Lue keskustelun säännöt.
Puoliso, koira ja ristiriita
21.11.2021 |
Jos jollakulla olisi kokemusta samankaltaisesta tilanteesta tai vertaistukea tarjottavana, olisin kiitollinen.
Lyhyesti: olen elellyt uusperheessä pitkään. Olimme puolisoni kanssa molemmat eronneet tahoillamme, kun tapasimme. Puolisollani oli ennestään lapsi, ja minulla oli ennestään koira (minulla ei siis ole omia lapsia - en voi niitä saada, ja kaikeksi onneksi en koskaan omaa lasta suuremmin halunnutkaan). Mutta olen todella eläinrakas, ja elänyt lemmikin kanssa vuosikymmenet.
Olemme puolisoni kanssa naimisissa ja maksamme yhteistä asuntolainaa, eli sitoutumisen aste on näillä mittareilla tarkasteluna korkea. Kaikki on perhekuviossamme toiminut hyvin, ja suhde on aina ollut harmoninen, jopa hämmästyttävänkin harmoninen. Ainakin siihen asti, kun koirani kuoli.
Koira eli kanssani pitkään ja oli minulle kovin rakas. En ole ajatellut jatkavani elämääni ilman koirakaveria. Puolisoni kuitenkin ilmoitti varsin ykskantaan, että hän ehdottomasti vastustaa ajatustani uudesta koirasta. Minkäänlaisesta koirasta, rotuun, kokoon, tyypilliseen luonteeseen katsomatta. Syy: koska hän ei ole eläinihminen, eikä hän halua, että hänen kodissaan on lemmikkiä. Hän sietää niitä vain vaivoin, ja koirat aiheuttavat hänelle ärtymystä.
En odota puolisoltani koiran suhteen mitään. Hoidin koirani viimeistä piirtoa myöten itse ja kustansin kaiken siihen liittyvän itse. Tilanne oli siis sen suhteen sama kuin jos olisin asunut yksin. Puolisoni ei tarvinnut panostaa koiraan millään tavalla. Mutta silti, puolisoni sanoin, koira oli "aina tiellä". Ja nyt hän on sitä mieltä, että koska hän on vuosia sietänyt minun lemmikkiäni, minun on nyt syytä tulla vastaan ja suostua elämään koiratonta elämää.
Tämän herättämiä tunteita on todella vaikea käsitellä. Tunnen surua, epäuskoa, vihaa ja katkeruutta. Puolisoni vapaasta tahdostaan valitsi elämän minun kanssani, vaikka minulla oli jo lemmikki, kun tutustuimme. Lisäksi puolisollani on oma lapsi, jonka kanssa touhuta, jota rakastaa ja jonka varttumista seurata. Minäkin viihdyn lapsen kanssa, ja tulemme hyvin juttuun. Kuitenkin koira oli minun oma erityinen kaverini, minun juttuni, lenkkiseurani ja arkeni ilo. Koira oli minulle valtavan tärkeä.
Nyt ajattelen jälkiviisaasti, että olisinpa tehnyt tämän asian riittävän selväksi heti tavatessa. Olisinpa silloin sanonut: kuulehan, minulla tulee varmaankin aina olemaan lemmikki, joten ota tai jätä. Nyt se on paljon hankalampaa...
En vielä tiedä, saisinko puhumalla puolisoni päätä käännettyä, mutta nykytilanne on tietysti mahdoton. Puolisoni ei ole paha tai tyhmä ihminen, hän on vain jollakin tavalla täysin kyvytön tajuamaan, millaisen asian minulta riistää asettumalla poikkiteloin lemmikin hankinnassa. Turhauttavinta koko hommassa on se, että meillä ei ole muita ristiriitoja, ja elämä on muuten hyvää. Mutta pelkään todella, että tämä syö välejämme ja kylvää sellaiset katkeruuden siemenet, joista en pääse eroon. On vaikea katsoa puolisoni mukavia puuhailuja lapsensa kanssa, ja lähteä sitten yksin iltalenkille marraskuun pimeään.
Kommentit (170)
Koirasta on riesa paljon sille miehelle, koska koira sitoo sinua.
Etkö tajua. Joudut kaikkialta lähtemään, kun koira tarvitsee hoitoa.
Joku kutsuu mökilleen, koira riesana.
Vaikka sä huolehdit siitä, joutuu myös mies sietämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tämä koiriin rajoitu.
