Synnytyslääkärien alentavat kommentit
Missä muualla naisia kohdellaan yhtä törkeästi kuin raskausaikana? Tässä muutama ote tosielämästä. 1. Kun synnytys pelottaa, lääkäri toteaa: Tätä olisi pitänyt sitten miettiä lasta tehdessä... Missä muualla pelkäävää potilasta/asiakasta voidaan kohdella yhtä halveksivasti? 2. Sisätutkimusta pärähtää lupaa kysymättä seuraamaan viisi kandia. Miksi raskaana oleva menettää oikeuden intimiteettiin? Miehet eivät taatusti suostuisi tällaiseen omien värkkiensä kohdalla. 3. Synnyttäjän kipu/supistustuntemuksia ei oteta todesta vaan niitä vähätellään "ei sulla vielä mitään ole". 4. Lääkäri x suunnittelee käynnistyksen rv38, johon synnyttäjä valmistautuu. Lääkäri y kumoaa päätöksen ja toteaa ettei käynnistykseen ole syytä ellei toksemiaoireet pahene eli pitää olla huonommassa jamassa päästäkseen synnyttämään. Lääkäri x käynnistää synnytyksen rv39 vakavan toksemian takia, vauva on liian iso ja päädytään synnytyssalista hätäsektioon. Tämä molemmille traumaattinen kokemys olisi ollut vältettävissä... 5. Jos synnytykseen lähtiessä tulee "väärä hälytys" kohdellaan erittäin nuivasti ja rivien välistä asiakas saa kuulla olevansa idiootti. Muita esimerkkejä siitä, että meihin naisiin suhtaudutaan kuin lehmiin? Elukoihin? Miten tällä vuosituhannella voi olla lääkäreillä/hoitohenkilökunnalla niin kivikautisia asenteita? Miksei raskaana olevaa kunnioiteta siinä missä muitakin potilaita vaan heitä "saa" kohdella miten sattuu?
Kommentit (136)
Itselle on osunut tylyjä neuvolalääkäreitä, lähes poikkeuksetta nuoria naisia ja ilmeisesti jotenkin pakotettu töihin sinne tai jotain? Kerran neuvolaan mennessäni ihmettelin samaan hissiin osuneen nuoren naisen hapanta ilmettä ja kappas, sehän oli neuvolalääkärini. Samanlaisia sitruunan nielleitä siellä oli muitakin.
On kyllä mukaviakin nuoria naislääkäreitä osunut kohdalle, viime jälkitarkastuksessa oli mukana myös kandi lääkärin lisäksi ja molemmat nuoria naisia. He ihastelivat vauvaani jotenkin liikuttavan innoissaan ja olivat molemmat helläkätisiä kun minut ja vauva tutkittiin kahteen kertaan. Vauvakin innostui hymyilemään ja lirkuttelemaan heille ja hehän olivat ihan sulaa vahaa. :D Hauska lukea neuvolakortista sen lääkärin kirjoittamia muistiinpanoja siitä, miten ihana vauva minulla oli.
