Kysymyksiä tasoteoriasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa löytämäni viittaus johonkin tutkimukseen on tämä:

Yksilön asema oman sukupuolen hierarkiassa määräytyy vastakkaisen sukupuolen kysynnän perusteella vaikuttaen samalla myös partneriin kohdistuvien odotusten tasoon. (Sloman & Sloman 1988.)

Eli yksinkertaistettuna: ihmisen taso määräytyy sen mukaan,  minkä tasoisen hän onnistuu sitouttamaan parisuhteeseen.

Mutta palstan miehille tämä ei kelpaa, koska heidän mielestään naiset onnistuvat aina sitouttamaan itseään tasokkaamman. Silti he eivät suostu joko kalibroimaan tasomittaria tai muutamaan teoriaa.

Oma suosikkikysymykseni on, arvioidaanko esimerkiksi 25-vuotiasta ja 65-vuotiasta miestä samalla asteikolla eli eikö sillä ole mitään merkitystä, arvioiko heidän tasoaan 20-vuotias vai 60-vuotias nainen?

Entä ovatko kaikki maapallon miehet samalla tasojanalla? Dubain sheikeistä NYC:n pörssimeklareihin ja Amazonin heimoihin ja Pihtiputaan pertteihin? Silloin kahden suomalaisen miehen välinen tasoero on todennäköisesti joitakin tuhannesosia eikä sillä ole yksilölle mitään merkitystä, onko Pertti 6,08976 ja Matti 6,09876 vai toisin päin.

Muistan tämän kysymyksen aiemmista ketjuista. Kyse on keskiarvoista, miksi tämä vastaus ei sinulle kelpaa? Tuo ikäinen mies tuskin on suosituimmasta päästä parikymppisten naisten keskuudessa, mutta hänet matchaavissa voi olla nuoriakin naisia, jos mies on komea ja hänellä on statusta.

Eli ovatko kaikki miehet siis jossain rivissä tasonumeron mukaan, ja se komea korkean statuksen 65-vuotias saattaa hyvinkin olla köyhän ja ruman 25-vuotiaan vieressä, niin että he käytännössä kilpailevat siitä samantasoisesta parikymppisestä naisesta? Missä todellisuudessa näin tapahtuu?

Entä kuka tai mikä taho tämän tasonumeron nyt siis ihmisille antaa? Ja mistä itse kukin saa tietää oman numeronsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa löytämäni viittaus johonkin tutkimukseen on tämä:

Yksilön asema oman sukupuolen hierarkiassa määräytyy vastakkaisen sukupuolen kysynnän perusteella vaikuttaen samalla myös partneriin kohdistuvien odotusten tasoon. (Sloman & Sloman 1988.)

Eli yksinkertaistettuna: ihmisen taso määräytyy sen mukaan,  minkä tasoisen hän onnistuu sitouttamaan parisuhteeseen.

Mutta palstan miehille tämä ei kelpaa, koska heidän mielestään naiset onnistuvat aina sitouttamaan itseään tasokkaamman. Silti he eivät suostu joko kalibroimaan tasomittaria tai muutamaan teoriaa.

Oma suosikkikysymykseni on, arvioidaanko esimerkiksi 25-vuotiasta ja 65-vuotiasta miestä samalla asteikolla eli eikö sillä ole mitään merkitystä, arvioiko heidän tasoaan 20-vuotias vai 60-vuotias nainen?

Entä ovatko kaikki maapallon miehet samalla tasojanalla? Dubain sheikeistä NYC:n pörssimeklareihin ja Amazonin heimoihin ja Pihtiputaan pertteihin? Silloin kahden suomalaisen miehen välinen tasoero on todennäköisesti joitakin tuhannesosia eikä sillä ole yksilölle mitään merkitystä, onko Pertti 6,08976 ja Matti 6,09876 vai toisin päin.

Kaikilla meillä on omat sokeat pisteensä. Itse en naisena ymmärrä miksi naiset palstalla keskittyvät dissaamaan tasomiehiä, kun he aivan hyvin voivat ottaa tasoteorian omaan tulkintaansa ja käyttöönsä. Eihän missään ole tieteellistä artikkelia, mistä voisi käydä katsomassa miten teoriaa voi tulkita. Minä tulkitsen sitä omaan tapaani niin kuin miehetkin. Ihan passeli teoria, jonka läpi voi havainnoida asioita. 

Mihin minä tarvitsisin sitä? Ja kyllä teorian käyttöön ottaminen tarkoittaisi ensin, että se olisi kirjoitettu auki. Kelpaako aiemmin mainittu Sloman & Slomanin teoria vai onko tasoteoria tänään taas jotain muuta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teorian tarkoitus on selittää jokin ilmiö. Mitään tasoilmiötä ei ole havaittu joten em.teoria on humpuukia.

Ihan helposti voi havaita rikkaiden ja kauniiden pariutuvan useammin toistensa kanssa kuin täysin sattumanvaraisesti. Tällä palstallakin jatkuvasti valitetaan kun ei löydy saman koulutustason kumppania.

Eihän toi tasoteoria sen monimutkaisempi asia ole.

Tuo on tietenkin itsestäänselvyys. Mutta ei siis ole teoriaa joka voisi ennustaa ihan kenen tahansa pariutumista luotettavasti. Valtava enemmistö ihmisistä on taviksia ja heidän pariutumisensa on melko sattumanvaraista.

Onko? Ainakin voi huomata korkekoulussa opiskelleiden pariutuvan useammin keskenään. Samoin huomattavasti keskivertoa kauniimmat/komeammat tuntuu löytävän toisensa.

Samoin jos on joku "vika" kuten runsas ylipaino niin heti tippuu asteikolla pari pykälää alaspäin. Tavallinen pulliainen joka on vähän runsasmuotoisempi pulliainen ei helposti löydä itselleen tasoistaan parempaa puolisoa. Eikä siinä ole minusta mitään pahaa. Miksi sporttisen komean pitäisi valita joku siiderillä marinoitu sohvaperuna kumppanikseen?

Entäpä jos se komea sporttinen on virolainen raksamies ja se ylipainoinen nainen lääkäri tai juristi?

Mies on edelleen täysi 10 ja nainen on edelleen ehkä 5?

Raksamies ei voi olla 10.

9 mies on käytännössä joko julkkis tai poikkeuksellisen taitava pelimies. 10 on normaalisti tarpeeton arvosana tässä kuviossa.

Eräs tuntemani raksamies on pitkänjäntevä veijari jolta onnistuu mm. naisen iskeminen päiväpanolle ruokiksella. Numeroa en osaa (miehenä) hänelle antaa, mutta selvä alfa on kyseessä.

Jos kaikki maapallon miehet ovat samalla janalla, Suomessa tuskin on yhtään ysin miestä. Kyllä ne löytyvät miljardööreistä, prinsseistä ja vastaavista.

Vierailija kirjoitti:

Miehen tason määrittää käytännössä kaksi asiaa: ulkonäkö ja lompakon paksuus. Jos vain on todella paksu lompakko, saa aivan helposti tason 8 ja 9 naisia. Hyvällä ulkonäöllä pystyy paikkaamaan lompakon paksuutta. Luonne, älykkyys ja harrastukset voivat parantaa muuten kehnon ulkonäön tai lyhyen miehen arvosanaa.

Okei, miehen tason määrittää ulkonäkö ja lompakon paksuus. Saanko lisätä tähän vielä statuksen, se kun useimmiten nousee mukaan?

Seuraava kysymykseni on: miksi se sitten on ongelma, että naiset haluavat tällaisia miehiä? Miksi se omasta mielestään kasin mies (hoikka ja liikunnallinen insinööri stereotypiana) on katkera, että kasin (saati ysin) naiset menevät näille korkea(mma)n statuksen miehille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ei ole hyötyä ajatella tasoja jonkun arvosana-asteikon kautta, koska numerot ovat hyvin subjektiivisia ja jäykkiä. Ihminen vain jollain tasolla tiedostaa mihin itse asettuu suhteessa muihin esimerkiksi ulkonäön suhteen. Minkänäköisiä kumppaneita voi saada ja minkänäköisiä ei itse kelpuuta ja niin edespäin. Kaikki tietävät koulussa kuka on se luokan kaunotar ja niin edelleen. Ei se ole monimutkaista, mutta omituisen vastenmielistä joillekin kohdata ja tunnustaa tietoisesti.

Minustakin käsitteet ATM, KTM ja YTM ovat parempia. En tiedä miksi ne on hylätty näissä keskusteluissa. Jokainen ymmärtää, että on olemassa ne joilla on hyvin vähän suosiota, keskitaso ja ylempi taso. Siis naisissa vastaava on ATN, KTN ja YTN, ja ne olivat luokitukset käytössä, kun ekan kerran teoriasta kuulin. 

