Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lastensuojelusta äidin suojeluun ja äitiyden pelastamiseen
07.02.2015 |
Opettaja teki perheestämme lastensuojeluilmoituksen. Syynä oli, että olisin hakannut ja riepotellut lastani, silloin 9- vuotiasta tytärtäni. Opettaja oli havainnut tilanteen tytön oppimispäiväkirjasta jonne hän oli kirjassa esiintyneen ikävän pahoinpitelyä kuvaavan tilanteen jälkeen muistanut tilanteen syyskuulta.
Syyskuinen juttu meni siis niin, että tyttäreni lähti jumppatreeneihin. Isänsä heitti hänet sinne autolla ja pois piti tulla bussilla. Taskussa oli kännykkä ja bussilippu. Bussilipussa oli kuulemma rahaa. No, treenit loppuivat klo 20 ja aloitin heti soittelun tyttärelleni, onko kaikki kunnossa? En saanut vastausta. Aikaa kului ja kului. olin jo aivan kauhuissani ja paniikissa. Viimein tyttö tuli kotiin ja oli kävellyt koko matkan kotiin. Noin 6 kilomertriä iltamyöhällä! Kauhea tilanne. Bussilippu oli siis kadonnut mystisesti jonnekin jumpan aikana. Kotona tyttö käyttäytyi uhmakkaasti ja minua huitoen. Käytimme tuolloin raivoavan tyttäremme rauhoittelemiseksi tiukkaan sylissä pitämistä, jossa hän yleensä ennen pitkää rauhoittui. Nyt tyttönen kuitenkin kieppui ja keikkui vaikka miten mutta viimein siis tyyntyi. Kunnes kieltäytyi uhmakkaasti eteisen lattialla menemästä sänkyyn. Nostin hänet kerrossänkynsä yläsänkyyn.
Sylissä pitämisen ja huitomisen yms. lapsi oli siis kokenut pahoinpitelynä. Ja sänkyyn nostamisen riepotteluna. Opelle kertomansa mukaan hänellä oli ollut kuhmuja ja mustelmia, jotka oli peittänyt puuterilla. Lääkärissä tai terkkarilla käyntejä ei asian tiimoilta ole.
Lastensuojeluilmoitus tehtiin syyskuussa tapahtuneesta jutusta marraskuun 18. Silloin sossut kävivät meillä tuoden lapsen kotiin. Juttelivat tuolloin isän kanssa. Eilen perjantaina, siis 6.2 kävivät juttelemassa minun kanssani ja tyttären kanssa uudelleen. Keskustelu oli mukava ja lastensuojelun sosiaalityöntekijän mukaan sosiaalihuollon asiakkuutta ei tarvitse jatkaa, koska hänellä ei ole huolta perheen tilanteesta ja olin kertonut tapahtumien etenemisen loogisesti ja uskottavasti.
Kuitenkin sossut laittavat paperit eteenpäin jonnekin poliisin esitutkintaan(?) koska lapsi kokee, että olisin häntä pahoinpidellyt. Missä menee raja? Miten pitkälle äitiä voi rääkätä? Olen ollut jo ihan murtumispisteessä tämän tilanteen takia koska en todellekaan halua lapselleni mitään pahaa. Lisäksi olemme lapseni kanssa hyvissä väleissä, juttelemme paljon ja teemme asioita yhdessä. Missä on minun oikeusturvani?
Kommentit (36)
Minulla on ehkä yksi kokemus lapsen raivosta, joka ei mene millään ohi. Huutoa, raivoamista. Se on ihan kamala tilanne ja lapselle vielä kamalampi. Muistan itsekin lapsuudesta kerran, jolloin en saanut hysteeristä itkua loppumaan.
Vihonviimeinen auttamiskeino olisi ollut kiinnipitäminen. Siinä lapsi ei saa tilaa rauhoittua. Vanhemman pitää pysyä rauhallisena, Koittaa rauhoittaa tilannetta. Ja mieluiten koittaa ennaltaehkäistä ko tilanne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 09:50"]
Mistä ihmeestä on keksitty, että väkisin sylissä pitäminen olisi hyvä asia? Sitä käytetään ammatillisisesti joissain ääritilanteissa, muttei se todellakaan ole hellävarainen tapa auttaa lasta. Eikä missään tapauksessa 9-vuotiasta. Miettikää omalle kohdalle, jos raivotilanteessa joku alkaa väkisin pitämään kiinni
[/quote]
Totta kai jos lapsi raivoaa hillittömästi niin, että vahingoittaa itseään tai jotain muuta, vanhempi estää sen tarvittaessa ottamalla kiinni. Et ole tainut koskaan itse olla vastaavassa tilanteessa? Se on kuitenkin aika yleistä esimerkiksi erityislasten kohdalla.