Kättärin lastenlääkäri oli kyllä niin harvasanainen ettei ennen ole osunut niin harvasanaista lääkäriä, oli tällä kertaa mies. Eikä tainnut katsoa kertaakaan minua tai miestäni edes silmiin. Mutta sujui se tarkastus häneltä.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 19:34"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 19:18"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 19:09"][quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 18:55"] [quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 18:48"][quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 17:21"] [quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 17:12"]Ei oo itellä tullu vastaan tollasta kohtelua. [/quote] Hienoa! Mä taas en uskalla enää hankkia toista lasta saamani kohtelun takia. Se oli jotain niin alentavaa että huh. Ja kandit ilman lupaa pällistelemässä tuntui henkiseltä raiskaukselta. [/quote] Kauheeta. Mitä sulle tehtiin? Mukiloitiin, ryöstettiin, raiskattiin? [/quote] Susta en tiedä mutta meille normaaleille ihmisille ei ole välttämättä ihan arkista kuus silmäparia tuijottamassa kun alapäätä rönkitään. Tässä ei nyt hei oltu pornoleffan kuvauksissa vaan ihan terveydenhuollossa. Kyllä tuosta saa ihan vapaasti kokea niinkuin kokee :) Ja sulle hatunnosto! Kandien kannalta hienoa että on reippaita naisia joita ei haittaa hiukan tarkemmin esitellä paikkojaan ;) [/quote] No ei haittaa, ne opiskelee siellä, ei hekumoi sun revan perään. Tietty niiden ois pitänyt pyytää lupa, mutta ainakin mä antaisin luvan, tietysti. Oikeesti, jos joku ton takia jättää kaipaamansa lapset tekemättä, niin kannattaisiko harkita erämään luostariin vetäytymistä? Oot vähän likan herkkä nyt. Miten sä pärjäät oikeista elämän vastoinkäymisistä? Enkä kysy tätä vittuillakseni, vaan pikemminkin huolestuneena. Ei toi nyt kumminkaan yleinen asenne ole, vaikka useimmat suuttuisikin siitä, ettei lupaa kysytä. [/quote] Kyllä se on ihan kokonaisuus synnärin lääkärien ja hoitajien käytöksessä. En vaan aio enää alistua epäinhimilliseen kohteluun koska en ole mitään pahaa tehnyt eikä tarvitse olla töykeä joka käänteessä. Joo, jos mies haluaa lapsia niin adoptoikoon. No jos yksityisellä joskus voi synnyttää niin sitten harkitsen asiaa :) Elämän vastoinkäymisistä on sun turha spekuloida kun et todellakaan tunne mua. Mutta älä ole huolissasi, kyllä niitä on riittänyt ja hengissä ollaan. Muuten muutkin ovat kyllä saaneet epäasiallista kohtelua. En tosiaan ole ainoa.
[/quote]
niin... Jos osaat lukea, huomanet, ettei tässä ole kyse siitä, tapahtuuko mokia tai kohteleeko lääkäritkin joskus asiakkaita epäystävällisesti.
Tässä oli nyt kyse sinun täysin ylimitoitetusta reaktiostasi. Se ei ole terve, eikä normaali.
[/quote]
Pitäisi olla aivan selvää, että synnyttämään tulee ihmisiä, jotka eivät ole terveitä eivätkä normaaleja, millään kriteereillä. Heitäkin pitäisi osata käsitellä. Jostain kumman syystä kyllä naisilta edellytetään heikoimmillaankin niitä lehmän hermoja. Kyllä, erittäin lehmämäistä on kohtelu. Ja sitten paheksutaan kuin pikku kakarat, jos lehmä potkaiseekin tarpeeksi koeteltuna.
Ei ole inhimillisyyttä synnytyslaitoksessa vieläkään. Toivoisinpa kaikkien miettivän, olisiko kohtelu samaa, jos miehet synnyttäisivät. Itse olin sairaalassa toista viikkoa, ja vasta kun oltiin kotiutumassa, päästiin lastenlääkärin juttusille pojan tilanteesta, ja ensimmäistä kertaa oli tunne, että oli taas lääkärin käsissä. Meinasin itkeä ihan liikutuksesta, kun toinen puhui niin huomioonottavasti ja lempeästi. Siihen asti oli ollut jonkin ihan muun ammattikunnan edustajia vastassa.
Minulla oli niin perseelleen mennyt synnytys kuin olla ja voi. Hätäsektioon jouduttiin. Oli kätilöopiskelijoita, erikoistuva anestesialääkäri, joka ei saanut epiduraalia laitettua ja liuta lastenlääkärikandeja. Jokainen esitteli itsensä, tosin eihän niitä nimiä siinä enää muista.
