Lue keskustelun säännöt.
Ei herkkuja arkena, oikea vai väärä kasvatustapa?
Kommentit (111)
Me ollaan sokerittomia koko perhe ja lapset on tyytyväisiä. Kylässä ovat kyllä maistaneet karkkia. Meidän lasten herkkuja on mm. banaani, keitetty kananmuna, taateli ja karjalanpiirakka. Saavat kyllä herkkuruokiaan monta kertaa päivässä 😊 Lisäksi tehdään lättyä, pannaria ja kakkua ym. herkkuja makeutettuna hunajalla, taateleilla tai banaanilla silloin kun huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sen verran pienet lapset etteivät syö suklaata tai karkkia kuin joskus erittäin spesiaalilla hetkellä. Ruoan jälkeen saavat useinkin keksin tai palan pullaa. Mehuja ja limsoja ei vedellä muutoin kuin saunan kanssa pillimehut tai jos jossain kylässä sattuisi olemaan tarjolla. Puuron kanssa pieni lusikallinen hilloa on ok. Ihan sama mitä muut ajattelee, mutta en ala laatia mitään kieltolistoja.
Meillä taas lapsena (mistä on aikaa) oli karkkipäivä niukoin antimin, mutta muuten joka päivä jälkiruoka sekä itse tehtyä kahvipullaa kaakaoaikaan. Osa on sokerihiiriä ihan luonnostaan, kuten minä, muut sisarukset selviää vähemmällä nyt aikuisenakin.
Kaverin lapsi saa aika vapaasti hakea kaapista herkkuja ja hakee niitä myös todellakin usein. Ottaa myös jotain tyyliin muroja naposteltavaksi jos ei muuta ole. Lisäksi sillä taitaa olla karkkipäivä, jolloin saa vielä lisää. Ihan hoikkia/normaalipainoisia nuo on koko perhe, urheilevat ja liikkuvat paljon. Mutta kyllähän se jatkuva napostelu käy hampaille ja siksi itse en tuolle linjalle lähtisi. Joku pieni herkku toisinaan jälkkäriksi ja ehkä viikonloppuina ja juhlissa vähän ekstra herkuttelua sitten. Ei ehdottomuutta, mutta ei vapaata tarjontaakaan. Ei pieni lapsi osaa itse herkun syöntiään säädellä, kyllä se on vanhempien tehtävä.
Minun mielestäni olisi hyvä muistaa, että lapset ovat lapsia. On kohtuutonta odottaa, että heidän otsalohkonsa toimisi aikuisen lailla. Eihän moni aikuinenkaan pysty kontrolloimaan omaa makean tai suolaisen syömistään.
On ihan normaalia, että lapsi ahmii karkkia juhlissa. On normaalia sekin, että lapsi oksentaa syötyään liikaa karkkia - kerran ainakin.
Siitä en tiedä, onko normaalia että lapsille annetaan karkkia niin usein kuin he haluavat, jotta he näyttäisivät tässä asiassa kypsemmiltä kuin ovatkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan sokerittomia koko perhe ja lapset on tyytyväisiä. Kylässä ovat kyllä maistaneet karkkia. Meidän lasten herkkuja on mm. banaani, keitetty kananmuna, taateli ja karjalanpiirakka. Saavat kyllä herkkuruokiaan monta kertaa päivässä 😊 Lisäksi tehdään lättyä, pannaria ja kakkua ym. herkkuja makeutettuna hunajalla, taateleilla tai banaanilla silloin kun huvittaa.
Mistä alapeukku? Ollaan saatu tähän paljon kannustusta neuvolasta, hammaslääkäreiltä, kavereilta ja oikeastaan kaikilta kenen kanssa asia on tullut puheeksi. Kaveriperheetkin ovat oppineet herkuttelemaan sokerittomasti meillä ja tarjonneet itsekin meille sokerittomia herkkuja. Ei olla kielletty lapsilta sokeria, mutta he eivät ole siihen tottuneet eivätkä sitä millään tavalla kaipaa.
Meillä oli kotona karkkipäivä. Muuten ei sitten ollutkaan tarjolla herkkuja. Limsaa saattoi saada joskus saunailtana lasillisen ja mehutkin olivat pitkälti pannassa. Joskus äiti leipoi pullaa, mutta niitäkään ei saanut kuin yhden päivässä.
