Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä kun teini yrittää "savustaa" minut ulos talosta ja eroamaan miehestä?
19.11.2021 |
Asumme yhdessä mies, minä ja miehen lapset (tytär 21v ja teinipoika 15v) ja teinipoika oikeasti on alusta saakka kohdellut minua väärin ja halpamaisesti ja nyt yrittää saada minua eroamaan miehestä. Mitä voin tehdä? Poika ei suoraan ole sanonut mutta käytös osoittaa paljon esimerkiksi kun vietämme aikaa yhdessä olohuoneessa niin poika matkii puhettani ja tekee typeriä ääniä kaikesta mitä sanon ja jos menen pois niin pojan kasvoilla loistaa voitto. Viime vuonna olin koulutuksessa poissa kotoa kahden viikon ajan ja kun kerroin tästä koko perheelle niin mies ja tytärpuoli toivoivat minun palaavan pian mutta poika lipsautti että onpa ihanaa kun saa olla rauhassa eikä tarvitse nähdä toisen ärsyttävää pärstää. Mitään en ole pojalle tehnyt saati sanonut ilkeästi mutta käytös on jatkuvasti ala-arvoista. Alkaa vaan rasittamaan kun joudun jatkuvasti olemaan varpaillani kotonani. Tytärpuolen kanssa tulen loistavasti juttuun ja kun vietämme yhdessä aikaa niin poika vaikuttaa myrtsiltä ja kyselee siskoltaan onko pakko mennä just ton kanssa. Isänsä jos viettää kahdestaan aikaa kanssani niin yrittää saada isäänsä muualle esim lenkille ja muihin harrastuksiin ja joskus on onnistunut tässä ja silloinkin poika nauraa minulle päin naamaa taas iloinen voitonnauru kasvoilla mutta jos isänsä jääkin minun kanssani viettämään aikaa niin poika on maansa myynyt.
Kommentit (323)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä tykkäisit, jos kotiisi muuttaisi sinulta kysymättä asumaan joku ihan vieras ihminen?
Se miehesi on täysi mulkku, kun on ottanut uuden naisen kotiinsa vasten lastensa tahtoa.
Aikuiset päättävät tällaiset asiat, kuten esimerkiksi ketä asunnossa asuu. Lapsilla ei ole siihen päätäntävaltaa eikä pidä olla. Ei ole heidän omakaan etunsa, että he joutuisivat keskenkasvuisena tekemään päätöksiä esimerkiksi vanhempiensa suhteista. Se on heille liian iso vastuu ja tulee vaivaamaan heitä myöhemmin jos sellainen heille annetaan.
Miehen pitäisi ottaa asia esiin poikansa kanssa. Tykkäämään ei voi pakottaa, mutta kohteliaisuutta pitää teiniltäkin voida vaatia samassa asunnossa asuvia ihmisiä kohtaan.
Vanhemmilla saa olla suhteita, mutta kotiin asumaan ottaminen ei ole oikein jos se ei kaikille ole ok. Onhan vanhemmilla laillinen oikeus päättää kenet he asuntoonsa ottavat, mutta se ei tarkoita tämän olevan moraalisesti oikein. Samalla tavalla lapsien hylkääminen ja puolison pettäminen on laillista, mutta silti moraalisesti väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä tykkäisit, jos kotiisi muuttaisi sinulta kysymättä asumaan joku ihan vieras ihminen?
Se miehesi on täysi mulkku, kun on ottanut uuden naisen kotiinsa vasten lastensa tahtoa.
Aikuiset päättävät tällaiset asiat, kuten esimerkiksi ketä asunnossa asuu. Lapsilla ei ole siihen päätäntävaltaa eikä pidä olla. Ei ole heidän omakaan etunsa, että he joutuisivat keskenkasvuisena tekemään päätöksiä esimerkiksi vanhempiensa suhteista. Se on heille liian iso vastuu ja tulee vaivaamaan heitä myöhemmin jos sellainen heille annetaan.
Miehen pitäisi ottaa asia esiin poikansa kanssa. Tykkäämään ei voi pakottaa, mutta kohteliaisuutta pitää teiniltäkin voida vaatia samassa asunnossa asuvia ihmisiä kohtaan.
Just noin. Lapsille ei voi sysätä tärkeitä päätöksiä. Täälläkin on monesti käsitelty, kun lapsilta kysytään muutetaanko toiselle paikkakunnalle, voiko äiti vaihtaa vuorotöihin jne. Lapsuuteen kuuluu se huolettomuus, että aikuiset hoitaa velvollisuudet. 15 on vasta opettelemassa aikuisuutta ja vastuuta pitää siirtää pikkuhiljaa. Sitä ennen saa aikuisen päätös luvan kelvata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä tykkäisit, jos kotiisi muuttaisi sinulta kysymättä asumaan joku ihan vieras ihminen?
