Mikä on naisilla merkittävin ero/erot ADHD:ssa ja aspergerissa?

Vierailija kirjoitti:

Oon Add

1. En osaa itse tehdä rutiineja, mutta rutiinit helpottaisivat elämää. Näin aikuisena elämä levinny vähän käsiin.

2. Huomaan yksityiskohdat ja saatan jäädä niihin kiinni, eli esim nään leffasta vaan jotain outoja kohtia ja muuten leffa menee ohi. Esim saman kohtauksen aikana kaljatuopin pinta liikkuu ees taas, että ekana sitä on vähän sitten lisää jne.

Mun pitää keskittymällä keskittyä, että juoni ei mene ohi.

3. Pystyn ylikeskittymään mielenkiintoisiin asioihin, sillon unohdan syödä&juoda vaikka koko päivän, kunnes tulee keskeytys, esim mies tulee kysymään mitä oot tehnyt.

4. Omaan kyllä normaalit hyvät käytöstavat, en voisi koskaan syyttää huonoa käytöstä diagnoosilla, sillä pilaa vain diagnoosin.

5. Osaan kyllä suunnitella elämää.

6. En osaa hahmottaa aikaa, että kauanko johonkin menee jne joko yliarvioin tai aliarvioin sitä.

7. ....en muista enää mitä tässä piti listata

Mielenkiintoista, varsinkin 2. kohta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi kiittäminen on aspergerille niin vaikeaa? Jopa mahdotonta, ilman että siihen liittyisi verbaalista venkoilua. Toisaalta avoimuus yleisesti ottaen tuntuu olevan heille vastenmielistä, eli negatiivistakaan ei saa ulos luontevasti.

No kiittämiseenkin kuuluu tiettyjä sosiaalisia normeja joita pitää osata lukea. Kiitänkö nyt vai myöhemmin? Onko tämä sellainen asia mistä pitää kiittää? Oho, nyt se hetki minkä aikana piti sanoa kiitos meni jo.

Okei, taidan ymmärtää. Itselläni ei ole näin, mutta uskon ymmärtäväni mistä tuossa on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksityiskohtien huomaaminen myös yleistä nais ADHD:eilla ei vain aspergereilla?

Ai miten niin muka? Asperger saattaa olla todella hyvä huomaamaan yksityiskohtia ja suorastaan takertumaan niihin. ADHD ehkä koheltaa, jolloin sivuuttaa ne.

Asperger yleensä pystyy upoutumaan johonkin asiaan tunti- tai jopa päiväkausiksi, jollei ole mitään ulkoista häiriötekijää keskeyttämässä. Ei paljon vaihtelua kaipaa.

Oikeasti näin? Mitä mieltä muut on. -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asperger käsittääkseni pitää säännöistä ja aina samana toistuvista rutiineista. Henkilö, joka yrittää keksiä hampaanpesuun vaihtelua jaksaakseen viitsiä pestä hampaat on ehkä todennäköisemmin addi kuin assi? Addeilla homman nimi on saada aivot sopiville kierroksille (ei liikaa eikä liian vähän), ja toisilla menee helpommin toiseen suuntaan ja toisilla toiseen. Varmaankin alivilkas ADD ja asperger muistuttavat joissain asioissa toisiaan.

Noin yleisesti elämässä monetkin asiat voivat näyttää ulospäin samalta vaikka perimmäinen syy on aivan eri. Esimerkiksi sotkuinen koti voi olla masentuneella, fyysisesti sairaalla, mielenterveyspotilaalla, dementikolla, päihderiippuvaisella, sillä jolla on vaikeuksia ohjata ja priorisoida toimintaa tai sillä jolla ei ole aikaa tarpeeksi.

Olen kuullut joskus sanottavan että asseilla on erilainen huumorintaju kuin muilla mutta en tiedä onko se totta. Adhd ei vaikuta huumorintajuun, ei ainakaan huonontavasti.

Varmaan noissa diagnooseissa on myös virheitä.

Millä tavalla erilainen huumorintaju aspergereilla esimerkiksi? Eikö ADHD ihminen ja neurotyypilliset yleensä myös halua rutiineja?

