Työhaastattelussa kyseltiin terveydentilasta ja yksityiselämästä

Luottamusta haetaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mite te jaksatte loukkaantua tommosista pikkuasioista? Kuulostaa siltä, että teillä todellakin on jotain salattavaa noilla elämän osa-alueilla.

Kuka täällä on loukkaantunut? Se kun on ihan lakisääteistä, mitä työhaastattelussa saa kysyä ja mitä ei. Se, että on tietoinen oikeuksistaan, ei tarkoita loukkaantumista. 

Kuulostat ihan teiniltä, joka kovaan ääneen huutaa niistä oikeuksistaan. En itse jaksaisi tuollaisia asioita edes pähkäillä, saako kysyä vai ei tai loukkaako jokin ihan asiallisesti esitetty asiallinen kysymys minun oikeuksiani. Tosin mulla nyt ei ole mitään salattavaakaan noissa asioissa, niin on helppo vastatakin rehellisesti ja mukisematta vetoamatta oikeuksiini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että terveys on hyvä (mielenterveys ei ole mutta se ei työnantajalle kuulu.).

Yksityiselämästä sanoisin että asun kaupunginosassa X ja mulla on koira ja harrastan ulkoilua  ja valokuvausta. (mulla on myös mies mutta sekään ei työnantajalle kuulu. Enkä halua mainita miestä ettei heti aleta miettimään lapsia, joita en halua)

Sairastaminen ja mielenterveys tulisi kuulua työnantajalle. Vai haluatko, että lastasi esimerkiksi opettaa mielessairas teknisen työn opettaja, joka ei huolehdi, meneekö lapsen käsi jännesahaan vai ei? Tai bussikuski, joka aikoo tehdä itsarin, kun bussi on täpötäysi…

Sulla on aika mielenkiintoinen käsitys mielenterveysongelmista. Niistä kärsii (salaa) aikas moni. Kannattaa varoa kun liikut ulkona ;) Siellä me hullut parveillaan lenkkipoluilla ja Prismoissa.....

PÖÖ!

Mielenterveysongelmia on erilaisia. Joskus ne on sellaisia, että henkilön ei kuuluisi olla töissä, mutta ay-liike ja työntekijön oikeudet on kovemmat kuin turvallisuus, näemmä… Kokemukseni mukaan,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että terveys on hyvä (mielenterveys ei ole mutta se ei työnantajalle kuulu.).

Yksityiselämästä sanoisin että asun kaupunginosassa X ja mulla on koira ja harrastan ulkoilua  ja valokuvausta. (mulla on myös mies mutta sekään ei työnantajalle kuulu. Enkä halua mainita miestä ettei heti aleta miettimään lapsia, joita en halua)

Sairastaminen ja mielenterveys tulisi kuulua työnantajalle. Vai haluatko, että lastasi esimerkiksi opettaa mielessairas teknisen työn opettaja, joka ei huolehdi, meneekö lapsen käsi jännesahaan vai ei? Tai bussikuski, joka aikoo tehdä itsarin, kun bussi on täpötäysi…

Työterveyshuolto hoitaa arvioinnin

Valiettavasti olen nähnyt työntekijöitä, joiden ei kuuluisi olla vastuussa työpaikalla mistään. Työterveyshuolto ja ihmisen saaminen pois töistä on vuosien urakka. Tehdään työkokeiluja toinen toisensa perään ennen kuin todetaan, että henkilö on kykenemätön hoitamaan työtehtäväänsä. Sitä ennen on voinut jo tapahtua yhtä sun toista työpaikalla. Vuosia raastava kokemus työnantajalle. Jossain on ay-mafian myötä menty vikaan ja pahasti.

Kuinka monen kuvittelet työhaastattelussa myöntävän, ettei työkykyä oikein ole? Uteleminen on turhaa, koska asiattomiin kysymyksiin ei tarvitse vastata. Työnantaja karkottaa sillä vain työstä kiinnostuneet henkilöt mahdollisimman kauaksi.

Vierailija kirjoitti:

Luottamusta haetaan

Urkkimisella varmistetaan, että sitä ei koskaan tule syntymään. Kukaan ei halua uskoutua juorueukolle/ukolle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että terveys on hyvä (mielenterveys ei ole mutta se ei työnantajalle kuulu.).

