Kaveri kertoi saaneensa lapsena usein remmiä, olen ihan järkyttynyt

Olisinkin saanut "vain" remmiä. Mutta ei, äiti hakkasi ihan nyrkeillä ja potki maassa makaavaa lasta, poltti tupakalla ja muuta mukavaa. Monet kerran lääkärille valehdeltiin kun tikattavaksi mentiin tai palovammoja hoitamaan. Ja olen syntynyt 80 luvun puolivälissä.

Kyllä mun lapsuudessani 80-luvulla saatiin siskon kanssa sellaisia tukkapöllyjä vanhemmiltamme, et hyvä ettei päänahka irronnut. Se oli ajan tapa silloin, mut vaikea itse käsittää miten on voinut, en pystyisi omaa poikaani koskaan noin riepottamaan, vaikka joskus tekis mieli tehdä sille se homer simpson-kuristus..

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 19:34"]

Jari Sinkkonen, lastenPSYKIATRI on todennut ihan julkisestikin että autoritaarinen (kova kuri) on parempi kuin ei kuria ollenkaan. Paras olisi tietysti jotain tältä väliltä, mutta kova kuri on parempi kuin vapaa kasvatus. Tämä ei nyt varsinaisesti koske ruumiillista kuritusta, mutta näin anekdoottina vain.

[/quote]

Sinkkonen tuskin tarkoitti kovalla kurilla kuitenkaan pahoinpitelyjä. Kova kuri voi olla silloinkin kun ei koske sormellaankaan lapseen.

Mulla oli " hullu" äiti. Se huusi ja raivos ja kahlehti
meidät.
En viitsi kaikkea kertoa mutta väkivaltaa käytti pieniä kohtaan.
Ikuiset traumat.
Naapurienkin lapset pelkäs sitä.

Sain kasarilla aika monta kertaa piiskaa. Joka kerta aiheesta, eli varastamisesta, tappelemisesta, paikkojen tahallisesta rikkomisesta yms asiattomasta käytöksestä.

Kyllä meinaan oli nöyryyttävää ja pisti miettimään tekosia, kun faija sanoi "metsän reunasta haet itse pajupiiskan tai koivuvitsan, ihan itse saat valita kummalla tulee persauksille".

Itse pidän lapsille kovaa kuria, vaimon mielestä liiankin kovaa kuria, mutta rajuin peliote on ollut se, että raivoava viisivuotias on kannettu kainalossa omaan huoneeseensa kiljumaan. Meillä on tehty ajoissa selväksi että vanhempien sana on laki vaikka kuinka tyhmältä tuntuisi ja sitä pitää totella. Ilmeisesti olemme onnistuneet kun päiväkodissa ja koulusta on tullut palautetta "kertakielto riittää lopettamaan hölmöilyt, harvinaista herkkua nykyään".

Meillä kotona 80-luvulla remmillä kyllä välillä uhkailtiin, mutta ikinä sitä ei saatu. Faija kävi sitä kilistelemässä oven takana, kun ei illalla nukuttu vaan riehuttiin jotain huoneessamme. Veljen kanssa hiljaa naurettiin, että taas se muka uhkailee sillä, kun tiedettiin ettei se kuitenkaan sitä anna :D Monet kerrat on tätä jälkikäteenkin naurettu :)

Kun ikää on lähemmäs 50, nämä vanhat kokemukset suorastaan vyöryvät päälle, silloin ei voi enää edes valita, haluaako niitä muistella vai ei. 

Mitä mieltä olette "rakkaudella annetusta remmistä", eli että ei ollut mitään mielivaltaista hakkaamista, vaan hallitusti ja johdonmukaisesti huonosta käytöksestä annettuna rangaistuksena?

"Paavi Fraciscus I:n mukaan lapsia voi kurittaa ruumiillisesti, kunhan lapsen kunniaa ei loukata."

http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/77538-paavi-hammentaa-lapsimispuheilla-sepa-hyva

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 21:07"]

"Paavi Fraciscus I:n mukaan lapsia voi kurittaa ruumiillisesti, kunhan lapsen kunniaa ei loukata."

http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/77538-paavi-hammentaa-lapsimispuheilla-sepa-hyva

[/quote]

Linkkiä avaamatta: kuinka tuon voi tehdä kunniaa loukkaamatta?

