Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pakko lopettaa treffailu kun ei itsetunto ja sydän kestä sitä enää
Ala todellakin ymmärtää ihmisiä jotka valitsevat ikuisen sinkkuuden, mieluummin kuin yrittäisi löytää jonkun. Siis tapauksessa jossa ihminen sinänsä voisi sen parisuhteen haluta, mutta ei pysty/halua sitä enää tavoitella.
Olen treffaillut miehiä nyt 2 vuotta. Ihan hirveästi jäänyt käteen vain pahaa mieltä. Selväksi on käynyt että mihinkään, ei MIHINKÄÄN voi enää luottaa. Ei miehen sanoihin, ei miehen taustaan, ei miehen tekoihin. Ei mihinkään. Vaikka kuinka koitat etsiä "green flagejä", antaa asioiden mennä omalla painollaan, olla itse umpirehellinen ja avoin alusta saakka.. ja vaikka mies vaikuttaisi siltä myös. Niin kaikki voi muuttua *PUFF* muutamissa tunneissa ja yhtäkkiä olet taas hylätty ja jätetty ja kaikki mitä on puhuttu tai tehty on täysin merkityksetöntä. En olisi ikinä uskonut että kumppanin etsiminen voi olla näin kamalaa ja vaikeaa!
Kommentit (1158)
Miksi huonot miehet aina luulevat olevansa hyviä, tai vähintään keskivertoja? Eikö se krooninen naisettomuus ihan tarkkaan kerro, kuinka haluttu on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi huonot miehet aina luulevat olevansa hyviä, tai vähintään keskivertoja? Eikö se krooninen naisettomuus ihan tarkkaan kerro, kuinka haluttu on?
Sanot siis että mies joka nussii joka viikonloppu eri naista on hyvä, koska se on haluttu?
Entäs se joka hakkaa vaimonsa, ja rakastava vaimo palaa kotiin pyytäen anteeksi käytöstään jolla ajoi miehen taas hulluuteen?
Hyvä mies epäilemättä, onhan se haluttu.
Ahdistavaa kirjoitti:
Tässä nyt tällainen miehinen näkökulma.
Suomalainen nainen. Ensin on ajettu se ex hulluuden partaalle, siitä on erottu ja kaikki tietenkin miehen syytä. Ei harrastanut seksiä, ei ollut teatterista kiinnostunut jne
Kuitenkin, tämä kaunotar on 30 kiloa ylipainoinen, lyhyet punaiset hiukset ja vartalo, kuin ylipainoisella teinipojalla. Ja sitten ihmetellään, ettei heteromiehiä kiinnosta??
Itse toista kertaa naimisissa. Ensimmäinen vaimo Ruotsista, nykyinen Kanadasta. Molemmat naisellisia naisia, kauniita, fiksuja, kouluttautuneita, älykkäitä..
En koskaan, siis koskaan voisi tapailla suomalaista naista.
Miksi se ruotsalainen kuitenkin on ex?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sergei Fedorov kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah ne top 10 miehet.. on ne niin ihania, mutta petollisia . Tuon siitä saa kun kurkottaa kuuseen.
Tuollainen puhe pitäis mielestäni kriminalisoida. Tuo johtaa naiset vaan pahempaan syöksykierteeseen. Ongelmahan on se, että naiset juoksee rikollisten, päihdeongelmaisten, psykopaattien ja narsistien perässä. Nuo miehet saa naisia sillä pahapoikuudellaan ja toisaalta sillä, että niillä on paljon naisia jo ennestään. Nainen ajattelee, että miehen on oltava todella hyvä, jos sillä on paljon naisia. Tätähän feministitkin on nyt julistaneet viimeiset 10 vuotta. Mies on joko syli täynnä naisia oleva narkomaani, tai sitten "uhka naisille".
Sitten tulee kehiin nämä molokit, joiden mukaan ongelma on niissä "top 10 miehissä". Näiden molokkien jutuista nämä naiset saavat vaan lisää pontta istua näiden narkomaanien sylissä, kun kaikki vika on niissä kunnollisissa "top 10 miehissä".
Ongelma voi olla tuo mainitsemasi, ainakin osittain. Naisten ongelma on että rikollisten, päihdeongelmaisten, psykopaattien ja narsistien yhteinen piirre on osata tehokkaasti peittää vikansa ja valehdella suut ja silmät täyteen ettei ongelman laatu paljastuisi ja vielä päälle käyttäytyä mahdollisimman mukavasti, jotta kumppaniehdokas tarttuu täkyyn. Ei kukaan halua juoppoa miestä, mutta ihminen osaa peitellä juomistaan tapailun alkuvaiheessa. Ei kukaan halua rikollista, mutta ei rikolliset seuraa hakiessa listaa tekojaan. Ei kukaan halua narsistia tai psykopaattia, mutta ei noista kumpikaan ole myöntämässä edes itselleen saati sille seurustelukumppanilleen, että heillä on ongelma. Turha naisia on syyllistää miesten harhaanjohtavasta käytöksestä tapailun alkuvaiheessa. Ja en vielä ole tavannut naista, joka pitää miehen panojen tai exien suurta määrää hyvänä asiana ainakaan parisuhdetta harkitessaan.
Lisäksi tuntuu, että miehet täällä suu vaahdossa kateellisina ja katkerina itkevät, että vika on siinä top x% miehistä, joka vie kaikki naiset. Naisten ongelma on ylipäätään miehissä, jotka eivät ole sitä mitä antavat olettaa, olivatpa sitten top tai jotain muuta.
Onko nainen sitten täsyni alapään vietävissä, eikö missään vaiheessa järki sano että tämä kaveri vaikuttaa nyt vähän liian hyvältä ollakseen totta. Myytti täydellisestä miehestä elää vahvana ja kaikki jotka eivät peittele pieniä puutteitaan karsitaan pois heti alkuunsa?
Missään vaiheessa? Eikö se nimenomaan jossain vaiheessa paljastu, koska ne suhteet/alkavat suhteet päättyvät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse taas ikisinkkumiehenä ihmettelen omaa kelpaamattomuuttani ja ihmettelen myös naisten miesmakua. Jostain syystä minussa on jokin asia tai asioita jonka takia en kelpaa ja jostain syystä ne epäluotettavat miehet naisille kuitenkin kelpaavat?
