Lue keskustelun säännöt.
Kysymyksiä tasoteoriasta
24.11.2021 |
Laitoin toiseen ketjuun tämän saman, mutta kysytään nyt ihan omassa ketjussaan, kun en tuota toista jaksa seurata.
Eli nykyään jotkut ihmiset (miehet?) arvottavat ihmisten haluttavuutta suhteeseen numeroasteikolla.
Miten tämä numero määräytyy?
Mistä tiedän oman numeroni?
Onko olemassa jotain taulukkoa ym. josta kuka hyvänsä voi tarkistaa joko oman tai naapurin numeron?
Saako esim. tason 8 nainen tapailla tason 5 miestä? Vai onko se jopa suotavaa?
Niin paljon olis kysymyksiä aiheesta. Eli voisiko joku asiaan paremmin perehtynyt opastaa ummikkoa?
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teorian tarkoitus on selittää jokin ilmiö. Mitään tasoilmiötä ei ole havaittu joten em.teoria on humpuukia.
Ihan helposti voi havaita rikkaiden ja kauniiden pariutuvan useammin toistensa kanssa kuin täysin sattumanvaraisesti. Tällä palstallakin jatkuvasti valitetaan kun ei löydy saman koulutustason kumppania.
Eihän toi tasoteoria sen monimutkaisempi asia ole.
Tuo on tietenkin itsestäänselvyys. Mutta ei siis ole teoriaa joka voisi ennustaa ihan kenen tahansa pariutumista luotettavasti. Valtava enemmistö ihmisistä on taviksia ja heidän pariutumisensa on melko sattumanvaraista.
Onko? Ainakin voi huomata korkekoulussa opiskelleiden pariutuvan useammin keskenään. Samoin huomattavasti keskivertoa kauniimmat/komeammat tuntuu löytävän toisensa.
Samoin jos on joku "vika" kuten runsas ylipaino niin heti tippuu asteikolla pari pykälää alaspäin. Tavallinen pulliainen joka on vähän runsasmuotoisempi pulliainen ei helposti löydä itselleen tasoistaan parempaa puolisoa. Eikä siinä ole minusta mitään pahaa. Miksi sporttisen komean pitäisi valita joku siiderillä marinoitu sohvaperuna kumppanikseen?
Entäpä jos se komea sporttinen on virolainen raksamies ja se ylipainoinen nainen lääkäri tai juristi?
Mies on edelleen täysi 10 ja nainen on edelleen ehkä 5?
Ei ulkonäkö tietysti ole ainoa kriteeri. On paljon muitenkin tapoja nostaa omaa tasoaan. Varmasti lääkärin on helpompi päästä treffeille ihan vaan sen ammattinsa ansiosta. Täytyy ulkonäön silti aina ylittää "vähimmäisraja". En voisi kuvitella parisuhdetta ihmisen kanssa jota en pidä seksikkäänä. Pidemmässä parisuhteessa se sitten taas on aika merkityksetöntä onko "vain tavallisen seksikäs" vai joku oikein äärimmäinen seksikkyyttä tihkuva herkkupala. Kumppanin kanssa pitää pystyä elämään muiltakin osin hyvää elämää yhdessä. Ei pelkästään makuuhuoneessa. Vaikka sekin aika tärkeää on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Numeroinnin ongelma on, että jokaiselle kohtaamallesi ihmiselle tasosi vaihtelee. Esimerkiksi itse olen allerginen koirille ja kissoille, joten vaikka nainen olisi miten täydellinen muuten niin mahdollinen lemmikki tarkoittaa ettei meistä voisi mitään tulla. Tämän lisäksi minulla on muitakin kriteereitä kumppanilleni. Samoin tietysti naisilla on omia kriteereitään, joihn sovin paremmin tai huonommin.
Joku hakee sporttista ihmistä, kenen kanssa voisi yhdessä sporttaille. Toinen haluaa kulttuurista tykkäävää kumppania, jonka kanssa kiertää museoita ja käydä teatterissa.
