Mikä on naisilla merkittävin ero/erot ADHD:ssa ja aspergerissa?

Vierailija kirjoitti:

Yksityiskohtien huomaaminen myös yleistä nais ADHD:eilla ei vain aspergereilla?

"Tunneälykkäät" (onko muitakin?) yleisesti ottaen tunnistaa tilanteita nopeasti. Ilman, että liittyy ADHD- tai asperger-diagnoosiin.

Diagnoosiin liittyen, saattaa olla kyse tottumuksista. Silloin joitakin seikkoja huomataan systemaattisemmin. Kunhan arvailen.

Se että yleisesti ottaen kiinnittäisi huomiota yksityiskohtiin, vaatisi ettei ajattelu ole kovin luovaa. Tai pitäisi tietoisesti huomioida (esimerkiksi: mikä on rekisterikilvrn numero? Miten kuvailisin hänen ulkonäköään?)

Mulla Add, samoin kuin tyttärelläni. Pojallani lievä autismi joka ei enää aikuisuuden kynnyksellä aiheuta ongelmia. Ei kevaa siis ole.

Jos meitä verrataan niin erot on kuin yöllä ja päivällä.

Me ollaan tytön kanssa "joo kohta" tyyppejä. Poikani tekee homman heti.

Minä unohdan kaupasta ostaa vaikka ketsuppia jota lähdin ostamaan. Poikani muistuttaa että mikäs jäi...

Muutenkin muistamiset menee niin että me addit unohdetaan mutta autisti muistaa.

Poikani tykkää rutiineista. Itselleni ne ovat kauhistus.

Ollaan kuitenkin opittu elämään hyvässä symbioosissa ja poikani on ottanut meistä huolettomista addeista mallia. Samoin kun itse oppinut vähän rutiineita.

Luonteissakin eroja. Poikani on rauhallinen tyyppi joka ei hermostu juuri mistään. Tai ainakaan näytä sitä näkyvästi. Itsellä helposti kohoaa ääni kun suutun tai innostun.

Ehkä se on samaa että tunnetaan vahvasti asioita. Minä sitoudun yhteen ihmiseen ja jaksan innostua ja rakastua joka päivä puolisostani jonka kanssa oltu toistakymmentä vuotta.

Poikani on saman oloinen. Ne ketkä ovat hänen lähipiirissä niin hän tekee heidän eteen kaikki. Ja siihen lähipiiriin ei helposti pääse. Hän sitoutuu varmaan tulevaan puolisoonsa täysillä.

Mutta sius jos tunnet yhden autistin niin tunnet todellakin sen yhden autistin. Joillakin voi tietysti olla samojakin piirteitä addien kanssa kun ihmiset ollaan erilaisia.

Mutta luovasti ajatteleva ihminen kyllä tunnistaa ympäristöstään piirteitä intuitiivisesti.

Mielenkiintoinen aloitus & ketju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asperger käsittääkseni pitää säännöistä ja aina samana toistuvista rutiineista. Henkilö, joka yrittää keksiä hampaanpesuun vaihtelua jaksaakseen viitsiä pestä hampaat on ehkä todennäköisemmin addi kuin assi? Addeilla homman nimi on saada aivot sopiville kierroksille (ei liikaa eikä liian vähän), ja toisilla menee helpommin toiseen suuntaan ja toisilla toiseen. Varmaankin alivilkas ADD ja asperger muistuttavat joissain asioissa toisiaan.

Noin yleisesti elämässä monetkin asiat voivat näyttää ulospäin samalta vaikka perimmäinen syy on aivan eri. Esimerkiksi sotkuinen koti voi olla masentuneella, fyysisesti sairaalla, mielenterveyspotilaalla, dementikolla, päihderiippuvaisella, sillä jolla on vaikeuksia ohjata ja priorisoida toimintaa tai sillä jolla ei ole aikaa tarpeeksi.

Olen kuullut joskus sanottavan että asseilla on erilainen huumorintaju kuin muilla mutta en tiedä onko se totta. Adhd ei vaikuta huumorintajuun, ei ainakaan huonontavasti.

Varmaan noissa diagnooseissa on myös virheitä.

Millä tavalla erilainen huumorintaju aspergereilla esimerkiksi? Eikö ADHD ihminen ja neurotyypilliset yleensä myös halua rutiineja?

Itselläni on adhd diagnoosi, vihaan rutiineja ja minun on vaikea pysyä niissä, vaikka niistä olisi suuresti apua.

