Lue keskustelun säännöt.
Pakko lopettaa treffailu kun ei itsetunto ja sydän kestä sitä enää
Ala todellakin ymmärtää ihmisiä jotka valitsevat ikuisen sinkkuuden, mieluummin kuin yrittäisi löytää jonkun. Siis tapauksessa jossa ihminen sinänsä voisi sen parisuhteen haluta, mutta ei pysty/halua sitä enää tavoitella.
Olen treffaillut miehiä nyt 2 vuotta. Ihan hirveästi jäänyt käteen vain pahaa mieltä. Selväksi on käynyt että mihinkään, ei MIHINKÄÄN voi enää luottaa. Ei miehen sanoihin, ei miehen taustaan, ei miehen tekoihin. Ei mihinkään. Vaikka kuinka koitat etsiä "green flagejä", antaa asioiden mennä omalla painollaan, olla itse umpirehellinen ja avoin alusta saakka.. ja vaikka mies vaikuttaisi siltä myös. Niin kaikki voi muuttua *PUFF* muutamissa tunneissa ja yhtäkkiä olet taas hylätty ja jätetty ja kaikki mitä on puhuttu tai tehty on täysin merkityksetöntä. En olisi ikinä uskonut että kumppanin etsiminen voi olla näin kamalaa ja vaikeaa!
Kommentit (1158)
Itse olen päässyt kahden naisen kanssa ihan tapailuasteelle viimeisen kahden vuoden aikana. Toisen kanssa kerran hätäisesti nähtiin pitkän viestittelyn jälkeen. Oli minusta ihan ok ja mielenkiinnonkohteet kohtasivat jne. Tapaamisen jälkeen lainasi 40e rahaa ja aikalailla feidasi sen jälkeen. Kyselin myöhemmin rahaa takaisin ja en ehkä ollu ihan kohtelias joskaan en haistatellutkaan tms niin esti whatsapissa ja muissa. Empä minä siihen kuole ja tuntui olevan todella vaikea tilanne pienen lapsen kanssa ja isäkään ei panostanut ilmeisesti millään lailla niin eipä siinä mitään toivottavasti tarpeeseen meni.
Toisen kanssa käytiin luonnossa ja vähä elävää musiikkia katsomassa ja jokunen päivä hengattiin ja oli seksiä ja ehdin vähä ihastua mutta kun hänet heitin kotiinsa sitten niin loppui yhteydenpito hänen osaltaan vieläkin harmittaa se. Kai olin semmonen joku YH äidin lomareissu.
Summa summarum miehenä koko ajan tuntuu hankalammalta päästä johonkin ihmeellisiin deittimarkkinoihin kiinni. Kaikki lupaavat jutut tuntuu valuvan sormien välistä kuin hiekka. En kai vaan osaa enää sitten. Nykyaikana kaikki on niin vaikeaa.
Että ei se helppoa ole meillä miehilläkään
T. 8v sinkkuna ollut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sergei Fedorov kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma voi olla tuo mainitsemasi, ainakin osittain. Naisten ongelma on että rikollisten, päihdeongelmaisten, psykopaattien ja narsistien yhteinen piirre on osata tehokkaasti peittää vikansa ja valehdella suut ja silmät täyteen ettei ongelman laatu paljastuisi ja vielä päälle käyttäytyä mahdollisimman mukavasti, jotta kumppaniehdokas tarttuu täkyyn. Ei kukaan halua juoppoa miestä, mutta ihminen osaa peitellä juomistaan tapailun alkuvaiheessa. Ei kukaan halua rikollista, mutta ei rikolliset seuraa hakiessa listaa tekojaan. Ei kukaan halua narsistia tai psykopaattia, mutta ei noista kumpikaan ole myöntämässä edes itselleen saati sille seurustelukumppanilleen, että heillä on ongelma. Turha naisia on syyllistää miesten harhaanjohtavasta käytöksestä tapailun alkuvaiheessa. Ja en vielä ole tavannut naista, joka pitää miehen panojen tai exien suurta määrää hyvänä asiana ainakaan parisuhdetta harkitessaan.
Lisäksi tuntuu, että miehet täällä suu vaahdossa kateellisina ja katkerina itkevät, että vika on siinä top x% miehistä, joka vie kaikki naiset. Naisten ongelma on ylipäätään miehissä, jotka eivät ole sitä mitä antavat olettaa, olivatpa sitten top tai jotain muuta.
Minä olen kohdannut enimmäkseen naisia, joille miehen seksuaalinen kokeneisuus on kaikkein tärkeintä. Useimmat tietämäni naiset hakevat myös tarkoituksella renttuja, koska ne on seksikkäitä. On päällepäin ihan kunnollisia naisia, jotka tapailevat jotain helvetin enkelien prospekt kerhoon kuuluvia äijiä, jotka siis ovat näitä tyyppejä, jotka ovat valmiita tappamaan, että saavat kerhon täysjäsenyyden.
Treffisivustoilla naisten yhteinen vaatimus 2010-luvun alussa oli, että 25-vuotiaalla miehellä täytyy olla parisuhdehistoriaa. Mulla ei ollut kuin pari seurustelusuhdetta, joten putosin silloin parisuhdemarkkinoilta.
Selvästi liikut eri piireissä, kuin keskivertokansalainen jos tiedät naisia, jotka tapailevat helvetin enkeleiden jäseniä ym. Eivät taida nämä naiset itsekään olla ihan keskivertokansansalaisia. Ja ehkä joku "renttuus" jossain vaiheessa elämää viehättää osaa naisista, mutta osa näistä naisista pääsee siitä yli kun vähän kasvavat ja ne jotka eivät pääse eivät edusta kuin pientä osaa kaikista aikuisista naisista.
Parisuhdekokemus on siinä mielessä kinkkinen juttu, että 25-vuotiaalta toivottaisiin varmaan joku seurusteluhistoria ja seksikokemus, ettei nollasta tarvitsisi aloittaa. Monella tuossa iässä on joku suhteen pätkä ollut takana ja haluaisi seuraavan suhteen olevan astetta parempi ja tasapainoisempi. Kokematonkin voi olla hyvä, mutta nainen joka on jo suhteessa ollut voi tuntea ottavansa isomman riskin suhteen epäonnistumisesta. Sitten taas jos seksikokemusta on vaikka ja kuinka ja ehkä jotain lyhyitä säätöjä niin minulle se kertoo siitä, että ei ole haluttu tai osattu sitoutua tai parisuhdetaidoissa on jotain pahasti vialla kun naiset eivät ole jääneet suhteeseen, ja pelkään että itsekin joudun vain yhdeksi uudeksi seksikokemukseksi, kun uutuudenviehätys häviää ja mies häviää kun suhde arkistuu. Kokemusten määrä ei kerro seksin laadusta mitään, vaikka toisin voisi kuvitella, ja runsas kokemus voi tuoda suhteeseen omat jännitteensä muttei mitenkään tavallista parempaa seksiä.
Sulla näyttää olevan vaatimuksena mies, joka pysyy parisuhteessa, mutta joka on kuitenkin eronnut parisuhteesta. Etkö näe tässä mitään ristiriitaa?