Nykyään, kun käyn porukoiden kanssa kaupassa/ heidän luonaan, saan aina kuulla saarnaa "epäterveellisistä" ruoista ja terveellisenä pidetyistä ruoista, sekä paheksuntaa siitä, miten jotkut ihmiset vetää pizzaa/ hampurilaisia ja ovat järkyttäviä läskejä yms.
Syytänkin tästä ruoan demonisoinnista sitä, että olen kärsinyt vaikeasta syömishäiriöstä ja vakavasta alipainosta jo pari vuosikymmentä. Vaikea oppia sallivuutta, kun koko iän on saanut kuulla sitä, miten pikaruoka ja makeiset ovat kaiken pahan alku ja juuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikea vai väärä? Ei kumpaakaan, jokainen perhe voi ihan itse päättää.
Meillä on vähän sekoitus molempia. On karkkipäivä (pe), mutta muita herkkuja esim keksiä, pullaa tvs. saa arkenakin, kun pyytää/ottaa. Pääasiassa leivotaan viikonloppuisin, mutta pakkasesta löytyy herkkuja. Hedelmiä saa syödä niin paljon kuin tahtoo ja niitä onkin esillä koko aina. 2 lasta, molemmat yli 10, eikä kumpikaan yli tai alipainoinen. Toki se on lapsista itsessäänkin kiinni mikä toimii, ei meidänkään malli kaikille käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan sokerittomia koko perhe ja lapset on tyytyväisiä. Kylässä ovat kyllä maistaneet karkkia. Meidän lasten herkkuja on mm. banaani, keitetty kananmuna, taateli ja karjalanpiirakka. Saavat kyllä herkkuruokiaan monta kertaa päivässä 😊 Lisäksi tehdään lättyä, pannaria ja kakkua ym. herkkuja makeutettuna hunajalla, taateleilla tai banaanilla silloin kun huvittaa.
Mistä alapeukku? Ollaan saatu tähän paljon kannustusta neuvolasta, hammaslääkäreiltä, kavereilta ja oikeastaan kaikilta kenen kanssa asia on tullut puheeksi. Kaveriperheetkin ovat oppineet herkuttelemaan sokerittomasti meillä ja tarjonneet itsekin meille sokerittomia herkkuja. Ei olla kielletty lapsilta sokeria, mutta he eivät ole siihen tottuneet eivätkä sitä millään tavalla kaipaa.
Ja sitten kun lapset kasvavat ja käyvät kavereiden kanssa kaupassa, niin herkkumäärä on valtava. Puhumattakaan siitä, kun muuttavat omilleen.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni olisi hyvä muistaa, että lapset ovat lapsia. On kohtuutonta odottaa, että heidän otsalohkonsa toimisi aikuisen lailla. Eihän moni aikuinenkaan pysty kontrolloimaan omaa makean tai suolaisen syömistään.
On ihan normaalia, että lapsi ahmii karkkia juhlissa. On normaalia sekin, että lapsi oksentaa syötyään liikaa karkkia - kerran ainakin.
Siitä en tiedä, onko normaalia että lapsille annetaan karkkia niin usein kuin he haluavat, jotta he näyttäisivät tässä asiassa kypsemmiltä kuin ovatkaan.
