Muita naisia joita oman miehen kaljuuntuminen ahdistaa???
Varmaan nyt minutkin leimataan pinnalliseksi narsistiksi tms. mutta kysyisin kuitenkin, onko muita naisia, joita ahdistaa seurata oman miehen rumentumista kaljuuntumisen myötä? Tai ei ehkä niinkään vain rumentumista, mutta jotenkin miehisyyden häviämistä?
Mieheni on 40 ja viimeisen parin vuoden aikana hiukset ovat lähteneet todella vauhdilla ja päälaki paistaa jo täysin. Pakko on myöntää ettei hän kyllä enää minusta ole lähellekään yhtä hyvännäköinen kuin vielä 2 vuotta sitten. Miehen suvussa suurin osa on kaljuja, mutta kaljuuntuneet paljon nuorempia, joten ehdin jo toivoa ettei hänellä tukka lähtisikään.
Olenko ajatuksineni yksin.
Kommentit (123)
Eihän se kalju kaikkia miehiä todellakaan kaunista, vaikka joillekin sopii.
Ahdistaa kyllä mutta ei sen takia jättäisit miestäni .no onhan mullakin tissit aivan rumentuneet ja roikuvat synnytyksen jälkeen .
Mun miehellä oli ohimokaljuutta jo reilu kakskymppisenä..nyt 33 vuotiaana ei paljoa hiuksia oo päälaellakaan enää.
Silti on komea näköinen sänkipää :)
Jossain vaiheessa ahdisti yleensä vanhenemismuutokset. Miehelläni oli ennen tuuheat tummat hiukset, joita rakastin. Hän näytti minusta vähän latinolta vaikka onkin ihan suomalainen. Kolmekymppisenä alkoi hiukset harventua päälaelta, ja nyt nelikymppisenä hänellä noin noin 10 cm kaljukalotti päälaella. Muualta hiukset on edelleen yhtä tuuheat kuin ennenkin. Onhan sitä muutakin ikääntymismuutosta tullut. Ryppyjä, "kuivumista" - mies on aina ollut pienikokoinen ja laiha mutta jossain vaiheessa alkoi näyttää vanhusmaisen kuivettuneelta laihuudessaan. Hampaat on kellastuneet ja harmaita hiuksiakin on jo ohimoilla.
Tajusin kuitenkin että ahdistus mieheni ulkonäkömuutoksista oli oikeastaan ahdistusta omasta vanhenemisestani, jonka tajuamista yritin pakoilla. Olenhan minäkin nimittäin muuttunut. Olen lihonut parikymmentä kiloa. Ennen kapeavyötäröinen tiimalasivartalo on muuttunut "ämmänpötkyläksi". Hiuksetkin olisi jo aika harmaat jos en värjäisi kerran kuussa. Ryppyjä on kaulalla ja naamassa. Nyt kukn olen kohdannut ja hyväksynyt oman vanhenemiseni muutoksineen, ei enää miehenkään muutokset ahdista.
Jotkut miehet näyttää todella hyviltä kaljuksi ajeltuina, suurin osa on sen vuoksi vielä seksikkäämpiä ;)
muistelee erästä mielenkiintoista tyyppiä: pitkä, hoikka, kalju, siniset silmät ja se ääni, mmm. Sitä olis kyllä ollut kiva silitellä vähäsen..
Kannattaa myös miettiä sitä, mitä muut ihmiset ajattelevat kun näkevät sinut ulkona kaljuuntuvan miehen kanssa. Saat sääliviä katseita, tuskin kukaan muu nainen haluaisi olla asemassasi.
Hyvällä onnella voit saada myös flirttailevia katseita miehiltä, joilla on vielä hiukset päässä.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 12:43"]
No ei nyt ahdista. Ärsyttää vaan kun se on kalju ja lihava mutta silti vaatii minulta kaunista ulkomuotoa AINA, ei voi olla ilman meikkiä edes vkonloppua. Ja sanoo kaikkia kauniita julkkiksiakin liian rumiksi. Tekis mieli käskeä sitä kattomaa peiliin :)
[/quote]
Mitä teet tollasen sian kanssa?