Joskus nainen sanoi ääneen treffeillä että hän yleensä "löytää vain varattuja tai seksin perässä olevia miehiä". Silti antoi mulle "en nyt näe että tästä tulisi mitään"-pakit vaikka olin tosissaan parisuhteen perässä. Joo parempihan se on jatkaa niiden varattujen pánómiesten kanssa. Ei ollut kyse siitä että nainen löytäisi vain tuollaisia miehiä, oli kyse siitä että vain he täyttävät naisen kriteerit, mitä sitten lie olleet.
Tämä se jaksaa hämmästyttää. Treffailin ennen nykyisen, pidemmän, parisuhteen löytymistä jonkin aikaa parin naisen kanssa, joista molemmilla oli ainakin omien sanojensa mukaan vaikea edellinen parisuhde, jossa oli mitätöimistä ja haukkumista, siis lähinnä henkistä väkivaltaa. Meillä synkkasi henkisesti hyvin, molemmat kehuivat minua jopa komeaksi ja uskoisin, että he ymmärsivät heti että minä en ole sellainen kuin eksänsä. Olen myös vakitöissä, fyysisesti kunnossa, ei ylipainoa jne., mutta molemmissa noissa em. tapauksissa naisen kiinnostus vain lopahti jostain syystä ihan yhtäkkiä, ilman mitään järkevää syytä tai selitystä. Kaiken maailman kusipäillä ja "luusereilla" on lapsia, mutta itse en kelvannut siinä iässä yhdellekään naiselle... väkisinkin tulee mieleen, että joku vikahan minussakin on oltava.
Jep. Monesti vaikuttaa siltä, että miehen pitää olla jotenkin vähän renttu tai ikävä ihminen, että naiset pystyvät kiinnostumaan miehestä ja pysymään kiinnostuneena ja päinvastoin tuntuu usein siltä, että miehen kiltteys ja hyväsydämisyys näkyy naisille nössöytenä tai tylsyytenä.
Ehkä tämä liittyy jotenkin siihen, että nainen haluaa tulla alistetuksi eikä koe sitä kiltin miehen kanssa.
Minullakin ihan samanlainen kokemus takana ja olen miettinyt ihan samaa. Vaikuttaa siltä että kun nainen on tottunut edellisessä suhteessa kontrolloivaan ja alistavaan mieheen, hän ei enää osaa sitten syttyä rennommasta miehestä. Alussa kaikki on tosi upeaa ja ihmetellään että tällaisiakin miehiä on, mutta pidemmän päälle se sitten lopahtaa. Tällaiselle naiselle kipinä syntyy siitä jatkuvasta draamasta ja vuoristoradasta ja sen varmaankin aivot tulkitsevat jotenkin leiskuavana rakkautena tai jotain vastaavaa.
Eihän rikkinäistä ihmistä pysty toinen korjaamaan, vaikka kuinka haluaisi. Jatkossa täytyy vain uskoa kun viisaammat varoittelevat että se on red flag, jos naisen aiempi suhde on ollut rankka. Jos siihen lähtee, niin ottaa tietoisen riskin.
Huutelen tähän väliin näin puskista: kaikille niille miehille, jotka haluaisivat yrittää ymmärtää näin käyttäytyvien naisten mahdollisia ajatus- ja käytöskuvioita, voin suositella terapeutti Ginger Deanin IG-tiliä @lovingmeafterwe. Siellä on toinen toistaan valaisevampia esimerkkejä siitä, miksi esim. rentuista syttyvät naiset "tarvitsevat" draamaa, no siksi, että draama tuntuu heistä turvalliselta, ja taas tasaisuus ja ennustettavuus paradoksaalisesti hyvin turvattomalta.
Ja jos joku nainen havahtuu miettimään että miksi sitä tuleekaan aina tehtyjä sellaisia valintoja joista saa vain siipeensä, niin heillekin voin tiliä suositella.
Siis jos vain englanti riittävän hyvin luontuu.
Ja tosiaan, ainakin omalta kohdaltani pariutuminen oli aivan hilkulla tulla haudatuksi (olin +25-vuotias nainen ilman ensimmäistäkään lähestymisyritystä ja itse vähintään 10 pakit saaneena) kunnes kohtalo kirjaimellisesti käveli vastaan. Eli haluan vahvistaa senkin mitä jotkut edellä kirjoittivat: sattumalla on usein myös aivan käsittämätön merkitys. Välillä ihan karmii kun ajattelen, että jos en sinä iltana olisikaan lähtenyt kävelylle kaupungille, niin olisinko edelleen niin kirvelevän yksin kuin mitä olin...
Tajuatko, että ne rentuista innostuvat on marginaalisen pieni ilmiö, ei kaikki naiset? Tuskin.
Paha poikaa kiehtoo ehkä esiteininä, sitten tulee järkeä. Jos aikuisena liikkuu piireissä joissa rentut ja rikolliset on suosittuja, on pahasti syrjäytynyt.
Vaikka eihän inzell oikeasti missään liiku, kunhan esittää välillä naista.
Kyllä se myös kolmekymppisenä menee niin, että kiltin ja kunnollisen miehen kanssa ei ikinä ole sitä jotain selittämätöntä kipinää, mutta renttujen ja pelimiesten kanssa mystisesti on.
Itse olen jo vuosia etsinyt parisuhdetta ja käynyt asiallisesti treffeillä vain saadakseni aina pakit vaikka olisi kyseessä jo 3. tai 4.treffit.
Kuten tuo ylhäällä näkyvä nainen on kirjoittanut että "löytää vain seksin perässä olevia miehiä" niin miksiköhän itse sitten saan vain pakit kun etsin parisuhdetta. Joskus on kasvokkainkin valitettu samaa minulle ja silti saanut pakit.
