Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä kun teini yrittää "savustaa" minut ulos talosta ja eroamaan miehestä?
19.11.2021 |
Asumme yhdessä mies, minä ja miehen lapset (tytär 21v ja teinipoika 15v) ja teinipoika oikeasti on alusta saakka kohdellut minua väärin ja halpamaisesti ja nyt yrittää saada minua eroamaan miehestä. Mitä voin tehdä? Poika ei suoraan ole sanonut mutta käytös osoittaa paljon esimerkiksi kun vietämme aikaa yhdessä olohuoneessa niin poika matkii puhettani ja tekee typeriä ääniä kaikesta mitä sanon ja jos menen pois niin pojan kasvoilla loistaa voitto. Viime vuonna olin koulutuksessa poissa kotoa kahden viikon ajan ja kun kerroin tästä koko perheelle niin mies ja tytärpuoli toivoivat minun palaavan pian mutta poika lipsautti että onpa ihanaa kun saa olla rauhassa eikä tarvitse nähdä toisen ärsyttävää pärstää. Mitään en ole pojalle tehnyt saati sanonut ilkeästi mutta käytös on jatkuvasti ala-arvoista. Alkaa vaan rasittamaan kun joudun jatkuvasti olemaan varpaillani kotonani. Tytärpuolen kanssa tulen loistavasti juttuun ja kun vietämme yhdessä aikaa niin poika vaikuttaa myrtsiltä ja kyselee siskoltaan onko pakko mennä just ton kanssa. Isänsä jos viettää kahdestaan aikaa kanssani niin yrittää saada isäänsä muualle esim lenkille ja muihin harrastuksiin ja joskus on onnistunut tässä ja silloinkin poika nauraa minulle päin naamaa taas iloinen voitonnauru kasvoilla mutta jos isänsä jääkin minun kanssani viettämään aikaa niin poika on maansa myynyt.
Kommentit (323)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako liian vähän aikaa isältään? Miten olisi isä-poika-laatuaika säännöllisesti. Sen lisäksi isän on puhuttava pojalleen että on oltava kiltti sua kohtaan, et ole tehnyt mitään pahaa, eikä ole reilua sua kohtaan käyttäytyä niin.
Mistä me tiedämme, että aloittaja ei ole tehnyt mitään pahaa? Ehkä hän on taloon tullessaan pistänyt omavaltaisesti kaikki säännöt uusiksi ja nyt vaatii hänen sääntöjään noudatettavan ehdoitta?
En ole tyranni enkä ole laittanut "sääntöjä" uusiksi vaan olen keskusteleva ja muutenkin kolmikolla on ollut tapana keskustella pöydän ääressä asioista yhdessä ja minä liityin siihen muuttaessani heidän kanssaan yhteen. En määräile miestä saati lapsia ja viime jouluna ostettiin yhdessä miehen kanssa pojalle uusi sänky, niin poika ignoorasi minut täysin ja kiitteli faijaansa ja minua mulkaisi vihaisesti, vaikka tiesi että yhdessä sänky oltiin ostettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä tykkäisit, jos kotiisi muuttaisi sinulta kysymättä asumaan joku ihan vieras ihminen?
Se miehesi on täysi mulkku, kun on ottanut uuden naisen kotiinsa vasten lastensa tahtoa.
Aikuiset päättävät tällaiset asiat, kuten esimerkiksi ketä asunnossa asuu. Lapsilla ei ole siihen päätäntävaltaa eikä pidä olla. Ei ole heidän omakaan etunsa, että he joutuisivat keskenkasvuisena tekemään päätöksiä esimerkiksi vanhempiensa suhteista. Se on heille liian iso vastuu ja tulee vaivaamaan heitä myöhemmin jos sellainen heille annetaan.
Miehen pitäisi ottaa asia esiin poikansa kanssa. Tykkäämään ei voi pakottaa, mutta kohteliaisuutta pitää teiniltäkin voida vaatia samassa asunnossa asuvia ihmisiä kohtaan.