Itselläni on adhd diagnoosi, vihaan rutiineja ja minun on vaikea pysyä niissä, vaikka niistä olisi suuresti apua.

Siinäpä yksi merkittävä ero. Adhd vihaa rutiineja ja Asberger tykkää niistä. Yleensä rakastaa ruteeneja ja menee hämilleen jos ei saa toistaa tiettyjä kuvioita. Joillakin on molemmat diagnoosit, eli heitäkin on. On yhteisiä ja erottavia piirteitä kylläkin molemmissa.

Rutiinien inhoaminen adhd:lla on hieman monisyisempi juttu. Kun niitä on hirveän vaikea/mahdotonta muodostaa ja ylläpitää, tulee asiasta kuormittava ja vastenmielinen lopulta. Kyse ei siis ole "lapsellisesta" mielipiteestä, vaan kokemuksen tuomasta kuormasta asian suhteen. Defenssi omat kyvyt ylittäviä vaatimuksia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon Add

1. En osaa itse tehdä rutiineja, mutta rutiinit helpottaisivat elämää. Näin aikuisena elämä levinny vähän käsiin.

2. Huomaan yksityiskohdat ja saatan jäädä niihin kiinni, eli esim nään leffasta vaan jotain outoja kohtia ja muuten leffa menee ohi. Esim saman kohtauksen aikana kaljatuopin pinta liikkuu ees taas, että ekana sitä on vähän sitten lisää jne.

Mun pitää keskittymällä keskittyä, että juoni ei mene ohi.

3. Pystyn ylikeskittymään mielenkiintoisiin asioihin, sillon unohdan syödä&juoda vaikka koko päivän, kunnes tulee keskeytys, esim mies tulee kysymään mitä oot tehnyt.

4. Omaan kyllä normaalit hyvät käytöstavat, en voisi koskaan syyttää huonoa käytöstä diagnoosilla, sillä pilaa vain diagnoosin.

5. Osaan kyllä suunnitella elämää.

6. En osaa hahmottaa aikaa, että kauanko johonkin menee jne joko yliarvioin tai aliarvioin sitä.

7. ....en muista enää mitä tässä piti listata

Mielenkiintoista, varsinkin 2. kohta.

Miten niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole samat oireet t. asperger

No esim vaikeudet sosiaalisissa suhteissa ja oppimisvaikeuksia molemmilla

Höpsistä.

Ensinnäkin, aspergerin olennaisin piirre on sosiaalisten taitojen heikkous. Assi ei ymmärrä helposti normineurologialla varustettua ihmistä ja hänelle tuottaa vaikeuksia ymmärtää monitasoisia viestejä ja ns. tulkita rivien välejä. Näin siis riippumatta assin HALUSTA olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, KYKYÄ siihen ei kauheasti ole. Kyse ei siis ole introvertti/ekstrovertti-jaosta.

Adhd:n olennainen piirre taas on kyvyttömyys keskittyä ja ylivilkkaus. Hän voi olla erittäinkin hyvä vaistoamaan muiden sanatonta viestintää ja sosiaalisesti taitava. Hänkin voi olla introvertti tai ekstrovertti, siitä jaosta ei adhd:ssäkään ole kyse. Jos adhd:llä on ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä, ne eivät johdu sosiaalisten taitojen puutteesta, vaan vaikeudesta keskittyä.

Kummallakaan ei ole sinänsä vikaa älykkyydessä tai edes oppimisessa - adhd-henkilöt voivat oikealla ja juuri heille sopivalla lääkityksellä kyetä hyvinkin keskittymään ja etenemään opinnoissa. Ja asseissa on hyvinkin akateemisesti päteviä ihmisiä, joskin osalla heistä on vaikeuksia deduktiivisessa ajattelussa ja osa aineista voi olla haasteellisia, koska asseilla on epätasainen kykyprofiili. He siis voivat olla likipitäen neroja oman mielenkiintonsa kohteissa ja täysin onnettomia toisissa aineissa.

Mutta oppimisvaikeuksista ei yleensä assi kärsi.