Nainen haluaa ja miehen kuuluu se mahdollistaa. Eikö tuo ole hetero suhteen dynamiikka.
Nainen voi myös kääntää omat tekonsa asioiksi joista mies on naiselle velkaa. Esimerkiksi minä hoidan kodin ja sinä siellä vain nautit. Mies ei kuitenkan pyydä, eikä ole pyytänyt, vaimoa sisustamaan asuntoa. Päinvastoin mies olisi jopa toivonut kyseisen operaation rahoja käytettävän johonkin muuhun. Jos itse haluaa sisustaa. Se on ihan ok, mutta ei pidä odottaa muilta palveluksia työstä jonka on itselleen halunnut.
Naiset voisivat olla enempi sellaista stand alone together ideologiaa.
Vierailija kirjoitti:
Nainen voi myös kääntää omat tekonsa asioiksi joista mies on naiselle velkaa. Esimerkiksi minä hoidan kodin ja sinä siellä vain nautit. Mies ei kuitenkan pyydä, eikä ole pyytänyt, vaimoa sisustamaan asuntoa.
Ja mies ilmoittaa äitinsä ja siskojensa tulevan kylään ja nainen haukutaan alimpaan maanrakoon naisena, emäntänä, äitinä, ihmisenä kun ei ole silittänyt kevätverhoja, leiponut riittävän montaa lajia tarpeeksi hyviä pikkuleipiä, suurustanut ruskeaa kastiketta oikein, imuroinut matonhapsuja suoraan, pyyhkinyt pölyjä katosta, virkannut itse pöytäliinoja jne. jne. jne. sillä aikaa kun mies lötköttelee sohvalla ja mankuu lisää pikkuleipiä äitinsä reseptillä eikä kenenkään mielestä ole tehnyt mitään pahaa koska nainen on yksin syyllinen jokaiseen asiaan joka kodinhoidossa ja vieraiden kestitsemässä on pielessä.
Valitettavasti suosittelen laittamaan lusikat jakoon.
Jos olet henkeen ja vereen koira ihminen joka haluaa omistaa lemmikin ja haluat jakaa koiran kans kaiken sänkyä myöten vaikka mies ei välitä elää koiran kans.
Tiedän miltä miehestäsi tuntuu.
Menin yhteen kumppanin kans jolla ei ollut koiraa vaan niitä oli hänen vahemmillaan ja kun yhteen mentiin saatiin heiltä koira( taisi anoppi pistää tahallaan kapuloita rattaisiin) josta mies ei halua luopua vaikka tuli selväksi että en välitä asua lemmikki eläimien kans.
Luovuin itselle tärkeistä asioista, mutta mies ei voi elää ilman lemmikkiä. Siitä ei tullut mitään.
Pidän itse eläimistä kaikista mahdollisista mutta
En voisi asua niiden kans.
Rakastan silti eläimiä koiria ja kissoja mutta minusta ne ei kuulu tiettyihin ympäristöihin ja ne vaatii yhtä paljon kuin lapset. Pidän mutta en halua omistaa.
Mieheni haluaa omistaa mutta ei ymmärrä kuinka paljon vaatii lemmikki ja se oli minun hoidettavissa aina. 😔
Ei tuu onnistuu teidän yhteinen elämä AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen voi myös kääntää omat tekonsa asioiksi joista mies on naiselle velkaa. Esimerkiksi minä hoidan kodin ja sinä siellä vain nautit. Mies ei kuitenkan pyydä, eikä ole pyytänyt, vaimoa sisustamaan asuntoa.
Ja mies ilmoittaa äitinsä ja siskojensa tulevan kylään ja nainen haukutaan alimpaan maanrakoon naisena, emäntänä, äitinä, ihmisenä kun ei ole silittänyt kevätverhoja, leiponut riittävän montaa lajia tarpeeksi hyviä pikkuleipiä, suurustanut ruskeaa kastiketta oikein, imuroinut matonhapsuja suoraan, pyyhkinyt pölyjä katosta, virkannut itse pöytäliinoja jne. jne. jne. sillä aikaa kun mies lötköttelee sohvalla ja mankuu lisää pikkuleipiä äitinsä reseptillä eikä kenenkään mielestä ole tehnyt mitään pahaa koska nainen on yksin syyllinen jokaiseen asiaan joka kodinhoidossa ja vieraiden kestitsemässä on pielessä.