Kyllä ja en. Ja tämä ei ole mikään mies-juttu, vaan pätee mielestäni myös naisiin. Jotain kokemusta parisuhteesta on mielestäni hyvä olla, jos ikää on tuo +25 vuotta. Tämä tietysti tarkoittaa, että ihminen on eronnut edellisestä suhteesta, oli se millainen tahansa. Puhutaan nuorista ihmisistä, joilla suhteet monesti ovat teini-iässä ja varhaisessa aikuisiässä lyhytkestoisempia, kun ei välttämättä ihan tiedetä mitä oikeasti halutaan ja sitten erotaan, kun kasvetaan erilleen tai kumppani ei enää vastaa sitä nuoremman minän makua. Uskoakseni tämä on normaalia ja tuskin täällä ketään poljetaan, jos se ensimmäinen suhde ei ole myös viimeinen. Joillain näin on, mutta he eivät ole vapaana joten heistä ei tässä kannata puhua. On tietysti ristiriitaista haluta kumppaniksi aikuinen ihminen, joka on sekä eronnut ja pysyy parisuhteessa, mutta eivät nämä ole toisiaan poissulkevia. Moni eronnut tietää, mitä seuraavalta kumppanilta pitää vaatia, jotta suhde toimisi paremmin ja toisaalta joku onnekas voi oppia, mitä itse kannattaa tehdä toisin, jotta suhde kestää. Kokemus tuo tätä ymmärrystä itsestä ja siitä, mitä suhteelta ja siltä toiselta ihmiseltä tarvitsee. Ja kuten aiemmin sanoin, kokematonkin voi olla hyvä kumppani ja tuo 25 vuotta on minusta vielä ihan mahdollinen aika aloittaa seurustelu, vaikka joku ehkä toista mieltä onkin. Enemmän tässä on ehkä kyse niistä yli kolmekymppisistä miehistä ja naisista. Mutta mitä pidempään sitä kokemattomuutta kestää, sitä myöhemmin niitä ihan perus parisuhdetaitoja pääsee harjoittelemaan, kun ensimmäiseen suhteeseen pääsee. Tämä voi olla iso asia suhteessa ja vaatia kumppanilta melkoisesti kärsivällisyyttä ja ymmärrystä.
Ja pettymyksiä on luvassa kun huomataan joko se, että uusi ihastus ja mahd kumppani toimii ihan eri tavoin ex-kumppani tai kun hän toimii ihan samalla tavoin kuin ex- kumppani.
Myönnän että olen vähän heikolla jäällä kun sanon näim ikisinkkuna mutta en oikein pysty hahmottamaan, että mitä ovat ne maagiset parisuhde taidot, joita ei myös sinkkuna voisi oppia ja omaksua?
Toisinaan kun lukee tätä palstaa niin kohtaa kirjoituksia, joissa joku päästelee höyryjä ulos kun kumppani ei taaskaan tee sitä ja taätä Tai kuinka kumppani ei ole muuttunutkaan yhtään siistimmäski vaikka on muutettu saman katon alle tai edelleen ajatteee lähinnä vain itseään ja omia menojaan vaikka lapsiakin on.
Josksu harhaisessa mielessäni aattelen, että yksi syy omaan sinkkuuteni olsi se, että olen liian itsenäinen. On hyvin vähän sellaisia asioita, joihin nimenomaisesti tarvitsisin ketään kumppaniksi. Ei se titenkään näin ole. Mutta silti välillä tuntuu ikävältä lukea näitä vuodatuksia, joissa motkotetaan ja osoitetaan laajaa pettymyustä kumppanin tekemisiin. Ja ainakin lähes yhtä usein tekemättömyyteen. Ymmärrän, että tälällä palstalla asioilla on tapana vähän kärjistyä ja osa kirjoittaa tahallaan kärjekkäästi, ehkä siksi, että huomio olisi parempi.
Samalla kun itse taas miettii, että mitä itse lopulta teen väärin tai oikein, että taas huomaan menneen yhden vuorokauden lisää kun taas olen ollut sinkkuna.
Eikä se mitään olen jo vuosia ollut. Oma ongelmani vain on, että en tajua miksi joudun tai saan olla vuodesta toiseen sinkkuna.
Ellei selitykseksi riitä, että itselläni on vain käynyt asian suhteen huonompi tuuri. Tai sitten kyllin hyvä, koska kaikesta huolimatta koen ja tunnen selvinneeni (kauhea ilmaus ikäänkuin puhisin jostain hirmutöiden alla olosta) sinkkuelosatni ihan mallikaasti. -Vaikka kai jonkun mielestä kun näin sanoo kuullostaa sille kuin eläisi vain omassa kuplassaan. - Ja niin kai minä "vänän" elänkin.
M 35v kirjoitti:
Itse olen päässyt kahden naisen kanssa ihan tapailuasteelle viimeisen kahden vuoden aikana. Toisen kanssa kerran hätäisesti nähtiin pitkän viestittelyn jälkeen. Oli minusta ihan ok ja mielenkiinnonkohteet kohtasivat jne. Tapaamisen jälkeen lainasi 40e rahaa ja aikalailla feidasi sen jälkeen. Kyselin myöhemmin rahaa takaisin ja en ehkä ollu ihan kohtelias joskaan en haistatellutkaan tms niin esti whatsapissa ja muissa. Empä minä siihen kuole ja tuntui olevan todella vaikea tilanne pienen lapsen kanssa ja isäkään ei panostanut ilmeisesti millään lailla niin eipä siinä mitään toivottavasti tarpeeseen meni.
Toisen kanssa käytiin luonnossa ja vähä elävää musiikkia katsomassa ja jokunen päivä hengattiin ja oli seksiä ja ehdin vähä ihastua mutta kun hänet heitin kotiinsa sitten niin loppui yhteydenpito hänen osaltaan vieläkin harmittaa se. Kai olin semmonen joku YH äidin lomareissu.
Summa summarum miehenä koko ajan tuntuu hankalammalta päästä johonkin ihmeellisiin deittimarkkinoihin kiinni. Kaikki lupaavat jutut tuntuu valuvan sormien välistä kuin hiekka. En kai vaan osaa enää sitten. Nykyaikana kaikki on niin vaikeaa.
Että ei se helppoa ole meillä miehilläkään
T. 8v sinkkuna ollut
Yhden tapaamisen jälkeen halusi lainata rahaa? Ei mitkään hälytyskellot soineet? Ja ihan jo sen takia, että kyseessä oli nainen ja äiti, jonka pärjääminen oli kiinni 40 eurosta?
Vierailija kirjoitti:
M 35v kirjoitti:
Itse olen päässyt kahden naisen kanssa ihan tapailuasteelle viimeisen kahden vuoden aikana. Toisen kanssa kerran hätäisesti nähtiin pitkän viestittelyn jälkeen. Oli minusta ihan ok ja mielenkiinnonkohteet kohtasivat jne. Tapaamisen jälkeen lainasi 40e rahaa ja aikalailla feidasi sen jälkeen. Kyselin myöhemmin rahaa takaisin ja en ehkä ollu ihan kohtelias joskaan en haistatellutkaan tms niin esti whatsapissa ja muissa. Empä minä siihen kuole ja tuntui olevan todella vaikea tilanne pienen lapsen kanssa ja isäkään ei panostanut ilmeisesti millään lailla niin eipä siinä mitään toivottavasti tarpeeseen meni.
