Ystävä pissi silmään :(

Aika sanattomaksi vetää morsiamen toiminta. Satakoot heidän hääpäivänään paskaa.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 07:27"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 01:11"]

Valitettavasti ei ole ainoa hyväksikäyttöystävyys. Mussa on jotain pielessä.

[/quote]

Niin on; se, että et huomaa ajoissa hyväksikäyttöä. Tiedän, koska itse olen (ollut) myös samanlainen. "Normaali" ihminen ei tuollaisten kanssa kaveeraisi kuin muutaman hetken, kunnes huomaisi heidän luonteenlaatunsa. Mutta voin lohduttaa, että siitä voi oppia pois. Vaikeaa se on, mutta mahdollista.

Tärkeintä on alkaa arvostamaan itseään ja tutkistella ihmissuhteitaan ulkopuolelta ja kriittisesti. Jos annat yhdenkin ihmisen kohdella sinua jatkuvasti huonosti "turrut" siihen ja sallit samaa muiltakin. Ja kun nämä huonot ihmissuhteet täyttävät aikasi, et huomaa / löydä hyviä. Ja toisaalta uhrautuvainen asenne voi tavallaan houkutella toisenkin hyväksikäyttäjäksi, jos hänessä on siihen taipumusta. Ts. tuo tyyppi voisi olla paremman itsetunnon ihmisen kanssa "normaali" kaveri, mutta kun hän vaistosi että sinulla ei ole omanarvontuntoa, hän luisui hyväksikäyttäjäksi. Kun sinussa on hyväksikäytettävän urat, sinne ajautuu hyväksikäyttäjiä. Ihan niinkuin auto ajautuu tien  uriin kuin itsestään.
[/quote]

Kiitos, kun paneuduit noin kertomukseeni ja halusit auttaa! Tajuan nyt jälkeen päin, että luultavasti tuo tyyppi vain tarvitsi jonkinlaisen varaäidin hoitamaan asiansa kuntoon (oli juuri muuttanut samalle paikkakunnalle josta se lähentyminenkin. Aiemmin olimme vain tuttavia.) ja sitten, kun elämä alkaa rullata, niin äitiä ei tarvita. Ongelma on tosiaankin hyväksikäytön tunnistamisessa. Minä, niin kuin ilmeisesti apkin, luulin ystävyydeksi kun toinen halusi vain hyötyä. Mistä sen sitten olisi voinut tunnistaa? Minun käsitykseni mukaan ystävät tekee juuri sellaista, että tukevat, auttavat, kuuntelevat. Oli meillä myös hauskanpitoa (elokuvien katselu, kokkaus yms) eli en ihan terapeutin roolissa ollut, mikä olisi voinut hälyttää vähän. Ihan puhtaasti luulin ystävyydeksi, ja asia paljastui kuten aplle: apu kelpaa mutta juhlat juhlitaan ilman. En valitettavasti tänäkään päivänä varmasti tunnistaisi vastaavaa hyväksikäyttöä. Olisiko siihen jotain konkreettisia vinkkejä? t. se leivän turhaan leiponut

