Lapsia hankkinut: Oletko salaa kateellinen VELA:ihmisille?

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 08:49"]

Ei sitä rakkautta pysty mitenkään sanoin kuvata. T:ohis

[/quote]

Toki pystyy. Onhan romanttista rakkauttakin kuvattu niin kirjallisuudessa, elokuvissa kuin maalaustaiteessakin.

Lapset ovat olleet ihan parasta elämässäni.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 08:51"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 08:49"]

Ei sitä rakkautta pysty mitenkään sanoin kuvata. T:ohis

[/quote]

Toki pystyy. Onhan romanttista rakkauttakin kuvattu niin kirjallisuudessa, elokuvissa kuin maalaustaiteessakin.

[/quote]Oiskohan noissa jotakin eroa?

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 02:24"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:14"]

Säälin salaa vapaaehtoisesti lapsettomia, eivät tiedä millaisesta pyyteettömäst rakkaudesta jäävät paitsi. Varsinkin kun velat ovat yleensä fiksuja ihmisiä, joilla olisi kaikki edellytykset hyvään vanhemmuuteen.

[/quote]

Ei kannata sääliä. En minäkään sääli sinua että sinä jäät elämässäsi tietyistä asioista paitsi. Kaikkea vaan ei voi kukaan saada ja kokea, eikä tarvitsekaan kun on hyvä että jokainen löytää itselleen sen onnen. Kyllä ihminen voi olla fiksu ja kaikki edellytykset kunnossa, olisi hyvä kasvattaja ja voisi tarjota taloudellista vakautta jne. Mutta se ei vain riitä kun kyseessä on toisen ihmisen kasvatus. Itse koen että en olisi hyvä äiti ja kasvattaja ihan vain siksi, että minä en halua olla äiti. En halua olla 24/7 lapsen kanssa ja lapsen ehdoilla, vauva ei edes tyyliin ymmärrä mitään ja lasten kanssa on vaikeaa ja tylsistyttävääkin joskus kommunikoida koska eivät vain älyä kuten aikuiset, en halua yrittää jatkuvasti olla hyvä äiti jotta lapsesta kasvaisi tasapainoinen ja fiksu normaali ihminen, luopua monista asioista siksi että lapsi vaatisi läsnäoloa. En usko että voisi olla hyvä vanhempi jos ei lasta edes halua. Vaikka noin muuten voisi olla hyvä vanhempi ulkoisten puitteiden perusteella, pitää se vanhemmuus ja rakkaus lapseen tulla sydämestä. Lapsi ansaitsee päästä kotiin jossa on toivottu ja haluttu perheenjäsen, joka ansaitsee kaiken mahdollisen rakkauden. Minä en sitä pystyisi tarjoamaan joten siksi en edes kuvittele että voisin olla koskaan äiti. Periaatteessa voisin olla hyvä vanhempi ja siihen olisi hyvät eväät, jos se olisi se tie jonka haluaisin kulkea eli silloin varmasti pitäisin lapsista paljon ja kokisin halua olla vanhempi. Mutta koska en halua, on parempi jäädä lapsettomaksi ihan sen lapsen kannalta. 

[/quote]

Kyllä, kaikkea ei tarvitse saada. Eikä kaikkien tarvitse haluta lasta.

Siltikin, vanhemmuuteen kasvetaan. Vaikka lapsi olisi haluttu ja toivottu alusta saakka, uskallan väitää, että harva, jos kukaan on heti raskaustestin positiivisen tuloksen ilmaantumisen jälkeen  valmis vanhemmuutteen. Mukana tulee väistämättä huolia, pelkoja. Onhan elämäntilanne muuttumassa radikaalisti. 

Väite, että  lapsen kanssa on oltava 24/7 läsnä, on minustakin, kahden lapsen äidistä, ahdistava. Omaa itseään ja omia tarpeita ei tule unohtaa, vaikka lapsia saakin. Onhan lapsella toinenkin vanhempi! Vauva aika on toki sitovaa, mutta on pian ohi ja uskokaa pois, kyllä pieni vauvakin osaa olla vastavuoroinen, vaikka ei puhua osaakaan!

Minä ainakin ajattelin 33-vuotta elettyäni lapsettomana, juuri noin ahtaasti, että jollain tavalla menetän oman identiteettini lapsen saamisen myötä. Että lapsessa pitää olla koko ajan kiinni, ei omia menoja, ei omaa rauhaa, hyvästi yöunet jne. Näin vain ne huonot ja rasittavat puolet. JOkainen vanhempi tekee kuitenkin vanhemmuudestaan omanlaisensa, toki ne omat harrastukset voi "unohtaa" ja elää vain lapsen kautta, mutta itsestäni ei ole sellaiseen. 