Minä en oikein tajua miksi tätä niin kovin vastustetaan, kun jokainen kuitenkin ilmiön periaatteessa tunnistaa. Että jotkut nyt vain ovat suositumpia kuin toiset. Sitten voi pähkäillä miksi ja ehkä löytää joitakin määrääviä tekijöitä, jotka liittyvät ulkonäköön ja muihin asioihin. Naisilla ulkonäkö on tärkein, miehet ovat sikäli pinnallisia. Kauniilla naisella on haloefekti, hän on hyvin helposti lähes enkeli, kun hymyilee vain nätisti. Toisaalta se on liikuttavaa.

Siitä ei oikein voi olla eri mieltä, että toiset ovat suositumpia kuin toiset. Näin asia on.

Huvittavaa puolestaan on se, että joku tosissaan kirjoittaa ”olen 8, miksi kelpaan vain vitosille ja kutosille?” Huomattavaa myös se, että esimerkiksi Suomen kuuluisin miesasiamies usein kirjoituksissaan viittasi näihin asteikoihin, ikään kuin olisivat oikeasti mitattavia asioita, ja vuosi toisensa perään opetuslapset seuraavat perässä. ” Teorian” määritelmä vaihtelee sen mukaan kuka vastaa: joskus tason määrää kysyntä, ja erityisesti se, moniko huolisi henkilön pysyvään parisuhteeseen, toisinaan se sitten onkin jokin objektiivista, jonka voi tietyistä ominaisuuksista mitata. Koko asteikko vaikuttaa ” kumman kaa” - tasoiselta seuraleikiltä, ja jos joku tosissaan vetoaa tällaisiin ” mutta minä olen kasi, miksi Tinder on rikki” - juttuihin, hän lähinnä osoittaa oman yksinkertaisuutensa.

Mikä ketäkin huvittaa. Kyllä minustakin pariutuminen on vakava asia, jos ei onnistu, vaikka haluaisi. Ihminen alkaa kiinnostua selityksistä ja teorioista siinä vaiheessa.

Tummennettu asia ei pidä paikkansa. Niin kauan kun olen teoriasta lukenut on tason määrännyt kysyntä ja naisten tason määrää se minkä tasoisen pystyvät sitouttamaan parisuhteeseen (ei irtoseksipartnerit). Miehillä taas päinvastoin kyvykkyys saada irtoseksiä nostaa pisteitä. Kokonaiskysyntä eroaa tällä tavalla sukupuolen mukaan. 

Minusta se on hupaisaa, että naiset jotka täällä väittävät tasoteoriaa vastaan käyvät yhä uudelleen kamppailua itsekeksimäänsä vihollista vastaan kuten nämä väitteet, että koska minä en pidä miehestä x, niin tasoteoria ei pidä paikkansa. 

Silti teoria ei edelleenkään kykene ennakoimaan mitään. Pysyvää määritelmää ei ole, ja perusteita esim sille mikä on ero 7 ja 8 välillä ei voida esittää. Mies joka kokee nostaneensa tasoaan 6:sta 8:aan on vihainen, kun mokomat hypergamistit ei noteeraa. Selityksenä sille miksi pariutuminen ei onnistu, se on edelleen kehnonlainen.

Se tietysti on ja pysyy, että jotkut ovat suositumpia kuin toiset, mutta onko tämä oikea työkalu sen ymmärtämiseen?

Eikö todella? Minusta se tekee minkä väittääkin tekevänsä eli ennustavansa tiettyjen kriteerien perusteella kuka on suosittu ja kuka ei. Jokaiselle muodostuu myös kokemuksen kautta näkemys siitä kuka on suosittu ja kuka ei eli katsoisin sen olevan jonkinasteista itsepetostelua, jos teorian perusperiaatteita väittää fuulaksi. Miehen pituus ja status ja vastaavasti naisen kauneus on tutkitustikin asia mikä vaikuttaa siihen miten viehättävinä ja haluttavina heitä pidetään.

Se taas mitä jotkut miehet täällä tasoteoriaan liittyen väittävät (naisen saaminen on vaikeaa, vaikka ovat itse korkeatasoisia) on hitusen eri asia kuin itse tasoteoria. Silti keskustelu käännetään jatkuvasti heihin.

Kukaan tuskin siihen väittää vastaan, että jotkut ominaisuudet ovat keskimäärin halutuimpia kuin toiset ja joillakin kovempi flaksi kuin toisilla. Sen tarkempaa tästä teoriasta ei saa. Näiden mutu-numeroiden heitteleminen jonain faktoina on kuitenkin melko noloa, eikä niistä ole pahemmin apua ihmisille itselleenkään.

Sillä että on esimerkiksi pitkä, hyvässä ammatissa ja urheilullinen ei välttämättä ole suoraa korrelaatiota siihen saako kaipaamaansa seuraa. Jos taso=potentiaalisten kiinnostuneiden kumppanien määrä, niin asia selvä, sittenhän se on ainakin mitattavissa. Jos tiettyjen ominaisuuksien myötä kiinnostuneiden määrän pitäisi kasvaa, mutta käytännössä näin ei tapahdu, teoria ei ole kovin toimiva, ja kannattaa ehkä miettiä suuttuisiko siitä mielummin hypergamisteille vai teorialle, joka ei kykene ennustamaan sitä mitä lupaa.

Vierailija kirjoitti:

Vela -72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa löytämäni viittaus johonkin tutkimukseen on tämä:

Yksilön asema oman sukupuolen hierarkiassa määräytyy vastakkaisen sukupuolen kysynnän perusteella vaikuttaen samalla myös partneriin kohdistuvien odotusten tasoon. (Sloman & Sloman 1988.)

Eli yksinkertaistettuna: ihmisen taso määräytyy sen mukaan,  minkä tasoisen hän onnistuu sitouttamaan parisuhteeseen.

Mutta palstan miehille tämä ei kelpaa, koska heidän mielestään naiset onnistuvat aina sitouttamaan itseään tasokkaamman. Silti he eivät suostu joko kalibroimaan tasomittaria tai muutamaan teoriaa.

Oma suosikkikysymykseni on, arvioidaanko esimerkiksi 25-vuotiasta ja 65-vuotiasta miestä samalla asteikolla eli eikö sillä ole mitään merkitystä, arvioiko heidän tasoaan 20-vuotias vai 60-vuotias nainen?

Entä ovatko kaikki maapallon miehet samalla tasojanalla? Dubain sheikeistä NYC:n pörssimeklareihin ja Amazonin heimoihin ja Pihtiputaan pertteihin? Silloin kahden suomalaisen miehen välinen tasoero on todennäköisesti joitakin tuhannesosia eikä sillä ole yksilölle mitään merkitystä, onko Pertti 6,08976 ja Matti 6,09876 vai toisin päin.

Muistan tämän kysymyksen aiemmista ketjuista. Kyse on keskiarvoista, miksi tämä vastaus ei sinulle kelpaa? Tuo ikäinen mies tuskin on suosituimmasta päästä parikymppisten naisten keskuudessa, mutta hänet matchaavissa voi olla nuoriakin naisia, jos mies on komea ja hänellä on statusta.

Eli kuinka se keskiarvo tuossa ikäjutussa arvioidaan? Voivatko 25 ja 65 vuotiaat miehet olla samantasoisia keskenään? Ja ymmärrän toki, että 65-vuotias mies tuskin parikymppisten naisten suosiossa, mutta eipä ole ne 25-vuotiaatkaan kuusikymppisten naisten suosiossa varmaan suuremmin.

Kyse on siis tarjokkaiden määrästä ja heidän laadustaan (tasoteorian mittaristolla). Tarjokkaita voi olla vaikka kuinka laajalla skaalalla, jos miehellä on statusta eli monenlaiset naiset kiinnostuvat. Siinä mielessä jokin yksittäinen ryhmä ei ole merkitsevä (kuten parikymppiset tai jonkin ammattiryhmän edustajat). Tasoteoriassa mitataan vain niitä asioita joita siinä mitatataan, ei muuta. Siinä ei mitata suosiota tietyssä ikäryhmässä tai tietyn ikäryhmän suosiota. Sikäli kysymyksesi vie harhaan eli en ymmärrä mitä sillä tavoittelet, mitä se selventäisi?

Eli mitä ne ovat ne asiat, joita mitataan, ja miten on päädytty juuri niihin mittareihin ja asteikkoihin, mihin on päätytty?