Toisen kanssa käytiin luonnossa ja vähä elävää musiikkia katsomassa ja jokunen päivä hengattiin ja oli seksiä ja ehdin vähä ihastua mutta kun hänet heitin kotiinsa sitten niin loppui yhteydenpito hänen osaltaan vieläkin harmittaa se. Kai olin semmonen joku YH äidin lomareissu.
Summa summarum miehenä koko ajan tuntuu hankalammalta päästä johonkin ihmeellisiin deittimarkkinoihin kiinni. Kaikki lupaavat jutut tuntuu valuvan sormien välistä kuin hiekka. En kai vaan osaa enää sitten. Nykyaikana kaikki on niin vaikeaa.
Että ei se helppoa ole meillä miehilläkään
T. 8v sinkkuna ollut
Yhden tapaamisen jälkeen halusi lainata rahaa? Ei mitkään hälytyskellot soineet? Ja ihan jo sen takia, että kyseessä oli nainen ja äiti, jonka pärjääminen oli kiinni 40 eurosta?
Ennen tuota viestittelimme pari kuukautta ja molempia tuntui kiinnostavan tavata tottakai kuvat yms vaihdoimme ja soiteltiinkin, välimatkaa oli se päälle 100 km. En usko että hän mikään hyväksikäyttäjätapaus oli aika musertavalta vaikutti tilanne että rahat vähissä ja lapsen isä oli mikä oli ja on varmaan edelleenkin eikä kummoisia turvaverkkoja ilmeisesti ollut. Ei ollut juopon eikä narkin oloinen. Lähinnä harmittaa se että itse petyin tlanteeseen ja ehkä vähän kärkkään ja syyttelevän viestin laitoin. Toivon että heillä kaikki hyvin itse pärjään ilman sitä 40 euroakin. Veikkaan että aika paine hänellä ja ei paljon minuun jaksanut panostaa ja ei varmaan kiinnostanutkaan samapa tuo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M 35v kirjoitti:
Itse olen päässyt kahden naisen kanssa ihan tapailuasteelle viimeisen kahden vuoden aikana. Toisen kanssa kerran hätäisesti nähtiin pitkän viestittelyn jälkeen. Oli minusta ihan ok ja mielenkiinnonkohteet kohtasivat jne. Tapaamisen jälkeen lainasi 40e rahaa ja aikalailla feidasi sen jälkeen. Kyselin myöhemmin rahaa takaisin ja en ehkä ollu ihan kohtelias joskaan en haistatellutkaan tms niin esti whatsapissa ja muissa. Empä minä siihen kuole ja tuntui olevan todella vaikea tilanne pienen lapsen kanssa ja isäkään ei panostanut ilmeisesti millään lailla niin eipä siinä mitään toivottavasti tarpeeseen meni.
Toisen kanssa käytiin luonnossa ja vähä elävää musiikkia katsomassa ja jokunen päivä hengattiin ja oli seksiä ja ehdin vähä ihastua mutta kun hänet heitin kotiinsa sitten niin loppui yhteydenpito hänen osaltaan vieläkin harmittaa se. Kai olin semmonen joku YH äidin lomareissu.
Summa summarum miehenä koko ajan tuntuu hankalammalta päästä johonkin ihmeellisiin deittimarkkinoihin kiinni. Kaikki lupaavat jutut tuntuu valuvan sormien välistä kuin hiekka. En kai vaan osaa enää sitten. Nykyaikana kaikki on niin vaikeaa.
Että ei se helppoa ole meillä miehilläkään
T. 8v sinkkuna ollut
Yhden tapaamisen jälkeen halusi lainata rahaa? Ei mitkään hälytyskellot soineet? Ja ihan jo sen takia, että kyseessä oli nainen ja äiti, jonka pärjääminen oli kiinni 40 eurosta?
Ennen tuota viestittelimme pari kuukautta ja molempia tuntui kiinnostavan tavata tottakai kuvat yms vaihdoimme ja soiteltiinkin, välimatkaa oli se päälle 100 km. En usko että hän mikään hyväksikäyttäjätapaus oli aika musertavalta vaikutti tilanne että rahat vähissä ja lapsen isä oli mikä oli ja on varmaan edelleenkin eikä kummoisia turvaverkkoja ilmeisesti ollut. Ei ollut juopon eikä narkin oloinen. Lähinnä harmittaa se että itse petyin tlanteeseen ja ehkä vähän kärkkään ja syyttelevän viestin laitoin. Toivon että heillä kaikki hyvin itse pärjään ilman sitä 40 euroakin. Veikkaan että aika paine hänellä ja ei paljon minuun jaksanut panostaa ja ei varmaan kiinnostanutkaan samapa tuo
Älä nyt kehittele puolustuksia varkaalle. Kenenkään ei tarvitse nähdä nälkää Suomessa, ja yh:t saavat yhteiskunnalta kaiken mitä tarvitsevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka tottua siihen faktaan, että parisuhdetta nyt ei vain löydy ja jatkossakin oltava yksin? Masentava ajatus, kun kuitenkin itsellä oli toiveissa aikuinen parisuhde, läheisyyttä, yhdessäoloa aikataulujen niin salliessa. Ehdokkaita on, järkeviä ja fiksuja mutta kun aina menee pieleen, kaikilla raskas arki, vastuut, ajan puute. Yritän nyt totutella ajatukseen elämästä yksin, mutta ankea ajatus on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M 35v kirjoitti:
Itse olen päässyt kahden naisen kanssa ihan tapailuasteelle viimeisen kahden vuoden aikana. Toisen kanssa kerran hätäisesti nähtiin pitkän viestittelyn jälkeen. Oli minusta ihan ok ja mielenkiinnonkohteet kohtasivat jne. Tapaamisen jälkeen lainasi 40e rahaa ja aikalailla feidasi sen jälkeen. Kyselin myöhemmin rahaa takaisin ja en ehkä ollu ihan kohtelias joskaan en haistatellutkaan tms niin esti whatsapissa ja muissa. Empä minä siihen kuole ja tuntui olevan todella vaikea tilanne pienen lapsen kanssa ja isäkään ei panostanut ilmeisesti millään lailla niin eipä siinä mitään toivottavasti tarpeeseen meni.
Toisen kanssa käytiin luonnossa ja vähä elävää musiikkia katsomassa ja jokunen päivä hengattiin ja oli seksiä ja ehdin vähä ihastua mutta kun hänet heitin kotiinsa sitten niin loppui yhteydenpito hänen osaltaan vieläkin harmittaa se. Kai olin semmonen joku YH äidin lomareissu.