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 10:10"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 07:27"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 01:11"] Valitettavasti ei ole ainoa hyväksikäyttöystävyys. Mussa on jotain pielessä. [/quote] Niin on; se, että et huomaa ajoissa hyväksikäyttöä. Tiedän, koska itse olen (ollut) myös samanlainen. "Normaali" ihminen ei tuollaisten kanssa kaveeraisi kuin muutaman hetken, kunnes huomaisi heidän luonteenlaatunsa. Mutta voin lohduttaa, että siitä voi oppia pois. Vaikeaa se on, mutta mahdollista. Tärkeintä on alkaa arvostamaan itseään ja tutkistella ihmissuhteitaan ulkopuolelta ja kriittisesti. Jos annat yhdenkin ihmisen kohdella sinua jatkuvasti huonosti "turrut" siihen ja sallit samaa muiltakin. Ja kun nämä huonot ihmissuhteet täyttävät aikasi, et huomaa / löydä hyviä. Ja toisaalta uhrautuvainen asenne voi tavallaan houkutella toisenkin hyväksikäyttäjäksi, jos hänessä on siihen taipumusta. Ts. tuo tyyppi voisi olla paremman itsetunnon ihmisen kanssa "normaali" kaveri, mutta kun hän vaistosi että sinulla ei ole omanarvontuntoa, hän luisui hyväksikäyttäjäksi. Kun sinussa on hyväksikäytettävän urat, sinne ajautuu hyväksikäyttäjiä. Ihan niinkuin auto ajautuu tien  uriin kuin itsestään. [/quote] Kiitos, kun paneuduit noin kertomukseeni ja halusit auttaa! Tajuan nyt jälkeen päin, että luultavasti tuo tyyppi vain tarvitsi jonkinlaisen varaäidin hoitamaan asiansa kuntoon (oli juuri muuttanut samalle paikkakunnalle josta se lähentyminenkin. Aiemmin olimme vain tuttavia.) ja sitten, kun elämä alkaa rullata, niin äitiä ei tarvita. Ongelma on tosiaankin hyväksikäytön tunnistamisessa. Minä, niin kuin ilmeisesti apkin, luulin ystävyydeksi kun toinen halusi vain hyötyä. Mistä sen sitten olisi voinut tunnistaa? Minun käsitykseni mukaan ystävät tekee juuri sellaista, että tukevat, auttavat, kuuntelevat. Oli meillä myös hauskanpitoa (elokuvien katselu, kokkaus yms) eli en ihan terapeutin roolissa ollut, mikä olisi voinut hälyttää vähän. Ihan puhtaasti luulin ystävyydeksi, ja asia paljastui kuten aplle: apu kelpaa mutta juhlat juhlitaan ilman. En valitettavasti tänäkään päivänä varmasti tunnistaisi vastaavaa hyväksikäyttöä. Olisiko siihen jotain konkreettisia vinkkejä? t. se leivän turhaan leiponut

[/quote]

Ehkä se on se vastavuoroisuus kuitenkin?

Auttoiko tuo "ystäväsi" sinua koskaan; kuunteliko ja tukiko sinua?

Tuollaisissa tilanteissa on kieltämättä vaikea saada ystävyydestä oikeaa kuvaa, jos lähennytään sellaisessa tilanteessa, että toisella on jokin elämänmuutos/kriisi meneillään. Silloinhan se apu on ihan hyvästä syystä vähän toispuolista, eikä hyväksikäyttöä helposti huomaa.

Ymmärsin vielä, että ystävä otti sinuun usein yhteyttä jutellakseen, mikä hankaloittaa myös osaltaan tällaisen yksipuolisen ystävyyden tunnistamista. Useinhan se asetelma tuntuu menevän niin, että hyväksikäytetty ottaa itse useammin yhteyttä, ja hyväksikäyttäjä soittaa vain silloin, kun tarvitsee jotain.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 01:11"]

Oma kokemukseni: Minulla oli "ystävä", jonka kanssa luulin lähentyneeni, kun hän alkoi ottaa yhä useammin yhteyttä ja vietimme paljon aikaa yhdessä ja hän avautui minulle ongelmistaan. Lähdin usein juttuseuraksi, vaikka olisi ollut muutakin tekemistä. Viimeiseksi jäänyt apu oli se, kun tämä henkilö joutui miettimään muuttoa, kun ei ollut varaa enää jatkaa samassa asunnossa. Autoin häntä jopa katselemalla asuntoja ja ehdottamalla tyyppejä, joiden tiesin hakevan kämppistä. Asunto löytyikin sitten ja minuun ei tämä kaveri ottanut yhteyttä, mutta kuulin muuta kautta, että tuparit on tulossa tiettynä päivänä. Oletin että minut on ilman muuta kutsuttu, kun autoin muutossakin. Tuparipäivänä leivoin leivän tuliaiseksi ja odottelin iltaa innoissani. Sitten puolisoni puhelin soi, ja tämä kaveri pyytää häntä tupareihinsa. Minä jäin leipäni kanssa kotiin. (puoliso ja tämä "ystävä" olivat etäisiä tuttuja. Kyseinen "ystävä" on mies.) Tämän jälkeen minua ei enää kertaakaan tarvittu juttuseuraksi. Ilmeisesti paremmat kaverit löytyi uuden kimppakämpän myötä, sen, jonka minä järjestin. Että onnea uuteen elämään. Valitettavasti ei ole ainoa hyväksikäyttöystävyys. Mussa on jotain pielessä.