No ei todellakaan ahdista. Mieheni kaljuuntuu, mutta omasta mielestäni hän on aina vain komeampi. Itsekin olen vuosien varrella lihonut, mutta olen tyytyväinen itseeni. Vanheneminen yhdessä on aika mukavaa.
No itse kaljuunnuin alopecian vuoksi 22-vuotiaana naisena...mies kehui maasta taivaaseen ja suukotteli kaljua päätäni, auttoi aamuin ja illoin peruulinkin kanssa, oli paras mahdollinen tuki mulle parin vuoden päästä oma tukka kasvoikin takaisin. Mieheni alkoi kaljuuntua miesmäisesti mutta kasvatyi parran ja täytyy sanoa että uskomattoman seksikäs :)
Tässä on elämänarvot oikeassa järjestyksessä. Tässä sen taas näkee, ihmiset jotka eivät elämässä koskaan joudu oikeasti kokemaan yhtään mitään ikävää, huom. oikeasti. Niin onhan se sitten aivan hirvittävää, jos omalla miehellä hiukset harvenee.
Liikkistä.
Miestäni ehkä hieman ahdistaa se, että hänellä on noin 2 euron kolikon kokoinen kalju kohta keskellä päätä, minä en siitä ahdistu. Miehestäni ei tule rumempi, tyhmempi, huonompi, tylsempi, tosikompi sen mukaan onko hänellä tukkaa päässä vai ei. Hän on hyvä mies ja minun silmissäni hyvännäköinen päästä varpaisiin. Olen tehnyt tämän hänelle selväksi. Olemme olleet yhdessä vajaat parikymmentä vuotta, meillä on koplme lasta ja niin paljon yhteisiä ylä- ja alamäkiä takana (ja varmaan myös edessä), että hiusten määrä on siinä yhtälössä aika mitätön tekijä.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 11:56"]
Jätä se sika. Olet ansainnut parempaa!
[/quote]
Antaisin kyllä sinun miehellesi juuri tuon neuvon...
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 11:39"]
Varmaan nyt minutkin leimataan pinnalliseksi narsistiksi tms. mutta kysyisin kuitenkin, onko muita naisia, joita ahdistaa seurata oman miehen rumentumista kaljuuntumisen myötä? Tai ei ehkä niinkään vain rumentumista, mutta jotenkin miehisyyden häviämistä? Mieheni on 40 ja viimeisen parin vuoden aikana hiukset ovat lähteneet todella vauhdilla ja päälaki paistaa jo täysin. Pakko on myöntää ettei hän kyllä enää minusta ole lähellekään yhtä hyvännäköinen kuin vielä 2 vuotta sitten. Miehen suvussa suurin osa on kaljuja, mutta kaljuuntuneet paljon nuorempia, joten ehdin jo toivoa ettei hänellä tukka lähtisikään. Olenko ajatuksineni yksin.
[/quote]
Mutta jos mies kaljuuntuisi alapäästä, niin ei varmaan haittaisi?
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 12:57"]Pahinta on se, jos mies ei itsekään oikein hyväksy sitä kaljuuntumistaan ja pitää niistä viimeisistäkin haivenistaan kiinni kynsin ja hampain. Pelle Hermanni -tukka tai kaljunpeittely-yritykset näyttävät kammottavilta. Reilusti vain tukka pois, kun alkaa päälaki paistaa.
[/quote]
Kyllä kaljuuntumisensa kanssa voi olla sujut, vaikka ei täyskaljuksi ajelisikaan. Eikös se ole tärkeintä, että itse on peilikuvaansa tyytyväinen, eikä muiden miellyttäminen, vaikka kuinka kammottavalta heidän silmissään näyttäisi. Myös miehillä tulisi olla oikeus tähän.
Olen itse jo vuosia sitten hiukseni menettänyt mies ja asian kanssa niin sinut, että välillä oikein huvittaa. Olen usein sähköpostilla ja puhelimella yhteydessä ihmisiin ammattini puolesta.