T. Asperger- ja add-lapsien äiti

Siinä missä ad(h)d ponnistelee tylsiksi kokemissaan asioissa, assi ei edes tajua tylsäksi?

En sanonut noin, eikä se ole noin. Asseilla on normaali älykkyysjakauma, samoin kuin adhd-ihmisilläkin. Asseilla on usein - ei kuitenkaan aina - erityisiä mielenkiinnon kohteita, josta he tietävät valtavasti ja sitten taas voi olla aiheita, jotka eivät voisi heitä vähempää kiinnostaa. Ja tämä on - samoin kuin kykyprofiili - heillä enemmän joko tai kuin normineurologisella keskimäärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka samalla henkilöllä voi olla sekä as että adhd/add, ne eivät ole sama asia ja oireetkin on erotettavissa, juuri sen takia noita yhdistelmädiagnooseja on olemassakin.

Aistijärjestelmä toimii normineurologisella kuin kokenut liikennepoliisi. Aivot ohjaavat eri aistien havainnot oikeaan aivojen osaa, prosessoi havainnot ja tekee niistä johtopäätöksiä salamannopeasti. Autismikirjolaisella aivot prosessoivat eri aistijen havaintoja hitaasti ja huonosti kuin poliisikokelas krapula-aamuna. Tämä vertaus on sopeutumisvalmennuksessa kuultu lastenpsykiatrilta ja se on osuva. Asseille on haastavaa havainnoida samaan aikaan usealla eri kanavalla tulevaa informaatiota - eleitä, ilmeitä, asentoja, äänenpainoa, sanavalintoja, sanontoja, katsetta.

Mikä siellä aivoissa ohjaa, mikä ei aspergerissa toimi normaalisti?

Vierailija kirjoitti:

Oman toiminnan ohjaus taas liittyy siihen, että ihminen kykenee soveltamaan toimintaansa kuhunkin tilanteeseen. Kehittämään itselleen toimintaa ja saattamaan sen onnistuneesti päätökseen kussakin vaihtelevassa tilanteessa. Assit herkästi omaksuvat rutiininomaisen toimintalinjan tilanteessa kuin tilanteessa, vaikka muut osallistujat/olosuhteet olisivat sellaisia, että kannattaisi soveltaa tai toimia jopa kokonaan toisin.

Oman toiminnan ohjaus on siis alisteista sille, mikä aivoissa perimmiltään ohjaa (edellinen kysymys).

Vierailija kirjoitti:

Adhd-henkilöillä harvemmin on ongelmia noissa, joskin totta kai toimeen ryhtyminen ja keskittyminen tekemiseen voi olla hyvin haastavaa. Se on silti eri asia ja johtuu eri syistä, ei ole aistitoiminnan ongelma.

Mistä eri syystä?

Kummankaan syytä ei tiedetä tyhjentävästi, molemmat ovat synnynnäisiä neurologisia piirteitä/syndroomia, joille on osalla asseista ja adhd/add-ihmisistä geneettinen alttius, mutta yhtä hyvin heitä voi syntyä sukuun, jossa ei tunneta ketään toista assia jne.

Ei ole olemassa mitään "mikä perimmältään ohjaa" aivojamme. Aistisäätely on eri kuin vaikkapa tunnesäätely jotka taas ovat eri asia kuin vaikkapa tilan hahmotua ja suunnistaminen.

Ihminen suunnittelee tekemistään eri lailla yksinään kuin vaikkapa sosiaalisessa tilanteessa ja jälkimmäinen on autismikirjolaiselle haastavaa, koska hän ei kunnolla ymmärrä ja osaa ennakoida ja vetää johtopäätöksiä muiden samassa tilanteessa olevien käytöksestä. Adhd-ihmisellä sellaisia ongelmia ei ole, hänen on vain vaikea keskittyä tekemiseen ja ryhtyä toimeen.

31/32

Tämä jatkuva jauhaminen näistä ei ole kenellekään hyväksi, eikä auta näiden ihmisten asemaa. Samallatavoin erilaisia kuin psykopaatit, että ei ole mikään positiivinen ominaisuus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksityiskohtien huomaaminen myös yleistä nais ADHD:eilla ei vain aspergereilla?