[/quote]

Tuohon lihavoituun: oletko varma, ettei ystävä puolisosi kutsuessaan odottanut sinunkin tulevan? Vai sanoiko erikseen, että sinä et ole tervetullut?

Miksi puolisosi ylipäätään lähti ilman sinua? Oliko hän mustasukkainen miespuolisesta kaveristasi?

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 10:30"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 01:11"]

Oma kokemukseni: Minulla oli "ystävä", jonka kanssa luulin lähentyneeni, kun hän alkoi ottaa yhä useammin yhteyttä ja vietimme paljon aikaa yhdessä ja hän avautui minulle ongelmistaan. Lähdin usein juttuseuraksi, vaikka olisi ollut muutakin tekemistä. Viimeiseksi jäänyt apu oli se, kun tämä henkilö joutui miettimään muuttoa, kun ei ollut varaa enää jatkaa samassa asunnossa. Autoin häntä jopa katselemalla asuntoja ja ehdottamalla tyyppejä, joiden tiesin hakevan kämppistä. Asunto löytyikin sitten ja minuun ei tämä kaveri ottanut yhteyttä, mutta kuulin muuta kautta, että tuparit on tulossa tiettynä päivänä. Oletin että minut on ilman muuta kutsuttu, kun autoin muutossakin. Tuparipäivänä leivoin leivän tuliaiseksi ja odottelin iltaa innoissani. Sitten puolisoni puhelin soi, ja tämä kaveri pyytää häntä tupareihinsa. Minä jäin leipäni kanssa kotiin. (puoliso ja tämä "ystävä" olivat etäisiä tuttuja. Kyseinen "ystävä" on mies.) Tämän jälkeen minua ei enää kertaakaan tarvittu juttuseuraksi. Ilmeisesti paremmat kaverit löytyi uuden kimppakämpän myötä, sen, jonka minä järjestin. Että onnea uuteen elämään. Valitettavasti ei ole ainoa hyväksikäyttöystävyys. Mussa on jotain pielessä.

[/quote]

Tuohon lihavoituun: oletko varma, ettei ystävä puolisosi kutsuessaan odottanut sinunkin tulevan? Vai sanoiko erikseen, että sinä et ole tervetullut?

Miksi puolisosi ylipäätään lähti ilman sinua? Oliko hän mustasukkainen miespuolisesta kaveristasi?
[/quote]

En ymmärrä, miten se olisi koskenut minuakin, kun minä olin ollut tuon ystävän kanssa enemmän tekemisissä ja hänellä oli minun numeroni kyllä tiedossa. Olin siis saanut tietää juhlista huhupuheiden kautta, eikä tuossa miehelle soitetussa puhelussa sanottu, että tulkaa, vaan tule. Kyllä minusta se oli aika selkeä tahallinen poisjättö. En muista menikö mies, tuolta päivältä on lähinnä jäänyt mieleen, kuinka tuijotin itseäni häveten sitä leipääni. Olin toki ollut kantamassa tavaroitakin tässä muutossa.

Tämä ystäväntekele tosiaan otti itse aktiivisesti yhteyttä minuun. En vastavuoroisesti uskoutunut ongelmistani, koska ei ollut mitään erityisiä ongelmia. Tämän tuparitapauksen jälkeen yritin vielä ottaa kerran yhteyttä muina miehinä lähettämällä pitkästä aikaa mesessä "mitä kuuluu?" johon hän ei vastannut ja kirjautui ulos. Eli se oli siinä sitten lopulta. Tiedän varmuudella, etten ollut mitenkään loukannut tätä henkilöä joten kusipäisyys on ainoa selitys.

