Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä kun teini yrittää "savustaa" minut ulos talosta ja eroamaan miehestä?
19.11.2021 |
Asumme yhdessä mies, minä ja miehen lapset (tytär 21v ja teinipoika 15v) ja teinipoika oikeasti on alusta saakka kohdellut minua väärin ja halpamaisesti ja nyt yrittää saada minua eroamaan miehestä. Mitä voin tehdä? Poika ei suoraan ole sanonut mutta käytös osoittaa paljon esimerkiksi kun vietämme aikaa yhdessä olohuoneessa niin poika matkii puhettani ja tekee typeriä ääniä kaikesta mitä sanon ja jos menen pois niin pojan kasvoilla loistaa voitto. Viime vuonna olin koulutuksessa poissa kotoa kahden viikon ajan ja kun kerroin tästä koko perheelle niin mies ja tytärpuoli toivoivat minun palaavan pian mutta poika lipsautti että onpa ihanaa kun saa olla rauhassa eikä tarvitse nähdä toisen ärsyttävää pärstää. Mitään en ole pojalle tehnyt saati sanonut ilkeästi mutta käytös on jatkuvasti ala-arvoista. Alkaa vaan rasittamaan kun joudun jatkuvasti olemaan varpaillani kotonani. Tytärpuolen kanssa tulen loistavasti juttuun ja kun vietämme yhdessä aikaa niin poika vaikuttaa myrtsiltä ja kyselee siskoltaan onko pakko mennä just ton kanssa. Isänsä jos viettää kahdestaan aikaa kanssani niin yrittää saada isäänsä muualle esim lenkille ja muihin harrastuksiin ja joskus on onnistunut tässä ja silloinkin poika nauraa minulle päin naamaa taas iloinen voitonnauru kasvoilla mutta jos isänsä jääkin minun kanssani viettämään aikaa niin poika on maansa myynyt.
Kommentit (323)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä tykkäisit, jos kotiisi muuttaisi sinulta kysymättä asumaan joku ihan vieras ihminen?
Se miehesi on täysi mulkku, kun on ottanut uuden naisen kotiinsa vasten lastensa tahtoa.
Aikuiset päättävät tällaiset asiat, kuten esimerkiksi ketä asunnossa asuu. Lapsilla ei ole siihen päätäntävaltaa eikä pidä olla. Ei ole heidän omakaan etunsa, että he joutuisivat keskenkasvuisena tekemään päätöksiä esimerkiksi vanhempiensa suhteista. Se on heille liian iso vastuu ja tulee vaivaamaan heitä myöhemmin jos sellainen heille annetaan.
Miehen pitäisi ottaa asia esiin poikansa kanssa. Tykkäämään ei voi pakottaa, mutta kohteliaisuutta pitää teiniltäkin voida vaatia samassa asunnossa asuvia ihmisiä kohtaan.
Just noin. Lapsille ei voi sysätä tärkeitä päätöksiä. Täälläkin on monesti käsitelty, kun lapsilta kysytään muutetaanko toiselle paikkakunnalle, voiko äiti vaihtaa vuorotöihin jne. Lapsuuteen kuuluu se huolettomuus, että aikuiset hoitaa velvollisuudet. 15 on vasta opettelemassa aikuisuutta ja vastuuta pitää siirtää pikkuhiljaa. Sitä ennen saa aikuisen päätös luvan kelvata.
Näin ehkä mutta silloin aikuisen pitäisi myös rehellisesti myöntää itselleen mikä se teinin mielipide on. Kun yleensä teinihenkilön mielipide on hyvin helposti selvitettävissä tai niin ilmiselvä ettei tarvi edes kysyä, sen voi helposti huomioida ilman että teini itse edes ymmärtää vaikuttaneensa päätökseen. Kyllä jokainen vanhempi syvällä sisällään tietää jos lapsi ei missään nimessä halua vaikka muuttaa tai ahdistuu suurista muutoksista (kuten uudet ihmiset asumassa kotona). Lopettaa vain sen ”lapset sopeutuu” hokemisen ja huomioi sen lapsensakin mielipiteen. Te ette kunnioita lapsianne.
Jokainen vanhempi tietää muun muassa sen, etteivät lapset halua ensinnäkään että vanhemmat eroavat. Lasten takia yhdessä oleminen on kuitenkin useimmiten iso virhe, mistä lapset pitemmän päälle kärsivät jos vanhempien suhde ei vain kertakaikkiaan toimi.
Ja tämä liittyy aiheeseen miten? Ei sen eron jälkeen ole pakko ottaa uutta puolisoa asumaan lasten kotiin. Seurustella voi eri asunnoista käsin.
Liittyy aiheeseen siten, että tuossa aiempi kirjoittaja sanoi, että lapsen mielipide on huomioitava näissä asioissa. Jos näin on, ei voi alunperinkään erota koska lapset eivät sitä yleensä halua. Itse eroperheen lapsena olen kuitenkin iloinen että vanhempani erosivat, vaikka me lapset sitä toki vastustimmekin. Meillä ei kuitenkaan ollut käsitystä tilanteesta, tietenkään, koska olimme lapsia. Samoin vastustimme heidän uusia suhteitaankin, ja sekin vastustus on minusta täysin luonnollista. Luonnotonta puolestaan olisi se, jos vanhemmat olisivat meidän käskystämme jääneet yhteen tai olisivat antaneet meidän vaikuttaa uusien suhteidensa etenemiseen.
Mielipiteen huomioon ottaminen ei tarkoita sitä, että aina ja kaikissa tilanteissa ratkaisun pitäisi olla sen lapsen mielipiteen mukainen. Ei tietenkään ole kohtuullista eikä kenenkään edun mukaista, että lapsi päättäisi vanhempiensa parisuhteista. Sen sijaan on kohtuullista ja lapsen edun mukaista, että häntä ei pakoteta jakamaan kotiaan vieraan ihmisen kanssa. Vanhempi voi seurustella eri asunnossa asuvan kumppanin kanssa.
Et voi oikeasti olla noin tyhmä, vaan vänkäät ja vääristelet, koska itsekin tiedät olevasi väärässä.
Minä en tiedä miksi ap ja miehensä ovat muuttaneet yhteen. Ainoastaan he itse tietävät sen. Jossakin tilanteessa voi ollakin lapsen etu, että taloudessa on yksinhuoltajan sijaan kaksi aikuista. Lapset toki voivat omasta puolestaan kuvitella vaikkapa, että heidän etunsa on esimerkiksi valvoa yöt ja nukkua päivät, olla ilman aikuisten valvontaa ja elää pizzalla ja karkeilla. Näin kuitenkaan harvoin on, ja aikuisen tehtävä on se lapsen etu arvioida.
No hohhoijaa. Nyt höpiset jo ihan höpisemisen ilosta.
Tietenkin se on aikuisen tehtävä arvioida, mikä on - tässä tapauksessa jo melkein itsekin aikuisen - lapsen etu. Sen arvion voi tehdä joko rehellisesti, tai sitten itsekkäästi välittämättä paskan vertaa siitä, mikä todellisuudessa on lapselle eduksi. Kerropa nyt realistisesti, miten 15-vuotias hyötyy siitä, että vasten hänen tahtoaan hänen kotiinsa muuttaa asumaan vieras ihminen?
Kuten sanottu, en ap:n ja miehensä tilannetta tunne.
Tuossa joku kertoi, miten sai vanhempansa sukulaisen muuttamaan pois kotoaan. Jäin siitä miettimään, että ei lapsen edes varsinaisesti tarvitse hyötyä siitä että heillä asuu joku vieras. Joku voidaan ottaa asumaan vaikkapa hyvää hyvyyttään ja lapsen etu voi silloin olla oppia kunnioitusta toisia ihmisiä ja aikuisten päätöksiä kohtaan ja hyväksyä uudet ihmiset ympärillään. Totta kai tällöin myös edellytetään että uusi asukaskin kohtelee lasta hyvin ja kunnioittavasti, eikä ole tahallaan ärsyttävä tai inhottava, kuten joidenkin kertomuksissa vanhempien uudet puolisot ovat olleet.
No tässä nyt ei kuitenkaan ole kysymys minkään hyväntekeväisyyskeissin auttamisesta, vaan siitä, että ap ja hänen miehensä eivät malta odottaa muutamaa vuotta ennen yhteen muuttamista. Miksi tuot jatkuvasti esille ihan toisia skenaarioita, ikään kuin ne jotenkin oikeuttaisivat tämän tapauksen?
