Kolme vuotta odoteltu ylöspäin eriyttämistä koulussa

Opettajaan kohdistuvat vaatimukset ovat kohtuuttomia. Luokkaan on integroitu niin monta tukea tarvitsevaa, usein kymmenkunta, että on todella taistelun takana selvitä alaspäin eriyttämisestä. Ohjaaja voi olla käytettävissä 2 tunnilla viikossa. Yli puolet opettajista on niin lopussa, että suunnittelee alanvaihtoa. Lähihoitajanakin tienaa paremmin, joten mikä tahansa työ, jossa ei tarvitse hoitaa 25 asiakaskontaktia samanaikaisesti ja työtehtävä ja -aika on rajattu, tuntuu houkuttelevalta.

Ehkäpä ensi vuonna luokasta löytyy kouluttamaton sijainen, opettajaksi voi palkata kenet vain, eikä vanhemmilla edes ole tietoa pätevyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Omat lapset, kolme kpl, ovat kaikki olleet ala-asteen käytännössä kaikissa lukuaineissa ylöspäin eriytetyissä ryhmissä, silti esim matikkadiplomi tehtiin ihan kotona joka vuosi. Sulla on väärä koulu lapselle, katsokaa yläaste tarkemmin. keskimmäinen meillä lähti ns. eliittiyläasteelle ja se oli oikeasti hyvä ratkaisu, yläaste meni samanhenkisen porukan kanssa ja helposti. Ja helposti aukesi sitten ovet ns. eliittilukioonkin.

Kaikki hyvin muuten, mutta tuo eliittilukio ei kyllä kaikille ole sitä. Joillekin on hyvä…, sinun lapsellesi hyvä. Monelle liian stressaava… mutta sinne on ”pakko päästä. Jonkun tahdosta. Kenen?

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi saa aivan tarpeeksi ylöspäin eriyttämistä koulussa, se on varma. Jos ei mielestäsi riitä niin mikä eståå sinua itseäsi järjestämästä hänelle vaativampaa tekemistä?

Outoa tulkuttaa ulkopuolisena että se on varma, se on varma kun Ap on juuri laajasti kuvaillut että ei eriytetä.

Vierailija kirjoitti:

Opettajaan kohdistuvat vaatimukset ovat kohtuuttomia. Luokkaan on integroitu niin monta tukea tarvitsevaa, usein kymmenkunta, että on todella taistelun takana selvitä alaspäin eriyttämisestä. Ohjaaja voi olla käytettävissä 2 tunnilla viikossa. Yli puolet opettajista on niin lopussa, että suunnittelee alanvaihtoa. Lähihoitajanakin tienaa paremmin, joten mikä tahansa työ, jossa ei tarvitse hoitaa 25 asiakaskontaktia samanaikaisesti ja työtehtävä ja -aika on rajattu, tuntuu houkuttelevalta.

Ehkäpä ensi vuonna luokasta löytyy kouluttamaton sijainen, opettajaksi voi palkata kenet vain, eikä vanhemmilla edes ole tietoa pätevyydestä.

Lähärien vetäminen tähän esimerkkiin on kyllä ajattelematonta. "Jopa" lähäri.

Missä päin ap asuu? Me vaihdettiin lapsen koulua. Nyt hän käy Helsingin Suomalaista Yhteiskoulua.

Enää lapsi ei tylsisty. Ja opettajat ovat erittäin motivoituneita ja hyviä. Ei ole luokassa enää huonoja oppilaita joiden tahdissa mentäisiin.

Nosto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajaan kohdistuvat vaatimukset ovat kohtuuttomia. Luokkaan on integroitu niin monta tukea tarvitsevaa, usein kymmenkunta, että on todella taistelun takana selvitä alaspäin eriyttämisestä. Ohjaaja voi olla käytettävissä 2 tunnilla viikossa. Yli puolet opettajista on niin lopussa, että suunnittelee alanvaihtoa. Lähihoitajanakin tienaa paremmin, joten mikä tahansa työ, jossa ei tarvitse hoitaa 25 asiakaskontaktia samanaikaisesti ja työtehtävä ja -aika on rajattu, tuntuu houkuttelevalta.

Ehkäpä ensi vuonna luokasta löytyy kouluttamaton sijainen, opettajaksi voi palkata kenet vain, eikä vanhemmilla edes ole tietoa pätevyydestä.

Lähärien vetäminen tähän esimerkkiin on kyllä ajattelematonta. "Jopa" lähäri.

