Ei herkkuja arkena, oikea vai väärä kasvatustapa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, miksi esim niitä herkkuja mainostettaisiin jos niiden näkeminen mainoksissa ei lisäisi mielihaluja? Ja miksi ne laitettaisiin näppärästi kassalle esille niin, että vaikka kiertäisi karkkihyllyt niin ne houkutukset on siinä kuitenkin? Aivan takuulla karkkikulhot pöydällä lisää karkin syöntiä, ellei ole henkilö joka ei jostain syystä erityisesti välitä karkeista muutenkaan ja ne ehtii kuivahtaa pahan makuiseksi (se taas on aivan tuhlausta ostaa ylipäätään karkkia jos ei edes syö sitä).

Miksi ne pitää olla kulhossa pöydällä? Meillä on varmaan aina karkkia kotona, muttei ne ole mitenkään silmiinpistävästi esillä. Eikä kaikki varmaan ihan kaikista karkeistakaan pidä.

Niin meilläkin on, mutta ei lasten ulottuvilla tai näkyvillä. Eikä heillä ole lupaa ottaa mitä huvittaa milloin huvittaa, karkkipäivä on lauantaisin ja vain satunnaisesti saa muulloin herkkuja. Usein osa niistä lauantaikarkeista jää seuraavalle lauantaillekin eli eivät karkkipäivästä huolimatta koe tarvetta mättää hullun lailla.

Meillä ne on ulottuvilla, eikä lupaa tarvitse kysyä. Toimii meillä, joten miksi muuttaa jotain mikä toimii? Turhia sääntöjä elämää hankaloittamaan. Jos itselläni tekee esimerkiksi pitsaa mieli, niin en katso kalenterista mikä päivä on. Silloin saatetaan syödä pitsaa ja siinä se. Eiköhän tässäkin ole tärkein löytää omalle perheelle sopivat jutut, eikä suhtautua johonkin muottiin.

Niin, se on just näin. Kumpikaan tapa ei ole toista parempi yksiselitteisesti. Joillekin sopii aina tarjolla olevat karkit, joillekin karkkipäivä sopii paremmin. Jotkut lapset on ahneempia karkin perään jo pienenä, joten on pakko säännöstellä, toiset taas ei niin välitä ja heille voi antaa asiassa enemmän vapautta :)

Jos lapsi ei edes välitä karkeista, niin miksi joillekin tässä ketjussa tuntuu olevan periaatteellisesti niin tärkeää, että hänelle on saatavilla karkkia?

Miten mä en ole mistään kommentista tämmös lukenut? Jos lapsi ei syö jatkuvasti karkkia tai ole tarvetta karkkipäiville, niin pitääkö ne silloin kieltää lapselta kokonaan? Sulla on vähän hassu tapa ajatella.

Minusta taas sinun ajattelutapasi on hassu. Ajattelet että karkkia pitäisi olla koko ajan saatavilla, vaikkei kukaan edes söisi sitä.

Miten niin kukaan ei syö niitä? Ajatuksenjuoksusi hämmentää. Onhan meillä jauhojakin kaapissa, vaikkei kukaan niitä jatkuvasti syökkään. Eikö niitäkään saisi olla?

Aina meinaa unohtua, että tällä palstalla sokerin, liivatteen ja säilöntä- ja väriaineiden seos on yksi peruselintarvikkeista, jota vaan ”kuuluu” olla kaapissa.

Mutta anteeksi, yritän ensi kerralla muistaa tämän.

Aina meinaa unohtua, että tällä palstalla on ruoka-aineita, jotka pitää erottaa muista ja nostaa jalustalle, vaikka kaikki ne on samaa huttua.

Mutta anteeksi, yritän ensi kerralla muistaa tämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kokkaan lapsilleni 1-2 lämmintä ateriaa päivässä. Teen salaatit, kannan selkä vääränä kaupasta ruokajuomaa. Joka aterialla on kourallinen kasviksia, usein illalla iltapalan jälkeen jotain hyvää makeaa kauden hedelmää.

Sanokaa yksikin syy, miksi kullannupuilla pitäisi kaiken tuon jälkeen olla ”herkkuja”.

Usein tälläisen perheen lapset vetää kaksin käsin niitä herkkuja sitten juhlissa yms.