Ei kiinnostanut pätkän vertaa, ketkä mua katseli. Kiinnosti vain se, tuleeko lapsi ehjänä ja elävänä ulos. Tulihan se ja itsekin selvisin. Paras tuki koko hötäkässä oli yksi opiskelija.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 18:55"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 18:48"][quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 17:21"] [quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 17:12"]Ei oo itellä tullu vastaan tollasta kohtelua. [/quote] Hienoa! Mä taas en uskalla enää hankkia toista lasta saamani kohtelun takia. Se oli jotain niin alentavaa että huh. Ja kandit ilman lupaa pällistelemässä tuntui henkiseltä raiskaukselta. [/quote] Kauheeta. Mitä sulle tehtiin? Mukiloitiin, ryöstettiin, raiskattiin? [/quote] Susta en tiedä mutta meille normaaleille ihmisille ei ole välttämättä ihan arkista kuus silmäparia tuijottamassa kun alapäätä rönkitään. Tässä ei nyt hei oltu pornoleffan kuvauksissa vaan ihan terveydenhuollossa. Kyllä tuosta saa ihan vapaasti kokea niinkuin kokee :) Ja sulle hatunnosto! Kandien kannalta hienoa että on reippaita naisia joita ei haittaa hiukan tarkemmin esitellä paikkojaan ;)
[/quote]
Musta tä on erikoista, että joitain voi vaivata opiskelijoiden läsnäolo näin vahvasti. Itse olen aina suhtautunut opiskelijoihin myönteisesti ja olen tajunnut, ettei heitä kiinnosta henk koht tasolla minä millään lailla vaan he seuraavat tismalleen sitä asiaa mitä lääkäri heille opastaa.. Jos he vain seuraavat lääkäriä joka heidät johdattaa osaston läpi, niin he näkevät niin monia potilaita että henkilökohtaisuus on siitä kaukana ja osa meistä ronkittavista ehtii unohtua matkalla. He valmistautuvat ammattiin, eli he keskittyvät aivan muihin asioihin kuin sinuun itseesi joka makaat jalat ylhäällä. Sitä paitsi onko mitään luonnollisempaa asiaa kuin synnytys tai se kanava josta ihminen tulee? Jos he suhtautuvat ammattimaisesti, niin mikset itsekin yhtä luonnollisesti?
Vähän ihmetytti kun raskausaikana kävin rutiinikäynnillä neuvolalääkärillä. Hän kysyi että olenko missään töissä, ja kun vastasin etten ole niin kuittaili sitä koko loppukäynnin ajan. Kyseli myös onko minulla miestä ja onko hän töissä.. Tämä on ihan tosi juttu, minusta lääkäri oli kyllä epäasiallinen enkä ymmärrä miten tämä edes liittyi koko tarkastukseen.
Synnytyslääkäri ryhtyi pelkopolilla tarkastuksessa pari kuukautta ennen laskettua aikaa väittelemään kanssani siitä oliko edellinen synnytykseni vaikea vai ei. Hänen tuomionsa heppoisesta muutaman sanan synnytyskertomuksesta oli, että täysin normaali synnytys eikä mitenkään vaikea eikä noteerannut mitään kertomaani ja kokemaani. Väitti vastaan ja mitätöi kaiken. Olin siis lähes vuorokauden synnytyssalissa tiheiden, todella kipeiden ja kovien supistusten kanssa ja avautuminen eteni todella hitaasti. Ei ollut siis mitään odottelua tää aika vaan ihan täyttä rähinää, ilokaasua, morfiinia ja mitä ne nyt antaakaan ennen neljään senttiä ja epiduraalia eikä mikään oikein auttanut. Tämä lääkäri jankkasi, että synnytykseni ei oikeasti ollut edes alkanut ja että se alkoi vasta 8 tuntia ennen lapsen syntymää ja ihan normaali pituus. Tiedän kyllä, että aktiivivaiheeseen siirtyminen lasketaan 4 sentistä, mutta aika hävytöntä väittää että sitä ennen ei ollut edes synnytys käynnissä. Poltot kuitenkin olivat sellaiset jo 15 tuntia ennen synnytystä, että kätilöt arvelivat että lapsi on ulkona parin tunnin sisällä.