Luokanopettajan palkka 5 v yliopistokoulutuksella on 2700, ilta- ja viikonlopputöistä ei makseta ja toteutunut työaika on yleensä 40-60 tuntia peruspalkalla. Vaatimukset ja rakenteet muuttavat työnkuvan jatkuvasti raskaammaksi. Moni ope suunnittelee siirtymistä "lähäriksi". Relevanttia mielestäni.

Me pistettiin lapsi 6-vuotiaana kouluun ja valittiin haastava A-kieli.

3.-luokkalaisen kohdalla se ei toki enää auta.

Se ei muuten pidä ollenkaan paikkansa, että heikoimman mukaan mentäisiin opetuksessa.

SYK !

Moni ehdottaa, että lapsi voisi vain kotona tehdä niitä tehtäviä ominpäin.

Siinä kuitenkin ohitetaan se, että myös ylöpäin eriyttämiseen tarvitaan koulun tukea. Ei se niin mene että hyvin pärjäävä jätetään vain yksin tekemäänsä juttujaan.

Meillä odoteltiin monta vuotta, että kouluissa otettaisiin huomioon se, että lapsi turvautuu ja ahdistuu kun joutuu tekemään tasoaan heikompia tehtäviä. Sen tilanteen sietämiseen meni lapsella niin paljon energiaa että se alkoi näkymään vapaa-ajalla fyysisenä oireiluna. Lapsi joutui lopettamaan kaikki harrastuksetkin kun ei pystynyt käymään niissä.

Ainoa tuki mikä satiin koululta olivat lastestensuojeluilmoitukset siinä vaiheessa kun lapsi alkoi sairastelemaan (ja poissaoloja alkoi tulemaan paljon).

Tilanne meni lopulta niin pahaksi ettei lapsi pystynyt menemään kouluun enää lainkaan eikä jaksanut kotonakaan tehdä mitään.

Ei siinä ollut muuta vaihtoehtoa kuin jäädä pois töistä ja alkaa opettamaan lasta kotona. Sen jälkeen alkoi hidas toipuminen.

Siinä vaiheessa tuli autismiepäily ja diagnoosi heti perään nopeasti.

Nyt lapsi käy sairaalakoulua ja saa tarvittavan ylöpäin eriyttämisen. Hän saa kokonaan henkilökohtaisen, omalle tasolleen sopivan opetuksen.

Sitä ennen joutui pitkään opiskelemaan kotona. Ei hän pystynyt menemään sairaalakouluunkaan ennenkuin oli toipunut riittävän paljon.

Nykyään hänellä riittää energiaa myös omaehtoiseen opiskeluun ja omiin projekteihin kotona. Hän mm. opiskelee harrastuksena harvinaisia ja kuolleita kieliä sekä koodaamista eri kielillä.

Surullista että tämän kanssa piti edetä näin kipeä reitti. Olisi ollut kaikille helpompaan ja yhteiskunnalle halvempaa jos koulusta olisi alunperin löytynyt joustoa ylöspäin eriyttämiseen.

Autismia se ei tietenkään olisi lapselta poistanut, mutta lapsi olisi saatu pidettyä toimintakyisenä.

Ja äiti työkykyisenä. (Sairastuin itse kaiken sen stressin takia sudänperäiseen sairauteen ja nyt olen työkyvyttömänä kotona.)

Toivottavasti teillä AP menee paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme kommentteja täällä siitä, että vanhemman pitää järjestää haastetta vapaa-ajalla. Ei sepoista sitä, että koulussa on tylsää. Lisäksi vanhemmilla on omat työnsä, ja lapsen kanssa vietetty aika halutaan käyttää muuhun kuin kouluun.

Eli annetaan lapsen tylsistyä myös vapaa-ajalla? Ei vanhemman tarvitse mikään opettaja olla, vaan hankkia lapselle välineet tehdä noita haluamiaan juttuja. Jos lapsi haluaa tehdä luonnontiedeprojektin niin pistää lapsen suunnittelemaan sen ja ostaa tarvittavat materiaalit siihen. Lapsi tekee kaiken työn. Onpa työlästä. Lapsella on aikaa tehdä noita niinä aikoina kun ei ole vanhempien kanssa yhteistä aikaa, esim. koulun jälkeen tai kun vanhemmilla on omat harrastuksensa.

Meillä tehtiin kotona luonnontieteen projekteja. Rakennettiin robotteja ja kiihdytysautoja. Luettiin kirjoista juttuja ja etsittiin tietoa Internetistä ties mistä lasta kiinnostavista aiheista.

Ajateltiin soittoharrastuksen ja orkesterissa soittamisen antavan riittävästi haastetta ja oppimisen ja onnistumisen kokemuksia.

