Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Keski-ikäinen nainen, miksi et enää haluaisi muuttaa uuden miesystävän kanssa yhteen?
22.11.2021 |
Olen itse viiskymppinen nainen, tokalla kierroksella, "uusperhe" ja avioliitto joka solmittu keski-ikäisenä.
Palstalla ja tosielämässä tulee usein vastaan naisten toteamus, että uusi miesystävä/ystäviä voi olla mutta ei ikinä yhteenmuuttoa (avioliitto olisi varmaan kauhistus :) ) . Pidetään tämä uusi mies ikäänkuin erillisenä saarekkeena muusta elämästä.
Nyt kysyn: mitä hirvittävää siinä olisi että asuisi yhdessä kumppaninsa kanssa? Ette varmaan fiksuina naisina ottaisi mitään kaheleita renttuja edes miesystäväksi, eli joku taso varmasti näillä tapailumiekkosilla on kuitenkin?
Eihän se ole yhtä selkeätä kuin nuorena, lapsetkin useimmilla, mutta toisaalta jo aika vanhoja tässä iässä alkavat olemaan ja heillä omat menonsa jo.
Ja jos lapset ovat vielä suht pieniä, palstallakin usein neuvotaan, että odottakaa kunnes lentävät pesästä. Odottaako se toinen osapuoli pahimmillaan yli kymmenenkin vuotta että toisen lapset lähtevät? Etenkin jos hänellä ei ole sama tilanne. Eli on joko lapseton tai sitten lapset ovat jo isoja, tai ei muuten näe ongelmana uusioperhettä.
Eikö se ole hankalaakin kun kahdesta paikasta seurustellaan ja kyläillään? Ja ellei ole miljonääri, onhan se taloudellinenkin kysymys, kun täytyy pitää kahta asuntoa.
Tiedän 60+ ikäisiäkin pareja jotka ovat menneet jopa avioliittoon, suhteellisen pian ensi tapaamisesta.
Moni mies kuitenkin tahtoisi että uusi naisystävä muuttaisi yhteen? En haluaisi uskoa että pelkän sukanpesijää ja ruoanlaittajaa olisivat vailla. En puhu nyt mistään toivottomista tapauksista vaan ihan fiksuista tavallisista miehistä siis, jotka kyllä itsekin selviävät arjesta.
Valaiskaapa, naiset asiaa :) koska itse kuulun selkeästi vähemmistöön koska olen muuttanut "vanhoilla päivilläni" yhteen miehen kanssa.
Kommentit (198)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt keräillään vain rusinat pullista. Ja tietenkin pidetään omat asunnot.
Minkä ihmeen takia pitäisi ehdoin tahdoin hankkia ongelmia? Naurattaa tuollaiset muita "rusinat pullista" -ihmisiksi syyttelevät, jotka päättömästi ja harkitsematta muuttavat aina nopeasti uuden kumppanin kanssa yhteen.
Minä taas ymmärsin tuon tarkoittavan sitä, että suhteessa ei ole arjen rutiineja vaan sitä kaikkea hauskaa. Se onnistuu, kun pidetään omat asunnot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan ajatuksena:
Mieheni erosi exästään, koska ex-vaimo on alkoholisti. Tämän ketjun logiikan mukaan hän sanoisi: En halua enää koskaan muuttaa naisen kanssa yhteen, koska en jaksa katsoa toisen juomista. Kaikki naiset on sellaisia.
Tässä ketjussa perustelu nimittäin on, että kaikki miehet ovat laiskoja ja/tai vonkaajia enkä jaksa enää ketään passata. Ja tämä päätelmä on vedetty edellisestä avioliitosta.
Sinänsä kyllä ketju on vastannut hyvin ap:n alkuperäiseen kysymykseen.
Kuinka monessa parisuhteessa Suomessa nainen on alkoholisti ja kuinka monessa taas päävastuussa perheen arjesta? Lukuja ei tarvitse laittaa prosentin tarkkuudella, joten lähimpään viiteen prosenttiin pyöristettynä riittää. Kiitän jo etukäteen vastauksesta.
En jaksa kaivella lukuja, koska mulle riittää tämä yksi hyvä mies. Mun ex oli tuota passattavaa sorttia. Se oli oikeasti osittain omaa syytäni. Opetin hänet olemaan tekemättä, kun itse muka tein paremmin. Enkä pitänyt puoliani. Onnekseni en eron jälkeen päätynyt tästä johtuen päättelemään, että kaikki miehet ovat samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan ajatuksena:
Mieheni erosi exästään, koska ex-vaimo on alkoholisti. Tämän ketjun logiikan mukaan hän sanoisi: En halua enää koskaan muuttaa naisen kanssa yhteen, koska en jaksa katsoa toisen juomista. Kaikki naiset on sellaisia.
Tässä ketjussa perustelu nimittäin on, että kaikki miehet ovat laiskoja ja/tai vonkaajia enkä jaksa enää ketään passata. Ja tämä päätelmä on vedetty edellisestä avioliitosta.
Sinänsä kyllä ketju on vastannut hyvin ap:n alkuperäiseen kysymykseen.