Tuossa on totta vain se, että palstapeikko etsii turhaan naista. Viestinnästä vain 7 % on sanallista, sen naisviha näkyy kehonkielestä ja on juuri sitä "puuttuvaa kemiaa". Ei tarvitse tietää että ruikutat täällä, se näkyy päällepäin.
Tässä taas hyvä esimerkki ei-niin-tasokkaiden miesten demonisoinnista. Nainen etsii tarvittavat tekosyyt olla kiinnostumatta kiltistä ja kunnollisesta miehestä jotta voi oikeuttaa itselleen sen, että valitsee välinpitämättömän pánómíéhen. Naisviha on pelkästään teidän naisten mielikuvituksessa.
Edelleenkään nainen ei tarvitse tekosyitä. Ihan täysi vapaus on kiinnostua tai olla kiinnostumatta eikä sitä tarvitse kenellekään selitellä eikä puolustella.
Miksi te sitten selittelette ja puolustelette, miksette sano suoraan että kiltti ja kunnollinen ei sytytä?
-eri
Kenelle minun pitää se sanoa? Olen sanonut lukemattomia kertoja tällä palstalla, että lapset ja koirat voivat olla kilttejä, mutta itseään kiltiksi kutsuva mies on friikki. Friikit eivät sytytä.
Sen sijaan niin puolisoni kuin ensimmäinen poikaystäväni teini-iässä ovat olleet kunnollisia, tavallisia suomalaisia miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistavaa kirjoitti:
Tässä nyt tällainen miehinen näkökulma.
Suomalainen nainen. Ensin on ajettu se ex hulluuden partaalle, siitä on erottu ja kaikki tietenkin miehen syytä. Ei harrastanut seksiä, ei ollut teatterista kiinnostunut jne
Kuitenkin, tämä kaunotar on 30 kiloa ylipainoinen, lyhyet punaiset hiukset ja vartalo, kuin ylipainoisella teinipojalla. Ja sitten ihmetellään, ettei heteromiehiä kiinnosta??
Itse toista kertaa naimisissa. Ensimmäinen vaimo Ruotsista, nykyinen Kanadasta. Molemmat naisellisia naisia, kauniita, fiksuja, kouluttautuneita, älykkäitä..
En koskaan, siis koskaan voisi tapailla suomalaista naista.
Ja täällä meidän ylipainoisten punapäiden seurassa tämänkin illan vietät, on se niin suloista :-DDD
Vierailija kirjoitti:
Sergei Fedorov kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma voi olla tuo mainitsemasi, ainakin osittain. Naisten ongelma on että rikollisten, päihdeongelmaisten, psykopaattien ja narsistien yhteinen piirre on osata tehokkaasti peittää vikansa ja valehdella suut ja silmät täyteen ettei ongelman laatu paljastuisi ja vielä päälle käyttäytyä mahdollisimman mukavasti, jotta kumppaniehdokas tarttuu täkyyn. Ei kukaan halua juoppoa miestä, mutta ihminen osaa peitellä juomistaan tapailun alkuvaiheessa. Ei kukaan halua rikollista, mutta ei rikolliset seuraa hakiessa listaa tekojaan. Ei kukaan halua narsistia tai psykopaattia, mutta ei noista kumpikaan ole myöntämässä edes itselleen saati sille seurustelukumppanilleen, että heillä on ongelma. Turha naisia on syyllistää miesten harhaanjohtavasta käytöksestä tapailun alkuvaiheessa. Ja en vielä ole tavannut naista, joka pitää miehen panojen tai exien suurta määrää hyvänä asiana ainakaan parisuhdetta harkitessaan.
Lisäksi tuntuu, että miehet täällä suu vaahdossa kateellisina ja katkerina itkevät, että vika on siinä top x% miehistä, joka vie kaikki naiset. Naisten ongelma on ylipäätään miehissä, jotka eivät ole sitä mitä antavat olettaa, olivatpa sitten top tai jotain muuta.
Minä olen kohdannut enimmäkseen naisia, joille miehen seksuaalinen kokeneisuus on kaikkein tärkeintä. Useimmat tietämäni naiset hakevat myös tarkoituksella renttuja, koska ne on seksikkäitä. On päällepäin ihan kunnollisia naisia, jotka tapailevat jotain helvetin enkelien prospekt kerhoon kuuluvia äijiä, jotka siis ovat näitä tyyppejä, jotka ovat valmiita tappamaan, että saavat kerhon täysjäsenyyden.
Treffisivustoilla naisten yhteinen vaatimus 2010-luvun alussa oli, että 25-vuotiaalla miehellä täytyy olla parisuhdehistoriaa. Mulla ei ollut kuin pari seurustelusuhdetta, joten putosin silloin parisuhdemarkkinoilta.
Selvästi liikut eri piireissä, kuin keskivertokansalainen jos tiedät naisia, jotka tapailevat helvetin enkeleiden jäseniä ym. Eivät taida nämä naiset itsekään olla ihan keskivertokansansalaisia. Ja ehkä joku "renttuus" jossain vaiheessa elämää viehättää osaa naisista, mutta osa näistä naisista pääsee siitä yli kun vähän kasvavat ja ne jotka eivät pääse eivät edusta kuin pientä osaa kaikista aikuisista naisista.
Parisuhdekokemus on siinä mielessä kinkkinen juttu, että 25-vuotiaalta toivottaisiin varmaan joku seurusteluhistoria ja seksikokemus, ettei nollasta tarvitsisi aloittaa. Monella tuossa iässä on joku suhteen pätkä ollut takana ja haluaisi seuraavan suhteen olevan astetta parempi ja tasapainoisempi. Kokematonkin voi olla hyvä, mutta nainen joka on jo suhteessa ollut voi tuntea ottavansa isomman riskin suhteen epäonnistumisesta. Sitten taas jos seksikokemusta on vaikka ja kuinka ja ehkä jotain lyhyitä säätöjä niin minulle se kertoo siitä, että ei ole haluttu tai osattu sitoutua tai parisuhdetaidoissa on jotain pahasti vialla kun naiset eivät ole jääneet suhteeseen, ja pelkään että itsekin joudun vain yhdeksi uudeksi seksikokemukseksi, kun uutuudenviehätys häviää ja mies häviää kun suhde arkistuu. Kokemusten määrä ei kerro seksin laadusta mitään, vaikka toisin voisi kuvitella, ja runsas kokemus voi tuoda suhteeseen omat jännitteensä muttei mitenkään tavallista parempaa seksiä.
