Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä kun teini yrittää "savustaa" minut ulos talosta ja eroamaan miehestä?
19.11.2021 |
Asumme yhdessä mies, minä ja miehen lapset (tytär 21v ja teinipoika 15v) ja teinipoika oikeasti on alusta saakka kohdellut minua väärin ja halpamaisesti ja nyt yrittää saada minua eroamaan miehestä. Mitä voin tehdä? Poika ei suoraan ole sanonut mutta käytös osoittaa paljon esimerkiksi kun vietämme aikaa yhdessä olohuoneessa niin poika matkii puhettani ja tekee typeriä ääniä kaikesta mitä sanon ja jos menen pois niin pojan kasvoilla loistaa voitto. Viime vuonna olin koulutuksessa poissa kotoa kahden viikon ajan ja kun kerroin tästä koko perheelle niin mies ja tytärpuoli toivoivat minun palaavan pian mutta poika lipsautti että onpa ihanaa kun saa olla rauhassa eikä tarvitse nähdä toisen ärsyttävää pärstää. Mitään en ole pojalle tehnyt saati sanonut ilkeästi mutta käytös on jatkuvasti ala-arvoista. Alkaa vaan rasittamaan kun joudun jatkuvasti olemaan varpaillani kotonani. Tytärpuolen kanssa tulen loistavasti juttuun ja kun vietämme yhdessä aikaa niin poika vaikuttaa myrtsiltä ja kyselee siskoltaan onko pakko mennä just ton kanssa. Isänsä jos viettää kahdestaan aikaa kanssani niin yrittää saada isäänsä muualle esim lenkille ja muihin harrastuksiin ja joskus on onnistunut tässä ja silloinkin poika nauraa minulle päin naamaa taas iloinen voitonnauru kasvoilla mutta jos isänsä jääkin minun kanssani viettämään aikaa niin poika on maansa myynyt.
Kommentit (323)
Teinipoika tuskin ilahtuisi jokailtaisesta ruuanlaittovuorosta, pyykkäyksestä ja siivoamisesta, pakon edessä valitsee pienemmän haitan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saako liian vähän aikaa isältään? Miten olisi isä-poika-laatuaika säännöllisesti. Sen lisäksi isän on puhuttava pojalleen että on oltava kiltti sua kohtaan, et ole tehnyt mitään pahaa, eikä ole reilua sua kohtaan käyttäytyä niin.
Niin, aiemmin on ollut poika, tytär ja isä kolmestaan, joten kyllähän pojalle säännöllinen isäaika, vaikka torstaisin 16.15-17.45, on ihan korvaava asia.
Muuttaisin pois jos ei isä saa lastaan käyttäytymään. Tykätä ei toki tarvitse, mutta kyllä hänen kuuluu käyttäytyä asiallisesti. Pilkkaaminen ja kettuilu eivät ole hyväksyttävää käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika ei tykkää, kun hänen äitinsä lähti ja tilalle tuli hänelle vieras nainen. En yhtään ihmettele, itsekin olen sellainen ihminen, että olisi tykännyt huonoa, jos vanhempani olisivat eronneet.
Se äiti on kuollut.
Jahas. No, se ei muuta asiaa miksikään.
Täh?
Teinit on siitä hauskoja tyyppejä että jollain tavalla ne näkee asiat selkeämmin kuin aikuiset. Teini voi helposti esimerkiksi nähdä että et ole millään tavalla kiinnostava ihminen, mutta isänsä on ihastunut seksiin tai tykkää kun on joku jakamassa kotitöitä. Teiniä sitten ärsyttää tällainen teeskennelty onni, kun hän ymmärtää että kyse on jostain pinnallisesta kuviosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot isälle että joko kakara lähtee tai sinä lähdet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä tykkäisit, jos kotiisi muuttaisi sinulta kysymättä asumaan joku ihan vieras ihminen?
Se miehesi on täysi mulkku, kun on ottanut uuden naisen kotiinsa vasten lastensa tahtoa.
Aikuiset päättävät tällaiset asiat, kuten esimerkiksi ketä asunnossa asuu. Lapsilla ei ole siihen päätäntävaltaa eikä pidä olla. Ei ole heidän omakaan etunsa, että he joutuisivat keskenkasvuisena tekemään päätöksiä esimerkiksi vanhempiensa suhteista. Se on heille liian iso vastuu ja tulee vaivaamaan heitä myöhemmin jos sellainen heille annetaan.
