Lapset aikuistuu - vanhemman muutto muualle

   Muuta vain, mutta älä miehen kotiin! Mies on aina hyväksikäyttämässä naista, maksattaa laskunsa ja lainansa naisella, kartuttaa omaa omaisuuttaan,  eikä sinulle kerry yhtään mitään omaisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

   Muuta vain, mutta älä miehen kotiin! Mies on aina hyväksikäyttämässä naista, maksattaa laskunsa ja lainansa naisella, kartuttaa omaa omaisuuttaan,  eikä sinulle kerry yhtään mitään omaisuutta. 

Kiitos huolenpidosta. Meillä on molemmilla taloudet hyvässä kunnossa ja mies on hyväpalkkaisessa työssä. Todennäköisempää on, että väittelemme siitä, kuinka paljon saan maksaa asumisen kuluja, jos muutan hänen luokseen. t. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

   Muuta vain, mutta älä miehen kotiin! Mies on aina hyväksikäyttämässä naista, maksattaa laskunsa ja lainansa naisella, kartuttaa omaa omaisuuttaan,  eikä sinulle kerry yhtään mitään omaisuutta. 

Kiitos huolenpidosta. Meillä on molemmilla taloudet hyvässä kunnossa ja mies on hyväpalkkaisessa työssä. Todennäköisempää on, että väittelemme siitä, kuinka paljon saan maksaa asumisen kuluja, jos muutan hänen luokseen. t. ap

Miksi et ostaisi osaa miehen talosta? 

Mitä lapsesi ovat sanoneet, kun olet heidän kanssaan tästä keskustelleet? 

Vierailija kirjoitti:

Mitä lapsesi ovat sanoneet, kun olet heidän kanssaan tästä keskustelleet? 

Ei olla vielä isosti keskusteltu tästä, mutta ymmärtävät suunnitelmani, eivätkä ole ainakaan tuoneet vastustavia mielipiteitä julki. Isompi pärjää kyllä omillaan ilman minua, on sellainen rauhallinen jalat maassa luonne. Nuorempi on hieman herkempi, mutta ei ole sanonut mitään muuttoa vastaankaan. Tarkoitus ei ollut lähteä heti kun lapset muuttavat omilleen, vaan odottaa nuoremman muuton jälkeen esim. puoli vuotta tms. ja katsoa, että pärjää varmasti. t. ap

Omat vanhempani muuttivat toiselle paikkakunnalle eläköityessään. Vierailuvastuu jäikin sitten minulle noin 95-prosenttisesti. Hieman kaihertaa, mutten halua alkaa valittamaankaan. Suosittelisin aloittajalle, että pitää sitten mielessään sen, että vierailuvastuun tulisi olla sillä, joka muuttaa pois, jottei syntyisi pienintäkään kaunaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

   Muuta vain, mutta älä miehen kotiin! Mies on aina hyväksikäyttämässä naista, maksattaa laskunsa ja lainansa naisella, kartuttaa omaa omaisuuttaan,  eikä sinulle kerry yhtään mitään omaisuutta. 

Kiitos huolenpidosta. Meillä on molemmilla taloudet hyvässä kunnossa ja mies on hyväpalkkaisessa työssä. Todennäköisempää on, että väittelemme siitä, kuinka paljon saan maksaa asumisen kuluja, jos muutan hänen luokseen. t. ap

Miksi et ostaisi osaa miehen talosta? 

Ehkä joku päivä ostankin. Ensin pitää asua yhdessä riittävä aika, että näkee että toimiiko homma varmasti. Nyt ollaan vietetty yhdessä pitkiä viikonloppuja ja lomalla pidempiä aikoja yhdessä, mutta sellaista kunnon arkea ei ole vielä päästy elämään. On toki mahdollista, että mies myy jossain kohtaa talonsa ja ostamme sitten yhdessä uuden kodin.  t. ap 

Elä omaa elämääsi... ei sitä muutkaan tee. ( Vaikka "tietävät" paremmin. )

Et tunne turhaan sikäli, että syyllisyys on täysin normaali ja yleinen vanhemman tunne tässä elämänvaiheessa. Mutta järjellä ajateltuna et tee mitään väärää, eikä sinun tarvitse soimata itseäsi. Voit olla taustajoukkona ja turvasatamana monella muullakin tavalla, kun vain olemalla fyysisesti läsnä. Vanhemmuus ei pääty tähän muuttoon, se vain muuttaa muotoaan. Nuoret tietää, että olet olemassa heitä varten, vaikka et seisoisikaan joka päivä heidän niskaansa hengittämässä. 