Sen verran on elämänkokemusta kertynyt näin viisikymppisenä, että en pysty ennustamaan varmuudella millaiseksi joku uusi suhde muuttuu aikojen kuluessa. Sen eksänkin kanssa mentiin yhteen sillä idealla, että molemmat hoitaa osuutensa perheessä. Vuosien saatossa kumminkin kuviot muuttuvat ja yhtäkkiä sitä huomaakin olevansa itsestäänselvyys, joka organisoi kotitalouden arjen ja hoitaa suurimman osan kotitöistä. Toista kertaa en siihen tilanteeseen missään nimessä halua ajautua, joten parasta on asua ihan itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan ajatuksena:
Mieheni erosi exästään, koska ex-vaimo on alkoholisti. Tämän ketjun logiikan mukaan hän sanoisi: En halua enää koskaan muuttaa naisen kanssa yhteen, koska en jaksa katsoa toisen juomista. Kaikki naiset on sellaisia.
Tässä ketjussa perustelu nimittäin on, että kaikki miehet ovat laiskoja ja/tai vonkaajia enkä jaksa enää ketään passata. Ja tämä päätelmä on vedetty edellisestä avioliitosta.
Sinänsä kyllä ketju on vastannut hyvin ap:n alkuperäiseen kysymykseen.
Kuinka monessa parisuhteessa Suomessa nainen on alkoholisti ja kuinka monessa taas päävastuussa perheen arjesta? Lukuja ei tarvitse laittaa prosentin tarkkuudella, joten lähimpään viiteen prosenttiin pyöristettynä riittää. Kiitän jo etukäteen vastauksesta.
En jaksa kaivella lukuja, koska mulle riittää tämä yksi hyvä mies. Mun ex oli tuota passattavaa sorttia. Se oli oikeasti osittain omaa syytäni. Opetin hänet olemaan tekemättä, kun itse muka tein paremmin. Enkä pitänyt puoliani. Onnekseni en eron jälkeen päätynyt tästä johtuen päättelemään, että kaikki miehet ovat samanlaisia.
Sulla kävi sitten tuuri. Kyllä se passattavuus on ihan äärimmäisen yleistä kun tuttavamiehiä katsoo.
Mä annan seuraavassa suhteessa passata itseäni. Kai se niinkin päin käy ihan yhtä hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan ajatuksena:
Mieheni erosi exästään, koska ex-vaimo on alkoholisti. Tämän ketjun logiikan mukaan hän sanoisi: En halua enää koskaan muuttaa naisen kanssa yhteen, koska en jaksa katsoa toisen juomista. Kaikki naiset on sellaisia.
Tässä ketjussa perustelu nimittäin on, että kaikki miehet ovat laiskoja ja/tai vonkaajia enkä jaksa enää ketään passata. Ja tämä päätelmä on vedetty edellisestä avioliitosta.
Sinänsä kyllä ketju on vastannut hyvin ap:n alkuperäiseen kysymykseen.
Sen verran on elämänkokemusta kertynyt näin viisikymppisenä, että en pysty ennustamaan varmuudella millaiseksi joku uusi suhde muuttuu aikojen kuluessa. Sen eksänkin kanssa mentiin yhteen sillä idealla, että molemmat hoitaa osuutensa perheessä. Vuosien saatossa kumminkin kuviot muuttuvat ja yhtäkkiä sitä huomaakin olevansa itsestäänselvyys, joka organisoi kotitalouden arjen ja hoitaa suurimman osan kotitöistä. Toista kertaa en siihen tilanteeseen missään nimessä halua ajautua, joten parasta on asua ihan itsekseen.
Minäkin olen viisikymppinen. Tällä elämänkokemuksella tiedän, että voin itsekin vaikuttaa paljon siihen millaiseksi suhde muodostuu.
-sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en olisi edes nuorena muuttanut yhteen, jollei se olisi niin vahva normi. Ei ollut kyse suuresta rakkaudesta tai rahasta vaan siitä, että parin vuoden jälkeen se ikäänkuin kuului asiaan. Olisinpa uskonut itseäni ja asunut vaan yksin. Mutta se loputon vanhapiika-naljailu ja "kuka sinut enää huolii" (27-vuotiaana!! huh, mikä haahka 😄) meni ihon alle. En minä muita syytä, mutta vahva vaikutus on sosiaalisella paineella.
Eli vastaan otsikkoon, että olen niin erakkoluonne ja viihdyn niin. Miehen kanssa asuminen ei tekisi elämästäni parempaa. Päinvastoin.
Jos eroaisin ja aloittaisin uuden suhteen, olisi viimeinen asia, jota haluaisin, yhteinen asunto sen miehen kanssa. Haluan nukkua yöni ja laittaa asuntoni mieleiseksi.
nim. 25 v iltavirkun tavarankeräilijän kanssa elänyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse enää ikinä kokata kenenkään maun mukaan, siivota muiden jälkiä, katsoa kiinnostamattomia leffoja, vessassa haisee vain oma paska, jääkaapissa ei ole olutta, saa pitää vaaleaa mattoa, kun sitä ei ylikasvuinen lapsi sotke minuutissa..