Summa summarum miehenä koko ajan tuntuu hankalammalta päästä johonkin ihmeellisiin deittimarkkinoihin kiinni. Kaikki lupaavat jutut tuntuu valuvan sormien välistä kuin hiekka. En kai vaan osaa enää sitten. Nykyaikana kaikki on niin vaikeaa.
Että ei se helppoa ole meillä miehilläkään
T. 8v sinkkuna ollut
Yhden tapaamisen jälkeen halusi lainata rahaa? Ei mitkään hälytyskellot soineet? Ja ihan jo sen takia, että kyseessä oli nainen ja äiti, jonka pärjääminen oli kiinni 40 eurosta?
Ennen tuota viestittelimme pari kuukautta ja molempia tuntui kiinnostavan tavata tottakai kuvat yms vaihdoimme ja soiteltiinkin, välimatkaa oli se päälle 100 km. En usko että hän mikään hyväksikäyttäjätapaus oli aika musertavalta vaikutti tilanne että rahat vähissä ja lapsen isä oli mikä oli ja on varmaan edelleenkin eikä kummoisia turvaverkkoja ilmeisesti ollut. Ei ollut juopon eikä narkin oloinen. Lähinnä harmittaa se että itse petyin tlanteeseen ja ehkä vähän kärkkään ja syyttelevän viestin laitoin. Toivon että heillä kaikki hyvin itse pärjään ilman sitä 40 euroakin. Veikkaan että aika paine hänellä ja ei paljon minuun jaksanut panostaa ja ei varmaan kiinnostanutkaan samapa tuo
Mä olen köyhä yh, vaikka minulla on korkeakoulutus ja vakituinen työ. Eron vuoksi asun kuitenkin vuokralla ja asumiskustannukset ovat suuret. Lisäksi lasten isä ei hädin tuskin pysty huolehtimaan itsestään, joten lapsista taloudellinen vastuu on minulla. Lapset näkevät silloin tällöin isää. Lapsilla ei ole siis säännöllisiä tapaamisia lasten isän mielenterveysongelmien vuoksi.
Taloudellisen tilanteen ja oman vapaa-ajan puutteen vuoksi en edes halua treffailla ketään, vaikka minussa ei mitään vikaa ole. Urheilen säännöllisesti ja ulkonäkö on ok ja monet ihmettelevät sinkkuuttani. Taustasyyt kuitenkin estävät minua treffailemaan ketään, koska en usko, että kukaan haluaisi minunlaistani tapausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse pelaan suhteissa aina todella paljon seksillä. Tiedän, ei ole oikein tai kestävää, mutta se on se, mitä minulla on eniten tarjota miehille. Olen epävakaa, pääni sisällä alakuloinen ja ahdistunut sekä minulla on sosiaalisten tilanteiden pelko, mikä ei välttämättä tule esiin tavallisessa arjessa. En millään tavalla ole järkevän miehen tyttöystävä- tai vaimomateriaalia, jonka kanssa kannattaisi rakentaa elämää.
Silti olen aina ollut parisuhteessa ja olen löytänyt helposti mukavia, tavallisia miehiä. Nyt olen ollut vuosia saman miehen kanssa, mutta varmasti vieläkään ei olisi vaikeuksia löytää uutta miestä. Miehiin vetoaa mukava ja aurinkoinen persoona, seksikkyys, naisellisuus ja hyvä vartalo. Olen ehkä vähän myös outo, ihan kivannäköinen ja helposti lähestyttävä, mikä alentaa kynnystä lähestyä.
Moni nainen pelaa.
Tuossahan on se Henry Laasasen mainitsema kaksoisstrategia. Nainen voi toimia kuten miehet, tai mikäli kyvyt eivät riitä, vaihtoehtona on ns. blondistrategia eli pelaaminen seksikkyydellä.
Minäkin tunnen naisia jotk aovat täysiä luusereita tai epävakaita, mutta ovat kaapanneet itselleen vakaat miehet jotka pitävät kodin ja talouden kasassa, ja nostavat nämä naiset kaupungin vuokrayksiöistä viihtyisiin asuntoihin.
En vaan tajua, miten samaan persoonaan mahtuu alakuloinen ja ahdistunut sekä sosiaalisten tilanteiden pelko ja mukava ja aurinkoinen persoona. Ehkä hänellä on joku huijarisyndrooma eikä oikeasti ole niin huono sisältään kuin kuvittelee.
Ihmisessä on aina monia puolia, kukaan ei ole pelkästään ahdistunut tai vain pelkkä diagnoosi. Ihmisten seurassa olen lähes aina hyvin iloinen ja aurinkoinen, kukaan ei voisi päältä nähdä, että minulla on itsemurhaan liittyviä ajatuksia. Olen tosi mukava ja kiltti, koska välitän ihmisistä. Hymyilen paljon, koska pidän itse hymyilevistä ihmisistä ja siitä tulee kaikille mukava fiilis. Perusluonteeni on positiivinen.
Sosiaalisten tilanteiden pelko liittyy virallisiin tapaamisiin, juhliin tai työjuttuihin. Kahdenkeskisillä treffeillä miehen kanssa vaikutan ja olenkin hyvin itsevarma, koska se on osa-alue, jonka tiedän hallitsevani: osaan seksin ja siihen liittyvän mukavan ja lämpimän yhdessä olon. Osaan tehdä epävirallisissa, muutaman hengen tilanteissa ihmisten olon mukavaksi, koska olen eloisa ja aurinkoinen luonne. Mielenterveyden jutut tulevat esiin muissa tilanteissa.
Btw, on jokseenkin epäkorrektia todeta jonkun olevan huono sisältä viitaten hänen mielenterveysongelmiinsa.
En ole jaksanut lukea koko ketjua, mutta just oli Hesarissa juttu siitä, miten Tinder koukuttaa loputtomalta näyttäytyvään deitti- ja tykkäysshoppailuun. Itse en enää sitä jaksa käyttää, vaikka profiili siellä edelleen onkin. Olen itsekin huomannut, että tulee painettua ruksia miehille esim. koulutuksen tai vaikka minkä ominaisuuksien perusteella, vaikka jos tosielämässä sellainen rupeaisi osoittamaan kiinnostusta ja flirttailemaan, voisi ihan hyvin kiinnostua, vaikka toinen olisikin ”vähän liian lyhyt” tai ”vain amk” (itsellä maisteritutkinto). Siksi toivoisin, että kumppani löytyisi normaalista elämästä. Vaikka lähikaupasta tai tuttujen kautta. Se on ihan erilaista ja erityistä verrattuna Tinderin kylmyyteen. Ihanan vanhanaikaista, jopa romanttista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sergei Fedorov kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma voi olla tuo mainitsemasi, ainakin osittain. Naisten ongelma on että rikollisten, päihdeongelmaisten, psykopaattien ja narsistien yhteinen piirre on osata tehokkaasti peittää vikansa ja valehdella suut ja silmät täyteen ettei ongelman laatu paljastuisi ja vielä päälle käyttäytyä mahdollisimman mukavasti, jotta kumppaniehdokas tarttuu täkyyn. Ei kukaan halua juoppoa miestä, mutta ihminen osaa peitellä juomistaan tapailun alkuvaiheessa. Ei kukaan halua rikollista, mutta ei rikolliset seuraa hakiessa listaa tekojaan. Ei kukaan halua narsistia tai psykopaattia, mutta ei noista kumpikaan ole myöntämässä edes itselleen saati sille seurustelukumppanilleen, että heillä on ongelma. Turha naisia on syyllistää miesten harhaanjohtavasta käytöksestä tapailun alkuvaiheessa. Ja en vielä ole tavannut naista, joka pitää miehen panojen tai exien suurta määrää hyvänä asiana ainakaan parisuhdetta harkitessaan.