Kuvailemassasi skenaariossa naiset haukkuvat naista. Miksi se on miehen vika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaimo halusi koiran minä vastustin. Koira otettiin. Vaimo lupasi hoitaa.
Aamulenkit kuuluisi kuulemma minulle ja olen epäreilu kun en tee niitä. Olen muistuttanut toistuvasti mitä sovimme koiraa hankittaessa. Jopa itkemällä on päätäni yritetty kääntää.
Toinen asia on siivoaminen. Koirista tulee karvaa ja mukana kulkeutuu muutakin ainetta kotiin. Tästä jaksaa vaimo valittaa. Ei minua niinkään epäsiisteys häiritse, mutta valittaminen käy hermoille välillä.
Kolmas asia on vaimon menemiset. Ennakkoon ei ollut ongelma. Koiranhoitajia ja koirahotelleja on kuulemma paljon. Kummasti niitä ei sitten olekkaan löytynyt. Hirveä kriisi jos minulla ja hänellä meno yhtäaikaa ja koiraa pitää hoitaa. Epäreilua jos minä menen. Olen kertonut että tätä hän itse halusi, minä yritän hänet tältä pelastaa.
Oletteko te naiset jotenkin syyntakeettomia, eli voiko sopimusta koiranhoidosta kanssanne ennakkoon tehdä?
Ei tuo liity naisiin tai koiriin, vaan ihan yleiseen kyvyttömyyteen kantaa vastuuta tai suunnitella ratkaisujaan realistisesti. Vaikea käsittää tuota yhtä aikaisista menoista syntyvää showta, menot sovitaan ajoissa ja yhdessä mietitään ennakkoon miten menetellään. Eikö hänellä ole sopiessa mielessä, että mites koiran kanssa teen? Kun täytyy riitelemään alkaa? Olet epäkypsän henkilön kanssa ja sitä ei valitettavasti koirattomuuskaan muuta.
Jotkut saa kaikesta ongelman ja joillakin kaikki ongelmat hoituu. Kannattaa valita jälkimmäinen pariksi, ellei itsekin ole ensimmäinen.
Olisi mielenkiintoista tietää, mitä aloittajan perhe-elämälle tapahtui sitten puolitoista vuotta sitten =). Hankittiinko perheeseen koiraa vai laitettiinko lusikat jakoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen voi myös kääntää omat tekonsa asioiksi joista mies on naiselle velkaa. Esimerkiksi minä hoidan kodin ja sinä siellä vain nautit. Mies ei kuitenkan pyydä, eikä ole pyytänyt, vaimoa sisustamaan asuntoa.
Ja mies ilmoittaa äitinsä ja siskojensa tulevan kylään ja nainen haukutaan alimpaan maanrakoon naisena, emäntänä, äitinä, ihmisenä kun ei ole silittänyt kevätverhoja, leiponut riittävän montaa lajia tarpeeksi hyviä pikkuleipiä, suurustanut ruskeaa kastiketta oikein, imuroinut matonhapsuja suoraan, pyyhkinyt pölyjä katosta, virkannut itse pöytäliinoja jne. jne. jne. sillä aikaa kun mies lötköttelee sohvalla ja mankuu lisää pikkuleipiä äitinsä reseptillä eikä kenenkään mielestä ole tehnyt mitään pahaa koska nainen on yksin syyllinen jokaiseen asiaan joka kodinhoidossa ja vieraiden kestitsemässä on pielessä.
Kuvailemassasi skenaariossa naiset haukkuvat naista. Miksi se on miehen vika?
On miehen vika ettei hän osallistu ja ota vastuuta vaan laiskottelee ja jättää kaiken naisen vastuulle, joka näin ollen myös saa vihat päälleen kaikesta.
Mitä jos asuu eri asunnoissa ja sulla on mahdollisuus taas koiraan. Voiko tuo ristiriita/tunteet johtaa eroon vai jatkoon lähekkäin asuen parisuhteessa. Olisi tietenkin hankala lähteä eri asuntoihin, jos ensin pitää myydä nykyinen asunto ja mitäs jos se tuntuu kodilta. Vaikka uusikin asunto voi muuttua kodiksi, jos on vaikka luhtitalo tai pieni ok-talo. Väkisin ei tietysti voi koiraa tuoda toisen elämään, kuten ei kissaakaan saati jänistä. Mutta jos pitää koirista, olisi vaikea elää ilman. Entä miksi uusi koira häiritsisi häntä, oliko rodussa joku ongelma hänelle vai kaikki koirat ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja haluaako hän suojella lastaan koiralta vai muut syyt.