San oksaa, remmiä, tukistusta, luunappeja, eikä noista traumoja jäänyt. Pidän vanhempiani edelleenkin hyvinä kasvattajina ja ihmisinä.

Itse osasin olla lapsena varsinainen piru ja koettelinkin vanhempieni kärsivällisyyttä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Kyllähän se kuritus aikanaan harmitti, mutta olen jo pidempään tajunnut, että kyllä se oli itseaiheutettua ja hyvinkin ansaittua.

Olen 37 V, enkä saanut ikinä selkääni lapsena. Nykyään valehtelen, varastan, kiusaajan työntekijöitäni, sytyttelen tulipaloja ja diilaan.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 22:25"]

En kykene luottamaan ihmisiin, vetäydyn mieluummin kuin olisin esillä, vähättelen itseäni heikosta itsetunnosta johtuen, koskaan en saanut kiitosta, kannustusta ja rakkautta, vain vähksyntää ja fyysistä vakivaltaa.

[/quote]

 Tämä trakkauden puute , veheksyntä ja mitätöini on sinulle ne ttaumat aiheuttaneet, ei se että olet saant lapsena selkääsi. Olen 70- luvun lapsi ja kaveripiirissä tiedän ainakin kymmenkunta lapsuuden ystävääni joka on saant ainakin kerran selkäänsä  tai tukkapöllyä, ja  meistä on jokaisesta kasvanut  aikuinen ilman traumoja tai MT ongelmia.

Silti minä en lasiani ruummiillisesti kurita , mutta ymärrän hyvin miksi vanhempani aikoinaan niin tekivät.

[/quote]

Kaikki tuo oli osana sitä väkivaltaa jota minua kohtaan on käytetty, mutta se henkinen väkivalta ei ole aiheuttanut mitään traumoja. Henkilö joka on ollut peloissaan mennä kotiin fyysisen väkivallan vuoksi tietää mistä puhun.

Sinä et edes osaa kuvitella sitä tunnetta mitä lapsi kokee kun menee kotiin ja sydän pamppailen pelosta odottaa millä mieliallalla vanhet ovat? Siinä se vähättely ja rakkauden osoittamisen puute on pikkutekijä, kun sitä helvetinmoista fyysistä kipua saa kokea. Tuskin yksikään vanhempi joka on vanhempieni tavoin pahoinpidellyt lapsiaan myöskään on koskaan osoittanut laspsiaan kohtaan välittämistä, rakkautta ja huolenpitoa, muutoin kuin pakosta ja tllä tarkoitan sitä, että on ostettu välttämättömät vaatteen ja ruokittu.

Sinä ymmärrät miksi vanhempasi ovat sinua kurittaneet, minä en! En ymmärtänyt lapsena enkä ymmärrä edelleenkään, sen ymmärrän, että siihen ei ole ollut mitään syytä. Pienestä lapsesta asti sain selkääni, sen kokoisesta jlta ei voi odottaa minkäänlaista ymmärrystä asioista, lapsi joka ei osaa ja tiedä mikä on oikein ja väärin.

Erityisesti isääni kohtaan koen vihaa ja halveksuntaa, enkä koskaan anna anteeksi, en vaikka hän sitä joskus pyytäisi, en varmasti!

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 21:23"]Mitä mieltä olette "rakkaudella annetusta remmistä", eli että ei ollut mitään mielivaltaista hakkaamista, vaan hallitusti ja johdonmukaisesti huonosta käytöksestä annettuna rangaistuksena?
[/quote] Hakkaamista silti. Kunnon aikuinen ei lyö tai fyysisesti satuta ketään, koskaan. Ei aikuisia, ei lapsia, ei eläimiä.

Usein sain nuorena kunnon kuria, pikkuisena pientä läpsimistä pepulle. Vähän vanhempana piiskaa ja tukistettiin hiuksista kovasti. Jos tein jotain oikein ilkeää niin turpaan tai litsari. Ilkeällä tarkoitan koulun ikkunoiden rikkomista tai pöllimistä kaupoista. Ainakin olen oppinut ettei saa varastaa. Itse kyllä kasvatan omat lapseni ilman väkivaltaa. Ikää löytyy 22-vuotta.