Sukulaisen lapsi piilottaa keksejä omaan huoneeseensa. Äitinsä ihmettelee mikä on kun hän tekee terveellistä ruokaa ja siltikin syö herkkuja salaa. No johtuu siitä, että kaikki herkut on kielletty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, miksi esim niitä herkkuja mainostettaisiin jos niiden näkeminen mainoksissa ei lisäisi mielihaluja? Ja miksi ne laitettaisiin näppärästi kassalle esille niin, että vaikka kiertäisi karkkihyllyt niin ne houkutukset on siinä kuitenkin? Aivan takuulla karkkikulhot pöydällä lisää karkin syöntiä, ellei ole henkilö joka ei jostain syystä erityisesti välitä karkeista muutenkaan ja ne ehtii kuivahtaa pahan makuiseksi (se taas on aivan tuhlausta ostaa ylipäätään karkkia jos ei edes syö sitä).

Miksi ne pitää olla kulhossa pöydällä? Meillä on varmaan aina karkkia kotona, muttei ne ole mitenkään silmiinpistävästi esillä. Eikä kaikki varmaan ihan kaikista karkeistakaan pidä.

Niin meilläkin on, mutta ei lasten ulottuvilla tai näkyvillä. Eikä heillä ole lupaa ottaa mitä huvittaa milloin huvittaa, karkkipäivä on lauantaisin ja vain satunnaisesti saa muulloin herkkuja. Usein osa niistä lauantaikarkeista jää seuraavalle lauantaillekin eli eivät karkkipäivästä huolimatta koe tarvetta mättää hullun lailla.

Meillä ne on ulottuvilla, eikä lupaa tarvitse kysyä. Toimii meillä, joten miksi muuttaa jotain mikä toimii? Turhia sääntöjä elämää hankaloittamaan. Jos itselläni tekee esimerkiksi pitsaa mieli, niin en katso kalenterista mikä päivä on. Silloin saatetaan syödä pitsaa ja siinä se. Eiköhän tässäkin ole tärkein löytää omalle perheelle sopivat jutut, eikä suhtautua johonkin muottiin.

Niin, se on just näin. Kumpikaan tapa ei ole toista parempi yksiselitteisesti. Joillekin sopii aina tarjolla olevat karkit, joillekin karkkipäivä sopii paremmin. Jotkut lapset on ahneempia karkin perään jo pienenä, joten on pakko säännöstellä, toiset taas ei niin välitä ja heille voi antaa asiassa enemmän vapautta :)

Jos lapsi ei edes välitä karkeista, niin miksi joillekin tässä ketjussa tuntuu olevan periaatteellisesti niin tärkeää, että hänelle on saatavilla karkkia?

Miten mä en ole mistään kommentista tämmös lukenut? Jos lapsi ei syö jatkuvasti karkkia tai ole tarvetta karkkipäiville, niin pitääkö ne silloin kieltää lapselta kokonaan? Sulla on vähän hassu tapa ajatella.

Minusta taas sinun ajattelutapasi on hassu. Ajattelet että karkkia pitäisi olla koko ajan saatavilla, vaikkei kukaan edes söisi sitä.

Miten niin kukaan ei syö niitä? Ajatuksenjuoksusi hämmentää. Onhan meillä jauhojakin kaapissa, vaikkei kukaan niitä jatkuvasti syökkään. Eikö niitäkään saisi olla?

Aina meinaa unohtua, että tällä palstalla sokerin, liivatteen ja säilöntä- ja väriaineiden seos on yksi peruselintarvikkeista, jota vaan ”kuuluu” olla kaapissa.

Mutta anteeksi, yritän ensi kerralla muistaa tämän.

Aina meinaa unohtua, että tällä palstalla on ruoka-aineita, jotka pitää erottaa muista ja nostaa jalustalle, vaikka kaikki ne on samaa huttua.

Mutta anteeksi, yritän ensi kerralla muistaa tämän.

Näkisitpä vaan, millainen jalusta mulla onkin ruisjauhopussilleni. Ihana olet, hyviä karkkihetkiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, miksi esim niitä herkkuja mainostettaisiin jos niiden näkeminen mainoksissa ei lisäisi mielihaluja? Ja miksi ne laitettaisiin näppärästi kassalle esille niin, että vaikka kiertäisi karkkihyllyt niin ne houkutukset on siinä kuitenkin? Aivan takuulla karkkikulhot pöydällä lisää karkin syöntiä, ellei ole henkilö joka ei jostain syystä erityisesti välitä karkeista muutenkaan ja ne ehtii kuivahtaa pahan makuiseksi (se taas on aivan tuhlausta ostaa ylipäätään karkkia jos ei edes syö sitä).