Lisäksi tuntuu, että miehet täällä suu vaahdossa kateellisina ja katkerina itkevät, että vika on siinä top x% miehistä, joka vie kaikki naiset. Naisten ongelma on ylipäätään miehissä, jotka eivät ole sitä mitä antavat olettaa, olivatpa sitten top tai jotain muuta.
Minä olen kohdannut enimmäkseen naisia, joille miehen seksuaalinen kokeneisuus on kaikkein tärkeintä. Useimmat tietämäni naiset hakevat myös tarkoituksella renttuja, koska ne on seksikkäitä. On päällepäin ihan kunnollisia naisia, jotka tapailevat jotain helvetin enkelien prospekt kerhoon kuuluvia äijiä, jotka siis ovat näitä tyyppejä, jotka ovat valmiita tappamaan, että saavat kerhon täysjäsenyyden.
Treffisivustoilla naisten yhteinen vaatimus 2010-luvun alussa oli, että 25-vuotiaalla miehellä täytyy olla parisuhdehistoriaa. Mulla ei ollut kuin pari seurustelusuhdetta, joten putosin silloin parisuhdemarkkinoilta.
Selvästi liikut eri piireissä, kuin keskivertokansalainen jos tiedät naisia, jotka tapailevat helvetin enkeleiden jäseniä ym. Eivät taida nämä naiset itsekään olla ihan keskivertokansansalaisia. Ja ehkä joku "renttuus" jossain vaiheessa elämää viehättää osaa naisista, mutta osa näistä naisista pääsee siitä yli kun vähän kasvavat ja ne jotka eivät pääse eivät edusta kuin pientä osaa kaikista aikuisista naisista.
Parisuhdekokemus on siinä mielessä kinkkinen juttu, että 25-vuotiaalta toivottaisiin varmaan joku seurusteluhistoria ja seksikokemus, ettei nollasta tarvitsisi aloittaa. Monella tuossa iässä on joku suhteen pätkä ollut takana ja haluaisi seuraavan suhteen olevan astetta parempi ja tasapainoisempi. Kokematonkin voi olla hyvä, mutta nainen joka on jo suhteessa ollut voi tuntea ottavansa isomman riskin suhteen epäonnistumisesta. Sitten taas jos seksikokemusta on vaikka ja kuinka ja ehkä jotain lyhyitä säätöjä niin minulle se kertoo siitä, että ei ole haluttu tai osattu sitoutua tai parisuhdetaidoissa on jotain pahasti vialla kun naiset eivät ole jääneet suhteeseen, ja pelkään että itsekin joudun vain yhdeksi uudeksi seksikokemukseksi, kun uutuudenviehätys häviää ja mies häviää kun suhde arkistuu. Kokemusten määrä ei kerro seksin laadusta mitään, vaikka toisin voisi kuvitella, ja runsas kokemus voi tuoda suhteeseen omat jännitteensä muttei mitenkään tavallista parempaa seksiä.
Sulla näyttää olevan vaatimuksena mies, joka pysyy parisuhteessa, mutta joka on kuitenkin eronnut parisuhteesta. Etkö näe tässä mitään ristiriitaa?
Kyllä ja en. Ja tämä ei ole mikään mies-juttu, vaan pätee mielestäni myös naisiin. Jotain kokemusta parisuhteesta on mielestäni hyvä olla, jos ikää on tuo +25 vuotta. Tämä tietysti tarkoittaa, että ihminen on eronnut edellisestä suhteesta, oli se millainen tahansa. Puhutaan nuorista ihmisistä, joilla suhteet monesti ovat teini-iässä ja varhaisessa aikuisiässä lyhytkestoisempia, kun ei välttämättä ihan tiedetä mitä oikeasti halutaan ja sitten erotaan, kun kasvetaan erilleen tai kumppani ei enää vastaa sitä nuoremman minän makua. Uskoakseni tämä on normaalia ja tuskin täällä ketään poljetaan, jos se ensimmäinen suhde ei ole myös viimeinen. Joillain näin on, mutta he eivät ole vapaana joten heistä ei tässä kannata puhua. On tietysti ristiriitaista haluta kumppaniksi aikuinen ihminen, joka on sekä eronnut ja pysyy parisuhteessa, mutta eivät nämä ole toisiaan poissulkevia. Moni eronnut tietää, mitä seuraavalta kumppanilta pitää vaatia, jotta suhde toimisi paremmin ja toisaalta joku onnekas voi oppia, mitä itse kannattaa tehdä toisin, jotta suhde kestää. Kokemus tuo tätä ymmärrystä itsestä ja siitä, mitä suhteelta ja siltä toiselta ihmiseltä tarvitsee. Ja kuten aiemmin sanoin, kokematonkin voi olla hyvä kumppani ja tuo 25 vuotta on minusta vielä ihan mahdollinen aika aloittaa seurustelu, vaikka joku ehkä toista mieltä onkin. Enemmän tässä on ehkä kyse niistä yli kolmekymppisistä miehistä ja naisista. Mutta mitä pidempään sitä kokemattomuutta kestää, sitä myöhemmin niitä ihan perus parisuhdetaitoja pääsee harjoittelemaan, kun ensimmäiseen suhteeseen pääsee. Tämä voi olla iso asia suhteessa ja vaatia kumppanilta melkoisesti kärsivällisyyttä ja ymmärrystä.
Ja pettymyksiä on luvassa kun huomataan joko se, että uusi ihastus ja mahd kumppani toimii ihan eri tavoin ex-kumppani tai kun hän toimii ihan samalla tavoin kuin ex- kumppani.
Myönnän että olen vähän heikolla jäällä kun sanon näim ikisinkkuna mutta en oikein pysty hahmottamaan, että mitä ovat ne maagiset parisuhde taidot, joita ei myös sinkkuna voisi oppia ja omaksua?
Toisinaan kun lukee tätä palstaa niin kohtaa kirjoituksia, joissa joku päästelee höyryjä ulos kun kumppani ei taaskaan tee sitä ja taätä Tai kuinka kumppani ei ole muuttunutkaan yhtään siistimmäski vaikka on muutettu saman katon alle tai edelleen ajatteee lähinnä vain itseään ja omia menojaan vaikka lapsiakin on.
