Tunnetko ihmisiä, jotka tuhoutuivat liiallisen kiltteyden vuoksi?
Ihmisiä, jotka eivät koskaan tehneet tai sanoneet kenellekään mitään pahaa, ja silti heidän psyykensä murrettiin?
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Minä. Ensimmäiset 30 vuotta olin pelkästään hyvä ihminen. Helppo ja kiltti lapsi, myös teini, reipas, tunnollinen ja pidetty työntekijä/ työkaveri, myöhemmin esimies, rakastava ja huomioiva ja tunnollinen parisuhteessa ja aina valmis auttamaan ystävänä. Mutta kun paskaa sataa niskaan vuosi toisensa jälkeen, ihmiset käyttää hyväksi jne jne. Nykyään olen täysin tunteeton psykopaatti, käytän ihmisiä hyväksi häikäilemättä. Tiedän tämän, ymmärrän tämän, häpeän tätä, mutta hyväksyn tämän. Nyt elämä on parempaa mulla, mutta ei ihmisille mun ympärillä.
Tämä teksti on juuri kuin minun elämästäni. Täysin samanlainen tarina. Muutuin siitä kiltistä ja ihanasta ihmisestä ilkeiden, hyväksikäyttävien ja itsekkäiden ihmisten sekä pettymysten kautta katkeraksi ihmisvihaajaksi. Itseänikin hirvittää, kun olen niin tunteeton nykyään. En paha enkä ilkeä ole, mutta en välitä kenestäkään.
Vierailija kirjoitti:
Ero kiltin ja kynnysmaton välillä on varsin häilyvä. Ikävä kyllä, liiallisella kiltteydellä ei tässä maailmassa pärjätä. Ja onko se oikeasti kiltteyttä vai saamattomuutta jos ei osaa sanoa ei? Esim. monet eivät osaa edes lehtimyyjille sanoa ei. Niistä on hyvä aloittaa omien rajojen pitäminen. Monet elää elämänsä miellyttämällä muita eikä elämällä kuten itse haluaa. Itsekästä ei ole elää elämäänsä kuten itse haluaa. Itsekästä sen sijaan on vaatia jotain muuta elämään haluamallaan tavalla.
Se on nimenomaan saamattomuutta, rajattomuutta ja yritystä ostaa hyväksyntää ja rakkautta. Sitten katkeroidutaan kun elämä ei toimikaan niin että ylimiellyttäjää kohdeltaisiin hyvin. Jos ei edes itseään kunnioita niin eivät muutkaan sitä tee.
Vierailija kirjoitti:
Kiltit ihmiset ovat pohjimmiltaan ilkeitä. He vain näyttelevät kilttiä, jos heille on siitä hyötyä.
Näinkin joskus ajateltu, tunnen henkilön joka aina antoi periksi, sitten selitettiin hän tarvitsi voiman tunnetta kun joku turvautui häneen. Ettei oikeasti ollutkaan joka kohdassa hyveellinen.
Pidä puoliasi, tämäkään ei onnistu jos vastapuoli laskee kaiken, senkin mitä tapahtuu sitten. Löydä oikea väylä, ei voi muuta kuin vältellä heitä jotka eivät vain lakkaa pitämästä kaatopaikkana.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen aivan liian kiltti sekä avulias ja ihmiset ei edes yritä peitellä minun hyväksikäyttöä kun olehan ennekin auttanut ja tehnyt
Mulla entinen kaveri meni toiselta henkilöltä kerjäämään rahallista apua perheelleen ja argumenttina käytti sitä, että "auttoi tuo Virpikin (nimi muutettu)" vaikka tämä henkilö ei ole mitenkään läheinen edes hänelle vaan tunsi hänet vain kauttani.
Toinen tyyppi taas tykkäsi kun lohdutin hänen suruissaan, mutta kun tulin itse raskaaksi ei olisi voinut mikään vähempää kiinnostaa.
