Pakko lopettaa treffailu kun ei itsetunto ja sydän kestä sitä enää
Ala todellakin ymmärtää ihmisiä jotka valitsevat ikuisen sinkkuuden, mieluummin kuin yrittäisi löytää jonkun. Siis tapauksessa jossa ihminen sinänsä voisi sen parisuhteen haluta, mutta ei pysty/halua sitä enää tavoitella.
Olen treffaillut miehiä nyt 2 vuotta. Ihan hirveästi jäänyt käteen vain pahaa mieltä. Selväksi on käynyt että mihinkään, ei MIHINKÄÄN voi enää luottaa. Ei miehen sanoihin, ei miehen taustaan, ei miehen tekoihin. Ei mihinkään. Vaikka kuinka koitat etsiä "green flagejä", antaa asioiden mennä omalla painollaan, olla itse umpirehellinen ja avoin alusta saakka.. ja vaikka mies vaikuttaisi siltä myös. Niin kaikki voi muuttua *PUFF* muutamissa tunneissa ja yhtäkkiä olet taas hylätty ja jätetty ja kaikki mitä on puhuttu tai tehty on täysin merkityksetöntä. En olisi ikinä uskonut että kumppanin etsiminen voi olla näin kamalaa ja vaikeaa!
Kommentit (1158)
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa miehistä on ihan onnettomia luusereita. Joka toisella tuntuu olevan joku maksuongelma ja luottohäiriömerkintä. Ei näy päälle.
2 avioliittoa takana ja nyt onnellinen sinkku
N40
Minä taas olen ollut työnantajan roolissa jo monet vuodet. Voi kyllä sanoa että aika monilla aikuisilla, koulutetuillakin ihmisillä on ihan tarpeeksi tulla toimeen itsensä kanssa. Nykyisin on niin paljon luurankoja kaapissa, päihdeongelmia, mielenterveysongelmia ja muuta, eikä se välttämättä heti näy päältä. Aikamoisia salaisuuksia jotkut pitää sisällään, nykyisin ei kyllä enää mikään yllätä.
On meitä kunnollisia ja toiset huomioivia ihmisiä. Mutta eihän naisia sellaiset kiinnosta. Aina lyövät päänsä mäntyyn ja sama valitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
dalindea kirjoitti:
Todellakin, I feel you AP ja kaikki muutkin samaa paskaa kokeneet!
Itsestäni: olen n. 40v, vakityössä, lapseton (enkä halua ja teen sen alkuun selväksi, ettei minun kanssa kannata "jumittaa", jos haluaa perheenlisäystä), treenaava, kivannäköinen, hyvä itsetunto.
Lyhyesti omista kokemuksistani: vuosi Tinderissä ja deitti piste netissä.
Viimeisin, syyskuulta: erikoinen mutta tosi kiva kundi, oli superkivat ekat deitit ulkosalla ja hän kiinnostui musta ja minä hänestä. Hän oli aloitteellinen, avoin, rohkea puhumaan, komea, tavallinen (hyvällä tavalla). Tapailtiin kuukausi, oli (mun mielestä ainakin) helppoa, mukavaa, tosi hauskaa. Hän mietti tulevaa, minne haluaa viedä mut treffeille esimerkiksi. Pieniä asioita, mutta selvästi mietti tulevaa yhdessä En vaatinut häneltä mitään, molemmilla oli omat elämät, omat jutut. Täysin yllättäen tuli tekstiviesti, että ei haluakaan enää nähdä, ei näe meillä yhteistä tulevaisuutta, että tulevaisuudessa tulisi ongelmia (hmm hän oli ehkä ennustaja, sitten). Oli mulle paha pettymys enkä ole vielä yli siitä, en ole sen jälkeen deittaillut.
Tätä edeltävä tapaus, kesältä: Yhteiskunnallisesti vaikuttavissa ja vaativissa töissä työskentelevä, todella fiksu, miellyttävä, mukava, kivannäköinen kundi. Helppo olla yhdessä, juttua riitti, oli hauskaa, hyvää huumoria, itseironiaa. Tavattiin kahdesti, superkivat deitit (ulkona), selvästi kiinnostusta ilmassa molemmin puolin. Hän lähti reissuun ja oli puhetta, että nähdään, kun hän palaa. No, hän ei ikinä vastannut viestiini kun kysyin, miten reissu meni. En ole siis tähän päivään mennessä vastausta häneltä, enkä kyllä ole tivannutkaan. Antaa olla.
Nämä molemmat miehet siis helsinkiläisiä, koulutettuja, työssäkäyviä (vaikka ei se mitään takaa, tietenkään...), läheisiä perheidensä kanssa, fiksuja, hyvännäköisiä, pidin heistä molemmista kovasti. Mutta paskaa sain. Ehkä vika on minussa, tottakai mahdollista, voi olla, että olen ikävä tyyppi, enkä vain itse tajua sitä.
Tällaista. Pahalta tuntuu.
Helsingissä on miesten markkinat. Itse tapailen lähinnä ulkkiksia. Toki tietyt uskonnot jätän väliin. Olen lapseton, hoikka ja nätti. Meitä on vaan täällä liikaa. En halua ylipainoista duunaria. Mieluummin olen yksin.