Josksu harhaisessa mielessäni aattelen, että yksi syy omaan sinkkuuteni olsi se, että olen liian itsenäinen. On hyvin vähän sellaisia asioita, joihin nimenomaisesti tarvitsisin ketään kumppaniksi. Ei se titenkään näin ole. Mutta silti välillä tuntuu ikävältä lukea näitä vuodatuksia, joissa motkotetaan ja osoitetaan laajaa pettymyustä kumppanin tekemisiin. Ja ainakin lähes yhtä usein tekemättömyyteen. Ymmärrän, että tälällä palstalla asioilla on tapana vähän kärjistyä ja osa kirjoittaa tahallaan kärjekkäästi, ehkä siksi, että huomio olisi parempi.
Samalla kun itse taas miettii, että mitä itse lopulta teen väärin tai oikein, että taas huomaan menneen yhden vuorokauden lisää kun taas olen ollut sinkkuna.
Eikä se mitään olen jo vuosia ollut. Oma ongelmani vain on, että en tajua miksi joudun tai saan olla vuodesta toiseen sinkkuna.
Ellei selitykseksi riitä, että itselläni on vain käynyt asian suhteen huonompi tuuri. Tai sitten kyllin hyvä, koska kaikesta huolimatta koen ja tunnen selvinneeni (kauhea ilmaus ikäänkuin puhisin jostain hirmutöiden alla olosta) sinkkuelosatni ihan mallikaasti. -Vaikka kai jonkun mielestä kun näin sanoo kuullostaa sille kuin eläisi vain omassa kuplassaan. - Ja niin kai minä "vänän" elänkin.
Tekstin perusteella itsekeskeisyys estää parusuhteen, niin parisuhdetaitojen puuttumisen lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
En ole jaksanut lukea koko ketjua, mutta just oli Hesarissa juttu siitä, miten Tinder koukuttaa loputtomalta näyttäytyvään deitti- ja tykkäysshoppailuun. Itse en enää sitä jaksa käyttää, vaikka profiili siellä edelleen onkin. Olen itsekin huomannut, että tulee painettua ruksia miehille esim. koulutuksen tai vaikka minkä ominaisuuksien perusteella, vaikka jos tosielämässä sellainen rupeaisi osoittamaan kiinnostusta ja flirttailemaan, voisi ihan hyvin kiinnostua, vaikka toinen olisikin ”vähän liian lyhyt” tai ”vain amk” (itsellä maisteritutkinto). Siksi toivoisin, että kumppani löytyisi normaalista elämästä. Vaikka lähikaupasta tai tuttujen kautta. Se on ihan erilaista ja erityistä verrattuna Tinderin kylmyyteen. Ihanan vanhanaikaista, jopa romanttista.
Ilman Hyysäriäkin on selvää, ettei tinder tienaa onnellisesta parisuhteesta, vaan epätoivoisille miehille myytävistä lisäpalveluista. Eikä ne urpot vieläkään haista kahvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se toisinkin päin. Mies haluaa, että nainen on ahkera työelämässä, hoitaa lapset, siivoaa kodin, harrastaa seksiä, maksaa laskut ( sihteerin rooli) ja on päättävä 'mama'. Kauneudella ei ole ollut arvoa. Itselläni on missi mitat, mutta huono kokkaustaito, joten olen pinnallinen ja epäkelpo. Äidillisyys katoaa, jos meilkaa. Julkkiksia kyllä ihaillaan, mutta he eivät olekaan totta. Treffipalstoilla pitä vastata napakymppukysymykset oikein. Kukaan ei halua tutustua erilaisuuteen ja kasvaa ihmisenä, kun oppii toisesta uutta. Yksin on helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M 35v kirjoitti:
Itse olen päässyt kahden naisen kanssa ihan tapailuasteelle viimeisen kahden vuoden aikana. Toisen kanssa kerran hätäisesti nähtiin pitkän viestittelyn jälkeen. Oli minusta ihan ok ja mielenkiinnonkohteet kohtasivat jne. Tapaamisen jälkeen lainasi 40e rahaa ja aikalailla feidasi sen jälkeen. Kyselin myöhemmin rahaa takaisin ja en ehkä ollu ihan kohtelias joskaan en haistatellutkaan tms niin esti whatsapissa ja muissa. Empä minä siihen kuole ja tuntui olevan todella vaikea tilanne pienen lapsen kanssa ja isäkään ei panostanut ilmeisesti millään lailla niin eipä siinä mitään toivottavasti tarpeeseen meni.
Toisen kanssa käytiin luonnossa ja vähä elävää musiikkia katsomassa ja jokunen päivä hengattiin ja oli seksiä ja ehdin vähä ihastua mutta kun hänet heitin kotiinsa sitten niin loppui yhteydenpito hänen osaltaan vieläkin harmittaa se. Kai olin semmonen joku YH äidin lomareissu.
Summa summarum miehenä koko ajan tuntuu hankalammalta päästä johonkin ihmeellisiin deittimarkkinoihin kiinni. Kaikki lupaavat jutut tuntuu valuvan sormien välistä kuin hiekka. En kai vaan osaa enää sitten. Nykyaikana kaikki on niin vaikeaa.
Että ei se helppoa ole meillä miehilläkään
T. 8v sinkkuna ollut
Yhden tapaamisen jälkeen halusi lainata rahaa? Ei mitkään hälytyskellot soineet? Ja ihan jo sen takia, että kyseessä oli nainen ja äiti, jonka pärjääminen oli kiinni 40 eurosta?
Ennen tuota viestittelimme pari kuukautta ja molempia tuntui kiinnostavan tavata tottakai kuvat yms vaihdoimme ja soiteltiinkin, välimatkaa oli se päälle 100 km. En usko että hän mikään hyväksikäyttäjätapaus oli aika musertavalta vaikutti tilanne että rahat vähissä ja lapsen isä oli mikä oli ja on varmaan edelleenkin eikä kummoisia turvaverkkoja ilmeisesti ollut. Ei ollut juopon eikä narkin oloinen. Lähinnä harmittaa se että itse petyin tlanteeseen ja ehkä vähän kärkkään ja syyttelevän viestin laitoin. Toivon että heillä kaikki hyvin itse pärjään ilman sitä 40 euroakin. Veikkaan että aika paine hänellä ja ei paljon minuun jaksanut panostaa ja ei varmaan kiinnostanutkaan samapa tuo
Mä olen köyhä yh, vaikka minulla on korkeakoulutus ja vakituinen työ. Eron vuoksi asun kuitenkin vuokralla ja asumiskustannukset ovat suuret. Lisäksi lasten isä ei hädin tuskin pysty huolehtimaan itsestään, joten lapsista taloudellinen vastuu on minulla. Lapset näkevät silloin tällöin isää. Lapsilla ei ole siis säännöllisiä tapaamisia lasten isän mielenterveysongelmien vuoksi.
Taloudellisen tilanteen ja oman vapaa-ajan puutteen vuoksi en edes halua treffailla ketään, vaikka minussa ei mitään vikaa ole. Urheilen säännöllisesti ja ulkonäkö on ok ja monet ihmettelevät sinkkuuttani. Taustasyyt kuitenkin estävät minua treffailemaan ketään, koska en usko, että kukaan haluaisi minunlaistani tapausta.
Olen pitänyt itseäni outona, kun olen päättänyt etten edes yritä treffailla ketään, ennenkuin taloudellinen tilanteeni on vakaampi.