Just noin. Lapsille ei voi sysätä tärkeitä päätöksiä. Täälläkin on monesti käsitelty, kun lapsilta kysytään muutetaanko toiselle paikkakunnalle, voiko äiti vaihtaa vuorotöihin jne. Lapsuuteen kuuluu se huolettomuus, että aikuiset hoitaa velvollisuudet. 15 on vasta opettelemassa aikuisuutta ja vastuuta pitää siirtää pikkuhiljaa. Sitä ennen saa aikuisen päätös luvan kelvata.
Näin ehkä mutta silloin aikuisen pitäisi myös rehellisesti myöntää itselleen mikä se teinin mielipide on. Kun yleensä teinihenkilön mielipide on hyvin helposti selvitettävissä tai niin ilmiselvä ettei tarvi edes kysyä, sen voi helposti huomioida ilman että teini itse edes ymmärtää vaikuttaneensa päätökseen. Kyllä jokainen vanhempi syvällä sisällään tietää jos lapsi ei missään nimessä halua vaikka muuttaa tai ahdistuu suurista muutoksista (kuten uudet ihmiset asumassa kotona). Lopettaa vain sen ”lapset sopeutuu” hokemisen ja huomioi sen lapsensakin mielipiteen. Te ette kunnioita lapsianne.
Jokainen vanhempi tietää muun muassa sen, etteivät lapset halua ensinnäkään että vanhemmat eroavat. Lasten takia yhdessä oleminen on kuitenkin useimmiten iso virhe, mistä lapset pitemmän päälle kärsivät jos vanhempien suhde ei vain kertakaikkiaan toimi.
Ja tämä liittyy aiheeseen miten? Ei sen eron jälkeen ole pakko ottaa uutta puolisoa asumaan lasten kotiin. Seurustella voi eri asunnoista käsin.
Liittyy aiheeseen siten, että tuossa aiempi kirjoittaja sanoi, että lapsen mielipide on huomioitava näissä asioissa. Jos näin on, ei voi alunperinkään erota koska lapset eivät sitä yleensä halua. Itse eroperheen lapsena olen kuitenkin iloinen että vanhempani erosivat, vaikka me lapset sitä toki vastustimmekin. Meillä ei kuitenkaan ollut käsitystä tilanteesta, tietenkään, koska olimme lapsia. Samoin vastustimme heidän uusia suhteitaankin, ja sekin vastustus on minusta täysin luonnollista. Luonnotonta puolestaan olisi se, jos vanhemmat olisivat meidän käskystämme jääneet yhteen tai olisivat antaneet meidän vaikuttaa uusien suhteidensa etenemiseen.
Mielipiteen huomioon ottaminen ei tarkoita sitä, että aina ja kaikissa tilanteissa ratkaisun pitäisi olla sen lapsen mielipiteen mukainen. Ei tietenkään ole kohtuullista eikä kenenkään edun mukaista, että lapsi päättäisi vanhempiensa parisuhteista. Sen sijaan on kohtuullista ja lapsen edun mukaista, että häntä ei pakoteta jakamaan kotiaan vieraan ihmisen kanssa. Vanhempi voi seurustella eri asunnossa asuvan kumppanin kanssa.
Et voi oikeasti olla noin tyhmä, vaan vänkäät ja vääristelet, koska itsekin tiedät olevasi väärässä.
Minä en tiedä miksi ap ja miehensä ovat muuttaneet yhteen. Ainoastaan he itse tietävät sen. Jossakin tilanteessa voi ollakin lapsen etu, että taloudessa on yksinhuoltajan sijaan kaksi aikuista. Lapset toki voivat omasta puolestaan kuvitella vaikkapa, että heidän etunsa on esimerkiksi valvoa yöt ja nukkua päivät, olla ilman aikuisten valvontaa ja elää pizzalla ja karkeilla. Näin kuitenkaan harvoin on, ja aikuisen tehtävä on se lapsen etu arvioida.
No hohhoijaa. Nyt höpiset jo ihan höpisemisen ilosta.
Tietenkin se on aikuisen tehtävä arvioida, mikä on - tässä tapauksessa jo melkein itsekin aikuisen - lapsen etu. Sen arvion voi tehdä joko rehellisesti, tai sitten itsekkäästi välittämättä paskan vertaa siitä, mikä todellisuudessa on lapselle eduksi. Kerropa nyt realistisesti, miten 15-vuotias hyötyy siitä, että vasten hänen tahtoaan hänen kotiinsa muuttaa asumaan vieras ihminen?