Sulla näyttää olevan vaatimuksena mies, joka pysyy parisuhteessa, mutta joka on kuitenkin eronnut parisuhteesta. Etkö näe tässä mitään ristiriitaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi huonot miehet aina luulevat olevansa hyviä, tai vähintään keskivertoja? Eikö se krooninen naisettomuus ihan tarkkaan kerro, kuinka haluttu on?
Olenko minäkin siis aina ollut huono mies kun en ole koskaan erityisesti metsästänyt ja hakemalla hakenut naista ajatuksella, että minun tulsi saada nainen tai naisia elämääni ja etenemään ja tai olemaan rinnallani, niin että voitaisiin sanoa meidän muodostavan yhdessä parisuhteen.
En ole sen paremmin introvertti kuin eksoverttikaan, vaan enempi jotain näiden ääripäiden väliltä; niin kuin kaiketi useimmat.
Itselläni on elämässäni onneksi ja ilokseni sekä miehiä että naisia läheisinä ihmisinä. Mutta se yski ja erityinen puuttuu nyt ja on aina puuttunut.
Yhä useammin huomaan kysyväni itseltäni (ja tältäkin palstalta olen aiemminkin kysynyt) mitä oikeastaan menetän, jos eläisin loppuikänikin sinkkuna?
Olisiko se oikeastaan niin kamalaa. Ja jos olisi niin miksi?
Olen sinkku mutta valehtelsin, jos väittäsin olevani yksinäinen. Ja yritän myös elää niin, että vastaisuudessakaan en kokisi olevani erityisen yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi huonot miehet aina luulevat olevansa hyviä, tai vähintään keskivertoja? Eikö se krooninen naisettomuus ihan tarkkaan kerro, kuinka haluttu on?
Olenko minäkin siis aina ollut huono mies kun en ole koskaan erityisesti metsästänyt ja hakemalla hakenut naista ajatuksella, että minun tulsi saada nainen tai naisia elämääni ja etenemään ja tai olemaan rinnallani, niin että voitaisiin sanoa meidän muodostavan yhdessä parisuhteen.
En ole sen paremmin introvertti kuin eksoverttikaan, vaan enempi jotain näiden ääripäiden väliltä; niin kuin kaiketi useimmat.
Itselläni on elämässäni onneksi ja ilokseni sekä miehiä että naisia läheisinä ihmisinä. Mutta se yski ja erityinen puuttuu nyt ja on aina puuttunut.
Yhä useammin huomaan kysyväni itseltäni (ja tältäkin palstalta olen aiemminkin kysynyt) mitä oikeastaan menetän, jos eläisin loppuikänikin sinkkuna?
Olisiko se oikeastaan niin kamalaa. Ja jos olisi niin miksi?
Olen sinkku mutta valehtelsin, jos väittäsin olevani yksinäinen. Ja yritän myös elää niin, että vastaisuudessakaan en kokisi olevani erityisen yksinäinen.
Olet huono. Kaikki vauvalla ruikuttavat miehet ovat huonoja, ei tarvita lisätietoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi huonot miehet aina luulevat olevansa hyviä, tai vähintään keskivertoja? Eikö se krooninen naisettomuus ihan tarkkaan kerro, kuinka haluttu on?
Sanot siis että mies joka nussii joka viikonloppu eri naista on hyvä, koska se on haluttu?
Entäs se joka hakkaa vaimonsa, ja rakastava vaimo palaa kotiin pyytäen anteeksi käytöstään jolla ajoi miehen taas hulluuteen?
Hyvä mies epäilemättä, onhan se haluttu.
On se parempi kuin se mies, joka joks viikonloppu nussisi eri naista jos pystyisi, muttei pysty .
Haluttu mies on haluttu parisuhteeseen, irtopanoista puhut vain sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi huonot miehet aina luulevat olevansa hyviä, tai vähintään keskivertoja? Eikö se krooninen naisettomuus ihan tarkkaan kerro, kuinka haluttu on?
Olenko minäkin siis aina ollut huono mies kun en ole koskaan erityisesti metsästänyt ja hakemalla hakenut naista ajatuksella, että minun tulsi saada nainen tai naisia elämääni ja etenemään ja tai olemaan rinnallani, niin että voitaisiin sanoa meidän muodostavan yhdessä parisuhteen.
En ole sen paremmin introvertti kuin eksoverttikaan, vaan enempi jotain näiden ääripäiden väliltä; niin kuin kaiketi useimmat.
Itselläni on elämässäni onneksi ja ilokseni sekä miehiä että naisia läheisinä ihmisinä. Mutta se yski ja erityinen puuttuu nyt ja on aina puuttunut.
Yhä useammin huomaan kysyväni itseltäni (ja tältäkin palstalta olen aiemminkin kysynyt) mitä oikeastaan menetän, jos eläisin loppuikänikin sinkkuna?
Olisiko se oikeastaan niin kamalaa. Ja jos olisi niin miksi?
Olen sinkku mutta valehtelsin, jos väittäsin olevani yksinäinen. Ja yritän myös elää niin, että vastaisuudessakaan en kokisi olevani erityisen yksinäinen.
Olet huono. Kaikki vauvalla ruikuttavat miehet ovat huonoja, ei tarvita lisätietoja.
Okei meni perille. Pitäsiköhän joskus kokeilla: Olen meis, jonka suurin vika on selittelemättä omn se, että toisinaan ruikutan av:lla. Rukittaen ts. kertomalla, joitain kertoja (avoimest)i, että en ole jaksanut metsästää naista (tai miestä) itselleni.
Uskotellen ennen muuta itselleni, että voisin (muka) kohota arvotettavampien yksilöiden joukkoon ja, jos onnistuisin olla yksi heistä jotka elävät parisuhteessa.