Ja mitä maaseutumaisemmasta ja syrjäisemmästä paikasta kyse, niin naisten markkinat. - Sillä erotuksella, että ellei ukomaisia eksyneitä marjanpoimijoita lasketa, niin eipä ole ulkomaalaisia naisia joita nähdä live;na ja vieä vähemmän heitä, joiden kanssa lähteä treffeille, edes satunnaisesti. Onhan tällä asialla nimikin: kohtaanto ongelma.
Mutta yleisemmin minusta on jotenkin yllättävää ja hämmästyttävää kun tutkimusten mukaan suurina yksinäisyys (joka on toki eri asia kuin olla ja elää sinkkuna) on kaupungeissa ja urbaamissa ympäristössä, jossa ihmisiä on määrällisesti eniten verraten pienellä alueella.
Tämä voi selittyä ihan sillä, että kaupungeissa ihmiset eivät muutenkaan tutustu toisiinsa luonnollisesti. Siis tarkoitan sitä, että mitä pienemmissä yhteisöissä ihmiset elävät, sitä uteliaampia he ovat toisistaan ja sitä enemmän he ovat toistensa kanssa tekemisissä ja tutustuvat toisiinsa ja toistensa tuttuihin ja tuttujen tuttuihin siinä sivussa, puolihuolimatta. Mitä isommissa yhteisöissä elellään, ei enää tunneta edes omia naapureita. Ja sitten pitäisi lähteä etsimään kumppania ihan ventovieraista joidenkin sovellusten kautta, joissa on algoritmit vielä sotkemassa asiaa entisestään.
Vierailija kirjoitti:
On meitä kunnollisia ja toiset huomioivia ihmisiä. Mutta eihän naisia sellaiset kiinnosta. Aina lyövät päänsä mäntyyn ja sama valitus.
Eivätkö naiset olekaan ihmisiä....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaapajaa. Mistähän löytyisi täysipäinen ei-katkera nainen, joka ei ole pilannut itseään paskoilla miesvalinnoillaan ja karuselliajeluillaan?
-M44, kyllästynyt
Sun ikäinen uskoo karusellijuttuihin?
Mitä tarkoittaa nämä karuselli-viittaukset?
Munakaruselli, nainen hyppää yhden munan päälle ja ratsastaa kunnes löytyy kovemman statuksen omaava muna miehen kaveriseurasta ja hyppii sen päälle aina vain eteenpäin hypergamialla kohti menestystä.
Kohti mitä menestystä? En ymmärrä tätä ajattelua. Jos mä nyt lähden panemaan kaikkia mahdollisia miehiä niin mihin ihmeen menestykseen sillä yllän? Onko miehet tosiaan niin innoissaan munahaukkojen perään, että jos panen mahdollisimman monen kanssa, niin mua odottaa lopussa joku kultamuna?
Vierailija kirjoitti:
Itse taas ikisinkkumiehenä ihmettelen omaa kelpaamattomuuttani ja ihmettelen myös naisten miesmakua. Jostain syystä minussa on jokin asia tai asioita jonka takia en kelpaa ja jostain syystä ne epäluotettavat miehet naisille kuitenkin kelpaavat?
Joskus nainen sanoi ääneen treffeillä että hän yleensä "löytää vain varattuja tai seksin perässä olevia miehiä". Silti antoi mulle "en nyt näe että tästä tulisi mitään"-pakit vaikka olin tosissaan parisuhteen perässä. Joo parempihan se on jatkaa niiden varattujen pánómiesten kanssa. Ei ollut kyse siitä että nainen löytäisi vain tuollaisia miehiä, oli kyse siitä että vain he täyttävät naisen kriteerit, mitä sitten lie olleet.
Naisena tunnistan tämän ilmiön ja mielestäni tilanne on hankala. Jokainen saa haluta sellaisen kumppanin, josta viehättyy ja joka tuntuu oikealta. Parisuhdetta etsivillä naisilla ja miehillä on myös tämä oikeus ja jos he antavat pakit parisuhdetta haluavalle kumppaniehdokkaalle, koska jokin ei tunnu oikealta eivätkä he koe että henkilö olisi sitä mitä he hakevat, niin eivät he itsekään siinä mitään voita. Ainakin itselle pakkien antaminen oli aina pettymys, koska taas meni pieleen vaikka lupaavalta vaikutti. Ei parisuhdetta hakiessakaan tarvitse tai kannata ottaa ketä tahansa, joka täyttää tuon yhden ehdon. Olisi tyhmää joustaa muista tärkeinä pitämistään kriteereistä vain, jotta saisi suhteen olipa sitä kemiaa kumppanin kanssa tai ei. Siitä ei tule kuin pettymyksiä kummallekin. Pitää löytää se joku, jonka kanssa ei tarvitse joustaa liikaa omista haluista ja jolla on samanlaiset tulevaisuudensuunnitelmat ja toiveet. Ikävä kyllä nämä ihmiset eivät välttämättä kohtaa, mutta ainoa keino selvittää asia on tavata ihmisiä ja altistaa itsensä uudelle pettymykselle.
Ja mitä noihin panomiehiin ja epäluotettaviin miehiin tulee, ei kukaan niitä etsi tai halua parisuhteeseen tai välttämättä mihinkään kevyempäänkään huviin. Niitä vain sattuu tulemaan kohdalle ja niihin haksahdetaan, koska he osaavat olla hauskoja ja vetää oikeista naruista kunnes totuus paljastuu. Naisen näkökulmasta maailma olisi parempi paikka, jos heitä ei olisi.