Ai miten niin muka? Asperger saattaa olla todella hyvä huomaamaan yksityiskohtia ja suorastaan takertumaan niihin. ADHD ehkä koheltaa, jolloin sivuuttaa ne.

Asperger yleensä pystyy upoutumaan johonkin asiaan tunti- tai jopa päiväkausiksi, jollei ole mitään ulkoista häiriötekijää keskeyttämässä. Ei paljon vaihtelua kaipaa.

Oikeasti näin? Mitä mieltä muut on. -eri

Toki kaikilla on yksilöllistä vaihtelua, mutta tosi on, että asperger saattaa huomata hyvinkin detaljoituja juttuja asioista, ne eivät vain välttämättä ole sellaisia, joihin me neurotyypilliset kiinnitämme huomiota eli niillä ei välttämättä ole hyötyä sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Ne saattavat jopa sekoittaa ja kiinnittää huomiota yhdentekeviin asioihin (siis nt-ihmisen mielestä yhdentekeviin!). Esimerkiksi käymme hakemassa naapurilta rahaa yhteiseen lahjakeräykseen. Lapseni ei muista, mitä sovittiin lahjan antamisesta, mutta hän laskee lyhyen käväisyn aikana kukat naapurin keittiön verhoista.

Ja tosi on, että asseilla on usein ns. erityismielenkiinnon kohteita, joihin he voivat uppoutua ihan tajuttoman intensiivisesti ja josta he tietävät valtavasti. Tyyppiä Greta Thunberg ja ilmastonmuutos. Tätä voidaan hyödyntää tekemisessä.

https://yle.fi/uutiset/3-11197771

31/32

Vierailija kirjoitti:

Tämä jatkuva jauhaminen näistä ei ole kenellekään hyväksi, eikä auta näiden ihmisten asemaa. Samallatavoin erilaisia kuin psykopaatit, että ei ole mikään positiivinen ominaisuus. 

No jopa oli aivopieru. Autismikirjolaiset ja adhd-ihmiset eivät ole julmi ja moraalittomia, kuten psykipaatit, eivätkä kieroile muiden kustannuksella. Päinvastoin he usein joutuvat tuollaisten uhreiksi, koska pyrkivät olemaan loogisia ja rehellisiä.

Mutta kerropa, mikä sairaus sinut saa laukomaan tuollaisia häijyyksiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asperger käsittääkseni pitää säännöistä ja aina samana toistuvista rutiineista. Henkilö, joka yrittää keksiä hampaanpesuun vaihtelua jaksaakseen viitsiä pestä hampaat on ehkä todennäköisemmin addi kuin assi? Addeilla homman nimi on saada aivot sopiville kierroksille (ei liikaa eikä liian vähän), ja toisilla menee helpommin toiseen suuntaan ja toisilla toiseen. Varmaankin alivilkas ADD ja asperger muistuttavat joissain asioissa toisiaan.

Noin yleisesti elämässä monetkin asiat voivat näyttää ulospäin samalta vaikka perimmäinen syy on aivan eri. Esimerkiksi sotkuinen koti voi olla masentuneella, fyysisesti sairaalla, mielenterveyspotilaalla, dementikolla, päihderiippuvaisella, sillä jolla on vaikeuksia ohjata ja priorisoida toimintaa tai sillä jolla ei ole aikaa tarpeeksi.

Olen kuullut joskus sanottavan että asseilla on erilainen huumorintaju kuin muilla mutta en tiedä onko se totta. Adhd ei vaikuta huumorintajuun, ei ainakaan huonontavasti.

Varmaan noissa diagnooseissa on myös virheitä.

Millä tavalla erilainen huumorintaju aspergereilla esimerkiksi? Eikö ADHD ihminen ja neurotyypilliset yleensä myös halua rutiineja?