Plaah. ei kenekään elämän arvokkuus tai merkittävyys ole minusta kiinni yksinomaisesti parisuhdeasemasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mies eikä minusta vaimoa ja lapsia voi pistää mitenkään vastakkain. Juttu on perhe, se, että olemme yhdessä, yksikkö, että pidämme toisistamme huolta ja kuljemme yhtenä porukkana.
Onneksi olen saanut tämän kokea, koska parasta elämässäni on ollut perheyhteisöllisyys. Surullista, jos joku kokee, että miehen ja lapset voi pistää vastakkain, ikään kuin haluta toista enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse taas ikisinkkumiehenä ihmettelen omaa kelpaamattomuuttani ja ihmettelen myös naisten miesmakua. Jostain syystä minussa on jokin asia tai asioita jonka takia en kelpaa ja jostain syystä ne epäluotettavat miehet naisille kuitenkin kelpaavat?
Joskus nainen sanoi ääneen treffeillä että hän yleensä "löytää vain varattuja tai seksin perässä olevia miehiä". Silti antoi mulle "en nyt näe että tästä tulisi mitään"-pakit vaikka olin tosissaan parisuhteen perässä. Joo parempihan se on jatkaa niiden varattujen pánómiesten kanssa. Ei ollut kyse siitä että nainen löytäisi vain tuollaisia miehiä, oli kyse siitä että vain he täyttävät naisen kriteerit, mitä sitten lie olleet.
Tämä se jaksaa hämmästyttää. Treffailin ennen nykyisen, pidemmän, parisuhteen löytymistä jonkin aikaa parin naisen kanssa, joista molemmilla oli ainakin omien sanojensa mukaan vaikea edellinen parisuhde, jossa oli mitätöimistä ja haukkumista, siis lähinnä henkistä väkivaltaa. Meillä synkkasi henkisesti hyvin, molemmat kehuivat minua jopa komeaksi ja uskoisin, että he ymmärsivät heti että minä en ole sellainen kuin eksänsä. Olen myös vakitöissä, fyysisesti kunnossa, ei ylipainoa jne., mutta molemmissa noissa em. tapauksissa naisen kiinnostus vain lopahti jostain syystä ihan yhtäkkiä, ilman mitään järkevää syytä tai selitystä. Kaiken maailman kusipäillä ja "luusereilla" on lapsia, mutta itse en kelvannut siinä iässä yhdellekään naiselle... väkisinkin tulee mieleen, että joku vikahan minussakin on oltava.
Jep. Monesti vaikuttaa siltä, että miehen pitää olla jotenkin vähän renttu tai ikävä ihminen, että naiset pystyvät kiinnostumaan miehestä ja pysymään kiinnostuneena ja päinvastoin tuntuu usein siltä, että miehen kiltteys ja hyväsydämisyys näkyy naisille nössöytenä tai tylsyytenä.
Ehkä tämä liittyy jotenkin siihen, että nainen haluaa tulla alistetuksi eikä koe sitä kiltin miehen kanssa.
Minullakin ihan samanlainen kokemus takana ja olen miettinyt ihan samaa. Vaikuttaa siltä että kun nainen on tottunut edellisessä suhteessa kontrolloivaan ja alistavaan mieheen, hän ei enää osaa sitten syttyä rennommasta miehestä. Alussa kaikki on tosi upeaa ja ihmetellään että tällaisiakin miehiä on, mutta pidemmän päälle se sitten lopahtaa. Tällaiselle naiselle kipinä syntyy siitä jatkuvasta draamasta ja vuoristoradasta ja sen varmaankin aivot tulkitsevat jotenkin leiskuavana rakkautena tai jotain vastaavaa.
Eihän rikkinäistä ihmistä pysty toinen korjaamaan, vaikka kuinka haluaisi. Jatkossa täytyy vain uskoa kun viisaammat varoittelevat että se on red flag, jos naisen aiempi suhde on ollut rankka. Jos siihen lähtee, niin ottaa tietoisen riskin.
Huutelen tähän väliin näin puskista: kaikille niille miehille, jotka haluaisivat yrittää ymmärtää näin käyttäytyvien naisten mahdollisia ajatus- ja käytöskuvioita, voin suositella terapeutti Ginger Deanin IG-tiliä @lovingmeafterwe. Siellä on toinen toistaan valaisevampia esimerkkejä siitä, miksi esim. rentuista syttyvät naiset "tarvitsevat" draamaa, no siksi, että draama tuntuu heistä turvalliselta, ja taas tasaisuus ja ennustettavuus paradoksaalisesti hyvin turvattomalta.
Ja jos joku nainen havahtuu miettimään että miksi sitä tuleekaan aina tehtyjä sellaisia valintoja joista saa vain siipeensä, niin heillekin voin tiliä suositella.
Siis jos vain englanti riittävän hyvin luontuu.
Ja tosiaan, ainakin omalta kohdaltani pariutuminen oli aivan hilkulla tulla haudatuksi (olin +25-vuotias nainen ilman ensimmäistäkään lähestymisyritystä ja itse vähintään 10 pakit saaneena) kunnes kohtalo kirjaimellisesti käveli vastaan. Eli haluan vahvistaa senkin mitä jotkut edellä kirjoittivat: sattumalla on usein myös aivan käsittämätön merkitys. Välillä ihan karmii kun ajattelen, että jos en sinä iltana olisikaan lähtenyt kävelylle kaupungille, niin olisinko edelleen niin kirvelevän yksin kuin mitä olin...
Tajuatko, että ne rentuista innostuvat on marginaalisen pieni ilmiö, ei kaikki naiset? Tuskin.
Paha poikaa kiehtoo ehkä esiteininä, sitten tulee järkeä. Jos aikuisena liikkuu piireissä joissa rentut ja rikolliset on suosittuja, on pahasti syrjäytynyt.
Vaikka eihän inzell oikeasti missään liiku, kunhan esittää välillä naista.
Kyllä se myös kolmekymppisenä menee niin, että kiltin ja kunnollisen miehen kanssa ei ikinä ole sitä jotain selittämätöntä kipinää, mutta renttujen ja pelimiesten kanssa mystisesti on.