Miehen pitäisi ottaa asia esiin poikansa kanssa. Tykkäämään ei voi pakottaa, mutta kohteliaisuutta pitää teiniltäkin voida vaatia samassa asunnossa asuvia ihmisiä kohtaan.
Erotilanteessa teiniä pitää kuulla siitä, kumman vanhemman kanssa hän haluaa asua, mutta sitten kun tuodaan kotiin tuntemattomia uusiksi asuinkumppaneiksi, hänen toiveilla ei ole merkitystä?
Aikuisilla on aikuisten tarpeet ja parisuhde on yksi niistä, lapsi tai teini siihen sopeutuu kunhan kokee tulevansa hyväksytyksi ja huomioiduksi.
No ei selvästikään koe tulevansa hyväksytyksi ja huomioiduksi. Eikö sitä parisuhdetarvetta voi tyydyttää eri asunnoista?
Selvästikään ei koe, mutta asia pitää selvittää jollain muulla tavalla kuin antaa lapsen päättää vanhempien asumisjärjestelyistä. Lapsi voi kuvitella, että jos hän saa päättää tästä asiasta, hän tulee huomioiduksi. Lapsi on kuitenkin lapsi, ja näkee asiat yksinkertaisesti ja mustavalkoisesti vaikka kyse on todellisuudessa aivan muusta kuin siitä että isän uusi puoliso asuu nyt heidän kanssaan. Aikuisen pitää selvittää mistä loppujen lopuksi oikeasti on kyse ja saada lapsi kokemaan huomioiduksi tulemista terveellä tavalla, ilman että hänen tarvitse ottaa vastuuta aikuisten asioista.
Ongelma on siis ensisijaisesti miehen ja poikansa ja miehen pitää selvittää miten osoittaa lapselleen huomiota ja hyväksyntää siten että lapsi saa edelleen olla kuitenkin lapsi. Se, että aikuiset tekevät tärkeät päätökset, luo kuitenkin loppupeleissä lapsellekin turvallisuuden tunnetta, vaikka hän voikin niitä päätöksiä vastaan kapinoida.
Sadannen kerran: on eri asia antaa lasten päättää, ja ottaa lasten etu huomioon päätöksessä!
Hakkaatte olkiukkoa, koska tiedätte olevanne väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta vähän vaikuttaa siltä, että nämä "eronnut ei saa lapsen edun vuoksi muuttaa yhteen uuden puolison kanssa" -jankuttajat ovat omasta erostaan katkeroituneita reppanoita, joita v-tuttaa se, että eksä onkin jatkanut elämäänsä eron jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Minusta vähän vaikuttaa siltä, että nämä "eronnut ei saa lapsen edun vuoksi muuttaa yhteen uuden puolison kanssa" -jankuttajat ovat omasta erostaan katkeroituneita reppanoita, joita v-tuttaa se, että eksä onkin jatkanut elämäänsä eron jälkeen.
Olen eroperheen lapsi. Olen ollut tuo teini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä tykkäisit, jos kotiisi muuttaisi sinulta kysymättä asumaan joku ihan vieras ihminen?
Se miehesi on täysi mulkku, kun on ottanut uuden naisen kotiinsa vasten lastensa tahtoa.
Aikuiset päättävät tällaiset asiat, kuten esimerkiksi ketä asunnossa asuu. Lapsilla ei ole siihen päätäntävaltaa eikä pidä olla. Ei ole heidän omakaan etunsa, että he joutuisivat keskenkasvuisena tekemään päätöksiä esimerkiksi vanhempiensa suhteista. Se on heille liian iso vastuu ja tulee vaivaamaan heitä myöhemmin jos sellainen heille annetaan.
Miehen pitäisi ottaa asia esiin poikansa kanssa. Tykkäämään ei voi pakottaa, mutta kohteliaisuutta pitää teiniltäkin voida vaatia samassa asunnossa asuvia ihmisiä kohtaan.
Just noin. Lapsille ei voi sysätä tärkeitä päätöksiä. Täälläkin on monesti käsitelty, kun lapsilta kysytään muutetaanko toiselle paikkakunnalle, voiko äiti vaihtaa vuorotöihin jne. Lapsuuteen kuuluu se huolettomuus, että aikuiset hoitaa velvollisuudet. 15 on vasta opettelemassa aikuisuutta ja vastuuta pitää siirtää pikkuhiljaa. Sitä ennen saa aikuisen päätös luvan kelvata.
