Kysymyksiä tasoteoriasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teorian tarkoitus on selittää jokin ilmiö. Mitään tasoilmiötä ei ole havaittu joten em.teoria on humpuukia.

Ihan helposti voi havaita rikkaiden ja kauniiden pariutuvan useammin toistensa kanssa kuin täysin sattumanvaraisesti. Tällä palstallakin jatkuvasti valitetaan kun ei löydy saman koulutustason kumppania.

Eihän toi tasoteoria sen monimutkaisempi asia ole.

Tuo on tietenkin itsestäänselvyys. Mutta ei siis ole teoriaa joka voisi ennustaa ihan kenen tahansa pariutumista luotettavasti. Valtava enemmistö ihmisistä on taviksia ja heidän pariutumisensa on melko sattumanvaraista.

Onko? Ainakin voi huomata korkekoulussa opiskelleiden pariutuvan useammin keskenään. Samoin huomattavasti keskivertoa kauniimmat/komeammat tuntuu löytävän toisensa.

Samoin jos on joku "vika" kuten runsas ylipaino niin heti tippuu asteikolla pari pykälää alaspäin. Tavallinen pulliainen joka on vähän runsasmuotoisempi pulliainen ei helposti löydä itselleen tasoistaan parempaa puolisoa. Eikä siinä ole minusta mitään pahaa. Miksi sporttisen komean pitäisi valita joku siiderillä marinoitu sohvaperuna kumppanikseen?

Entäpä jos se komea sporttinen on virolainen raksamies ja se ylipainoinen nainen lääkäri tai juristi?

Mies on edelleen täysi 10 ja nainen on edelleen ehkä 5?

Raksamies ei voi olla 10.

9 mies on käytännössä joko julkkis tai poikkeuksellisen taitava pelimies. 10 on normaalisti tarpeeton arvosana tässä kuviossa.

Eräs tuntemani raksamies on pitkänjäntevä veijari jolta onnistuu mm. naisen iskeminen päiväpanolle ruokiksella. Numeroa en osaa (miehenä) hänelle antaa, mutta selvä alfa on kyseessä.

Nyt enää tarvitsisi tietää, kuinka tämä toisten miesten numerointi (miehenä!) tekee sinun elämästäsi parempaa tai jäsentyneempää.

Olen eri kommentoija, mutta miksi jonkun teorian pitäisi tehdä elämästä parempaa? Toisaalta itse lasken elämän parantuvan sillä kun ymmärrän tai yritän ymmärtää asioita ja ilmiöitä paremmin. Kuten sitä miksi monilla naisilla on niin hirveä vimma hyökätä tasoteoreetikkojen kimppuun. Olkoonkin, että jotkut heistä tekevät parhaansa, että niin tapahtuisi eli trollaavat.

Tällä palstalla äkäinen vastaanotto johtuu siitä, että tänne tullaan tekemään aloitus tähän malliin: "Miksi tasoteoria on teille naisille niin kova pala?" tai "Miksi te naiset vihaatte tasoteoriaa?"

Kun vastaus on, että ei meitä oikein kiinnosta, riidanhaastaja katsoo pelin aloitetuksi. Siitedes mikään kommentti ei enää kelpaa hänelle. Vimma on yksinomaan riidanhaastajan itsensä käytöksessä.

Minusta taas keskustelu menee pikemminki näin:

Miksi taas kerran mies piti kivaa kanssani ja häipyi sitten?

-hän oli liian kovatasoinen sinulle, käytti vain seksiin

EI OLE MITÄÄN TASOJAAAAAAAAAAAARRRGHH!!!

-onhan, jokainen näkee kun katselee ympärilleen, että pariutumisessa vaikuttaa x y ja z

EI OLE MITÄÄN TASOJAAAAAAAAAAAARRRGHH!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ei ole hyötyä ajatella tasoja jonkun arvosana-asteikon kautta, koska numerot ovat hyvin subjektiivisia ja jäykkiä. Ihminen vain jollain tasolla tiedostaa mihin itse asettuu suhteessa muihin esimerkiksi ulkonäön suhteen. Minkänäköisiä kumppaneita voi saada ja minkänäköisiä ei itse kelpuuta ja niin edespäin. Kaikki tietävät koulussa kuka on se luokan kaunotar ja niin edelleen. Ei se ole monimutkaista, mutta omituisen vastenmielistä joillekin kohdata ja tunnustaa tietoisesti.