Huomasin puhuneeni ristiin: jäin yksin/en muista, menikö mies. Selitys löytyy kai olostani jossa velloin yksin pettymyksessä, ja oman mieheni käytös tuntui toisarvoiselta, eli en siinä tilanteessa kiinnittänyt huomiota häneen. En siis petkuta, vaan sen hetken sekavuus vaikutti muistikuviin. t. yksinäinen leipuri

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 10:44"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 10:30"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 01:11"] Oma kokemukseni: Minulla oli "ystävä", jonka kanssa luulin lähentyneeni, kun hän alkoi ottaa yhä useammin yhteyttä ja vietimme paljon aikaa yhdessä ja hän avautui minulle ongelmistaan. Lähdin usein juttuseuraksi, vaikka olisi ollut muutakin tekemistä. Viimeiseksi jäänyt apu oli se, kun tämä henkilö joutui miettimään muuttoa, kun ei ollut varaa enää jatkaa samassa asunnossa. Autoin häntä jopa katselemalla asuntoja ja ehdottamalla tyyppejä, joiden tiesin hakevan kämppistä. Asunto löytyikin sitten ja minuun ei tämä kaveri ottanut yhteyttä, mutta kuulin muuta kautta, että tuparit on tulossa tiettynä päivänä. Oletin että minut on ilman muuta kutsuttu, kun autoin muutossakin. Tuparipäivänä leivoin leivän tuliaiseksi ja odottelin iltaa innoissani. Sitten puolisoni puhelin soi, ja tämä kaveri pyytää häntä tupareihinsa. Minä jäin leipäni kanssa kotiin. (puoliso ja tämä "ystävä" olivat etäisiä tuttuja. Kyseinen "ystävä" on mies.) Tämän jälkeen minua ei enää kertaakaan tarvittu juttuseuraksi. Ilmeisesti paremmat kaverit löytyi uuden kimppakämpän myötä, sen, jonka minä järjestin. Että onnea uuteen elämään. Valitettavasti ei ole ainoa hyväksikäyttöystävyys. Mussa on jotain pielessä. [/quote] Tuohon lihavoituun: oletko varma, ettei ystävä puolisosi kutsuessaan odottanut sinunkin tulevan? Vai sanoiko erikseen, että sinä et ole tervetullut? Miksi puolisosi ylipäätään lähti ilman sinua? Oliko hän mustasukkainen miespuolisesta kaveristasi? [/quote] En ymmärrä, miten se olisi koskenut minuakin, kun minä olin ollut tuon ystävän kanssa enemmän tekemisissä ja hänellä oli minun numeroni kyllä tiedossa. Olin siis saanut tietää juhlista huhupuheiden kautta, eikä tuossa miehelle soitetussa puhelussa sanottu, että tulkaa, vaan tule. Kyllä minusta se oli aika selkeä tahallinen poisjättö. En muista menikö mies, tuolta päivältä on lähinnä jäänyt mieleen, kuinka tuijotin itseäni häveten sitä leipääni. Olin toki ollut kantamassa tavaroitakin tässä muutossa. Tämä ystäväntekele tosiaan otti itse aktiivisesti yhteyttä minuun. En vastavuoroisesti uskoutunut ongelmistani, koska ei ollut mitään erityisiä ongelmia. Tämän tuparitapauksen jälkeen yritin vielä ottaa kerran yhteyttä muina miehinä lähettämällä pitkästä aikaa mesessä "mitä kuuluu?" johon hän ei vastannut ja kirjautui ulos. Eli se oli siinä sitten lopulta. Tiedän varmuudella, etten ollut mitenkään loukannut tätä henkilöä joten kusipäisyys on ainoa selitys.

[/quote]

Ok, ymmärrän kyllä. Kusipää tosiaan, kyllähän noita löytyy, valitettavasti :( Vaatii vaan harvinaisen paljon pokkaa katkaista välit hyväksikäytettyyn, ja kutsua pelkästään hyväksikäytetyn puoliso tupareihin, vaikkei tätä edes kunnolla tunne! Siksi ihmettelin, miten kukaan voi olla noin typerällä tavalla kusipää, mutta näköjään voi...

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 10:10"]

Ihan puhtaasti luulin ystävyydeksi, ja asia paljastui kuten aplle: apu kelpaa mutta juhlat juhlitaan ilman. En valitettavasti tänäkään päivänä varmasti tunnistaisi vastaavaa hyväksikäyttöä. Olisiko siihen jotain konkreettisia vinkkejä? t. se leivän turhaan leiponut

[/quote]

Tietenkään mikään ei ole 100% "menetelmä", mutta ainakin seuraavat vinkit voin antaa:

* Vastavuoroisuus. Sinä kutsut hänet käymään, kutsuuko hän sinua? Sinä soitat, soittaako hän? Sinä kyselet kuulumisia, kyseleekö hän? Ja näissäkin nimenomaan: ottaako hän yhteyttä saadakseen tietää mitä SINULLE kuuluu, vai saadakseen kertoa mitä HÄNELLE kuuluu? Tunnista ihmiset, joille "heimitäsullekuuluu" = "kysyn tässä alussa mitä sulle kuuluu koska niin kuuluu tehdä, mutta oikeasti haluan sinulta jotain".