Täysin samat kokemukset täällä. Sinkkuaikaa takana 3,5 vuotta. Nyt on alkanut tuntua siltä että en jaksa enää etsiä, voin paremmin yksin enkä ”tarvitse” vierelle ketään.
Mihinkään ei oikeasti voi luottaa. Ei sanoihin eikä tekoihin. Vaikka mies pommittaisi viesteillä niin EI, se ei tarkoita että häntä kiinnostaa. Vaikka mies sanoisi sinulle että tykkää sinusta paljon, se ei tarkoita että hän tykkää sinusta paljon. Tämä on tullut opittua kantapään kautta.
Kumppanin löytäminen tuntuu oikeasti ydinfysiikalta. Niin monen asian on loksahdettava paikoilleen samaan aikaan, muuttujia on yksinkertaisesti liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Herkälle/ahdistuvalle ihmiselle treffailu saattaa käydä jopa ihan terveyden päälle.
Oma esimerkkitapaus:
Viime vuonna kävi niin, että pääsin kolmansille treffeille tosi lupaavan oloisen naisen kanssa, treffit taisi olla perjantaina ja kun sunnuntaina kysyin seuraavien treffien perään niin huomasin, että (hän joka yleensä vastasi nopeasti) alkoikin kulumaan tunteja että vastausta ei kuulu. Tässä vaiheessa osasin jo aavistaa mitä sieltä on tulossa ja ahdistus vain kasvoi tunti tunnilta. Sieltähän se sitten tuli "täytyy olla rehellinen ja..."
Seuraava yö meni heikoilla unilla ja kun heräsin maanantaina työpäivään niin huomasin sängystä noustessa, että huimaa ja oksettaa. Menin varmuuden vuoksi kylpyhuoneeseen istuma-asentoon ja soitin pomolle, että en pääse töihin. Siinä istuessa meni sitten seuraavat kaksi tuntia kun tuntui, että jos liikun yhtään niin tulee oksennus. Seuraavat kaksi viikkoa olin pois töistä sairauslomalla.
Pakkohan sitä on jatkaa yrittämistä kun en haluaisi sinkuksi jäädä, mutta mietityttää tuon tapauksen jälkeen entistä enemmän, että miten paljon pakkeja enää kestän vastaanottaa. Niitä on tullut tähän mennessä huolestuttavan paljon.
Tähän samaistun paljon. Olen todella tunteellinen ja herkkä nainen. Jos kiinnostun jostain miehestä, en osaa ajatella hänestä kylmästi että; "katsotaan nyt ja jos ei, niin siirryn seuraavaan". Minulla tulee ihan oikeita, fyysisiä seuraamuksia jokaisesta yrityksestä, osasta olen joutunut sairaalaankin. Koska en oikeastaan edes yritä mitään, ellen ole jo ihastunut ja sitten omassa pienessä mielessäni ihastun vain lisää ja lisää.
En ole koskaan ollut varsinaisilla treffipalstoilla, vaan tutustunut miehiin muuten netissä, mutta olen selvästi liian herkkis ihminen edes yrittämään mitään deittipalstoja. Kun olen seurannut kavereideni käyttävän niitä, heillä tuntuu olevan aika...noh, kylmä suhtautuminen siihen touhuun, aika rajusti ne rankkaa niitä miehiä siellä, mutta toisaalta niinhän sen pitääkin mennä. Ei sitä muuten voi kestää, ellei ole tietyllä tavalla kovis. Minusta ei siihen olisi. Olen liian herkkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mitäs noi green flagit ovat? Missä olet näihin miehiin tutustunut?
No vaikka että on helppo olla ja jutella toisen kanssa, asioista on pystytty keskustelemaan avoimesti (myös erimielisyyksistä), että toinen on johdonmukainen teoissaan ja sanoissaan, että ei tartte miettiä missä toinen on tai mitä se tekee vaan alusta saakka vallitsee sellainen luottamus ja hyvä fiilis toisesta, eikä toinen myöskään koko ajan kyttää ja kyylää sinua, että on yhteisiä arvoja ja tulevaisuudensuunnitelmia, että toinen kunnioittaa sinun lisäksi myös muita ihmisiä (miten puhuu toisista ja kohtelee toisia).. jne. Eli ihan tuollaisia tavallisia asioita, mitkä ei kuitenkaan selkeästi ole monenkaan kanssa itsestäänselvyyksiä (niiden kanssa en siis sitten olekkaan tapaillut sen enempää).
Se on todella hajottava tunne kun luulet että kaikki on hyvin ja olet jo vähintäänkin ihastunut, niin sitten toinen kääntää kelkkaa ja pudottaa jonkun pommin ja sit juttu onkin siinä. Pahimmillaan käynyt niin että aamulla halitaan ja pussaillaan heipat ja hyvät työpäivät. Tapailtu useampi kuukausi. Ja sit samana iltana klo. 20 minut on jätetty tekstiviestillä. Olen henkisesti melko vahva (etenkin nyt kun aattelen mitä olen joutunut käymään läpi), mutta kuinka monta kertaa ihmisen psyyke kestää tuollaista? Ihan uskomatonta p*skaaaaaaaa.
ap
Pitäisi olla seurusteluetiikan kurssi. Ja edellyttää vahva eettistä suhtautumista seurusteluun. Eli henkilöt, jotka ovat sitoutuneet lausuttuihin arvoihin, seurustelevat saman arvopohjan omaavien kanssa.