Kuten sanottu, en ap:n ja miehensä tilannetta tunne.
Tuossa joku kertoi, miten sai vanhempansa sukulaisen muuttamaan pois kotoaan. Jäin siitä miettimään, että ei lapsen edes varsinaisesti tarvitse hyötyä siitä että heillä asuu joku vieras. Joku voidaan ottaa asumaan vaikkapa hyvää hyvyyttään ja lapsen etu voi silloin olla oppia kunnioitusta toisia ihmisiä ja aikuisten päätöksiä kohtaan ja hyväksyä uudet ihmiset ympärillään. Totta kai tällöin myös edellytetään että uusi asukaskin kohtelee lasta hyvin ja kunnioittavasti, eikä ole tahallaan ärsyttävä tai inhottava, kuten joidenkin kertomuksissa vanhempien uudet puolisot ovat olleet.
Tuollaisen hyväksyminen aiheuttaa ongelmia elämässä, kun lapsesta kasvaa kynnysmatto, jota käytetään hyväksi kaikilla mahdollisilla tavoilla. Siinä ei ole mitään hyvää hyvyyttä, ettei jaksa kulkea toisen luokse jyystämään vaan haluaa tämän kotiinsa nyt heti.
Tämä on sinun ongelmasi, jos käsityksesi parisuhteesta on "jyystäminen". Parempi lapsillekin olisi nähdä terveitä parisuhteita ihan siinä arjessa kuin sellaista, että täytyy pitää rakastettuaan piilossa ja salaa livahtaa hänen luokseen "jyystämään".
Ei ole mitenkään positiivinen dynamiikka, että tulee vieras ihminen asumaan kotiin. Parisuhdetta ei tarvitse salata, mutta kotiin asumaan ottamista ennen pitäisi ottaa huomioon kaikkia joihin tämä vaikuttaa. Parisuhde voi olla, vaikka asuisi eri osoitteissa, mutta tulehtuneet välit lapsiin näkyvät vielä hautajaisissakin.
Lähdet menemään. Pitäköön mies pikku tyranninsa.
Kirjoitin täällä, miten minua aikuisena harmittaa kun minun toiveestani isäni sukulainen joutui muuttamaan meiltä pois. Tuo viesti on näemmä poistatettu. Miksi? Halusin tuoda sillä esiin sitä, miksi lapsen ei pitäisi antaa tehdä omalle harkintakyvylleen liian isoja päätöksiä. Niistä voi kärsiä myöhemmin, kun näkeekin kokonaiskuvan eri tavalla. Mielestäni moni, joka "ottaa lapsen mielipiteen huomioon" miettii tätä näkökulmaa liian vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako liian vähän aikaa isältään? Miten olisi isä-poika-laatuaika säännöllisesti. Sen lisäksi isän on puhuttava pojalleen että on oltava kiltti sua kohtaan, et ole tehnyt mitään pahaa, eikä ole reilua sua kohtaan käyttäytyä niin.
Mistä me tiedämme, että aloittaja ei ole tehnyt mitään pahaa? Ehkä hän on taloon tullessaan pistänyt omavaltaisesti kaikki säännöt uusiksi ja nyt vaatii hänen sääntöjään noudatettavan ehdoitta?
En ole tyranni enkä ole laittanut "sääntöjä" uusiksi vaan olen keskusteleva ja muutenkin kolmikolla on ollut tapana keskustella pöydän ääressä asioista yhdessä ja minä liityin siihen muuttaessani heidän kanssaan yhteen. En määräile miestä saati lapsia ja viime jouluna ostettiin yhdessä miehen kanssa pojalle uusi sänky, niin poika ignoorasi minut täysin ja kiitteli faijaansa ja minua mulkaisi vihaisesti, vaikka tiesi että yhdessä sänky oltiin ostettu.