En oikein ymmärrä mikä tässä on niin vaikeaa? Yhä uudelleen saa vastata siihen, että mitäs kun minä en tykkää jostain tietystä. Auttaisiko, jos puhuttaisiin tasoteorian sijasta markkina-arvoteoriasta. Jokainen ymmärtää silloin mistä on puhe. Ei siitä arvostanko omaa taloani kympiksi, vaan siitä miten muut taloa arvostavat numeraalisesti.
Miksi ihmeessä ketään kiinnostaa pskan vertaa, mitä mieltä muut ovat hänen talostaan? Jos itse tykkää ja viihtyy, niin talohan on just sille tyypille täysi kymppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teorian tarkoitus on selittää jokin ilmiö. Mitään tasoilmiötä ei ole havaittu joten em.teoria on humpuukia.
Ihan helposti voi havaita rikkaiden ja kauniiden pariutuvan useammin toistensa kanssa kuin täysin sattumanvaraisesti. Tällä palstallakin jatkuvasti valitetaan kun ei löydy saman koulutustason kumppania.
Eihän toi tasoteoria sen monimutkaisempi asia ole.
Tuo on tietenkin itsestäänselvyys. Mutta ei siis ole teoriaa joka voisi ennustaa ihan kenen tahansa pariutumista luotettavasti. Valtava enemmistö ihmisistä on taviksia ja heidän pariutumisensa on melko sattumanvaraista.
Ihmisten pariutuminen ei todellakaan ole sattumanvaraista ja jokaisessa maassa on siitä tilastodataa olemassa. Tasoteoria ei kuitenkaan ole tiedettä, vaan enemmän viihdettä, koska ulkonäköä on vaikea muuttaa tilastoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teorian tarkoitus on selittää jokin ilmiö. Mitään tasoilmiötä ei ole havaittu joten em.teoria on humpuukia.
Eli on puhdasta sattumaa, että kaveriporukassa yksi mies saa 99% lähestymisistä?
Onko puhdasta sattumaa, että Ruotsin-laivojen seisovasta pöydästä loppuvat katkaravut ensimmäisenä? Tarkoittaako tämä sitä, että katkaravut ovat tasoteoriassa kaikkia muita ruokia ylempänä?
Kyllä. Ruokien arvostuksessa pihvi menee keitettyjen perunoiden edelle.
Kun samanlaista ajattelua käyttää parisuhteiden muodostumiseen - sitä kutsutaan tasoteoriaksi.
Voisiko siis ajatella sitä, että ihmiset syövät sitä, mistä itse tykkäävät, ja että ei tarvita mitään teorioita sen asian märehtimiseen?
Tämä tasoteoria on jostain kasvatustieteiden altaan mutaisimmasta reunasta kaivettu. Ensin jotakuta harmittaa, sitten harminaiheen ympärille rakennetaan aidat, ja kun oikein ketään ei kiinnosta, rakennetaan olkinukke siitä, että ettei ketään oikein kiinnosta, ja sitten mätkitään oikein urakalla. Ja ongelmahan nurinkurisesti on se, että riita ei välttämättä koske teorian sisältöä, vaan sitä, onko teoria edes olemassa. Ja kaikki siitä alkusyystä, että ihminen tykkää mieluummin kivoista jutuista kuin vähemmän kivoista.