No ei kai adhd-ihmiset nyt erityisesti rutiineja rakasta. Ainakin itse näin adhd:nä sanoisin, että se on sellainen kaunis ajatus, että sitten joku päivä elämä on sellaista kuin muillakin ja asiat tehdään ajallaan, mutta käytännössä en kestäisi sitä kauaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asperger käsittääkseni pitää säännöistä ja aina samana toistuvista rutiineista. Henkilö, joka yrittää keksiä hampaanpesuun vaihtelua jaksaakseen viitsiä pestä hampaat on ehkä todennäköisemmin addi kuin assi? Addeilla homman nimi on saada aivot sopiville kierroksille (ei liikaa eikä liian vähän), ja toisilla menee helpommin toiseen suuntaan ja toisilla toiseen. Varmaankin alivilkas ADD ja asperger muistuttavat joissain asioissa toisiaan.

Noin yleisesti elämässä monetkin asiat voivat näyttää ulospäin samalta vaikka perimmäinen syy on aivan eri. Esimerkiksi sotkuinen koti voi olla masentuneella, fyysisesti sairaalla, mielenterveyspotilaalla, dementikolla, päihderiippuvaisella, sillä jolla on vaikeuksia ohjata ja priorisoida toimintaa tai sillä jolla ei ole aikaa tarpeeksi.

Olen kuullut joskus sanottavan että asseilla on erilainen huumorintaju kuin muilla mutta en tiedä onko se totta. Adhd ei vaikuta huumorintajuun, ei ainakaan huonontavasti.

Varmaan noissa diagnooseissa on myös virheitä.

Luulisi, että vaikuttaa huumorintajuun. Että adhd:llä olisi joko tosikkomaisempaa, tai sitten lapsenmielinen. Ja aspergerilla outo, kimurantti. Kunhan arvailen.

Sanoisin, että adhd-henkilöillä on erinomainen huumorintaju. Ovat nokkelia, hauskoja ja älykkäitä. Ihan verrattomia (huumoriasioissa ainakin).

Voiko olla nuo molemmat diagnoosit aikuisella?

Mikä on tän hetken oppien mukaan  lääkärien kanta asiaan?

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset etsimällä etsivät diagnooseja että ei tarvitse myöntää että itsellä ei ole käytöstapoja ja on ihan täysi kusipää

Minun tuntemani assit ovat olleet hyvin käyttäytyviä, samoin adhd-ihmiset (joskin vähän rauhattomia joskus). Molemmat ovat usein vieläpä erittäin vilpittömiä ja älykkäitä. Kuitenkin tällaisia neurotyypillisten, huonosti kasvatettujen, ihmisten ala-arvoisia kommentteja ihme kyllä näkee usein. Mistä mahtaa johtua..?

Vierailija kirjoitti:

Voiko olla nuo molemmat diagnoosit aikuisella?

Mikä on tän hetken oppien mukaan  lääkärien kanta asiaan?

Voi olLa, joskin usein käy niin, että iän myötä toinen voi karsiutua poiskin, kun ongelmia paremmin tutkitaan.

Riippuu varmaan tutkivan tahon asiantuntemuksestakin, oma käsitykseni on omien lasten ja tuntemieni kymmenien assien ja adhd-henkilöiden perusteella, että esimerkiksi HUS:n autismiklinikka on aika pätevä tutkijataho ja diagnoosit yleensä osuvat kerralla oikeaan. Lapset ovat siellä 1-3 viikkoa osastojaksolla ja omahoitaja tekee heidän kanssaan testejä ja havainnoi leikkimistä muiden ikätoverien kanssa. Heidät tutkitaan unitutkimuksessa, geenitutkimuksessa, lastenpsykiatrin, -neurologin, puheterapeutin, toimintaterapeutin ja yleislääkärin toimesta. Vanhemmat ja päivähoidon väki jututetaan myös huolella.

Toisin sanoen siellä ainakin lasten tutkinta on erittäin perusteellista.

31/32

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä jatkuva jauhaminen näistä ei ole kenellekään hyväksi, eikä auta näiden ihmisten asemaa. Samallatavoin erilaisia kuin psykopaatit, että ei ole mikään positiivinen ominaisuus. 

No jopa oli aivopieru. Autismikirjolaiset ja adhd-ihmiset eivät ole julmi ja moraalittomia, kuten psykipaatit, eivätkä kieroile muiden kustannuksella. Päinvastoin he usein joutuvat tuollaisten uhreiksi, koska pyrkivät olemaan loogisia ja rehellisiä.