Itse olen jo vuosia etsinyt parisuhdetta ja käynyt asiallisesti treffeillä vain saadakseni aina pakit vaikka olisi kyseessä jo 3. tai 4.treffit.
Kuten tuo ylhäällä näkyvä nainen on kirjoittanut että "löytää vain seksin perässä olevia miehiä" niin miksiköhän itse sitten saan vain pakit kun etsin parisuhdetta. Joskus on kasvokkainkin valitettu samaa minulle ja silti saanut pakit.
Tuossa on totta vain se, että palstapeikko etsii turhaan naista. Viestinnästä vain 7 % on sanallista, sen naisviha näkyy kehonkielestä ja on juuri sitä "puuttuvaa kemiaa". Ei tarvitse tietää että ruikutat täällä, se näkyy päällepäin.
Tässä taas hyvä esimerkki ei-niin-tasokkaiden miesten demonisoinnista. Nainen etsii tarvittavat tekosyyt olla kiinnostumatta kiltistä ja kunnollisesta miehestä jotta voi oikeuttaa itselleen sen, että valitsee välinpitämättömän pánómíéhen. Naisviha on pelkästään teidän naisten mielikuvituksessa.
Edelleenkään nainen ei tarvitse tekosyitä. Ihan täysi vapaus on kiinnostua tai olla kiinnostumatta eikä sitä tarvitse kenellekään selitellä eikä puolustella.
Miksi te sitten selittelette ja puolustelette, miksette sano suoraan että kiltti ja kunnollinen ei sytytä?
-eri
Kenelle minun pitää se sanoa? Olen sanonut lukemattomia kertoja tällä palstalla, että lapset ja koirat voivat olla kilttejä, mutta itseään kiltiksi kutsuva mies on friikki. Friikit eivät sytytä.
Sen sijaan niin puolisoni kuin ensimmäinen poikaystäväni teini-iässä ovat olleet kunnollisia, tavallisia suomalaisia miehiä.
Niin varmaan tällä palstalla ovatkin friikkejä kenties. Mutta tiedän "oikeasta elämästä" monia ihmisiä, niin miehiä kuin naisia, jotka luonnehtivat itseään (tai jota kuta tuntemaansa ihmistä) kiltiksi ja tarkoittavat sillä sitä, mitä ko adjektiivi useimmiten tarkoittaakin, eli hyväntahtoista, lämminsydämistä, lempeää ja toiset huomioivaa ihmistä.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen mies eikä minusta vaimoa ja lapsia voi pistää mitenkään vastakkain. Juttu on perhe, se, että olemme yhdessä, yksikkö, että pidämme toisistamme huolta ja kuljemme yhtenä porukkana.
Onneksi olen saanut tämän kokea, koska parasta elämässäni on ollut perheyhteisöllisyys. Surullista, jos joku kokee, että miehen ja lapset voi pistää vastakkain, ikään kuin haluta toista enemmän.
Asioita, joista huomaa, että tasa.arvoon vielä matkaa on paitsi se, että osa pitää Vauva palstaa edelleen naisten palstana; ajatellen kai, että ei "kunnon miehet" ole kiinnostuneita vauvoista saati lapsien hoidosta ja hyvinvoinnista. Kun lapsen ja äidin suhde on jotenkin biologian ja kehityshistorian (evoluution) sanelemana kiinteämpi.
Tai kuinka nainen voi julksesti ja avoimesti sanoa, että hän haluaa lapsen yksin, eikä kaipaa, eikä halua jakaa tätä haavetta kenenkään, ei ainakaan kenenkään miehen kanssa.
Sen sijaan miehellä tulee ola todella hyvä tilanne taju, jotta hän voi löytää yleisen paikan, jossa hän voi sanoa ilman kenenkään isompaa tai pienempää vastareagtiota kuinka hän (mies) haluaa yksin saada itselleen lapsen, eikä ainakaan halua jakaa tätä haavettaan ja unelmaamsa omasta lapsesta yhdenkään naisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi huonot miehet aina luulevat olevansa hyviä, tai vähintään keskivertoja? Eikö se krooninen naisettomuus ihan tarkkaan kerro, kuinka haluttu on?
Sanot siis että mies joka nussii joka viikonloppu eri naista on hyvä, koska se on haluttu?
Entäs se joka hakkaa vaimonsa, ja rakastava vaimo palaa kotiin pyytäen anteeksi käytöstään jolla ajoi miehen taas hulluuteen?
Hyvä mies epäilemättä, onhan se haluttu.
Naisen evolutiivinen tulkinta on se, että mitä enemmän miehellä pyörii naisia ympärillä, sitä laadukkaampia geenejä hän jakelee. Ja näinhän se myös menee toki.
59.s kerta toden sanoi!
Olen kaiken suhteen aika nirso - ja olen mies!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sergei Fedorov kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tartun vain tuohon viimeiseen: ”Osasi kuulemma ihan toisella lailla huomioida naisen, kuin kukaan muu mies.”
Jotkut todella häiriintyneet miehet osaavat aivan oikeasti huomioida naisen ihan eri tavoin kuin keskivertomies. Tämä johtuu siitä, että persoona heillä on hyvin jäsentymätön ja kehittymätön. Aivan pienenä äiti on voinut olla huonosti saatavilla ja arvaamaton -> äiti on pitänyt sisäistää. Tämä naisellinen puoli on sitten valmiina käyttöön, jos joku sopiva nainen sattuu vaikutuspiiriin. Nämä samat miehet ovat sitten myös alussa hyvin tarvitsevia ja pyrkivät aktiivisesti seuraan. Sinänsä ironista, että naisenkin mielestä nainen on ihanampi.
Samalla tavalla ongemaisia yksilöitä on tietysti naisissakin, menevät miesten keskuudessa kuin kuumille kiville.