Tässä käy hyvin selväksi, millainen ihminen itse olet ja millainen käsitys muista ihmisistä sinun jankuttamisesi pohjalla on, vaikka et tiedä tästä tapauksesta yhtään sen enempää kuin minäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se teinikään voi ilman isän suostumusta tuoda omaa seurustelukumppaniaan kotiinsa asumaan.
Ei niin, koska teinit eivät tee päätöksiä asumisjärjestelyistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta vähän vaikuttaa siltä, että nämä "eronnut ei saa lapsen edun vuoksi muuttaa yhteen uuden puolison kanssa" -jankuttajat ovat omasta erostaan katkeroituneita reppanoita, joita v-tuttaa se, että eksä onkin jatkanut elämäänsä eron jälkeen.
Olen eroperheen lapsi. Olen ollut tuo teini.
Niin olen minäkin, mutta vaikka en teininä tykännytkään äitini uudesta miehestä, pidin suuni kiinni ja annoin äitini olla onnellinen. Nykyään tulen ihan jopa toimeen sen ukon kanssa. Vanhemilla on oikeus omaan elämäänsä ja rakkauteen.
Kukaan ei kiistä vanhempien oikeutta omaan elämään ja rakkauteen. Niitä voi tehdä ilman yhteisasumista. Myös teini-ikäisellä lapsella on oikeus omaan elämään.
Vanhemman uusi puoliso ei vie teiniltä omaa elämää. Se oma elämä alkaa kunnolla kun muuttaa pois kotoa. En ymmärrä teitä jankuttajia ollenkaan. Miksi haluatte eronneen vanhemman elävän yksin? Mikä pakkomielle teillä on että vanhempien pitää olla jotain jeesus marttyyreja
Elävän yksin? Hänellähän on asuinkumppaneinaan lapset. Ja miljoonannen kerran, kukaan ei ole kieltämässä rakkautta ja seurustelua.
Väännät taas olkiukkoja, koska tiedät itsekin olevasi väärässä.
Lapset eivät korvaa seurustelukumppaneita. Romanttinen rakkaus ja sukulaisten rakkaus on eri asia. Jollakin voi olla lapsia ja olla silti yksinäinen koska ei ole rakasta vierellä.
Kun rakastaa jotakuta haluaa viettää hänen kanssaan mahdollisimman paljon aikaa, jakaa arjen ilot ja surut. Sen takia ihmiset muuttavat yhteen. Oletko niin surkea yksinäinen vässykkä ettet tätä ymmärrä???
Taitaa alkaa kiukuttaa, kun pitää ruveta tuollaisia arvauksia tekemään persoonastani.
Arjen ilot ja surut voi jakaa ihan hyvin sen muutaman vuoden ajan ilman yhdessä asumista. Romanttinen rakkaus ei edellytä yhdessä asumista. Se on mielikuvituksen ja ongelmanratkaisukyvyn puutetta, jos ei muutamaksi vuodeksi onnistu järjestämään seurustelusuhdetta ilman yhteistä asuntoa. Ihan oikeasti tässä ei vaadita mitään kohtuutonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta vähän vaikuttaa siltä, että nämä "eronnut ei saa lapsen edun vuoksi muuttaa yhteen uuden puolison kanssa" -jankuttajat ovat omasta erostaan katkeroituneita reppanoita, joita v-tuttaa se, että eksä onkin jatkanut elämäänsä eron jälkeen.
Olen eroperheen lapsi. Olen ollut tuo teini.
Niin olen minäkin, mutta vaikka en teininä tykännytkään äitini uudesta miehestä, pidin suuni kiinni ja annoin äitini olla onnellinen. Nykyään tulen ihan jopa toimeen sen ukon kanssa. Vanhemilla on oikeus omaan elämäänsä ja rakkauteen.
Kukaan ei kiistä vanhempien oikeutta omaan elämään ja rakkauteen. Niitä voi tehdä ilman yhteisasumista. Myös teini-ikäisellä lapsella on oikeus omaan elämään.
Vanhemman uusi puoliso ei vie teiniltä omaa elämää. Se oma elämä alkaa kunnolla kun muuttaa pois kotoa. En ymmärrä teitä jankuttajia ollenkaan. Miksi haluatte eronneen vanhemman elävän yksin? Mikä pakkomielle teillä on että vanhempien pitää olla jotain jeesus marttyyreja
Elävän yksin? Hänellähän on asuinkumppaneinaan lapset. Ja miljoonannen kerran, kukaan ei ole kieltämässä rakkautta ja seurustelua.
Väännät taas olkiukkoja, koska tiedät itsekin olevasi väärässä.
Lapset eivät korvaa seurustelukumppaneita. Romanttinen rakkaus ja sukulaisten rakkaus on eri asia. Jollakin voi olla lapsia ja olla silti yksinäinen koska ei ole rakasta vierellä.
Kun rakastaa jotakuta haluaa viettää hänen kanssaan mahdollisimman paljon aikaa, jakaa arjen ilot ja surut. Sen takia ihmiset muuttavat yhteen. Oletko niin surkea yksinäinen vässykkä ettet tätä ymmärrä???
Taitaa alkaa kiukuttaa, kun pitää ruveta tuollaisia arvauksia tekemään persoonastani.
Arjen ilot ja surut voi jakaa ihan hyvin sen muutaman vuoden ajan ilman yhdessä asumista. Romanttinen rakkaus ei edellytä yhdessä asumista. Se on mielikuvituksen ja ongelmanratkaisukyvyn puutetta, jos ei muutamaksi vuodeksi onnistu järjestämään seurustelusuhdetta ilman yhteistä asuntoa. Ihan oikeasti tässä ei vaadita mitään kohtuutonta.
Onko oikeasti perheellisiä aikuisia jotka ajattelevat tuollatavoin? Sen muutaman vuoden aikana tilaisuus parisuhteelle voi olla menetetty, eikä toista vastaavaa tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta vähän vaikuttaa siltä, että nämä "eronnut ei saa lapsen edun vuoksi muuttaa yhteen uuden puolison kanssa" -jankuttajat ovat omasta erostaan katkeroituneita reppanoita, joita v-tuttaa se, että eksä onkin jatkanut elämäänsä eron jälkeen.
Olen eroperheen lapsi. Olen ollut tuo teini.
Niin olen minäkin, mutta vaikka en teininä tykännytkään äitini uudesta miehestä, pidin suuni kiinni ja annoin äitini olla onnellinen. Nykyään tulen ihan jopa toimeen sen ukon kanssa. Vanhemilla on oikeus omaan elämäänsä ja rakkauteen.
Kukaan ei kiistä vanhempien oikeutta omaan elämään ja rakkauteen. Niitä voi tehdä ilman yhteisasumista. Myös teini-ikäisellä lapsella on oikeus omaan elämään.
Vanhemman uusi puoliso ei vie teiniltä omaa elämää. Se oma elämä alkaa kunnolla kun muuttaa pois kotoa. En ymmärrä teitä jankuttajia ollenkaan. Miksi haluatte eronneen vanhemman elävän yksin? Mikä pakkomielle teillä on että vanhempien pitää olla jotain jeesus marttyyreja
Elävän yksin? Hänellähän on asuinkumppaneinaan lapset. Ja miljoonannen kerran, kukaan ei ole kieltämässä rakkautta ja seurustelua.
Väännät taas olkiukkoja, koska tiedät itsekin olevasi väärässä.
Lapset eivät korvaa seurustelukumppaneita. Romanttinen rakkaus ja sukulaisten rakkaus on eri asia. Jollakin voi olla lapsia ja olla silti yksinäinen koska ei ole rakasta vierellä.
Kun rakastaa jotakuta haluaa viettää hänen kanssaan mahdollisimman paljon aikaa, jakaa arjen ilot ja surut. Sen takia ihmiset muuttavat yhteen. Oletko niin surkea yksinäinen vässykkä ettet tätä ymmärrä???
Taitaa alkaa kiukuttaa, kun pitää ruveta tuollaisia arvauksia tekemään persoonastani.
Arjen ilot ja surut voi jakaa ihan hyvin sen muutaman vuoden ajan ilman yhdessä asumista. Romanttinen rakkaus ei edellytä yhdessä asumista. Se on mielikuvituksen ja ongelmanratkaisukyvyn puutetta, jos ei muutamaksi vuodeksi onnistu järjestämään seurustelusuhdetta ilman yhteistä asuntoa. Ihan oikeasti tässä ei vaadita mitään kohtuutonta.