Kaiken lisäksi epiduraali ei toiminut synnytyksessäni, vaikka sitä annettiin viisi lisäannosta. Lopulta synnytyksessä mukana ollut lääkisopiskelija huomasi, että lapsi ei tule oikeassa asennossa ja synnytys ei todennäköisesti etene tästä syystä. Kätilöt ponnistuttivat silti väsynyttä ja helvetin kipeää minua melkein kaksi tuntia ennen kuin hakivat lääkärin. Ponnistin alusta lähtien kuulemma oikeaan suuntaan ja tehokkaasti, mutta eihän se sieltä kyennyt tulemaan väärässä asennossa. Sattui vaan järjettömästi. Lapsi tuli ulos imukupilla ja lääkäri sanoi, että pää oli oudossa virhetarjonnassa. Kahden epäonnistuneen imukuppiauton jälkeen siis kolmannella vedolla saatiin ulos. Synnytyskertomukseen ei kirjattu paljon mitään, vain ylipitkän ponnistusvaiheen pituus ja imukuppisynnytys. Mutta täysin perusnormaalisynnytys oli! Eikä voinut olla kamalaa! Nih!
Kaksi lasta sen jälkeen synnyttäneenä voin kertoa, että heidän kanssaan meni ihan helposti homma läpi pelkällä ilokaasulla ja varsinkin ponnistaminen oli lähes kivutonta ja helppoa muutenkin. Kyllä se vaan tällä kokemuksella ensimmäinen edelleen oli epänormaali ja pelottava synnytys.
On tosi kummallinen tämä käytäntö, kun ilmeisesti lain mukaan lääkärien pitää kysyä potilaalta, sopiiko, että kandi tms. on mukana seuraamassa. Yleensä se vain menee niin, että sanotaan "täällä on kandi sitten mukana" ja siinä ei potilas osaa / kehtaa kieltäytyä. Minä kävin viimeksi sairaalassa gynekologilla ja noin meinasi käydä. Sanoin sille kandijätkälle "ei sovi, mene." Oli harmissaan, mutta ihan ikiomapa on alapääni ja päätän, kelle sitä näytän.
Minulla kandin (siis 1 kpl) läsnäolo synnytyksen alusta loppuun oli ihan positiivinen juttu. Hänellä oli eniten aikaa ja tahtoa olla läsnä ja hän oli henkilökunnasta se, joka huomasin lapsen virhetarjonnan (vaikkakaan kätilöt eivät sitä huomiota oikein noteeranneet) ja ainoa, joka osasi vaikea ponnistusvaiheen läpi kannustaa positiivisesti. Tuntui, että oli sydän paikallaan ja empatiakykyä.
