Mies ei halua lapsia.. Minä haluan ja oon rikki

Minäkään en antaisi kenenkään tulla omien toiveiden eteen. Jos mies ei halua, kunnioita sitä. Tosin eri asia on se, että hän ei välttämättä edes oikeasti tiedä mitä haluaa ja mitä ei halua, ja/tai hän ei tiedä mitä lapsiarki edes tarkoittaa.

tapasin mieheni kanssa kun olin 19, hän pari vuotta vanhempi. Opiskeltiin, aikuistuttiin, asuttiin yhdessä, matkustettiin, valmistuttiin, päästiin kunnon töihin, enemmän rahaa matkusteluun jne ja elämä kahdestaan oli täydellistä. Mentiin naimisiin vasta kun oltiin oltu yhdessä 10v, ei ollut mikään kiire senkään suhteen jne. Ensimmäinen lapsi syntyi kun oltiin oltu yhdessä 16v, seuraava kun 19v. Olimme ehtineet olla todella kauan yhdessä ja tunsimme toisemme, halusimme molemmat lapsia. Mutta pakko sanoa että lasten saamisen jälkeen on ollut rankkaa ja ihan erilaista kuin ennen lapsia, töissä kiireet, autopilotilla mennään parisuhteessa, lasten hoito ja asiat jne. Edelleen valitsisimme lapset ja olemme yhdessä. Toki asioita ja eroa on myös mietitty mutta silti olemme siinä tilanteessa että valitsisimme edelleen lapset, yhteisen arjen ja parisuhteen: Mutta tämä kokemus on osoittanut sen, että vaikka suhde olisi kuinka täydellinen, voi lapset pistää oman, toisen ja yhteisen arjen ja suhteen ihan sekaisin, se on iso muutos. Lapsi on lapsi, mutta se kaikki mitä siihen liittyy, ja varsinkin useamman kohdalla. Tarkoitan, että ei ole läpihuutojuttu että suhde kestää edes hyvältä pohjalta kaikki nämä muutokset, niin epäilen suuresti että miten se voisi kestää huonolta lähtökohdalta tai lähtökohdasta, jossa vain toinen on alunperin mukana tahtomassa. Joten, jos haluat lapsen, etsi ja löydä henkilö, jonka kanssa suhde on yhtä hyvä kuin nykyisellään JA joka haluaa myös lapsia. Muutoin teistä katkeroituu jompi kumpi tai molemmat, kun tulee se hetki että kaikki on suurta väsymystä, oksennusta, vaativaa arkea univajeisena, ja joudutte edelleen päättämään että vieläkö tahdotte jatkaa tätä todellisuutta yhdessä. Se sama paska se jatkuu erilläänkin. Silloin auttaa ainoastaan se tieto, ja muisto, että kerran ja toisenkin me tätä tästä huolimatta halusimme ja sen eteen päätimme, nyt hoidetaan tämä.

Vierailija kirjoitti:

Tää on selkeesti Apn paniikki, kun muut lisääntyy ja hän ei. Luulee että hänenkin on porsittava kun muuten on kylmäkurjaykisnäinen vanhus.

Sääli, että joku emakko on sattunut porsimaan sinunlaisen sian.

Aito sitoutuminen toiseen henkilöön mitataan vasta sitten kun on lapsia, koska onpa tilanne mikä tahansa, silloin joudut miettimään kolmansiakin osapuolia etkä vain itseäsi.

syntyviä sääli kirjoitti:

Yhä enenevässä määrin kyllä pöyristyttää tämä biologisilla kelloilla ja muulla perhepropagandalla aivopestyjen I T S E K K Y Y S:

MINÄ haluan lapsen koska MINÄ haluan vauvan koska MINÄ haluan ja minä ja minä ja minä ja haluan sitä ja haluan tätä.

Miettiikö k u k a a n asiaa sen s y n t y v ä n kannalta??? Ei TOD. 