Onko oikeasti perheellisiä aikuisia jotka ajattelevat tuollatavoin? Sen muutaman vuoden aikana tilaisuus parisuhteelle voi olla menetetty, eikä toista vastaavaa tule.
Tilaisuus parisuhteelle? Se parisuhdehan on olemassa koko ajan. Miten et ymmärrä, että parisuhde on aivan eri asia kuin yhteinen asunto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä kummalista tuossa on. Aika monella on uusi isä ja joillakin uusi nainen kotona oman äidin sijaan. Meill täällä Espoossa on ihan yleisesti. Tämä näyttää siltä että taas pojat saavat olla vaikka psykopaatteja ja aina pahalla tuulella kiusajina Perheen aikuiset joutuvat määräämään ja kasvattamaan. Jokaisela on puheoikeus. Pojilta pitäää vaatia käytöstä vaikkaa 15vuotiasta usein elämä vituttaa. Jotain humoristista tuossa kyllä näen. Jos ap myös hettäytyisi leikisti psykopaatiksi. Ohan niitä nurisokoteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä tykkäisit, jos kotiisi muuttaisi sinulta kysymättä asumaan joku ihan vieras ihminen?
Se miehesi on täysi mulkku, kun on ottanut uuden naisen kotiinsa vasten lastensa tahtoa.
Aikuiset päättävät tällaiset asiat, kuten esimerkiksi ketä asunnossa asuu. Lapsilla ei ole siihen päätäntävaltaa eikä pidä olla. Ei ole heidän omakaan etunsa, että he joutuisivat keskenkasvuisena tekemään päätöksiä esimerkiksi vanhempiensa suhteista. Se on heille liian iso vastuu ja tulee vaivaamaan heitä myöhemmin jos sellainen heille annetaan.
Miehen pitäisi ottaa asia esiin poikansa kanssa. Tykkäämään ei voi pakottaa, mutta kohteliaisuutta pitää teiniltäkin voida vaatia samassa asunnossa asuvia ihmisiä kohtaan.
Just noin. Lapsille ei voi sysätä tärkeitä päätöksiä. Täälläkin on monesti käsitelty, kun lapsilta kysytään muutetaanko toiselle paikkakunnalle, voiko äiti vaihtaa vuorotöihin jne. Lapsuuteen kuuluu se huolettomuus, että aikuiset hoitaa velvollisuudet. 15 on vasta opettelemassa aikuisuutta ja vastuuta pitää siirtää pikkuhiljaa. Sitä ennen saa aikuisen päätös luvan kelvata.
Näin ehkä mutta silloin aikuisen pitäisi myös rehellisesti myöntää itselleen mikä se teinin mielipide on. Kun yleensä teinihenkilön mielipide on hyvin helposti selvitettävissä tai niin ilmiselvä ettei tarvi edes kysyä, sen voi helposti huomioida ilman että teini itse edes ymmärtää vaikuttaneensa päätökseen. Kyllä jokainen vanhempi syvällä sisällään tietää jos lapsi ei missään nimessä halua vaikka muuttaa tai ahdistuu suurista muutoksista (kuten uudet ihmiset asumassa kotona). Lopettaa vain sen ”lapset sopeutuu” hokemisen ja huomioi sen lapsensakin mielipiteen. Te ette kunnioita lapsianne.
Jokainen vanhempi tietää muun muassa sen, etteivät lapset halua ensinnäkään että vanhemmat eroavat. Lasten takia yhdessä oleminen on kuitenkin useimmiten iso virhe, mistä lapset pitemmän päälle kärsivät jos vanhempien suhde ei vain kertakaikkiaan toimi.
Ja tämä liittyy aiheeseen miten? Ei sen eron jälkeen ole pakko ottaa uutta puolisoa asumaan lasten kotiin. Seurustella voi eri asunnoista käsin.
Liittyy aiheeseen siten, että tuossa aiempi kirjoittaja sanoi, että lapsen mielipide on huomioitava näissä asioissa. Jos näin on, ei voi alunperinkään erota koska lapset eivät sitä yleensä halua. Itse eroperheen lapsena olen kuitenkin iloinen että vanhempani erosivat, vaikka me lapset sitä toki vastustimmekin. Meillä ei kuitenkaan ollut käsitystä tilanteesta, tietenkään, koska olimme lapsia. Samoin vastustimme heidän uusia suhteitaankin, ja sekin vastustus on minusta täysin luonnollista. Luonnotonta puolestaan olisi se, jos vanhemmat olisivat meidän käskystämme jääneet yhteen tai olisivat antaneet meidän vaikuttaa uusien suhteidensa etenemiseen.
Mielipiteen huomioon ottaminen ei tarkoita sitä, että aina ja kaikissa tilanteissa ratkaisun pitäisi olla sen lapsen mielipiteen mukainen. Ei tietenkään ole kohtuullista eikä kenenkään edun mukaista, että lapsi päättäisi vanhempiensa parisuhteista. Sen sijaan on kohtuullista ja lapsen edun mukaista, että häntä ei pakoteta jakamaan kotiaan vieraan ihmisen kanssa. Vanhempi voi seurustella eri asunnossa asuvan kumppanin kanssa.
Et voi oikeasti olla noin tyhmä, vaan vänkäät ja vääristelet, koska itsekin tiedät olevasi väärässä.
Minä en tiedä miksi ap ja miehensä ovat muuttaneet yhteen. Ainoastaan he itse tietävät sen. Jossakin tilanteessa voi ollakin lapsen etu, että taloudessa on yksinhuoltajan sijaan kaksi aikuista. Lapset toki voivat omasta puolestaan kuvitella vaikkapa, että heidän etunsa on esimerkiksi valvoa yöt ja nukkua päivät, olla ilman aikuisten valvontaa ja elää pizzalla ja karkeilla. Näin kuitenkaan harvoin on, ja aikuisen tehtävä on se lapsen etu arvioida.
No hohhoijaa. Nyt höpiset jo ihan höpisemisen ilosta.
Tietenkin se on aikuisen tehtävä arvioida, mikä on - tässä tapauksessa jo melkein itsekin aikuisen - lapsen etu. Sen arvion voi tehdä joko rehellisesti, tai sitten itsekkäästi välittämättä paskan vertaa siitä, mikä todellisuudessa on lapselle eduksi. Kerropa nyt realistisesti, miten 15-vuotias hyötyy siitä, että vasten hänen tahtoaan hänen kotiinsa muuttaa asumaan vieras ihminen?
Kuten sanottu, en ap:n ja miehensä tilannetta tunne.
Tuossa joku kertoi, miten sai vanhempansa sukulaisen muuttamaan pois kotoaan. Jäin siitä miettimään, että ei lapsen edes varsinaisesti tarvitse hyötyä siitä että heillä asuu joku vieras. Joku voidaan ottaa asumaan vaikkapa hyvää hyvyyttään ja lapsen etu voi silloin olla oppia kunnioitusta toisia ihmisiä ja aikuisten päätöksiä kohtaan ja hyväksyä uudet ihmiset ympärillään. Totta kai tällöin myös edellytetään että uusi asukaskin kohtelee lasta hyvin ja kunnioittavasti, eikä ole tahallaan ärsyttävä tai inhottava, kuten joidenkin kertomuksissa vanhempien uudet puolisot ovat olleet.
No tässä nyt ei kuitenkaan ole kysymys minkään hyväntekeväisyyskeissin auttamisesta, vaan siitä, että ap ja hänen miehensä eivät malta odottaa muutamaa vuotta ennen yhteen muuttamista. Miksi tuot jatkuvasti esille ihan toisia skenaarioita, ikään kuin ne jotenkin oikeuttaisivat tämän tapauksen?
No juuri sen vuoksi tuon eri skenaarioita esiin, koska en tunne ap:n ja tämän miehen tapausta. Tuon esiin eri näkökulmia, millä asiaan voi suhtautua. Sinä taas kuvittelet tietäväsi heidän tapauksensa ja osaat jo sillä perusteella tuomita heidät. Lisäksi tunnut kuvittelevan, että yhteen muutetaan jonkun alhaisen motivaation vuoksi, joka pitäsi jollain tavalla "oikeuttaa". Suhtautumisessasi kuultaa omituinen asenne, joka luultavasti tulee henkilökohtaisista kokemuksistasi. Niitä sinun kannattaa miettiä ennen kuin siirrät ne toisten tuomitsemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta vähän vaikuttaa siltä, että nämä "eronnut ei saa lapsen edun vuoksi muuttaa yhteen uuden puolison kanssa" -jankuttajat ovat omasta erostaan katkeroituneita reppanoita, joita v-tuttaa se, että eksä onkin jatkanut elämäänsä eron jälkeen.