* Älä sekoita toisen hyötymistä aitoon läheisyyteen. Ts. se, että hän kertoo sinulle ongelmistaan, ei välttämättä merkitse sitä että hän kokee että olet läheinen ja tärkeä - se voi merkitä myös sitä, että olet hyvä kuuntelija ja neuvoja joka ei vaadi itselleen mitään. Itse sotkin nämä asiat piiiitkään, ja kuvittelin että kun "ystävä" ottaa yhteyttä kertoakseen ongelmistaan, se tarkoittaa, että olen hänelle ystävä. Ehei, se tarkoitti että olin hyvä kuuntelija ja neuvonantaja ja terapeutti. Tai jos toinen ilahtuu kun kysyt häntä esim. kahville ja tarjoat kyydinkin, ei se välttämättä tarkoita että hän halusi seuraasi - voi olla että hän halusi vain kahvia ja kyydin. Jne. Älä siis sekoita sitä että joku tarvitsee sinua siihen, että hän välittää sinusta.

* Vaadi itsellesi asioita. Ystävyydessä ei tietenkään "lasketa", mutta jos et ikinä vaadi mitään, vedät puoleesi ihmisiä jotka tykkäävät siitä ettei heiltä haluta mitään, ja karkotat ihmisiä jotka tykkäävät antaa. Esim. pyydä itse joskus kyytiä, pyydä apua, pyydä mielipidettä. Uskalla olla MYÖS tarvitseva. Ihminen, joka aina vain antaa ja antaa ja ei ikinä itse tarvitse mitään, vetää puoleensa ihan vääränlaisia ihmisiä.

* Edelliseen liittyen: uskalla pitää puolesi ja olla eri mieltä. Samoin kuin edellä - "jeesihminen" vetää puoleensa ihmisiä jotka eivät siedä toisen omaa persoonallisuutta tai vahvaa itsetuntoa, ja karkottaa ne, jotka tunnistavat jeesihmisen. Ihminen, jolla on omia mielipiteitä ja joka uskaltaa puolustaa itseään, karkottaa huonot tyypit ja vetää puoleensa ns. normaaleja ihmisiä, jotka arvostavat sitä, että toinen uskaltaa ilmaista itseään. Jos esim. kaveri peruu jonkin menon viime tipassa ilman syytä tai tekee oharit, niin kerro että pahoitit mielesi. Jos vain olet "ookoo ei se mitään", toinen tottuu kohtelemaan sinua huonosti. Puolensa pitävä karkoittaa hyväksikäyttäjät, mutta ei normaaleja hyviä ihmisiä.

Näillä pääsee jo pitkälle; neuvot on yksinkertaisia, mutta hankalia toteuttaa. Pikkuhiljaa :).

--396--

Uuup

Eikö ap voisi lähettää tälle morsiolle linkkiä tähän keskusteluun. Kyllä ansaitsis nähdä. Murr

Loistava kirjoitus, 404!

Leivän leipojalle lämmin halaus! Kokemusta on, nyt jo vähän viisaampi.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 09:29"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 09:50"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 15:18"]

Te puhutte ja elätte vielä nuoruutta tai ruuhka-aikaa. Itse pahoitin mieleni, kun en ollut kutsuttuna hautajaisiin, minulle tärkeän ihmisen saattojuhlaan. Myöhäistä kysellä häneltä (pidin itsestään selvänä että menen) - enkä kysele missään tapauksessa tilaisuuden järjestäjiltä.

Puhu ihmeessä ystäväsi kanssa, ja jätä kaikki pikkusieluinen urputus sikseen, elämä on lyhyt. Kysy suoraan, sano että jäi asia vaivaamaan. Ei elämä ole elämää suurempaa, eikä kannata jäädä lillukanvarsikkoon.