Syntyvä joutuu koko ajan pahemmin kriisiytyvään ja ylikansoitettuun maailmaan, jolla parhaillaan jyllää pandemia. Syntyvä tuomitaan ilman omaa tahtoaan  pahimmillaan lähes sadaksi vuodeksi rappeutuvaan kehoon kokeakseen terveyshuolia, ihmissuhdehuolia, kipua, sairautta, monotonista elämää palkkansa eteen, jotta saa itsensä elätettyä. Syntyvä saa eläessään nähdä rakkaidensa kuihtuvan ja kuolevan. 

Ja aivopestynä tuomitsee uuden syntyvän samaan noidankehään, toteuttamaan itsekkäitä tarpeitaan, tuomaan itsekkäälle Merkitystä elämään.

Jos tyhjää elämää pitää karko

Tähän on pakko sanoa, että vaikka oletkin ajatteleva ja monenlaisia näkökulmia huomioon ottava ihminen, en tiedä miten sinut on saatu peloteltua näin epäluottavaiseksi itseesi, tulevaisuuteen, maailmaan ja siihen hyvään, jonka voit itse saada aikaan. Kyllä muut onneksi uskaltavat tehdä lapsia tähän paskaan maailmaan, sillä he uskovat että maailma ei ole läpensä paska. Ja asiat järjestyvät tavalla tai toisella, he sopeutuvat ja löytävät tavan. En tarkoita että lapsia pitäisi tehdä lauma, jota ei itse pysty huolehtimaan ja kasvattamaan, mutta jos on luottamusta niin kyllä yhden kanssa yleensä pärjää. Tosin, on myös hyvä että hekin, joilla on jo vahva tunne ettei edes se yksi, ole omalla kohdalla sopivaa eikä resursseja, voimia ja kykyjä ole, jättää sen tekemättä, ihan juuri siksi että he ajattelevat sitä syntyvää. 

Olen 45v ja vielä 30v ajattelin että noh haluankohan edes lapsia kun ei se ole niin välttämätöntä ja myös olen synnytyspelkoinen. Tulin raskaaksi (suunniteltu, annettiin mahdollisuus) kun olin 35v ja neuvolassa sanoin että eniten pelkään synnytystä, en raskaana olemista ja mitä se tuokaan eteen, enkä syntymisen jälkeistä elämää, mitä se tuokaan eteen niin kyllä pärjäämme. En ole katunut päivääkään, ja edelleen sanoisin itselleni myös näin 15v myöhemmin että mikäli kumppanini ei olisi halunnut tuolloin lapsia, olisi ainoa oikea vaihtoehto minulle ollut etsiä henkilö joka haluaa ja toivoa hänen kanssaan raskaaksi tulemista. 

itsellekin tuli jo tuossa 30 - 35 välillä se hetki, että mitä sitä oikein haluaa elämältään, ja tietynlainen tyhjyys, oli opiskeltu, saavutettu hyvä asema töissä, nähtävissä että mitä pitää tehdä lisää ja mitä elämä olisi jos haluaisi töissä vielä korkeammalle, ostettu asuntoa ja sijoitusasuntoa, vara matkustella minne haluaa jne. Mietintä siitä, miksi silti jotain tuntuisi puuttuvan tai tämäkö on sitä mitä haluaa seuraavat 35v (ennen eläkkeelle jäämistä), kun se on jo melkein saavutettu 30v tietämillä, ja seuraavan 10v sisällä. Se vaihtoehto että jatketaan samaan malliin alkoi tuntumaan tyhjältä vaikkei se tyhjää ollutkaan. 

Jätä se 

syntyviä sääli kirjoitti:

Yhä enenevässä määrin kyllä pöyristyttää tämä biologisilla kelloilla ja muulla perhepropagandalla aivopestyjen I T S E K K Y Y S:

MINÄ haluan lapsen koska MINÄ haluan vauvan koska MINÄ haluan ja minä ja minä ja minä ja haluan sitä ja haluan tätä.

