Mikä siinä ennakkoperinnön antamisessa on niin vaikeaa?t.ammattivalittaja
Jos appivanhemmat antaisivat nyt ennekkoperintöä saataisiin hommattua isompi ja parempikuntoinen talo eihän sillä enää 20v päästä mitään tee kun poika on muuttanut pois kotoa.
Kommentit (87)
Tuo 300 000 euroa ei ole mitenkään erityisen paljon, etenkin kahden ihmisen omaisuudeksi. Sitä rahaa voivat tarvita vielä kipeästi itse. Ja jos raha on kiinni asunnossa niin ajattelitteko sitten asua kolme sukupolvea yhdessä ja siskon perhe myös siellä? Vai miten se siskon osuus hoidetaan?
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 18:37"]
Tuo 300 000 euroa ei ole mitenkään erityisen paljon, etenkin kahden ihmisen omaisuudeksi. Sitä rahaa voivat tarvita vielä kipeästi itse. Ja jos raha on kiinni asunnossa niin ajattelitteko sitten asua kolme sukupolvea yhdessä ja siskon perhe myös siellä? Vai miten se siskon osuus hoidetaan?
[/quote]
Heillä on metssä,maata,säästöjä,osakkeita yms mitkä voisi rahaksi laittaa.ap
Ennakkoperinnön antamisessa on se vaikeus, ettei kuolemaa haluta kohdata. Järkevä ihmienn alkaa jakaa omaisuuttaan jo 60-vuotiaana. Neljä tonttua lapsille joka vuosi tekee 20 vuodessa paljon. Sen verran kannattaa pesämunaa jättää, että perintöverot tulee maksettua.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 18:35"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 18:31"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 18:28"]
Ilmeisesti ette ole naimisissa tai teillä on avioehto, jos et hyötyisi perinnöstä ja et siis aikoisi asua uudessa talossa , joka on hyötymistä. Miten joku voi ajatella, että kuuluisi saada ennakkoperintöä, tajuttoman itsekästä. Ennakkoperinnön antaminen kuuluu olla antajasta lähtöisin niin kuin lahjankin antaminen.
[/quote]
sitähän ap ajaa takaa. Ihmetyttää miksei ei appivanhemmat halua lapselleen tai lapsenlapsilleen antaa?
minulla on paljon varallisuutta ja ilman muuta jaan sitä jo lapsilleni. Mm yksi sijoitusasunto hankittuna niin että se on aikanaan lasten omaisuutta. Toivon ilman muuta, että lapsillani on paremmat lähtökohdat kuin itselläni.
olen huomannut kyllä saman lähipiirissä, suuret ikäluokat ovat kitupiikkejä, jotka eivät omastaan luovu vaikka olisi yllin kyllin.
[/quote]
Niin lapsen ja etenkin lapsenlapsen etu se olisi ja mä kyllä maksan jo nyt asumisestani täällä ja maksaisin sitten miehen uudessa asunnossakin eli se siitä ahneudesta ja mun hyödystäni.ap
[/quote]
niin tietenkin. Luulisi että haluaisivat nimenomaan nyt teille paremmat olosuhteet, kun siihen on tarvetta. Lapsiperheessä tila ja raha on lähes poikkeuksetta tiukalla vaikkei nyt köyhyysrajalla olisikaan.
ihan syystä olet harmissasi asiasta, olisin itsekin - ja olen ollut.
voin täydentää, että meillä oli aikanaan ihan sama tilanne. Sitten melko nopeaan tahtiin vaurastuimme emmekä enää tarvitsisikaan taloudellista tukea muilta. Meillä tuo sama pihtaaminen ylti kaikkeen, saadaanko käyttää mökkiä, miten paljon antavat lastenhoitoapua ym. Uskon, että meidän kohdalla se oli isovanhempien ihan yleinen pihi luonne. Lisäksi ajatus siitä, että koska he ovat joutuneet elämään niukasti aikanaan, meidänkin pitäisi.
Sitä ihmettelen myös monen kuusikymppisen kohdalla. Rahoissa roikutaan, kuin ne saisi hautaan mukaansa. Yleensä ne, joilla on paljon rahaa, miettivät näitä asioita jo verotussyistä. Semivarakkaat urpoilevat perinnön verottajalle.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 18:41"]
Ennakkoperinnön antamisessa on se vaikeus, ettei kuolemaa haluta kohdata. Järkevä ihmienn alkaa jakaa omaisuuttaan jo 60-vuotiaana. Neljä tonttua lapsille joka vuosi tekee 20 vuodessa paljon. Sen verran kannattaa pesämunaa jättää, että perintöverot tulee maksettua.