Se miehesi on täysi mulkku, kun on ottanut uuden naisen kotiinsa vasten lastensa tahtoa.
Aikuiset päättävät tällaiset asiat, kuten esimerkiksi ketä asunnossa asuu. Lapsilla ei ole siihen päätäntävaltaa eikä pidä olla. Ei ole heidän omakaan etunsa, että he joutuisivat keskenkasvuisena tekemään päätöksiä esimerkiksi vanhempiensa suhteista. Se on heille liian iso vastuu ja tulee vaivaamaan heitä myöhemmin jos sellainen heille annetaan.
Miehen pitäisi ottaa asia esiin poikansa kanssa. Tykkäämään ei voi pakottaa, mutta kohteliaisuutta pitää teiniltäkin voida vaatia samassa asunnossa asuvia ihmisiä kohtaan.
Erotilanteessa teiniä pitää kuulla siitä, kumman vanhemman kanssa hän haluaa asua, mutta sitten kun tuodaan kotiin tuntemattomia uusiksi asuinkumppaneiksi, hänen toiveilla ei ole merkitystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä tykkäisit, jos kotiisi muuttaisi sinulta kysymättä asumaan joku ihan vieras ihminen?
Se miehesi on täysi mulkku, kun on ottanut uuden naisen kotiinsa vasten lastensa tahtoa.
Aikuiset päättävät tällaiset asiat, kuten esimerkiksi ketä asunnossa asuu. Lapsilla ei ole siihen päätäntävaltaa eikä pidä olla. Ei ole heidän omakaan etunsa, että he joutuisivat keskenkasvuisena tekemään päätöksiä esimerkiksi vanhempiensa suhteista. Se on heille liian iso vastuu ja tulee vaivaamaan heitä myöhemmin jos sellainen heille annetaan.
Miehen pitäisi ottaa asia esiin poikansa kanssa. Tykkäämään ei voi pakottaa, mutta kohteliaisuutta pitää teiniltäkin voida vaatia samassa asunnossa asuvia ihmisiä kohtaan.
Just noin. Lapsille ei voi sysätä tärkeitä päätöksiä. Täälläkin on monesti käsitelty, kun lapsilta kysytään muutetaanko toiselle paikkakunnalle, voiko äiti vaihtaa vuorotöihin jne. Lapsuuteen kuuluu se huolettomuus, että aikuiset hoitaa velvollisuudet. 15 on vasta opettelemassa aikuisuutta ja vastuuta pitää siirtää pikkuhiljaa. Sitä ennen saa aikuisen päätös luvan kelvata.
Ei kukaan ole sysäämässä päätöstä lapsille. Sen sijasta kehotetaan ottamaan lasten etu huomioon päätöksessä. Miten tämä ero on niin vaikea ymmärtää? Taidatte olla juuri niitä itsekkäitä kuspäitä, jotka ovat hankkineet lapset vain koristeeksi, ja sitten kiukuttaa kun pitäisi välillä niitä lapsiakin ajatella.
Täällä taas kokoontuu tulevat yksinäiset vanhukset. Voitte täällä sitten ihmetellä miksi kukaan ei tule ikinä katsomaan hoitokotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä näissä asioissa isän ja "uuden äidin" logiikka taitaa perustua enemmän sinne omaan lantionseudun tuntemuksiin kuin lasten hyvinvointiin. Turha sitä on ruveta selittelemään. Isiä ja hellua panettaa, vähät kakaroista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä tykkäisit, jos kotiisi muuttaisi sinulta kysymättä asumaan joku ihan vieras ihminen?
Se miehesi on täysi mulkku, kun on ottanut uuden naisen kotiinsa vasten lastensa tahtoa.
Aikuiset päättävät tällaiset asiat, kuten esimerkiksi ketä asunnossa asuu. Lapsilla ei ole siihen päätäntävaltaa eikä pidä olla. Ei ole heidän omakaan etunsa, että he joutuisivat keskenkasvuisena tekemään päätöksiä esimerkiksi vanhempiensa suhteista. Se on heille liian iso vastuu ja tulee vaivaamaan heitä myöhemmin jos sellainen heille annetaan.