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ei ole hyötyä ajatella tasoja jonkun arvosana-asteikon kautta, koska numerot ovat hyvin subjektiivisia ja jäykkiä. Ihminen vain jollain tasolla tiedostaa mihin itse asettuu suhteessa muihin esimerkiksi ulkonäön suhteen. Minkänäköisiä kumppaneita voi saada ja minkänäköisiä ei itse kelpuuta ja niin edespäin. Kaikki tietävät koulussa kuka on se luokan kaunotar ja niin edelleen. Ei se ole monimutkaista, mutta omituisen vastenmielistä joillekin kohdata ja tunnustaa tietoisesti.

Eli se Sloman & Sloman teoria, jonka olen linkittänyt palstalle lukuisia kertoja. Minusta se olisi hyvä ja toimiva, simppeli teoria ja keskustelu olisi paljon helpompaa, jos se hyväksyttäisiin tasoteoriaksi. Tässä se vielä kerran:

Yksilön asema oman sukupuolen hierarkiassa määräytyy vastakkaisen sukupuolen kysynnän perusteella vaikuttaen samalla myös partneriin kohdistuvien odotusten tasoon. (Sloman & Sloman 1988.)

Eli yksilön taso määräytyy sen mukaan, minkä tasoisen hän onnistuu saamaan. Samalla se vaikuttaa siihen, minkä tasoista hän yrittää.

Mennäänkö tällä vai aletaanko taas kerran muuttaa muuksi ja kertoa, kuinka todellisuudessa naiset pariutuvatkin aina tasoaan ylemmäksi ja miehet alemmaksi jne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ei ole hyötyä ajatella tasoja jonkun arvosana-asteikon kautta, koska numerot ovat hyvin subjektiivisia ja jäykkiä. Ihminen vain jollain tasolla tiedostaa mihin itse asettuu suhteessa muihin esimerkiksi ulkonäön suhteen. Minkänäköisiä kumppaneita voi saada ja minkänäköisiä ei itse kelpuuta ja niin edespäin. Kaikki tietävät koulussa kuka on se luokan kaunotar ja niin edelleen. Ei se ole monimutkaista, mutta omituisen vastenmielistä joillekin kohdata ja tunnustaa tietoisesti.

Minustakin käsitteet ATM, KTM ja YTM ovat parempia. En tiedä miksi ne on hylätty näissä keskusteluissa. Jokainen ymmärtää, että on olemassa ne joilla on hyvin vähän suosiota, keskitaso ja ylempi taso. Siis naisissa vastaava on ATN, KTN ja YTN, ja ne olivat luokitukset käytössä, kun ekan kerran teoriasta kuulin. 

Minä en oikein tajua miksi tätä niin kovin vastustetaan, kun jokainen kuitenkin ilmiön periaatteessa tunnistaa. Että jotkut nyt vain ovat suositumpia kuin toiset. Sitten voi pähkäillä miksi ja ehkä löytää joitakin määrääviä tekijöitä, jotka liittyvät ulkonäköön ja muihin asioihin. Naisilla ulkonäkö on tärkein, miehet ovat sikäli pinnallisia. Kauniilla naisella on haloefekti, hän on hyvin helposti lähes enkeli, kun hymyilee vain nätisti. Toisaalta se on liikuttavaa.

Tämäkin on ihan ok, mutta se mikä tässä häiritsee on, että palstalla on vuosien varrella ollut lukuisia avauksia, joissa on kysytty, miksi ATM ei kelpaa naisille. Koska ATM eli alemman tason mies tarkoittaa miestä, joka ei saa naisia tai jolle se on ainakin vaikeaa, niin tuo kysymys käytännössä tarkoittaa, että "miksi mies, joka ei saa naista, ei saa naista". No tietysti siksi, että hän on määritellyt itsensä mieheksi, joka ei saa naista. Jos hän saisi naista/naisen, niin silloinhan hän ei teorian mukaan olisi ATM vaan vähintään KTM.

Kuinkas te täällä aiotte pärjätä talvella kun kylmää ja pakkastakin ulkona?

#No kjyllä mjeilä riettä pjeeruna jja jjuureksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ei ole hyötyä ajatella tasoja jonkun arvosana-asteikon kautta, koska numerot ovat hyvin subjektiivisia ja jäykkiä. Ihminen vain jollain tasolla tiedostaa mihin itse asettuu suhteessa muihin esimerkiksi ulkonäön suhteen. Minkänäköisiä kumppaneita voi saada ja minkänäköisiä ei itse kelpuuta ja niin edespäin. Kaikki tietävät koulussa kuka on se luokan kaunotar ja niin edelleen. Ei se ole monimutkaista, mutta omituisen vastenmielistä joillekin kohdata ja tunnustaa tietoisesti.

Minustakin käsitteet ATM, KTM ja YTM ovat parempia. En tiedä miksi ne on hylätty näissä keskusteluissa. Jokainen ymmärtää, että on olemassa ne joilla on hyvin vähän suosiota, keskitaso ja ylempi taso. Siis naisissa vastaava on ATN, KTN ja YTN, ja ne olivat luokitukset käytössä, kun ekan kerran teoriasta kuulin. 

Minä en oikein tajua miksi tätä niin kovin vastustetaan, kun jokainen kuitenkin ilmiön periaatteessa tunnistaa. Että jotkut nyt vain ovat suositumpia kuin toiset. Sitten voi pähkäillä miksi ja ehkä löytää joitakin määrääviä tekijöitä, jotka liittyvät ulkonäköön ja muihin asioihin. Naisilla ulkonäkö on tärkein, miehet ovat sikäli pinnallisia. Kauniilla naisella on haloefekti, hän on hyvin helposti lähes enkeli, kun hymyilee vain nätisti. Toisaalta se on liikuttavaa.

Siitä ei oikein voi olla eri mieltä, että toiset ovat suositumpia kuin toiset. Näin asia on.

Huvittavaa puolestaan on se, että joku tosissaan kirjoittaa ”olen 8, miksi kelpaan vain vitosille ja kutosille?” Huomattavaa myös se, että esimerkiksi Suomen kuuluisin miesasiamies usein kirjoituksissaan viittasi näihin asteikoihin, ikään kuin olisivat oikeasti mitattavia asioita, ja vuosi toisensa perään opetuslapset seuraavat perässä. ” Teorian” määritelmä vaihtelee sen mukaan kuka vastaa: joskus tason määrää kysyntä, ja erityisesti se, moniko huolisi henkilön pysyvään parisuhteeseen, toisinaan se sitten onkin jokin objektiivista, jonka voi tietyistä ominaisuuksista mitata. Koko asteikko vaikuttaa ” kumman kaa” - tasoiselta seuraleikiltä, ja jos joku tosissaan vetoaa tällaisiin ” mutta minä olen kasi, miksi Tinder on rikki” - juttuihin, hän lähinnä osoittaa oman yksinkertaisuutensa.

Mikä ketäkin huvittaa. Kyllä minustakin pariutuminen on vakava asia, jos ei onnistu, vaikka haluaisi. Ihminen alkaa kiinnostua selityksistä ja teorioista siinä vaiheessa.

Tummennettu asia ei pidä paikkansa. Niin kauan kun olen teoriasta lukenut on tason määrännyt kysyntä ja naisten tason määrää se minkä tasoisen pystyvät sitouttamaan parisuhteeseen (ei irtoseksipartnerit). Miehillä taas päinvastoin kyvykkyys saada irtoseksiä nostaa pisteitä. Kokonaiskysyntä eroaa tällä tavalla sukupuolen mukaan. 

Minusta se on hupaisaa, että naiset jotka täällä väittävät tasoteoriaa vastaan käyvät yhä uudelleen kamppailua itsekeksimäänsä vihollista vastaan kuten nämä väitteet, että koska minä en pidä miehestä x, niin tasoteoria ei pidä paikkansa. 

Silti teoria ei edelleenkään kykene ennakoimaan mitään. Pysyvää määritelmää ei ole, ja perusteita esim sille mikä on ero 7 ja 8 välillä ei voida esittää. Mies joka kokee nostaneensa tasoaan 6:sta 8:aan on vihainen, kun mokomat hypergamistit ei noteeraa. Selityksenä sille miksi pariutuminen ei onnistu, se on edelleen kehnonlainen.

Se tietysti on ja pysyy, että jotkut ovat suositumpia kuin toiset, mutta onko tämä oikea työkalu sen ymmärtämiseen?

Eikö todella? Minusta se tekee minkä väittääkin tekevänsä eli ennustavansa tiettyjen kriteerien perusteella kuka on suosittu ja kuka ei. Jokaiselle muodostuu myös kokemuksen kautta näkemys siitä kuka on suosittu ja kuka ei eli katsoisin sen olevan jonkinasteista itsepetostelua, jos teorian perusperiaatteita väittää fuulaksi. Miehen pituus ja status ja vastaavasti naisen kauneus on tutkitustikin asia mikä vaikuttaa siihen miten viehättävinä ja haluttavina heitä pidetään.