Ap kertomassa tilanteessa kuitenkin olennaista on itse pysyä rauhallisena, vaikka ymmärrettävästi aikuinen ja vanhempi on tuossa tilanteessa itsekin hädissään ja huolissaan. Ja jokainen vanhempi tekee näitä virheitä kasvatuksessa. Viime kädessä olemme inhimillisiä, emme robotteja. Pelissä on aina tunteet ja hyvä niin. Veikkaan että ap tyttö tunsi itse syyllisyyttä kortin katoamisesta. Siksi hänen ei uskaltanut ehkä vastata puhelimeen, kun äiti soitti. Silloin on äidin hyvä miettiä hetken sitä, miksi lapsi ei uskalla kertoa hänelle. Onko hän itse liian jyrkkä ja tiukka? Eli tyttö ennakoi jo myrskyä vesilasissa, joka sitten toteutuikin, kun hän viimein pääsi kotiin.
Mutta pointti on se, että mikäli lapsi oireilee ja reagoi noin voimakkaasti olisi syytä hakea apua ulkopuolelta - perheneuvola, terveysasema jne. Eikä tilanne ole välttämättä se, että lapsessa itsessään olisi jotain vikaa vaan yleisimmin siinä, että koko perheen sisäisessä dynamiikassa tai vuorovaikutuksessa on jotain pielessä.
Jumpan jälkeen tunnin kävely iltamyöhään. Kuka tahansa empatiakykyinen ymmärtää, että kuulustelun ja kiinnipitäminen sijaan lämmin iltapala ja hellä halaus olisi ollut paikallaan. Ihan turhaa on alkaa ankarin kasvatusmenetelmien kasvattamaan lasta, jolla on todennäköisesti verensokerin alhaalla. Ei ihme, että uhma nousi. Sitä ihmettelen, ettei sossut ohjanneet teitä esim. perheneuvolan asiakkuuteen. Tämä kertomus on hyvä esimerkki resurssipulasta sosiaalityössä.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 10:16"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 09:50"]
Mistä ihmeestä on keksitty, että väkisin sylissä pitäminen olisi hyvä asia? Sitä käytetään ammatillisisesti joissain ääritilanteissa, muttei se todellakaan ole hellävarainen tapa auttaa lasta. Eikä missään tapauksessa 9-vuotiasta. Miettikää omalle kohdalle, jos raivotilanteessa joku alkaa väkisin pitämään kiinni
[/quote]
Totta kai jos lapsi raivoaa hillittömästi niin, että vahingoittaa itseään tai jotain muuta, vanhempi estää sen tarvittaessa ottamalla kiinni. Et ole tainut koskaan itse olla vastaavassa tilanteessa? Se on kuitenkin aika yleistä esimerkiksi erityislasten kohdalla.
Ap kertomassa tilanteessa kuitenkin olennaista on itse pysyä rauhallisena, vaikka ymmärrettävästi aikuinen ja vanhempi on tuossa tilanteessa itsekin hädissään ja huolissaan. Ja jokainen vanhempi tekee näitä virheitä kasvatuksessa. Viime kädessä olemme inhimillisiä, emme robotteja. Pelissä on aina tunteet ja hyvä niin. Veikkaan että ap tyttö tunsi itse syyllisyyttä kortin katoamisesta. Siksi hänen ei uskaltanut ehkä vastata puhelimeen, kun äiti soitti. Silloin on äidin hyvä miettiä hetken sitä, miksi lapsi ei uskalla kertoa hänelle. Onko hän itse liian jyrkkä ja tiukka? Eli tyttö ennakoi jo myrskyä vesilasissa, joka sitten toteutuikin, kun hän viimein pääsi kotiin.
Mutta pointti on se, että mikäli lapsi oireilee ja reagoi noin voimakkaasti olisi syytä hakea apua ulkopuolelta - perheneuvola, terveysasema jne. Eikä tilanne ole välttämättä se, että lapsessa itsessään olisi jotain vikaa vaan yleisimmin siinä, että koko perheen sisäisessä dynamiikassa tai vuorovaikutuksessa on jotain pielessä.