Miehen pitäisi ottaa asia esiin poikansa kanssa. Tykkäämään ei voi pakottaa, mutta kohteliaisuutta pitää teiniltäkin voida vaatia samassa asunnossa asuvia ihmisiä kohtaan.
Erotilanteessa teiniä pitää kuulla siitä, kumman vanhemman kanssa hän haluaa asua, mutta sitten kun tuodaan kotiin tuntemattomia uusiksi asuinkumppaneiksi, hänen toiveilla ei ole merkitystä?
Aikuisilla on aikuisten tarpeet ja parisuhde on yksi niistä, lapsi tai teini siihen sopeutuu kunhan kokee tulevansa hyväksytyksi ja huomioiduksi.
Parisuhde voi olla ilman yhteisasumista. Oikeasti ne lapset eivät vanhempiensa kanssa asu niin kauan, ettei sitä aikaa voisi odottaa. Ja jos ne lapset ovat ihan pieniä, niin tuskin vastustavat uuden puolison muuttoa kotiinsa. Isompien lasten kohdalla taas puhutaan vain muutamista vuosista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä tykkäisit, jos kotiisi muuttaisi sinulta kysymättä asumaan joku ihan vieras ihminen?
Se miehesi on täysi mulkku, kun on ottanut uuden naisen kotiinsa vasten lastensa tahtoa.
Aikuiset päättävät tällaiset asiat, kuten esimerkiksi ketä asunnossa asuu. Lapsilla ei ole siihen päätäntävaltaa eikä pidä olla. Ei ole heidän omakaan etunsa, että he joutuisivat keskenkasvuisena tekemään päätöksiä esimerkiksi vanhempiensa suhteista. Se on heille liian iso vastuu ja tulee vaivaamaan heitä myöhemmin jos sellainen heille annetaan.
Miehen pitäisi ottaa asia esiin poikansa kanssa. Tykkäämään ei voi pakottaa, mutta kohteliaisuutta pitää teiniltäkin voida vaatia samassa asunnossa asuvia ihmisiä kohtaan.
Erotilanteessa teiniä pitää kuulla siitä, kumman vanhemman kanssa hän haluaa asua, mutta sitten kun tuodaan kotiin tuntemattomia uusiksi asuinkumppaneiksi, hänen toiveilla ei ole merkitystä?
Aikuisilla on aikuisten tarpeet ja parisuhde on yksi niistä, lapsi tai teini siihen sopeutuu kunhan kokee tulevansa hyväksytyksi ja huomioiduksi.
No ei selvästikään koe tulevansa hyväksytyksi ja huomioiduksi. Eikö sitä parisuhdetarvetta voi tyydyttää eri asunnoista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä tykkäisit, jos kotiisi muuttaisi sinulta kysymättä asumaan joku ihan vieras ihminen?
Se miehesi on täysi mulkku, kun on ottanut uuden naisen kotiinsa vasten lastensa tahtoa.
Aikuiset päättävät tällaiset asiat, kuten esimerkiksi ketä asunnossa asuu. Lapsilla ei ole siihen päätäntävaltaa eikä pidä olla. Ei ole heidän omakaan etunsa, että he joutuisivat keskenkasvuisena tekemään päätöksiä esimerkiksi vanhempiensa suhteista. Se on heille liian iso vastuu ja tulee vaivaamaan heitä myöhemmin jos sellainen heille annetaan.
Miehen pitäisi ottaa asia esiin poikansa kanssa. Tykkäämään ei voi pakottaa, mutta kohteliaisuutta pitää teiniltäkin voida vaatia samassa asunnossa asuvia ihmisiä kohtaan.
Erotilanteessa teiniä pitää kuulla siitä, kumman vanhemman kanssa hän haluaa asua, mutta sitten kun tuodaan kotiin tuntemattomia uusiksi asuinkumppaneiksi, hänen toiveilla ei ole merkitystä?
Aikuisilla on aikuisten tarpeet ja parisuhde on yksi niistä, lapsi tai teini siihen sopeutuu kunhan kokee tulevansa hyväksytyksi ja huomioiduksi.
Parisuhteeseen ei tarvita yhdessä asumista ja lapset eivät tule kokemaan hyväksytyksi tai huomioiduksi tulemista jos kotiin majoitetaan vieraita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miehellä on lapsia edellisestä liitosta nainen vaatii "ykkösenä" olemista jonka jälkee tulevat vasta lapset mutta jos on yhteisiä lapsia tai uudella naisella on lapsia silloin lapset menevät "ykköseksi"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rasittava kersa joka pitäisi isänsä laittaa kuriin.