Juurisyy näihin ongelmiin on vapaa seksi. Ei vakaassa avioliitossa koeta tuollaisia hylkäämiskokemuksia ja sydämen särkymisiä.
Kun seksi on vain avioliittoon kuuluva asia, mies sitoutuu ihan toisella tavalla ja tekee vaikka mitä sen eteen, sillä kuinka moni mies on valmis luopumaan seksistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mitäs noi green flagit ovat? Missä olet näihin miehiin tutustunut?
No vaikka että on helppo olla ja jutella toisen kanssa, asioista on pystytty keskustelemaan avoimesti (myös erimielisyyksistä), että toinen on johdonmukainen teoissaan ja sanoissaan, että ei tartte miettiä missä toinen on tai mitä se tekee vaan alusta saakka vallitsee sellainen luottamus ja hyvä fiilis toisesta, eikä toinen myöskään koko ajan kyttää ja kyylää sinua, että on yhteisiä arvoja ja tulevaisuudensuunnitelmia, että toinen kunnioittaa sinun lisäksi myös muita ihmisiä (miten puhuu toisista ja kohtelee toisia).. jne. Eli ihan tuollaisia tavallisia asioita, mitkä ei kuitenkaan selkeästi ole monenkaan kanssa itsestäänselvyyksiä (niiden kanssa en siis sitten olekkaan tapaillut sen enempää).
Se on todella hajottava tunne kun luulet että kaikki on hyvin ja olet jo vähintäänkin ihastunut, niin sitten toinen kääntää kelkkaa ja pudottaa jonkun pommin ja sit juttu onkin siinä. Pahimmillaan käynyt niin että aamulla halitaan ja pussaillaan heipat ja hyvät työpäivät. Tapailtu useampi kuukausi. Ja sit samana iltana klo. 20 minut on jätetty tekstiviestillä. Olen henkisesti melko vahva (etenkin nyt kun aattelen mitä olen joutunut käymään läpi), mutta kuinka monta kertaa ihmisen psyyke kestää tuollaista? Ihan uskomatonta p*skaaaaaaaa.
ap
Pitäisi olla seurusteluetiikan kurssi. Ja edellyttää vahva eettistä suhtautumista seurusteluun. Eli henkilöt, jotka ovat sitoutuneet lausuttuihin arvoihin, seurustelevat saman arvopohjan omaavien kanssa.
Juurisyy näihin ongelmiin on vapaa seksi. Ei vakaassa avioliitossa koeta tuollaisia hylkäämiskokemuksia ja sydämen särkymisiä.
Kun seksi on vain avioliittoon kuuluva asia, mies sitoutuu ihan toisella tavalla ja tekee vaikka mitä sen eteen, sillä kuinka moni mies on valmis luopumaan seksistä?
No kummasti niissä "perinteisen avioliiton" maissa on kaikkein eniten prostituutiota.
Tämä viesti ei anna keskusteluun mitään, mutta pakko sanoa, että olen tavallaan iloinen, ettei Tinderiä oltu vielä keksitty silloin, kun olin sinkku... Jotenkin "vanhanaikaisemmat" nettikanavat sopivat itselleni ainakin ajatuksen tasolla paremmin. Silloin joskus ikuisuus sitten minulla taisi olla kuvaton profiili suomi24:ssa ja sitä ennen varmaan cityssä. Ja olihan se niin, että naisena sai kyllä viestejä ilman kuvaakin, joka tosin tuli yleensä pyynnöstä laitettua niille, joiden kanssa juttu tuntui luistavan paremmin. Vaan tulihan sielläkin niitä "apua, ei tätä" -kokemuksia, varmaan molemmin puolin. Välillä tyyppi oli jotain ihan muuta kuin oli antanut ymmärtää olevansa, ja varmasti olin itsekin välillä pettymys treffiseuralaiselle. Silloin nuorempana tuli ehkä oltua turhankin särmikäs... Kuitenkin olen tainnut kolme (?) pidempää suhdetta, mukaan lukien tämän toivottavasti viimeiseksi jäävän) löytänyt netistä, suunnilleen saman määrän vastaavia livenä ja siihen epämääräiset säädöt päälle.
Joku tuolla mainitsikin, että meillä täällä on aika vähän "sopivia" iskupaikkoja baarien ym. lisäksi, jos nettiä ei lasketa. Okei, voihan sitä tutustua vaikka töissä (työpaikkaromansseissa on toki huonot puolensa...), harrastuksissa, opinnoissa... Mutta ah niin ihanien hömppäleffojen tyylinen "tapasin puolisoni kaupan pakastealtaalla" tuntuu tosi kaukaa haetulta. Itse ainakin olen varmaan liian epäluuloinen, että kokisin välitöntä ilahtumista jonkun random-tyypin lähestymisestä vaikka kesken kauppareissun. Ja netti mahdollisuuksineen on periaatteessa niin helppo, ja toisaalta ihan kamala. Karrikoidusti sanottuna, samat tyypit sieltä löytyy kuin lähikaupan kassajonosta, mutta se miten kukin parinetsintäsovelluksissa itsensä esille tuo, onkin sitten jo toinen juttu. Ja hitostako sen tietää, miten tosissaan kukakin on. Itsellä kävi varmaan tuuri, kun tuo mies oli ihan oikeasti suhdetta etsimässä, kuuluu siihen häviävän pieneen kansanryhmään joka ei ole harrastanut yhden illan juttuja/pelkkiä seksisuhteita ollenkaan, seurustellut vaan. Koomista sinänsä, itse olin aika kökön mutta pitkähkön suhteen päätyttyä huomattavasti kevyemmällä mielellä liikenteessä, lähinnä ajattelin tapailevani uusia ihmisiä, eikä siinä sen kummempaa. FWB olisi siinä kohtaa ollut ihan varteenotettava vaihtoehto. Liekö sitten ollut se oma, paineista vapaa lähestymistapani vai mikä, mutta kovin montaa kertaa ei ehditty tavata kun alkoi pahasti näyttää siltä, että tässä se nyt sitten on.
