Lue keskustelun säännöt.
Lapsia hankkinut: Oletko salaa kateellinen VELA:ihmisille?
Kommentit (231)
Joo, aina välillä hetkellisesti, mutta kokonaisuutena en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En!!! Yleensäkään en hukkaa aikaani kadehtimiseen, minkään asian suhteen. Toiseksi, en ole kokenut jääväni mistään erityisemmästä paitsi sen takia, että sain lapsen - päin vastoin, olen saanut paljon enemmän kuin ikinä olisin voinut kuvitella. Uskon, että olisin ollut ihan tyytyväinen elämääni lapsettomanakin, mutta ehdottomasti uskon, että olen onnellisempi näin.
En salaa enkä avoimesti. Yleensäkään en kadehdi. Ainoa mitä kaipaan olisi ulkomaanmatka silloin tällöin / enemmän rahaa ns omiin huvituksiin, mutta uskon, että aikanaan ehdin vielä :)
En! Ehdin jo pelätä, että jäisin lapsettomaksi ennenkuin esikoisemme saimme joten olen ikionnellinen kaikista kuudesta lapsestani. Toki joskus haluaisin enemmän aikaa itsekseni tai miehen kanssa kaksin vietettäväksi. Mutta mieluummin aina lasten kanssa entäkuin kokonaan ilman lapsia.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 20:13"]
En salaa enkä avoimesti. Yleensäkään en kadehdi. Ainoa mitä kaipaan olisi ulkomaanmatka silloin tällöin / enemmän rahaa ns omiin huvituksiin, mutta uskon, että aikanaan ehdin vielä :)
[/quote] lapset kasvaa nopeammin kun uskotkaan, ehdit vielä matkailemaan ja voihan lastenkin kanssa matkustella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi mun pitäisi kadehtia ihmistä, jolla ei ole lapsia koska ei niitä halua? Minä halusin, joten en ole edes salaa kateellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, koska halusin lapsen. Lapsesta saa lomaa, kun hän on isovanhemmilla. Muutenkin lapsi on rauhallinen ja kiltti. Elämä on vaan kivempaa lapsen kanssa. Montaa vilkasta lasta en kyllä jaksaisi.
HÄH??? JOKAISEN OMA VALINTA!! :D en ite ainakaan olis kun se on ollu mun oma päätös
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joissain tilanteissa, esim. yöllä lentokentällä hirveän tavaramäärän ja lasten kanssa. Normaalisti en, ehdin olla lapseton ihan tarpeeksi kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 20:05"]En todellakaan ole kateellinen vaan säälin kun ei saa kokea niin merkittävää ja antoisaa tapahtumaa, olla lapsen kanssa ja elää. Kasvatustyö on tehty ja nyt on taas vapaata paljon. Aika meni vaan niin nopeasti mutta antoisaa on ollut.
[/quote]
Älä sääli, se on turhaa. Täysin oma valinta se mulle on ja olen erittäin tyytyväinen siihen valintaan.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 21:06"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 20:05"]En todellakaan ole kateellinen vaan säälin kun ei saa kokea niin merkittävää ja antoisaa tapahtumaa, olla lapsen kanssa ja elää. Kasvatustyö on tehty ja nyt on taas vapaata paljon. Aika meni vaan niin nopeasti mutta antoisaa on ollut. [/quote] Älä sääli, se on turhaa. Täysin oma valinta se mulle on ja olen erittäin tyytyväinen siihen valintaan.
[/quote]
Samaa mieltä edellisen kanssa, ei tosiaan kannata tuhlata aikaa sääliin kun oma valintahan tämä on ja hyvä valinta onkin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kateellinen. Välillä hiukan haikea, samaan tapaan kuin muistellaan ex-poikaystäviä, mutta en voisi olla onnellinen lapsettomana nyt kun tiedän millaista äitiys on.
Hyvänen aika, en! Kadehtiminen on muutenkin älytöntä ja varsinkin asiassa, joka on hyvin todennäköisesti oma valinta. Miiten ihmeessä joku voi kadehtia toisia tällaisessa asiassa, ei mene mulle jakeluun.
Elin aivan tarpeeksi kauan lapsetonta elämää, yli kolmekymppiseksi. Kyllä se minulle riitti ihan täysin. Olen onnellinen jälkeläisestäni enkä todellakaan tunne pienintäkään mielenkiintoa lapsettomaan elämään.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:14"]
Säälin salaa vapaaehtoisesti lapsettomia, eivät tiedä millaisesta pyyteettömäst rakkaudesta jäävät paitsi.
[/quote]
Mikä siinä pyyteettömässä rakkaudessa on niin hienoa, että sen vuoksi kannattaisi sietää valtava määrä lasten hankinnan huonoja puolia, joista pahimmat ovat todella huonoja? Kiinnostaisi ihan oikeasti tietää. Minulle on ainakin aina riittänyt ystävien rakkaus, seurustelukumppanin kanssa jakamani romanttinen rakkaus, eläinrakkaus, rakkaus minulle tärkeitä ei-inhimillisiä asioita kohtaan sekä opetajantyössäni lapsia kohtaan kokema ns. pedagoginen rakkaus. Mikä omaa lasta kohtaan tunnettavassa (vai oman lapsen osoittamassa?) rakkaudessa on niin hyvää, että sen vuoksi kannattaisi luopua nykyisestä elämästäni?
En todellakaan ole kateellinen vaan säälin kun ei saa kokea niin merkittävää ja antoisaa tapahtumaa, olla lapsen kanssa ja elää. Kasvatustyö on tehty ja nyt on taas vapaata paljon. Aika meni vaan niin nopeasti mutta antoisaa on ollut.