Se taas mitä jotkut miehet täällä tasoteoriaan liittyen väittävät (naisen saaminen on vaikeaa, vaikka ovat itse korkeatasoisia) on hitusen eri asia kuin itse tasoteoria. Silti keskustelu käännetään jatkuvasti heihin.

Kukaan tuskin siihen väittää vastaan, että jotkut ominaisuudet ovat keskimäärin halutuimpia kuin toiset ja joillakin kovempi flaksi kuin toisilla. Sen tarkempaa tästä teoriasta ei saa. Näiden mutu-numeroiden heitteleminen jonain faktoina on kuitenkin melko noloa, eikä niistä ole pahemmin apua ihmisille itselleenkään.

Sillä että on esimerkiksi pitkä, hyvässä ammatissa ja urheilullinen ei välttämättä ole suoraa korrelaatiota siihen saako kaipaamaansa seuraa. Jos taso=potentiaalisten kiinnostuneiden kumppanien määrä, niin asia selvä, sittenhän se on ainakin mitattavissa. Jos tiettyjen ominaisuuksien myötä kiinnostuneiden määrän pitäisi kasvaa, mutta käytännössä näin ei tapahdu, teoria ei ole kovin toimiva, ja kannattaa ehkä miettiä suuttuisiko siitä mielummin hypergamisteille vai teorialle, joka ei kykene ennustamaan sitä mitä lupaa.

Tasoteoria ei lupaa että saisit jonkun tietyn naisen tai tietyn ryhmän suosion eikä ole koskaan luvannut. En kertakaikkiaan ymmärrä mikä tässä on niin vaikeatajuista enkä millään jaksa kirjoittaa samoja asioita satoja kertoja. Olen siis nainen ja koin teorian ihan ymmärrettävänä alusta asti ja kokemukseni kertovat, että teoria pitkälti on hyvin suuntaa-antava sille kenellä on enemmän suosiota ja kenellä vähemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ei ole hyötyä ajatella tasoja jonkun arvosana-asteikon kautta, koska numerot ovat hyvin subjektiivisia ja jäykkiä. Ihminen vain jollain tasolla tiedostaa mihin itse asettuu suhteessa muihin esimerkiksi ulkonäön suhteen. Minkänäköisiä kumppaneita voi saada ja minkänäköisiä ei itse kelpuuta ja niin edespäin. Kaikki tietävät koulussa kuka on se luokan kaunotar ja niin edelleen. Ei se ole monimutkaista, mutta omituisen vastenmielistä joillekin kohdata ja tunnustaa tietoisesti.

Eli se Sloman & Sloman teoria, jonka olen linkittänyt palstalle lukuisia kertoja. Minusta se olisi hyvä ja toimiva, simppeli teoria ja keskustelu olisi paljon helpompaa, jos se hyväksyttäisiin tasoteoriaksi. Tässä se vielä kerran:

Yksilön asema oman sukupuolen hierarkiassa määräytyy vastakkaisen sukupuolen kysynnän perusteella vaikuttaen samalla myös partneriin kohdistuvien odotusten tasoon. (Sloman & Sloman 1988.)

Eli yksilön taso määräytyy sen mukaan, minkä tasoisen hän onnistuu saamaan. Samalla se vaikuttaa siihen, minkä tasoista hän yrittää.

Mennäänkö tällä vai aletaanko taas kerran muuttaa muuksi ja kertoa, kuinka todellisuudessa naiset pariutuvatkin aina tasoaan ylemmäksi ja miehet alemmaksi jne?

Hypergamisia miehiä ja naisia on olemassa. He ovat niitä, jotka harvemmin pariutuvat ja joilla on vaikeuksia. Koska he eivät hyväksy sitä että vastakkaisen sukupuolen kysynnän perusteella toimitaan. Kuten kritisoidut ap:n kaltaiset tasomiehet esimerkiksi, jotka paradoksaalisesti itse eivät usko tasoteoriaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vela -72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa löytämäni viittaus johonkin tutkimukseen on tämä:

Yksilön asema oman sukupuolen hierarkiassa määräytyy vastakkaisen sukupuolen kysynnän perusteella vaikuttaen samalla myös partneriin kohdistuvien odotusten tasoon. (Sloman & Sloman 1988.)

Eli yksinkertaistettuna: ihmisen taso määräytyy sen mukaan,  minkä tasoisen hän onnistuu sitouttamaan parisuhteeseen.

Mutta palstan miehille tämä ei kelpaa, koska heidän mielestään naiset onnistuvat aina sitouttamaan itseään tasokkaamman. Silti he eivät suostu joko kalibroimaan tasomittaria tai muutamaan teoriaa.

Oma suosikkikysymykseni on, arvioidaanko esimerkiksi 25-vuotiasta ja 65-vuotiasta miestä samalla asteikolla eli eikö sillä ole mitään merkitystä, arvioiko heidän tasoaan 20-vuotias vai 60-vuotias nainen?

Entä ovatko kaikki maapallon miehet samalla tasojanalla? Dubain sheikeistä NYC:n pörssimeklareihin ja Amazonin heimoihin ja Pihtiputaan pertteihin? Silloin kahden suomalaisen miehen välinen tasoero on todennäköisesti joitakin tuhannesosia eikä sillä ole yksilölle mitään merkitystä, onko Pertti 6,08976 ja Matti 6,09876 vai toisin päin.

Muistan tämän kysymyksen aiemmista ketjuista. Kyse on keskiarvoista, miksi tämä vastaus ei sinulle kelpaa? Tuo ikäinen mies tuskin on suosituimmasta päästä parikymppisten naisten keskuudessa, mutta hänet matchaavissa voi olla nuoriakin naisia, jos mies on komea ja hänellä on statusta.

Eli kuinka se keskiarvo tuossa ikäjutussa arvioidaan? Voivatko 25 ja 65 vuotiaat miehet olla samantasoisia keskenään? Ja ymmärrän toki, että 65-vuotias mies tuskin parikymppisten naisten suosiossa, mutta eipä ole ne 25-vuotiaatkaan kuusikymppisten naisten suosiossa varmaan suuremmin.

Kyse on siis tarjokkaiden määrästä ja heidän laadustaan (tasoteorian mittaristolla). Tarjokkaita voi olla vaikka kuinka laajalla skaalalla, jos miehellä on statusta eli monenlaiset naiset kiinnostuvat. Siinä mielessä jokin yksittäinen ryhmä ei ole merkitsevä (kuten parikymppiset tai jonkin ammattiryhmän edustajat). Tasoteoriassa mitataan vain niitä asioita joita siinä mitatataan, ei muuta. Siinä ei mitata suosiota tietyssä ikäryhmässä tai tietyn ikäryhmän suosiota. Sikäli kysymyksesi vie harhaan eli en ymmärrä mitä sillä tavoittelet, mitä se selventäisi?

Eli mitä ne ovat ne asiat, joita mitataan, ja miten on päädytty juuri niihin mittareihin ja asteikkoihin, mihin on päätytty?

Ne on selitetetty tuhansia kertoja. Miehillä ulkonäkö, status, varallisuus ja naisilla ulkonäkö, mukavuus, naisellisuus, jos oikein muistan. Joku mittaristo oli fyysisistä ominaisuuksista numeroitu erikseen, mutta kuten sanoin, aiemmin käytettiin vain atn ktn ja ytn nimikkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa löytämäni viittaus johonkin tutkimukseen on tämä:

Yksilön asema oman sukupuolen hierarkiassa määräytyy vastakkaisen sukupuolen kysynnän perusteella vaikuttaen samalla myös partneriin kohdistuvien odotusten tasoon. (Sloman & Sloman 1988.)

Eli yksinkertaistettuna: ihmisen taso määräytyy sen mukaan,  minkä tasoisen hän onnistuu sitouttamaan parisuhteeseen.

Mutta palstan miehille tämä ei kelpaa, koska heidän mielestään naiset onnistuvat aina sitouttamaan itseään tasokkaamman. Silti he eivät suostu joko kalibroimaan tasomittaria tai muutamaan teoriaa.

Oma suosikkikysymykseni on, arvioidaanko esimerkiksi 25-vuotiasta ja 65-vuotiasta miestä samalla asteikolla eli eikö sillä ole mitään merkitystä, arvioiko heidän tasoaan 20-vuotias vai 60-vuotias nainen?