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 07:48"]Lapsettomat naiset ovat aina kiehtoneet minua. Jopa lapsena! Heissä on jotain vahvaa ja kiinnostavaa, itsenäisyyttä. Jos olisin ns. normiäippä, olisin ihan takuulla kateellinen lapsettomille, erityisesti vanhemmille, naisille. Nyt olen itse sellainen :)
[/quote]
Kyllä me ihmiset olemme erilaisia. Minä taas ole aina vähän säälinyt heitä.
Pahin on varmaan heillä, joilla on ollut lapsia ja jotka he ovat menettäneet. "Lapsettomaksi" uudelleen joutuminen on varmaan pahinta mitä voi äidille tapahtua. Kuka voisi koskaan olla onnellinen siinä vaiheessa, ettei ole enää omia lapsia?
Velat, joilla ei ole koskaan ollut niitä eivät osaa kaivata edes heitä. Mutta minkäänlainen lapseton elämä, sen lasten menetyksen jälkeen, ei voisi olla koskaan yhtä hoikuttelevaa, kun jos tarjottaisiin mahdollisuus saada takaisin omat lapset.
Se mikä sinusta on vahvaa ja itsenäistä, näyttäytyy minun silmissäni itsekkäältä. Vetoavathan velat aina siihen kuinka lapselliset kadehtivat sitä kuinka he voivat keskittyä vain itseensä ja puolisoonsa ja kuinka heillä on itselleen enemmän rahaa.

Minulle vahvuus ei ole sitä, että jaksaa hoitaa pelkästään itsensä, vaan se että jaksaa hoitaa muitakin. Silloin kuin itsekin on väsynyt tai kipeä.

Se ei ole vahvuutta, että joskus käy auttamassa jotain toista. Vaan se, että auttaa sitä jotain toista kuten omien lasten kohdalla, joka päivä, vuosi toisensa perään, vaikka on raskasta. Silloin tällöin hoitaminen on lähinnä jotain pieniä velvollisuuksien hoitamista. Sitäkään harva vela tekee ihan oikeasti. Mutta jokainen äiti hoitaa kyllä omia lapsiaan joka päivä.
Vela on onnellinen, koska ei tiedä paremmasta. Ainoastaan he joilla on lapsia tai he jotka ovat menettäneet ne voivat ymmärtää mitä se tarkoittaa jos niitä omia lapsia ei olisi. He eivät voisi koskaan sanoa, että heillä olisi enemmän jotain hienompaa ilman lapsia, joka oikeasti kompensoisi ne lapset.

Velat jotenkin unohtavat sen, että niitä omia lapsia rakastetaan. Vaikka joskus tilanteet ovat raskaita, niin silti ei niitä lapsia pois haluta. Halutaan, että tilanteet olisivat helpompia. Mutta luulen, että velatkin hankalissa tilanteissa tahtovat sitä.

En, ihan vapaaehtoisesti ole lapsia halunnut. En myöskään ajattele että he olisivat minulle kateellisia.

Olen yhtäaikaa kateellinen, mutta se mitä lapsettomilla on vaikea ymmärtää, että samaan aikaan ei välttämättä kadu ollenkaan. Eli kun antaa ajatuksen sille, että lapsia ei olisikaan, iskee sellainen pakokauhunomainen katumus tästä pelkästä ajatuksesta. Olen kateellinen vain tiettyinä hetkinä, eli silloin kun tekisi mieli lähteä juhlimaan, matkoille, nukkua viikonloppuna pitkään, jos prosentuaalisesti ajattelee, niin 80% olen tyytyväinen elämään. En vaihtais takaisin.

Yleisesti ottaen en. Joskus kun asioita kasaantuu ja oon väsynyt ja haluaisin rauhaa niin joo.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 08:55"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 08:51"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 08:49"]

Ei sitä rakkautta pysty mitenkään sanoin kuvata. T:ohis

[/quote]

Toki pystyy. Onhan romanttista rakkauttakin kuvattu niin kirjallisuudessa, elokuvissa kuin maalaustaiteessakin.

[/quote]Oiskohan noissa jotakin eroa?

[/quote]

Eli et osaa eritellä etkä kuvata tunteitasi? 

