Ei herkkuja arkena, oikea vai väärä kasvatustapa?
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni olisi hyvä muistaa, että lapset ovat lapsia. On kohtuutonta odottaa, että heidän otsalohkonsa toimisi aikuisen lailla. Eihän moni aikuinenkaan pysty kontrolloimaan omaa makean tai suolaisen syömistään.
On ihan normaalia, että lapsi ahmii karkkia juhlissa. On normaalia sekin, että lapsi oksentaa syötyään liikaa karkkia - kerran ainakin.
Siitä en tiedä, onko normaalia että lapsille annetaan karkkia niin usein kuin he haluavat, jotta he näyttäisivät tässä asiassa kypsemmiltä kuin ovatkaan.
Ei todellakaan ole normaalia mikään oksentaminen. Huhhuh…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi karkkien, jäätelön, sipsien, limsan, pullan, keksien tai pikaruoan pitäisi kuulua normaaliin arkeen sen enempää lapsilla kuin aikuisillakaan. Järkevintä on, että ne ovat poikkeustilanteisiin, juhliin, kutsuille, johonkin vaikka leffailtaan ja jos ihan muuten vaan herkutellaan niin sitten yhtenä päivänä viikossa.
Aikuisille sama suhtautuminen alkoholiin olisi varmaan paikallaan.
Te, jotka olette "opettaneet" ilman karkkipäivää neutraalin suhteen karkkeihin, niin onko teillä pöydällä kulho, josta voi aina ottaa, jos silta tuntuu? Paljonko menee. Mahtaako olla perheessä ylipainoa?
Kaapissa taitaa olla miehellä avattu karkkipussi. Lapsen karkit on purkissa keittiön tasolla. Saa ottaa, kun siltä tuntuu. Itse en syö ollenkaan, viimeksi joskus 13 vuotta sitten. Ei ole ylipainoa kenelläkään ja karkkia kuluu lapsella niin vähän, että välillä joutuu vanhoja heittämään pois. Esim jouluna saa pari pussia lahjaksi tai keväällä syntrilahjaksi, niitä on välillä heitetty kesällä pois, kun on näyttäneet huonolta tai kovertuneet.
Vaikuttaa siltä, että perheenjäsenillänne ei ole erityistä himoa makeisiin herkkuihin. Jos kaikissa Suomen perheissä olisi/olisi ollut pöydällä karkkipurkki, josta saa aina ottaa kun siltä tuntuu, niin luuletko, että meillä ei olisi lasten jo huolestuttavaa ja 90-00-luvun lasten eli nuorten aikuisten aivan järkyttävää lihavuusepidemiaa?
Olin itse lapsi 90-00-luvulla ja muistan vain erittäin tiukat karkkipäivät. Ahmin kaikki karkit aina. Yhtenä jouluna olin huonovointinen, kun olin saanut lahjaksi kilon suklaata ja yritin ahtaa ne kaikki kitusiin asap. Meni vuosia oppia nuorena aikuisena, että kaikkea voi syödä kohtuudella. Olin jo teininä pyöreä ja taistelin painoni kanssa pitkään haitallisten ajatusmallien vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni olisi hyvä muistaa, että lapset ovat lapsia. On kohtuutonta odottaa, että heidän otsalohkonsa toimisi aikuisen lailla. Eihän moni aikuinenkaan pysty kontrolloimaan omaa makean tai suolaisen syömistään.
On ihan normaalia, että lapsi ahmii karkkia juhlissa. On normaalia sekin, että lapsi oksentaa syötyään liikaa karkkia - kerran ainakin.
Siitä en tiedä, onko normaalia että lapsille annetaan karkkia niin usein kuin he haluavat, jotta he näyttäisivät tässä asiassa kypsemmiltä kuin ovatkaan.
Ei todellakaan ole normaalia mikään oksentaminen. Huhhuh…
Ei ole ollut meidän lastenkaan mielestä normaalia. Ihan ovat yhdellä oksentamisella oppineet, että liikaa karkkia ei kannata syödä.