Mutta kerropa, mikä sairaus sinut saa laukomaan tuollaisia häijyyksiä?

Vaasalaisuus ja paska geeniperimä.

Täällä toinenkin ADD nainen vastailee

Noista rutiineista; tykkään suunnitella ja pohtia ja kehittää parempia systeemejä, jotta arki sujuisi jotenkin paremmin. Aina on taustalla sellainen kehittämisideointi taustalla "jos tohon rakentaisin sellaisen kaapin johon just yhdelle hyllylle sopisi nämä mapit ja toiselle näkyvästi avaamaton posti... Ja huomisesta lähtien siivoan joka päivä ruokapöydän ennen lähtöä. Nyt oikeasti pidän tästä kiinni. Laitan jääkaapin oveen kuvan ihanan tyhjästä ja siististä ruokapöydästä motivoimaan!" Ja olen oikeasti innoissani. Ja oikeasti rakentamassa kaappia. Ja ottamassa kuvaa ihanan puhtaasta ruokapöydästä. Mutta siinä on nyt jatkuvasti sen kaapin rakentamisen suunnitteluun ja ideointiin tarvittavat jutut... ja ai niin mun pitäisi sitten siirtää mun kuvat puhelimesta läppärille kun mun pilvipalvelu on ihan täynnä, mutta hitto kun läppäri heittää ne kuvat ihan sikinsokin, todella ahdistavaa... ja ai niin printteri ja läppäri kommunikoi huonosti keskenään jo jinkin aikaa, mun pitäisi laittaa uusi ohjelma ja ai niin se printteri on hautautunut sinne mun työpöydän kamojen alle, pitäisi se ompeluprojekti saattaa päätökseen ai niin munhan piti käyttää siihen vanhoja vaatteita, pitääkin käydä lasten vaatekaapit taas läpi... jne jne.

Jos jostain kumman syystä saan aloitettua jonkun rutiinin rakentamisen, niin hampaat irvessä pystyn ehkä hädin tuskin pitämään sitä yllä kahden viikon ajan. Kun ei rutinoidu. Olen keski-ikäinen, jolla on lapsia, kaksi jo aikuisia, joten esim ruokaa ja tiskejä on tullut hoidettua päivittäin yli kaksikymmentä vuotta. Ei rutiinia. Joka astian laittaminen paikoilleen laukaisee mielettömän ajatusryöpyn ja ylianalysoinnin. Todella uuvuttavaa.

Aivoni ovat kuin jatkuvassa unitilassa (ihan mukavaa kun vilkas sisäinen elämä, mutta tuskallista arjesta selviytymisen kannalta). Uudet virikkeet ja ajatukset buustaavat ne hetkeksi hereille ja pitävät mielen fokuksessa. Kun uutuudenviehätys laimenee, vaipuvat aivot taas siihen unitilaan. Ja se virikkeen laimeneminen tulee aina jotenkin yllätyksenä. Edelleenkin. Aina sitä taas innostuu jostain uudesta, mistä saa virtaa ja näkee jo kuinka vihdoinkin saa "kaiken" hallintaan (tai pliis edes osan) ja sitten uuvahdus ja pettymys kun aivot taas kerran vaipuvat siihen koomaan.

Ja hassua on, että vaikka on niin koomassa, niin kaikki ärsykkeet tunkeutuu sisään eikä niitä pysty oikein mitenkään filtteröimään tai järjestämään ja jatkuvasti on sellainen olo, että niihin kaikkiin pitäisi reagoida, mutta ulospäin ei näy mitään. Myös todella uuvuttavaa.

...

jatkoa edelliseen

Ja kun tuossa, joku kertoi elokuvan katsomisesta, niin minulla se menee niin, että analysoin jo koko elokuvan alkumetreillä, kelaan näytteliöiden sisäisiä tuntemuksia tämän produktion kanssa, mietin miten jotkut asiat on mahdettu tehdä, miten sellaisiin on päädytty, kuinkakohan monta kertaa tämäkin kohtaus on otettu, mitä eri variaatioita on kokeiltu, mikä mahdollisesti on ohjaajan motivaatio, miten ja miksi tulkitsen asioita nyt juuri tällä tavalla, voisinko katsoa eri näkökulmasta, etc etc etc sellainen järjetön eritasoista pulinaa ja itsetietoisuutta välillä hyvin viihdyttvänä sekamelskana, välillä ihan vaan ärsyttävänä mölinänä.