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 09:52"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 07:48"]Lapsettomat naiset ovat aina kiehtoneet minua. Jopa lapsena! Heissä on jotain vahvaa ja kiinnostavaa, itsenäisyyttä. Jos olisin ns. normiäippä, olisin ihan takuulla kateellinen lapsettomille, erityisesti vanhemmille, naisille. Nyt olen itse sellainen :) [/quote] Kyllä me ihmiset olemme erilaisia. Minä taas ole aina vähän säälinyt heitä. Pahin on varmaan heillä, joilla on ollut lapsia ja jotka he ovat menettäneet. "Lapsettomaksi" uudelleen joutuminen on varmaan pahinta mitä voi äidille tapahtua. Kuka voisi koskaan olla onnellinen siinä vaiheessa, ettei ole enää omia lapsia? Velat, joilla ei ole koskaan ollut niitä eivät osaa kaivata edes heitä. Mutta minkäänlainen lapseton elämä, sen lasten menetyksen jälkeen, ei voisi olla koskaan yhtä hoikuttelevaa, kun jos tarjottaisiin mahdollisuus saada takaisin omat lapset. Se mikä sinusta on vahvaa ja itsenäistä, näyttäytyy minun silmissäni itsekkäältä. Vetoavathan velat aina siihen kuinka lapselliset kadehtivat sitä kuinka he voivat keskittyä vain itseensä ja puolisoonsa ja kuinka heillä on itselleen enemmän rahaa. Minulle vahvuus ei ole sitä, että jaksaa hoitaa pelkästään itsensä, vaan se että jaksaa hoitaa muitakin. Silloin kuin itsekin on väsynyt tai kipeä. Se ei ole vahvuutta, että joskus käy auttamassa jotain toista. Vaan se, että auttaa sitä jotain toista kuten omien lasten kohdalla, joka päivä, vuosi toisensa perään, vaikka on raskasta. Silloin tällöin hoitaminen on lähinnä jotain pieniä velvollisuuksien hoitamista. Sitäkään harva vela tekee ihan oikeasti. Mutta jokainen äiti hoitaa kyllä omia lapsiaan joka päivä. Vela on onnellinen, koska ei tiedä paremmasta. Ainoastaan he joilla on lapsia tai he jotka ovat menettäneet ne voivat ymmärtää mitä se tarkoittaa jos niitä omia lapsia ei olisi. He eivät voisi koskaan sanoa, että heillä olisi enemmän jotain hienompaa ilman lapsia, joka oikeasti kompensoisi ne lapset. Velat jotenkin unohtavat sen, että niitä omia lapsia rakastetaan. Vaikka joskus tilanteet ovat raskaita, niin silti ei niitä lapsia pois haluta. Halutaan, että tilanteet olisivat helpompia. Mutta luulen, että velatkin hankalissa tilanteissa tahtovat sitä.

[/quote]

Usko jo, että sääliä ei tarvitse. Keskity sekin aika lapsiisi. Me kyllä pärjäämme ilman sinun hyvää tarkoittavaa(?) sääliäsi, kiitos vain.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 08:44"][quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 08:37"]

No yleensä en, mut näin sairaana ois kivempi ilman vauvaa ja taaperoa...:D mut en muute, kerkee kyl rillutella n. 10 vuoden päästä jos haluaa, oon jo oikeestaa lopettanukki juomise :)

[/quote]

Lapsi siis pelasti sinut alkoholismilta? Sulle lapseton elämä on yhtä kuin juopottelu?
[/quote]
No mitä vattua hetikö olen juoppo jos kävin pari kertaa kuukaudessa viihteellä?

En todellakaan! Lapset parasta mitä elämässä voi olla!

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 10:08"]

En todellakaan! Lapset parasta mitä elämässä voi olla!

[/quote]