Vierailija kirjoitti:
Kaverin lapsi saa aika vapaasti hakea kaapista herkkuja ja hakee niitä myös todellakin usein. Ottaa myös jotain tyyliin muroja naposteltavaksi jos ei muuta ole. Lisäksi sillä taitaa olla karkkipäivä, jolloin saa vielä lisää. Ihan hoikkia/normaalipainoisia nuo on koko perhe, urheilevat ja liikkuvat paljon. Mutta kyllähän se jatkuva napostelu käy hampaille ja siksi itse en tuolle linjalle lähtisi. Joku pieni herkku toisinaan jälkkäriksi ja ehkä viikonloppuina ja juhlissa vähän ekstra herkuttelua sitten. Ei ehdottomuutta, mutta ei vapaata tarjontaakaan. Ei pieni lapsi osaa itse herkun syöntiään säädellä, kyllä se on vanhempien tehtävä.
Jos lapsi ei osaa säännöstellä syömisiään, niin pitääkö liian hoikkaa lasta pakkosyöttää? Tai ottaa lautanen pois kesken ruuan, ettei liho? Tavallinen ruokakin voi olla herkkua=> sinun mielestäsi säännösteltävä siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi karkkien, jäätelön, sipsien, limsan, pullan, keksien tai pikaruoan pitäisi kuulua normaaliin arkeen sen enempää lapsilla kuin aikuisillakaan. Järkevintä on, että ne ovat poikkeustilanteisiin, juhliin, kutsuille, johonkin vaikka leffailtaan ja jos ihan muuten vaan herkutellaan niin sitten yhtenä päivänä viikossa.
Aikuisille sama suhtautuminen alkoholiin olisi varmaan paikallaan.
Te, jotka olette "opettaneet" ilman karkkipäivää neutraalin suhteen karkkeihin, niin onko teillä pöydällä kulho, josta voi aina ottaa, jos silta tuntuu? Paljonko menee. Mahtaako olla perheessä ylipainoa?
Kaapissa taitaa olla miehellä avattu karkkipussi. Lapsen karkit on purkissa keittiön tasolla. Saa ottaa, kun siltä tuntuu. Itse en syö ollenkaan, viimeksi joskus 13 vuotta sitten. Ei ole ylipainoa kenelläkään ja karkkia kuluu lapsella niin vähän, että välillä joutuu vanhoja heittämään pois. Esim jouluna saa pari pussia lahjaksi tai keväällä syntrilahjaksi, niitä on välillä heitetty kesällä pois, kun on näyttäneet huonolta tai kovertuneet.
Vaikuttaa siltä, että perheenjäsenillänne ei ole erityistä himoa makeisiin herkkuihin. Jos kaikissa Suomen perheissä olisi/olisi ollut pöydällä karkkipurkki, josta saa aina ottaa kun siltä tuntuu, niin luuletko, että meillä ei olisi lasten jo huolestuttavaa ja 90-00-luvun lasten eli nuorten aikuisten aivan järkyttävää lihavuusepidemiaa?
Olin itse lapsi 90-00-luvulla ja muistan vain erittäin tiukat karkkipäivät. Ahmin kaikki karkit aina. Yhtenä jouluna olin huonovointinen, kun olin saanut lahjaksi kilon suklaata ja yritin ahtaa ne kaikki kitusiin asap. Meni vuosia oppia nuorena aikuisena, että kaikkea voi syödä kohtuudella. Olin jo teininä pyöreä ja taistelin painoni kanssa pitkään haitallisten ajatusmallien vuoksi.
Karkkia joka päivä tarjolle ja olisit ollut hoikka? Oikeasti?