Ap sulle osui mahtava koira. Minullekin osui upea yksilö koiraksi. Otin sen kuoltua uuden, ja se on ongelmallinen.
Voi olla, että seuraava koira on villi häirikkö pitkään.
Mua lohduteltiin, että se rauhoittuu siihen 10 vuoden ikään mennessä.
Miten jos ottaisit vaan hoitokoiran silloin tällöin? Minulla on ollut jopa kuukauden jaksoja hoitokoira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille varmaan tulee tämä tilanne eteen kun nuo nykyiset eläimet heittää veivinsä. Ovat siis kumppanin koirat. Itse olen aina jossain määrin tykännyt koirista ja on ollut omakin, mutta nyt tuntuu siltä että ne on nähty tämän elämän osalta. Eläimet määrittää aika paljon mitä voi tehdä ja koska. Ja vaikka itse huolehtisin 0% koirien asioista niin ne vaikuttaa kyllä todella suuresti minunkin elämään joka ikinen päivä. Saas nährä.
Sanot sille miehellesi, että sinä otat koiran, hänen ei tarvitse, kun ei sellaista halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muuten lähde vaimo koiraa viemään jos sataa, on kylmä, on aikainen, on myöhä tai jos muuten on ollut rankkaa. Ihan sama mitä lupaa kun koiraa hankitaan.
Jos on hyvä keli ja vapaapäivä niin saattaa käydä, ehkä.
On kokemusta. Kolmas koira menossa.Paremmin en olisi osannut sanoa.
Vaimo haluaa uuden koiran. Nyt ei kuulemma jää mun vastuulle, koska tilanne on ihan eri kuin silloin viimeksi.
Ei hänellä onneksi ole edes varaa uuteen koiraan.Eiköhän se ole niin että on sekä miehiä että naisia jotka haluavat lemmikin mutta niiden hoito jää sille toiselle vastuuntuntoisemmalle puolisolle. Kyse ei ole sukupuolesta vaan ihmisen luonteesta.
Kokemusta tästä on. Otimme yhteistuumin koiria. Puoliso harrastaa nykyisin niitä katoan-enkä-kerro-milloin-tulen-takaisin-temppuja.
Sen takia emme tule ottamaan enää uusia lemmikkejä. Itse en pääse koskaan reissuun, kun toinen ei tajua, ettei lemmikit pärjää 8 tuntia kauemmin ilman ulkoiluttajaa ja hoitajaa.
Huvittavaa miten heti alkumetreillä oletettiin että mies on se pahis joka ei halua koiraa. Ap ei missään kohtaa puhunut muusta kuin puolisosta.
Ap täällä, olipa uskomatonta löytää vanha ketju uudestaan vironneena. Voinkin kertoa kuulumiset!
Yhdessä eletään yhä ja elämä on hyvää ja raiteillaan. Tämä ketju tsemppasi minua käymään aikoinaan ne hyvin tarpeelliset keskustelut puolisoni kanssa. Sain hänet käsittämään asian merkityksen minulle, ja päädyttiin siihen että jos ja kun yhdessä halutaan olla, ei hän voi koiraa minulta kieltää, eikä lopulta haluakaan.
Tässä väliaikana on tapahtunut sellaisia itsestä riippumattomia asioita, jotka ovat lemmikin laittoa väkisin vähän lykänneet. Mutta tiedän, että koirakaveri minulle tässä vuoden-parin sisällä taas tulee, ja niin tietää puolisokin, ja on asian kanssa hyvin sinut. Koiran tyyppi ja rotu valitaan yhdessä ja siitäkin on jo jutteluja käyty. Vastuu tulee tietysti olemaan pääsääntöisesti minulla, ja se on ihan luonnollista - aiemman koiranihan hoidin kokonaan itse.
Asia siis ratkesi avoimella, rauhallisella kommunikaatiolla, toisen kuuntelulla ja myös käymällä läpi sitä, mitkä asiat ovat meille kummallekin yhdessä ja erikseen tässä elämässä tärkeitä.