Sitten jossain vaiheessa on yleensä tapana tavata nokatusten, uskomatonta mutta totta, välillä näkee ihmisissä suoranaisen inhon katseessa ja itseni arvottamisen hiuksettomuuden vuoksi. Pidän kunnostani ja ulkonäöstäni ihan normisti huolta. Toki kun asiakysymyksiin mennään ja muutenkin asioissa eteenpäin, niin homma normalisoituu, mutta se ensi järkytys.
Olen ymmärtänyt, että ääneni on miellyttävä ja ehkä siksi ihmiset luovat minusta erilaisen kuvan, ennen tapaamista. En siis tosiaan ole mikään järkytys yleisolemukseltani, mutta on se jännä huomioida ihmisten käytöstä tämän asian vuoksi.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 05:02"]
No itse kaljuunnuin alopecian vuoksi 22-vuotiaana naisena...mies kehui maasta taivaaseen ja suukotteli kaljua päätäni, auttoi aamuin ja illoin peruulinkin kanssa, oli paras mahdollinen tuki mulle parin vuoden päästä oma tukka kasvoikin takaisin. Mieheni alkoi kaljuuntua miesmäisesti mutta kasvatyi parran ja täytyy sanoa että uskomattoman seksikäs :)
Tässä on elämänarvot oikeassa järjestyksessä. Tässä sen taas näkee, ihmiset jotka eivät elämässä koskaan joudu oikeasti kokemaan yhtään mitään ikävää, huom. oikeasti. Niin onhan se sitten aivan hirvittävää, jos omalla miehellä hiukset harvenee.
[/quote]
Juuri näin. Luulisi näitä muita hävettävän jo oma pinnallisuutensa - onpas tosirakkautta näillä ihmisillä, hotka ahdistuvat ja häpeävät oman miehensä hiuksien vähenemistä. Itselläni kävi toisinpäin - rakastin miestäni vaan enemmän ja yhä rakastan. Me ei olla lähelläkään täydellisiä ulkoisesti, mutta rakkautta sitäkin enemmän ja oikeasti se ei ole ulkoisista seikoista kiinni.
"As I have shown, we are still far from determining with certainty the exact causes of pattern baldness. PB baldness is not simply a consequence of aging, as once thought; instead, it is an inflammatory disorder of the scalp. It is likely that genetic, infectious, and non-infectious environmental causes play a role in the development of the disease. "
"The presence of inflammation in the scalps of balding patients is now beginning to be recognized. Kligman (1988) was the first to notice the difference in the degree of inflammation in balding as opposed to control subjects. He observed the presence of substantial lymphohistiocytic infiltrate and abnormal inflamed streamers in the scalps of balding men, both of which were rare in non-bald controls. The inflammations in the scalp were localized around the infundibulum and sebaceous glands, and numerous lymphocytes, macrophages, and mast cells were found in those areas. The density of follicles was not noticeably diminished, although some were destroyed by the intense inflammatory infiltrate. Kligman explained that the chronic inflammation prevents the anagen follicles from being fully reconstructed during each new cycle, which explains the shortening of the anagen phase in PB. He concluded his paper by stating that PB is an “inflammatory disorder that should not be construed as premature aging.” He hypothesized that suppression of the inflammation could decelerate the process of PB. Furthermore, he noted that bald people often report scaling and itching during the early stages, presumably because of the inflammation. Finally, Kligman suggested studying PB in connection with seborrheic dermatitis and dandruff. Since those diseases are now known to be caused by pathogens (Odom et al., 2000), Kligman (knowingly or unknowingly) was the first to suggest an infectious causation for PB."
"Subsequent studies have also reported the presence of inflammation on the scalp of individuals with PB. Younget al. (1991) found immunoglobulin M or C3 (or both) present on the basement membrane of 96% of individuals with PB and on 12% of controls. The presence of immunoglobulins on the scalp indicates that an antigen is present, perhaps a microbe. They also found porphyrins in 58% of PB subjects and in 12 % of controls. Porphyrins are water-soluble, nitrogenous biological pigments (Encyclopædia Britannica, 2001). BecausePropionibacterium acnes has been shown to produce porphyrins (Cornelius & Ludwig, 1967, cited in Young et al., 1991), they suggested that P. acnes may be involved in the process of PB. The production of porphyrins by this organism may result in the observed inflammation when light-activated porphyrins oxydize squalene to produce a toxic inflammation. Since PB begins in areas that are most frequently exposed to the sun, Young and coworkers argued that light may excite porphyrin production by the resident flora, producing an inflammatory reaction. They concluded their paper by suggesting the use of antimicrobials to reduce the number of natural flora and a reduction in sun exposure to help control the extent of PB.