Äläkä varaa mitään kalenteriaikoja ja suunnittele sitä elämää liikaa vaan sovi nuorten kanssa milloin on hyvä hetki heidänkin elämässä.

Kuulostaa hieman läheisriippuvaiselta muuttaa yhteen puolison kanssa heti kun lapset muuttaa kotoa. On olemassa myös se nahdollisuus, että nuorempi haluaakin palata vielä kotiin asumaan. Miten työt? Pystytkö tekemään uudella paikkakunnalla töitä? Entä muut läheiset suhteet - onko siellä paikkakunnalla muita tuttuja kuin mies? Entä mitä muita suhteita jää taakse jos muutat?

Lähtökohtaisesti itse en muuttaisi 5 tunnin matkan päähän itse rakentamastani elämästä. Mikä on pisin aika kun olette olleet yhdessä 24h nykyisen suhteen aikana?

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani muuttivat toiselle paikkakunnalle eläköityessään. Vierailuvastuu jäikin sitten minulle noin 95-prosenttisesti. Hieman kaihertaa, mutten halua alkaa valittamaankaan. Suosittelisin aloittajalle, että pitää sitten mielessään sen, että vierailuvastuun tulisi olla sillä, joka muuttaa pois, jottei syntyisi pienintäkään kaunaa.

Mikä ihmeen vierailuvastuu? Kai sitä nyt normaaleissa ihmissuhteissa vieraillaan puolin ja toisin, koska sitä halutaan! Eihän se mikään pakkopulla velvollisuus ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

   Muuta vain, mutta älä miehen kotiin! Mies on aina hyväksikäyttämässä naista, maksattaa laskunsa ja lainansa naisella, kartuttaa omaa omaisuuttaan,  eikä sinulle kerry yhtään mitään omaisuutta. 

Kiitos huolenpidosta. Meillä on molemmilla taloudet hyvässä kunnossa ja mies on hyväpalkkaisessa työssä. Todennäköisempää on, että väittelemme siitä, kuinka paljon saan maksaa asumisen kuluja, jos muutan hänen luokseen. t. ap

Miksi et ostaisi osaa miehen talosta? 

Ehkä joku päivä ostankin. Ensin pitää asua yhdessä riittävä aika, että näkee että toimiiko homma varmasti. Nyt ollaan vietetty yhdessä pitkiä viikonloppuja ja lomalla pidempiä aikoja yhdessä, mutta sellaista kunnon arkea ei ole vielä päästy elämään. On toki mahdollista, että mies myy jossain kohtaa talonsa ja ostamme sitten yhdessä uuden kodin.  t. ap 

just...Nyt ymmärrän lähisukuasi vähän paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani muuttivat toiselle paikkakunnalle eläköityessään. Vierailuvastuu jäikin sitten minulle noin 95-prosenttisesti. Hieman kaihertaa, mutten halua alkaa valittamaankaan. Suosittelisin aloittajalle, että pitää sitten mielessään sen, että vierailuvastuun tulisi olla sillä, joka muuttaa pois, jottei syntyisi pienintäkään kaunaa.

Tätä olen miettinytkin - että minulle jää vastuu matkustamisesta lasten luo pk-seudulle. Toki hekin varmasti tulisivat joskus vierailemaan luonamme, mutta en velvoita heitä siihen - ymmärrän, että nuoren aikuisen elämä voi olla kiireistä. Itsellä on myös omat (eronneet) ikääntyvät n. 80v vanhemmat pk-seudulla, joten heidänkin takia tulen täällä vierailemaan tasaiseen tahtiin.

Meidän tilanne on siitä hieman eri kuin vanhempiesi, että olen itse nelikymppinen ja työelämässä vielä parikymmentä vuotta (tai enemmän, kun eläkeikä karkaa tavoittamattomiin). 