Meillä on karkkipäivä, mutta viikollakin voidaan maltillisesti syödä herkkuja. Vaikka jälkiruuaksi keksi tai pari, tai välipalalla jäätelöä. Karkkipäivänäkään ei hirveää määrää syödä herkkuja ja lapset osaa itekin vähän miettiä sitä sokerin määrää. Jos on vaikka perjantaina ollut kaverisynttärit, niin lapsi toteaa, että lauantaina riittää pieni karkkipussi, kun perjantaina tuli syötyä jo karkkia. Meillä siihen karkkipäivään liittyy leffankatselua, eli se on sellainen mukava lauantai-iltapäivän rutiini ja perinne. Meillä on oikeastaan aina jotain karkkia tms. kaapissa, eikä kukaan syö niitä sieltä kerralla itekseen.
Kuinkahan monta ylipainoista aikuista löytyy juuri sen takia et syömisiä on rajoitettu lapsena. Itse aloitin ainakin heti vetää kaksin käsin kun omaa rahaa aloin tienaamaan. Omilla lapsilla ollut aina herkkuja saatavilla ja kaikki ovat normaali painoisia.
Lopulta karkit ja herkut ovat vain yksi osa syömistä, ja syöminen on vain yksi osa terveyttä.
Minulla oli joskus vuosia sitten mammakaveri, jonka linja oli että karkkia pitää olla aina pöydällä esillä. Hänen oma lapsensa oli hoikka, minun lapseni taas oli pitkään leikki-ikäiseksi saakka vauvanpyöreä. Hän sitten vähän itseään korostaen ihmetteli, kuinka hänellä ylipainoisella on hoikka lapsi, ja minulla hoikalla on pyöreä lapsi, vaikka ei saa koskaan edes karkkia kotona.
Nyt lapset ovat esiteinejä, ja kas kummaa kumpikin lapsi näyttää kokonsa puolesta juuri samalta kuin vanhempansa.
Mulla on herkkupäivä lauantaisin,
saan aina lauantaisin herkkumutteria.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi karkkien, jäätelön, sipsien, limsan, pullan, keksien tai pikaruoan pitäisi kuulua normaaliin arkeen sen enempää lapsilla kuin aikuisillakaan. Järkevintä on, että ne ovat poikkeustilanteisiin, juhliin, kutsuille, johonkin vaikka leffailtaan ja jos ihan muuten vaan herkutellaan niin sitten yhtenä päivänä viikossa.
Aikuisille sama suhtautuminen alkoholiin olisi varmaan paikallaan.
Te, jotka olette "opettaneet" ilman karkkipäivää neutraalin suhteen karkkeihin, niin onko teillä pöydällä kulho, josta voi aina ottaa, jos silta tuntuu? Paljonko menee. Mahtaako olla perheessä ylipainoa?
Ei meillä mitään karkkikulhoja pöydällä ollut, mutta ei meillä ollut mitään kyljyskulhojakaan tai vaikka makaronikulhoja. Se neutraali suhtautuminen tulee nimenomaan siitä, että jos muitakin ruokia syödään nautiskellen kohtuudella, samoin voi suhtautua "herkkuihinkin". Kaapista otettiin ne pari suklaapalaa, mitkä kuuluivat kohtuuteen. Ylläri pylläri olemme mieheni kanssa myös viiniharrastajia, eikä meillä ne avatut ja ilmatut viinipullotkaan pöydällä ole sillä ajatuksella, että niihin sitten salaa sorrutaan. Niistä ihan tarkoituksella ja ilolla otetaan se lasillinen, kun on sopiva ruoka. Miten hemmetissä tämä voi olla Suomessa niin vaikeaa, asioista nauttiminen kohtuudella, myös arjessa. Ja jos ihan hirveän tarkoiksi mennään, niin aika lailla saa pähkäillä, miksi vaikka hot dog on hyi-hyi vain juhliin tarkoitettu, mutta makaronilaatikko (tavallisista makaroneista, vain vähän muuta) on ehtaa hyvää kotiruokaa. No joo, kukin tyylillään. Jos on sellainen, että joku karkit ja alkoholi lähtee aina lapasesta, parempi onkin rajoittaa tiukasti. Ei me kaikki olla samanlaisia.
Riisipuuro kanelin kanssa on hyvää.
