Mies ei halua lapsia.. Minä haluan ja oon rikki

Eroa se tarkoittaa vääjäämättä. Mutta tee se iloisin mielin! Oma lapsi on sata kertaa tärkeämpi ja rakkaampi kuin mies, joten en miettisi sekuntiakaan sun tilanteessa mitä tehdä. Miesten varaan ei kannata elämää laskea, vaan itsensä ja mahdollisten lapsien (ja nyt en tarkoita sitä että lapsia tehdään vanhuudenturvaksi vaan sitä että elämä kannattaa aina suunnitella niin, että itsellä on hyvä ja lapsilla on hyvä. Mies kun saattaa milloin vaan kadota kuviosta).

Ketään ei saa painostaa vanhemmaksi, lapsi pitää olla molempien toive.

Lapsitoive on tärkeämpi kuin mies, niin se vain on. Etsi mies, joka haluaa lapsia, vaikka ero nyt tuntuisikin raskaalta. Erityisesti jos jäät, miehellä ei ole mitään syytä muuttaa mieltään. Jääminen on merkki siitä, että lapsi ei olekaan sinulle niin tärkeä asia. Miehet ymmärtävät naisten kanssa kommunikoidessaan usein paremmin tekoja kuin sanoja, vaikka sen ei pitäisi olla niin.

Tulen mielelläni lapsesi isäksi ja mieheksesi! 

T: mies 55v.

Yhdyn tähän, että lapsiasia on isompi kuin tämä hyvä parisuhde. Se kannattaa käsitellä perinpohjaisesti lävitse ja katsoa, mikä on kummankin ajatus asiasta. Tässä en ehkä lähtisi tekemään kompromissia. Itse en antaisi puolisoni jäädä tähän suhteeseen, jos en olisi valmis hänen kanssaan lapsia haluamaan (eri asia, voinko saada). Näännytin itseäni VUOSIA suhteessa, missä mies ei halunnut enempää kuin yhden lapsen. Olin niin rikki lopulta henkisesti, ettei siinä ollut järkeäkään. Erosin tästä suhteesta muutama vuosi sitten muista syistä, suhde oli epäterve. Mutta muistan aina sen epätoivon, jota kannoin sisälläni vuosia ja yritin tunkea halun saada lapsia pois. Sain lopulta toisen lapsen, mutta ne vuodet ei koskaan unohdu. Elämässä on paljon asioita joiden kanssa voi oppia elämään, mutta puolison haluttomuudesta johtuva lapsettomuus on harvoin sellaisia.

Olen ollut uudessa parisuhteessa enkä ole ajatellut enää lasten saamista. Haaveilin isosta perheestä, mutta lopulta hautasin sen toiveen. Uusi puolisoni haluaa mahdollisesti lapsia. Olen sanonut suoraan, että olin ajatellut että lapsia ei enää tule. Mutta olen myös sanonut, että olen siihen valmis jos hän haluaa. Kauheasti en kuitenkaan enää haaveile kun tein vuosien työn siitä luopumiseksi :) Hyvä näinkin.

Ei se nyt kauhea hyvälle ystävälle vaikuta jos ei noin tärkeää asiaa ymmärrä. Kerro niinkuin hyvälle ystävälle että kuule, alan etsiä sellaista miestä joka haluaa perustaa perheen.

Älä nyt tuhlaa aikaa enää. Naisella tyttövuodet kuluu nopsaan.

Nyt täytyy ruveta työstämään eroa heti. Sulla on max 10 vuotta aikaa.

Mies sanoo, ettei usko haluavansa ikinä lapsia. Kuuntele ja usko! Hän saattaa "muuttaa mielensä" kun ilmenee, että olet valmis eroamaan asian takia. Siinä vaiheessa sinun pitää pysyä lujana, koska pakon edessä lapsia tehneestä miehestä tulee usein vain kärsivä ja kotielämää pakoileva isä, mikä tuhoaa sitten kuitenkin teidän suhteen ja on epäreilua lapsia kohtaan.