Vaikeissa persoonallisuushäiriöissä, kuten psykopatia, sosiopatia ja esim. narsistinen ja sadistinen, tämä henkilö on tosiaan se äiti itse. Rajatilan terveemmässä päässä ja vaikeammissa luonneneurooseissa se henkilö on taas niin kuin lapsi. Monesti nämä äiti -ja lapsi -persoonat muodostavat keskenään suhteen, mutta vaikeasti persoonallisuushäiriöinenkin nainen haluaa kumppaniksi yleensä vaikeasti persoonallisuushäiriöisen miehen, koska se äiti -persoona on omnipotentti ja tämä nainen kokee muunlaiset miehet luusereiksi ja nössöiksi, sekä heikoiksi.
Olen huomannut, että naisilla on nykyään paljon varsinkin epävakaata persoonallisuutta ja huomionhakuisen rajatilamuotoa. Näille mies on joko se lapsi, tai äiti. Jos mies ei ole tämä äiti -persoona, se on silloin lapsi ja lapsi on aina heikko ja paha ja se täytyy uhrata äidin kaikkivoipaisuuden eteen. Tämä onkin heijastunut näihin juttuihin, että meillä tyyliin supo jahtaa sinkkumiehiä potentiaalisina uhkatekijöinä, koska myös yhteiskunta kokee miehen täksi lapseksi, jos se ei ole se omnipotentti äiti.
Hmm, tämä tukee sitä mistä olen itse puhunut vähän eri sanoilla. Että naisien kanssa ei voi olla tasavertainen, vaan pitää olla joko alistaja tai sitten täysin alistunut. Muuten nainen hämmentyy ja lähtee menemään, ei löydä rooliaan tasavertaisessa suhteessa.
Miten sekaisin voi olla? Miesten juttu nämä alistamiset ja alistumiset, naiset ei edes ajattele tuollaisia. Terveessä suhteessa ollaan tasaveroisia, ei alisteta eikä alistuta. Mutta mitäpä sinä tiedät terveestä, tai edes suhteesta, niin ufoa tekstiä.
Jokaisessa parisuhteessani nainen on halunnut tulla alistetuksia ja tähän se suhde on sitten ennemmin tai myöhemmin kaatunutkin. Hankkikaa Mestari, älkää kiusatko meitä normaaleja miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies eikä minusta vaimoa ja lapsia voi pistää mitenkään vastakkain. Juttu on perhe, se, että olemme yhdessä, yksikkö, että pidämme toisistamme huolta ja kuljemme yhtenä porukkana.
Onneksi olen saanut tämän kokea, koska parasta elämässäni on ollut perheyhteisöllisyys. Surullista, jos joku kokee, että miehen ja lapset voi pistää vastakkain, ikään kuin haluta toista enemmän.
Asioita, joista huomaa, että tasa.arvoon vielä matkaa on paitsi se, että osa pitää Vauva palstaa edelleen naisten palstana; ajatellen kai, että ei "kunnon miehet" ole kiinnostuneita vauvoista saati lapsien hoidosta ja hyvinvoinnista. Kun lapsen ja äidin suhde on jotenkin biologian ja kehityshistorian (evoluution) sanelemana kiinteämpi.
Tai kuinka nainen voi julksesti ja avoimesti sanoa, että hän haluaa lapsen yksin, eikä kaipaa, eikä halua jakaa tätä haavetta kenenkään, ei ainakaan kenenkään miehen kanssa.
Sen sijaan miehellä tulee ola todella hyvä tilanne taju, jotta hän voi löytää yleisen paikan, jossa hän voi sanoa ilman kenenkään isompaa tai pienempää vastareagtiota kuinka hän (mies) haluaa yksin saada itselleen lapsen, eikä ainakaan halua jakaa tätä haavettaan ja unelmaamsa omasta lapsesta yhdenkään naisen kanssa.
Se on ”reagoida”, MUTTA ”reaktio”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse taas ikisinkkumiehenä ihmettelen omaa kelpaamattomuuttani ja ihmettelen myös naisten miesmakua. Jostain syystä minussa on jokin asia tai asioita jonka takia en kelpaa ja jostain syystä ne epäluotettavat miehet naisille kuitenkin kelpaavat?
Joskus nainen sanoi ääneen treffeillä että hän yleensä "löytää vain varattuja tai seksin perässä olevia miehiä". Silti antoi mulle "en nyt näe että tästä tulisi mitään"-pakit vaikka olin tosissaan parisuhteen perässä. Joo parempihan se on jatkaa niiden varattujen pánómiesten kanssa. Ei ollut kyse siitä että nainen löytäisi vain tuollaisia miehiä, oli kyse siitä että vain he täyttävät naisen kriteerit, mitä sitten lie olleet.
Tämä se jaksaa hämmästyttää. Treffailin ennen nykyisen, pidemmän, parisuhteen löytymistä jonkin aikaa parin naisen kanssa, joista molemmilla oli ainakin omien sanojensa mukaan vaikea edellinen parisuhde, jossa oli mitätöimistä ja haukkumista, siis lähinnä henkistä väkivaltaa. Meillä synkkasi henkisesti hyvin, molemmat kehuivat minua jopa komeaksi ja uskoisin, että he ymmärsivät heti että minä en ole sellainen kuin eksänsä. Olen myös vakitöissä, fyysisesti kunnossa, ei ylipainoa jne., mutta molemmissa noissa em. tapauksissa naisen kiinnostus vain lopahti jostain syystä ihan yhtäkkiä, ilman mitään järkevää syytä tai selitystä. Kaiken maailman kusipäillä ja "luusereilla" on lapsia, mutta itse en kelvannut siinä iässä yhdellekään naiselle... väkisinkin tulee mieleen, että joku vikahan minussakin on oltava.
Jep. Monesti vaikuttaa siltä, että miehen pitää olla jotenkin vähän renttu tai ikävä ihminen, että naiset pystyvät kiinnostumaan miehestä ja pysymään kiinnostuneena ja päinvastoin tuntuu usein siltä, että miehen kiltteys ja hyväsydämisyys näkyy naisille nössöytenä tai tylsyytenä.
Ehkä tämä liittyy jotenkin siihen, että nainen haluaa tulla alistetuksi eikä koe sitä kiltin miehen kanssa.
