Ei herkkuja arkena, oikea vai väärä kasvatustapa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos herkkuja on tarjolla ruoan jälkeen kohtuullisesti, en näe pahana.

Jos taas herkkuja tarjolla välipalalla tai ennen ruokaa niin että ruokarytmi sekoittuu tai ruoka ei maistu, ei hyvä.

Kun herkkupäivä on kerran viikossa, siitä voi helpommin tulla myös kielletty hedelmä. Sen takia sanoisin, että kunhan herkuilla on tietty aikansa ja paikkansa niin että kohtuullisuus säilyy, on ok.

Meillä on karkkipäivä kerran viikossa ja karkit aina näkyvillä avohyllyssä. En tietenkään voi olla varma, etteivät koululaiset ota sieltä koskaan mitään, mutta ainakaan eivät ole ottaneet niin paljon, että hävikki olisi havaittavissa.

Väitän, että jos karkkia olisi lupa ottaa päivittäin, se hallitsisi enemmän lasten ajatuksia kuin nyt. Ainakin hampaat rasittuisivat enemmän.

Mut eihän kyse ole siitä, että vastakkain on se, että on yksi karkkipäivä tai että muuten ei ole mitään rajaa herkuille ollenkaan. Vaan että juttu on säännelty. Ja on olemassa muitakin herkkua kuin karkkia.

Mutta jos kerran tuo toimii hyvin noin, niin sittenhän sitä ei ole syytä muuttaa.:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki joustamattomuus ja ehdottomuus on pahaksi. Herkut on hyväksi, kun tilanne vaatii. Karkkipäivä ja kaikki joustamattomat säännöt aiheuttavat haittaa. Ja sitten se tärkein. Mikä on edes herkku?

Karkki, pulla, kakku, limsa jne.

1980-luvulla meidän naapurin lapsille herkkua oli purkillinen Valion maustettua jugurttia.  Kyse ei ollut siitä, ettei heillä olisi ollut varaa, vaan äiti piti perheen millintarkalla ruokavaliolla. 

Lapsena karkkipäivä ja se, ettei herkkuja juuri koskaan ostettu vaikuttaa vielä aikuisenakin niin, että on ajoittain ongelmia sen kanssa. Niitä herkkuja on vaan pakko saada.

Naapurin lapsilla oli karkkia aina monta pussia kaapissa, eivätkä niitä juuri koskaan syöneet, vaikka olisi lupa ollut. Itse aina ihmettelin miten se on mahdollista. Itse olisin vetänyt kaikki pussit naamaan ja oksentanut perään. Kokemusta on siitäkin lapsuusajalta.

En ole koskaan ollut ylipainoinen, mutta kyllä on kamppailua näiden mielihalujen kanssa.

Ennenvanhaan ei ollut herkkuja juuri muulloin kuin jouluna, ettei lapset siitä pilalle mene, mutta voivat kokea eriarvoistumista sen vuoksi että kaikki kaverit saavat. 

Vierailija kirjoitti:

Minä kokkaan lapsilleni 1-2 lämmintä ateriaa päivässä. Teen salaatit, kannan selkä vääränä kaupasta ruokajuomaa. Joka aterialla on kourallinen kasviksia, usein illalla iltapalan jälkeen jotain hyvää makeaa kauden hedelmää.

Sanokaa yksikin syy, miksi kullannupuilla pitäisi kaiken tuon jälkeen olla ”herkkuja”.

Usein tälläisen perheen lapset vetää kaksin käsin niitä herkkuja sitten juhlissa yms.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena karkkipäivä ja se, ettei herkkuja juuri koskaan ostettu vaikuttaa vielä aikuisenakin niin, että on ajoittain ongelmia sen kanssa. Niitä herkkuja on vaan pakko saada.

Naapurin lapsilla oli karkkia aina monta pussia kaapissa, eivätkä niitä juuri koskaan syöneet, vaikka olisi lupa ollut. Itse aina ihmettelin miten se on mahdollista. Itse olisin vetänyt kaikki pussit naamaan ja oksentanut perään. Kokemusta on siitäkin lapsuusajalta.

En ole koskaan ollut ylipainoinen, mutta kyllä on kamppailua näiden mielihalujen kanssa.

Olisit vetänyt kaikki karkit kaapista ja oksentanut. Ja sitten ihmettelet miksi teillä ei ollut karkkia koko ajan kaapissa?

Meillä on toiminut selkeästi parhaiten se, että noita ei ole koskaan mitenkään rajoitettu. Lapset alkaa olla aikuisia, eli itse aika pitkälle päättävät mitä suuhunsa laittavat, ja karkkia meillä ei syö kukaan, suklaata menee hyvin harvoin, samoin keksejä, limuja tai sipsejä tms.  Ja yhtään reikää ei ole yhdenkään suussa, painoindeksit alipainoisen tai erittäin alipanoisen kirjoissa, Kolme lasta siis kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena karkkipäivä ja se, ettei herkkuja juuri koskaan ostettu vaikuttaa vielä aikuisenakin niin, että on ajoittain ongelmia sen kanssa. Niitä herkkuja on vaan pakko saada.