Ihan, ihan joskus lääkitys auttaa. Silloin minulle tulee ikäänkuin iho: minun ja ulkomaailman välillä on jotain, pystyn filtteröimään ja priorisoimaan, en koe välitöntä tarvetta reagoida heti kaikkeen. Saatan oikeasti aloittaa jotain. Ja uskomatonta! jopa saattaa sen päätökseen ilman, että aloitin kymmenen uutta projektia siinä välissä! Se on hieno tunne. Silloin kun lääkitys toimii, pystyn myös tarttumaan niihin tylsiin, rutiininomaisiin tehtäviin. Silloin vain tartun tiskirättiin ja alan putsaamaan tiskipöytää eikä ajatukset ja analyysit ala villisti laukkaamaan kolmeen eri suuntaan yhtä aikaa. Hoidan vaan tavarat paikoilleen ilman ahdistusta, ilman järkyttävää sumua. Ihan vaan hoidan reippaasti ilman sen kummempia tuntemuksia.

Ja eniten kuitenkin harmittaa kun edelleenkin jumiudun liian usein juuri näihin negatiivisiin piirteisiin, ja kiinnitän liikaa huomiota siihen mikä ei suju (taaskaan), kuin asiohin, jotka kyllä teen ja hoidan. Ja niihin positiivisiin piirteisiin joita luojan kiitos myöskin on add:ssä.

Sori tästä ajatusryöpystä :}

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon Add

1. En osaa itse tehdä rutiineja, mutta rutiinit helpottaisivat elämää. Näin aikuisena elämä levinny vähän käsiin.

2. Huomaan yksityiskohdat ja saatan jäädä niihin kiinni, eli esim nään leffasta vaan jotain outoja kohtia ja muuten leffa menee ohi. Esim saman kohtauksen aikana kaljatuopin pinta liikkuu ees taas, että ekana sitä on vähän sitten lisää jne.

Mun pitää keskittymällä keskittyä, että juoni ei mene ohi.

3. Pystyn ylikeskittymään mielenkiintoisiin asioihin, sillon unohdan syödä&juoda vaikka koko päivän, kunnes tulee keskeytys, esim mies tulee kysymään mitä oot tehnyt.

4. Omaan kyllä normaalit hyvät käytöstavat, en voisi koskaan syyttää huonoa käytöstä diagnoosilla, sillä pilaa vain diagnoosin.

5. Osaan kyllä suunnitella elämää.

6. En osaa hahmottaa aikaa, että kauanko johonkin menee jne joko yliarvioin tai aliarvioin sitä.

7. ....en muista enää mitä tässä piti listata

Mielenkiintoista, varsinkin 2. kohta.

Miten niin?

Heh, kysyt vaikeita... Koska  olen vasta hiljaittain tajunnut, kuinka eri tavoin ihmiset voivat havainnoida maailmaa. Ja koska tuo ehkä auttaa ymmärtämään paremmin erästä sukulaista. 

Toisaalta pystyn ehkä jotenkin kuvittelemaan tunteen, kun mietin että on olemassa ihmisiä, joiden puhe menee ns. "suoraan toisesta korvasta läpi, ainakin minulla." Ihan ekana tuli mieleen YouTuben ehdottama video, jossa puhuu henkilö nimeltä edward Snowden - video oli saanut paljon katselukertoja (ilmeisesti kaikilla ei mene ohi) ja aihe vaikutti ajankohtaiselta. Mutta en kerta kaikkiaan ymmärrä, mistä hän puhuu, sillä hänen puheensa on niin monotonista, etten jaksa keskittyä siihen.  

Näitä on ollut valaisevaa lukea. Hieman paremmin ehkä pystyy ymmärtämään minkälaisia haasteita adhd tai asperger aiheuttaa. Mielelläni lukisin lisää.