Minustakin käsitteet ATM, KTM ja YTM ovat parempia. En tiedä miksi ne on hylätty näissä keskusteluissa. Jokainen ymmärtää, että on olemassa ne joilla on hyvin vähän suosiota, keskitaso ja ylempi taso. Siis naisissa vastaava on ATN, KTN ja YTN, ja ne olivat luokitukset käytössä, kun ekan kerran teoriasta kuulin. 

Minä en oikein tajua miksi tätä niin kovin vastustetaan, kun jokainen kuitenkin ilmiön periaatteessa tunnistaa. Että jotkut nyt vain ovat suositumpia kuin toiset. Sitten voi pähkäillä miksi ja ehkä löytää joitakin määrääviä tekijöitä, jotka liittyvät ulkonäköön ja muihin asioihin. Naisilla ulkonäkö on tärkein, miehet ovat sikäli pinnallisia. Kauniilla naisella on haloefekti, hän on hyvin helposti lähes enkeli, kun hymyilee vain nätisti. Toisaalta se on liikuttavaa.

Siitä ei oikein voi olla eri mieltä, että toiset ovat suositumpia kuin toiset. Näin asia on.

Huvittavaa puolestaan on se, että joku tosissaan kirjoittaa ”olen 8, miksi kelpaan vain vitosille ja kutosille?” Huomattavaa myös se, että esimerkiksi Suomen kuuluisin miesasiamies usein kirjoituksissaan viittasi näihin asteikoihin, ikään kuin olisivat oikeasti mitattavia asioita, ja vuosi toisensa perään opetuslapset seuraavat perässä. ” Teorian” määritelmä vaihtelee sen mukaan kuka vastaa: joskus tason määrää kysyntä, ja erityisesti se, moniko huolisi henkilön pysyvään parisuhteeseen, toisinaan se sitten onkin jokin objektiivista, jonka voi tietyistä ominaisuuksista mitata. Koko asteikko vaikuttaa ” kumman kaa” - tasoiselta seuraleikiltä, ja jos joku tosissaan vetoaa tällaisiin ” mutta minä olen kasi, miksi Tinder on rikki” - juttuihin, hän lähinnä osoittaa oman yksinkertaisuutensa.

Mikä ketäkin huvittaa. Kyllä minustakin pariutuminen on vakava asia, jos ei onnistu, vaikka haluaisi. Ihminen alkaa kiinnostua selityksistä ja teorioista siinä vaiheessa.

Tummennettu asia ei pidä paikkansa. Niin kauan kun olen teoriasta lukenut on tason määrännyt kysyntä ja naisten tason määrää se minkä tasoisen pystyvät sitouttamaan parisuhteeseen (ei irtoseksipartnerit). Miehillä taas päinvastoin kyvykkyys saada irtoseksiä nostaa pisteitä. Kokonaiskysyntä eroaa tällä tavalla sukupuolen mukaan. 

Minusta se on hupaisaa, että naiset jotka täällä väittävät tasoteoriaa vastaan käyvät yhä uudelleen kamppailua itsekeksimäänsä vihollista vastaan kuten nämä väitteet, että koska minä en pidä miehestä x, niin tasoteoria ei pidä paikkansa. 

Silti teoria ei edelleenkään kykene ennakoimaan mitään. Pysyvää määritelmää ei ole, ja perusteita esim sille mikä on ero 7 ja 8 välillä ei voida esittää. Mies joka kokee nostaneensa tasoaan 6:sta 8:aan on vihainen, kun mokomat hypergamistit ei noteeraa. Selityksenä sille miksi pariutuminen ei onnistu, se on edelleen kehnonlainen.

Se tietysti on ja pysyy, että jotkut ovat suositumpia kuin toiset, mutta onko tämä oikea työkalu sen ymmärtämiseen?

Minusta ihan hyödytöntä lyödä joku arbitraarinen numero ihmiseen tai kiistellä siitä, olenko kutonen vai seiska. Enemmän on merkitystä tasojen suhteellisella erolla. Esimerkiksi niin, että pariutumista voi tapahtua yhden tasopykälän tai jopa kahden erolla joskus, mutta ei kolmen tai sitä suuremmalla erolla. Se on ihan yks hailee että kuka on mikäkin numero, pointti on se että eroa ei saa olla liian paljon jotta kiinnostus voi syntyä.