Naapurin lapsilla oli karkkia aina monta pussia kaapissa, eivätkä niitä juuri koskaan syöneet, vaikka olisi lupa ollut. Itse aina ihmettelin miten se on mahdollista. Itse olisin vetänyt kaikki pussit naamaan ja oksentanut perään. Kokemusta on siitäkin lapsuusajalta.

En ole koskaan ollut ylipainoinen, mutta kyllä on kamppailua näiden mielihalujen kanssa.

Jännä miten erilaisia kokemuksia ihmisillä on. Meillä ei ollut herkkuja kaapissa kuin karkkipäivänä, selkeä juttu eikä mitään ongelmia. Silmät pyöreinä ihmettelin niitä kavereita, joilla oli aina jotain herkkua tarjolla, kyllä niitä myös syötiin sitten enemmän.

Itsellä oli lapsena alkuun karkkipäivä, jolloin tuona päivänä oli "pakko" syödä karkkia oltiin tunapäivänä ihan kauheita, tuo karkkipäivä lopetettiin ja oli paljon sujuvampaa arkea, ja karkkia oli aina saatavilla mutta ei sitä sen enempää mennyt noin.

Omilla lapsillani ei ole ollut karkkipäivä, eikä tuo ole mitenkään ongelma ollut, kuopus ei syönyt karkkia pienenä vaan pyysi nakkipaketin kun muut pyysi karkkipussin. Mutta kouluikäisenä on pyytänyt kouluun sipsipussin kun heillä välillä siellä elokuvan katselua ja saa viedä herkkua.

Mutta niin riippuu lapsesta miten paras hänen kanssaan toimii...

Vierailija kirjoitti:

Itse olen lapsuudessani tottunut, että joka päivä ruuan jälkeen kahvilla on jotain hyvää kastettavaa. On ihan hemmetin vaikeaa nyt aikuisena, kun aina ruuan jälkeen tekee mieli makeaa. Mielummin olisin oppinut siihen, ettei sitä makeaa aina tarvi mussuttaa. Ja juu mielen heikkouttahan se on sortua syömään ruuan jälkeen jotain hyvää, mutta lapsuudessa opitut tavat ovat tiukassa. Toki tiukka ehdottomuuskaan ei ole hyvä, lapsuuden kaverin perheessä oltiin hyvin ehdottomia karkin syömisen suhteen ja kun lapsi pääsi synttäreille, ahmi hän karkkia niin, että oksensi.

Mulle nyt aikuisena toimii se, että olen jo neuvotellut sen itseni kanssa, että kahvin kanssa voin syödä pienen makean (tällä hetkellä rahkapatukka) ja se on ok. Muuten olen itse taas kärsinyt siitä, että herkuttelussa on kielletyn hedelmän maku ja se on ollut kohdallani sellaista rajatonta, että sitten kun herkkuja on niin syödään niin että napa raikaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä kokkaan lapsilleni 1-2 lämmintä ateriaa päivässä. Teen salaatit, kannan selkä vääränä kaupasta ruokajuomaa. Joka aterialla on kourallinen kasviksia, usein illalla iltapalan jälkeen jotain hyvää makeaa kauden hedelmää.

Sanokaa yksikin syy, miksi kullannupuilla pitäisi kaiken tuon jälkeen olla ”herkkuja”.

Jotta heille ei tulisi syömishäiriötä.

Vierailija kirjoitti:

Ennenvanhaan ei ollut herkkuja juuri muulloin kuin jouluna, ettei lapset siitä pilalle mene, mutta voivat kokea eriarvoistumista sen vuoksi että kaikki kaverit saavat. 

Mikä ennen vanhaan? Leipomispäivät oli kyllä ennen ainakin täällä meillä päin sääntö. Pullaa tehtiin 2 litran taikinasta, piirakoita ym. Lappapuuroja ym makeaa tarjottiin viikolla. Lettuja hillolla hernekeittopäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kokkaan lapsilleni 1-2 lämmintä ateriaa päivässä. Teen salaatit, kannan selkä vääränä kaupasta ruokajuomaa. Joka aterialla on kourallinen kasviksia, usein illalla iltapalan jälkeen jotain hyvää makeaa kauden hedelmää.

Sanokaa yksikin syy, miksi kullannupuilla pitäisi kaiken tuon jälkeen olla ”herkkuja”.

Usein tälläisen perheen lapset vetää kaksin käsin niitä herkkuja sitten juhlissa yms.

Mitä se sitten haittaa?