Olen eroperheen lapsi. Olen ollut tuo teini.
Niin olen minäkin, mutta vaikka en teininä tykännytkään äitini uudesta miehestä, pidin suuni kiinni ja annoin äitini olla onnellinen. Nykyään tulen ihan jopa toimeen sen ukon kanssa. Vanhemilla on oikeus omaan elämäänsä ja rakkauteen.
Kukaan ei kiistä vanhempien oikeutta omaan elämään ja rakkauteen. Niitä voi tehdä ilman yhteisasumista. Myös teini-ikäisellä lapsella on oikeus omaan elämään.
Vanhemman uusi puoliso ei vie teiniltä omaa elämää. Se oma elämä alkaa kunnolla kun muuttaa pois kotoa. En ymmärrä teitä jankuttajia ollenkaan. Miksi haluatte eronneen vanhemman elävän yksin? Mikä pakkomielle teillä on että vanhempien pitää olla jotain jeesus marttyyreja
Elävän yksin? Hänellähän on asuinkumppaneinaan lapset. Ja miljoonannen kerran, kukaan ei ole kieltämässä rakkautta ja seurustelua.
Väännät taas olkiukkoja, koska tiedät itsekin olevasi väärässä.
Lapset eivät korvaa seurustelukumppaneita. Romanttinen rakkaus ja sukulaisten rakkaus on eri asia. Jollakin voi olla lapsia ja olla silti yksinäinen koska ei ole rakasta vierellä.
Kun rakastaa jotakuta haluaa viettää hänen kanssaan mahdollisimman paljon aikaa, jakaa arjen ilot ja surut. Sen takia ihmiset muuttavat yhteen. Oletko niin surkea yksinäinen vässykkä ettet tätä ymmärrä???
Nyt on vaan isän valittava onko saman katon alla romanttinen rakkaus vai lapsensa rakkaus. Molempia ei pysty saamaan, mutta sen romanttisen voi pitää eri osoitteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos poika ärsyttelee, ja onnistuu siinä sekä vielä naureskelee päälle, tulee mieleen psykopaatti. Ei muuten tervehdy aikuisena, vaan pahenee.
Suurin osa ihmisistä kostaa tavalla tai toisella jos tarpeeksi ahtaalle laitetaan. Ei se vielä kenestäkään psykopaattia tee.
Kyllä nää on nähty. Joka työkseen haluaa tehdä toisen olon tukalaksi ja saa siitä nautintoa ja voiton fiiliksen, on psyko.
Tunnen ihan lapsesta asti noin käyttäytyneitä. Pahenee vaan, kun ikää tulee.
Toisen kärsimyksestä nauttiminen on sadismia, ei psykopatiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta vähän vaikuttaa siltä, että nämä "eronnut ei saa lapsen edun vuoksi muuttaa yhteen uuden puolison kanssa" -jankuttajat ovat omasta erostaan katkeroituneita reppanoita, joita v-tuttaa se, että eksä onkin jatkanut elämäänsä eron jälkeen.
Olen eroperheen lapsi. Olen ollut tuo teini.
Niin olen minäkin, mutta vaikka en teininä tykännytkään äitini uudesta miehestä, pidin suuni kiinni ja annoin äitini olla onnellinen. Nykyään tulen ihan jopa toimeen sen ukon kanssa. Vanhemilla on oikeus omaan elämäänsä ja rakkauteen.
Kukaan ei kiistä vanhempien oikeutta omaan elämään ja rakkauteen. Niitä voi tehdä ilman yhteisasumista. Myös teini-ikäisellä lapsella on oikeus omaan elämään.
Vanhemman uusi puoliso ei vie teiniltä omaa elämää. Se oma elämä alkaa kunnolla kun muuttaa pois kotoa. En ymmärrä teitä jankuttajia ollenkaan. Miksi haluatte eronneen vanhemman elävän yksin? Mikä pakkomielle teillä on että vanhempien pitää olla jotain jeesus marttyyreja
Elävän yksin? Hänellähän on asuinkumppaneinaan lapset. Ja miljoonannen kerran, kukaan ei ole kieltämässä rakkautta ja seurustelua.
Väännät taas olkiukkoja, koska tiedät itsekin olevasi väärässä.
Lapset eivät korvaa seurustelukumppaneita. Romanttinen rakkaus ja sukulaisten rakkaus on eri asia. Jollakin voi olla lapsia ja olla silti yksinäinen koska ei ole rakasta vierellä.
Kun rakastaa jotakuta haluaa viettää hänen kanssaan mahdollisimman paljon aikaa, jakaa arjen ilot ja surut. Sen takia ihmiset muuttavat yhteen. Oletko niin surkea yksinäinen vässykkä ettet tätä ymmärrä???
Taitaa alkaa kiukuttaa, kun pitää ruveta tuollaisia arvauksia tekemään persoonastani.
Arjen ilot ja surut voi jakaa ihan hyvin sen muutaman vuoden ajan ilman yhdessä asumista. Romanttinen rakkaus ei edellytä yhdessä asumista. Se on mielikuvituksen ja ongelmanratkaisukyvyn puutetta, jos ei muutamaksi vuodeksi onnistu järjestämään seurustelusuhdetta ilman yhteistä asuntoa. Ihan oikeasti tässä ei vaadita mitään kohtuutonta.
Onko oikeasti perheellisiä aikuisia jotka ajattelevat tuollatavoin? Sen muutaman vuoden aikana tilaisuus parisuhteelle voi olla menetetty, eikä toista vastaavaa tule.
Sen muutaman vuoden aikana voi myös tuhota suhteen lapseensa niin, että se ei koskaan korjaannu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta vähän vaikuttaa siltä, että nämä "eronnut ei saa lapsen edun vuoksi muuttaa yhteen uuden puolison kanssa" -jankuttajat ovat omasta erostaan katkeroituneita reppanoita, joita v-tuttaa se, että eksä onkin jatkanut elämäänsä eron jälkeen.
Olen eroperheen lapsi. Olen ollut tuo teini.
Niin olen minäkin, mutta vaikka en teininä tykännytkään äitini uudesta miehestä, pidin suuni kiinni ja annoin äitini olla onnellinen. Nykyään tulen ihan jopa toimeen sen ukon kanssa. Vanhemilla on oikeus omaan elämäänsä ja rakkauteen.
Kukaan ei kiistä vanhempien oikeutta omaan elämään ja rakkauteen. Niitä voi tehdä ilman yhteisasumista. Myös teini-ikäisellä lapsella on oikeus omaan elämään.
Vanhemman uusi puoliso ei vie teiniltä omaa elämää. Se oma elämä alkaa kunnolla kun muuttaa pois kotoa. En ymmärrä teitä jankuttajia ollenkaan. Miksi haluatte eronneen vanhemman elävän yksin? Mikä pakkomielle teillä on että vanhempien pitää olla jotain jeesus marttyyreja
Elävän yksin? Hänellähän on asuinkumppaneinaan lapset. Ja miljoonannen kerran, kukaan ei ole kieltämässä rakkautta ja seurustelua.
Väännät taas olkiukkoja, koska tiedät itsekin olevasi väärässä.
Lapset eivät korvaa seurustelukumppaneita. Romanttinen rakkaus ja sukulaisten rakkaus on eri asia. Jollakin voi olla lapsia ja olla silti yksinäinen koska ei ole rakasta vierellä.
Kun rakastaa jotakuta haluaa viettää hänen kanssaan mahdollisimman paljon aikaa, jakaa arjen ilot ja surut. Sen takia ihmiset muuttavat yhteen. Oletko niin surkea yksinäinen vässykkä ettet tätä ymmärrä???
Taitaa alkaa kiukuttaa, kun pitää ruveta tuollaisia arvauksia tekemään persoonastani.
Arjen ilot ja surut voi jakaa ihan hyvin sen muutaman vuoden ajan ilman yhdessä asumista. Romanttinen rakkaus ei edellytä yhdessä asumista. Se on mielikuvituksen ja ongelmanratkaisukyvyn puutetta, jos ei muutamaksi vuodeksi onnistu järjestämään seurustelusuhdetta ilman yhteistä asuntoa. Ihan oikeasti tässä ei vaadita mitään kohtuutonta.