Entä ovatko kaikki maapallon miehet samalla tasojanalla? Dubain sheikeistä NYC:n pörssimeklareihin ja Amazonin heimoihin ja Pihtiputaan pertteihin? Silloin kahden suomalaisen miehen välinen tasoero on todennäköisesti joitakin tuhannesosia eikä sillä ole yksilölle mitään merkitystä, onko Pertti 6,08976 ja Matti 6,09876 vai toisin päin.

Muistan tämän kysymyksen aiemmista ketjuista. Kyse on keskiarvoista, miksi tämä vastaus ei sinulle kelpaa? Tuo ikäinen mies tuskin on suosituimmasta päästä parikymppisten naisten keskuudessa, mutta hänet matchaavissa voi olla nuoriakin naisia, jos mies on komea ja hänellä on statusta.

Eli ovatko kaikki miehet siis jossain rivissä tasonumeron mukaan, ja se komea korkean statuksen 65-vuotias saattaa hyvinkin olla köyhän ja ruman 25-vuotiaan vieressä, niin että he käytännössä kilpailevat siitä samantasoisesta parikymppisestä naisesta? Missä todellisuudessa näin tapahtuu?

Entä kuka tai mikä taho tämän tasonumeron nyt siis ihmisille antaa? Ja mistä itse kukin saa tietää oman numeronsa?

Tinderissä kai noin tapahtuu. Normaalielämässä luokitamme ihmiset soveltuviksi ja ei-soveltuviksi ilman numeroita, mutta järjestys muotoutuu silti. Tasoteoria on vain tapa kuvata sitä.

Mutta tässä viestissähän vain trollataan. Pitäisi oikeastaan vastata, että jedikomitea antaa sinullekin arvosanan, mutta eihän mitään sellaista voi parodioita mikä itsekin on parodia kritiikistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa löytämäni viittaus johonkin tutkimukseen on tämä:

Yksilön asema oman sukupuolen hierarkiassa määräytyy vastakkaisen sukupuolen kysynnän perusteella vaikuttaen samalla myös partneriin kohdistuvien odotusten tasoon. (Sloman & Sloman 1988.)

Eli yksinkertaistettuna: ihmisen taso määräytyy sen mukaan,  minkä tasoisen hän onnistuu sitouttamaan parisuhteeseen.

Mutta palstan miehille tämä ei kelpaa, koska heidän mielestään naiset onnistuvat aina sitouttamaan itseään tasokkaamman. Silti he eivät suostu joko kalibroimaan tasomittaria tai muutamaan teoriaa.

Oma suosikkikysymykseni on, arvioidaanko esimerkiksi 25-vuotiasta ja 65-vuotiasta miestä samalla asteikolla eli eikö sillä ole mitään merkitystä, arvioiko heidän tasoaan 20-vuotias vai 60-vuotias nainen?

Entä ovatko kaikki maapallon miehet samalla tasojanalla? Dubain sheikeistä NYC:n pörssimeklareihin ja Amazonin heimoihin ja Pihtiputaan pertteihin? Silloin kahden suomalaisen miehen välinen tasoero on todennäköisesti joitakin tuhannesosia eikä sillä ole yksilölle mitään merkitystä, onko Pertti 6,08976 ja Matti 6,09876 vai toisin päin.

Kaikilla meillä on omat sokeat pisteensä. Itse en naisena ymmärrä miksi naiset palstalla keskittyvät dissaamaan tasomiehiä, kun he aivan hyvin voivat ottaa tasoteorian omaan tulkintaansa ja käyttöönsä. Eihän missään ole tieteellistä artikkelia, mistä voisi käydä katsomassa miten teoriaa voi tulkita. Minä tulkitsen sitä omaan tapaani niin kuin miehetkin. Ihan passeli teoria, jonka läpi voi havainnoida asioita. 

Mihin minä tarvitsisin sitä? Ja kyllä teorian käyttöön ottaminen tarkoittaisi ensin, että se olisi kirjoitettu auki. Kelpaako aiemmin mainittu Sloman & Slomanin teoria vai onko tasoteoria tänään taas jotain muuta?

Et sinä tarvitse suurinta osaa maailman muistakaan teorioista etkä istu täällä naputtelemassa vastalauseita niitä kohtaan. Ihmettelen siis miksi istut täällä kirjoittelemassa asiasta, jota et tarvitse yhtään mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ei ole hyötyä ajatella tasoja jonkun arvosana-asteikon kautta, koska numerot ovat hyvin subjektiivisia ja jäykkiä. Ihminen vain jollain tasolla tiedostaa mihin itse asettuu suhteessa muihin esimerkiksi ulkonäön suhteen. Minkänäköisiä kumppaneita voi saada ja minkänäköisiä ei itse kelpuuta ja niin edespäin. Kaikki tietävät koulussa kuka on se luokan kaunotar ja niin edelleen. Ei se ole monimutkaista, mutta omituisen vastenmielistä joillekin kohdata ja tunnustaa tietoisesti.

Minustakin käsitteet ATM, KTM ja YTM ovat parempia. En tiedä miksi ne on hylätty näissä keskusteluissa. Jokainen ymmärtää, että on olemassa ne joilla on hyvin vähän suosiota, keskitaso ja ylempi taso. Siis naisissa vastaava on ATN, KTN ja YTN, ja ne olivat luokitukset käytössä, kun ekan kerran teoriasta kuulin. 

Minä en oikein tajua miksi tätä niin kovin vastustetaan, kun jokainen kuitenkin ilmiön periaatteessa tunnistaa. Että jotkut nyt vain ovat suositumpia kuin toiset. Sitten voi pähkäillä miksi ja ehkä löytää joitakin määrääviä tekijöitä, jotka liittyvät ulkonäköön ja muihin asioihin. Naisilla ulkonäkö on tärkein, miehet ovat sikäli pinnallisia. Kauniilla naisella on haloefekti, hän on hyvin helposti lähes enkeli, kun hymyilee vain nätisti. Toisaalta se on liikuttavaa.

Siitä ei oikein voi olla eri mieltä, että toiset ovat suositumpia kuin toiset. Näin asia on.

Huvittavaa puolestaan on se, että joku tosissaan kirjoittaa ”olen 8, miksi kelpaan vain vitosille ja kutosille?” Huomattavaa myös se, että esimerkiksi Suomen kuuluisin miesasiamies usein kirjoituksissaan viittasi näihin asteikoihin, ikään kuin olisivat oikeasti mitattavia asioita, ja vuosi toisensa perään opetuslapset seuraavat perässä. ” Teorian” määritelmä vaihtelee sen mukaan kuka vastaa: joskus tason määrää kysyntä, ja erityisesti se, moniko huolisi henkilön pysyvään parisuhteeseen, toisinaan se sitten onkin jokin objektiivista, jonka voi tietyistä ominaisuuksista mitata. Koko asteikko vaikuttaa ” kumman kaa” - tasoiselta seuraleikiltä, ja jos joku tosissaan vetoaa tällaisiin ” mutta minä olen kasi, miksi Tinder on rikki” - juttuihin, hän lähinnä osoittaa oman yksinkertaisuutensa.

Mikä ketäkin huvittaa. Kyllä minustakin pariutuminen on vakava asia, jos ei onnistu, vaikka haluaisi. Ihminen alkaa kiinnostua selityksistä ja teorioista siinä vaiheessa.

Tummennettu asia ei pidä paikkansa. Niin kauan kun olen teoriasta lukenut on tason määrännyt kysyntä ja naisten tason määrää se minkä tasoisen pystyvät sitouttamaan parisuhteeseen (ei irtoseksipartnerit). Miehillä taas päinvastoin kyvykkyys saada irtoseksiä nostaa pisteitä. Kokonaiskysyntä eroaa tällä tavalla sukupuolen mukaan. 

Minusta se on hupaisaa, että naiset jotka täällä väittävät tasoteoriaa vastaan käyvät yhä uudelleen kamppailua itsekeksimäänsä vihollista vastaan kuten nämä väitteet, että koska minä en pidä miehestä x, niin tasoteoria ei pidä paikkansa. 

Silti teoria ei edelleenkään kykene ennakoimaan mitään. Pysyvää määritelmää ei ole, ja perusteita esim sille mikä on ero 7 ja 8 välillä ei voida esittää. Mies joka kokee nostaneensa tasoaan 6:sta 8:aan on vihainen, kun mokomat hypergamistit ei noteeraa. Selityksenä sille miksi pariutuminen ei onnistu, se on edelleen kehnonlainen.

Se tietysti on ja pysyy, että jotkut ovat suositumpia kuin toiset, mutta onko tämä oikea työkalu sen ymmärtämiseen?