Se kaikki kuitenkin vain lopulta pahensi koulun tylsyyttä ja ahdistavuutta. Lapsi vaan kärsi entistä enemmän siitä että koulussa pitää istua mitään ajattelematta. Kouluun tylsyyden keskelle meneminen muuttui aina vaan vaikeammaksi.

Koulupäivistä kasvoi lopulta niin suuri peikko, että se imi hänen voimansa. Eikä hän lopulta jaksanut tehdä enää mitään kotonakaan. Siitä toipuminen on ollut hyvin raskasta.

Koulu on niin iso osa lapsen elämää, että ei sitä voi vain sivuuttaa ja ohittaa ja kuvitella että tehdään sitten kotona haastavampia juttuja.

Laittakaa lapsenne johonkin hyvään kouluun. Kai niitä isommilta paikkakunnilta löytyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapset, kolme kpl, ovat kaikki olleet ala-asteen käytännössä kaikissa lukuaineissa ylöspäin eriytetyissä ryhmissä, silti esim matikkadiplomi tehtiin ihan kotona joka vuosi. Sulla on väärä koulu lapselle, katsokaa yläaste tarkemmin. keskimmäinen meillä lähti ns. eliittiyläasteelle ja se oli oikeasti hyvä ratkaisu, yläaste meni samanhenkisen porukan kanssa ja helposti. Ja helposti aukesi sitten ovet ns. eliittilukioonkin.

Kaikki hyvin muuten, mutta tuo eliittilukio ei kyllä kaikille ole sitä. Joillekin on hyvä…, sinun lapsellesi hyvä. Monelle liian stressaava… mutta sinne on ”pakko päästä. Jonkun tahdosta. Kenen?

Ihan lapsen omasta tahdosta, itse en ymmärtänyt tuota tarvetta ollenkaan. Olen Ressun kasvatti itse ja en koe että se tekisi musta sen parempaa ihmistä. Mutta tuossa koulussa johon poika meni, hän saa lukea Aallossa aineita, jotka kiinnostaa jo nyt lukiovuosina.

Meillä onneksi jonkin verran eriytetään, meilläkin vasta ekaluokkalainen, joka lukee hyvin ja mielellään. Kirjoittaminen ihan motorisesti kyllä vaatii vielä paljon harjoitusta, kirjoitusvirheitä sinänsä ei juurikaan tule, mutta kynän käsittely ja kirjainten muodostaminen onneksi vaatii vielä treeniä.

Mutta ei tosiaan ole tullut mitään tavuja lukuläksyksi, itse asiassa ei aapisesta mitään, vaan opettaja antaa monisteita luettavaksi kotona.

Matematiikassakin osaa varmasti parin ekan luokan asiat ja paljon varmaan 3-luokankin materiaaleista, mutta vielä ei ole kyllästynyt onneksi koulussakäyntiin ja opettaja vaikuttaa olevan todella mukava ja kiinnostunut, että mahdollisuuksien mukaan tarjoaa kyllä lisätehtäviä ja haastavampaa tekemistä.

Itse olen jossain määrin kärsinyt siitä, että koulussa oli liian helppoa eikä tarvinnut juurikaan opiskella ennen yliopistoon menoa. En sitten sielläkään pahemmin tehnyt töitä, mutta paperit sain suoritettua kumminkin. 

Tuota se peruskoulu on n. neljännekselle oppilaista. Tylsää liian helppojen asioiden toistoa toiston perään. Ei mitään älyllistä stimulaatiota, ei mitään haastetta, ei mitään tarvetta ponnistella ja nähdä vaivaa. 

Oikeasti surullista! Peruskouluikä on kehityksellisesti tosi otollista ikää oppia, ja se menee hyvien oppilaiden kohdalla ihan hukkaan.

Ja korostan myös että näitä hyviä on paljon, 20-25% toki luokasta riippuen.

Meillä kotona vanhemmat opetti aikanaan vaikeampia asioita, toi materiaaleja ja luettavaa ym. Jotenkin myös tuntuu että kouluissa aiemmin taso oli korkeampi. Meillä ainakin tehtiin nelosluokalla luonnontiedeprojekteja ja kirjoitettiin seikkailunovelleja. Ehkä sattui vain hyvät opettajat tuolloin.

Olisiko mahdollista perustaa jotain lahjakkaiden lasten pienryhmä-kotikouluja? Miettikää miten paljon nopeampaa eteneminen olisi, ja jos olisi hyvä porukka niin samanhenkisiä ikätovereita myös. Lukioon voisi mennä sitten mihin haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kuulla. Tiedän tunteen ainakin osittain. Mutta meidän koulusta itse ehdotettiin lapselle osassa oppiaineita erillistä opsia. 3.luokalla lapsi kävi 6.luokkaa mm matikassa ja englannissa. 4.luokalla kävi seiskaluokkaa jne. Eli ei siis fyysisesti, mutta kirjoissa ja monisteissa, sekä kokeissa. Tekee siis omat kokeet, sekä luokan yhteiset kokeet.