Yksityiselämästä sanoisin että asun kaupunginosassa X ja mulla on koira ja harrastan ulkoilua  ja valokuvausta. (mulla on myös mies mutta sekään ei työnantajalle kuulu. Enkä halua mainita miestä ettei heti aleta miettimään lapsia, joita en halua)

Sairastaminen ja mielenterveys tulisi kuulua työnantajalle. Vai haluatko, että lastasi esimerkiksi opettaa mielessairas teknisen työn opettaja, joka ei huolehdi, meneekö lapsen käsi jännesahaan vai ei? Tai bussikuski, joka aikoo tehdä itsarin, kun bussi on täpötäysi…

Sulla on aika mielenkiintoinen käsitys mielenterveysongelmista. Niistä kärsii (salaa) aikas moni. Kannattaa varoa kun liikut ulkona ;) Siellä me hullut parveillaan lenkkipoluilla ja Prismoissa.....

PÖÖ!

Mielenterveysongelmia on erilaisia. Joskus ne on sellaisia, että henkilön ei kuuluisi olla töissä, mutta ay-liike ja työntekijön oikeudet on kovemmat kuin turvallisuus, näemmä… Kokemukseni mukaan,

Herätä huolta. Kannattaisi hakea ajoissa apua ennen kuin tilanteesi pahenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että terveys on hyvä (mielenterveys ei ole mutta se ei työnantajalle kuulu.).

Yksityiselämästä sanoisin että asun kaupunginosassa X ja mulla on koira ja harrastan ulkoilua  ja valokuvausta. (mulla on myös mies mutta sekään ei työnantajalle kuulu. Enkä halua mainita miestä ettei heti aleta miettimään lapsia, joita en halua)

Sairastaminen ja mielenterveys tulisi kuulua työnantajalle. Vai haluatko, että lastasi esimerkiksi opettaa mielessairas teknisen työn opettaja, joka ei huolehdi, meneekö lapsen käsi jännesahaan vai ei? Tai bussikuski, joka aikoo tehdä itsarin, kun bussi on täpötäysi…

Sulla on aika mielenkiintoinen käsitys mielenterveysongelmista. Niistä kärsii (salaa) aikas moni. Kannattaa varoa kun liikut ulkona ;) Siellä me hullut parveillaan lenkkipoluilla ja Prismoissa.....

PÖÖ!

Mielenterveysongelmia on erilaisia. Joskus ne on sellaisia, että henkilön ei kuuluisi olla töissä, mutta ay-liike ja työntekijön oikeudet on kovemmat kuin turvallisuus, näemmä… Kokemukseni mukaan,

Joo-o. Toisaalta sitten työpaikoilla on myös kaikenlaista narsistia, kiusaajaa, nälvijää, laiskottelijaa, mustamaalaajaa ym. joiden ei myöskään kuuluisi olla siellä. Hmmm....

Jos rajat rikotaan jo työhaastattelussa, voi olettaa ettei jatkossakaan rajoja (ja lakia) kunnioiteta. Välttäisin, jos on mahdollisuus valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mite te jaksatte loukkaantua tommosista pikkuasioista? Kuulostaa siltä, että teillä todellakin on jotain salattavaa noilla elämän osa-alueilla.

Kuka täällä on loukkaantunut? Se kun on ihan lakisääteistä, mitä työhaastattelussa saa kysyä ja mitä ei. Se, että on tietoinen oikeuksistaan, ei tarkoita loukkaantumista. 

Kuulostat ihan teiniltä, joka kovaan ääneen huutaa niistä oikeuksistaan. En itse jaksaisi tuollaisia asioita edes pähkäillä, saako kysyä vai ei tai loukkaako jokin ihan asiallisesti esitetty asiallinen kysymys minun oikeuksiani. Tosin mulla nyt ei ole mitään salattavaakaan noissa asioissa, niin on helppo vastatakin rehellisesti ja mukisematta vetoamatta oikeuksiini.