Näin ehkä mutta silloin aikuisen pitäisi myös rehellisesti myöntää itselleen mikä se teinin mielipide on. Kun yleensä teinihenkilön mielipide on hyvin helposti selvitettävissä tai niin ilmiselvä ettei tarvi edes kysyä, sen voi helposti huomioida ilman että teini itse edes ymmärtää vaikuttaneensa päätökseen. Kyllä jokainen vanhempi syvällä sisällään tietää jos lapsi ei missään nimessä halua vaikka muuttaa tai ahdistuu suurista muutoksista (kuten uudet ihmiset asumassa kotona). Lopettaa vain sen ”lapset sopeutuu” hokemisen ja huomioi sen lapsensakin mielipiteen. Te ette kunnioita lapsianne.
Jokainen vanhempi tietää muun muassa sen, etteivät lapset halua ensinnäkään että vanhemmat eroavat. Lasten takia yhdessä oleminen on kuitenkin useimmiten iso virhe, mistä lapset pitemmän päälle kärsivät jos vanhempien suhde ei vain kertakaikkiaan toimi.
Jos poika ärsyttelee, ja onnistuu siinä sekä vielä naureskelee päälle, tulee mieleen psykopaatti. Ei muuten tervehdy aikuisena, vaan pahenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta vähän vaikuttaa siltä, että nämä "eronnut ei saa lapsen edun vuoksi muuttaa yhteen uuden puolison kanssa" -jankuttajat ovat omasta erostaan katkeroituneita reppanoita, joita v-tuttaa se, että eksä onkin jatkanut elämäänsä eron jälkeen.
Minusta sinä vaikutat ihmiseltä joka usein käyttää latteuksia kuten: ”lapset sopeutuu” tai ”minullakin on oikeus omaan elämään”. Näillä voi kätevästi mitätöidä lapsen mielipiteen asiassa kuin asiassa.
Ap:n tarina vain vahvistaa tunnetta että EI ikinä miestä kellä lapsia entisestä liitosta, hyi hitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä tykkäisit, jos kotiisi muuttaisi sinulta kysymättä asumaan joku ihan vieras ihminen?
Se miehesi on täysi mulkku, kun on ottanut uuden naisen kotiinsa vasten lastensa tahtoa.
Aikuiset päättävät tällaiset asiat, kuten esimerkiksi ketä asunnossa asuu. Lapsilla ei ole siihen päätäntävaltaa eikä pidä olla. Ei ole heidän omakaan etunsa, että he joutuisivat keskenkasvuisena tekemään päätöksiä esimerkiksi vanhempiensa suhteista. Se on heille liian iso vastuu ja tulee vaivaamaan heitä myöhemmin jos sellainen heille annetaan.
Miehen pitäisi ottaa asia esiin poikansa kanssa. Tykkäämään ei voi pakottaa, mutta kohteliaisuutta pitää teiniltäkin voida vaatia samassa asunnossa asuvia ihmisiä kohtaan.
Erotilanteessa teiniä pitää kuulla siitä, kumman vanhemman kanssa hän haluaa asua, mutta sitten kun tuodaan kotiin tuntemattomia uusiksi asuinkumppaneiksi, hänen toiveilla ei ole merkitystä?
Aikuisilla on aikuisten tarpeet ja parisuhde on yksi niistä, lapsi tai teini siihen sopeutuu kunhan kokee tulevansa hyväksytyksi ja huomioiduksi.
No ei selvästikään koe tulevansa hyväksytyksi ja huomioiduksi. Eikö sitä parisuhdetarvetta voi tyydyttää eri asunnoista?
Selvästikään ei koe, mutta asia pitää selvittää jollain muulla tavalla kuin antaa lapsen päättää vanhempien asumisjärjestelyistä. Lapsi voi kuvitella, että jos hän saa päättää tästä asiasta, hän tulee huomioiduksi. Lapsi on kuitenkin lapsi, ja näkee asiat yksinkertaisesti ja mustavalkoisesti vaikka kyse on todellisuudessa aivan muusta kuin siitä että isän uusi puoliso asuu nyt heidän kanssaan. Aikuisen pitää selvittää mistä loppujen lopuksi oikeasti on kyse ja saada lapsi kokemaan huomioiduksi tulemista terveellä tavalla, ilman että hänen tarvitse ottaa vastuuta aikuisten asioista.
Ongelma on siis ensisijaisesti miehen ja poikansa ja miehen pitää selvittää miten osoittaa lapselleen huomiota ja hyväksyntää siten että lapsi saa edelleen olla kuitenkin lapsi. Se, että aikuiset tekevät tärkeät päätökset, luo kuitenkin loppupeleissä lapsellekin turvallisuuden tunnetta, vaikka hän voikin niitä päätöksiä vastaan kapinoida.