Olen itsekin eronnut äiti. Yhteishuoltajuus, mutta lapsi on isomman osan minun kanssani.
Tienaan sopivasti, mutta taloudellinen tilanne eron jälkeen hakee vielä sitä varmuuttaan.
En vaan haluaisi nyt lähteä ketään etsimällä etsimään. Mietin, että lapsen ollessa isällään tekisin vielä vähän enemmän töitä, jotta taloustilanne asettuisi paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä taukoa. Kasva ihmisenä. Kun pidät itseäsi rakkauden arvoisena ja rakastat itseäsi, löydät sen oikean joka jää rinnallesi. Koska olet sen arvoinen.
Mua ärsyttää tällänen ihan hirveästi. Ihan niinkuin se että saa paskaa kohtelua tarkoittaisi että en rakasta itseäni enkä pidä itseäni rakkauden arvoisena. Tai etteikö mulla olisi omaa elämää, omia harrastuksia (toinen on et aina käsketään keskittyä niihin).
Kun voin ihan rehellisesti sanoa että mulla on kaikki asiat kunnossa (oma koti, omat ystävät, mielenkiintoinen työ, opiskelen, harrastan), olen valmis rakkauteen, en etsi sitä hampaat irvessä - en todellakaan. Mutta kun olen jollekin antanut mahdollisuuden ja ns. avannut sydämeni niin lunta on tullut tupaan puol metriä joka kerta. ap
Ei sulla ap ole läheskään kaikki kunnossa, koska aina tapaat ja olet mielestäsi väärin miesten kanssa.
Miten ihmeessä ja kummassa ajaudut juuri sellaiseten kanssa suhteisiin?
Jossainhan se mättää. Ja pahasti mättääkin.
Itsehän sinä valitset ne miehet joita tapaat, itse alat suhteisiin. Itse uskot mitä miehet sulle puhuu.
Itse alat luottaa heihin.
Noissa asioissa ei kukaan pakota sinua mihinkään. Täysin vapaaehtoista ja oma valinta joka ikisessä tapauksessa.
Jos sinun ulkoiset olosuhteet ovat ok, niin päässäsi on jokin vääristymä miesten kanssa.
Ei kukaan rupee theti täysillä luottamaan kehenkään ja olettamaan että juuri tämä tapailu ja tämä suhde on lopullinen meille molemmille.Hohhoijaa ! Aina syyllistetään nainen, kun miehet tekevät virheitä. Eikö tämä jo lopu ?
Nainen ei ole yksin kaikesta vastuussa, aikuisille miehillekin kuuluu vastuu suhteesta.
Jos aina syyllistetään nainen juuri tuohon tyyliin: 'mitäs otit väärän miehen', niin joka kerta joku vastuuton mies pääsee kuin koira veräjästä.
Nuo ovat niitä entisiä poikia, jotka eivät lapsena törttöiltyään joutuneet siivoamaan jälkiään.
No jos et aio sydäntäsi satuttaa, et ehkä ole mukana niissä jutuissa, mikä taas tarkoittaa toiselle, ettei juttu voi edetä. Eli mahdoton yhtälö sekin, ettei aio laittaa itseään ikinä alttiiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä taukoa. Kasva ihmisenä. Kun pidät itseäsi rakkauden arvoisena ja rakastat itseäsi, löydät sen oikean joka jää rinnallesi. Koska olet sen arvoinen.
Mua ärsyttää tällänen ihan hirveästi. Ihan niinkuin se että saa paskaa kohtelua tarkoittaisi että en rakasta itseäni enkä pidä itseäni rakkauden arvoisena. Tai etteikö mulla olisi omaa elämää, omia harrastuksia (toinen on et aina käsketään keskittyä niihin).
Kun voin ihan rehellisesti sanoa että mulla on kaikki asiat kunnossa (oma koti, omat ystävät, mielenkiintoinen työ, opiskelen, harrastan), olen valmis rakkauteen, en etsi sitä hampaat irvessä - en todellakaan. Mutta kun olen jollekin antanut mahdollisuuden ja ns. avannut sydämeni niin lunta on tullut tupaan puol metriä joka kerta. ap
Ei sulla ap ole läheskään kaikki kunnossa, koska aina tapaat ja olet mielestäsi väärin miesten kanssa.
Miten ihmeessä ja kummassa ajaudut juuri sellaiseten kanssa suhteisiin?
Jossainhan se mättää. Ja pahasti mättääkin.
Itsehän sinä valitset ne miehet joita tapaat, itse alat suhteisiin. Itse uskot mitä miehet sulle puhuu.
Itse alat luottaa heihin.
Noissa asioissa ei kukaan pakota sinua mihinkään. Täysin vapaaehtoista ja oma valinta joka ikisessä tapauksessa.
Jos sinun ulkoiset olosuhteet ovat ok, niin päässäsi on jokin vääristymä miesten kanssa.
Ei kukaan rupee theti täysillä luottamaan kehenkään ja olettamaan että juuri tämä tapailu ja tämä suhde on lopullinen meille molemmille.Siis tämä. Ja juuri tämä.
Ne suhteet miesten kanssa epäonnistuvat pääsääntöisesti vain tietyillä naisilla ja naisryhmillä.
Ei kaikilla. Tottahan se on, että miehissäkin on vikaa, mutta itsehän nainen sen miehen valitsee.
Ja kun mies ei olekaan mikään sellainen satuolento kuin nainen kuvittelee, siis kuvittelee, niin mies on silloin aivan kokonaisuunakin täys paska! Näin te täällä palstoilla kerrotte.
Luulis naisella itselläänkin olevan sen verran järkeä korvien välissä, että osaa katella, kannattaako miehen luottaa vai ei, ja että minkälainen tuo tyyppi on.
Eikä syyttää miestä omasta rakastumisestaan ja pettymyksestä.
Ja olen itse nainen.
En tunnista tätä, pikemminkin päin vastoin. Vaikeilla ja vaativilla naisilla on aina mies. Samoin epävakailla naisilla, vaikka valitsevat p*skaa. Suurella draamalla toki haukkuvat miehensä maan rakoon ja eroavat, mutta uusi löytyy aina nopeasti. Ja niinhän tämä menee toisinkin päin. Kaiken maailman urpoilla on aina nainen, rumillakin. Sen sijaan tasapainoiset ja kädenlämpöiset eivät löydä ketään.
Minä hieman täsmentäisin viestisi yhtä kohtaa:
Epävakailla, hyvännäköisillä naisilla on aina mies. Se avainsana tässä on hyvännäköinen.
Jos nainen on epävakaa mutta ei ole seksuaalisesti vetoavan näköinen, niin voit olla varma että miehet kiertävät hänet todella kaukaa. Mutta hyvännäköinen ja hieman sekopäinen nainen on monelle miehelle aivan
vastustamaton.
Ulkonäkö merkitsee eniten. Sekä miehille että naisille.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistavaa kirjoitti:
Tässä nyt tällainen miehinen näkökulma.