Joo, kuulostaa aika hullulta ja kohtuuttomalta olettaa, että lapsi itse osaisi säädellä herkun syöntiään. Se sokeri oikeasti koukuttaa ja vaikuttaa aivoihin tuottamalla mielihyvää. Jotkut on toki luonnostaan vähemmän makean perään, jo pienillä vauvoilla on erilaisia makumieltymyksiä. Ja toiset ei addiktoidu niin herkästi kuin toiset. Mutta kyllä se silti on vanhemman tehtävä rajoittaa lapsen sokerin saantia, sillä ei niin paljon ole väliä onko se karkkipäivä vai joku muu tapa, kunhan ruuasta ei tehdä palkintoa tai sitä käytetä lohdutuksena (tätäkin näkee kyllä toisinaan, että annetaan harmia itkevälle pienelle jotain herkkua että harmi menisi sillä ohi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä syötiin joka päivä ruoan jälkeen jotain "hyvää", esim. pari palaa suklaata. Inhoan ajatusta, että se tavallinen ruoka on jotain pakolla syötävää inhotusta, mutta kun kaivetaan esiin säkki jotain lisäainemoskaa, niin johan on nannaa aikuistenkin mielestä. Ensin syödään "suolaista" ja sitten "makeaa", ei siinä sen kummempaa. Joskin meidän lapsilla ei kovin kova makeanhimo ole, joten jälkiruoka on voinut olla vaikka vähän sipsejä. Hammastarkastuksessa tapaamme kiiteltiin, sillä kaikki menee samalla happohyökkäyksellä. Synttäreillä tms. lapset eivät linnoittautuneet herkkupöydän ääreen, vaikka mielellään kohtuudella söivät, siinä ei ollut mitään "kiellettyä hedelmää". Siinä sitten taas olin tarkka, ettei meillä napostella ennen ruoka-aikoja mitään, jotta on terve ruokahalua aterialla. Siis toki jos lapsella oli jostain syystä tosi kova nälkä reilusti ennen ruoka-aikaa, sai syödä jonkin näkkärin tms., mutta todellakaan ei ilman lupia menty vetämään mitään viittä voileipää tai vanukkaita ja sitten jätetty aterioita syömättä.
Minä taas jolla oli vapaa kasvatus, ei rajoitettu yhtään karkin saantia. Ostin joka päivä kauheasti karkkia ja mässytettävää. On vaatinut aikuisiällä kauheaa itsekuria olla syömättä jokaikinen päivä isoa määrää karkkia, oikeasti. Olisi tärkeää opettaa terveellinen suhtautuminen karkkiin tavalla tai toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi karkkien, jäätelön, sipsien, limsan, pullan, keksien tai pikaruoan pitäisi kuulua normaaliin arkeen sen enempää lapsilla kuin aikuisillakaan. Järkevintä on, että ne ovat poikkeustilanteisiin, juhliin, kutsuille, johonkin vaikka leffailtaan ja jos ihan muuten vaan herkutellaan niin sitten yhtenä päivänä viikossa.
Aikuisille sama suhtautuminen alkoholiin olisi varmaan paikallaan.
Te, jotka olette "opettaneet" ilman karkkipäivää neutraalin suhteen karkkeihin, niin onko teillä pöydällä kulho, josta voi aina ottaa, jos silta tuntuu? Paljonko menee. Mahtaako olla perheessä ylipainoa?
Väärä. Mitään ruokia ei pidä sitoa mihinkään päivään tai tapahtumaan.
Vierailija kirjoitti:
Väärä. Mitään ruokia ei pidä sitoa mihinkään päivään tai tapahtumaan.
Joo! Kinkut ja piparit ehdottomasti pois joulupöydästä! Voi tulla vaikka syömishäiriö, kun yhdistää piparit jouluun.
Meillä on tapana, että koko perhe istuu yhteiseen pöytään teelle noin puoli seitsemän aikoihin, koska yhteistä arkipäivällistä ei yleensä ole miehen työn takia. Siinä sitten juodaan teetä ja syödään yhdessä joku pieni herkku, joka voi olla vaikka keksi tai pullapala. Lapsi on vasta 5 joten hän ei juo kahvia tai teetä eli yleensä syö vaan sen keksin. Yhdessä olon siinä tilanteessa koemme vanhempina vähintään yhtä tärkeäksi kuin syömisen ja juomisen.
Lisäksi lapsi saa lauantaina kaupasta jäätelön ja erityistilanteissa, esim. hiusten leikkaamisen jälkeen karkin tai tikkarin. Hammashoitaja piti käytäntöjä ihan hyvänä eikä hampaista löytynyt yhtään reikää. Koko perhe on normaalipainoinen. Oon joskus potenut syyllisyyttä että lapsi saa joka päivä pienen herkun, mutta käytäntö on toiminut tosi hyvin eikä tähän varmaan mitään täydellistä ratkaisua ole.
Sitä paitsi, jos kahvihetki jää jostain syystä välistä, niin ei lapsi sitä herkkua muista kinuta. Eli se liittyy hänelläkin vahvasti tilanteeseen ja yhdessä olemiseen.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi karkkien, jäätelön, sipsien, limsan, pullan, keksien tai pikaruoan pitäisi kuulua normaaliin arkeen sen enempää lapsilla kuin aikuisillakaan. Järkevintä on, että ne ovat poikkeustilanteisiin, juhliin, kutsuille, johonkin vaikka leffailtaan ja jos ihan muuten vaan herkutellaan niin sitten yhtenä päivänä viikossa.