Voi puhua siitä ulospäin oireilusta tai sitten siitä, mitä pään sisällä tapahtuu. Ihan yleisesti molempiin liittyy aistisäätelyn ongelmat ja vaikeudet esimerkiksi toiminnanohjauksessa. Molemmissa on paljon samaa, mutta paljon eriä. Usein ADHD ja asperger kulkevat rinnakkain, eli monilla aspergerin omaavilla on myös ADHD, joka iän myötä muuttuu usein ADD tyyppiseksi oireiluksi. Jos aspergerin haluaisi jotenkin ytimekkäästi selittää, niin tällainen ihminen kokee maailman eri tavalla. Ihan jo aistien välityksellä tieto ympäröivästä maailmasta poikkeaa. Vaikka aspergeriin ei liity kielen kehityksen viivästymää, niin siihen liittyy silti kommunikaation jonkinasteiset vaikeudet. Vastavuoroinen keskustelu on vaikeaa ja asiat saatetaan ymmärtää kirjaimellisesti. Asioita on vaikeaa lukea rivien välistä.

Tyttöjen ja poikien nepsyhaasteet näkyvät eri tavalla sillä tytöt helpommin peittelevät haasteitaan. Vaikuttaa siltä että pojilla ei ole niin vahva tarve kuulua joukkoon kuin tytöillä, joten he eivät peittele haasteitaan samalla tavalla. Tytöillä oma maailma saattaa olla hyvinkin kaaottinen ja ympäröivä maailma tuntuu ahdistavalta ja vaikeasti ymmärrettävältä, mutta katsovat enemmän mitä muut tekevät ja toistavat perässä muiden tekoja. Autismikirjon pojat eivät usein seuraa toisten tapaa toimia sosiaalisissa tilanteissa ja opi siitä samalla tavalla kuin tytöt tekevät. Esimerkiksi leikissä tyttö saattaa pärjätä mekaanisesti toistaen samaa mitä muut tekevät, mutta ei ole leikin maailmassa silti samalla tavalla mukana kuin toiset tytöt.Hän ei ymmärrä leikkiä ja sen sääntöjä, vaikka pärjääkin leikissä näennäisesti. Tarkkanäköinen aikuinen huomaa kyllä, että leikki poikkeaa muiden lasten leikistä, jos sitä varta vasten seuraa. Valitettavasti tuollainen voi mennä päiväkodissa ohi vanhempien huolesta huolimatta, jos henkilökunnan käsitys leikkitaidoista on se, että riittää kun lapsi on yhdessä toisten lasten kanssa leikkitilanteessa. Tyttöjen asperger usein diagnosoidaankin tosi myöhään.

Vierailija kirjoitti:

Voi puhua siitä ulospäin oireilusta tai sitten siitä, mitä pään sisällä tapahtuu. Ihan yleisesti molempiin liittyy aistisäätelyn ongelmat ja vaikeudet esimerkiksi toiminnanohjauksessa. Molemmissa on paljon samaa, mutta paljon eriä. Usein ADHD ja asperger kulkevat rinnakkain, eli monilla aspergerin omaavilla on myös ADHD, joka iän myötä muuttuu usein ADD tyyppiseksi oireiluksi. Jos aspergerin haluaisi jotenkin ytimekkäästi selittää, niin tällainen ihminen kokee maailman eri tavalla. Ihan jo aistien välityksellä tieto ympäröivästä maailmasta poikkeaa. Vaikka aspergeriin ei liity kielen kehityksen viivästymää, niin siihen liittyy silti kommunikaation jonkinasteiset vaikeudet. Vastavuoroinen keskustelu on vaikeaa ja asiat saatetaan ymmärtää kirjaimellisesti. Asioita on vaikeaa lukea rivien välistä.

Hyvä huomio. Minusta on mielenkiintoisempaa lukea, miltä pään sisällä tapahtuu ja miltä se näyttää, on oikeastaan sivuilmiö.

"aistisäätelyn ongelmat ja vaikeudet esimerkiksi toiminnanohjauksessa" ... mutta mitä on aistiSÄÄTELY. Mitä on toiminnanOHJAUS.

Asperger kuulostaa yksinkertaisesti tunnevammaiselta. Jos kyetään suhtautumaan termiin neutraalisti, niin sitähän se olisi: yleinen vamma tuntea/tunnistaa. AD(H)D ei saa ihmistä olemaan niin laajasti "irti maailmasta," kuin asperger?

Suvussani on molempia naisia ja yksi erottava tekijä on se, että assinaiset ovat ilmeettömiä eivätkä reagoi normaalein kasvoilmein juttelun lomassa. Hymyilevät joko koko ajan tai eivät yhtään. Asbergernaiset eivät juurikaan osita kiintymystä, eivät halaile tai kehu spontaanisti ystäviää ja läheisiään, mikä on aika tavanomaista naisten välisessä keskustelussa. ADHD-naisesta ei välttämättä näe päälle päin, että ihminen olisi jotenkin erilainen. Aspergerista kyllä mielestäni huomaa, varmaan tietämättömän silmin aspergeri vaikuttaa itsekkäältä tai eksentriseltä.