[/quote]
Verottomasti sen voi kuitenkin tehdä vain joka kolmas vuosi. 20 vuodessa 23 994 euroa per lapsi eli ei sillä vielä mitään isoja omaisuuksia jaeta. Lisäksi harvan omaisuus on likvidissä muodossa niin että sen voisi antaa pois ennen kuolemaansa.
Juuri näin. Kun suuret ikäluokat siirtyvät ajasta iäisyyteen, heidän lapsensa ovat jo eläkeläisiä. Ei silloin enää mitään perintöjä tarvita. Nyt lasten ollessa pieniä sitä oltaisiin tarvittu.
meillä siirtyy suoraan isovanhempien perintö lapsenlapsille, ei tarvita itse sitä enää.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 18:48"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 18:41"]
Ennakkoperinnön antamisessa on se vaikeus, ettei kuolemaa haluta kohdata. Järkevä ihmienn alkaa jakaa omaisuuttaan jo 60-vuotiaana. Neljä tonttua lapsille joka vuosi tekee 20 vuodessa paljon. Sen verran kannattaa pesämunaa jättää, että perintöverot tulee maksettua.
[/quote]
Verottomasti sen voi kuitenkin tehdä vain joka kolmas vuosi. 20 vuodessa 23 994 euroa per lapsi eli ei sillä vielä mitään isoja omaisuuksia jaeta. Lisäksi harvan omaisuus on likvidissä muodossa niin että sen voisi antaa pois ennen kuolemaansa.
[/quote]
mitä turhaan pitämään rahaa kiinni, jos läheiset tarvitsevat apua? Tämä on ihan järjestelykysymys ja omasta tahdosta kiinni.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 18:49"]
Juuri näin. Kun suuret ikäluokat siirtyvät ajasta iäisyyteen, heidän lapsensa ovat jo eläkeläisiä. Ei silloin enää mitään perintöjä tarvita. Nyt lasten ollessa pieniä sitä oltaisiin tarvittu.
meillä siirtyy suoraan isovanhempien perintö lapsenlapsille, ei tarvita itse sitä enää.
[/quote]
No se onkin paljon helpompi antaa kuin alkaa irrottamaan omasta omaisuudesta jotain osasia. Yleensähän valtaosa on kiinni asunnossa ja ehkä vielä mökissä lisäksi.
Itsekin olen tuollaisen sijaisperimisperinnön aikanaan saanut.
Jos ovat jo antaneet kaiken liikenevän sille miehen siskolle? Tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus eivät ole itsestäänselvyyksiä.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 18:54"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 18:49"]
Juuri näin. Kun suuret ikäluokat siirtyvät ajasta iäisyyteen, heidän lapsensa ovat jo eläkeläisiä. Ei silloin enää mitään perintöjä tarvita. Nyt lasten ollessa pieniä sitä oltaisiin tarvittu.
meillä siirtyy suoraan isovanhempien perintö lapsenlapsille, ei tarvita itse sitä enää.
[/quote]
No se onkin paljon helpompi antaa kuin alkaa irrottamaan omasta omaisuudesta jotain osasia. Yleensähän valtaosa on kiinni asunnossa ja ehkä vielä mökissä lisäksi.
Itsekin olen tuollaisen sijaisperimisperinnön aikanaan saanut.
[/quote]
viisautta. Ihmettelen jälkikäteen, miksi isäni, syntynyt-49, esimerkiksi piti kokonaan itsellään vanhemmiltaan saamansa perinnön aikanaan. En silloin osannut sitä kummastella. Heillä oli jo iso talo, mökki, sijoitusasuntoja, metsää ja ihan rahaa tilillä, olivat jo eläkkeelläkin. Euroakaan ei tullut meille lapsille. Miksiköhän? Ostin samoihin aikoihin ensimmäisen asuntoni ja siskoni sai kaksi lasta.
ehkä nämä ovat niitä asioita, joista seuraava polvi sitten on viisaampi. Olisin varmasti tosi katkera, jos olisimme edelleen vähävaraisia. Nyt enää jotenkin loukkaantunut.
Jos appivanhemmilla on n 300 000 e omaisuus, niin eiköhän se suurelta osin ole kiinni heidän kodissaan? Näin yleensä Suomessa. Ja onko heillä muuta, helposti rahaksi muutettavaa omaisuutta? Nykymaailman aikaa tosin rahaa on hyvä olla myös eläkevuosiksi, jos tarvitsee palveluita ostaa tai käyttää yksityistä terveydenhoitoa. Siinä menee helposti kymmeniä tuhansia. Kun isäni kuoli, äitini eläke ei riittänyt kattamaan menoja ( ja äitini oli liikuntavammainen, eikä juonut, polttanut, ostellut vaatteita, mutta lääkkeet, palvelut ja asuminen vei rahat. Joku kuukausi joutui turvautumaan säästöihin, onneksi niitä oli.