Vierailija kirjoitti:
Plaah. Olen nelikymppinen nainen ja ollut noin kuukauden tinderissä. Minulla on n. 3600 tykkäystä siellä. Suurin osa näistä on sellaisia, että herään mielummin yksin kuin kenenkään heidän vierestään. Tässä prosessissa en arvio millään tavalla omaa ulkonäköäni. En siis arvioi itseäni liian hyväksi, kun en arvioi ollenkaan. En arvota itseäni mitenkään että kelpaisinko tuolle tai tuolle. En mieti mitään muuta kuin että kiinnostaako ne miehet minua. Kiinnostukseni heihin ei lisäänny vaikka joku heittäisi happoa naamalleni ja se sulaisi. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. (Kiinnostukseni herää hauskalla profiilitekstillä ja normaalilla terveen näköisellä ulkonäöllä). Näiden tasojen miettimiseen liittyy outo oletus että kaikkien olisi ikään kuin pakko joku ottaa. Ei ole. Jos kukaan ei kiinnosta minua niin pärjään ihan hyvin yksin.
Miksi olet antanut heille tykkäyksiä jos et kerran ole kiinnostunut? Toi sun tarina ei nyt täsmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehillä kysynnän mukaan. Jos hyvännäköiset naiset haluaa sua, niin olet tasokas mies.
Naisten tasoa on vaikeampi määritellä kysynnän mukaan, koska tasokkaat miehet nussivat myös taviksia. Sen takia naiset määritellään ulkonäön perusteella (ikä, hoikkuus, rinnat/perse, kasvot).
Jokainen pissishän tuon tietää. Siksi niillä on blondeimmat hiukset, pisimmät ripsenpidennykset ja tiukimmat paidat.
Ja se menee yksinkertaisiin miehiin kuin häkä.
Tuon näköistä porukkaa tulee todella harvoin yliopistossa tai työpaikoilla hallinnon käytävillä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Miehillä kysynnän mukaan. Jos hyvännäköiset naiset haluaa sua, niin olet tasokas mies.
Naisten tasoa on vaikeampi määritellä kysynnän mukaan, koska tasokkaat miehet nussivat myös taviksia. Sen takia naiset määritellään ulkonäön perusteella (ikä, hoikkuus, rinnat/perse, kasvot).
On kuitenkin vielä erikseen miehet, joita naiset haluvat hauskanpitoon ja sitten miehet, joita naiset haluavat parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teorian tarkoitus on selittää jokin ilmiö. Mitään tasoilmiötä ei ole havaittu joten em.teoria on humpuukia.
Ihan helposti voi havaita rikkaiden ja kauniiden pariutuvan useammin toistensa kanssa kuin täysin sattumanvaraisesti. Tällä palstallakin jatkuvasti valitetaan kun ei löydy saman koulutustason kumppania.
Eihän toi tasoteoria sen monimutkaisempi asia ole.
Tuo on tietenkin itsestäänselvyys. Mutta ei siis ole teoriaa joka voisi ennustaa ihan kenen tahansa pariutumista luotettavasti. Valtava enemmistö ihmisistä on taviksia ja heidän pariutumisensa on melko sattumanvaraista.
Onko? Ainakin voi huomata korkekoulussa opiskelleiden pariutuvan useammin keskenään. Samoin huomattavasti keskivertoa kauniimmat/komeammat tuntuu löytävän toisensa.
Samoin jos on joku "vika" kuten runsas ylipaino niin heti tippuu asteikolla pari pykälää alaspäin. Tavallinen pulliainen joka on vähän runsasmuotoisempi pulliainen ei helposti löydä itselleen tasoistaan parempaa puolisoa. Eikä siinä ole minusta mitään pahaa. Miksi sporttisen komean pitäisi valita joku siiderillä marinoitu sohvaperuna kumppanikseen?
Entäpä jos se komea sporttinen on virolainen raksamies ja se ylipainoinen nainen lääkäri tai juristi?
Mies on edelleen täysi 10 ja nainen on edelleen ehkä 5?
Raksamies ei voi olla 10.