Minulla adhd, ja rutiinit auttaa paljon, ja lääke.

Ilman rutiineja jäis aamupalat syömättä yms.

Vaikke ei ne tunnu mukavilta rutiineilta aina,niin loppujenlopuksi auttaa todella paljon, ja tuota nepsy-valmentajakin sanoi monet kerrat ennenkuin aloin uskomaan ja kokeileen tarpeeksi kauan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole samat oireet t. asperger

No esim vaikeudet sosiaalisissa suhteissa ja oppimisvaikeuksia molemmilla

Höpsistä.

Ensinnäkin, aspergerin olennaisin piirre on sosiaalisten taitojen heikkous. Assi ei ymmärrä helposti normineurologialla varustettua ihmistä ja hänelle tuottaa vaikeuksia ymmärtää monitasoisia viestejä ja ns. tulkita rivien välejä. Näin siis riippumatta assin HALUSTA olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, KYKYÄ siihen ei kauheasti ole. Kyse ei siis ole introvertti/ekstrovertti-jaosta.

Adhd:n olennainen piirre taas on kyvyttömyys keskittyä ja ylivilkkaus. Hän voi olla erittäinkin hyvä vaistoamaan muiden sanatonta viestintää ja sosiaalisesti taitava. Hänkin voi olla introvertti tai ekstrovertti, siitä jaosta ei adhd:ssäkään ole kyse. Jos adhd:llä on ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä, ne eivät johdu sosiaalisten taitojen puutteesta, vaan vaikeudesta keskittyä.

Kummallakaan ei ole sinänsä vikaa älykkyydessä tai edes oppimisessa - adhd-henkilöt voivat oikealla ja juuri heille sopivalla lääkityksellä kyetä hyvinkin keskittymään ja etenemään opinnoissa. Ja asseissa on hyvinkin akateemisesti päteviä ihmisiä, joskin osalla heistä on vaikeuksia deduktiivisessa ajattelussa ja osa aineista voi olla haasteellisia, koska asseilla on epätasainen kykyprofiili. He siis voivat olla likipitäen neroja oman mielenkiintonsa kohteissa ja täysin onnettomia toisissa aineissa.

Mutta oppimisvaikeuksista ei yleensä assi kärsi.

T. Asperger- ja add-lapsien äiti

Vaikka samalla henkilöllä voi olla sekä as että adhd/add, ne eivät ole sama asia ja oireetkin on erotettavissa, juuri sen takia noita yhdistelmädiagnooseja on olemassakin.

Aistijärjestelmä toimii normineurologisella kuin kokenut liikennepoliisi. Aivot ohjaavat eri aistien havainnot oikeaan aivojen osaa, prosessoi havainnot ja tekee niistä johtopäätöksiä salamannopeasti. Autismikirjolaisella aivot prosessoivat eri aistijen havaintoja hitaasti ja huonosti kuin poliisikokelas krapula-aamuna. Tämä vertaus on sopeutumisvalmennuksessa kuultu lastenpsykiatrilta ja se on osuva. Asseille on haastavaa havainnoida samaan aikaan usealla eri kanavalla tulevaa informaatiota - eleitä, ilmeitä, asentoja, äänenpainoa, sanavalintoja, sanontoja, katsetta.

Oman toiminnan ohjaus taas liittyy siihen, että ihminen kykenee soveltamaan toimintaansa kuhunkin tilanteeseen. Kehittämään itselleen toimintaa ja saattamaan sen onnistuneesti päätökseen kussakin vaihtelevassa tilanteessa. Assit herkästi omaksuvat rutiininomaisen toimintalinjan tilanteessa kuin tilanteessa, vaikka muut osallistujat/olosuhteet olisivat sellaisia, että kannattaisi soveltaa tai toimia jopa kokonaan toisin.

Adhd-henkilöillä harvemmin on ongelmia noissa, joskin totta kai toimeen ryhtyminen ja keskittyminen tekemiseen voi olla hyvin haastavaa. Se on silti eri asia ja johtuu eri syistä, ei ole aistitoiminnan ongelma.

31

Vierailija kirjoitti:

Suvussani on molempia naisia ja yksi erottava tekijä on se, että assinaiset ovat ilmeettömiä eivätkä reagoi normaalein kasvoilmein juttelun lomassa. Hymyilevät joko koko ajan tai eivät yhtään. Asbergernaiset eivät juurikaan osita kiintymystä, eivät halaile tai kehu spontaanisti ystäviää ja läheisiään, mikä on aika tavanomaista naisten välisessä keskustelussa. ADHD-naisesta ei välttämättä näe päälle päin, että ihminen olisi jotenkin erilainen. Aspergerista kyllä mielestäni huomaa, varmaan tietämättömän silmin aspergeri vaikuttaa itsekkäältä tai eksentriseltä.