Kaikenlaista. Mulla paukkas tv kuvausryhmä huoneeseen juuri ponnistusvaiheen alussa. Kätilö oli unohtanut kysyä voivatko tulla. Yrittivät selittää että eivät kuvaa mitään intiimiä, tekevät neuvoloihin uutta synnytysvideota. Mikä on intiimiä jos ei synnytys. Käskin ulos ja lähtivätkin mukisematta. Ponnistusvaihe oli vaikea, kesti 2h ja lopuksi tarvittiin lääkärin apua että siitäpä olisi saanut hyvän videon neuvolaan ensisunnyttäjille käytettäväksi.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 13:48"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 13:42"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 13:28"] [quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 13:22"] [quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 13:16"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 11:14"] Menepä lapsettomuushoitoihin. Saat tutustua kätilöiden ja synnytyslääkärien törkeyteen jo etukäteen. Tietää ainakin mitä on tulossa jos joskus sattuu tärppäämään. Minua paiskattiin kerran kalenterilla, kun en muistanut ulkoa mikä kierronpäivä on menossa. Muistin vaan kuukautisten alkamispäivän mutta lääkäri sanoi ettei tee sillä mukamas mitään. Myöhemmin synnäri ja äitipoli oli jäätävä kokemus ja saavat siitä vielä vettä myllyyn kun katsovat papereista, että ai niin tämähän oli hoitoalkuinen raskaus. Synnytyspelosta et saa puhua ollenkaan. [/quote] MIKSI te ette sano napakasti vastaan, että nyt on todella epäasiallista kohtelua? Sen takia tuota kohtelua on, kun suurin osa nielee sen sanomatta mitään ja itkee sitten vasta ulkopuolella. [/quote] Totta! Pitäisi oikeasti antaa palautetta samantien, voisivat laskeutua jalustaltaan hiukan lähemmäs maanpintaa... [/quote] Itse olen käynyt vasta yhden kerran lapsettomuustutkimuksissa ja kävin yksityisellä. Kohtelu oli aivan ihanaa ja lääkäri todella mukava ja empaattinen. Mutta jos itseäni noin herkkää asiaa hoitaessa vittuiltaisiin, nälvittäisiin ja heiteltäisiin kalentereilla, niin vetäisin hyvin nopeasti hv:t ja ilmoittaisin, että menee sitten ilmoitusta tästä kohtelusta. [/quote] Se ilmoitus on pelkkää ajanhukkaa. Yksityisellä puolella ollaan tietenkin todella empaattisia ja ystävällisiä, muuten potilaan eivät menisi sinne ja maksaisi tuhansia euroja. Julkisella puolella ei tuosta puolesta tarvitse välittää. Potilaat ovat siellä kuitenkin. Ja miksi ei valiteta: Syy 1: Jos joutuu päivystykseen on yleensä niin kipeä, että ei saa sanottua mitään, saatikka valittamaan. Jos vatsaan sattuu niin että polvet menee alta, niin ei siinä valitus ole ensimmäisenä mielessä. Se tulee mieleen vasta tilanteen ollessa ohi. Ja silloin moni ei enää jaksa nähdä vaivaa tai halua muistella ikävää tilannetta tai joutua selittävääm sitä uudelleen jollekin vastaavanlaiselle tylyttäjälle. Minulla on kokemus, jossa yksityisen puolen hoitava lääkärini soitti itse naistenklinikalle valittaakseen hoidostani ja selvittääkseen tilannetta ja häntä tylytettiin samalla tavalla, pyydettiin olemaan puuttumatta hoitoon. Eli ei se ihan helppoa ole. Syy 2: Mitä valituksesta seuraa? -Ei mitään. Ellei lääkäri ole syyllistynyt todella vakavaan henkeä uhkaavaan hoitovirheeseen, niin valituksesta ei seuraa yhtään mitään. Parhaimmassa (ja huomio, parhaimmassa) tapauksessa esimies soittaa takaisin ja pyytää lääkärin puolesta anteeksi. Ja siinä se. [/quote] Ihan totta, ettei yksin kivuissaan välttämättä jaksa pitää puoliaan. Siksi tuki olisikin tärkeää, jos vaikka puoliso saisi suunsa auki. Välinpitämättömyys ja liukuhihnakohtelu - julkisen terveydenhuollon arkea. Eikä kaikki mene kiireen piikkiin vaan on oikeasti pahoja asenneongelmia!
[/quote]
Tässä tulikin se toinen asia jota ihmettelen; miksi ne mukana olevat isät eivät puutu törkeään käytökseen synnytystilanteessa? On joo varmasti outo tilanne, mutta jos vaimo karjuu tuskissaan ja verisena, ja käytös on tyyliä kätilön tiuskimaa "Ole nyt hiljaa!", niin luulisi nyt herranjumala MIEHEN pitävän vaimonsa puolia. Mitä ne miehet siellä siis tekevät? Se tukihenkilönä oleminen kun pitäisi oikeasti sisältää sitä tuen antamista sille, joka ei pysty sillä hetkellä puoliaan pitämään.