Eikö todella? Minusta se tekee minkä väittääkin tekevänsä eli ennustavansa tiettyjen kriteerien perusteella kuka on suosittu ja kuka ei. Jokaiselle muodostuu myös kokemuksen kautta näkemys siitä kuka on suosittu ja kuka ei eli katsoisin sen olevan jonkinasteista itsepetostelua, jos teorian perusperiaatteita väittää fuulaksi. Miehen pituus ja status ja vastaavasti naisen kauneus on tutkitustikin asia mikä vaikuttaa siihen miten viehättävinä ja haluttavina heitä pidetään.

Se taas mitä jotkut miehet täällä tasoteoriaan liittyen väittävät (naisen saaminen on vaikeaa, vaikka ovat itse korkeatasoisia) on hitusen eri asia kuin itse tasoteoria. Silti keskustelu käännetään jatkuvasti heihin.

Kukaan tuskin siihen väittää vastaan, että jotkut ominaisuudet ovat keskimäärin halutuimpia kuin toiset ja joillakin kovempi flaksi kuin toisilla. Sen tarkempaa tästä teoriasta ei saa. Näiden mutu-numeroiden heitteleminen jonain faktoina on kuitenkin melko noloa, eikä niistä ole pahemmin apua ihmisille itselleenkään.

Sillä että on esimerkiksi pitkä, hyvässä ammatissa ja urheilullinen ei välttämättä ole suoraa korrelaatiota siihen saako kaipaamaansa seuraa. Jos taso=potentiaalisten kiinnostuneiden kumppanien määrä, niin asia selvä, sittenhän se on ainakin mitattavissa. Jos tiettyjen ominaisuuksien myötä kiinnostuneiden määrän pitäisi kasvaa, mutta käytännössä näin ei tapahdu, teoria ei ole kovin toimiva, ja kannattaa ehkä miettiä suuttuisiko siitä mielummin hypergamisteille vai teorialle, joka ei kykene ennustamaan sitä mitä lupaa.

Tasoteoria ei lupaa että saisit jonkun tietyn naisen tai tietyn ryhmän suosion eikä ole koskaan luvannut. En kertakaikkiaan ymmärrä mikä tässä on niin vaikeatajuista enkä millään jaksa kirjoittaa samoja asioita satoja kertoja. Olen siis nainen ja koin teorian ihan ymmärrettävänä alusta asti ja kokemukseni kertovat, että teoria pitkälti on hyvin suuntaa-antava sille kenellä on enemmän suosiota ja kenellä vähemmän. 

Niin, siis uskoisin, että on olemassa yleinen konsensus siitä, että tietyt ominaisuudet ovat pariutumisessa erityisen haluttavia. Sen pitemmälle tällä teorialla ei päästä. Ketjun aloitus kuului näin:

"Eli nykyään jotkut ihmiset (miehet?) arvottavat ihmisten haluttavuutta suhteeseen numeroasteikolla.

Miten tämä numero määräytyy?

Mistä tiedän oman numeroni?

Onko olemassa jotain taulukkoa ym. josta kuka hyvänsä voi tarkistaa joko oman tai naapurin numeron?

Saako esim. tason 8 nainen tapailla tason 5 miestä? Vai onko se jopa suotavaa?"

Mielestäni tämä ei ole trollausta, sillä näihin numeroihin viitataan jatkuvasti. Missään ei ole tapaa mitata niitä luotettavasti. Silti niihin viitataan edelleen ja tullaan viittaamaan jatkossakin. Joillekin ne siis ilmeisesti ovat todellisuutta, vaikka itsekin vetävät nämä arvosanat hatusta.

Ja jos tasoteoria ei lupaa, että tietyillä ominaisuuksilla on suuntaa-antavasti tietty määrä kysyntää, niin mitä se sitten tarkalleen ottaen lupaa?

Tasoteoriaa kritisoivat naiset odottavat, että tasoteoria määrittelee jokaiselle ihmiselle numeroarvon tai jokaiselle naiselle yhden tietynlaisen miehen, ja näinhän ei ole. Tämä lienee keskustelun keskeisin väärin ymmärrys. Todellisuudessa tasoteoria kuvaa pariutumisen suuntaviivoja. Laasaasen sanoin: on 15-20 prosettoa YTMejä, jotka saavat naisia helposti irtoseksiin, 60 % KTM:iä jotka saavat ennen pitkää parisuhteen, ja 35-20 % ätämejä, joiden kohtalo on jäädä tässä elämässä naisettomiksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ei ole hyötyä ajatella tasoja jonkun arvosana-asteikon kautta, koska numerot ovat hyvin subjektiivisia ja jäykkiä. Ihminen vain jollain tasolla tiedostaa mihin itse asettuu suhteessa muihin esimerkiksi ulkonäön suhteen. Minkänäköisiä kumppaneita voi saada ja minkänäköisiä ei itse kelpuuta ja niin edespäin. Kaikki tietävät koulussa kuka on se luokan kaunotar ja niin edelleen. Ei se ole monimutkaista, mutta omituisen vastenmielistä joillekin kohdata ja tunnustaa tietoisesti.

Minustakin käsitteet ATM, KTM ja YTM ovat parempia. En tiedä miksi ne on hylätty näissä keskusteluissa. Jokainen ymmärtää, että on olemassa ne joilla on hyvin vähän suosiota, keskitaso ja ylempi taso. Siis naisissa vastaava on ATN, KTN ja YTN, ja ne olivat luokitukset käytössä, kun ekan kerran teoriasta kuulin. 

Minä en oikein tajua miksi tätä niin kovin vastustetaan, kun jokainen kuitenkin ilmiön periaatteessa tunnistaa. Että jotkut nyt vain ovat suositumpia kuin toiset. Sitten voi pähkäillä miksi ja ehkä löytää joitakin määrääviä tekijöitä, jotka liittyvät ulkonäköön ja muihin asioihin. Naisilla ulkonäkö on tärkein, miehet ovat sikäli pinnallisia. Kauniilla naisella on haloefekti, hän on hyvin helposti lähes enkeli, kun hymyilee vain nätisti. Toisaalta se on liikuttavaa.

Siitä ei oikein voi olla eri mieltä, että toiset ovat suositumpia kuin toiset. Näin asia on.

Huvittavaa puolestaan on se, että joku tosissaan kirjoittaa ”olen 8, miksi kelpaan vain vitosille ja kutosille?” Huomattavaa myös se, että esimerkiksi Suomen kuuluisin miesasiamies usein kirjoituksissaan viittasi näihin asteikoihin, ikään kuin olisivat oikeasti mitattavia asioita, ja vuosi toisensa perään opetuslapset seuraavat perässä. ” Teorian” määritelmä vaihtelee sen mukaan kuka vastaa: joskus tason määrää kysyntä, ja erityisesti se, moniko huolisi henkilön pysyvään parisuhteeseen, toisinaan se sitten onkin jokin objektiivista, jonka voi tietyistä ominaisuuksista mitata. Koko asteikko vaikuttaa ” kumman kaa” - tasoiselta seuraleikiltä, ja jos joku tosissaan vetoaa tällaisiin ” mutta minä olen kasi, miksi Tinder on rikki” - juttuihin, hän lähinnä osoittaa oman yksinkertaisuutensa.

Mikä ketäkin huvittaa. Kyllä minustakin pariutuminen on vakava asia, jos ei onnistu, vaikka haluaisi. Ihminen alkaa kiinnostua selityksistä ja teorioista siinä vaiheessa.

Tummennettu asia ei pidä paikkansa. Niin kauan kun olen teoriasta lukenut on tason määrännyt kysyntä ja naisten tason määrää se minkä tasoisen pystyvät sitouttamaan parisuhteeseen (ei irtoseksipartnerit). Miehillä taas päinvastoin kyvykkyys saada irtoseksiä nostaa pisteitä. Kokonaiskysyntä eroaa tällä tavalla sukupuolen mukaan. 

Minusta se on hupaisaa, että naiset jotka täällä väittävät tasoteoriaa vastaan käyvät yhä uudelleen kamppailua itsekeksimäänsä vihollista vastaan kuten nämä väitteet, että koska minä en pidä miehestä x, niin tasoteoria ei pidä paikkansa. 

Silti teoria ei edelleenkään kykene ennakoimaan mitään. Pysyvää määritelmää ei ole, ja perusteita esim sille mikä on ero 7 ja 8 välillä ei voida esittää. Mies joka kokee nostaneensa tasoaan 6:sta 8:aan on vihainen, kun mokomat hypergamistit ei noteeraa. Selityksenä sille miksi pariutuminen ei onnistu, se on edelleen kehnonlainen.

Se tietysti on ja pysyy, että jotkut ovat suositumpia kuin toiset, mutta onko tämä oikea työkalu sen ymmärtämiseen?