No ei kyllä ole :D

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 10:07"][quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 09:52"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 07:48"]Lapsettomat naiset ovat aina kiehtoneet minua. Jopa lapsena! Heissä on jotain vahvaa ja kiinnostavaa, itsenäisyyttä. Jos olisin ns. normiäippä, olisin ihan takuulla kateellinen lapsettomille, erityisesti vanhemmille, naisille. Nyt olen itse sellainen :) [/quote] Kyllä me ihmiset olemme erilaisia. Minä taas ole aina vähän säälinyt heitä. Pahin on varmaan heillä, joilla on ollut lapsia ja jotka he ovat menettäneet. "Lapsettomaksi" uudelleen joutuminen on varmaan pahinta mitä voi äidille tapahtua. Kuka voisi koskaan olla onnellinen siinä vaiheessa, ettei ole enää omia lapsia? Velat, joilla ei ole koskaan ollut niitä eivät osaa kaivata edes heitä. Mutta minkäänlainen lapseton elämä, sen lasten menetyksen jälkeen, ei voisi olla koskaan yhtä hoikuttelevaa, kun jos tarjottaisiin mahdollisuus saada takaisin omat lapset. Se mikä sinusta on vahvaa ja itsenäistä, näyttäytyy minun silmissäni itsekkäältä. Vetoavathan velat aina siihen kuinka lapselliset kadehtivat sitä kuinka he voivat keskittyä vain itseensä ja puolisoonsa ja kuinka heillä on itselleen enemmän rahaa. Minulle vahvuus ei ole sitä, että jaksaa hoitaa pelkästään itsensä, vaan se että jaksaa hoitaa muitakin. Silloin kuin itsekin on väsynyt tai kipeä. Se ei ole vahvuutta, että joskus käy auttamassa jotain toista. Vaan se, että auttaa sitä jotain toista kuten omien lasten kohdalla, joka päivä, vuosi toisensa perään, vaikka on raskasta. Silloin tällöin hoitaminen on lähinnä jotain pieniä velvollisuuksien hoitamista. Sitäkään harva vela tekee ihan oikeasti. Mutta jokainen äiti hoitaa kyllä omia lapsiaan joka päivä. Vela on onnellinen, koska ei tiedä paremmasta. Ainoastaan he joilla on lapsia tai he jotka ovat menettäneet ne voivat ymmärtää mitä se tarkoittaa jos niitä omia lapsia ei olisi. He eivät voisi koskaan sanoa, että heillä olisi enemmän jotain hienompaa ilman lapsia, joka oikeasti kompensoisi ne lapset. Velat jotenkin unohtavat sen, että niitä omia lapsia rakastetaan. Vaikka joskus tilanteet ovat raskaita, niin silti ei niitä lapsia pois haluta. Halutaan, että tilanteet olisivat helpompia. Mutta luulen, että velatkin hankalissa tilanteissa tahtovat sitä.

[/quote]

Usko jo, että sääliä ei tarvitse. Keskity sekin aika lapsiisi. Me kyllä pärjäämme ilman sinun hyvää tarkoittavaa(?) sääliäsi, kiitos vain.
[/quote]
Kyllä, tiedän ettet tarvitse sääliäni ja pärjäät hyvin ilman ja silti en voi olla tuntematta sitä silti jossain määrin. Ei säälini ole mikään lahja sinulle. Se on tunne minun sisälläni, eikä siitä tarvitse kiittää. Se on ajatus, joka minulle syntyy kun näen lapsettoman. Sinulle syntyy siitä lapsettomasta toisenlainen.

En ole kateellinen. Enkä usko että lapsettomat ystävänikään kadehtivat minua. Jokainen elää omaa ainutlaatuista elämäänsä omia valintoja tehden. Minä kerron heille, minkälaista oli lomailla lasten kanssa kylpylässä ja muumimaailmassa ja he kertovat miten meni Japanin reissu. Jaamme kokemuksia , emme kadehdi toisiamme. Elämä on rikasta aj antoisaa sekä lasten kanssa että ilman lapsia. Sillä erolla, että kun on kerran lapset saanut, ei voi kuvitella enää elämää ilman heitä.

Romanttinen rakkaus ei ole mielestäni ollenkaan sama asia kuin rakkaus omaan lapseen. Voisin elää ilman miestäni ( en toisn haluaisi, mutta voin kuvitella että selviytyisin siitä ) mutta en edes pysty kuvittelemaan miten selviytyisin jos menettäisin lapseni.

Turha teidän on meitä omasta halustamme lapsettomia sääliä. Kyllähän lähes jokainen terve, nuori ihminen pystyy lisääntymään jos vain haluaa. Enemmän vaivaa joutuu näkemään jos EI halua sitä jälkikasvua.

Olen itse läheltä seurannut lapsellisten tuttavien elämää, ja kyllä se aikamoista taistelua, stressiä ja jatkuvaa v***tusta näyttää olevan. Tämä varmaan selittää, miksi kaikki mammat julkisilla paikoilla näyttävät niin kettuuntuneilta :D Voihan siellä pinnan alla kyteä suuri rakkaus, mutta ihan tutkimusten mukaankin ihmiset ovat onnellisimmillaan ennen lasten hankkimista ja sen jälkeen kun pennut ovat lentäneet pesästä.