Pelkkiä hyviä puolia, kun jättää asumatta miehen kanssa!
(Asun miehen kanssa)
Tietysti haluisin. Ei ole syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua muuttaa yhteen miehen kanssa. On ihanaa asua yksin, nukkua juuri sopivassa lämpötilassa ja hiljaisuudessa. Syön mitä haluan, siivoan vain omat sotkuni, ei riitoja, ei kompromisseja, ei tarvitse kestitä toisen nyrpeitä sukulaisia tai toimia kenekään palvelijana, äitinä ja tarpeidentäyttelijänä. Huonoja suhteita taustalla, en luota miesten lirkuttelulupauksiin tai vakuutteluihin että "olen kunnon mies". Kunnollisia miehiä on toki olemassa mutta heitä on vähän. Omnekkaita ovat naiset joilla on hyvä, osallistuva, tasa-arvoinen ja itsensä kanssa tasapainoinen mies joka arvostaa ja kunnioittaa puolisoaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse enää ikinä kokata kenenkään maun mukaan, siivota muiden jälkiä, katsoa kiinnostamattomia leffoja, vessassa haisee vain oma paska, jääkaapissa ei ole olutta, saa pitää vaaleaa mattoa, kun sitä ei ylikasvuinen lapsi sotke minuutissa..
Pelkkiä hyviä puolia, kun jättää asumatta miehen kanssa!
(Asun miehen kanssa)
"Vessassa haisee vain oma paska" 🤣🤣🤣🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska lapset on jo isoja enkä halua enää siivota toisen aikuisen sotkuja. Miehet on usein sotkuisia. Lisäksi mulla on koiria ja en halua ketään huokailemaan kuinka paljon niistä on vaivaa :) oikeesti koirat on mulle lasten jälkeen tärkeimpiä eläviä olentoja ja niiden sotkuja siivoilen ihan mielelläni :)
Vierailija kirjoitti:
Monet 50 ja 60 vuotiaat, kymmeniä vuosia yhdessä olleet myös eroavat. Itse ajattelen että elämä on niin ainutlaatuista ja -kertaista että haluan pitää tietyn vapauden ja varsinkin antaa sen myös toiselle, ettei olisi kenenkään kanssa kimpassa vain olosuhteiden pakosta, kun on yhteinen osoite ei välttämättä jaksa enää erota.
Siinähän syy tulikin: helpompi erota, kun on omat asunnot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti keski-ikäisessä suhteessa omat asunnot ja rahat.
M51
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet 50 ja 60 vuotiaat, kymmeniä vuosia yhdessä olleet myös eroavat. Itse ajattelen että elämä on niin ainutlaatuista ja -kertaista että haluan pitää tietyn vapauden ja varsinkin antaa sen myös toiselle, ettei olisi kenenkään kanssa kimpassa vain olosuhteiden pakosta, kun on yhteinen osoite ei välttämättä jaksa enää erota.
Siinähän syy tulikin: helpompi erota, kun on omat asunnot.
Sepäs vasta ihanaa, jos yhdessä ollaan, koska eroaminen koetaan liian hankalaksi :D
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse enää ikinä kokata kenenkään maun mukaan, siivota muiden jälkiä, katsoa kiinnostamattomia leffoja, vessassa haisee vain oma paska, jääkaapissa ei ole olutta, saa pitää vaaleaa mattoa, kun sitä ei ylikasvuinen lapsi sotke minuutissa..
Pelkkiä hyviä puolia, kun jättää asumatta miehen kanssa!
(Asun miehen kanssa)
Samaa mieltä.
M51
Minäpä kerron sinulle n. 50v naisena, että miksi en halua. Olen asunut kauan yksin. Lapset omillaan. En halua miestä passattavaksi, en eläimiä Enkä todellakaan miehen lapsia minun kotiini riekkumaan. Minulla on varaa maksaa vuokrani ym kuluni ihan itse.
En ole 50v, vaan parikymmentä vuotta nuorempi emmekä aio muuttaa miehen kanssa yhteen. Olemme jutelleet asiasta paljon ja meidän arkirutiinit ovat todella erilaisia, niin yhdessä asuminen luultavasti olisi raskasta. Erillään asuessa saa tilaa eikä unirytmi kärsi puolison erilaisesta unirytmistä. Kyllä minä koen, että oma uni ja tila on tärkeää ja silloin jaksaa myös omaa arkea paremmin ja olen parempi puoliso.
Oma rauha, saan tehdä mitä haluan ja jättää myös tekemättä, omat aamurutiinit ja iltarutiinit, ei enää kenenkään kanssa asumaan yhdessä eikä kenenkään mielialoja tunnistella. 20 vuotta avioerosta, ihanaa olla yksin
Alue: Aihe vapaa
Minkä ihmeen takia pitäisi ehdoin tahdoin hankkia ongelmia? Naurattaa tuollaiset muita "rusinat pullista" -ihmisiksi syyttelevät, jotka päättömästi ja harkitsematta muuttavat aina nopeasti uuden kumppanin kanssa yhteen.