Eikö todella? Minusta se tekee minkä väittääkin tekevänsä eli ennustavansa tiettyjen kriteerien perusteella kuka on suosittu ja kuka ei. Jokaiselle muodostuu myös kokemuksen kautta näkemys siitä kuka on suosittu ja kuka ei eli katsoisin sen olevan jonkinasteista itsepetostelua, jos teorian perusperiaatteita väittää fuulaksi. Miehen pituus ja status ja vastaavasti naisen kauneus on tutkitustikin asia mikä vaikuttaa siihen miten viehättävinä ja haluttavina heitä pidetään.

Se taas mitä jotkut miehet täällä tasoteoriaan liittyen väittävät (naisen saaminen on vaikeaa, vaikka ovat itse korkeatasoisia) on hitusen eri asia kuin itse tasoteoria. Silti keskustelu käännetään jatkuvasti heihin.

Kukaan tuskin siihen väittää vastaan, että jotkut ominaisuudet ovat keskimäärin halutuimpia kuin toiset ja joillakin kovempi flaksi kuin toisilla. Sen tarkempaa tästä teoriasta ei saa. Näiden mutu-numeroiden heitteleminen jonain faktoina on kuitenkin melko noloa, eikä niistä ole pahemmin apua ihmisille itselleenkään.

Sillä että on esimerkiksi pitkä, hyvässä ammatissa ja urheilullinen ei välttämättä ole suoraa korrelaatiota siihen saako kaipaamaansa seuraa. Jos taso=potentiaalisten kiinnostuneiden kumppanien määrä, niin asia selvä, sittenhän se on ainakin mitattavissa. Jos tiettyjen ominaisuuksien myötä kiinnostuneiden määrän pitäisi kasvaa, mutta käytännössä näin ei tapahdu, teoria ei ole kovin toimiva, ja kannattaa ehkä miettiä suuttuisiko siitä mielummin hypergamisteille vai teorialle, joka ei kykene ennustamaan sitä mitä lupaa.

Tasoteoria ei lupaa että saisit jonkun tietyn naisen tai tietyn ryhmän suosion eikä ole koskaan luvannut. En kertakaikkiaan ymmärrä mikä tässä on niin vaikeatajuista enkä millään jaksa kirjoittaa samoja asioita satoja kertoja. Olen siis nainen ja koin teorian ihan ymmärrettävänä alusta asti ja kokemukseni kertovat, että teoria pitkälti on hyvin suuntaa-antava sille kenellä on enemmän suosiota ja kenellä vähemmän. 

Niin, siis uskoisin, että on olemassa yleinen konsensus siitä, että tietyt ominaisuudet ovat pariutumisessa erityisen haluttavia. Sen pitemmälle tällä teorialla ei päästä. Ketjun aloitus kuului näin:

"Eli nykyään jotkut ihmiset (miehet?) arvottavat ihmisten haluttavuutta suhteeseen numeroasteikolla.

Miten tämä numero määräytyy?

Mistä tiedän oman numeroni?

Onko olemassa jotain taulukkoa ym. josta kuka hyvänsä voi tarkistaa joko oman tai naapurin numeron?

Saako esim. tason 8 nainen tapailla tason 5 miestä? Vai onko se jopa suotavaa?"

Mielestäni tämä ei ole trollausta, sillä näihin numeroihin viitataan jatkuvasti. Missään ei ole tapaa mitata niitä luotettavasti. Silti niihin viitataan edelleen ja tullaan viittaamaan jatkossakin. Joillekin ne siis ilmeisesti ovat todellisuutta, vaikka itsekin vetävät nämä arvosanat hatusta.

Ja jos tasoteoria ei lupaa, että tietyillä ominaisuuksilla on suuntaa-antavasti tietty määrä kysyntää, niin mitä se sitten tarkalleen ottaen lupaa?

Mistä olet päähäsi että teoria lupaisi jotain?  Se on kuvaus siitä miten kysyntä muodostuu parisuhdemarkkinoilla.

Vierailija kirjoitti:

Tasoteoriaa kritisoivat naiset odottavat, että tasoteoria määrittelee jokaiselle ihmiselle numeroarvon tai jokaiselle naiselle yhden tietynlaisen miehen, ja näinhän ei ole. Tämä lienee keskustelun keskeisin väärin ymmärrys. Todellisuudessa tasoteoria kuvaa pariutumisen suuntaviivoja. Laasaasen sanoin: on 15-20 prosettoa YTMejä, jotka saavat naisia helposti irtoseksiin, 60 % KTM:iä jotka saavat ennen pitkää parisuhteen, ja 35-20 % ätämejä, joiden kohtalo on jäädä tässä elämässä naisettomiksi

Aivan. Prosentuaaliset osuudet voi ottaa tilastoista, jos niin paljon kiinnostaa, ja nehän ovat saatavana kaikista maista missä puolison saa vapaasti itse valita. En tiedä mistä Laasanen on prosenttinsa ottanut enkä ole asiaa selvittänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ei ole hyötyä ajatella tasoja jonkun arvosana-asteikon kautta, koska numerot ovat hyvin subjektiivisia ja jäykkiä. Ihminen vain jollain tasolla tiedostaa mihin itse asettuu suhteessa muihin esimerkiksi ulkonäön suhteen. Minkänäköisiä kumppaneita voi saada ja minkänäköisiä ei itse kelpuuta ja niin edespäin. Kaikki tietävät koulussa kuka on se luokan kaunotar ja niin edelleen. Ei se ole monimutkaista, mutta omituisen vastenmielistä joillekin kohdata ja tunnustaa tietoisesti.

Minustakin käsitteet ATM, KTM ja YTM ovat parempia. En tiedä miksi ne on hylätty näissä keskusteluissa. Jokainen ymmärtää, että on olemassa ne joilla on hyvin vähän suosiota, keskitaso ja ylempi taso. Siis naisissa vastaava on ATN, KTN ja YTN, ja ne olivat luokitukset käytössä, kun ekan kerran teoriasta kuulin. 

Minä en oikein tajua miksi tätä niin kovin vastustetaan, kun jokainen kuitenkin ilmiön periaatteessa tunnistaa. Että jotkut nyt vain ovat suositumpia kuin toiset. Sitten voi pähkäillä miksi ja ehkä löytää joitakin määrääviä tekijöitä, jotka liittyvät ulkonäköön ja muihin asioihin. Naisilla ulkonäkö on tärkein, miehet ovat sikäli pinnallisia. Kauniilla naisella on haloefekti, hän on hyvin helposti lähes enkeli, kun hymyilee vain nätisti. Toisaalta se on liikuttavaa.

Siitä ei oikein voi olla eri mieltä, että toiset ovat suositumpia kuin toiset. Näin asia on.

Huvittavaa puolestaan on se, että joku tosissaan kirjoittaa ”olen 8, miksi kelpaan vain vitosille ja kutosille?” Huomattavaa myös se, että esimerkiksi Suomen kuuluisin miesasiamies usein kirjoituksissaan viittasi näihin asteikoihin, ikään kuin olisivat oikeasti mitattavia asioita, ja vuosi toisensa perään opetuslapset seuraavat perässä. ” Teorian” määritelmä vaihtelee sen mukaan kuka vastaa: joskus tason määrää kysyntä, ja erityisesti se, moniko huolisi henkilön pysyvään parisuhteeseen, toisinaan se sitten onkin jokin objektiivista, jonka voi tietyistä ominaisuuksista mitata. Koko asteikko vaikuttaa ” kumman kaa” - tasoiselta seuraleikiltä, ja jos joku tosissaan vetoaa tällaisiin ” mutta minä olen kasi, miksi Tinder on rikki” - juttuihin, hän lähinnä osoittaa oman yksinkertaisuutensa.

Mikä ketäkin huvittaa. Kyllä minustakin pariutuminen on vakava asia, jos ei onnistu, vaikka haluaisi. Ihminen alkaa kiinnostua selityksistä ja teorioista siinä vaiheessa.

Tummennettu asia ei pidä paikkansa. Niin kauan kun olen teoriasta lukenut on tason määrännyt kysyntä ja naisten tason määrää se minkä tasoisen pystyvät sitouttamaan parisuhteeseen (ei irtoseksipartnerit). Miehillä taas päinvastoin kyvykkyys saada irtoseksiä nostaa pisteitä. Kokonaiskysyntä eroaa tällä tavalla sukupuolen mukaan. 

Minusta se on hupaisaa, että naiset jotka täällä väittävät tasoteoriaa vastaan käyvät yhä uudelleen kamppailua itsekeksimäänsä vihollista vastaan kuten nämä väitteet, että koska minä en pidä miehestä x, niin tasoteoria ei pidä paikkansa. 