Ainakin itsestä tuntuu, että kaikenmoiset deittisivustot vaan tehostaa tätä kierrettä. Tinder yms muut tällaiset ovat osoittaneet sen, että jotenkin se parisuhteen etsiminen etsimällä etenkin miesten kanssa johtaa ainakin mulla vaan siihen, että oon loppujen lopuksi vaan kauppatavaraa ennen kuin ne siirtyy seuraavaan. Mutta yritäpä yleisesti tutustua ensin vaan ystävinä jotakin muuta kautta.... miksi ihan normaalin parisuhteen etsiminen pitääkin olla niin hankalaa. Itselleni kun parisuhde rakentuu mieluiten pohjaoletukselle, että poikaystävä/kumppani/puoliso on paras kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaapajaa. Mistähän löytyisi täysipäinen ei-katkera nainen, joka ei ole pilannut itseään paskoilla miesvalinnoillaan ja karuselliajeluillaan?
-M44, kyllästynyt
Sun ikäinen uskoo karusellijuttuihin?
Mitä tarkoittaa nämä karuselli-viittaukset?
Munakaruselli, nainen hyppää yhden munan päälle ja ratsastaa kunnes löytyy kovemman statuksen omaava muna miehen kaveriseurasta ja hyppii sen päälle aina vain eteenpäin hypergamialla kohti menestystä.
Kohti mitä menestystä? En ymmärrä tätä ajattelua. Jos mä nyt lähden panemaan kaikkia mahdollisia miehiä niin mihin ihmeen menestykseen sillä yllän? Onko miehet tosiaan niin innoissaan munahaukkojen perään, että jos panen mahdollisimman monen kanssa, niin mua odottaa lopussa joku kultamuna?
Tuota etkö muka oikeasti ole huomannut, miten tässä asiassa on hyvin paljon riippuvainen sukupuolesta. On useita naisia halveksia ja pilkkaavia ilmaisuja, joilla osoitetaan halveksintaa ja naisn dissaamista, jos tiedetään tai ainakin halutaan uskoa, että hänellä on ollut useita seksikumppaneita.
Vastaavasti mies, jolla otaksutaan ja halutaan uskoa, että hänellä on ollut useita seksikumppaneita, niin on ihailtu ja arvotettu "naisten sankari" josta kuvitellaan, että hän sekä naisten päiväunien ja unelmuenm kohde ja vastaavasti miesten idoli, jollaisen jokaisen miehen aatellaan haluavan olla.
Totta kai edellinen oli vähän kärjistettyä mutta edelleen tälläkin palstalla kohtaa turhauttava usein kaksinaismoralisima siihen mitä tulee siihen miten suhtaudutaan mm. naisten seksikumppaneiden määrään vs. mikä on suhtautumien miesten seksikumppaneiden määrään.
No ihan samalla tavalla meillä naisilla on ne "suositut naiset" ja tytöt jo tyyliin ala-asteelta alkaen. Miksi miehet luulevat asioiden olevan ihan eri tavalla naisilla? Eikö miehet tajua sitä, että työtöt ja naiset hoitavat sen nokkimisjärjestyksen keskenään ja pojat/miehet sitten vain valikoi ne suositut tytöt, tai tarkemmin ajatellen tappelevat heistä kun ne nokkimisjärjestyksessä sivuutetut tytöt jäävät kotiin tyyliin kasvattamaan jotain lemmikkitarhaa? Ja sitten kun nämä kiltit tytöt lähtee etsimään miestä, niin ei kelpaa kun niillä on koira, kissa ja marsuja+5 akvaariota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaapajaa. Mistähän löytyisi täysipäinen ei-katkera nainen, joka ei ole pilannut itseään paskoilla miesvalinnoillaan ja karuselliajeluillaan?
-M44, kyllästynyt
Sun ikäinen uskoo karusellijuttuihin?
Mitä tarkoittaa nämä karuselli-viittaukset?
Munakaruselli, nainen hyppää yhden munan päälle ja ratsastaa kunnes löytyy kovemman statuksen omaava muna miehen kaveriseurasta ja hyppii sen päälle aina vain eteenpäin hypergamialla kohti menestystä.
Kohti mitä menestystä? En ymmärrä tätä ajattelua. Jos mä nyt lähden panemaan kaikkia mahdollisia miehiä niin mihin ihmeen menestykseen sillä yllän? Onko miehet tosiaan niin innoissaan munahaukkojen perään, että jos panen mahdollisimman monen kanssa, niin mua odottaa lopussa joku kultamuna?