[/quote]
Olen olut mukana erilaisissa pakkotoimissa. Eri hoitolaitoksissa. Valitettavasti vanhemmat alkavat uskoa, että kiinipitäminen on ok. Se on levinnyt valitettavasti koteihin. Jolloin se on useimmiten väkivaltaa. Saattaa sopia pienille lapsille, kun vanhempi osaa olla rauhallinen ja tilanne on oikeasti rauhoittava. 9-vuotiaan kanssa tilanne on toinen. Laspi potkii vastaan, kokee itsensä nurkkaan ajetuksi. Oleellisempaa kaikissa pakkokeinoissa on ennaltaehkäisy, pyritään kaikin keinoin ennakoimaan tilanteet, ettei jouduta sellaiseen, että ihminen kokee itsensä nurkkaan ajetuksi.
Ap, harmi, että sossut eivät selittänee tarkemmin, mistä kyse. Heillä (ainakin hki) on velvollisuus laittaa nämä jutut lakimiehen arvioitavaksi. Soita vielä sossulle ja kerro, että juttu jäi mietityttämään. Samalla voit toivottavasti saada selville millainen jono tällä hetkellä lakimiehellä, eli milloin tiedät miten kävi.
.
Itse tapahtumasta, kiinnipitäminen on oikein tehtynä rajoja ja rakkautta, mutta kahdeksalta loppuva harrastus on kyllä aika myöhään tuon ikäiselle! Voisiko sille olla vaihtoehtoa? Tyttöjen harrastusvuorot on kyllä aikataulutettu rikollisen myöhään, pojille aina parhaat ajat, grrRr!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimit ap miten parhaiten kykenit. Ei sinulla ole syytä tuntea syyllisyyttä, etkä lastasi pahoinpidellyt. Jotkut olisivat toimineet ehkä toisin, mutta sinun kannattaa sulkea silmäsi ketjuun ilmaantuneilta pätijöiltä, jotka nauttivat kiusaamisestasi. Jos he todella kantavat jotain huolta tilanteesta, niin tavattoman taitamattomasti asiansa esittävät.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 10:25"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 10:16"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 09:50"] Mistä ihmeestä on keksitty, että väkisin sylissä pitäminen olisi hyvä asia? Sitä käytetään ammatillisisesti joissain ääritilanteissa, muttei se todellakaan ole hellävarainen tapa auttaa lasta. Eikä missään tapauksessa 9-vuotiasta. Miettikää omalle kohdalle, jos raivotilanteessa joku alkaa väkisin pitämään kiinni [/quote] Totta kai jos lapsi raivoaa hillittömästi niin, että vahingoittaa itseään tai jotain muuta, vanhempi estää sen tarvittaessa ottamalla kiinni. Et ole tainut koskaan itse olla vastaavassa tilanteessa? Se on kuitenkin aika yleistä esimerkiksi erityislasten kohdalla. Ap kertomassa tilanteessa kuitenkin olennaista on itse pysyä rauhallisena, vaikka ymmärrettävästi aikuinen ja vanhempi on tuossa tilanteessa itsekin hädissään ja huolissaan. Ja jokainen vanhempi tekee näitä virheitä kasvatuksessa. Viime kädessä olemme inhimillisiä, emme robotteja. Pelissä on aina tunteet ja hyvä niin. Veikkaan että ap tyttö tunsi itse syyllisyyttä kortin katoamisesta. Siksi hänen ei uskaltanut ehkä vastata puhelimeen, kun äiti soitti. Silloin on äidin hyvä miettiä hetken sitä, miksi lapsi ei uskalla kertoa hänelle. Onko hän itse liian jyrkkä ja tiukka? Eli tyttö ennakoi jo myrskyä vesilasissa, joka sitten toteutuikin, kun hän viimein pääsi kotiin. Mutta pointti on se, että mikäli lapsi oireilee ja reagoi noin voimakkaasti olisi syytä hakea apua ulkopuolelta - perheneuvola, terveysasema jne. Eikä tilanne ole välttämättä se, että lapsessa itsessään olisi jotain vikaa vaan yleisimmin siinä, että koko perheen sisäisessä dynamiikassa tai vuorovaikutuksessa on jotain pielessä. [/quote] Olen olut mukana erilaisissa pakkotoimissa. Eri hoitolaitoksissa. Valitettavasti vanhemmat alkavat uskoa, että kiinipitäminen on ok. Se on levinnyt valitettavasti koteihin. Jolloin se on useimmiten väkivaltaa. Saattaa sopia pienille lapsille, kun vanhempi osaa olla rauhallinen ja tilanne on oikeasti rauhoittava. 9-vuotiaan kanssa tilanne on toinen. Laspi potkii vastaan, kokee itsensä nurkkaan ajetuksi. Oleellisempaa kaikissa pakkokeinoissa on ennaltaehkäisy, pyritään kaikin keinoin ennakoimaan tilanteet, ettei jouduta sellaiseen, että ihminen kokee itsensä nurkkaan ajetuksi.