[/quote]
Puolisoilla on kiire pelata kännykällä tai katsoa telkkaria!
Varmaan lääkäreitä Vituttaa naiset jotka poikiessaan luulevat olevansa maailmannapoja. Palauttavat vain maanpinnalle prinsessat.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 11:24"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 11:14"]
Menepä lapsettomuushoitoihin. Saat tutustua kätilöiden ja synnytyslääkärien törkeyteen jo etukäteen. Tietää ainakin mitä on tulossa jos joskus sattuu tärppäämään. Minua paiskattiin kerran kalenterilla, kun en muistanut ulkoa mikä kierronpäivä on menossa. Muistin vaan kuukautisten alkamispäivän mutta lääkäri sanoi ettei tee sillä mukamas mitään. Myöhemmin synnäri ja äitipoli oli jäätävä kokemus ja saavat siitä vielä vettä myllyyn kun katsovat papereista, että ai niin tämähän oli hoitoalkuinen raskaus. Synnytyspelosta et saa puhua ollenkaan.
[/quote]
Sain lapsettomuushoidon tuloksena raskaudenaikaisen komplikaation, ja päivystyksessä lääkäri totesi puoliääneen, että "näin näitä tehtaillaan yksityisellä puolella ja sitten lähetetään tänne hoitoon kun hommat ei sujukaan". Samalla reissulla toinen lääkäri (tällä kertaa osastolla) kysyi, että "mikäs luku lapsia olisi sitten riittävä kun hoitoihin mennään edelleen ja ongelmiakin tulee?" Mulla on ennestään kolme lasta.
[/quote]
Eihän toi ensimmäinen kommentti ollut sua vastaan vaan yksityistä terveydenhoitoa. Eka ottivat siellä rahat pois mutta sitten hankala tapaus siirrettiin kuitenkin julkiseen terveydenhoitoon eikä hoidettu loppuun asti. Julkisella puolellahan korjataan myös esim. esteettisen kirurgian komplikaatioita jotka voi olla vaikka ulkomailla tehtyjen operaatioiden tulosta.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 17:31"][quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 17:25"]Mää oon ainakin ilmoittanu etten halua mitään opiskelijoita synnytykseeni. En kätilö saati lääkäri puolen.
[/quote]
Mulle tuli synnärille kandi, joka ei edes esitellyt itseään ja tokaisi olevansa mukana tässä synnytyksessä. Minä tokaisin että et muuten ole. Mulle olisi sopinut kandin läsnäolo mutta ei sellaisen, joka ei vauvaudu esittäytymään eikä selvästi kunnioita yhtään. Heipat.
[/quote]
Tää oli niin oikein! Hyvä että tiputit kandin tekeleen maan tasalle, missä on käytöstavat? Ite ssairaanhoitajaopiskelija ja aina esittelen itteni ja kysyn potilaalta luvan tulla mukaan toitoimennpiteeseen. Törkeä kandi. Hyvä sinä!!! :)
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:31"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 13:48"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 13:42"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 13:28"] [quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 13:22"] [quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 13:16"][quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 11:14"] Menepä lapsettomuushoitoihin. Saat tutustua kätilöiden ja synnytyslääkärien törkeyteen jo etukäteen. Tietää ainakin mitä on tulossa jos joskus sattuu tärppäämään. Minua paiskattiin kerran kalenterilla, kun en muistanut ulkoa mikä kierronpäivä on menossa. Muistin vaan kuukautisten alkamispäivän mutta lääkäri