Tuota etkö muka oikeasti ole huomannut, miten tässä asiassa on hyvin paljon riippuvainen sukupuolesta. On useita naisia halveksia ja pilkkaavia ilmaisuja, joilla osoitetaan halveksintaa ja naisn dissaamista, jos tiedetään tai ainakin halutaan uskoa, että hänellä on ollut useita seksikumppaneita.
Vastaavasti mies, jolla otaksutaan ja halutaan uskoa, että hänellä on ollut useita seksikumppaneita, niin on ihailtu ja arvotettu "naisten sankari" josta kuvitellaan, että hän sekä naisten päiväunien ja unelmuenm kohde ja vastaavasti miesten idoli, jollaisen jokaisen miehen aatellaan haluavan olla.
Totta kai edellinen oli vähän kärjistettyä mutta edelleen tälläkin palstalla kohtaa turhauttava usein kaksinaismoralisima siihen mitä tulee siihen miten suhtaudutaan mm. naisten seksikumppaneiden määrään vs. mikä on suhtautumien miesten seksikumppaneiden määrään.
No ihan samalla tavalla meillä naisilla on ne "suositut naiset" ja tytöt jo tyyliin ala-asteelta alkaen. Miksi miehet luulevat asioiden olevan ihan eri tavalla naisilla? Eikö miehet tajua sitä, että työtöt ja naiset hoitavat sen nokkimisjärjestyksen keskenään ja pojat/miehet sitten vain valikoi ne suositut tytöt, tai tarkemmin ajatellen tappelevat heistä kun ne nokkimisjärjestyksessä sivuutetut tytöt jäävät kotiin tyyliin kasvattamaan jotain lemmikkitarhaa? Ja sitten kun nämä kiltit tytöt lähtee etsimään miestä, niin ei kelpaa kun niillä on koira, kissa ja marsuja+5 akvaariota.
Tää on muutes niin totta! Monesti löytynyt kiva daami, mutta sitten sieltä kämpästä löytyykin 3 koiraa, 2 kissaa ja marsu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaapajaa. Mistähän löytyisi täysipäinen ei-katkera nainen, joka ei ole pilannut itseään paskoilla miesvalinnoillaan ja karuselliajeluillaan?
-M44, kyllästynyt
Sun ikäinen uskoo karusellijuttuihin?
Mitä tarkoittaa nämä karuselli-viittaukset?
Munakaruselli, nainen hyppää yhden munan päälle ja ratsastaa kunnes löytyy kovemman statuksen omaava muna miehen kaveriseurasta ja hyppii sen päälle aina vain eteenpäin hypergamialla kohti menestystä.
Kohti mitä menestystä? En ymmärrä tätä ajattelua. Jos mä nyt lähden panemaan kaikkia mahdollisia miehiä niin mihin ihmeen menestykseen sillä yllän? Onko miehet tosiaan niin innoissaan munahaukkojen perään, että jos panen mahdollisimman monen kanssa, niin mua odottaa lopussa joku kultamuna?
Tuota etkö muka oikeasti ole huomannut, miten tässä asiassa on hyvin paljon riippuvainen sukupuolesta. On useita naisia halveksia ja pilkkaavia ilmaisuja, joilla osoitetaan halveksintaa ja naisn dissaamista, jos tiedetään tai ainakin halutaan uskoa, että hänellä on ollut useita seksikumppaneita.
Vastaavasti mies, jolla otaksutaan ja halutaan uskoa, että hänellä on ollut useita seksikumppaneita, niin on ihailtu ja arvotettu "naisten sankari" josta kuvitellaan, että hän sekä naisten päiväunien ja unelmuenm kohde ja vastaavasti miesten idoli, jollaisen jokaisen miehen aatellaan haluavan olla.
Totta kai edellinen oli vähän kärjistettyä mutta edelleen tälläkin palstalla kohtaa turhauttava usein kaksinaismoralisima siihen mitä tulee siihen miten suhtaudutaan mm. naisten seksikumppaneiden määrään vs. mikä on suhtautumien miesten seksikumppaneiden määrään.
No ihan samalla tavalla meillä naisilla on ne "suositut naiset" ja tytöt jo tyyliin ala-asteelta alkaen. Miksi miehet luulevat asioiden olevan ihan eri tavalla naisilla? Eikö miehet tajua sitä, että työtöt ja naiset hoitavat sen nokkimisjärjestyksen keskenään ja pojat/miehet sitten vain valikoi ne suositut tytöt, tai tarkemmin ajatellen tappelevat heistä kun ne nokkimisjärjestyksessä sivuutetut tytöt jäävät kotiin tyyliin kasvattamaan jotain lemmikkitarhaa? Ja sitten kun nämä kiltit tytöt lähtee etsimään miestä, niin ei kelpaa kun niillä on koira, kissa ja marsuja+5 akvaariota.
Tää on muutes niin totta! Monesti löytynyt kiva daami, mutta sitten sieltä kämpästä löytyykin 3 koiraa, 2 kissaa ja marsu!
Anteeksi naurunpurskahdukseni, mutta minulla oli nykyisen suhteen aloittaessani muistaakseni 2 koiraa, 2 kissaa, akvaarioita ja taisi olla jotain terraarioasukkaitakin :D Kissoja ja akvaario minulla oli ollut "aina", koirat oli ihan suhteessa ollessa hankittuja. Eipä nuo onneksi tuntuneet koskaan pariutumista vaikeuttavan, karsivat ehkä ennemminkin pois ne ihmiset, joiden kanssa kiinnostuksenkohteet ja ehkä vähän elämänarvotkin olivat liian kaukana toisistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaapajaa. Mistähän löytyisi täysipäinen ei-katkera nainen, joka ei ole pilannut itseään paskoilla miesvalinnoillaan ja karuselliajeluillaan?