Ei sinussa varmaan olekaan mitään vikaa. Poika vain ei halua ketään ylimääräistä kotiinsa asumaan, ja hänellä on siihen ihan täysi oikeus. Mielestäni oli teiltä virhe muuttaa yhteen näin aikaisin, mutta se on nyt tehty. Yrittäkää puhua avoimesti ja - huom! tämä on tärkeää! - ymmärtäen ja syyllistämättä pojan kanssa siitä, miksi hänestä tuntuu niin pahalta. Sen keskustelun perusteella sitten teette ratkaisun siitä, onko parempi että muutat muutamaksi vuodeksi omillesi vai onnistuuko rauhanomainen yhteiselo jotenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos poika ärsyttelee, ja onnistuu siinä sekä vielä naureskelee päälle, tulee mieleen psykopaatti. Ei muuten tervehdy aikuisena, vaan pahenee.
Suurin osa ihmisistä kostaa tavalla tai toisella jos tarpeeksi ahtaalle laitetaan. Ei se vielä kenestäkään psykopaattia tee.
Kyllä nää on nähty. Joka työkseen haluaa tehdä toisen olon tukalaksi ja saa siitä nautintoa ja voiton fiiliksen, on psyko.
Tunnen ihan lapsesta asti noin käyttäytyneitä. Pahenee vaan, kun ikää tulee.Murrosikäisellä on vaikeuksia ilmaista monia täysin uusia tuntemuksiaan muutoksen keskellä, niin hän on psyko?
Keinonsa on pahan psykon keinot. Taputahan vielä olkapäälle noin tekevää, niin käytös vaan vahvistuu.
Vaikee uskoa, että jo 15 vuotias toimii noin. Täysin pilattu pikkupenikka. Ei tuu miestä ei.Ihmisen tekoihin vaikuttaa aika paljon tuo käytös. Tarpeeksi stressaavassa ympäristössä alkaa löytymään tuo ihmisyyden rumempi puoli meistä kaikista. Sinä et ilmeisesti ole koskaan kokenut yhtään kunnon vastoin käymistä.
Kaksi aikuista löivät hynttyyt yhteen. Mikä kumma vastoinkäyminen se on?
Selvä narsku penikka on mustasukkainen isästään. Pitää tuossa iässä ymmärtää jo terveen ihmisen se, että isukin elämässä on muitakin suhteita kuin narskupentu itse. Maailma ei pyöri vain penskan navan ympärillä.
Eiks tossa iässä jo katsella itelle morsmaikkua ja seurustella?
Ei taida tytöt huolia itserakasta nuorta miestä.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin täällä, miten minua aikuisena harmittaa kun minun toiveestani isäni sukulainen joutui muuttamaan meiltä pois. Tuo viesti on näemmä poistatettu. Miksi? Halusin tuoda sillä esiin sitä, miksi lapsen ei pitäisi antaa tehdä omalle harkintakyvylleen liian isoja päätöksiä. Niistä voi kärsiä myöhemmin, kun näkeekin kokonaiskuvan eri tavalla. Mielestäni moni, joka "ottaa lapsen mielipiteen huomioon" miettii tätä näkökulmaa liian vähän.
Enemmän kai täällä on sanottu sitä, että alunperinkään ei olisi pitänyt muuttaa yhteen, jos lapsi on kovasti sitä vastaan. Minusta se on ihan eri asia kuin se sinun kertomasi tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurja tilanne sinulle. Sun miehesi pitäisi laittaa pojalleen rajat, jota hän ei osaa tehdä. Poika ei myöskään näytä pitävän sinusta. Kokee uhkana. En asuisi tuollaisissa oloissa.
Vierailija kirjoitti:
Teinit on siitä hauskoja tyyppejä että jollain tavalla ne näkee asiat selkeämmin kuin aikuiset. Teini voi helposti esimerkiksi nähdä että et ole millään tavalla kiinnostava ihminen, mutta isänsä on ihastunut seksiin tai tykkää kun on joku jakamassa kotitöitä. Teiniä sitten ärsyttää tällainen teeskennelty onni, kun hän ymmärtää että kyse on jostain pinnallisesta kuviosta.
Kotityöt on jaettu ennen minun astumista kuvaan ja seksisuhteessa emme ole vaan rakkausliitossa. Onnemme ei ole teeskentelyä eikä suhteemme pinnallinen. En mitenkään suosi ketään tai ole viemässä pojalta isäänsä, mutta pojan suhtautuminen minuun on väärin ja rasittavaa. Siskonsa on ollut alusta saakka aivan toisenlainen ja hyväksyi minut heti alusta. Poika vaikuttaa todella mustasukkaiselta ja ärtyneeltä, teen mitä tahansa tai olen tekemättä. Viime yönäkin vain itkin kaikkien nukkuessa ja mietin auttaisiko terapia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos poika ärsyttelee, ja onnistuu siinä sekä vielä naureskelee päälle, tulee mieleen psykopaatti. Ei muuten tervehdy aikuisena, vaan pahenee.