Kun ottaa vielä huomioon maapallon ylikansoituksen ja länsimaiden hitaan rappion (tulevaisuudessa teidän lapsokaisenne joutuvat suurella todennäköisyydellä muuttamaan Kiinan kaltaiseen orjatyömaahan töiden perässä) tuntuu lasten hankkiminen ihan hullun hommalta.

En, mutta salaa olen joskus velaa säälinyt. 

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 00:28"][quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 00:22"][quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 09:14"]En. Sain esikoisen kun täytin 20, seuraaviin menikin sitten yli 14 vuotta. Ennen esikoista olin asunut jo vuosia omillani ja miehen kanssa avoliitossa. 16-vuotiaana kävin kapakoissa jonkun kerran, kokeilin humalaakin kerran, eikä miellyttänyt yhtään. Isäni on alkoholisti, mutta onneksi itse en saa viinasta mitään kiksejä.

Matkusteluhinkua ei ole koskaan ollut Tallinnaa tai Tukholmaa pidemmälle, lentokoneessa en ole koskaan ollut, ajatuskin pelottaa. Nyt nelikymppisenä tekisi mieli mennä jonnekin puutarhamatkalle, mutta eipä taida koskaan olla varaa kun olen ollut elämästäni niin ison osan työttömänä. Muutenkaan en kestä kuumaa, en voi sietää rannalla makaamista, en tykkää erikoisista ruuista, pelkään kaikkia ötököitä. Ja kun tosiaan se bilettäminen ei ole mun juttu..

Kyllä olisi elämä ollut tyhjää, tylsää ja yksinäistä ilman lapsia. On mulla toki harrastukset, ja tykkään olla välillä yksinkin, on vähän erityisherkän piirteitä, mutta kyllä olen saanut aina olla yksinkin, pikkuvauva-ajat joita on ollut kaksi kertaa on toki pitänyt olla vähän tiiviimmin lapsen/lasten kanssa, mutta ei mua kukaan kotiin ole kahlehtinut.

Yleensä ne on perheettömiä jotka valittaa yksinäisyyttään koko ajan, kyllä minäkin joskus kärsin siitä kun ei ole kavereita tarpeeksi, mutta ei sillä ole mitään tekemistä lasten kanssa, vaan elämän yleensä kun tie on vienyt satojen kilometrejen päähän lähtöpisteestä ja taas seuraavaan paikkaan.

Suurimmat ongelmat elämässä on aiheuttanut ex-mies ja työttömyys.

Velojen elämä ei aiheuta mitään erikoista tunnetta minussa, joskin joskus on tullu pieni säälin tunne ihmistä kohtaan jolla ei ole ketään, ja olen ajatellut että olisi kannattanut tehdä lapsi aikoinaan niin olisi edes se.
[/quote] Viimeinen lause oli kuvottava.
[/quote] Te jotka miinustatte, perustelkaa, miksi teidän mielestänne todella olisi hyvä hankkia lapsi varta vasten yksinäisyyden varalle? Oikeasti, joskus järkyttää tietynlaisten ihmisten typeryys, itsekkyys ja ajattelemattomuus.
[/quote]
Ensiksi haukut typeräksi, itsekkääksi ja ajatelemattomaksi ja sitten odotat, että joku vielä sinulle selittäisi ja perustelisi jotain. On aika selvää, että sinulle kelpaa vain yksi mielipide. Muut ovat joko vääriä tai jopa kuvottavia tai ilkeitä. Jos edustat tyypillistä velaa et ole ainoastaan säälittävä, vaan myös harvinaisen itsekäs, omahyväinen ja päällepäsmäri. Onneksi sinulla ei ole lapsia. Olisit aivan liian keskittynyt itseesi ja omiin tarpeisiisi. Mutta aika hyvinhän sinä sen jo olet itsekin omalla kohdallasi tiedostanut. Nyt vaan et ymmärrä miten muut eivät ole yhtä itsekkäitä ja valitse sitä elämän tapaa, jossa ajatellaan ainoastaan itseään. Et voi ymmärtää miten joku ei kadehdi tai säälii ihmistä, joka voi keskittyä pelkästään itseensä.

Voit kysyä myös samalla miksi joku haluaa puolison, jotta ei olisi yksin. Tai miksi haluaa puolison, koska itse on rakastunut.