Aikuisille sama suhtautuminen alkoholiin olisi varmaan paikallaan.
Te, jotka olette "opettaneet" ilman karkkipäivää neutraalin suhteen karkkeihin, niin onko teillä pöydällä kulho, josta voi aina ottaa, jos silta tuntuu? Paljonko menee. Mahtaako olla perheessä ylipainoa?
Kaapissa taitaa olla miehellä avattu karkkipussi. Lapsen karkit on purkissa keittiön tasolla. Saa ottaa, kun siltä tuntuu. Itse en syö ollenkaan, viimeksi joskus 13 vuotta sitten. Ei ole ylipainoa kenelläkään ja karkkia kuluu lapsella niin vähän, että välillä joutuu vanhoja heittämään pois. Esim jouluna saa pari pussia lahjaksi tai keväällä syntrilahjaksi, niitä on välillä heitetty kesällä pois, kun on näyttäneet huonolta tai kovertuneet.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tapana, että koko perhe istuu yhteiseen pöytään teelle noin puoli seitsemän aikoihin, koska yhteistä arkipäivällistä ei yleensä ole miehen työn takia. Siinä sitten juodaan teetä ja syödään yhdessä joku pieni herkku, joka voi olla vaikka keksi tai pullapala. Lapsi on vasta 5 joten hän ei juo kahvia tai teetä eli yleensä syö vaan sen keksin. Yhdessä olon siinä tilanteessa koemme vanhempina vähintään yhtä tärkeäksi kuin syömisen ja juomisen.
Lisäksi lapsi saa lauantaina kaupasta jäätelön ja erityistilanteissa, esim. hiusten leikkaamisen jälkeen karkin tai tikkarin. Hammashoitaja piti käytäntöjä ihan hyvänä eikä hampaista löytynyt yhtään reikää. Koko perhe on normaalipainoinen. Oon joskus potenut syyllisyyttä että lapsi saa joka päivä pienen herkun, mutta käytäntö on toiminut tosi hyvin eikä tähän varmaan mitään täydellistä ratkaisua ole.
Sitä paitsi, jos kahvihetki jää jostain syystä välistä, niin ei lapsi sitä herkkua muista kinuta. Eli se liittyy hänelläkin vahvasti tilanteeseen ja yhdessä olemiseen.
Tuosta ei ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä, jos lapsen muu ravitsemus on kunnossa. Ranskassa, missä ovat Länsi-Euroopan hoikimmat kansalaiset, syödään pieniä herkkupaloja päivittäin. Siellä myös korostetaan yhdessä syömisen merkitystä. Sosiaalinen paine ohjaa kuin itsestään syömään viisaasti ja hitaasti.
Ei herkkuja arkeen. Sokeri on huumetta aivoille. Kuka haluaa ihan tietoisesti koukuttaa lapsensa jo pienestä pitäen päivittäiseen sokeripiikkiin? Sokeri syö hampaita ja on täynnä tyhjää energiaa, josta lapsi ei saa kasvamiseen ja kehittymiseen tarvittavia aineksia, vain tyhjää höttöenergiaa, joka vie ruokahalut oikean terveellisen ruokapöydän ääressä. Suola nostaa verenpainetta, rasvalla kasvatat lapselle jo pienestä pitäen rasvasoluja, joista ei pääse ikinä enää eroon.
Herkut eivät ole hyväksi kenellekään eivätkä etenkään kasvalle lapselle (!) eikä ole mitään sellaista "tilannetta", joka muka "vaatii" herkkuja, yhtään sen enempää kuin olisi muka tilanteita, jotka "vaatii" tupakkaa tai "vaatii" alkoholia. Ne "tilanteet" ovat ihan puhtaasti opittua huonoa elämäntapaa.
2–16-vuotiaista suomalaislapsista pojista 27 % on ylipainoisia ja tytöistä 18 %. Eipä ihme, kun lukee tästä ketjusta kuinka muka herkuista pidättäytyminen on "pahaksi." Äiti tai isä, joka on koukuttanut itsensä herkkuihin koukuttaa lapsensakin samaan moskaan, jotta voi itse jatkaa mussuttamista. Itsekkyyden huippu.