Ihan olen aikuinen ja sen verran työkokemusta löytyy, ettei tarvitse suostua mihin tahansa. Ymmärrän, että teillä kokemattomilla on vähän eri tilanne. Mutta ei silti kannata mihin tahansa suostua. Se on ihan omakin etusi, että olet tietoinen oikeuksistasi. Niin sinua ei päästä vedättämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mite te jaksatte loukkaantua tommosista pikkuasioista? Kuulostaa siltä, että teillä todellakin on jotain salattavaa noilla elämän osa-alueilla.

Kuka täällä on loukkaantunut? Se kun on ihan lakisääteistä, mitä työhaastattelussa saa kysyä ja mitä ei. Se, että on tietoinen oikeuksistaan, ei tarkoita loukkaantumista. 

Kuulostat ihan teiniltä, joka kovaan ääneen huutaa niistä oikeuksistaan. En itse jaksaisi tuollaisia asioita edes pähkäillä, saako kysyä vai ei tai loukkaako jokin ihan asiallisesti esitetty asiallinen kysymys minun oikeuksiani. Tosin mulla nyt ei ole mitään salattavaakaan noissa asioissa, niin on helppo vastatakin rehellisesti ja mukisematta vetoamatta oikeuksiini.

Hah! Sinisilmäinen lapsi siellä kuvittelee, että kaikki kuuluu laulaa, jos vaan kysytään. Juuri tuollaisia höppänöitä työnantajat palkkaavat mielellään, koska teitä voi vedättää miten tahansa, kun "en mä jaksa pitää huolta siitä, että minua kohdellaan oikein eikä laittomuuksia tapahdu". Teidän höppänöiden takia kepulikonsteille ei koskaan tule stoppia, kun aina löytyy uusi naiivi ihminen, jota vedättää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mite te jaksatte loukkaantua tommosista pikkuasioista? Kuulostaa siltä, että teillä todellakin on jotain salattavaa noilla elämän osa-alueilla.

Kuka täällä on loukkaantunut? Se kun on ihan lakisääteistä, mitä työhaastattelussa saa kysyä ja mitä ei. Se, että on tietoinen oikeuksistaan, ei tarkoita loukkaantumista. 

Kuulostat ihan teiniltä, joka kovaan ääneen huutaa niistä oikeuksistaan. En itse jaksaisi tuollaisia asioita edes pähkäillä, saako kysyä vai ei tai loukkaako jokin ihan asiallisesti esitetty asiallinen kysymys minun oikeuksiani. Tosin mulla nyt ei ole mitään salattavaakaan noissa asioissa, niin on helppo vastatakin rehellisesti ja mukisematta vetoamatta oikeuksiini.

Asiattomiin kysymyksiin saa vastata ihan yhtä asiattomasti.

Tiedän ettei saa kysellä mutta jos sohvaperuna hakee toimistotyöhön niin aika varmasti jossain vaiheessa alkaa niska-hartiajumeista valittaminen ja sitten juostaan fyssärillä ja työterveydessä. Fyssäri antaa helppoja jumppaohjeita mutta niitä ei tietenkään jakseta tehdä, kinutaan vaan hierontaa josta ei ole kuin hetkellisesti apua. Sitten alkaa poissaolot kun on päänsärkyä, migreeniä, huonoa oloa, väsymystä, unettomuutta jne. Mutta eihän työntekijältä saa udella liikaa, tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mite te jaksatte loukkaantua tommosista pikkuasioista? Kuulostaa siltä, että teillä todellakin on jotain salattavaa noilla elämän osa-alueilla.

Kuka täällä on loukkaantunut? Se kun on ihan lakisääteistä, mitä työhaastattelussa saa kysyä ja mitä ei. Se, että on tietoinen oikeuksistaan, ei tarkoita loukkaantumista. 

Kuulostat ihan teiniltä, joka kovaan ääneen huutaa niistä oikeuksistaan. En itse jaksaisi tuollaisia asioita edes pähkäillä, saako kysyä vai ei tai loukkaako jokin ihan asiallisesti esitetty asiallinen kysymys minun oikeuksiani. Tosin mulla nyt ei ole mitään salattavaakaan noissa asioissa, niin on helppo vastatakin rehellisesti ja mukisematta vetoamatta oikeuksiini.