Nähty on että tavallinen ruoka, perunaa ja jauhelihapihvi, maistuu muksuille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi karkkien, jäätelön, sipsien, limsan, pullan, keksien tai pikaruoan pitäisi kuulua normaaliin arkeen sen enempää lapsilla kuin aikuisillakaan. Järkevintä on, että ne ovat poikkeustilanteisiin, juhliin, kutsuille, johonkin vaikka leffailtaan ja jos ihan muuten vaan herkutellaan niin sitten yhtenä päivänä viikossa.
Aikuisille sama suhtautuminen alkoholiin olisi varmaan paikallaan.
Te, jotka olette "opettaneet" ilman karkkipäivää neutraalin suhteen karkkeihin, niin onko teillä pöydällä kulho, josta voi aina ottaa, jos silta tuntuu? Paljonko menee. Mahtaako olla perheessä ylipainoa?
Kaapissa taitaa olla miehellä avattu karkkipussi. Lapsen karkit on purkissa keittiön tasolla. Saa ottaa, kun siltä tuntuu. Itse en syö ollenkaan, viimeksi joskus 13 vuotta sitten. Ei ole ylipainoa kenelläkään ja karkkia kuluu lapsella niin vähän, että välillä joutuu vanhoja heittämään pois. Esim jouluna saa pari pussia lahjaksi tai keväällä syntrilahjaksi, niitä on välillä heitetty kesällä pois, kun on näyttäneet huonolta tai kovertuneet.
Vaikuttaa siltä, että perheenjäsenillänne ei ole erityistä himoa makeisiin herkkuihin. Jos kaikissa Suomen perheissä olisi/olisi ollut pöydällä karkkipurkki, josta saa aina ottaa kun siltä tuntuu, niin luuletko, että meillä ei olisi lasten jo huolestuttavaa ja 90-00-luvun lasten eli nuorten aikuisten aivan järkyttävää lihavuusepidemiaa?
Olin itse lapsi 90-00-luvulla ja muistan vain erittäin tiukat karkkipäivät. Ahmin kaikki karkit aina. Yhtenä jouluna olin huonovointinen, kun olin saanut lahjaksi kilon suklaata ja yritin ahtaa ne kaikki kitusiin asap. Meni vuosia oppia nuorena aikuisena, että kaikkea voi syödä kohtuudella. Olin jo teininä pyöreä ja taistelin painoni kanssa pitkään haitallisten ajatusmallien vuoksi.
Karkkia joka päivä tarjolle ja olisit ollut hoikka? Oikeasti?
Ajassa on erittäin vaikea mennä taakse päin ja katsoa, miten joku toinen ratkaisu olisi toiminut. Ei asioissa ole vain mustaa ja valkoista. Ei meilläkään karkit ole tarjolla eikä tyrkyllä päivittäin, vaikkei niihin ole luotu mitään sääntöjä tai tiukkoja rajoja eikä mielleyhtymiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan sokerittomia koko perhe ja lapset on tyytyväisiä. Kylässä ovat kyllä maistaneet karkkia. Meidän lasten herkkuja on mm. banaani, keitetty kananmuna, taateli ja karjalanpiirakka. Saavat kyllä herkkuruokiaan monta kertaa päivässä 😊 Lisäksi tehdään lättyä, pannaria ja kakkua ym. herkkuja makeutettuna hunajalla, taateleilla tai banaanilla silloin kun huvittaa.
Mistä alapeukku? Ollaan saatu tähän paljon kannustusta neuvolasta, hammaslääkäreiltä, kavereilta ja oikeastaan kaikilta kenen kanssa asia on tullut puheeksi. Kaveriperheetkin ovat oppineet herkuttelemaan sokerittomasti meillä ja tarjonneet itsekin meille sokerittomia herkkuja. Ei olla kielletty lapsilta sokeria, mutta he eivät ole siihen tottuneet eivätkä sitä millään tavalla kaipaa.