Miten? Käskeä pitämään ap:stä rangaistuksen uhalla?
Tuossa iässä on hyvä oppia tulemaan toimeen, vaikkei ihmisestä pitäisikään. Sellaisia tilanteita on rutkasti tulossa eteen aikuisiällä: työkaverina voi olla inhokki-ihminen, mutta pakko tulla toimeen
Ei. Te ette oikeasti osaa samaistua lasten todellisuuteen kun kotiin muuttaa joku sinulta kysymättä. Joo ihmisten kanssa pitää tulla toimeen, mutta ajattelisitko noin jos omaan perheeseesi yhtäkkiä muuttaisi uusi ihminen sinulta kysymättä? Et varmasti. Aikuisten mielestä ”lapset sopeutuu”. No ei aina sopeudu. Deal with it. Lopettakaa ne äkkinäiset uusperheilyt. Edetkää siten että ette runno läpi aina vain omaa tahtoanne. Odottakaa. Ei ne lapset siinä ikuisesti pyöri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Servaa se tai suutu sille. Ei lapsi, saati teini, mene siitä rikki, että sille vetää rajat. Ole rääväsuisempi (mutta muista, ei ikinä iskua arkaan paikkaan vaan jotain yleistasoista!) tai sitten yksinkertaisesti karjaiset kunnolla. Päätä etukäteen tuo hermostuminen ja varoita siitä miestä. Pysyt paremmin asiassa. Joskus lapsille pitää suuttua "suunnitellusti", kun sopiva tilanne tulee.
Kannattaa varmaan puhua pojan kanssa asiasta, ja yrittää parantaa välejä. Kyllä se poika vaistoaa sinusta, että sinäkään et hänestä tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako liian vähän aikaa isältään? Miten olisi isä-poika-laatuaika säännöllisesti. Sen lisäksi isän on puhuttava pojalleen että on oltava kiltti sua kohtaan, et ole tehnyt mitään pahaa, eikä ole reilua sua kohtaan käyttäytyä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä tykkäisit, jos kotiisi muuttaisi sinulta kysymättä asumaan joku ihan vieras ihminen?
Se miehesi on täysi mulkku, kun on ottanut uuden naisen kotiinsa vasten lastensa tahtoa.
Aikuiset päättävät tällaiset asiat, kuten esimerkiksi ketä asunnossa asuu. Lapsilla ei ole siihen päätäntävaltaa eikä pidä olla. Ei ole heidän omakaan etunsa, että he joutuisivat keskenkasvuisena tekemään päätöksiä esimerkiksi vanhempiensa suhteista. Se on heille liian iso vastuu ja tulee vaivaamaan heitä myöhemmin jos sellainen heille annetaan.
Miehen pitäisi ottaa asia esiin poikansa kanssa. Tykkäämään ei voi pakottaa, mutta kohteliaisuutta pitää teiniltäkin voida vaatia samassa asunnossa asuvia ihmisiä kohtaan.
Just noin. Lapsille ei voi sysätä tärkeitä päätöksiä. Täälläkin on monesti käsitelty, kun lapsilta kysytään muutetaanko toiselle paikkakunnalle, voiko äiti vaihtaa vuorotöihin jne. Lapsuuteen kuuluu se huolettomuus, että aikuiset hoitaa velvollisuudet. 15 on vasta opettelemassa aikuisuutta ja vastuuta pitää siirtää pikkuhiljaa. Sitä ennen saa aikuisen päätös luvan kelvata.
Näin ehkä mutta silloin aikuisen pitäisi myös rehellisesti myöntää itselleen mikä se teinin mielipide on. Kun yleensä teinihenkilön mielipide on hyvin helposti selvitettävissä tai niin ilmiselvä ettei tarvi edes kysyä, sen voi helposti huomioida ilman että teini itse edes ymmärtää vaikuttaneensa päätökseen. Kyllä jokainen vanhempi syvällä sisällään tietää jos lapsi ei missään nimessä halua vaikka muuttaa tai ahdistuu suurista muutoksista (kuten uudet ihmiset asumassa kotona). Lopettaa vain sen ”lapset sopeutuu” hokemisen ja huomioi sen lapsensakin mielipiteen. Te ette kunnioita lapsianne.
Älä nyt ainakaan ala itkemään sille pojalle miten pahalta se tuntuu. Jos on oikeasti kusipää, sehän vaan lisää vettä myllyyn. Olisin itse ihan rauhallisesti ja en edes huomaisi poikaa. Miehen kanssa puhuisin kyllä, miksi antaa lapsen käyttäytyä noin. Ja älä ap välitä tuosta trollista, sama tyyppi laittaa kaikki nuo viestit.