Suurin osa ihmisistä kostaa tavalla tai toisella jos tarpeeksi ahtaalle laitetaan. Ei se vielä kenestäkään psykopaattia tee.
Kyllä nää on nähty. Joka työkseen haluaa tehdä toisen olon tukalaksi ja saa siitä nautintoa ja voiton fiiliksen, on psyko.
Tunnen ihan lapsesta asti noin käyttäytyneitä. Pahenee vaan, kun ikää tulee.Murrosikäisellä on vaikeuksia ilmaista monia täysin uusia tuntemuksiaan muutoksen keskellä, niin hän on psyko?
Keinonsa on pahan psykon keinot. Taputahan vielä olkapäälle noin tekevää, niin käytös vaan vahvistuu.
Vaikee uskoa, että jo 15 vuotias toimii noin. Täysin pilattu pikkupenikka. Ei tuu miestä ei.Ihmisen tekoihin vaikuttaa aika paljon tuo käytös. Tarpeeksi stressaavassa ympäristössä alkaa löytymään tuo ihmisyyden rumempi puoli meistä kaikista. Sinä et ilmeisesti ole koskaan kokenut yhtään kunnon vastoin käymistä.
Kaksi aikuista löivät hynttyyt yhteen. Mikä kumma vastoinkäyminen se on?
Selvä narsku penikka on mustasukkainen isästään. Pitää tuossa iässä ymmärtää jo terveen ihmisen se, että isukin elämässä on muitakin suhteita kuin narskupentu itse. Maailma ei pyöri vain penskan navan ympärillä.
Eiks tossa iässä jo katsella itelle morsmaikkua ja seurustella?
Ei taida tytöt huolia itserakasta nuorta miestä.
Huoh. Edelleenkään, tuskin sitä poikaa häiritsee isänsä seurustelu, vaan vieraan ihmisen tunkeutuminen hänen kotiinsa. Se vanhemman koti kun on myös lasten koti.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin täällä, miten minua aikuisena harmittaa kun minun toiveestani isäni sukulainen joutui muuttamaan meiltä pois. Tuo viesti on näemmä poistatettu. Miksi? Halusin tuoda sillä esiin sitä, miksi lapsen ei pitäisi antaa tehdä omalle harkintakyvylleen liian isoja päätöksiä. Niistä voi kärsiä myöhemmin, kun näkeekin kokonaiskuvan eri tavalla. Mielestäni moni, joka "ottaa lapsen mielipiteen huomioon" miettii tätä näkökulmaa liian vähän.
Joskus sen lapsen on ruvettava tekemään päätöksiä. Ja lapsella on myös oikeus mielipiteeseensä ja ilmaista se, eikä minusta lapsen mielipidettä pidä ohittaa vain, koska kyse on lapsen mielipiteestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajakaa teini ulos.
Kyllä tämä asia hoidetaan järkevästi aikuismaisesti puhuen eikä ajamalla ketään ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin täällä, miten minua aikuisena harmittaa kun minun toiveestani isäni sukulainen joutui muuttamaan meiltä pois. Tuo viesti on näemmä poistatettu. Miksi? Halusin tuoda sillä esiin sitä, miksi lapsen ei pitäisi antaa tehdä omalle harkintakyvylleen liian isoja päätöksiä. Niistä voi kärsiä myöhemmin, kun näkeekin kokonaiskuvan eri tavalla. Mielestäni moni, joka "ottaa lapsen mielipiteen huomioon" miettii tätä näkökulmaa liian vähän.
Enemmän kai täällä on sanottu sitä, että alunperinkään ei olisi pitänyt muuttaa yhteen, jos lapsi on kovasti sitä vastaan. Minusta se on ihan eri asia kuin se sinun kertomasi tilanne.
Mielestäni ap sanoi, että muutosta keskusteltiin mutta ongelmat alkoivat muuton jälkeen.
