille annetaan ilmaiset päiväkotipaikat, jotta oppisivat edes vähän käyttäytymisestä.

Lastensuojeluun ilmoitus, onhan tuo vanhempien välinpitämättömyys suurta. Mistä tuollaiset häiriköt löytävät yhteiskunnassa paikan. Miksi ei mennä ulos?

Tuli vaan mieleen että yläkerran jo 4 vuotias poika ei osaa muuta kuin juosta sisällä ja ulkona. Kertaakaan en ole nähnyt tämän kävelevän nätisti. Rappukäytävässä konttaa äänekkäästi ylös. Alas menee hissillä. Oon valittanut älyttömädtä norsun äänestä. Vai onko pojalla jotain omgelmia vai saako mennä kyselee et miksi et opeta lastas kävelemään normaalisti? Tuttavan lapset käveli jo 3 vuotiaana kiltisti.

Asutaan neljännessä kerroksessa, ylin kerros. Tänne kuuluu kaikki. Joku juoksee, tömistelee kantapäillä, puheensorina, herätyskellot yms. Tuntuu seinien sekä lattioiden ja kattojen olevan pahvia.

Pianon soittaminen yöllä on väärin. Sen ääni helposti kantautuu kerrostalossa joka puolelle. Ylipäätään kaikki musiikki pitäisi rajoittaa päiväaikaan. En oikeastaan ymmärrä, miksi pianon soittoa harrastavat ihmiset ylipäätään muuttavat kerrostaloon, ihan järkyttävän kuuloista se pimputus on päivälläkin.

Lapsen leikit taas ovat normaali asia päiväaikaan. Huonoista eristyksistä johtuen meteliä varmasti kuuluu, mutta minkäs sille mahtaa.

Jos täyttä hiljaisuutta haluaa, niin silloin pitää muuttaa omakotitaloon jonnekin tuppukylään.

Kerrostaloissa äänet kuuluvat. Vaikka eläisit ihan tavallista elämää ja normaaleihin kellonaikoihin, silti ääntä voi joskus kuulua naapuriinkin.

Minusta on kohtuutonta, että ollaan vaatimassa hiljaisuutta 24/7.