Olen sittemmin tajunnut, että ystävinä kannattaa pitää sellaisia jotka sen arvinimen ansaitsevat ja jos joskus kuunteleekin toisen murheita tai ihan positiivisessakin mielessä kaveeraa niin ei se tee meistä vielä bestiksiä eikä välttämättä mitään sen enempää.
Olen sittemmin tuntenut jopa rauhaa siitä, että mun ei ole välttämätöntä haalia yhtään enempää kavereita mistään vaan voin antaa heidän tulla elämääni, mutta mun ei tarvitse erikseen hankkia yhtään ystävää eikä ihmisarvoni ole siitä kiinni vaikkei ystäviä olisi enempää kuin yksi - monilla kun ei ole yhtäkään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä. Ensimmäiset 30 vuotta olin pelkästään hyvä ihminen. Helppo ja kiltti lapsi, myös teini, reipas, tunnollinen ja pidetty työntekijä/ työkaveri, myöhemmin esimies, rakastava ja huomioiva ja tunnollinen parisuhteessa ja aina valmis auttamaan ystävänä. Mutta kun paskaa sataa niskaan vuosi toisensa jälkeen, ihmiset käyttää hyväksi jne jne. Nykyään olen täysin tunteeton psykopaatti, käytän ihmisiä hyväksi häikäilemättä. Tiedän tämän, ymmärrän tämän, häpeän tätä, mutta hyväksyn tämän. Nyt elämä on parempaa mulla, mutta ei ihmisille mun ympärillä.
Tämä teksti on juuri kuin minun elämästäni. Täysin samanlainen tarina. Muutuin siitä kiltistä ja ihanasta ihmisestä ilkeiden, hyväksikäyttävien ja itsekkäiden ihmisten sekä pettymysten kautta katkeraksi ihmisvihaajaksi. Itseänikin hirvittää, kun olen niin tunteeton nykyään. En paha enkä ilkeä ole, m
Sinä et ikinä ollutkaan mikään hyväntahtoinen ja ihana ihminen, vedit vain sellaisen roolia
Minä itse melkein väsähdin "hankalan" nuoruuden aikaisen poikakaverini kynsissä. Onneksi pääsin hänestä lopulta eroon. Olin liian kiltti ja ystävällinen ja joustava ja ymmärtäväinen hänelle kuitenkin aivan liian kauan.
Sukulaisissa on muutaman samanlainen henkilö, joista koetan muistaa pysyä erossa.
Itseni. Olen kokenut niin paljon erilaista hyväksikäyttöä niin taloudellista kuin seksuaalista kun en osaa sanoa ei ja nyt musta on jäljellä vain raunio
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
liian kiltti olen itsekkin ollut ja moni muu tuttu. piti vaan parantua ja pistää rajat. auttaa vain voimien mukaan. lokkeilu ketjut ym.elämän viisaus, jota tälläkin palstalla ollut .on auttanut miettiin uudestaan montaa asiaa,olen vasta hiljakkoin tajunnut joutuneenu silloin tällöin lokkien uhriksi, myös ilkeiden narsistien.. yritän päästä läheisriippuvuudesta, normaaliin tilaan. naivius alkanu paljastua ja nyt näen selkeämmin, että osa ihmisistä kieroja hyväksikäyttäjia, aiemmin en osannut nähdä tätä. vauva palsta on mun terapeutti ja mentor.kiitos teille.
Muistat sen että aikuinen auttaa itse itseään. Meillä on yhteiskunta laillisia avuntarjoajia ja järjestöjä täynnä. Ei tarvitse yksityishenkilön laittaa itseään likoon. Pidät vain huolen itsestäsi, sinulta ei voi vaatia mitään muuta.
Tuo alkaa olla historiaa. Apua ei välttämättä saa mistään.
Minä. Nyt sitten pohjakosketuksen jälkeen toinen ääripää. Vihaan lähes kaikkia. Osaan kyllä olla näyttämättä sitä, mutta enää en auta muita jne.
Ei heitä rasita riidat. Joku jopa nauttii niistä.