Meillä muistaakseni vastustin muuttoa jo ennen kun se tapahtui. Ei sekään olisi minusta ollut hyvä ratkaisu että sukulainen ei olisi muuttanut alunperinkään. Aiemmassa viestissäni kirjoitin, että jälkikäteen ajateltuna hyvä ratkaisu olisi ollut keskustella asiasta ja auttaa minua ymmärtämään tunteitani ja sitä miksi vastustin tuota ihmistä. Se on sitä tärkeintä kasvatustyötä, että opettaa lapsen ymmärtämään tunteitaan sen sijaan että hypitään niiden mukaan selvittämättä mitä niiden takana on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rasittava kersa joka pitäisi isänsä laittaa kuriin.
Miten? Käskeä pitämään ap:stä rangaistuksen uhalla?
Tuossa iässä on hyvä oppia tulemaan toimeen, vaikkei ihmisestä pitäisikään. Sellaisia tilanteita on rutkasti tulossa eteen aikuisiällä: työkaverina voi olla inhokki-ihminen, mutta pakko tulla toimeen
Työkaverit ei muuta sun kotiin asumaan. Eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos poika ärsyttelee, ja onnistuu siinä sekä vielä naureskelee päälle, tulee mieleen psykopaatti. Ei muuten tervehdy aikuisena, vaan pahenee.
Suurin osa ihmisistä kostaa tavalla tai toisella jos tarpeeksi ahtaalle laitetaan. Ei se vielä kenestäkään psykopaattia tee.
Kyllä nää on nähty. Joka työkseen haluaa tehdä toisen olon tukalaksi ja saa siitä nautintoa ja voiton fiiliksen, on psyko.
Tunnen ihan lapsesta asti noin käyttäytyneitä. Pahenee vaan, kun ikää tulee.Murrosikäisellä on vaikeuksia ilmaista monia täysin uusia tuntemuksiaan muutoksen keskellä, niin hän on psyko?
Keinonsa on pahan psykon keinot. Taputahan vielä olkapäälle noin tekevää, niin käytös vaan vahvistuu.
Vaikee uskoa, että jo 15 vuotias toimii noin. Täysin pilattu pikkupenikka. Ei tuu miestä ei.Ihmisen tekoihin vaikuttaa aika paljon tuo käytös. Tarpeeksi stressaavassa ympäristössä alkaa löytymään tuo ihmisyyden rumempi puoli meistä kaikista. Sinä et ilmeisesti ole koskaan kokenut yhtään kunnon vastoin käymistä.
Kaksi aikuista löivät hynttyyt yhteen. Mikä kumma vastoinkäyminen se on?
Selvä narsku penikka on mustasukkainen isästään. Pitää tuossa iässä ymmärtää jo terveen ihmisen se, että isukin elämässä on muitakin suhteita kuin narskupentu itse. Maailma ei pyöri vain penskan navan ympärillä.
Eiks tossa iässä jo katsella itelle morsmaikkua ja seurustella?
Ei taida tytöt huolia itserakasta nuorta miestä.
Kyllä se on ihan luonnollista, että lapset välittävät vanhemmistaan ja vastustavat jos joku vieras taho tulee tätä häiritsemään. Ei tästä olisi tullut niin isoa juttua jos ap ei olisi heti muuttanut yhteen ja teinin ei tarvitsisi katsoa uutta tulokasta kotonaan jatkuvasti. Itsekäs mies kyllä saa naista ja sen todistaa jo pelkästään ne kaikki naiset jotka valittavat itsekeskeisistä eksistään.
Ihmettelen, että jotkut ovat pojan puolella. Semmoisen kakaran tulisi nimenomaan opetella käyttäytymään kunnioittavasti kaikkia muitakin ihmisiä kohtaan.
Myös ihmettelen, että isänsä ei laita poikaa lujille.
Pojasta on kasvamassa häirikkö ja on potentiaalinen tuleva rikollinen, jengiytynyt ihmisten hakkaaja.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sillä poikulilla ole kavereita, kun pitää isissä roikkua ja lenkille maanitella?