Mun isä voitti Lotossa suht ison summan, mutta ei miljoonia kuitenkaan. Teetti kattoremontin, osti uuden auton, telkkarin jne. Laittoi sitten loput säästöhenkivakuutukseen, saadaan siskon kanssa ne sitten aikanaan. Isä on 65v ja elää helposti ainakin 20 vuotta. Siskon kanssa mietittiin, että eipä siitä meille sitten enää iloa ole, ne asuntovelat on nyt. Menee sitten lapsenlapsille suoraan, taitavat tarvita siinä kohtaa rahaa enemmän kuin me.
Munkin vanhemmat on pitäneet itse saamansa perinnöt itsellään vaikka ovat itse jo aikoja sitten velattomia ja eläkkeellä. Mutta vaikee sitä on mennä pyytämäänkään, kun eivät tajua itse antaa.
Lisäksi on vanhemmiltaan saaneet tontin, ilmaista rakennusapua ja ilmaisen päivähoidon lapsilleen.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 19:05"]
Mun isä voitti Lotossa suht ison summan, mutta ei miljoonia kuitenkaan. Teetti kattoremontin, osti uuden auton, telkkarin jne. Laittoi sitten loput säästöhenkivakuutukseen, saadaan siskon kanssa ne sitten aikanaan. Isä on 65v ja elää helposti ainakin 20 vuotta. Siskon kanssa mietittiin, että eipä siitä meille sitten enää iloa ole, ne asuntovelat on nyt. Menee sitten lapsenlapsille suoraan, taitavat tarvita siinä kohtaa rahaa enemmän kuin me.
[/quote]
siis mitä ihmettä? Ettekö te saaneet mitään siitä?
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 19:09"]
Munkin vanhemmat on pitäneet itse saamansa perinnöt itsellään vaikka ovat itse jo aikoja sitten velattomia ja eläkkeellä. Mutta vaikee sitä on mennä pyytämäänkään, kun eivät tajua itse antaa. Lisäksi on vanhemmiltaan saaneet tontin, ilmaista rakennusapua ja ilmaisen päivähoidon lapsilleen.
[/quote]
ihan sama tilanne meillä. Mihinkään eivät niitä perintöjä tarvinneet. Lastenhoidosta, Mummi hoiti meitä lähes päivittäin. Itse joudutaan ostamaan lastenhoitoapua, kun heillä on omat menot.
Minäkin olen joskus ajatellut, että ei siitä perinnöstä ole iloa 65-vuotiaana, kun itsekin on eläkeiän kynnyksellä. No, nyt oon sitten perinyt satoja tuhansia, mutta jostain syystä ei siitä ole iloa nytkään. Toki se helpottaa elämää, MUTTA... Jotenkin toivon, etten olisi koskaan etukäteen perintöä ajatellutkaan, kun kerran sainkin sen sitten 'liian aikaisin'. Ikään kuin olisin toivonut läheiseteni kuolemaa, jotta oma elämäni olisi helpompaa. Ikään kuin oma palkkani ja varakkuuteni ei olisi ollut riittävästi.
Siis eikö eläkeläisellä ole menoja? Talot ei tartte remonttia, uusia koneita ei tartte ostaa, lääkärillä ei tartte käydä, hampaita ei tartte korjailla? Uutta autoa ei tartte, puhumattakaan vaatteista yms.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 19:12"]
Minäkin olen joskus ajatellut, että ei siitä perinnöstä ole iloa 65-vuotiaana, kun itsekin on eläkeiän kynnyksellä. No, nyt oon sitten perinyt satoja tuhansia, mutta jostain syystä ei siitä ole iloa nytkään. Toki se helpottaa elämää, MUTTA... Jotenkin toivon, etten olisi koskaan etukäteen perintöä ajatellutkaan, kun kerran sainkin sen sitten 'liian aikaisin'. Ikään kuin olisin toivonut läheiseteni kuolemaa, jotta oma elämäni olisi helpompaa. Ikään kuin oma palkkani ja varakkuuteni ei olisi ollut riittävästi.
[/quote]
Mutta tässä ketjussa puhutaan vähän eri asiasta, ap puhuu ennakkoperinnöstä. Ei tässä perintöä olla kärkkymässä vaan ihmetellään miksi seniorit eivät jaa omasta yltäkylläisyydestään lähiomaisille.
Voin kyllä itse sanoa, että vauraus helpottaa elämää paljon. Ei ne perusongelmat sillä ratkea, mutta voi tehdä lasten kannalta paljon parempia ratkaisuja.
Ennakkoperintö on lahja, ja siitä pitää maksaa lahjavero. Ennakkoperinnöksi se muuttuu vasta kun perinnön tai sen antaja kuolee. Silloin se huomioidaan perinnön osana.