Tiedän, mitä tarkoitat! Moni voi pitää heitä herttaisina... mutta äinä he saattavat olla lapselle PAINAJAINEN.

Miksi asperger ei kykene kehumaan toista?

Ja miksi kiittäminen on aspergerille niin vaikeaa? Jopa mahdotonta, ilman että siihen liittyisi verbaalista venkoilua. Toisaalta avoimuus yleisesti ottaen tuntuu olevan heille vastenmielistä, eli negatiivistakaan ei saa ulos luontevasti.

Vierailija kirjoitti:

Se että yleisesti ottaen kiinnittäisi huomiota yksityiskohtiin, vaatisi ettei ajattelu ole kovin luovaa. Tai pitäisi tietoisesti huomioida (esimerkiksi: mikä on rekisterikilvrn numero? Miten kuvailisin hänen ulkonäköään?)

Ei luova ajattelu ja yksityiskohtien havainnoiminen sulje toisiaan mitenkään pois.

Vierailija kirjoitti:

Minulla adhd, ja rutiinit auttaa paljon, ja lääke.

Ilman rutiineja jäis aamupalat syömättä yms.

Vaikke ei ne tunnu mukavilta rutiineilta aina,niin loppujenlopuksi auttaa todella paljon, ja tuota nepsy-valmentajakin sanoi monet kerrat ennenkuin aloin uskomaan ja kokeileen tarpeeksi kauan.

Puuttuu siis eräänlainen intohimo elämään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että yleisesti ottaen kiinnittäisi huomiota yksityiskohtiin, vaatisi ettei ajattelu ole kovin luovaa. Tai pitäisi tietoisesti huomioida (esimerkiksi: mikä on rekisterikilvrn numero? Miten kuvailisin hänen ulkonäköään?)

Ei luova ajattelu ja yksityiskohtien havainnoiminen sulje toisiaan mitenkään pois.

Huomion pitäisi kuitenkin ohajutua sulavasti: olla välillä yleisempää, välillä tarkempaa. Jos se on koko ajan tarkempaa... niin miten se voi ohjautua kokonaisuudessa? Ohjautuminen ei silloin ole niin vapaata. Huomio takertuu kohteesta toiseen, ilman että välillä huilaisi ja löytäisi siitä kokonaisuudesta taas jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla adhd, ja rutiinit auttaa paljon, ja lääke.

Ilman rutiineja jäis aamupalat syömättä yms.

Vaikke ei ne tunnu mukavilta rutiineilta aina,niin loppujenlopuksi auttaa todella paljon, ja tuota nepsy-valmentajakin sanoi monet kerrat ennenkuin aloin uskomaan ja kokeileen tarpeeksi kauan.

Puuttuu siis eräänlainen intohimo elämään? 

Tai siis, intohimo omaan keholliseen hyvinvointiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asperger käsittääkseni pitää säännöistä ja aina samana toistuvista rutiineista. Henkilö, joka yrittää keksiä hampaanpesuun vaihtelua jaksaakseen viitsiä pestä hampaat on ehkä todennäköisemmin addi kuin assi? Addeilla homman nimi on saada aivot sopiville kierroksille (ei liikaa eikä liian vähän), ja toisilla menee helpommin toiseen suuntaan ja toisilla toiseen. Varmaankin alivilkas ADD ja asperger muistuttavat joissain asioissa toisiaan.

Noin yleisesti elämässä monetkin asiat voivat näyttää ulospäin samalta vaikka perimmäinen syy on aivan eri. Esimerkiksi sotkuinen koti voi olla masentuneella, fyysisesti sairaalla, mielenterveyspotilaalla, dementikolla, päihderiippuvaisella, sillä jolla on vaikeuksia ohjata ja priorisoida toimintaa tai sillä jolla ei ole aikaa tarpeeksi.

Olen kuullut joskus sanottavan että asseilla on erilainen huumorintaju kuin muilla mutta en tiedä onko se totta. Adhd ei vaikuta huumorintajuun, ei ainakaan huonontavasti.

Varmaan noissa diagnooseissa on myös virheitä.

Millä tavalla erilainen huumorintaju aspergereilla esimerkiksi? Eikö ADHD ihminen ja neurotyypilliset yleensä myös halua rutiineja?

Itselläni on adhd diagnoosi, vihaan rutiineja ja minun on vaikea pysyä niissä, vaikka niistä olisi suuresti apua.

Siinäpä yksi merkittävä ero. Adhd vihaa rutiineja ja Asberger tykkää niistä. Yleensä rakastaa ruteeneja ja menee hämilleen jos ei saa toistaa tiettyjä kuvioita. Joillakin on molemmat diagnoosit, eli heitäkin on. On yhteisiä ja erottavia piirteitä kylläkin molemmissa.