-M44, kyllästynyt
Sun ikäinen uskoo karusellijuttuihin?
Mitä tarkoittaa nämä karuselli-viittaukset?
Munakaruselli, nainen hyppää yhden munan päälle ja ratsastaa kunnes löytyy kovemman statuksen omaava muna miehen kaveriseurasta ja hyppii sen päälle aina vain eteenpäin hypergamialla kohti menestystä.
Kohti mitä menestystä? En ymmärrä tätä ajattelua. Jos mä nyt lähden panemaan kaikkia mahdollisia miehiä niin mihin ihmeen menestykseen sillä yllän? Onko miehet tosiaan niin innoissaan munahaukkojen perään, että jos panen mahdollisimman monen kanssa, niin mua odottaa lopussa joku kultamuna?
Tuota etkö muka oikeasti ole huomannut, miten tässä asiassa on hyvin paljon riippuvainen sukupuolesta. On useita naisia halveksia ja pilkkaavia ilmaisuja, joilla osoitetaan halveksintaa ja naisn dissaamista, jos tiedetään tai ainakin halutaan uskoa, että hänellä on ollut useita seksikumppaneita.
Vastaavasti mies, jolla otaksutaan ja halutaan uskoa, että hänellä on ollut useita seksikumppaneita, niin on ihailtu ja arvotettu "naisten sankari" josta kuvitellaan, että hän sekä naisten päiväunien ja unelmuenm kohde ja vastaavasti miesten idoli, jollaisen jokaisen miehen aatellaan haluavan olla.
Totta kai edellinen oli vähän kärjistettyä mutta edelleen tälläkin palstalla kohtaa turhauttava usein kaksinaismoralisima siihen mitä tulee siihen miten suhtaudutaan mm. naisten seksikumppaneiden määrään vs. mikä on suhtautumien miesten seksikumppaneiden määrään.
No ihan samalla tavalla meillä naisilla on ne "suositut naiset" ja tytöt jo tyyliin ala-asteelta alkaen. Miksi miehet luulevat asioiden olevan ihan eri tavalla naisilla? Eikö miehet tajua sitä, että työtöt ja naiset hoitavat sen nokkimisjärjestyksen keskenään ja pojat/miehet sitten vain valikoi ne suositut tytöt, tai tarkemmin ajatellen tappelevat heistä kun ne nokkimisjärjestyksessä sivuutetut tytöt jäävät kotiin tyyliin kasvattamaan jotain lemmikkitarhaa? Ja sitten kun nämä kiltit tytöt lähtee etsimään miestä, niin ei kelpaa kun niillä on koira, kissa ja marsuja+5 akvaariota.
Tää on muutes niin totta! Monesti löytynyt kiva daami, mutta sitten sieltä kämpästä löytyykin 3 koiraa, 2 kissaa ja marsu!
No tätä vähän niin kuin tarkoitin. Ei ollut oikein seuraelämää nuorena, oli mulla pari kaveria teininä, mutta he viihtyivät kaiken aikansa kahdestaan ja minä olin sitten se "varakaveri", eli mulle oli tilaa jos jompikumpi oli varattu. Minä olin aina se kolmas pyörä joten totuin jo teininä turvautumaan lemmikeihin. Toki lemmikit vähän kuuluu siihen teiniaikaan, mutta minulla ne marsut ja gerbiilit oli kuvioissa vielä kolmekymppisenäkin.
Se oli ehkä vähän outoa.. Pari koiraa ja kissan hommasin ja ne lisäsivät elämäniloani ja liikkuvuuttani huomattavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M_41 kirjoitti:
Tiedän ikävä kyllä, että moni mies, joka voi, ei useinkaan halua sitoutua helposti tai ei sitoudu ollenkaan. Vaikka kertoo etsivänsä parisuhdetta, ei halua kuin treffailla naisia, ja harrastaa irtoseksiä.
Tuolla aikaisemmin kirjoitti joku nainen, joka on tapaillut miehiä, jotka eivät kiinnostu, pelailevat tai menevät kaverizonelle, koska eivät saa seksiä.
Näin on.
Moni mies, etenkin sellainen, jolla on varaa valita, ei yksinkertaisesti jaksa kiinnostua naisesta, joka ei halua jo viimeistään viidensien treffien jälkeen seksiä.
Silloin mies alkaa roikuttamaan naista varalla, etsiessään muita naisia. Hän vastailee viesteihin satunnaisesti, ei viestittele juurikaan itse, koska on kiireinen esimerkiksi Tinderissä.
Saattaa vaivautua tapailemaan vielä silloin tällöin, lähinnä aikaa tappaakseen, ilman mitään varsinaista kiinnostusta. Tapailee naista kaverina, vaikka ei vaivaudu tätä naiselle edes kertomaan.
Sitten kun kiinnostavampi nainen on näköpiirissä (ja on mahdollisesti jo harrastanut tämän kanssa seksiä), mies yksinkertaisesti ghostaa tai parhaassa tapauksessa ilmoittaa tekstiviestillä, ettei halua tavata enää.