Miksi ne pitää olla kulhossa pöydällä? Meillä on varmaan aina karkkia kotona, muttei ne ole mitenkään silmiinpistävästi esillä. Eikä kaikki varmaan ihan kaikista karkeistakaan pidä.

Niin meilläkin on, mutta ei lasten ulottuvilla tai näkyvillä. Eikä heillä ole lupaa ottaa mitä huvittaa milloin huvittaa, karkkipäivä on lauantaisin ja vain satunnaisesti saa muulloin herkkuja. Usein osa niistä lauantaikarkeista jää seuraavalle lauantaillekin eli eivät karkkipäivästä huolimatta koe tarvetta mättää hullun lailla.

Meillä ne on ulottuvilla, eikä lupaa tarvitse kysyä. Toimii meillä, joten miksi muuttaa jotain mikä toimii? Turhia sääntöjä elämää hankaloittamaan. Jos itselläni tekee esimerkiksi pitsaa mieli, niin en katso kalenterista mikä päivä on. Silloin saatetaan syödä pitsaa ja siinä se. Eiköhän tässäkin ole tärkein löytää omalle perheelle sopivat jutut, eikä suhtautua johonkin muottiin.

Niin, se on just näin. Kumpikaan tapa ei ole toista parempi yksiselitteisesti. Joillekin sopii aina tarjolla olevat karkit, joillekin karkkipäivä sopii paremmin. Jotkut lapset on ahneempia karkin perään jo pienenä, joten on pakko säännöstellä, toiset taas ei niin välitä ja heille voi antaa asiassa enemmän vapautta :)

Jos lapsi ei edes välitä karkeista, niin miksi joillekin tässä ketjussa tuntuu olevan periaatteellisesti niin tärkeää, että hänelle on saatavilla karkkia?

Miten mä en ole mistään kommentista tämmös lukenut? Jos lapsi ei syö jatkuvasti karkkia tai ole tarvetta karkkipäiville, niin pitääkö ne silloin kieltää lapselta kokonaan? Sulla on vähän hassu tapa ajatella.

Minusta taas sinun ajattelutapasi on hassu. Ajattelet että karkkia pitäisi olla koko ajan saatavilla, vaikkei kukaan edes söisi sitä.

Miten niin kukaan ei syö niitä? Ajatuksenjuoksusi hämmentää. Onhan meillä jauhojakin kaapissa, vaikkei kukaan niitä jatkuvasti syökkään. Eikö niitäkään saisi olla?

Aina meinaa unohtua, että tällä palstalla sokerin, liivatteen ja säilöntä- ja väriaineiden seos on yksi peruselintarvikkeista, jota vaan ”kuuluu” olla kaapissa.

Mutta anteeksi, yritän ensi kerralla muistaa tämän.

Aina meinaa unohtua, että tällä palstalla on ruoka-aineita, jotka pitää erottaa muista ja nostaa jalustalle, vaikka kaikki ne on samaa huttua.

Mutta anteeksi, yritän ensi kerralla muistaa tämän.

Sulla on varmaan tosi huono makuaisti jos karkki ja jauhot ja kaikki on samaa huttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on täysin sairasta opettaa lapsille että joku karkki on niin uskomattoman hieno asia, että sitä pitää odottaa johonkin tiettyyn päivään ja sit sitä on pakko saada just silloin.

Meillä ei ole tiettyä karkkipäivää vaan herkutellaan kun tekee mieli. Joskus tekee mieli kolme kertaa viikossa, joskus menee kolme kuukautta niin ettei herkutella.

Entäpä jos lapsellasi tekisi mieli karkkia kolme kertaa päivässä?

Kun ruokavalio on kunnossa,syödään tavallista ruokaa,lapsi ei edes halua karkkia tms "kolme kertaa päivässä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on täysin sairasta opettaa lapsille että joku karkki on niin uskomattoman hieno asia, että sitä pitää odottaa johonkin tiettyyn päivään ja sit sitä on pakko saada just silloin.

Meillä ei ole tiettyä karkkipäivää vaan herkutellaan kun tekee mieli. Joskus tekee mieli kolme kertaa viikossa, joskus menee kolme kuukautta niin ettei herkutella.

Entäpä jos lapsellasi tekisi mieli karkkia kolme kertaa päivässä?