Nyt ei puhuttukaan asiallisista kysymyksistä. Yksityisasioiden ja terveystietojen urkkiminen ei ole asiallista. Eikä edes laillista. Ei tarvitse vedota oikeuksiinsa eikä varsinkaan huutaa. Ihan riittää, että kieltäytyy vastaamasta laittomiin ja epäasiallisiin kysymyksiin. Ja mieluiten jättää koko haastattelun siihen, jos sellaisia kysellään. Työnantaja ei ole mikään ylijumala, jota pitää kumarrella ja jolta pitää sallia mikä tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Sairaslomakaruselli pyörii kiitettävästi kunnallisilla naisvaltaisilla aloilla, kun heikommat astiat jäävät matalalla kynnyksellä itse ja lasten kanssa kotiin potemaan. Sitten tulevat välillä töihin, toki lähinnä puhumaan lapsistaan.

Töistä viis, mut sama palkka pitää olla ja rekryissä ei naisia saa syrjiä. Just just.

Saman huomannut itse julkisella puolella. Kolegat ovat koko ajan olleet korona-aikana ”lapsen kanssa kotona”. Olenkin piruuttani kysynyt, että lapsella ole isää lainkaan, joka jää kotiin hoitamaan sairasta lasta? Vastaus on aina sama ”no, sillä on työ jossa…”… Kummallista kun aina julkisella voidaan olla pois, mutta se toinen osapuoli ei koskaan.

Kyllä tässä nyt on kyllä niin että näillä kysymysten pakoilijoilla on jotain salattavaa. Normaali ihminen kykenee small talkiin esim. perheestään ja harrastuksistaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässä nyt on kyllä niin että näillä kysymysten pakoilijoilla on jotain salattavaa. Normaali ihminen kykenee small talkiin esim. perheestään ja harrastuksistaan.

Small talk on eri asia kuin yksityisasioiden urkkiminen. 

Esim. "Asustelen Jyväskylässä ja harrastan joogaa ja pianonsoittoa" on small talkia, mutta "Aiotko hankkia lapsia" ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saikkusaikuttajat on raskaita työyhteisössä. Siksi soitan edelliselle työnantajalle aina ja kysyn, miten on duunit hoidettu. Ollaan pois lasten takia ja ollaan itse saikulla maksimimäärä mitä voi olla ennen kuin tippuu tuille. Kuka tällaista lokkia haluaa töihin??

Pitäisi olla oikeus kysyä jo suoraan, hoidstko työsi vai tuletko saikuttamaan vaan.

Jos ihan oikeasti hoidat rekrytointeja, tiedät varmaan sen, ettet voi kysellä tietoja henkilöstä ilman hänen suostumustaan.

Aika paha pattitilanne, koska ilman noita tietoja ei voi taas palkata.

No sitten sinun pitää olla ilman työntekijöitä. Normaaliälyiset työnantajat palkkaavat urkkimatta yksityisasioita. 

En ole vielä törmännyt yhteenkään asiantuntijatasoisiin töihin hakeutuvaa työnhakijaa, joka ei kerro referenssiä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässä nyt on kyllä niin että näillä kysymysten pakoilijoilla on jotain salattavaa. Normaali ihminen kykenee small talkiin esim. perheestään ja harrastuksistaan.

Normaalia small takkia ei ole se, että tavanomaiseen toimistotyöhön hakevalta ihmiseltä udellaan haastattelussa onko terveydessä tai yksityiselämässä jotain sellaista, joka hankaloittaa työntekoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässä nyt on kyllä niin että näillä kysymysten pakoilijoilla on jotain salattavaa. Normaali ihminen kykenee small talkiin esim. perheestään ja harrastuksistaan.

Small talk on eri asia kuin yksityisasioiden urkkiminen. 

Esim. "Asustelen Jyväskylässä ja harrastan joogaa ja pianonsoittoa" on small talkia, mutta "Aiotko hankkia lapsia" ei ole. 

Mitä vikaa kysyä lasten hankinnasta? Aika pirun oleellinen tieto työnantajalle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässä nyt on kyllä niin että näillä kysymysten pakoilijoilla on jotain salattavaa. Normaali ihminen kykenee small talkiin esim. perheestään ja harrastuksistaan.

Normaali esimies osaa erottaa small talkin ja asiattoman/laittoman utelun, joten ei ole ongelmaa vastailla kysymyksiin.