Miksei voisi olla naiselle, joka arvostaa kädentaitoja ja ruumiillisessa työssä saatuja lihaksia, eikä halua käydä oopperassa? ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Numeroinnin ongelma on, että jokaiselle kohtaamallesi ihmiselle tasosi vaihtelee. Esimerkiksi itse olen allerginen koirille ja kissoille, joten vaikka nainen olisi miten täydellinen muuten niin mahdollinen lemmikki tarkoittaa ettei meistä voisi mitään tulla. Tämän lisäksi minulla on muitakin kriteereitä kumppanilleni. Samoin tietysti naisilla on omia kriteereitään, joihn sovin paremmin tai huonommin.
Joku hakee sporttista ihmistä, kenen kanssa voisi yhdessä sporttaille. Toinen haluaa kulttuurista tykkäävää kumppania, jonka kanssa kiertää museoita ja käydä teatterissa.
En oikein ymmärrä mikä tässä on niin vaikeaa? Yhä uudelleen saa vastata siihen, että mitäs kun minä en tykkää jostain tietystä. Auttaisiko, jos puhuttaisiin tasoteorian sijasta markkina-arvoteoriasta. Jokainen ymmärtää silloin mistä on puhe. Ei siitä arvostanko omaa taloani kympiksi, vaan siitä miten muut taloa arvostavat numeraalisesti.
Miksi ihmeessä ketään kiinnostaa pskan vertaa, mitä mieltä muut ovat hänen talostaan? Jos itse tykkää ja viihtyy, niin talohan on just sille tyypille täysi kymppi.
Siinä vaiheessa kun taloa myydään, alkaa hinta-arvio kiinnostaa kriteereineen. Samaan tapaan kiinnostaa asia sinkkumarkkinoilla, ei kaikkia, mutta aika monia. Tasoteoria tarjoaa siihen yhden mallinnuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teorian tarkoitus on selittää jokin ilmiö. Mitään tasoilmiötä ei ole havaittu joten em.teoria on humpuukia.
Eli on puhdasta sattumaa, että kaveriporukassa yksi mies saa 99% lähestymisistä?
Onko puhdasta sattumaa, että Ruotsin-laivojen seisovasta pöydästä loppuvat katkaravut ensimmäisenä? Tarkoittaako tämä sitä, että katkaravut ovat tasoteoriassa kaikkia muita ruokia ylempänä?
Kyllä. Ruokien arvostuksessa pihvi menee keitettyjen perunoiden edelle.
Kun samanlaista ajattelua käyttää parisuhteiden muodostumiseen - sitä kutsutaan tasoteoriaksi.
Voisiko siis ajatella sitä, että ihmiset syövät sitä, mistä itse tykkäävät, ja että ei tarvita mitään teorioita sen asian märehtimiseen?
Tämä tasoteoria on jostain kasvatustieteiden altaan mutaisimmasta reunasta kaivettu. Ensin jotakuta harmittaa, sitten harminaiheen ympärille rakennetaan aidat, ja kun oikein ketään ei kiinnosta, rakennetaan olkinukke siitä, että ettei ketään oikein kiinnosta, ja sitten mätkitään oikein urakalla. Ja ongelmahan nurinkurisesti on se, että riita ei välttämättä koske teorian sisältöä, vaan sitä, onko teoria edes olemassa. Ja kaikki siitä alkusyystä, että ihminen tykkää mieluummin kivoista jutuista kuin vähemmän kivoista.
Ihmiset tykkää enemmän pihvistä kuin höyrytetystä parsakaalista. Melkein voi pitää objektiivisena ehdottamana totuutena tätä. Samanlaisia asioita on parisuhteiden kanssa. Se työtön keski-ikäinen nainen slummin reunalta ei pääse parisuhteeseen rikkaan hollywood tähden kanssa. Sitä ei vaan yksinkertaisesti tapahtu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole missitasoa naaman ja kropan suhteen, olet nollan arvoinen.
Minälainen mies sitten on nollan arvoinen?
Tasoteoriamies on nollan arvoinen
Mikä todistaa tasoteorian toimivan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teorian tarkoitus on selittää jokin ilmiö. Mitään tasoilmiötä ei ole havaittu joten em.teoria on humpuukia.