sanoi ettei tee sillä mukamas mitään. Myöhemmin synnäri ja äitipoli oli jäätävä kokemus ja saavat siitä vielä vettä myllyyn kun katsovat papereista, että ai niin tämähän oli hoitoalkuinen raskaus. Synnytyspelosta et saa puhua ollenkaan. [/quote] MIKSI te ette sano napakasti vastaan, että nyt on todella epäasiallista kohtelua? Sen takia tuota kohtelua on, kun suurin osa nielee sen sanomatta mitään ja itkee sitten vasta ulkopuolella. [/quote] Totta! Pitäisi oikeasti antaa palautetta samantien, voisivat laskeutua jalustaltaan hiukan lähemmäs maanpintaa... [/quote] Itse olen käynyt vasta yhden kerran lapsettomuustutkimuksissa ja kävin yksityisellä. Kohtelu oli aivan ihanaa ja lääkäri todella mukava ja empaattinen. Mutta jos itseäni noin herkkää asiaa hoitaessa vittuiltaisiin, nälvittäisiin ja heiteltäisiin kalentereilla, niin vetäisin hyvin nopeasti hv:t ja ilmoittaisin, että menee sitten ilmoitusta tästä kohtelusta. [/quote] Se ilmoitus on pelkkää ajanhukkaa. Yksityisellä puolella ollaan tietenkin todella empaattisia ja ystävällisiä, muuten potilaan eivät menisi sinne ja maksaisi tuhansia euroja. Julkisella puolella ei tuosta puolesta tarvitse välittää. Potilaat ovat siellä kuitenkin. Ja miksi ei valiteta: Syy 1: Jos joutuu päivystykseen on yleensä niin kipeä, että ei saa sanottua mitään, saatikka valittamaan. Jos vatsaan sattuu niin että polvet menee alta, niin ei siinä valitus ole ensimmäisenä mielessä. Se tulee mieleen vasta tilanteen ollessa ohi. Ja silloin moni ei enää jaksa nähdä vaivaa tai halua muistella ikävää tilannetta tai joutua selittävääm sitä uudelleen jollekin vastaavanlaiselle tylyttäjälle. Minulla on kokemus, jossa yksityisen puolen hoitava lääkärini soitti itse naistenklinikalle valittaakseen hoidostani ja selvittääkseen tilannetta ja häntä tylytettiin samalla tavalla, pyydettiin olemaan puuttumatta hoitoon. Eli ei se ihan helppoa ole. Syy 2: Mitä valituksesta seuraa? -Ei mitään. Ellei lääkäri ole syyllistynyt todella vakavaan henkeä uhkaavaan hoitovirheeseen, niin valituksesta ei seuraa yhtään mitään. Parhaimmassa (ja huomio, parhaimmassa) tapauksessa esimies soittaa takaisin ja pyytää lääkärin puolesta anteeksi. Ja siinä se. [/quote] Ihan totta, ettei yksin kivuissaan välttämättä jaksa pitää puoliaan. Siksi tuki olisikin tärkeää, jos vaikka puoliso saisi suunsa auki. Välinpitämättömyys ja liukuhihnakohtelu - julkisen terveydenhuollon arkea. Eikä kaikki mene kiireen piikkiin vaan on oikeasti pahoja asenneongelmia!
[/quote]
Tässä tulikin se toinen asia jota ihmettelen; miksi ne mukana olevat isät eivät puutu törkeään käytökseen synnytystilanteessa? On joo varmasti outo tilanne, mutta jos vaimo karjuu tuskissaan ja verisena, ja käytös on tyyliä kätilön tiuskimaa "Ole nyt hiljaa!", niin luulisi nyt herranjumala MIEHEN pitävän vaimonsa puolia. Mitä ne miehet siellä siis tekevät? Se tukihenkilönä oleminen kun pitäisi oikeasti sisältää sitä tuen antamista sille, joka ei pysty sillä hetkellä puoliaan pitämään.
[/quote]
Puolisoilla on kiire pelata kännykällä tai katsoa telkkaria!
[/quote]
No miksi ihmeessä on tehty sellaisten ihmisten kanssa lapsia?
Onko näin, nyt kyllä alko pelottamaan lähestyvä synnytys.