Ja sitten kun lapset kasvavat ja käyvät kavereiden kanssa kaupassa, niin herkkumäärä on valtava. Puhumattakaan siitä, kun muuttavat omilleen.
Nuorena ja aikuisena tietenkin muodostavat omat ruokatottumuksensa. Pohjalla vaikuttaa kuitenkin aina kotoa saatu malli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin lapsi saa aika vapaasti hakea kaapista herkkuja ja hakee niitä myös todellakin usein. Ottaa myös jotain tyyliin muroja naposteltavaksi jos ei muuta ole. Lisäksi sillä taitaa olla karkkipäivä, jolloin saa vielä lisää. Ihan hoikkia/normaalipainoisia nuo on koko perhe, urheilevat ja liikkuvat paljon. Mutta kyllähän se jatkuva napostelu käy hampaille ja siksi itse en tuolle linjalle lähtisi. Joku pieni herkku toisinaan jälkkäriksi ja ehkä viikonloppuina ja juhlissa vähän ekstra herkuttelua sitten. Ei ehdottomuutta, mutta ei vapaata tarjontaakaan. Ei pieni lapsi osaa itse herkun syöntiään säädellä, kyllä se on vanhempien tehtävä.
Jos lapsi ei osaa säännöstellä syömisiään, niin pitääkö liian hoikkaa lasta pakkosyöttää? Tai ottaa lautanen pois kesken ruuan, ettei liho? Tavallinen ruokakin voi olla herkkua=> sinun mielestäsi säännösteltävä siis.
No hohhoi. Sanotaanko näin, että vanhemman tehtävä on päättää mitä ruokaa syödään. Lapsi sitten syö sen mitä siitä syö. Ja kyllä jos lapsi aikoo syödä ihan tolkuttoman paljon mitä vaan niin siihen olisi hyvä puuttua. Karkissa ym. se tolkullinen määrä on aika paljon pienempi kuin ruuassa, mutta eihän lapsi sitä sillä tavalla osaa ajatella ja miten voisikaan? Vai pitäisikö sinusta lapsen saada syödä maha täyteen karkkia, niinkuin saa syödä mahan täyteen lempiruokaansa, jos ne on sinun mielestä ihan sama asia?
Ihminen toimii siten, että näköpiirissä oleva on myös mielessä.
Minä asettelen ja pilkon joka päivä tuoreita hedelmiä ja kasviksia esille. Lapset syövät niitä. Joku toinen laittaa sen karkkikulhon esille. Aivan turha väittää, että asia toimisi karkkien suhteen toisin kuin kasviksien.
Laitan myös lapsille houkuttelevasti kirjoja esille ja otan heidän soittimensa koteloistaan. Toimii sekin! Siivoamisesta puhumattakaan. Jokainen tietää, että yksi roska maassa houkuttelee kohta kymmenen kaveria.
Eli kysymys kuuluu: miksi haluaisin omassa kodissani ohjata lasteni ajatuksia mihinkään epäterveelliseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kokkaan lapsilleni 1-2 lämmintä ateriaa päivässä. Teen salaatit, kannan selkä vääränä kaupasta ruokajuomaa. Joka aterialla on kourallinen kasviksia, usein illalla iltapalan jälkeen jotain hyvää makeaa kauden hedelmää.
Sanokaa yksikin syy, miksi kullannupuilla pitäisi kaiken tuon jälkeen olla ”herkkuja”.
Usein tälläisen perheen lapset vetää kaksin käsin niitä herkkuja sitten juhlissa yms.
Mitä se sitten haittaa?
Olen järjestänyt aika paljon kaverisynttäreitä, ja kyllä minusta näyttää että kaikki alakouluikäiset pojat vetävät juhlissa kaksin käsin karkkia, paitsi ne jotka eivät siedä karkkia ollenkaan. Se on vähän niin kuin sellainen juttu, että jee, nyt vedetään karkkia.
Paljon pahempi olisi mielestäni, jos lapseni vetäisi joka päivä karkkia.