Toivottavasti kaikki menee hyvin. Toimi heti!

[/quote]

En tiennytkään että hautajaisiin on tapana erikseen kutsua ketään?
[/quote]

Kirkkoon voi mennä, siellä joko kutsutaan koko väki muistotilaisuuteen tai se on ilmoitettu pienemmälle joukolle etukäteen.
[/quote]

Yleensä kyllä lehdissä näkyy kuolinilmoituksia tyyliin "ystävällisenä kutsuna ilmoitamme että rakkaamme siunataan xx.xx.xxxx siinä kirkossa klo xx jonka jälkeen muistotilaisuus paikassa y." Olen aina tulkinnut ton kutsuna myös muistotilaisuuteen...

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 16:10"]

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 15:57"][quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 15:49"] Hei ap. Sun kaveri kuulostaa ihan mun serkulta. On sellainen kaikkien kaveri ja melkein kaikki luulee olevansa hyviä ystäviä hänen kanssaan, vaikka nainen tekee ohareita jatkuvasti. Teki tuollaisen samanlaisen tempun minulle. Antoi kaasotehtäviä - ihan siis käytti sanaa kaaso - sitten jossain vaiheessa meni vitun vaikeaksi kun aloin kysellä että pitäisikö kutsut askarrella ja lähettää jne. Kakisti sitten lopulta ulos lähettäneensä jo kutsut mutta minua vain ei ole kutsuttu. Mitään muuta syytä ei osannut antaa kuin: "en tiennyt että se on sulle niin tärkeää". Ei olla sen jälkeen pidetty yhteyttä, tästä on kaks vuotta. [/quote]     Me pidettiin kerran "bileet". Yksi sisarus ihmetteli, miksi ei saanut kutsua. Ei tullut mieleenkään kutsua, koska ei ole mikään bilettäjä. Kutsuttiin ihmisiä, jotka tanssii, laulaa karaokea ym. Se vaikuttaa juhlatunnelmaan, jos joku vaan istuu nurkassa ja ihmettelee menoa. Silti sisarus on meille (oikeasti) tosi tärkeä esim. joulun on luonamme. Mutta tuohon illanviettoon vain ei sopinut porukkaan. Oletko ap ollut hänelle sellainen "sisko", joka tekee kaiken, mitä hän pyytää. Autat, juttelet ym. Olet hänelle itsestäänselvyys. Oletko itse saanut suhteesta saman verran takaisin? Jos olet hänelle vain se "pikkusisko", jota ei kutsuta isosiskojen partyihin? Älä alennu anelemaan kutsua häihin. Mutta kysy selkeästi "miksi ei minua kutsuttu". Odota mitä vastaa, ja sitten tee päätelmäsi. [/quote] No huhhuh! Ei mitään ihailtavaa käytöstä sultakaan. Kaveriksi ei siis kelpaa jos ei ole kännissä??

[/quote]

Puhuinko mitään alkoholista? En itsekään juo niin paljoa, ettenkö pääsisi aina omalla autolla kotiin. Pyydättekö te muuta todellakin sisaruksenne ja äitinne ja isänne bileisiinne...? Minä biletän kaverieni kanssa (ja sukulaisten, jotka samanikäisiä ja sopii porukkaan).

On kyllä surullista. Pitäisi vinkata lehdistölle, että tekisivät aiheesta juttua, niin ehkäpä morsiamet alkaisivat ajattelemaan.

AP tässä. Laitoin vielä: Minusta on outoa, että apuni kuitenkin kelpasi vaikken juhliin olekaan tervetullut. Olen loukkaantunut että valehtelit päin naamaa. Katsotaan vastaako. Jos ei vastaa, en yritä enää tavoitella.