Minullakin ihan samanlainen kokemus takana ja olen miettinyt ihan samaa. Vaikuttaa siltä että kun nainen on tottunut edellisessä suhteessa kontrolloivaan ja alistavaan mieheen, hän ei enää osaa sitten syttyä rennommasta miehestä. Alussa kaikki on tosi upeaa ja ihmetellään että tällaisiakin miehiä on, mutta pidemmän päälle se sitten lopahtaa. Tällaiselle naiselle kipinä syntyy siitä jatkuvasta draamasta ja vuoristoradasta ja sen varmaankin aivot tulkitsevat jotenkin leiskuavana rakkautena tai jotain vastaavaa.
Eihän rikkinäistä ihmistä pysty toinen korjaamaan, vaikka kuinka haluaisi. Jatkossa täytyy vain uskoa kun viisaammat varoittelevat että se on red flag, jos naisen aiempi suhde on ollut rankka. Jos siihen lähtee, niin ottaa tietoisen riskin.
Huutelen tähän väliin näin puskista: kaikille niille miehille, jotka haluaisivat yrittää ymmärtää näin käyttäytyvien naisten mahdollisia ajatus- ja käytöskuvioita, voin suositella terapeutti Ginger Deanin IG-tiliä @lovingmeafterwe. Siellä on toinen toistaan valaisevampia esimerkkejä siitä, miksi esim. rentuista syttyvät naiset "tarvitsevat" draamaa, no siksi, että draama tuntuu heistä turvalliselta, ja taas tasaisuus ja ennustettavuus paradoksaalisesti hyvin turvattomalta.
Ja jos joku nainen havahtuu miettimään että miksi sitä tuleekaan aina tehtyjä sellaisia valintoja joista saa vain siipeensä, niin heillekin voin tiliä suositella.
Siis jos vain englanti riittävän hyvin luontuu.
Ja tosiaan, ainakin omalta kohdaltani pariutuminen oli aivan hilkulla tulla haudatuksi (olin +25-vuotias nainen ilman ensimmäistäkään lähestymisyritystä ja itse vähintään 10 pakit saaneena) kunnes kohtalo kirjaimellisesti käveli vastaan. Eli haluan vahvistaa senkin mitä jotkut edellä kirjoittivat: sattumalla on usein myös aivan käsittämätön merkitys. Välillä ihan karmii kun ajattelen, että jos en sinä iltana olisikaan lähtenyt kävelylle kaupungille, niin olisinko edelleen niin kirvelevän yksin kuin mitä olin...
Tajuatko, että ne rentuista innostuvat on marginaalisen pieni ilmiö, ei kaikki naiset? Tuskin.
Paha poikaa kiehtoo ehkä esiteininä, sitten tulee järkeä. Jos aikuisena liikkuu piireissä joissa rentut ja rikolliset on suosittuja, on pahasti syrjäytynyt.
Vaikka eihän inzell oikeasti missään liiku, kunhan esittää välillä naista.
Kyllä se myös kolmekymppisenä menee niin, että kiltin ja kunnollisen miehen kanssa ei ikinä ole sitä jotain selittämätöntä kipinää, mutta renttujen ja pelimiesten kanssa mystisesti on.
Itse olen jo vuosia etsinyt parisuhdetta ja käynyt asiallisesti treffeillä vain saadakseni aina pakit vaikka olisi kyseessä jo 3. tai 4.treffit.
Kuten tuo ylhäällä näkyvä nainen on kirjoittanut että "löytää vain seksin perässä olevia miehiä" niin miksiköhän itse sitten saan vain pakit kun etsin parisuhdetta. Joskus on kasvokkainkin valitettu samaa minulle ja silti saanut pakit.
Tuossa on totta vain se, että palstapeikko etsii turhaan naista. Viestinnästä vain 7 % on sanallista, sen naisviha näkyy kehonkielestä ja on juuri sitä "puuttuvaa kemiaa". Ei tarvitse tietää että ruikutat täällä, se näkyy päällepäin.
Tässä taas hyvä esimerkki ei-niin-tasokkaiden miesten demonisoinnista. Nainen etsii tarvittavat tekosyyt olla kiinnostumatta kiltistä ja kunnollisesta miehestä jotta voi oikeuttaa itselleen sen, että valitsee välinpitämättömän pánómíéhen. Naisviha on pelkästään teidän naisten mielikuvituksessa.
Edelleenkään nainen ei tarvitse tekosyitä. Ihan täysi vapaus on kiinnostua tai olla kiinnostumatta eikä sitä tarvitse kenellekään selitellä eikä puolustella.
Miksi te sitten selittelette ja puolustelette, miksette sano suoraan että kiltti ja kunnollinen ei sytytä?
-eri
Kenelle minun pitää se sanoa? Olen sanonut lukemattomia kertoja tällä palstalla, että lapset ja koirat voivat olla kilttejä, mutta itseään kiltiksi kutsuva mies on friikki. Friikit eivät sytytä.
Sen sijaan niin puolisoni kuin ensimmäinen poikaystäväni teini-iässä ovat olleet kunnollisia, tavallisia suomalaisia miehiä.
Niin varmaan tällä palstalla ovatkin friikkejä kenties. Mutta tiedän "oikeasta elämästä" monia ihmisiä, niin miehiä kuin naisia, jotka luonnehtivat itseään (tai jota kuta tuntemaansa ihmistä) kiltiksi ja tarkoittavat sillä sitä, mitä ko adjektiivi useimmiten tarkoittaakin, eli hyväntahtoista, lämminsydämistä, lempeää ja toiset huomioivaa ihmistä.
-eri
Eikö tuo ole ihan sama ilmiö kuin jos joku (nainen) kutsuu itseään räväkäksi ja sitten ihmettelee, kun kaikki eivät tykkää? Hänelle se tarkoittaa omasta mielestään positiivista attribuutiota; sitä että on rohkea, persoonallinen ja ulospäinsuuntautunut. Sitten ihmetyttää, kun kaikki eivät pidäkään sitä haluttavana.
Alue: Aihe vapaa
Et ole keskiverto, palstau.lina olet aina heikointa luokkaa.