Ei kiukuta. En vaan voi ymmärtää miten aikuinen ihminen on noin lapsellinen. Sinun kanssa on turha yrittää keskustella koska olet selvästi päättänyt että kaikki uusioperheet ovat perseestä ja kaikki lapset vaan kärsivät. Itse uusioperheen lapsena en jaa näkökulmaasi, enkä ymmärrä miksi se on niin hirveää jos teini joutuu asumaan muutaman vuoden isä/äitipuolen kanssa samassa asunnossa. Jaksuhalit sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos poika ärsyttelee, ja onnistuu siinä sekä vielä naureskelee päälle, tulee mieleen psykopaatti. Ei muuten tervehdy aikuisena, vaan pahenee.
Suurin osa ihmisistä kostaa tavalla tai toisella jos tarpeeksi ahtaalle laitetaan. Ei se vielä kenestäkään psykopaattia tee.
Kyllä nää on nähty. Joka työkseen haluaa tehdä toisen olon tukalaksi ja saa siitä nautintoa ja voiton fiiliksen, on psyko.
Tunnen ihan lapsesta asti noin käyttäytyneitä. Pahenee vaan, kun ikää tulee.Murrosikäisellä on vaikeuksia ilmaista monia täysin uusia tuntemuksiaan muutoksen keskellä, niin hän on psyko?
Keinonsa on pahan psykon keinot. Taputahan vielä olkapäälle noin tekevää, niin käytös vaan vahvistuu.
Vaikee uskoa, että jo 15 vuotias toimii noin. Täysin pilattu pikkupenikka. Ei tuu miestä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä tykkäisit, jos kotiisi muuttaisi sinulta kysymättä asumaan joku ihan vieras ihminen?
Se miehesi on täysi mulkku, kun on ottanut uuden naisen kotiinsa vasten lastensa tahtoa.
Aikuiset päättävät tällaiset asiat, kuten esimerkiksi ketä asunnossa asuu. Lapsilla ei ole siihen päätäntävaltaa eikä pidä olla. Ei ole heidän omakaan etunsa, että he joutuisivat keskenkasvuisena tekemään päätöksiä esimerkiksi vanhempiensa suhteista. Se on heille liian iso vastuu ja tulee vaivaamaan heitä myöhemmin jos sellainen heille annetaan.
Miehen pitäisi ottaa asia esiin poikansa kanssa. Tykkäämään ei voi pakottaa, mutta kohteliaisuutta pitää teiniltäkin voida vaatia samassa asunnossa asuvia ihmisiä kohtaan.
Just noin. Lapsille ei voi sysätä tärkeitä päätöksiä. Täälläkin on monesti käsitelty, kun lapsilta kysytään muutetaanko toiselle paikkakunnalle, voiko äiti vaihtaa vuorotöihin jne. Lapsuuteen kuuluu se huolettomuus, että aikuiset hoitaa velvollisuudet. 15 on vasta opettelemassa aikuisuutta ja vastuuta pitää siirtää pikkuhiljaa. Sitä ennen saa aikuisen päätös luvan kelvata.
Näin ehkä mutta silloin aikuisen pitäisi myös rehellisesti myöntää itselleen mikä se teinin mielipide on. Kun yleensä teinihenkilön mielipide on hyvin helposti selvitettävissä tai niin ilmiselvä ettei tarvi edes kysyä, sen voi helposti huomioida ilman että teini itse edes ymmärtää vaikuttaneensa päätökseen. Kyllä jokainen vanhempi syvällä sisällään tietää jos lapsi ei missään nimessä halua vaikka muuttaa tai ahdistuu suurista muutoksista (kuten uudet ihmiset asumassa kotona). Lopettaa vain sen ”lapset sopeutuu” hokemisen ja huomioi sen lapsensakin mielipiteen. Te ette kunnioita lapsianne.
Jokainen vanhempi tietää muun muassa sen, etteivät lapset halua ensinnäkään että vanhemmat eroavat. Lasten takia yhdessä oleminen on kuitenkin useimmiten iso virhe, mistä lapset pitemmän päälle kärsivät jos vanhempien suhde ei vain kertakaikkiaan toimi.
Ja tämä liittyy aiheeseen miten? Ei sen eron jälkeen ole pakko ottaa uutta puolisoa asumaan lasten kotiin. Seurustella voi eri asunnoista käsin.
Liittyy aiheeseen siten, että tuossa aiempi kirjoittaja sanoi, että lapsen mielipide on huomioitava näissä asioissa. Jos näin on, ei voi alunperinkään erota koska lapset eivät sitä yleensä halua. Itse eroperheen lapsena olen kuitenkin iloinen että vanhempani erosivat, vaikka me lapset sitä toki vastustimmekin. Meillä ei kuitenkaan ollut käsitystä tilanteesta, tietenkään, koska olimme lapsia. Samoin vastustimme heidän uusia suhteitaankin, ja sekin vastustus on minusta täysin luonnollista. Luonnotonta puolestaan olisi se, jos vanhemmat olisivat meidän käskystämme jääneet yhteen tai olisivat antaneet meidän vaikuttaa uusien suhteidensa etenemiseen.
Mielipiteen huomioon ottaminen ei tarkoita sitä, että aina ja kaikissa tilanteissa ratkaisun pitäisi olla sen lapsen mielipiteen mukainen. Ei tietenkään ole kohtuullista eikä kenenkään edun mukaista, että lapsi päättäisi vanhempiensa parisuhteista. Sen sijaan on kohtuullista ja lapsen edun mukaista, että häntä ei pakoteta jakamaan kotiaan vieraan ihmisen kanssa. Vanhempi voi seurustella eri asunnossa asuvan kumppanin kanssa.
Et voi oikeasti olla noin tyhmä, vaan vänkäät ja vääristelet, koska itsekin tiedät olevasi väärässä.
Minä en tiedä miksi ap ja miehensä ovat muuttaneet yhteen. Ainoastaan he itse tietävät sen. Jossakin tilanteessa voi ollakin lapsen etu, että taloudessa on yksinhuoltajan sijaan kaksi aikuista. Lapset toki voivat omasta puolestaan kuvitella vaikkapa, että heidän etunsa on esimerkiksi valvoa yöt ja nukkua päivät, olla ilman aikuisten valvontaa ja elää pizzalla ja karkeilla. Näin kuitenkaan harvoin on, ja aikuisen tehtävä on se lapsen etu arvioida.
No hohhoijaa. Nyt höpiset jo ihan höpisemisen ilosta.
Tietenkin se on aikuisen tehtävä arvioida, mikä on - tässä tapauksessa jo melkein itsekin aikuisen - lapsen etu. Sen arvion voi tehdä joko rehellisesti, tai sitten itsekkäästi välittämättä paskan vertaa siitä, mikä todellisuudessa on lapselle eduksi. Kerropa nyt realistisesti, miten 15-vuotias hyötyy siitä, että vasten hänen tahtoaan hänen kotiinsa muuttaa asumaan vieras ihminen?
Kuten sanottu, en ap:n ja miehensä tilannetta tunne.
Tuossa joku kertoi, miten sai vanhempansa sukulaisen muuttamaan pois kotoaan. Jäin siitä miettimään, että ei lapsen edes varsinaisesti tarvitse hyötyä siitä että heillä asuu joku vieras. Joku voidaan ottaa asumaan vaikkapa hyvää hyvyyttään ja lapsen etu voi silloin olla oppia kunnioitusta toisia ihmisiä ja aikuisten päätöksiä kohtaan ja hyväksyä uudet ihmiset ympärillään. Totta kai tällöin myös edellytetään että uusi asukaskin kohtelee lasta hyvin ja kunnioittavasti, eikä ole tahallaan ärsyttävä tai inhottava, kuten joidenkin kertomuksissa vanhempien uudet puolisot ovat olleet.
Tuollaisen hyväksyminen aiheuttaa ongelmia elämässä, kun lapsesta kasvaa kynnysmatto, jota käytetään hyväksi kaikilla mahdollisilla tavoilla. Siinä ei ole mitään hyvää hyvyyttä, ettei jaksa kulkea toisen luokse jyystämään vaan haluaa tämän kotiinsa nyt heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta vähän vaikuttaa siltä, että nämä "eronnut ei saa lapsen edun vuoksi muuttaa yhteen uuden puolison kanssa" -jankuttajat ovat omasta erostaan katkeroituneita reppanoita, joita v-tuttaa se, että eksä onkin jatkanut elämäänsä eron jälkeen.