Ikävä kyllä - sinkkumiehet eivät parane vanhetessaan. Kunnolliset miehet löytävät parisuhteen tai eivät edes alun perin eroa pitkistä parisuhteistaan.
Outoa on. Miksi ihmeessä ei voi heti kertoa totuutta, ettei etsi parisuhdetta!
Etsiihän. Mutta naisen pitäisi olla aivan erityinen että miehen kiinnostus säilyy jossei seksiä heru kohtuullisessa ajassa.
Tämä on kyllä hyvin kaksinaismoralistinen asenne. Tuossa mies siis arvostaa naista oikeasti vain seksivälineenä, mutta muka etsii "aivan erityistä naista", joka taas näyttää näillä miehillä tarkoittavan naista, joka ei hypi sänkyyn joka tyypin kanssa suhteen alussa.
Eli mies jättää naisen koska ei saa tältä seksiä "ajoissa", mutta oikeasti etsii konservaatiivsta naista joka pihtaa häihin asti.
Miehelle ei tietenkään tule myöskään mieleen, että nainen ehkä se ei halua harrastaa seksiä, ennen kuin HÄN on todennut että mies on hänen mielestään "aivan erityinen".
Näissä nettideittailuvälineissä puuttuu se tärkein tekijä eli kemia. Ihminen on kuitenkin eläin ja hajuaistikin merkitsee. Se on oksat pois, jos livenä tapaa vaikka minkälaisen tyypin, jos feromonit on kohdallaan. Netissä kaikki perustuu ulkonäköön ja valitaan kuin tavara hyllystä.
Itse olen suosiolla - hieman vanhempana - päättänyt jättää tämän parinhakukeinon valintakeinoista. En yhtään tarvitsee pahaa mieltä elämääni enää. Miehet ovat aika surkeita siellä kyllä, ja puhun nyt heidän vaatimuksistaan ja käytöksestä, useimmat kaverit on samaa mieltä.
Näitä kommentteja lukiessa ihmettelen kyllä, että miten vika on muka aina itsessä eikä koskaan kenessäkään muussa. Tai siis jos nainen valittaa huonoa menestystä niin vika on naisessa. Jos taas mies valittaa niin silloinkin vika tuntuu olevan naisessa. Näin kärjistetysti.
Mutta ymmärrän kyllä ap sun tilanteen. Itelle parisuhde ei oo koskaa ollut kovin tärkeä asia. Yritin kuitenkin tinderin kautta puolisoa etsiä. Sieltä useampi kaverikin miehensä löysivät, joten miksen minäkin. Olin itse rehellinen siitä mitä haen ja mitä en hae heti alusta.
Kokemukset: pari tyyppiä suuttuivat, kun en vastannut tarpeeksi nopeasti viesteihin. Yksi valehteli etsivänsä parisuhdetta vaikka halusi vain seksiä ja yritti kai ghostata muutaman viikon jälkeen. Yksi mies halusi heti ekoilla treffeillä, että sitoudutaan toisiimme nyt heti eikä myöhemmin mahdollisesti. Yksi suuttui kun tokien treffien jälkeen sanoin, että ei mua kiinnosta jatkaa. Yksi oli ihan hajalla erostaan, joka oli tapahtunut ainakin vuosi ennen kuin tavattiin. Yksi etsi edustusvaimoa, joka pitää kodin ja lapset kuosissa, ja yritti laskelmoida, että tekee kaiken oikein ja hurmaa. Yksi kyseli heti viesteissä tosi henkilökohtaisia asioita kuten esim tarkkaa asuinpaikkaa, puhelinnumeroa... Lukematon liuta halusi ekoilla treffeillä jomman kumman luokse ja alkoivat vänkäänään omaa rehtiyttään, kun en suostunut. Lisää on vaikka kuinka paljon. Kyllähän siellä myös normaalejakin miehiä oli, mutta ei kaikkien ihmisten kanssa vaan lähe juttu luistamaan ja mitä enemmän tulee huonoja kokemuksia niin sitä enemmän on varuillaan uusien tuttavuuksien kanssa... ja mitä enemmän menee aikaa karsia kummajaisia pois niin sitä vähemmän jää aikaa yrittää tutustua normaaleihin yksilöihin.
Jos siellä joku hyvä ja mulle sopiva mies oli joukossa niin hautautui kyllä noiden alle. Olin tinderissä aikani ja lopulta mietin, että olin paljon onnellisempi silloin kun en aktiivisesti etsinyt suhdetta. Vanhaan malliin olen nyt sitten jatkanut. Viimesen parin vuoden aikana ollut toki vaikea sattumaltakaan tutustua kehenkään, koska maailman tilanne. Mutta ei tuo minua haittaa. Joskus kaipaan läheisyyttä ja arki elämää kumppanin kanssa, mutta
Itkuhan tässä tulee, kun lukee tekstiä joka voisi olla minun kirjoittama. Täysin samat kokemukset vaikka olen mies. Niin monta kertaa vielä tapahtunut etten enää jaksa.
En tiedä mikä on syynä, jos naiselle käy aina noin, mutta itseni kohdalla koen vain olevani loppupelissä liian tylsä, koska olen 100% rehellinen ja luotettava. Miehessä pitäisi olla enemmän särmää ja vastusta naiselle. Tapailemani naisethan ovat olleet juuri kaltaisiasi ja olen heihin luottanut ja lupauksiin uskonut, mutta väärässä olen ollut joka ikinen kerta.