[/quote]
Tärkeää onkin rajanveto: milloin on pakko estää lasta vahingoittamasta itseään tai toista - milloin on taas kysymys rankaisemisesta tai voimankäytöstä rankaisumielessä. Ne ovat kaksi eri asiaa.
Siitä olemme yhtä mieltä, että voimankäyttö rankaisuna ei ole oikea tapa.
Kun pöly laskeutuu, ap on hyvä rauhallisesti keskustella tyttärensä kanssa, miksi hän itse oli niin huolissaan ja mahdollisesti vihainen tytölle ja mikä tärkeintä - kuunnella ja kuulostella, miksi tyttö omien sanojensa mukaan ei vastannut puhelimeen harkkojen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 10:35"]Toimit ap miten parhaiten kykenit. Ei sinulla ole syytä tuntea syyllisyyttä, etkä lastasi pahoinpidellyt. Jotkut olisivat toimineet ehkä toisin, mutta sinun kannattaa sulkea silmäsi ketjuun ilmaantuneilta pätijöiltä, jotka nauttivat kiusaamisestasi. Jos he todella kantavat jotain huolta tilanteesta, niin tavattoman taitamattomasti asiansa esittävät.
[/quote]
Kannan huolta ainoastaa lapsesta. Tilanne näyttää pahalta
Mua harmittaa tällä palstalla kaikki sellaiset kirjoitukset, joissa äiti avautuu ja odottaa itselleen myötätuntoa. Ei vähääkään myötätuntoa lasta kohtaan, ei huolta siitä, miltä lapsesta on tuntunut. Jotenkin jo tuo asetelma kuvaa sitä, miten tilanne on todellisuudessa mennyt.
Vai että äitiensuojelua....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet eivät näköjään ole kuulleet Holding-menetelmästä. Kvg.
Outoa ettei lapsi soittanut kotiin. Outoa ettette te soittaneet hänelle. Lähteneet etsimään häntä. Lapsen pelko purkautuu usein kiukkuna. 9- vuotias on vielä varsin pieni. Oli varmaan peloissaan että suutut bussikortin katoamisesta?
T: 14&15
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:22"]Monet eivät näköjään ole kuulleet Holding-menetelmästä. Kvg.
[/quote]
On kyllä kuultu. Muttei se sovellu tähän tilanteseen. Muutenkin sen kanssa pitää olla varovainen. Menee helposti väkivallan puolelle. Ei 9-vuotiasta voi tollasessa tilanteessa pitää väkisin kiinni. Lapselle tuli kuhmuja ja mustelmia. Miten ylipäätään tohon tilanteeseen ajauduttiin?
Töissä joskus joudumme pitämään ihmistä kiinni. Ne tilanteet ovat itsellekin traumaattisia. Niihin ei aleta ilman selkeää ohjeistusta ja niistä täytyy aina tehdä ilmoitus. Jos kotona täytyy tuohon alkaa, täytyy saada apua ja tukea jostakin. Ihan paikallaan on tutkia tilanne. Ei ole kyse äidin rääkkäämisestä vaan nyt täytyy koko perhettä auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väkivallan muotoja
Fyysinen väkivalta: töniminen, kiinnipitäminen, lyöminen, potkiminen, hiuksista repiminen, erilaisten aseiden käyttäminen. Myös lapsen ruumiillinen kuritus ja pienten vauvojen ravistelu ovat fyysisen väkivallan muotoja.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:22"]Monet eivät näköjään ole kuulleet Holding-menetelmästä. Kvg.
[/quote]
Holdingia ei pidä käyttää, ellei ole asiaan perehtynyt asianmukaisesti. Raja kaltoinkohteluun on hiuksenhieno
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 10:09"]Mikä hullu tilanne tuo on ollut miksi pitää ottaa väkisin kiinni ja viedä sänkyyn? Miten olisi ollut iltapala ja suihku, mistä tuo hysteria.
[/quote]
Ja myötätunto, rakkauden osoitus