Suomalainen nainen. Ensin on ajettu se ex hulluuden partaalle, siitä on erottu ja kaikki tietenkin miehen syytä. Ei harrastanut seksiä, ei ollut teatterista kiinnostunut jne
Kuitenkin, tämä kaunotar on 30 kiloa ylipainoinen, lyhyet punaiset hiukset ja vartalo, kuin ylipainoisella teinipojalla. Ja sitten ihmetellään, ettei heteromiehiä kiinnosta??
Itse toista kertaa naimisissa. Ensimmäinen vaimo Ruotsista, nykyinen Kanadasta. Molemmat naisellisia naisia, kauniita, fiksuja, kouluttautuneita, älykkäitä..
En koskaan, siis koskaan voisi tapailla suomalaista naista.
Miksi se ruotsalainen kuitenkin on ex?
Touche :D
mulla on se ongelma kun naiset on mielestäni suurin osa melkoisen rumia olentoja. jotkut meikeillä saavat naamansa näyttämään edes pantavan näköiseltä, mutta odotas kun meikit pesee pois, niin karkuun ja hemmetin lujaa. olen niin nirso, että ei kiitos kaikille rumille akoille.
Nykyajan naisten ahdinko vain syvenee kirjoitti:
Otan osaa, sydämen särkyminen ei ole kivaa. Mutta kai siihen joku syy on että sinut heitetään menemään kerta toisensa jälkeen?
Jos esimerkiksi keskivertonainen jahtaa kärkimiestä (kirkkain 10 %), niin totta kai se on selvää että tasokkaampi mies ei halua sitoutua suhun, vaan näkee sut korkeintaan yhden illan juttuna. Yllättävän moni nainen yliarvioi itsensä ja tavoittelee kuuta taivaalta. ”Kyllä minä unelmien prinssin ansaitsen, vaikka olenkin ihan tavallinen”. Tällä tyylillä sydän särkyy kerta toisensa jälkeen. Kärkimiehellä on kymmeniä vaihtoehtoja, joten jos et erotu mitenkään eduksesi, on onnistumisen mahdollisuus parisuhteeseen naurettavan pieni. Olet vain pelinappulana, johon kyllästytään nopeasti.
Teit hyvän päätöksen, kun jättäydyit pois treffimarkkinoilta. Keskity nyt itseesi. Tee sellasia asioita, joissa on positiivista odotusarvoa. Joku kiva harrastus, esimerkiksi ruuanlaitto tai vastaava. Jotain, mikä saisi ajatukset pois miehistä. Pitää kuitenkin muistaa, että naisen arvo laskee 30 ikävuoden jälkeen, sillä ulkonäkö on isoin osa naisen arvoa. Valitettavasti. Miehiä ei kiinnosta kuinka menestynyt olet. Osa naisista on myös tullut liian maskuliinisiksi feminismin myötä, sellainen ei miestä kiinnosta.
Jos kuitenkin joskus palaat deittimarkkinoille, niin yritä tällä kertaa niitä tavallisia miehiä - niiden kanssa parisuhde on todennäköisempi ja ne on rehellisempiä sekä luotettavampia kuin alfat. Rehellisyys ja luotettavuus on kuitenkin osalle naisista liian tylsää, valitettavasti. Kun ei ole sitä ”ihanaa” draamaa.
Tällaisia ajatuksia 27-vuotiaalta keskivertomieheltä. Luin vain 10 % viestistäsi, mutta luen myöhemmin sitku jaksan. Nyt pitää hoitaa pari ruokareseptiä maaliin. On muuten kiva harrastus.
Olen eri, mutta mitä oikeastaan tarkoitetaan tavallisella miehellä? Tarkoittaako se siis miestä, joka ei sytytä itseä ollenkaan, vai tarkoittaako se miestä, joka ei omiinkaan silmiin erotu muista, niin että on oikeastaan ihan sama onko hänen vai jonkun muun kanssa, joita on kolmetoista tusinassa? Ainakaan minä en pysty innostumaan ihmisestä, joka tuntuu minusta ihan tavalliselta ja tylsältä, ja josta tulee olo, että on ihan sama, kuka siinä on. Joten jos hait jotain tällaista, niin kerropa, miten se parisuhde onnistuu, jos toisesta ei ole yhtään kiinnostunut?
Ja mitä tarkoitat "ihanalla draamalla"? Tarkoitatko sillä kahden ihmisen välistä kemiaa ja kipinää, vai tarkoitatko jotain huonosti toimivaa suhdetta, jossa on paljon ongelmia ja sovintoseksiä? Ensin mainittu on oikeasti ihanaa, jälkimmäinen rasittavaa ja epätoivottavaa. Mutta kemiaa ja kipinää pitää olla. Ongelmia ei. Mutta ongelmia ja draamaa (itse miellään draaman ihmissuhteessa negatiiviseksi ilmaukseksi) voi yhtä hyvin olla sen tylsän taviksen kanssa.
Kyllä ja en. Ja tämä ei ole mikään mies-juttu, vaan pätee mielestäni myös naisiin. Jotain kokemusta parisuhteesta on mielestäni hyvä olla, jos ikää on tuo +25 vuotta. Tämä tietysti tarkoittaa, että ihminen on eronnut edellisestä suhteesta, oli se millainen tahansa. Puhutaan nuorista ihmisistä, joilla suhteet monesti ovat teini-iässä ja varhaisessa aikuisiässä lyhytkestoisempia, kun ei välttämättä ihan tiedetä mitä oikeasti halutaan ja sitten erotaan, kun kasvetaan erilleen tai kumppani ei enää vastaa sitä nuoremman minän makua. Uskoakseni tämä on normaalia ja tuskin täällä ketään poljetaan, jos se ensimmäinen suhde ei ole myös viimeinen. Joillain näin on, mutta he eivät ole vapaana joten heistä ei tässä kannata puhua. On tietysti ristiriitaista haluta kumppaniksi aikuinen ihminen, joka on sekä eronnut ja pysyy parisuhteessa, mutta eivät nämä ole toisiaan poissulkevia. Moni eronnut tietää, mitä seuraavalta kumppanilta pitää vaatia, jotta suhde toimisi paremmin ja toisaalta joku onnekas voi oppia, mitä itse kannattaa tehdä toisin, jotta suhde kestää. Kokemus tuo tätä ymmärrystä itsestä ja siitä, mitä suhteelta ja siltä toiselta ihmiseltä tarvitsee. Ja kuten aiemmin sanoin, kokematonkin voi olla hyvä kumppani ja tuo 25 vuotta on minusta vielä ihan mahdollinen aika aloittaa seurustelu, vaikka joku ehkä toista mieltä onkin. Enemmän tässä on ehkä kyse niistä yli kolmekymppisistä miehistä ja naisista. Mutta mitä pidempään sitä kokemattomuutta kestää, sitä myöhemmin niitä ihan perus parisuhdetaitoja pääsee harjoittelemaan, kun ensimmäiseen suhteeseen pääsee. Tämä voi olla iso asia suhteessa ja vaatia kumppanilta melkoisesti kärsivällisyyttä ja ymmärrystä.