Ero ja uuden miehen etsintä on parasta sekä sinun että hänen tulevan elämän kannalta, vaikka se ei yhteinen loppuelämä sitten olekaan.

Vierailija kirjoitti:

MINMÄMINÄMINÄMINÄMÄMMIMINÄMINÄMINÄ!

SINÄSINÄSINÄSINÄSINÄSINÄSINÄ! Mene hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Tulen mielelläni lapsesi isäksi ja mieheksesi! 

T: mies 55v.

Isäni on kuollut joten voit ryhtyä isäkseni kun ikäsikin täsmää. 

Ap

Jos edes epäröi lapsiasiamies suhteen, niin ei kannata tehdä lapsia.

Minä tulin yllättäen raskaaksi 36-vuotiaana vaikka jo teini-iässä tietää että lapsia en voisi tulla saamaan.

Se ei minua niinkään haitannut, en mitenkään lapsirakas edes ole. Myöhemmin kun tapasin mieheni 23-vuotiaana ja kun menimme naimisiin olimme molemmat täysin tyytyväisiä elämään ilman lapsia.

Vuosia sitten meni, kunnes tapahtui ihme. 

Kuukautiset jäi pois. raskauskoe näytti plussaa. Menin lääkäriin ja sain kuulla että testi tuskin väärin näyttää mutta voi olla että raskaus on munatorvessa jotka ovat epämuodotuneet eivätkä pitäisi pystyä hoitamaan työtään eli munasolun kuljetusta kohtuun. Tehtiin ultra sen varmistamiseksi. Ja niinhän se vaan oli että kohdussa oli, ihan oikeassa paikassa. Olin puulla päähän lyöty ja lääkäri sanoi että koskaan ei saa sanoa ei koskaan!

Päätin siltä istumalta pitää lapsen. Jos se niin sisukas on että tiensä raivasi ja päätti tulla maailmaan se totisesti saa sen tehdä. Mies ei halunnut, abortti pitää hakea oli hänen mielipiteensä. En suostunut ja niin sitten erottiin. Aikanaan syntyi hieno terve tyttö jonka kanssa olemme elelleet onnellisina kahdestaan. Mies ei häntä vieläkään hyväksy. 

Häntä ei juurikaan elämässämme näe, eikä mitään tapaamisia halua. Hän saa elää omaa elämäänsä, me elämme omaamme.  Tulen taloudellisesti toimeen enkä ole riippuvainen hänen tuestaan. Ketään miestä en tähän huoli. Pärjäämme kahdestaan. 

Niin tai näin on aika surullista että jo olemassa oleva kumppani oma rakas heitetään kun romukoppaan koska ei halua lapsia.

Jos mies on samaa ikäluokkaa kuin sinä, hänen mielensä ehtii muuttua vielä. Tai sitten ei. Jäisin odottelemaan pariksi vuodeksi ja miettisin samalla, että kumpi on tärkeämpää; tuo mies vai lapsi. Jos lapsihalut ei parin vuoden päästäkään kohtaa, eroaisin ja hankkisin lapsen yksin hedelmöityshoidoissa tai etsisin uuden puolison.

Vahinkoja sattuu aika monelle. Ja Tinderistä löytyy uusia...

Jätä se sika

Jos ei perheen perustaminen kiinnosta niin vaihtoon vaan. Löytyy ihan yhtälailla asiallisia miehiä jotka haluaa perheen perustaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos kyse on vain yksinäisyydestä niin siihen eivät lapset välttämättä auta. Minun äitini asuu 700 km päässä enkä käy hänen luonaan edes juhlapyhinä. 

Minulla 5km päässä enkä minäkään käy edes juhlapyhinä. Ap:n kannattaa miettiä vielä.

Tää on selkeesti Apn paniikki, kun muut lisääntyy ja hän ei. Luulee että hänenkin on porsittava kun muuten on kylmäkurjaykisnäinen vanhus.

Erohan tuosta tulee.

Kysäise seuraavalla kerralla heti treffeillä, mieliikö toinen vanhemmaksi.