Meillä siitä oli sellainen haitta, että tämmöisen perheen kaksi lapsosta sekosi pöydällä olevasta konvehtiastiasta niin, että varastivat sen kylppäriin (jotta saivat lukkojen takana ahmia kenenkään puuttumatta) ja rikkoivat sen astian. Iso Aalto-vaasi kyseessä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin lapsi saa aika vapaasti hakea kaapista herkkuja ja hakee niitä myös todellakin usein. Ottaa myös jotain tyyliin muroja naposteltavaksi jos ei muuta ole. Lisäksi sillä taitaa olla karkkipäivä, jolloin saa vielä lisää. Ihan hoikkia/normaalipainoisia nuo on koko perhe, urheilevat ja liikkuvat paljon. Mutta kyllähän se jatkuva napostelu käy hampaille ja siksi itse en tuolle linjalle lähtisi. Joku pieni herkku toisinaan jälkkäriksi ja ehkä viikonloppuina ja juhlissa vähän ekstra herkuttelua sitten. Ei ehdottomuutta, mutta ei vapaata tarjontaakaan. Ei pieni lapsi osaa itse herkun syöntiään säädellä, kyllä se on vanhempien tehtävä.
Jos lapsi ei osaa säännöstellä syömisiään, niin pitääkö liian hoikkaa lasta pakkosyöttää? Tai ottaa lautanen pois kesken ruuan, ettei liho? Tavallinen ruokakin voi olla herkkua=> sinun mielestäsi säännösteltävä siis.
No hohhoi. Sanotaanko näin, että vanhemman tehtävä on päättää mitä ruokaa syödään. Lapsi sitten syö sen mitä siitä syö. Ja kyllä jos lapsi aikoo syödä ihan tolkuttoman paljon mitä vaan niin siihen olisi hyvä puuttua. Karkissa ym. se tolkullinen määrä on aika paljon pienempi kuin ruuassa, mutta eihän lapsi sitä sillä tavalla osaa ajatella ja miten voisikaan? Vai pitäisikö sinusta lapsen saada syödä maha täyteen karkkia, niinkuin saa syödä mahan täyteen lempiruokaansa, jos ne on sinun mielestä ihan sama asia?
Tiedätkö, tähän on tosi vaikea sanoa pitäisikö saada vai ei, kun tällaista tilannetta ei meillä ole koskaan vastaan tullut. Lapsi on syönyt mahansa täyteen ruokaa muutaman kerran niin, että on itse siitä sanonut, mutta karkkien kohdalla ei ole koskaan ilmeisesti tuntenut tarvetta. Ottaa muutaman karkin joskus ruuan jälkeen ilman sen kummempia tarpeita ahtaa niillä itsensä täyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi karkkien, jäätelön, sipsien, limsan, pullan, keksien tai pikaruoan pitäisi kuulua normaaliin arkeen sen enempää lapsilla kuin aikuisillakaan. Järkevintä on, että ne ovat poikkeustilanteisiin, juhliin, kutsuille, johonkin vaikka leffailtaan ja jos ihan muuten vaan herkutellaan niin sitten yhtenä päivänä viikossa.
Aikuisille sama suhtautuminen alkoholiin olisi varmaan paikallaan.
Te, jotka olette "opettaneet" ilman karkkipäivää neutraalin suhteen karkkeihin, niin onko teillä pöydällä kulho, josta voi aina ottaa, jos silta tuntuu? Paljonko menee. Mahtaako olla perheessä ylipainoa?
Kaapissa taitaa olla miehellä avattu karkkipussi. Lapsen karkit on purkissa keittiön tasolla. Saa ottaa, kun siltä tuntuu. Itse en syö ollenkaan, viimeksi joskus 13 vuotta sitten. Ei ole ylipainoa kenelläkään ja karkkia kuluu lapsella niin vähän, että välillä joutuu vanhoja heittämään pois. Esim jouluna saa pari pussia lahjaksi tai keväällä syntrilahjaksi, niitä on välillä heitetty kesällä pois, kun on näyttäneet huonolta tai kovertuneet.