Ihan helposti voi havaita rikkaiden ja kauniiden pariutuvan useammin toistensa kanssa kuin täysin sattumanvaraisesti. Tällä palstallakin jatkuvasti valitetaan kun ei löydy saman koulutustason kumppania.
Eihän toi tasoteoria sen monimutkaisempi asia ole.
Tuo on tietenkin itsestäänselvyys. Mutta ei siis ole teoriaa joka voisi ennustaa ihan kenen tahansa pariutumista luotettavasti. Valtava enemmistö ihmisistä on taviksia ja heidän pariutumisensa on melko sattumanvaraista.
Onko? Ainakin voi huomata korkekoulussa opiskelleiden pariutuvan useammin keskenään. Samoin huomattavasti keskivertoa kauniimmat/komeammat tuntuu löytävän toisensa.
Samoin jos on joku "vika" kuten runsas ylipaino niin heti tippuu asteikolla pari pykälää alaspäin. Tavallinen pulliainen joka on vähän runsasmuotoisempi pulliainen ei helposti löydä itselleen tasoistaan parempaa puolisoa. Eikä siinä ole minusta mitään pahaa. Miksi sporttisen komean pitäisi valita joku siiderillä marinoitu sohvaperuna kumppanikseen?
Entäpä jos se komea sporttinen on virolainen raksamies ja se ylipainoinen nainen lääkäri tai juristi?
Mies on edelleen täysi 10 ja nainen on edelleen ehkä 5?
Raksamies ei voi olla 10.
Miksei voisi olla naiselle, joka arvostaa kädentaitoja ja ruumiillisessa työssä saatuja lihaksia, eikä halua käydä oopperassa? ap.
Tasoteoriassa ei voi olla, ja kuten on todettu moneen kertaan, niin tasoteoria ei kerro kenenkään yksilön arvostuksista välttämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Plaah. Olen nelikymppinen nainen ja ollut noin kuukauden tinderissä. Minulla on n. 3600 tykkäystä siellä. Suurin osa näistä on sellaisia, että herään mielummin yksin kuin kenenkään heidän vierestään. Tässä prosessissa en arvio millään tavalla omaa ulkonäköäni. En siis arvioi itseäni liian hyväksi, kun en arvioi ollenkaan. En arvota itseäni mitenkään että kelpaisinko tuolle tai tuolle. En mieti mitään muuta kuin että kiinnostaako ne miehet minua. Kiinnostukseni heihin ei lisäänny vaikka joku heittäisi happoa naamalleni ja se sulaisi. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. (Kiinnostukseni herää hauskalla profiilitekstillä ja normaalilla terveen näköisellä ulkonäöllä). Näiden tasojen miettimiseen liittyy outo oletus että kaikkien olisi ikään kuin pakko joku ottaa. Ei ole. Jos kukaan ei kiinnosta minua niin pärjään ihan hyvin yksin.
Miksi olet antanut heille tykkäyksiä jos et kerran ole kiinnostunut? Toi sun tarina ei nyt täsmää.
En ole antanut. Maksullisessa versiossa näkee tykkäykset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä mikä tässä on niin vaikeaa? Yhä uudelleen saa vastata siihen, että mitäs kun minä en tykkää jostain tietystä. Auttaisiko, jos puhuttaisiin tasoteorian sijasta markkina-arvoteoriasta. Jokainen ymmärtää silloin mistä on puhe. Ei siitä arvostanko omaa taloani kympiksi, vaan siitä miten muut taloa arvostavat numeraalisesti.
Riippuen ihmisestä se sinun talosi voi olla unelma, ihan ok tai täysin mahdoton asua. Ei siinäkään ole yhtä yhteistä totuutta, minkä mukaan ketään voisi mitata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teorian tarkoitus on selittää jokin ilmiö. Mitään tasoilmiötä ei ole havaittu joten em.teoria on humpuukia.