Silti teoria ei edelleenkään kykene ennakoimaan mitään. Pysyvää määritelmää ei ole, ja perusteita esim sille mikä on ero 7 ja 8 välillä ei voida esittää. Mies joka kokee nostaneensa tasoaan 6:sta 8:aan on vihainen, kun mokomat hypergamistit ei noteeraa. Selityksenä sille miksi pariutuminen ei onnistu, se on edelleen kehnonlainen.

Se tietysti on ja pysyy, että jotkut ovat suositumpia kuin toiset, mutta onko tämä oikea työkalu sen ymmärtämiseen?

Eikö todella? Minusta se tekee minkä väittääkin tekevänsä eli ennustavansa tiettyjen kriteerien perusteella kuka on suosittu ja kuka ei. Jokaiselle muodostuu myös kokemuksen kautta näkemys siitä kuka on suosittu ja kuka ei eli katsoisin sen olevan jonkinasteista itsepetostelua, jos teorian perusperiaatteita väittää fuulaksi. Miehen pituus ja status ja vastaavasti naisen kauneus on tutkitustikin asia mikä vaikuttaa siihen miten viehättävinä ja haluttavina heitä pidetään.

Se taas mitä jotkut miehet täällä tasoteoriaan liittyen väittävät (naisen saaminen on vaikeaa, vaikka ovat itse korkeatasoisia) on hitusen eri asia kuin itse tasoteoria. Silti keskustelu käännetään jatkuvasti heihin.

Kukaan tuskin siihen väittää vastaan, että jotkut ominaisuudet ovat keskimäärin halutuimpia kuin toiset ja joillakin kovempi flaksi kuin toisilla. Sen tarkempaa tästä teoriasta ei saa. Näiden mutu-numeroiden heitteleminen jonain faktoina on kuitenkin melko noloa, eikä niistä ole pahemmin apua ihmisille itselleenkään.

Sillä että on esimerkiksi pitkä, hyvässä ammatissa ja urheilullinen ei välttämättä ole suoraa korrelaatiota siihen saako kaipaamaansa seuraa. Jos taso=potentiaalisten kiinnostuneiden kumppanien määrä, niin asia selvä, sittenhän se on ainakin mitattavissa. Jos tiettyjen ominaisuuksien myötä kiinnostuneiden määrän pitäisi kasvaa, mutta käytännössä näin ei tapahdu, teoria ei ole kovin toimiva, ja kannattaa ehkä miettiä suuttuisiko siitä mielummin hypergamisteille vai teorialle, joka ei kykene ennustamaan sitä mitä lupaa.

Tasoteoria ei lupaa että saisit jonkun tietyn naisen tai tietyn ryhmän suosion eikä ole koskaan luvannut. En kertakaikkiaan ymmärrä mikä tässä on niin vaikeatajuista enkä millään jaksa kirjoittaa samoja asioita satoja kertoja. Olen siis nainen ja koin teorian ihan ymmärrettävänä alusta asti ja kokemukseni kertovat, että teoria pitkälti on hyvin suuntaa-antava sille kenellä on enemmän suosiota ja kenellä vähemmän. 

Niin, siis uskoisin, että on olemassa yleinen konsensus siitä, että tietyt ominaisuudet ovat pariutumisessa erityisen haluttavia. Sen pitemmälle tällä teorialla ei päästä. Ketjun aloitus kuului näin:

"Eli nykyään jotkut ihmiset (miehet?) arvottavat ihmisten haluttavuutta suhteeseen numeroasteikolla.

Miten tämä numero määräytyy?

Mistä tiedän oman numeroni?

Onko olemassa jotain taulukkoa ym. josta kuka hyvänsä voi tarkistaa joko oman tai naapurin numeron?

Saako esim. tason 8 nainen tapailla tason 5 miestä? Vai onko se jopa suotavaa?"

Mielestäni tämä ei ole trollausta, sillä näihin numeroihin viitataan jatkuvasti. Missään ei ole tapaa mitata niitä luotettavasti. Silti niihin viitataan edelleen ja tullaan viittaamaan jatkossakin. Joillekin ne siis ilmeisesti ovat todellisuutta, vaikka itsekin vetävät nämä arvosanat hatusta.

Ja jos tasoteoria ei lupaa, että tietyillä ominaisuuksilla on suuntaa-antavasti tietty määrä kysyntää, niin mitä se sitten tarkalleen ottaen lupaa?

Mistä olet päähäsi että teoria lupaisi jotain?  Se on kuvaus siitä miten kysyntä muodostuu parisuhdemarkkinoilla.

Eli siis... onko tämän teorian mukaan pariutumisella syy-ja seuraussuhteita vai eikö ole? Jos ei ole, niin ehkä se ei ole teoria lainkaan. Ja näitä tasonumeroita tullaan edelleen käyttämään ikään kuin ne olisi laskettavissa vaikka eivät ole. Niin tekee Laasanenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ei ole hyötyä ajatella tasoja jonkun arvosana-asteikon kautta, koska numerot ovat hyvin subjektiivisia ja jäykkiä. Ihminen vain jollain tasolla tiedostaa mihin itse asettuu suhteessa muihin esimerkiksi ulkonäön suhteen. Minkänäköisiä kumppaneita voi saada ja minkänäköisiä ei itse kelpuuta ja niin edespäin. Kaikki tietävät koulussa kuka on se luokan kaunotar ja niin edelleen. Ei se ole monimutkaista, mutta omituisen vastenmielistä joillekin kohdata ja tunnustaa tietoisesti.

Minustakin käsitteet ATM, KTM ja YTM ovat parempia. En tiedä miksi ne on hylätty näissä keskusteluissa. Jokainen ymmärtää, että on olemassa ne joilla on hyvin vähän suosiota, keskitaso ja ylempi taso. Siis naisissa vastaava on ATN, KTN ja YTN, ja ne olivat luokitukset käytössä, kun ekan kerran teoriasta kuulin. 

Minä en oikein tajua miksi tätä niin kovin vastustetaan, kun jokainen kuitenkin ilmiön periaatteessa tunnistaa. Että jotkut nyt vain ovat suositumpia kuin toiset. Sitten voi pähkäillä miksi ja ehkä löytää joitakin määrääviä tekijöitä, jotka liittyvät ulkonäköön ja muihin asioihin. Naisilla ulkonäkö on tärkein, miehet ovat sikäli pinnallisia. Kauniilla naisella on haloefekti, hän on hyvin helposti lähes enkeli, kun hymyilee vain nätisti. Toisaalta se on liikuttavaa.

Siitä ei oikein voi olla eri mieltä, että toiset ovat suositumpia kuin toiset. Näin asia on.

Huvittavaa puolestaan on se, että joku tosissaan kirjoittaa ”olen 8, miksi kelpaan vain vitosille ja kutosille?” Huomattavaa myös se, että esimerkiksi Suomen kuuluisin miesasiamies usein kirjoituksissaan viittasi näihin asteikoihin, ikään kuin olisivat oikeasti mitattavia asioita, ja vuosi toisensa perään opetuslapset seuraavat perässä. ” Teorian” määritelmä vaihtelee sen mukaan kuka vastaa: joskus tason määrää kysyntä, ja erityisesti se, moniko huolisi henkilön pysyvään parisuhteeseen, toisinaan se sitten onkin jokin objektiivista, jonka voi tietyistä ominaisuuksista mitata. Koko asteikko vaikuttaa ” kumman kaa” - tasoiselta seuraleikiltä, ja jos joku tosissaan vetoaa tällaisiin ” mutta minä olen kasi, miksi Tinder on rikki” - juttuihin, hän lähinnä osoittaa oman yksinkertaisuutensa.

Mikä ketäkin huvittaa. Kyllä minustakin pariutuminen on vakava asia, jos ei onnistu, vaikka haluaisi. Ihminen alkaa kiinnostua selityksistä ja teorioista siinä vaiheessa.

Tummennettu asia ei pidä paikkansa. Niin kauan kun olen teoriasta lukenut on tason määrännyt kysyntä ja naisten tason määrää se minkä tasoisen pystyvät sitouttamaan parisuhteeseen (ei irtoseksipartnerit). Miehillä taas päinvastoin kyvykkyys saada irtoseksiä nostaa pisteitä. Kokonaiskysyntä eroaa tällä tavalla sukupuolen mukaan. 

Tämän perusteella samantasoiset eivät pariudu kai juuri koskaan? Jos paljon irtosuhteita harrastava mies ja niistä pidättäytyvä nainen ovat korkeatasoisia, ja taas irtosuhteita saamaton mies ja niitä harrastava nainen ovat matalatasoisia? Jännää! 😅