Olen järjestänyt aika paljon kaverisynttäreitä, ja kyllä minusta näyttää että kaikki alakouluikäiset pojat vetävät juhlissa kaksin käsin karkkia, paitsi ne jotka eivät siedä karkkia ollenkaan. Se on vähän niin kuin sellainen juttu, että jee, nyt vedetään karkkia.

Paljon pahempi olisi mielestäni, jos lapseni vetäisi joka päivä karkkia.

Riippuu siitä onko herkku synonyymi kauppojen hyllyillä notkuvalle sonnalle vai esim. marjakiisseliä.

Herkut kuuluu tasapainoiseen ruokavalioon (jos niin haluaa).  Avainsana on kohtuus. 

Jos lapsille tekee herkuista jonkun pyhän lehmän jota odotetaan ja palvotaan,  niin ei siitä seuraa mitään hyvää. Sitten kun lapsi saa omaa rahaa, alkaa herkkujen ostelu ja syöminen salaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kokkaan lapsilleni 1-2 lämmintä ateriaa päivässä. Teen salaatit, kannan selkä vääränä kaupasta ruokajuomaa. Joka aterialla on kourallinen kasviksia, usein illalla iltapalan jälkeen jotain hyvää makeaa kauden hedelmää.

Sanokaa yksikin syy, miksi kullannupuilla pitäisi kaiken tuon jälkeen olla ”herkkuja”.

Jotta heille ei tulisi syömishäiriötä.

Ne ”herkut” nostavat verensokeria nopeasti ja dramaattisesti, ja siten ohjaavat syömishäiriötyyppiseen käyttäytymiseen, jos ihminen on sokerille herkkä.

Vierailija kirjoitti:

Herkut kuuluu tasapainoiseen ruokavalioon (jos niin haluaa).  Avainsana on kohtuus. 

Jos lapsille tekee herkuista jonkun pyhän lehmän jota odotetaan ja palvotaan,  niin ei siitä seuraa mitään hyvää. Sitten kun lapsi saa omaa rahaa, alkaa herkkujen ostelu ja syöminen salaa.

Juuri eräänä päivänä olin ostanut kotiin päärynöitä ja satsumia, ja kymmenvuotias huokaisi että ihanaa kun täällä on näitä herkkuja.

Ei minua ollenkaan haittaa, vaikka ostaisi joka päivä hedelmiä salaa.

Meillä ei osteta karkkia, koska minä en karkeista perusta. Jos joku niitä tuo, niin lapset saa syödä samantien tai olla syömättä. Erikseen en siis lapsilta karkkia kiellä, en vain osta enkä kävele kanssaan karkkikäytävällä ihastelemassa kaikkea sitä, mitä nyt ei hankita.

Meillä leivotaan usein, tehdään erilaisia smoothieita ja kesällä on marjoja ja hedelmiä tarjolla poimittuna ja pensaissa/puissa. Herkkuja ei kielletä eikä ole erikseen karkki- tai herkkupäivää. Kylässä lapset eivät halua limsaa eikä karkitkaan näytä maistuvan, valitsevat mieluummin suklaan. Sitä taas on tarjolla pääsiäisenä ja jouluna täysin vapaasti.

Karkkia on ostettu viikonlopuksi. Alkuun säännösteltiin pienelle niin että sitä riitti koko viikonlopuksi, ei siis ahmittu kaikkea kerralla. Edelleen tuo teini muistaa loppuviikon kauppalistaan laittaa karkkinsa ja edelleen syö sen pussin tai suklaalevyn 4 erässä vkl aikana. Olen joskus sanonut että mulle on ihan sama milloin ja miten syö, mutta enempää en osta.

Limppari on liitetty lauantaisaunaan.

Arkena voi olla jäätelöä tai rahkaa tms spesiaalia, ja jouluna tietty tulee oma konvehtirasia.

Keksiä ja mehua on tarjolla jatkuvasti, mutta ostan makuja jotka ei niin uppoa mulle eikä teinille, isänsä niitä "tarvitsee", se on kasvatettu pullalla.

Ei myöskään käy koulumatkalla hakemassa kaupasta, isäänsä vissiin tullut ettei ole aivan pohjaton kaivo tai sitten on pihi.

Meidän lapsille riittää arkiherkuksi hedelmät. Vesimeloni ja viinirypäleet on jo suorastaan herkuttelua. Lauantaisin saa sitten karkkia, ja lisäksi satunnaisesti muita herkkuja, jos on vaikka vieraita tai muuten vaan huvittaa leipoa, tai kesäkuumalla hakea jätskiä. Ja jos pidetään leffailta niin voi olla sipsiä, tosin myös kasvistikut maistuu. Ei kuitenkaan joka päivä. Arki sujuu mukavasti, lapset ei ikinä kinua karkkia tms viikolla ja syövät ihan kohtuudella silloinkin kun on herkkua tarjolla.