Nosto

Mun lapsuudenkaverini kodissa oli ihan hirveää, hänen pikkuveljensä sai kaiken mahdollisen mitä vain halusikin, ja mun kaveri joutui tekemään töitä ihan hirveästi, että edes joskus sai muutaman markan, jolla saisi ostettua karkkia. Hänen isäpuoli oli myös korkeassa asemassa oleva alkoholisti, joka usein antoi kaverilleni vyöstä - salaa! Eli hän ei saanut kertoa siitä äidilleen eikä veljelleen. Isäpuoli monesti sanoi mulle, että menes tonne toiseen huoneeseen leikkimään, ja mä kuulin kun nahkavyö pamahteli iholle :/ mulle kaveri kertoi kaiken, mutta ei me uskallettu tehdä mitään.

En tiedä mitä hänelle nykyään kuuluu, joten en osaa sanoa miten tuo häneen vaikutti.

Vaikka olin erityisen kiltti ja rauhallinen lapsi, sain silti aika usein selkääni. Oli tukistamista, läpsimistä, nipistelyä ja oksalla (itse kerätyllä, tietysti) piiskaamista. Muistan, että päänahkani oli usein todella kipeä kaikesta tukistamisesta ja hiuksista riepottelemisesta. Eipä sitä silloin pienenä osannut suuremmin kyseenalaistaa... En kyllä ikinä voisi piestä lapsiani, jos sellaisia joskus saan. N20

Remmistä paljaalle pyllylle oon saanut kaksi kertaa ja olis tullut kolmannenkin kerran, mutta lupasin itkien lattialla äidille, että en enää ikinä ole tuhma (en yhtään muista mitä tein...) Useampia kertoja on tukistettu ja luunapistakin oon saanut. Eniten on ärsyttänyt se huutaminen, jos teit tai jätit tekemättä jotain. Samanlaista napinaa tulee edelleen, mutta nykyään voi lyödä luurin korvaan tai vaihtaa puheenaihetta.

Osa agressiivisuudestani olen varmasti perinyt tämän fyysisen kasvatuksen kautta, mutta olen ennen tulistumista olen opetellut rauhoittumaan. Jos mulla olisi lapsi, niin olisin tästä todella tarkka. Remmillä lyönnit sattui ihan saatanasti, luunapit ja tukistukset oli lähinnä sellaisia tilanteita, joissa on tullut kitistyä jotain turhaa (tietysti lapselle tärkeää, karkkia tai leluja) tai en ole totellut äidin komentoa.

Au pairina ollessani 4 -vuotias räkäsi hammasvedet naamalleni, jolloin leikkitukistin ja toruin. Tämä oli aika alussa, kun työni alkoi. Myöhemmin lapsi tuli ihan omasta tahdostaan antamaan suukon poskelle ja piirrettyjä katsoessa istui aina ihan kiinni tai sylissä. Heidän äitinsä töni lapsiaan pois (ei pitänyt yhtään siitä, että lapset tulivat ihoon kiinni), jota en ymmärtänyt. Lapsi on pieni, niin lyhyen ajan ja myöhemmin tuollaista hellyyttä on turha odottaa teini-ikäiseltä tai aikuiseltakaan lapselta. Ei mun mielestä pienen lapsen kasvatuksen tarvitse olla selittelyä ja keskustelua (josta lapsi ei välttämättä ymmärrä, eikä muista mitään hetken päästä), vaan pienellä eleellä ja ilmeillä voi kertoa niin paljon lapsen käytöksestä.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 21:23"]Mitä mieltä olette "rakkaudella annetusta remmistä", eli että ei ollut mitään mielivaltaista hakkaamista, vaan hallitusti ja johdonmukaisesti huonosta käytöksestä annettuna rangaistuksena?
[/quote]
Olen vähän ristiriitaista mieltä. Sain remmiä nimenomaan tuolla tavalla, aiheesta ja ei koskaan kovin kovasti. Oli selkeät rajat ja tuntui, että välitettiin. Toisaalta kyllä rajat olisi voinut osoittaa muutenkin. Erityisesti vanhempana lapsena se oli ennemminkin noloa ja kiusallista, kun piti pylly paljastaa.