Olen aina halunnut lapsen. Vela elämä ei ollut vaihtoehto minulle. Eri asia jos en olisi saanut yrityksistä huolimatta lasta. Olisin varmaan tappanut itseni. Tiedän että lapseni pelasti henkeni.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 00:53"][quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 00:28"][quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 00:22"][quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 09:14"]En. Sain esikoisen kun täytin 20, seuraaviin menikin sitten yli 14 vuotta. Ennen esikoista olin asunut jo vuosia omillani ja miehen kanssa avoliitossa. 16-vuotiaana kävin kapakoissa jonkun kerran, kokeilin humalaakin kerran, eikä miellyttänyt yhtään. Isäni on alkoholisti, mutta onneksi itse en saa viinasta mitään kiksejä.

Matkusteluhinkua ei ole koskaan ollut Tallinnaa tai Tukholmaa pidemmälle, lentokoneessa en ole koskaan ollut, ajatuskin pelottaa. Nyt nelikymppisenä tekisi mieli mennä jonnekin puutarhamatkalle, mutta eipä taida koskaan olla varaa kun olen ollut elämästäni niin ison osan työttömänä. Muutenkaan en kestä kuumaa, en voi sietää rannalla makaamista, en tykkää erikoisista ruuista, pelkään kaikkia ötököitä. Ja kun tosiaan se bilettäminen ei ole mun juttu..

Kyllä olisi elämä ollut tyhjää, tylsää ja yksinäistä ilman lapsia. On mulla toki harrastukset, ja tykkään olla välillä yksinkin, on vähän erityisherkän piirteitä, mutta kyllä olen saanut aina olla yksinkin, pikkuvauva-ajat joita on ollut kaksi kertaa on toki pitänyt olla vähän tiiviimmin lapsen/lasten kanssa, mutta ei mua kukaan kotiin ole kahlehtinut.

Yleensä ne on perheettömiä jotka valittaa yksinäisyyttään koko ajan, kyllä minäkin joskus kärsin siitä kun ei ole kavereita tarpeeksi, mutta ei sillä ole mitään tekemistä lasten kanssa, vaan elämän yleensä kun tie on vienyt satojen kilometrejen päähän lähtöpisteestä ja taas seuraavaan paikkaan.

Suurimmat ongelmat elämässä on aiheuttanut ex-mies ja työttömyys.

Velojen elämä ei aiheuta mitään erikoista tunnetta minussa, joskin joskus on tullu pieni säälin tunne ihmistä kohtaan jolla ei ole ketään, ja olen ajatellut että olisi kannattanut tehdä lapsi aikoinaan niin olisi edes se.
[/quote] Viimeinen lause oli kuvottava.
[/quote] Te jotka miinustatte, perustelkaa, miksi teidän mielestänne todella olisi hyvä hankkia lapsi varta vasten yksinäisyyden varalle? Oikeasti, joskus järkyttää tietynlaisten ihmisten typeryys, itsekkyys ja ajattelemattomuus.
[/quote]
Ensiksi haukut typeräksi, itsekkääksi ja ajatelemattomaksi ja sitten odotat, että joku vielä sinulle selittäisi ja perustelisi jotain. On aika selvää, että sinulle kelpaa vain yksi mielipide. Muut ovat joko vääriä tai jopa kuvottavia tai ilkeitä. Jos edustat tyypillistä velaa et ole ainoastaan säälittävä, vaan myös harvinaisen itsekäs, omahyväinen ja päällepäsmäri. Onneksi sinulla ei ole lapsia. Olisit aivan liian keskittynyt itseesi ja omiin tarpeisiisi. Mutta aika hyvinhän sinä sen jo olet itsekin omalla kohdallasi tiedostanut. Nyt vaan et ymmärrä miten muut eivät ole yhtä itsekkäitä ja valitse sitä elämän tapaa, jossa ajatellaan ainoastaan itseään. Et voi ymmärtää miten joku ei kadehdi tai säälii ihmistä, joka voi keskittyä pelkästään itseensä.

Voit kysyä myös samalla miksi joku haluaa puolison, jotta ei olisi yksin. Tai miksi haluaa puolison, koska itse on rakastunut.
[/quote] Tässä vaiheessa olisi hyvä kertoa että olet provo, muuten moni menettää uskonsa ihmisiin tämän ketjun myötä. Ja jos sattuukin niin että olet oikea ihminen ja vain vähän hakoteillä tästä tietystä aihealueesta niin ole kiltti äläkä opeta lapsellesi tuota asennetta.