Olen eroperheen lapsi. Olen ollut tuo teini.
Niin olen minäkin, mutta vaikka en teininä tykännytkään äitini uudesta miehestä, pidin suuni kiinni ja annoin äitini olla onnellinen. Nykyään tulen ihan jopa toimeen sen ukon kanssa. Vanhemilla on oikeus omaan elämäänsä ja rakkauteen.
Kukaan ei kiistä vanhempien oikeutta omaan elämään ja rakkauteen. Niitä voi tehdä ilman yhteisasumista. Myös teini-ikäisellä lapsella on oikeus omaan elämään.
Vanhemman uusi puoliso ei vie teiniltä omaa elämää. Se oma elämä alkaa kunnolla kun muuttaa pois kotoa. En ymmärrä teitä jankuttajia ollenkaan. Miksi haluatte eronneen vanhemman elävän yksin? Mikä pakkomielle teillä on että vanhempien pitää olla jotain jeesus marttyyreja
Elävän yksin? Hänellähän on asuinkumppaneinaan lapset. Ja miljoonannen kerran, kukaan ei ole kieltämässä rakkautta ja seurustelua.
Väännät taas olkiukkoja, koska tiedät itsekin olevasi väärässä.
Lapset eivät korvaa seurustelukumppaneita. Romanttinen rakkaus ja sukulaisten rakkaus on eri asia. Jollakin voi olla lapsia ja olla silti yksinäinen koska ei ole rakasta vierellä.
Kun rakastaa jotakuta haluaa viettää hänen kanssaan mahdollisimman paljon aikaa, jakaa arjen ilot ja surut. Sen takia ihmiset muuttavat yhteen. Oletko niin surkea yksinäinen vässykkä ettet tätä ymmärrä???
Taitaa alkaa kiukuttaa, kun pitää ruveta tuollaisia arvauksia tekemään persoonastani.
Arjen ilot ja surut voi jakaa ihan hyvin sen muutaman vuoden ajan ilman yhdessä asumista. Romanttinen rakkaus ei edellytä yhdessä asumista. Se on mielikuvituksen ja ongelmanratkaisukyvyn puutetta, jos ei muutamaksi vuodeksi onnistu järjestämään seurustelusuhdetta ilman yhteistä asuntoa. Ihan oikeasti tässä ei vaadita mitään kohtuutonta.
Onko oikeasti perheellisiä aikuisia jotka ajattelevat tuollatavoin? Sen muutaman vuoden aikana tilaisuus parisuhteelle voi olla menetetty, eikä toista vastaavaa tule.
Tilaisuus parisuhteelle? Se parisuhdehan on olemassa koko ajan. Miten et ymmärrä, että parisuhde on aivan eri asia kuin yhteinen asunto?
Yksinkö pitäisi tehdä yhteinen lapsi odottamaan että päästään yhteen sitten kun aiemman liiton lapset lähtevät omilleen, nykyään asuvat jopa kolmekymppiseksi vanhemmillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta vähän vaikuttaa siltä, että nämä "eronnut ei saa lapsen edun vuoksi muuttaa yhteen uuden puolison kanssa" -jankuttajat ovat omasta erostaan katkeroituneita reppanoita, joita v-tuttaa se, että eksä onkin jatkanut elämäänsä eron jälkeen.
Olen eroperheen lapsi. Olen ollut tuo teini.
Niin olen minäkin, mutta vaikka en teininä tykännytkään äitini uudesta miehestä, pidin suuni kiinni ja annoin äitini olla onnellinen. Nykyään tulen ihan jopa toimeen sen ukon kanssa. Vanhemilla on oikeus omaan elämäänsä ja rakkauteen.
Kukaan ei kiistä vanhempien oikeutta omaan elämään ja rakkauteen. Niitä voi tehdä ilman yhteisasumista. Myös teini-ikäisellä lapsella on oikeus omaan elämään.
Vanhemman uusi puoliso ei vie teiniltä omaa elämää. Se oma elämä alkaa kunnolla kun muuttaa pois kotoa. En ymmärrä teitä jankuttajia ollenkaan. Miksi haluatte eronneen vanhemman elävän yksin? Mikä pakkomielle teillä on että vanhempien pitää olla jotain jeesus marttyyreja
Elävän yksin? Hänellähän on asuinkumppaneinaan lapset. Ja miljoonannen kerran, kukaan ei ole kieltämässä rakkautta ja seurustelua.
Väännät taas olkiukkoja, koska tiedät itsekin olevasi väärässä.
Lapset eivät korvaa seurustelukumppaneita. Romanttinen rakkaus ja sukulaisten rakkaus on eri asia. Jollakin voi olla lapsia ja olla silti yksinäinen koska ei ole rakasta vierellä.
Kun rakastaa jotakuta haluaa viettää hänen kanssaan mahdollisimman paljon aikaa, jakaa arjen ilot ja surut. Sen takia ihmiset muuttavat yhteen. Oletko niin surkea yksinäinen vässykkä ettet tätä ymmärrä???
Taitaa alkaa kiukuttaa, kun pitää ruveta tuollaisia arvauksia tekemään persoonastani.
Arjen ilot ja surut voi jakaa ihan hyvin sen muutaman vuoden ajan ilman yhdessä asumista. Romanttinen rakkaus ei edellytä yhdessä asumista. Se on mielikuvituksen ja ongelmanratkaisukyvyn puutetta, jos ei muutamaksi vuodeksi onnistu järjestämään seurustelusuhdetta ilman yhteistä asuntoa. Ihan oikeasti tässä ei vaadita mitään kohtuutonta.
Ei kiukuta. En vaan voi ymmärtää miten aikuinen ihminen on noin lapsellinen. Sinun kanssa on turha yrittää keskustella koska olet selvästi päättänyt että kaikki uusioperheet ovat perseestä ja kaikki lapset vaan kärsivät. Itse uusioperheen lapsena en jaa näkökulmaasi, enkä ymmärrä miksi se on niin hirveää jos teini joutuu asumaan muutaman vuoden isä/äitipuolen kanssa samassa asunnossa. Jaksuhalit sinne.
Olen eri, mutta voitaisiinko olla käyttämättä automaattisesti nimitystä äiti/isäpuoli vanhemman kumppanista? Vaikka näillä olisi yhteisiä lapsia, se äiti/isä kohta sanassa sisältää niin voimakkaan latauksen, että sitä ei pidä käyttää liian kevyesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta vähän vaikuttaa siltä, että nämä "eronnut ei saa lapsen edun vuoksi muuttaa yhteen uuden puolison kanssa" -jankuttajat ovat omasta erostaan katkeroituneita reppanoita, joita v-tuttaa se, että eksä onkin jatkanut elämäänsä eron jälkeen.
Olen eroperheen lapsi. Olen ollut tuo teini.
Niin olen minäkin, mutta vaikka en teininä tykännytkään äitini uudesta miehestä, pidin suuni kiinni ja annoin äitini olla onnellinen. Nykyään tulen ihan jopa toimeen sen ukon kanssa. Vanhemilla on oikeus omaan elämäänsä ja rakkauteen.
Kukaan ei kiistä vanhempien oikeutta omaan elämään ja rakkauteen. Niitä voi tehdä ilman yhteisasumista. Myös teini-ikäisellä lapsella on oikeus omaan elämään.
Vanhemman uusi puoliso ei vie teiniltä omaa elämää. Se oma elämä alkaa kunnolla kun muuttaa pois kotoa. En ymmärrä teitä jankuttajia ollenkaan. Miksi haluatte eronneen vanhemman elävän yksin? Mikä pakkomielle teillä on että vanhempien pitää olla jotain jeesus marttyyreja
Elävän yksin? Hänellähän on asuinkumppaneinaan lapset. Ja miljoonannen kerran, kukaan ei ole kieltämässä rakkautta ja seurustelua.
Väännät taas olkiukkoja, koska tiedät itsekin olevasi väärässä.
Lapset eivät korvaa seurustelukumppaneita. Romanttinen rakkaus ja sukulaisten rakkaus on eri asia. Jollakin voi olla lapsia ja olla silti yksinäinen koska ei ole rakasta vierellä.