Vieraiden ihmisten ottaminen lasten kotiin ei todellakaan lisää lapsien turvallisuuden tunnetta vaan päinvastoin murentaa sitä. Ärsyttävän ihmisen katsominen koko ajan kotona ollessa pitää ihmisen varuillaan, eikä tee hyvää pidemmän päälle.
Ja sitten vielä ihmetellään, mikseivät "lapselliset" ole kovin kuumaa kamaa parisuhdemarkkinoilla🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä tykkäisit, jos kotiisi muuttaisi sinulta kysymättä asumaan joku ihan vieras ihminen?
Se miehesi on täysi mulkku, kun on ottanut uuden naisen kotiinsa vasten lastensa tahtoa.
Aikuiset päättävät tällaiset asiat, kuten esimerkiksi ketä asunnossa asuu. Lapsilla ei ole siihen päätäntävaltaa eikä pidä olla. Ei ole heidän omakaan etunsa, että he joutuisivat keskenkasvuisena tekemään päätöksiä esimerkiksi vanhempiensa suhteista. Se on heille liian iso vastuu ja tulee vaivaamaan heitä myöhemmin jos sellainen heille annetaan.
Miehen pitäisi ottaa asia esiin poikansa kanssa. Tykkäämään ei voi pakottaa, mutta kohteliaisuutta pitää teiniltäkin voida vaatia samassa asunnossa asuvia ihmisiä kohtaan.
Just noin. Lapsille ei voi sysätä tärkeitä päätöksiä. Täälläkin on monesti käsitelty, kun lapsilta kysytään muutetaanko toiselle paikkakunnalle, voiko äiti vaihtaa vuorotöihin jne. Lapsuuteen kuuluu se huolettomuus, että aikuiset hoitaa velvollisuudet. 15 on vasta opettelemassa aikuisuutta ja vastuuta pitää siirtää pikkuhiljaa. Sitä ennen saa aikuisen päätös luvan kelvata.
Näin ehkä mutta silloin aikuisen pitäisi myös rehellisesti myöntää itselleen mikä se teinin mielipide on. Kun yleensä teinihenkilön mielipide on hyvin helposti selvitettävissä tai niin ilmiselvä ettei tarvi edes kysyä, sen voi helposti huomioida ilman että teini itse edes ymmärtää vaikuttaneensa päätökseen. Kyllä jokainen vanhempi syvällä sisällään tietää jos lapsi ei missään nimessä halua vaikka muuttaa tai ahdistuu suurista muutoksista (kuten uudet ihmiset asumassa kotona). Lopettaa vain sen ”lapset sopeutuu” hokemisen ja huomioi sen lapsensakin mielipiteen. Te ette kunnioita lapsianne.
Jokainen vanhempi tietää muun muassa sen, etteivät lapset halua ensinnäkään että vanhemmat eroavat. Lasten takia yhdessä oleminen on kuitenkin useimmiten iso virhe, mistä lapset pitemmän päälle kärsivät jos vanhempien suhde ei vain kertakaikkiaan toimi.
Ja tämä liittyy aiheeseen miten? Ei sen eron jälkeen ole pakko ottaa uutta puolisoa asumaan lasten kotiin. Seurustella voi eri asunnoista käsin.
Vierailija kirjoitti:
Jos poika ärsyttelee, ja onnistuu siinä sekä vielä naureskelee päälle, tulee mieleen psykopaatti. Ei muuten tervehdy aikuisena, vaan pahenee.
Suurin osa ihmisistä kostaa tavalla tai toisella jos tarpeeksi ahtaalle laitetaan. Ei se vielä kenestäkään psykopaattia tee.
Sen voisi lähettää sisäoppilaitokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos poika ärsyttelee, ja onnistuu siinä sekä vielä naureskelee päälle, tulee mieleen psykopaatti. Ei muuten tervehdy aikuisena, vaan pahenee.
Suurin osa ihmisistä kostaa tavalla tai toisella jos tarpeeksi ahtaalle laitetaan. Ei se vielä kenestäkään psykopaattia tee.
Ei todellakaan ei kosta, mutta mieli voi murtua tai hyökätä tilanteessa.
Alue: Aihe vapaa
Ala ite matkimaan takaisin ja tekemään sille samaa, teitää sitten miltä se tuntuu.
Muu perhe voi sitten ihastella teidän perheidylliä.