Vaikuttaa siltä, että perheenjäsenillänne ei ole erityistä himoa makeisiin herkkuihin. Jos kaikissa Suomen perheissä olisi/olisi ollut pöydällä karkkipurkki, josta saa aina ottaa kun siltä tuntuu, niin luuletko, että meillä ei olisi lasten jo huolestuttavaa ja 90-00-luvun lasten eli nuorten aikuisten aivan järkyttävää lihavuusepidemiaa?
Olin itse lapsi 90-00-luvulla ja muistan vain erittäin tiukat karkkipäivät. Ahmin kaikki karkit aina. Yhtenä jouluna olin huonovointinen, kun olin saanut lahjaksi kilon suklaata ja yritin ahtaa ne kaikki kitusiin asap. Meni vuosia oppia nuorena aikuisena, että kaikkea voi syödä kohtuudella. Olin jo teininä pyöreä ja taistelin painoni kanssa pitkään haitallisten ajatusmallien vuoksi.
Karkkia joka päivä tarjolle ja olisit ollut hoikka? Oikeasti?
En ole tuo, jolta kysyt, mutta oli kaverillani 80-luvulla aina kotona limsaa tarjolla, siis joivat sitä joka päivä. Hampaat eivät ehkä tykänneet, mutta luulen, että he joivat sitä ruokailun yhteydessä, eivät lipitelleet pitkin päiviä. Meillä kotona ei ollut limsaa, siksi tuon muistan, muuten oli esim. pullaa aina, eikä sitä pidetty minään. Kioskilta ostettiin niitä irtokarkkeja "kymmenellä pennillä tota seiskaa jne.", ei joka päivä, muttei myöskään vain jonain tiettynä päivänä. Hoikkia oltiin, kun ne "herkut" oli vain yksi pieni osa elämää. Jos olisi kauheasti kielletty, kai niistä sitten olisi kiinnostuttu eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kokkaan lapsilleni 1-2 lämmintä ateriaa päivässä. Teen salaatit, kannan selkä vääränä kaupasta ruokajuomaa. Joka aterialla on kourallinen kasviksia, usein illalla iltapalan jälkeen jotain hyvää makeaa kauden hedelmää.
Sanokaa yksikin syy, miksi kullannupuilla pitäisi kaiken tuon jälkeen olla ”herkkuja”.
Usein tälläisen perheen lapset vetää kaksin käsin niitä herkkuja sitten juhlissa yms.
Mitä se sitten haittaa?
Olen järjestänyt aika paljon kaverisynttäreitä, ja kyllä minusta näyttää että kaikki alakouluikäiset pojat vetävät juhlissa kaksin käsin karkkia, paitsi ne jotka eivät siedä karkkia ollenkaan. Se on vähän niin kuin sellainen juttu, että jee, nyt vedetään karkkia.
Paljon pahempi olisi mielestäni, jos lapseni vetäisi joka päivä karkkia.
Meillä siitä oli sellainen haitta, että tämmöisen perheen kaksi lapsosta sekosi pöydällä olevasta konvehtiastiasta niin, että varastivat sen kylppäriin (jotta saivat lukkojen takana ahmia kenenkään puuttumatta) ja rikkoivat sen astian. Iso Aalto-vaasi kyseessä...
Erikoinen tapaus. Itse olen aina täyttänyt pieniä pahvikippoja karkilla lasteni kaverisynttäreille, ja olen myös tehnyt selväksi, että karkki ei syömällä lopu.
Vaikuttaa siltä, että perheenjäsenillänne ei ole erityistä himoa makeisiin herkkuihin. Jos kaikissa Suomen perheissä olisi/olisi ollut pöydällä karkkipurkki, josta saa aina ottaa kun siltä tuntuu, niin luuletko, että meillä ei olisi lasten jo huolestuttavaa ja 90-00-luvun lasten eli nuorten aikuisten aivan järkyttävää lihavuusepidemiaa?