Kun rakastaa jotakuta haluaa viettää hänen kanssaan mahdollisimman paljon aikaa, jakaa arjen ilot ja surut. Sen takia ihmiset muuttavat yhteen. Oletko niin surkea yksinäinen vässykkä ettet tätä ymmärrä???
Taitaa alkaa kiukuttaa, kun pitää ruveta tuollaisia arvauksia tekemään persoonastani.
Arjen ilot ja surut voi jakaa ihan hyvin sen muutaman vuoden ajan ilman yhdessä asumista. Romanttinen rakkaus ei edellytä yhdessä asumista. Se on mielikuvituksen ja ongelmanratkaisukyvyn puutetta, jos ei muutamaksi vuodeksi onnistu järjestämään seurustelusuhdetta ilman yhteistä asuntoa. Ihan oikeasti tässä ei vaadita mitään kohtuutonta.
Ei kiukuta. En vaan voi ymmärtää miten aikuinen ihminen on noin lapsellinen. Sinun kanssa on turha yrittää keskustella koska olet selvästi päättänyt että kaikki uusioperheet ovat perseestä ja kaikki lapset vaan kärsivät. Itse uusioperheen lapsena en jaa näkökulmaasi, enkä ymmärrä miksi se on niin hirveää jos teini joutuu asumaan muutaman vuoden isä/äitipuolen kanssa samassa asunnossa. Jaksuhalit sinne.
En ole ollenkaan sitä mieltä, että kaikki uusioperheet ovat perseestä ja kaikki lapset kärsivät. AP:n uusioperhe hänen oman kertomansa mukaan on perseestä, ja hänen miehensä lapsi kärsii. Jos tilanne ei olisi perseestä, niin minulla ei olisi mitään heidän yhteisasumistaan vastaan.
Jaxuhalit sinullekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä tykkäisit, jos kotiisi muuttaisi sinulta kysymättä asumaan joku ihan vieras ihminen?
Se miehesi on täysi mulkku, kun on ottanut uuden naisen kotiinsa vasten lastensa tahtoa.
Aikuiset päättävät tällaiset asiat, kuten esimerkiksi ketä asunnossa asuu. Lapsilla ei ole siihen päätäntävaltaa eikä pidä olla. Ei ole heidän omakaan etunsa, että he joutuisivat keskenkasvuisena tekemään päätöksiä esimerkiksi vanhempiensa suhteista. Se on heille liian iso vastuu ja tulee vaivaamaan heitä myöhemmin jos sellainen heille annetaan.
Miehen pitäisi ottaa asia esiin poikansa kanssa. Tykkäämään ei voi pakottaa, mutta kohteliaisuutta pitää teiniltäkin voida vaatia samassa asunnossa asuvia ihmisiä kohtaan.
Just noin. Lapsille ei voi sysätä tärkeitä päätöksiä. Täälläkin on monesti käsitelty, kun lapsilta kysytään muutetaanko toiselle paikkakunnalle, voiko äiti vaihtaa vuorotöihin jne. Lapsuuteen kuuluu se huolettomuus, että aikuiset hoitaa velvollisuudet. 15 on vasta opettelemassa aikuisuutta ja vastuuta pitää siirtää pikkuhiljaa. Sitä ennen saa aikuisen päätös luvan kelvata.
Näin ehkä mutta silloin aikuisen pitäisi myös rehellisesti myöntää itselleen mikä se teinin mielipide on. Kun yleensä teinihenkilön mielipide on hyvin helposti selvitettävissä tai niin ilmiselvä ettei tarvi edes kysyä, sen voi helposti huomioida ilman että teini itse edes ymmärtää vaikuttaneensa päätökseen. Kyllä jokainen vanhempi syvällä sisällään tietää jos lapsi ei missään nimessä halua vaikka muuttaa tai ahdistuu suurista muutoksista (kuten uudet ihmiset asumassa kotona). Lopettaa vain sen ”lapset sopeutuu” hokemisen ja huomioi sen lapsensakin mielipiteen. Te ette kunnioita lapsianne.
Jokainen vanhempi tietää muun muassa sen, etteivät lapset halua ensinnäkään että vanhemmat eroavat. Lasten takia yhdessä oleminen on kuitenkin useimmiten iso virhe, mistä lapset pitemmän päälle kärsivät jos vanhempien suhde ei vain kertakaikkiaan toimi.
Ja tämä liittyy aiheeseen miten? Ei sen eron jälkeen ole pakko ottaa uutta puolisoa asumaan lasten kotiin. Seurustella voi eri asunnoista käsin.
Liittyy aiheeseen siten, että tuossa aiempi kirjoittaja sanoi, että lapsen mielipide on huomioitava näissä asioissa. Jos näin on, ei voi alunperinkään erota koska lapset eivät sitä yleensä halua. Itse eroperheen lapsena olen kuitenkin iloinen että vanhempani erosivat, vaikka me lapset sitä toki vastustimmekin. Meillä ei kuitenkaan ollut käsitystä tilanteesta, tietenkään, koska olimme lapsia. Samoin vastustimme heidän uusia suhteitaankin, ja sekin vastustus on minusta täysin luonnollista. Luonnotonta puolestaan olisi se, jos vanhemmat olisivat meidän käskystämme jääneet yhteen tai olisivat antaneet meidän vaikuttaa uusien suhteidensa etenemiseen.
Mielipiteen huomioon ottaminen ei tarkoita sitä, että aina ja kaikissa tilanteissa ratkaisun pitäisi olla sen lapsen mielipiteen mukainen. Ei tietenkään ole kohtuullista eikä kenenkään edun mukaista, että lapsi päättäisi vanhempiensa parisuhteista. Sen sijaan on kohtuullista ja lapsen edun mukaista, että häntä ei pakoteta jakamaan kotiaan vieraan ihmisen kanssa. Vanhempi voi seurustella eri asunnossa asuvan kumppanin kanssa.
Et voi oikeasti olla noin tyhmä, vaan vänkäät ja vääristelet, koska itsekin tiedät olevasi väärässä.
Minä en tiedä miksi ap ja miehensä ovat muuttaneet yhteen. Ainoastaan he itse tietävät sen. Jossakin tilanteessa voi ollakin lapsen etu, että taloudessa on yksinhuoltajan sijaan kaksi aikuista. Lapset toki voivat omasta puolestaan kuvitella vaikkapa, että heidän etunsa on esimerkiksi valvoa yöt ja nukkua päivät, olla ilman aikuisten valvontaa ja elää pizzalla ja karkeilla. Näin kuitenkaan harvoin on, ja aikuisen tehtävä on se lapsen etu arvioida.
No hohhoijaa. Nyt höpiset jo ihan höpisemisen ilosta.
Tietenkin se on aikuisen tehtävä arvioida, mikä on - tässä tapauksessa jo melkein itsekin aikuisen - lapsen etu. Sen arvion voi tehdä joko rehellisesti, tai sitten itsekkäästi välittämättä paskan vertaa siitä, mikä todellisuudessa on lapselle eduksi. Kerropa nyt realistisesti, miten 15-vuotias hyötyy siitä, että vasten hänen tahtoaan hänen kotiinsa muuttaa asumaan vieras ihminen?
Kuten sanottu, en ap:n ja miehensä tilannetta tunne.
Tuossa joku kertoi, miten sai vanhempansa sukulaisen muuttamaan pois kotoaan. Jäin siitä miettimään, että ei lapsen edes varsinaisesti tarvitse hyötyä siitä että heillä asuu joku vieras. Joku voidaan ottaa asumaan vaikkapa hyvää hyvyyttään ja lapsen etu voi silloin olla oppia kunnioitusta toisia ihmisiä ja aikuisten päätöksiä kohtaan ja hyväksyä uudet ihmiset ympärillään. Totta kai tällöin myös edellytetään että uusi asukaskin kohtelee lasta hyvin ja kunnioittavasti, eikä ole tahallaan ärsyttävä tai inhottava, kuten joidenkin kertomuksissa vanhempien uudet puolisot ovat olleet.
Tuollaisen hyväksyminen aiheuttaa ongelmia elämässä, kun lapsesta kasvaa kynnysmatto, jota käytetään hyväksi kaikilla mahdollisilla tavoilla. Siinä ei ole mitään hyvää hyvyyttä, ettei jaksa kulkea toisen luokse jyystämään vaan haluaa tämän kotiinsa nyt heti.