Tällä hetkellä on kutosella ja suorittaa yhdeksännen luokan opsia osassa aineita. Kaikki aineet eivät ole hänellä tämän tasoisia.

Meillä ehkä hereillä ollut luokanvalvoja. 1-3 luokan teki valtavan määrän omia monisteita ja lisätehtäviä, sekä hänellä oli eri kirjat kuin muilla.

Toivottavasti on oppinut äidinkielessä pilkkusäännöt äitiään paremmin, että osaa kirjoittaa kunnollista suomen kieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kuulla. Tiedän tunteen ainakin osittain. Mutta meidän koulusta itse ehdotettiin lapselle osassa oppiaineita erillistä opsia. 3.luokalla lapsi kävi 6.luokkaa mm matikassa ja englannissa. 4.luokalla kävi seiskaluokkaa jne. Eli ei siis fyysisesti, mutta kirjoissa ja monisteissa, sekä kokeissa. Tekee siis omat kokeet, sekä luokan yhteiset kokeet.

Tällä hetkellä on kutosella ja suorittaa yhdeksännen luokan opsia osassa aineita. Kaikki aineet eivät ole hänellä tämän tasoisia.

Meillä ehkä hereillä ollut luokanvalvoja. 1-3 luokan teki valtavan määrän omia monisteita ja lisätehtäviä, sekä hänellä oli eri kirjat kuin muilla.

Toivottavasti on oppinut äidinkielessä pilkkusäännöt äitiään paremmin, että osaa kirjoittaa kunnollista suomen kieltä.

Niin tai isää. Onneksi nää suomen kielen taitajat löytävät ketjuun kuin ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Moni ehdottaa, että lapsi voisi vain kotona tehdä niitä tehtäviä ominpäin.

Siinä kuitenkin ohitetaan se, että myös ylöpäin eriyttämiseen tarvitaan koulun tukea. Ei se niin mene että hyvin pärjäävä jätetään vain yksin tekemäänsä juttujaan.

Meillä odoteltiin monta vuotta, että kouluissa otettaisiin huomioon se, että lapsi turvautuu ja ahdistuu kun joutuu tekemään tasoaan heikompia tehtäviä. Sen tilanteen sietämiseen meni lapsella niin paljon energiaa että se alkoi näkymään vapaa-ajalla fyysisenä oireiluna. Lapsi joutui lopettamaan kaikki harrastuksetkin kun ei pystynyt käymään niissä.

Ainoa tuki mikä satiin koululta olivat lastestensuojeluilmoitukset siinä vaiheessa kun lapsi alkoi sairastelemaan (ja poissaoloja alkoi tulemaan paljon).

Tilanne meni lopulta niin pahaksi ettei lapsi pystynyt menemään kouluun enää lainkaan eikä jaksanut kotonakaan tehdä mitään.

Ei siinä ollut muuta vaihtoehtoa kuin jäädä pois töistä ja alkaa opettamaan lasta kotona. Sen jälkeen alkoi hidas toipuminen.

Siinä vaiheessa tuli autismiepäily ja diagnoosi heti perään nopeasti.

Nyt lapsi käy sairaalakoulua ja saa tarvittavan ylöpäin eriyttämisen. Hän saa kokonaan henkilökohtaisen, omalle tasolleen sopivan opetuksen.

Sitä ennen joutui pitkään opiskelemaan kotona. Ei hän pystynyt menemään sairaalakouluunkaan ennenkuin oli toipunut riittävän paljon.

Nykyään hänellä riittää energiaa myös omaehtoiseen opiskeluun ja omiin projekteihin kotona. Hän mm. opiskelee harrastuksena harvinaisia ja kuolleita kieliä sekä koodaamista eri kielillä.

Surullista että tämän kanssa piti edetä näin kipeä reitti. Olisi ollut kaikille helpompaan ja yhteiskunnalle halvempaa jos koulusta olisi alunperin löytynyt joustoa ylöspäin eriyttämiseen.

Autismia se ei tietenkään olisi lapselta poistanut, mutta lapsi olisi saatu pidettyä toimintakyisenä.

Ja äiti työkykyisenä. (Sairastuin itse kaiken sen stressin takia sudänperäiseen sairauteen ja nyt olen työkyvyttömänä kotona.)

Toivottavasti teillä AP menee paremmin.

Toivottavasti et ainakaan äidinkieltä lapsellesi opettanut. Pilkkusäännöt aivan hukassa.