Muutto lapsuudenkodista suoraan miehen kanssa yhteen?

Miksi muutto on pakollinen?

No mulla on käymässä niin parin kuukauden päästä, enkä koe mitenkään ihmeellisempänä asiana, tai että jäis mikään elämänvaihe pois. Mukaavahan se on ku ei tarvitse yksin asua. Jos seurustelee niin se on mun mielestä enemmänki itsestäänselvyys, että lapsuudenkodista suoraan yhteiseen kotiin. Ei olis järkevääkään, että muutettais ensin kahteen eri kämppään, kun muutenki ollaan kaikki aika yhdessä

Mulla meni just noin ja myös monella kaverilla, ei se miniyksiö tai solukämppä oo mitenkään pakollinen välivaihe :) ihan hyvin oon sopeutunut, kohta vuosi asuttu 100km päässä lapsuudenkodista. Uskon että enemmän koti-ikävää tms tuntemuksia ois ollu jos oisin yksin muuttanut, nythän mies on seurana eikä kaikkea tarvi tehdä yksin. Vauvan ja lapsipuolien kanssa tilanne toki varmasti eri kun 2 opiskelijaa

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 18:26"]Miksi muutto on pakollinen?
[/quote]

Koska halutaan kasvattaa vauva yhessä :) ap

Susta tulee äiti. Et sä oikein muutenkaan siis voi mitään sinkkuelämää elää. 

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 18:26"]No mulla on käymässä niin parin kuukauden päästä, enkä koe mitenkään ihmeellisempänä asiana, tai että jäis mikään elämänvaihe pois. Mukaavahan se on ku ei tarvitse yksin asua. Jos seurustelee niin se on mun mielestä enemmänki itsestäänselvyys, että lapsuudenkodista suoraan yhteiseen kotiin. Ei olis järkevääkään, että muutettais ensin kahteen eri kämppään, kun muutenki ollaan kaikki aika yhdessä
[/quote]

Ollaan seurusteltu vasta niin vähän aikaa että yhteenmuuttoa ei oltu ennen raskautta vielä etes mietitty... ap

Älä mieti, mitä mahdollisesti menetät, vaan mitä saat: perheen. Rakenna sitä, älä haikaile jotakin olematonta. 

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 18:26"]Mulla meni just noin ja myös monella kaverilla, ei se miniyksiö tai solukämppä oo mitenkään pakollinen välivaihe :) ihan hyvin oon sopeutunut, kohta vuosi asuttu 100km päässä lapsuudenkodista. Uskon että enemmän koti-ikävää tms tuntemuksia ois ollu jos oisin yksin muuttanut, nythän mies on seurana eikä kaikkea tarvi tehdä yksin. Vauvan ja lapsipuolien kanssa tilanne toki varmasti eri kun 2 opiskelijaa
[/quote]

Joo eipä taida jäädä koti-ikävälle aikaa kunhan vauva syntyy :D ap

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 18:27"]Susta tulee äiti. Et sä oikein muutenkaan siis voi mitään sinkkuelämää elää. 
[/quote]

No en tietenkään. Koko tilanne tuntuu vaan tosi häkellyttävältä, siksi ois kiva kuulla samassa tilanteessa olleiden juttuja :) ap

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 18:28"]Älä mieti, mitä mahdollisesti menetät, vaan mitä saat: perheen. Rakenna sitä, älä haikaile jotakin olematonta. 
[/quote]

Niin tietysti teen :) Mutta alkuun kaikki tuntuu tosi hämmentävältä ja oudolta. Nyt olen vielä se perheen lapsi ja ihan pian minun pitääkin olla perheen äiti. ap

Me muutettiin kumpikin suoraan lapsuudenkodista yhteen. En ole koskaan kaivannut yksin asumista (sain siitä tarpeekseni, kun mies lähti muutama kuukausi muuton jälkeen armeijaan) tai kimppakämppää kavereiden kanssa, tai mitään villiä sinkkuelämää.

Joo, ten noin. Muutoin meni kivasti, mutta kun mieskään ei ollut asunut koskaan yksin, niin tuntui, että olin sille joku äidin jatke, joka pesee, pyykkää ja kokkaa. Meni aika kauan molemmilla sopeutuessa.

Ehkä ap ei tässä nyt tarkota pelkästään sitä että hänellä jännittää muuttaa suoraan kotoa yhteen miehen kanssa. Vaan enemmänkin se että hän muuttaa vanhempiensa luota (jossa hän on "lapsen" asemassa) suoraan miehen luo (jossa hän on äidin/äitipuolen) asemassa. Eli muuton yhteydessä hänen täytyy alkaa äitihahmoksi ei vain omalle vauvalleen, vaan myös miehensä lapselle/lapsille. Kyllä siinä on runsaasta sulateltavaa oletettavasti hyvinkin nuorelle naiselle. Tsemppiä ap!

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 18:32"]Joo, ten noin. Muutoin meni kivasti, mutta kun mieskään ei ollut asunut koskaan yksin, niin tuntui, että olin sille joku äidin jatke, joka pesee, pyykkää ja kokkaa. Meni aika kauan molemmilla sopeutuessa.
[/quote]

Siitä ei ole pelkoa, mies kun on jo vuosien ajan pyörittäny itse oman taloutensa yksin ja tietty viikonloppusin myös lapset siinä sivussa. Kyllä hän on sata kertaa enemmän "kodinhengetär" jos minuun verrataan :D ap

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 18:36"]Ehkä ap ei tässä nyt tarkota pelkästään sitä että hänellä jännittää muuttaa suoraan kotoa yhteen miehen kanssa. Vaan enemmänkin se että hän muuttaa vanhempiensa luota (jossa hän on "lapsen" asemassa) suoraan miehen luo (jossa hän on äidin/äitipuolen) asemassa. Eli muuton yhteydessä hänen täytyy alkaa äitihahmoksi ei vain omalle vauvalleen, vaan myös miehensä lapselle/lapsille. Kyllä siinä on runsaasta sulateltavaa oletettavasti hyvinkin nuorelle naiselle. Tsemppiä ap!
[/quote]

Joo, kyllä se äidin/äitipuolen rooli jännittää paljon enemmän! ap

Olen muuttanut suoraan avoliittoon 17-vuotiaana. Tämä suhde ei kestänyt koko elämää, mutta kotiin en palannut enää. Sain esikoisen 20-vuotiaana enkä ole viettänyt mitään "opiskelijaelämää" koskaan, vaikka opiskelinkin ja valmistuin lopulta 25-vuotiaana. En koe menettäneeni mitään suurta. Olin ison uusperheen äiti samaan aikaan kun muut kärvistelivät tonnikalapurkkeineen solukämpissä. On heillä varmasti ollut hauskaakin!

Onko Takamaan tyttis raskaana jo? :O

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 18:45"]Onko Takamaan tyttis raskaana jo? :O
[/quote]

:DD ap

Omista tutuista harvan "suoraan lapsuudenkodista kumppanin kanssa yhteen" suhde on kestänyt. Toiset on eronnu kokonaan, toiset hakenu aikalisää omillaan asuen (ja sit taas yhteen palaten).

Ehdit sitten asua yksin kun eroatte.