Eli on puhdasta sattumaa, että kaveriporukassa yksi mies saa 99% lähestymisistä?
Onko puhdasta sattumaa, että Ruotsin-laivojen seisovasta pöydästä loppuvat katkaravut ensimmäisenä? Tarkoittaako tämä sitä, että katkaravut ovat tasoteoriassa kaikkia muita ruokia ylempänä?
Kyllä. Ruokien arvostuksessa pihvi menee keitettyjen perunoiden edelle.
Kun samanlaista ajattelua käyttää parisuhteiden muodostumiseen - sitä kutsutaan tasoteoriaksi.
Voisiko siis ajatella sitä, että ihmiset syövät sitä, mistä itse tykkäävät, ja että ei tarvita mitään teorioita sen asian märehtimiseen?
Tämä tasoteoria on jostain kasvatustieteiden altaan mutaisimmasta reunasta kaivettu. Ensin jotakuta harmittaa, sitten harminaiheen ympärille rakennetaan aidat, ja kun oikein ketään ei kiinnosta, rakennetaan olkinukke siitä, että ettei ketään oikein kiinnosta, ja sitten mätkitään oikein urakalla. Ja ongelmahan nurinkurisesti on se, että riita ei välttämättä koske teorian sisältöä, vaan sitä, onko teoria edes olemassa. Ja kaikki siitä alkusyystä, että ihminen tykkää mieluummin kivoista jutuista kuin vähemmän kivoista.
Ihmiset tykkää enemmän pihvistä kuin höyrytetystä parsakaalista. Melkein voi pitää objektiivisena ehdottamana totuutena tätä. Samanlaisia asioita on parisuhteiden kanssa. Se työtön keski-ikäinen nainen slummin reunalta ei pääse parisuhteeseen rikkaan hollywood tähden kanssa. Sitä ei vaan yksinkertaisesti tapahtu.
Ei tuo johdu mistään tasoista vaan elinpiiristä ja luokkaeroista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teorian tarkoitus on selittää jokin ilmiö. Mitään tasoilmiötä ei ole havaittu joten em.teoria on humpuukia.
Eli on puhdasta sattumaa, että kaveriporukassa yksi mies saa 99% lähestymisistä?
Onko puhdasta sattumaa, että Ruotsin-laivojen seisovasta pöydästä loppuvat katkaravut ensimmäisenä? Tarkoittaako tämä sitä, että katkaravut ovat tasoteoriassa kaikkia muita ruokia ylempänä?
Kyllä. Ruokien arvostuksessa pihvi menee keitettyjen perunoiden edelle.
Kun samanlaista ajattelua käyttää parisuhteiden muodostumiseen - sitä kutsutaan tasoteoriaksi.
Voisiko siis ajatella sitä, että ihmiset syövät sitä, mistä itse tykkäävät, ja että ei tarvita mitään teorioita sen asian märehtimiseen?
Tämä tasoteoria on jostain kasvatustieteiden altaan mutaisimmasta reunasta kaivettu. Ensin jotakuta harmittaa, sitten harminaiheen ympärille rakennetaan aidat, ja kun oikein ketään ei kiinnosta, rakennetaan olkinukke siitä, että ettei ketään oikein kiinnosta, ja sitten mätkitään oikein urakalla. Ja ongelmahan nurinkurisesti on se, että riita ei välttämättä koske teorian sisältöä, vaan sitä, onko teoria edes olemassa. Ja kaikki siitä alkusyystä, että ihminen tykkää mieluummin kivoista jutuista kuin vähemmän kivoista.
Ihmiset tykkää enemmän pihvistä kuin höyrytetystä parsakaalista. Melkein voi pitää objektiivisena ehdottamana totuutena tätä. Samanlaisia asioita on parisuhteiden kanssa. Se työtön keski-ikäinen nainen slummin reunalta ei pääse parisuhteeseen rikkaan hollywood tähden kanssa. Sitä ei vaan yksinkertaisesti tapahtu.