Yhteisessä kodissa on siis tilaa meille kaikille, ja liekö sattumaa vai ei, mutta puolison lapsikin on viime aikoina ihan oma-aloitteisesti ruvennut puhumaan että olisi kiva jos meidän kodissa olisi taas koira :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan valtava red flag on, jos eläimet aiheuttavat vain ärsytystä. Etenkin jos on elänyt eläinten kanssa ja saanut tutustua niihin. Kiinnostuksen puute ja kokemattomuus erikseen, ei kaikkien tarvitse olla kiinnostuneita eläimistä. Mutta että ne herättävät vain negatiivisia tunteita. Kertoo ihmisen luonteesta minulle sen, että on itsekeskeisyyttä tai jotain tunnevajausta. Ja kappas, heijastuu tässä myös ap:hen nyt kun ajattelee, joten näin taitaa todella olla.
OT, mutta en automaattisesti vetäisi yhtäkuin-viivaa eläinrakkauden ja hyvän ihmisen välille oman kokemukseni perusteella. Isäni on ihan pesunkestävä oppikirjaesimerkki narsistista, ja rakastaa eläimiä. Niiden kanssa kun saa olla aina johtaja ja pomo, jota eläimet uskollisesti seuraavat ja tottelevat (helpommin kuin ihmiset), ja isälle tällainen valta-asetelma on aina hyvä. Hänen eläinrakkaus ei siis kumpua empat
Itsekin tiedän useamman varsin narsistisen ihmisen, joka voi olla hyvinkin ilkeä ja empatiakyvytön esim. ystäviään kohtaan, mutta kuitenkin hän on hyvin eläinrakas ja muistaa aina toitottaa, kuinka tärkeää on kohdella eläimiä kunnioittavasti... (Toki on, mutta huvittavaa on se ettei sama näemmä koske kanssaihmisiä.)
Ja se, ettei halua mielellään juuri koirien lähellä olla tai niitä kotiinsa karvoineen ja eritteineen, ei todellakaan tarkoita automaattisesti sitä että ihminen olisi yleisesti "eläinten vihaaja". Minusta on vähän huvittavaa, että moni koirarakas julistaa itsensä "eläinrakkaaksi", vaikkei välttämättä lainkaan ole kiinnostunut muista eläimistä kuin koirista - sama henkilö voi siis silti esimerkiksi avoimesti inhota monia eläimiä, joita ei yleisesti ottaen pidetä niin söpöinä.
Eli: eläimistä voi yleisesti ottaen tykätä ja haluta niille hyvää, vaikkei kaikista lemmikeistä ja maailman eläimistä satukaan pitämään. Hyvin harva eläinrakaskaan ihminen tykkää joka ikisestä eläimestä ja saattaa jopa avoimesti inhota joitain harvinaisempia lemmikkejä, esim. liskoja. Tämä ei ole lainkaan harvinaista, ja silti samat ihmiset pitävät heti tunnekylmänä ja hirveänä, jos ei satu juuri heidän koirastaan pitämään.
Vierailija kirjoitti:
No eihän mies voi yksin tuollaista sanella. Ei meilläkään mies halunnut koiraa, mutta minulle se oli niin tärkeää, että otin kuitenkin. Hyvin ovat sopeutuneet.
Ei myöskään nainen voi asiaa yksin sanella
Vierailija kirjoitti:
Eihän tämä koiriin rajoitu.
Nainen haluaa ja miehen kuuluu se mahdollistaa. Eikö tuo ole hetero suhteen dynamiikka.
Nainen voi myös kääntää omat tekonsa asioiksi joista mies on naiselle velkaa. Esimerkiksi minä hoidan kodin ja sinä siellä vain nautit. Mies ei kuitenkan pyydä, eikä ole pyytänyt, vaimoa sisustamaan asuntoa. Päinvastoin mies olisi jopa toivonut kyseisen operaation rahoja käytettävän johonkin muuhun. Jos itse haluaa sisustaa. Se on ihan ok, mutta ei pidä odottaa muilta palveluksia työstä jonka on itselleen halunnut.
Naiset voisivat olla enempi sellaista stand alone together ideologiaa.
No ei ole heterosuhteen dynamiikka. Jos itse ottaa sellaisen naisen ja vielä jää siihen parisuhteeseen, jossa nainen jyrää mielipiteesi ihan täysin niin voi kyllä aikuisena miehenä katsoa peiliin.
En viitannutkaan korrelaatioon tuohon suuntaan, ymmärrän pointtisi. Sitten on vielä "tekopyhyys", ollaan muka eläinten asialla, mutta kyse on vain fasadista, eikä aate yllä toiminnan tasolle.