Kun ruokavalio on kunnossa,syödään tavallista ruokaa,lapsi ei edes halua karkkia tms "kolme kertaa päivässä"

Ei sitä karkkia nälkään syödä, eikä ravintoaineiden puutokseen. Karkkia syödään koska ei pystytä olemaan syömättä sokeria kun siihen on jääty koukkuun. Sokeri ja rasva ovat silkkaa päihdettä aivojen mielihyväkeskukselle. Sokerin päivittäinen ahmiminen muuttaa aivoja nopeasti samalla tavoin kuin huumeet ja alkoholi aiheuttaen riippuvuutta: sokeria on saatava lisää ja lisää.

Sokeririippuvuus ei ole oikea asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kokkaan lapsilleni 1-2 lämmintä ateriaa päivässä. Teen salaatit, kannan selkä vääränä kaupasta ruokajuomaa. Joka aterialla on kourallinen kasviksia, usein illalla iltapalan jälkeen jotain hyvää makeaa kauden hedelmää.

Sanokaa yksikin syy, miksi kullannupuilla pitäisi kaiken tuon jälkeen olla ”herkkuja”.

Usein tälläisen perheen lapset vetää kaksin käsin niitä herkkuja sitten juhlissa yms.

Mitä se sitten haittaa?

Olen järjestänyt aika paljon kaverisynttäreitä, ja kyllä minusta näyttää että kaikki alakouluikäiset pojat vetävät juhlissa kaksin käsin karkkia, paitsi ne jotka eivät siedä karkkia ollenkaan. Se on vähän niin kuin sellainen juttu, että jee, nyt vedetään karkkia.

Paljon pahempi olisi mielestäni, jos lapseni vetäisi joka päivä karkkia.

Meillä siitä oli sellainen haitta, että tämmöisen perheen kaksi lapsosta sekosi pöydällä olevasta konvehtiastiasta niin, että varastivat sen kylppäriin (jotta saivat lukkojen takana ahmia kenenkään puuttumatta) ja rikkoivat sen astian. Iso Aalto-vaasi kyseessä...

Erikoinen tapaus. Itse olen aina täyttänyt pieniä pahvikippoja karkilla lasteni kaverisynttäreille, ja olen myös tehnyt selväksi, että karkki ei syömällä lopu.

Ei olleet mitkään synttärit. Meillä on aina ollut joulun pyhät (23.12.-6.1.) pöydällä kulhossa konvehteja, ei ole koskaan ollut omien lasten (3 kpl) kanssa tuosta mitään ongelmaa, konvehti on otettu silloin tällöin  ja ruuat on syöty. En edes tajunnut, että tuo kävi, ennen kuin se vaasi räsähti tuhannen sirpaleiksi sinne vessan kaakelilattialle.

Meidän perheessä ei ole mitään tiettyjä karkkipäivä koskaan ollut. Silloin on ostettu jos mieli on tehnyt. Lopputulos on se, että lapset eivät karkkia halua juuri koskaan. Minäkin olen huomannut lasten kavereissa ne, joilla on tiukat karkkipäivät, ovat häkellyttävän innoissaan jos meillä joskus karkkia tai muuta herkkua on tarjolla. Omat lapseni suhtautuvat herkkuihin välinpitämättömästi.

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheessä ei ole mitään tiettyjä karkkipäivä koskaan ollut. Silloin on ostettu jos mieli on tehnyt. Lopputulos on se, että lapset eivät karkkia halua juuri koskaan. Minäkin olen huomannut lasten kavereissa ne, joilla on tiukat karkkipäivät, ovat häkellyttävän innoissaan jos meillä joskus karkkia tai muuta herkkua on tarjolla. Omat lapseni suhtautuvat herkkuihin välinpitämättömästi.

Niin, jokaisen kannattaa miettiä, mitä tavoittelee. Onko tärkeämpää, että lapsi syö arkisin pääsääntöisesti terveellisesti ja ottaa ilolla vastaan karkit, vai että hän saa karkkia aina halutessaan ja on coolin välinpitämätön sitä tarjottaessa?

Omat lapseni saavat karkkia pääsääntöisesti kerran viikossa, ja ovat kyllä innoissaan kun sitä tarjotaan. Ja pula-ajan kokeneita isovanhempiakin ilahduttaa, että voivat lapsia näin muistaa.

Meillä tuo oli ihan normikäytäntö eikä lapset edes kaivanneet viikolla mitään joten ei tarvinnut kieltää. Hedelmiä kyllä sai jälkiruuaksi mutta karkkipäivä oli lauantai ja sunnuntailounaalla mummin luona sai sunnuntaina pullan tai eskimojäätelön tai kiisseliä jälkkäriksi

Hoikkia ovat yhä 30-40 vuotiaina