Mitä jos ap on luullut, että yhdessä katselevat esim pukua netistä ja oikeasti tilanne on mennyt niin, että on ap itse on näyttänyt kuvia kaverille "kato kuinka kiva häämekko" ja morsian kohteliaasti nyökytellyt..
oikeasti näistä ei aina tiedä!
Juuri facessa kävi niin, että yksi ihminen oli menossa naimisiin ja sen työkaverit oli tilaamassa pukuja netistä ja sitten "joutui" työkaveri ilmoittamaan, että teitä ei ole kutsuttu ja nää suuttuu. .. ja ihan ilman syytä! He vaan olivat varmoja, että tottakai työkaveritkkutsutaan ja vetivät herneet nenään :(

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 16:22"]Mitä jos ap on luullut, että yhdessä katselevat esim pukua netistä ja oikeasti tilanne on mennyt niin, että on ap itse on näyttänyt kuvia kaverille "kato kuinka kiva häämekko" ja morsian kohteliaasti nyökytellyt..
oikeasti näistä ei aina tiedä!
Juuri facessa kävi niin, että yksi ihminen oli menossa naimisiin ja sen työkaverit oli tilaamassa pukuja netistä ja sitten "joutui" työkaveri ilmoittamaan, että teitä ei ole kutsuttu ja nää suuttuu. .. ja ihan ilman syytä! He vaan olivat varmoja, että tottakai työkaveritkkutsutaan ja vetivät herneet nenään :(

[/quote]

Hei. Voisitko lukea koko ketjun. Morsian on ihan itse pyytänyt minua avuksi. Ehdotti myös itse mekkojen katselua. Ja kuten alussa sanoin hän pyysi minut viime vuonna syntyneen esikoisensa kummiksi. Eli ei, en ole mikään työkaveri joka kuvittelee pääsevänsä puolituttunsa häihin. AP

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 16:24"][quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 16:22"]Mitä jos ap on luullut, että yhdessä katselevat esim pukua netistä ja oikeasti tilanne on mennyt niin, että on ap itse on näyttänyt kuvia kaverille "kato kuinka kiva häämekko" ja morsian kohteliaasti nyökytellyt..
oikeasti näistä ei aina tiedä!
Juuri facessa kävi niin, että yksi ihminen oli menossa naimisiin ja sen työkaverit oli tilaamassa pukuja netistä ja sitten "joutui" työkaveri ilmoittamaan, että teitä ei ole kutsuttu ja nää suuttuu. .. ja ihan ilman syytä! He vaan olivat varmoja, että tottakai työkaveritkkutsutaan ja vetivät herneet nenään :(

[/quote]

Hei. Voisitko lukea koko ketjun. Morsian on ihan itse pyytänyt minua avuksi. Ehdotti myös itse mekkojen katselua. Ja kuten alussa sanoin hän pyysi minut viime vuonna syntyneen esikoisensa kummiksi. Eli ei, en ole mikään työkaveri joka kuvittelee pääsevänsä puolituttunsa häihin. AP
[/quote]

Outoa jos kummiksi kelpaat, mutta et häävieraaksi. Onko morsmaikulla kenties mielenterveysjuttuja?

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 16:29"][quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 16:24"][quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 16:22"]Mitä jos ap on luullut, että yhdessä katselevat esim pukua netistä ja oikeasti tilanne on mennyt niin, että on ap itse on näyttänyt kuvia kaverille "kato kuinka kiva häämekko" ja morsian kohteliaasti nyökytellyt..
oikeasti näistä ei aina tiedä!
Juuri facessa kävi niin, että yksi ihminen oli menossa naimisiin ja sen työkaverit oli tilaamassa pukuja netistä ja sitten "joutui" työkaveri ilmoittamaan, että teitä ei ole kutsuttu ja nää suuttuu. .. ja ihan ilman syytä! He vaan olivat varmoja, että tottakai työkaveritkkutsutaan ja vetivät herneet nenään :(

[/quote]

Hei. Voisitko lukea koko ketjun. Morsian on ihan itse pyytänyt minua avuksi. Ehdotti myös itse mekkojen katselua. Ja kuten alussa sanoin hän pyysi minut viime vuonna syntyneen esikoisensa kummiksi. Eli ei, en ole mikään työkaveri joka kuvittelee pääsevänsä puolituttunsa häihin. AP
[/quote]

Outoa jos kummiksi kelpaat, mutta et häävieraaksi. Onko morsmaikulla kenties mielenterveysjuttuja?
[/quote]

Outoa on mutta itse suuttuisin vielä enemmän tuosta valehtelusta. Miksi ei ole sanonut ap:lle suoraan ja aikaisemmin?