Onko miehellä lapsia? 

Mulla vaan kolmen tunnin matka lasteni luokse.  Asuvat suht lähellä (40km) toisiaan.  En nyt joka kuukausi käy, mutta välillä useimminkin.  Olen muutaman yön kerrallaan, mutta majoitun silloin matkailuautossa.

Yleensä nuoret ovat ikäkaudella 18-30 vuotta aika vähän kiinnostuneita vanhemmistaan, koska ovat olleet niiden kanssa koko siihenastisen elämänsä ja mieli tekee nähdä jotain muutakin. Elämä on täynnä kaikkea uutta ja kivaa, johon kiinnostus suuntautuu.

Uusi vaihe avautuu sitten kolmissakymmenissä, yleensä jos tulee lapsia, koska sitten oma lapsuus ja vanhemmat alkavat kiinnostaa uudella tavalla.

Eli ole vapaa ja anna lastesi olla vapaita.

Okei, heität itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä olevat nuoret ilmaan kuin jonkun pallon ja jätät ottamatta kopin ja muutat jonkun puolitutun luokse? 

Ehkä lapsia eniten huolestuttaa se että asunto jonka ovat kodikseen mieltäneet ei enää olisi siellä pk-seudulla etkä sinä. Olisiko syytä katsoa vuosi eteenpäin miten lasten opinnot ja elämä sutviutuu ennen kuin muutat noin kauas lapsistasi? Minusta oli ihanaa vierailla lapsuuteni kodissa (muutettiin siihen kun täytin 13v) tapaamassa äitiäni kun olin aloittanut yliopisto-opinnot. Nuoret tarvitsevat vielä vanhemman tukea kun ovat muuttaneet omaan asuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa hieman läheisriippuvaiselta muuttaa yhteen puolison kanssa heti kun lapset muuttaa kotoa. On olemassa myös se nahdollisuus, että nuorempi haluaakin palata vielä kotiin asumaan. Miten työt? Pystytkö tekemään uudella paikkakunnalla töitä? Entä muut läheiset suhteet - onko siellä paikkakunnalla muita tuttuja kuin mies? Entä mitä muita suhteita jää taakse jos muutat?

Lähtökohtaisesti itse en muuttaisi 5 tunnin matkan päähän itse rakentamastani elämästä. Mikä on pisin aika kun olette olleet yhdessä 24h nykyisen suhteen aikana?

Olen ollut "yksin" lasten kanssa kolme vuotta eron jälkeen. Eikä tarkoitus ole kuitenkaan muuttaa heti lasten lähdettyä, vaan sitten kun näen että nuoremmallakin siivet varmasti kantavat - siihen voi mennä puoli vuotta, vuosi, tai vaikka kauemmin. Mielestäni en ole läheisriippuvainen - mutta haluan elää myös omaa elämääni.

Työllistyminen pitäisi olla todennäköistä myös uudella paikkakunnalla, vaikken ihan samanlaisia tehtäviä tulisikaan tekemään (enkä toisaalta haluaisikaan, olen jo pitkään halunnut tehdä jotain muuta). 

Pisin aika, jonka olemme olleet 24/7 yhdessä parin vuoden aikana on hieman vajaa kaksi viikkoa (kesäisin) sekä reilun viikon pätkiä joulun aikaan. Muuten tapaamme noin joka kolmas viikonloppu 4 päivän ajan. Olemme tunteneet toisemme pari vuotta ennen seurustelun alkua. 

No omat vanhempani muuttivat eläkeiässä 500 km päähän yksiöön (ei ole rahasta kiinni). Eivät tunne kyseiseltä paikkakunnalta ketään. Heidän luona vieraillessaan on yövyttävä hotellissa. 

Ihmisellä on oikeus muuttaa minne haluaa, mutta järkeäkin voi käyttää. En odota innolla aikaa, kun alkavat tarvita apua. Ja kieltämättä tämä muutto on etäännyttänyt meitä entisestään. En ihan kauhean matalalla kynnyksellä muuttaisi aikuisena kauas läheisistäni.