Tämä on sinun ongelmasi, jos käsityksesi parisuhteesta on "jyystäminen". Parempi lapsillekin olisi nähdä terveitä parisuhteita ihan siinä arjessa kuin sellaista, että täytyy pitää rakastettuaan piilossa ja salaa livahtaa hänen luokseen "jyystämään".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta vähän vaikuttaa siltä, että nämä "eronnut ei saa lapsen edun vuoksi muuttaa yhteen uuden puolison kanssa" -jankuttajat ovat omasta erostaan katkeroituneita reppanoita, joita v-tuttaa se, että eksä onkin jatkanut elämäänsä eron jälkeen.
Olen eroperheen lapsi. Olen ollut tuo teini.
Niin olen minäkin, mutta vaikka en teininä tykännytkään äitini uudesta miehestä, pidin suuni kiinni ja annoin äitini olla onnellinen. Nykyään tulen ihan jopa toimeen sen ukon kanssa. Vanhemilla on oikeus omaan elämäänsä ja rakkauteen.
Kukaan ei kiistä vanhempien oikeutta omaan elämään ja rakkauteen. Niitä voi tehdä ilman yhteisasumista. Myös teini-ikäisellä lapsella on oikeus omaan elämään.
Vanhemman uusi puoliso ei vie teiniltä omaa elämää. Se oma elämä alkaa kunnolla kun muuttaa pois kotoa. En ymmärrä teitä jankuttajia ollenkaan. Miksi haluatte eronneen vanhemman elävän yksin? Mikä pakkomielle teillä on että vanhempien pitää olla jotain jeesus marttyyreja
Elävän yksin? Hänellähän on asuinkumppaneinaan lapset. Ja miljoonannen kerran, kukaan ei ole kieltämässä rakkautta ja seurustelua.
Väännät taas olkiukkoja, koska tiedät itsekin olevasi väärässä.
Lapset eivät korvaa seurustelukumppaneita. Romanttinen rakkaus ja sukulaisten rakkaus on eri asia. Jollakin voi olla lapsia ja olla silti yksinäinen koska ei ole rakasta vierellä.
Kun rakastaa jotakuta haluaa viettää hänen kanssaan mahdollisimman paljon aikaa, jakaa arjen ilot ja surut. Sen takia ihmiset muuttavat yhteen. Oletko niin surkea yksinäinen vässykkä ettet tätä ymmärrä???
Taitaa alkaa kiukuttaa, kun pitää ruveta tuollaisia arvauksia tekemään persoonastani.
Arjen ilot ja surut voi jakaa ihan hyvin sen muutaman vuoden ajan ilman yhdessä asumista. Romanttinen rakkaus ei edellytä yhdessä asumista. Se on mielikuvituksen ja ongelmanratkaisukyvyn puutetta, jos ei muutamaksi vuodeksi onnistu järjestämään seurustelusuhdetta ilman yhteistä asuntoa. Ihan oikeasti tässä ei vaadita mitään kohtuutonta.
Onko oikeasti perheellisiä aikuisia jotka ajattelevat tuollatavoin? Sen muutaman vuoden aikana tilaisuus parisuhteelle voi olla menetetty, eikä toista vastaavaa tule.
Tilaisuus parisuhteelle? Se parisuhdehan on olemassa koko ajan. Miten et ymmärrä, että parisuhde on aivan eri asia kuin yhteinen asunto?
Oletko siis ap, vai mistä tiedät että heillä on aikomus tehdä yhteinen lapsi? Miehen vanhempi lapsi on jo 21-vuotias, joten itse kuvittelisin, että tuskin on enää aikomusta tehdä uusia lapsia. Saatan tietenkin olla väärässä. Jos tällainen suunnitelma on, niin sitten tosiaan ei taida olla muita vaihtoehtoja kuin pitää kiirettä, ja se nyt sitten tässä tapauksessa tapahtuu jo olemassaolevan lapsen hyvinvoinnin kustannuksella.
Yksinkö pitäisi tehdä yhteinen lapsi odottamaan että päästään yhteen sitten kun aiemman liiton lapset lähtevät omilleen, nykyään asuvat jopa kolmekymppiseksi vanhemmillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta vähän vaikuttaa siltä, että nämä "eronnut ei saa lapsen edun vuoksi muuttaa yhteen uuden puolison kanssa" -jankuttajat ovat omasta erostaan katkeroituneita reppanoita, joita v-tuttaa se, että eksä onkin jatkanut elämäänsä eron jälkeen.
Olen eroperheen lapsi. Olen ollut tuo teini.
Niin olen minäkin, mutta vaikka en teininä tykännytkään äitini uudesta miehestä, pidin suuni kiinni ja annoin äitini olla onnellinen. Nykyään tulen ihan jopa toimeen sen ukon kanssa. Vanhemilla on oikeus omaan elämäänsä ja rakkauteen.
Kukaan ei kiistä vanhempien oikeutta omaan elämään ja rakkauteen. Niitä voi tehdä ilman yhteisasumista. Myös teini-ikäisellä lapsella on oikeus omaan elämään.
Vanhemman uusi puoliso ei vie teiniltä omaa elämää. Se oma elämä alkaa kunnolla kun muuttaa pois kotoa. En ymmärrä teitä jankuttajia ollenkaan. Miksi haluatte eronneen vanhemman elävän yksin? Mikä pakkomielle teillä on että vanhempien pitää olla jotain jeesus marttyyreja
Elävän yksin? Hänellähän on asuinkumppaneinaan lapset. Ja miljoonannen kerran, kukaan ei ole kieltämässä rakkautta ja seurustelua.
Väännät taas olkiukkoja, koska tiedät itsekin olevasi väärässä.
Lapset eivät korvaa seurustelukumppaneita. Romanttinen rakkaus ja sukulaisten rakkaus on eri asia. Jollakin voi olla lapsia ja olla silti yksinäinen koska ei ole rakasta vierellä.
Kun rakastaa jotakuta haluaa viettää hänen kanssaan mahdollisimman paljon aikaa, jakaa arjen ilot ja surut. Sen takia ihmiset muuttavat yhteen. Oletko niin surkea yksinäinen vässykkä ettet tätä ymmärrä???
Taitaa alkaa kiukuttaa, kun pitää ruveta tuollaisia arvauksia tekemään persoonastani.
Arjen ilot ja surut voi jakaa ihan hyvin sen muutaman vuoden ajan ilman yhdessä asumista. Romanttinen rakkaus ei edellytä yhdessä asumista. Se on mielikuvituksen ja ongelmanratkaisukyvyn puutetta, jos ei muutamaksi vuodeksi onnistu järjestämään seurustelusuhdetta ilman yhteistä asuntoa. Ihan oikeasti tässä ei vaadita mitään kohtuutonta.
Onko oikeasti perheellisiä aikuisia jotka ajattelevat tuollatavoin? Sen muutaman vuoden aikana tilaisuus parisuhteelle voi olla menetetty, eikä toista vastaavaa tule.
Tilaisuus parisuhteelle? Se parisuhdehan on olemassa koko ajan. Miten et ymmärrä, että parisuhde on aivan eri asia kuin yhteinen asunto?
Yksinkö pitäisi tehdä yhteinen lapsi odottamaan että päästään yhteen sitten kun aiemman liiton lapset lähtevät omilleen, nykyään asuvat jopa kolmekymppiseksi vanhemmillaan.
Oletko siis ap, vai mistä tiedät että heillä on aikomus tehdä yhteinen lapsi? Miehen vanhempi lapsi on jo 21-vuotias, joten itse kuvittelisin, että tuskin on enää aikomusta tehdä uusia lapsia. Saatan tietenkin olla väärässä. Jos tällainen suunnitelma on, niin sitten tosiaan ei taida olla muita vaihtoehtoja kuin pitää kiirettä, ja se nyt sitten tässä tapauksessa tapahtuu jo olemassaolevan lapsen hyvinvoinnin kustannuksella.
Meni tuo edellinen lainaus perseelleen, joten laitoin uudestaan.
Alue: Aihe vapaa
Lapset eivät korvaa seurustelukumppaneita. Romanttinen rakkaus ja sukulaisten rakkaus on eri asia. Jollakin voi olla lapsia ja olla silti yksinäinen koska ei ole rakasta vierellä.
Kun rakastaa jotakuta haluaa viettää hänen kanssaan mahdollisimman paljon aikaa, jakaa arjen ilot ja surut. Sen takia ihmiset muuttavat yhteen. Oletko niin surkea yksinäinen vässykkä ettet tätä ymmärrä???