On kavereita mutta silloin harvoin kun ovat käymässä niin linnoittautuvat pojan huoneeseen tai olohuoneeseen taikka ovat yhteisissä harrastuksissa. Muutaman kerran kun olin kahden pojan ja tämän kavereiden kanssa kotona niin sain niin jäätävän murhaavia katseita vaikka vain tervehdin poikia ja yritin tarjota juotavaa. Kaverit ottivat tarjottavaa ja kiittivät kohteliaasti mutta poika ei, meni vain entistä myrtsimmäksi. Jos olisin ajatustenlukija niin pojan naamassa olisi lukenut "painu v..n yrittämästä viedä mun kaveritkin vielä..!!". Niin vihaiselta näytti. Sittemmin en ole mehua tarjonnut saati astunut samaan tilaan kun pojalla on kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, että jotkut ovat pojan puolella. Semmoisen kakaran tulisi nimenomaan opetella käyttäytymään kunnioittavasti kaikkia muitakin ihmisiä kohtaan.
Myös ihmettelen, että isänsä ei laita poikaa lujille.Pojasta on kasvamassa häirikkö ja on potentiaalinen tuleva rikollinen, jengiytynyt ihmisten hakkaaja.
Ei tietenkään tule kunnioittaa ihmistä, joka on noin vain tunkeutunut kotiisi. Sellaista kuuluukin vastustaa ja jos ei uskalla niin on pelkuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos poika ärsyttelee, ja onnistuu siinä sekä vielä naureskelee päälle, tulee mieleen psykopaatti. Ei muuten tervehdy aikuisena, vaan pahenee.
Suurin osa ihmisistä kostaa tavalla tai toisella jos tarpeeksi ahtaalle laitetaan. Ei se vielä kenestäkään psykopaattia tee.
Kyllä nää on nähty. Joka työkseen haluaa tehdä toisen olon tukalaksi ja saa siitä nautintoa ja voiton fiiliksen, on psyko.
Tunnen ihan lapsesta asti noin käyttäytyneitä. Pahenee vaan, kun ikää tulee.Murrosikäisellä on vaikeuksia ilmaista monia täysin uusia tuntemuksiaan muutoksen keskellä, niin hän on psyko?
Keinonsa on pahan psykon keinot. Taputahan vielä olkapäälle noin tekevää, niin käytös vaan vahvistuu.
Vaikee uskoa, että jo 15 vuotias toimii noin. Täysin pilattu pikkupenikka. Ei tuu miestä ei.Ihmisen tekoihin vaikuttaa aika paljon tuo käytös. Tarpeeksi stressaavassa ympäristössä alkaa löytymään tuo ihmisyyden rumempi puoli meistä kaikista. Sinä et ilmeisesti ole koskaan kokenut yhtään kunnon vastoin käymistä.
Kaksi aikuista löivät hynttyyt yhteen. Mikä kumma vastoinkäyminen se on?
Selvä narsku penikka on mustasukkainen isästään. Pitää tuossa iässä ymmärtää jo terveen ihmisen se, että isukin elämässä on muitakin suhteita kuin narskupentu itse. Maailma ei pyöri vain penskan navan ympärillä.
Eiks tossa iässä jo katsella itelle morsmaikkua ja seurustella?
Ei taida tytöt huolia itserakasta nuorta miestä.Huoh. Edelleenkään, tuskin sitä poikaa häiritsee isänsä seurustelu, vaan vieraan ihmisen tunkeutuminen hänen kotiinsa. Se vanhemman koti kun on myös lasten koti.
Penskaa häiritsee, että iskällä on rakas puoliso. Narskun mielestä se on narskulta itseltään pois.
Etkö tunne yhtään narsku-psykoa?
Minä tunnen. Narsku on jopa sisaruksilleen mustasukkainen vanhemmastaan.
Narskupuoliso on mustasukkainen jopa puolison penskoista. Tässä pari esimerkkiä olipa narsku sitten veli tai uusi puoliso.
Narskuben ihan perinteinen piirre on mustasukkaisuus. Nih!
Alue: Aihe vapaa
Ihmisen tekoihin vaikuttaa aika paljon tuo käytös. Tarpeeksi stressaavassa ympäristössä alkaa löytymään tuo ihmisyyden rumempi puoli meistä kaikista. Sinä et ilmeisesti ole koskaan kokenut yhtään kunnon vastoin käymistä.