Miettiikö k u k a a n asiaa sen s y n t y v ä n kannalta??? Ei TOD. 

Syntyvä joutuu koko ajan pahemmin kriisiytyvään ja ylikansoitettuun maailmaan, jolla parhaillaan jyllää pandemia. Syntyvä tuomitaan ilman omaa tahtoaan  pahimmillaan lähes sadaksi vuodeksi rappeutuvaan kehoon kokeakseen terveyshuolia, ihmissuhdehuolia, kipua, sairautta, monotonista elämää palkkansa eteen, jotta saa itsensä elätettyä. Syntyvä saa eläessään nähdä rakkaidensa kuihtuvan ja kuolevan. 

Ja aivopestynä tuomitsee uuden syntyvän samaan noidankehään, toteuttamaan itsekkäitä tarpeitaan, tuomaan itsekkäälle Merkitystä elämään.

Jos tyhjää elämää pitää karko

Tämä maailma ei ole hyvää ihmistä varten. Olet oikeassa.

Kamala on toi sun miehes

Mies lähtee nuoremman matkaan ja on valmis isäksi. Jäät 0 lapseen. 

onko se nyt just pakko saada. kyll mää venaisin ainakin sen 3v että edes lähtisin tekeen lapsia, kerryttäkää kunnon pesämuna ja makselkaa lainat pois, on lapsi arki huomattavasti helpompaa. paljon muitakin kysymyksiä kun halu ku aletaan vastuulisesti lapsia tekeen

miehessä ei ole mitään vikaa. ei vaan intressit kohtaa. älä ny näitä katkeria vanhojapiikoja kuuntele ne ei kelvannu kenellekkään ja pitää sitä saavutuksena

Älä odota enää vaan juokse

mina anta sina lapsi

AP on kirjoittanut tämän sloituken kaksi vuotta sitten, olisi mielenkiintoista tietää miten kävi

Vierailija kirjoitti:

AP on kirjoittanut tämän sloituken kaksi vuotta sitten, olisi mielenkiintoista tietää miten kävi

Toivottavasti jätti sen sian

Älä nyt sen takia lapsia tee, että pelkäät yksinäistä vanhuutta ja juhlapyhiä. Voi olla, että lapset muuttavat ulkomaille tai eivät muuten vaan halua sinua viihdyttää. Itselleni on elämäni riippakiveksi juurikin muodostunut äiti, joka tarraa vielä  yli 50 vuotiaisiin lapsiinsakkin. Olen todells ahdistunut, ja suoraan sanottuna hän on tuhonnut elämäni. Kumpikaan meistä lapsista ei ole hankkinut perhettä. Traumat lapsuudesta ja syyllistävästä äidistä, jonka mielestä me emme saaneet tehdä mitään mikä ei hyödyttäisi häntä, on niin pahoja. 

Eipä siinä muuta vaihtoehtoa ole kuin ero. Surullistahan se on, kun on muuten hyvä suhde,mutta ei nämä asiat muutu itkemällä.

Älä mene siihen lankaan että mies "suostuu" lapseen välttääkseen eron, sillä tulet kyllä eroamaan kun se mies ei ole kiinnostunut isyydestä vaikka siihen suostuikin.

Anna itsellesi oikeus surra, ja samalla järjestelet ero jutut valmiiksi. Toki kerrot miehellekin asiasta. Hän tulee hajoamaan, mutta anna hajota. Sinun pitää nyt pitää itsesi kasassa. 

Olet vielä nuori, että ehkä löydät kumppanin joka haluaa lapsen tai sitten et. Voit jäädä kuitenkin lapsettomaksi. Itse olen 40.v ja ei vaan sopivaa miestä löytynyt lapsen tekoon.. Nykyään tuskin enää edes lasta voisin saada. Eipä ole itsestäänselvää mikään.

Minä näen. Siksi en lisäänny

Kaikki muumit tallella? Haluaisit lapsillesi isän joka ei halua olla isä. Kasva ensin aikuiseksi ja tee lapset vasta sitten.