Onko siis tässä jokin ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä kysynnän mukaan. Jos hyvännäköiset naiset haluaa sua, niin olet tasokas mies.
Naisten tasoa on vaikeampi määritellä kysynnän mukaan, koska tasokkaat miehet nussivat myös taviksia. Sen takia naiset määritellään ulkonäön perusteella (ikä, hoikkuus, rinnat/perse, kasvot).
Jokainen pissishän tuon tietää. Siksi niillä on blondeimmat hiukset, pisimmät ripsenpidennykset ja tiukimmat paidat.
Ja se menee yksinkertaisiin miehiin kuin häkä.
Tuon näköistä porukkaa tulee todella harvoin yliopistossa tai työpaikoilla hallinnon käytävillä vastaan.
Menee myös korkeasti koulutettuihin miehiin, jotka haluavat kauniita naisia siinä missä muutkin. Ja pukeutuminen ja kauneus on kaksi eri asiaa, ei miehiä naisten pukeutuminen kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Miehillä kysynnän mukaan. Jos hyvännäköiset naiset haluaa sua, niin olet tasokas mies.
Naisten tasoa on vaikeampi määritellä kysynnän mukaan, koska tasokkaat miehet nussivat myös taviksia. Sen takia naiset määritellään ulkonäön perusteella (ikä, hoikkuus, rinnat/perse, kasvot).
Naisen taso määrittyy parisuhdekysynnän mukaan. Eli minkätasoisen miehen kykenee sitouttamaan parisuhteeseen. Tasoa ei siis naisenkaan kohdalla määritä vain ulkonäkö.
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen kansainvälinen asteikko menee suurin piirtein niin, että ns. p*ntavan rajana on 6, 7 on sangen nätti, 8 on tosi nätti, 9 voi helposti elättää itsensä ulkonäöllään, 10 on puhtaasti subjektiivinen.
Eli jos olet tosi hyvän näköinen, mutta joudut tekemään muitakin töitä = 8. Jos pidät itseäsi keskiverron näköisenä mutta saat kivuttomasti miesseuraa niin 6. 7 on sellaista hyvää vaimomatskua.
Päteekö tämä sama asteikko myös miehiin ja onko sillä merkitystä, minkä tasoista seuraa saa kivuttomasti?
Miesten sijoitusta voi arvioida siltä pohjalta millaista naisseuraa nämä saavat. Esimerkiksi oma vaimoni oli tavattaessa vahva seiska.
Okei. Eli mies, joka saa 4-6 tasoista naisseuraa, ei todennäköisesti ole kasin mies itse, vaikka niin kuvittelisikin?
Miksi muuten miehille ja naisille on eri määrittelytavat? Eikö siinä ole tasoteorian uskottavuuden kannalta varsin vakava puute?
Plaah. Olen nelikymppinen nainen ja ollut noin kuukauden tinderissä. Minulla on n. 3600 tykkäystä siellä. Suurin osa näistä on sellaisia, että herään mielummin yksin kuin kenenkään heidän vierestään. Tässä prosessissa en arvio millään tavalla omaa ulkonäköäni. En siis arvioi itseäni liian hyväksi, kun en arvioi ollenkaan. En arvota itseäni mitenkään että kelpaisinko tuolle tai tuolle. En mieti mitään muuta kuin että kiinnostaako ne miehet minua. Kiinnostukseni heihin ei lisäänny vaikka joku heittäisi happoa naamalleni ja se sulaisi. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. (Kiinnostukseni herää hauskalla profiilitekstillä ja normaalilla terveen näköisellä ulkonäöllä). Näiden tasojen miettimiseen liittyy outo oletus että kaikkien olisi ikään kuin pakko joku ottaa. Ei ole. Jos kukaan ei kiinnosta minua niin pärjään ihan hyvin yksin.