Other studies further support the presence of inflammation in PB. Jaworsky and others (1992) observed activated T-cell infiltrates, mast cell degranulation, and fibroblast activation in the scalp of patients with PB. They suggested that the inflammation might impair the normal hair cycle. Sueki and coworkers (1999) noticed a significantly greater number of lymphocytic inflammations around the hair follicle cells in PB patients than in controls. They concluded that the inflammation “may be, at least in part, responsible for the development” of PB."
http://autoinflammatorydiseases.org/medicine/why-we-go-bald/
Miehiä on tutkittu kaljun mallin mukaan.
Ohimoilta kaljuuntuva on suuri ajattelija.
Päälaelta kaljuuntuva on suuri rakastaja.
Sekä ohimoilta, että päälaelta kaljuuntuva ajattelee olevansa suuri rakastaja.
Josif Stalinilla oli koko ikänsä paksut vahvat hiukset, Hitlerkään ei koskaan kaljuuntunut Lev Trotskista ja Che Guevarasta nyt puhumattakaan eikä myöskään Muammar Ghaddafi (Libyan edesmennyt johtaja) ....
Näistäkin esimerkeistä voimme aivan selkeästi päätellä sen mikä on yleispätevää- maailman ihanimmat huomaavaisimmat ja rakastettavimmat miehet kaikkina aikoina ovat aina olleet vahvahiuksisia !
Sääntö on yksinkertainen ja sopii kaikkiin : kaikki miehessä on pääteltävissä hänen päänahkansa kunnosta ja kaikki vähänkään heikkohiuksiset edustavat heti ihmiskunnan pohjasakkaa ja kaikkia sen huonoimpia ominaisuuksia. Koko yhteiskuntakelpoisuuskin pitäisi oikeastaan määritellä hiusten kunnon perusteella.
Mitäs haluavat olla kaljuja,kun yhtä hyvin voisivat olla vahvahiuksisia? Pitäisikö heille ylipäätään antaa mitään arvoa ! On aivan oikein ,että heidät tuomitaan ,sillä hehän OVAT huonoja.
Nainen ,joka syntymästään asti on kaiken kauneuden ruumiillistuma,kuten kaikki naiset luonnollisestikin ovat, pystyy miestä paremmin näkemään tämän syvällisen totuuden miehestä,jonka tietenkin vain nainen voi tietää.
Naisethan ovat suuressa viisaudessaan ja kokonaan omasta ansiostaan kaikki osanneet valita sukupuolensa oikein.
Tyhmästä päästä saa kärsiä koko ruumis ,niin että mitäs miesten pitää olla miehiä ja mikseivät kaljut miehet tee kohteliaisuudesta naisten korkeasti esteettisttä silmää ja kunnioituksesta heidän makuaan kohtaan itsemurhaa vaikkapa sulkeutumalla ilmatiiviisiin kaappikomeroihin, jotka voitaisiin sitten upottaa avaamatta mereen. Näin maailma pelastuisi kauniille ihmisille ja kaikki rumuus jas pahuus saataisiin paratiisimaan päältä hävitetyksi lopullisesti.
Saatesanoina voisi olla lyhyt :"Hyi olkoon ,antaa mennä jo ja päästiin siitäkin."
26/26. Oikea rekkamies lesbo herännyt krapulaiseen aamuunsa.
Enpä menisi kehumaan teidän tietämystänne. Kaljuuntuminen EI OLE PELKÄSTÄÄN ESTEETTINEN haitta, sillä erityisesti kaljuuntuminen päälaelta lisää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Myös ohimoilta vähentyneet hiukset lisäävät riskiä, mutta ei yhtä paljon. Molemmat ovat infektioperäisiä ongelmia, inflammaatiota löytyy.