Vierailija kirjoitti:
Saako liian vähän aikaa isältään? Miten olisi isä-poika-laatuaika säännöllisesti. Sen lisäksi isän on puhuttava pojalleen että on oltava kiltti sua kohtaan, et ole tehnyt mitään pahaa, eikä ole reilua sua kohtaan käyttäytyä niin.
Mistä me tiedämme, että aloittaja ei ole tehnyt mitään pahaa? Ehkä hän on taloon tullessaan pistänyt omavaltaisesti kaikki säännöt uusiksi ja nyt vaatii hänen sääntöjään noudatettavan ehdoitta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä tykkäisit, jos kotiisi muuttaisi sinulta kysymättä asumaan joku ihan vieras ihminen?
Se miehesi on täysi mulkku, kun on ottanut uuden naisen kotiinsa vasten lastensa tahtoa.
Aikuiset päättävät tällaiset asiat, kuten esimerkiksi ketä asunnossa asuu. Lapsilla ei ole siihen päätäntävaltaa eikä pidä olla. Ei ole heidän omakaan etunsa, että he joutuisivat keskenkasvuisena tekemään päätöksiä esimerkiksi vanhempiensa suhteista. Se on heille liian iso vastuu ja tulee vaivaamaan heitä myöhemmin jos sellainen heille annetaan.
Miehen pitäisi ottaa asia esiin poikansa kanssa. Tykkäämään ei voi pakottaa, mutta kohteliaisuutta pitää teiniltäkin voida vaatia samassa asunnossa asuvia ihmisiä kohtaan.
Erotilanteessa teiniä pitää kuulla siitä, kumman vanhemman kanssa hän haluaa asua, mutta sitten kun tuodaan kotiin tuntemattomia uusiksi asuinkumppaneiksi, hänen toiveilla ei ole merkitystä?
Aikuisilla on aikuisten tarpeet ja parisuhde on yksi niistä, lapsi tai teini siihen sopeutuu kunhan kokee tulevansa hyväksytyksi ja huomioiduksi.
No ei selvästikään koe tulevansa hyväksytyksi ja huomioiduksi. Eikö sitä parisuhdetarvetta voi tyydyttää eri asunnoista?
Selvästikään ei koe, mutta asia pitää selvittää jollain muulla tavalla kuin antaa lapsen päättää vanhempien asumisjärjestelyistä. Lapsi voi kuvitella, että jos hän saa päättää tästä asiasta, hän tulee huomioiduksi. Lapsi on kuitenkin lapsi, ja näkee asiat yksinkertaisesti ja mustavalkoisesti vaikka kyse on todellisuudessa aivan muusta kuin siitä että isän uusi puoliso asuu nyt heidän kanssaan. Aikuisen pitää selvittää mistä loppujen lopuksi oikeasti on kyse ja saada lapsi kokemaan huomioiduksi tulemista terveellä tavalla, ilman että hänen tarvitse ottaa vastuuta aikuisten asioista.
Ongelma on siis ensisijaisesti miehen ja poikansa ja miehen pitää selvittää miten osoittaa lapselleen huomiota ja hyväksyntää siten että lapsi saa edelleen olla kuitenkin lapsi. Se, että aikuiset tekevät tärkeät päätökset, luo kuitenkin loppupeleissä lapsellekin turvallisuuden tunnetta, vaikka hän voikin niitä päätöksiä vastaan kapinoida.
Vierailija kirjoitti:
Servaa se tai suutu sille. Ei lapsi, saati teini, mene siitä rikki, että sille vetää rajat. Ole rääväsuisempi (mutta muista, ei ikinä iskua arkaan paikkaan vaan jotain yleistasoista!) tai sitten yksinkertaisesti karjaiset kunnolla. Päätä etukäteen tuo hermostuminen ja varoita siitä miestä. Pysyt paremmin asiassa. Joskus lapsille pitää suuttua "suunnitellusti", kun sopiva tilanne tulee.
Ja tällä tyylillä teiniä ei kohta kotona näy, ette tiedä missä se menee ja elämä menee perseelleen. Ja teinin vanhempi ei varmasti tule tästä onnellisemmaksi. Eli taas miinuspiste uusperheelle. Ei ne toimi.
Alue: Aihe vapaa
Ja fiksut aikuiset päättävät lasten edun mukaisesti, eivätkä ota vieraita asumaan lastensa kotiin.