Lue keskustelun säännöt.
Ennen kuin tuomitset masennuksen takia eläkkeellä olevat, lue tämä
03.02.2015 |
Minä en ole tyhmä, minä tiedän miten maailma toimii. Minä ymmärrän rahan arvon ja tiedän, miksi on tärkeää tehdä töitä. Minä en ole laiska.
Minä olen kuitenkin kärsinyt masennuksesta koko ikäni. Olen adoptiolapsi, jolle ei sattunut kovin hyvät vanhemmat. Olen aina pelännyt ihmisiä, varsinkin aikuisia ihmisiä. Minun adoptioäitini lytisti minut henkisesti niin, että täysi-ikäiseksi tultuani olin varma ettei minusta ole koskaan mihinkään ja ettei kannata edes yrittää. Olin koulussa kiusattu ja opettajat eivät pitäneet minusta. Jäin kaikessa jälkeen ja sain huonoja numeroita läpi peruskoulun. Mistään ei tullut mitään, eikä minulla ollut kunnon ystäviä. En kuitenkaan juonut viikonloppuisin, enkä ole koskaan edes kokeillut huumeita.
Olen yrittänyt tehdä töitä silloin tällöin, mutta en pärjää työelämässä. En pärjää ihmisten kanssa. Olen tavattoman häpeissäni siitä, etten ole pärjännyt koulussakaan. Minulla ei ole mitään koulutusta ja häpeän sitä joka päivä. Yritän näyttää normaalilta aikuiselta naiselta, mutta luulen että se, että olen syrjäytynyt, näkyy minussa silti.
Toivoisin, ettei minua pidettäisi loisena ja taakkana. En halua kenellekään mitään pahaa, en kuluta verorahoja läheskään niin paljon kuin moni muu. En käy edes lääkärissä kuin ellei ole ihan äärimmäisen pakko. Koskaan en ole rikkonut lakia. Minulla ei ole muuta ongelmaa, kuin mielenterveysongelmat. En ole väkivaltainen, en ole arvaamaton, en ole ilkeä ihminen. En huutele kadulla enkä netissä enkä istu bussissa juttelemassa yksikseni. Sen sijaan luen paljon, seuraan eri ohjelmia, käyn "ihmisten ilmoilla". Toivon, että pystyisin käymään edes jonkun koulun ja pääsisin joskus normaaliin elämään kiinni, mutta annatteko te muut ihmiset minulle koskaan mahdollisuutta siihen?
Kommentit (217)
Mulla ainakin paranemisprosessiin kuului, että tajusin että vanhempani ovat tehneet virheitä ja mun ei niitä tarvitse omille lapsilleni kostaa/jatkaa perinnettä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko täällä ylipäätään yhtään ihmistä, joka olisi ollut jokseenkin samassa tilanteessa kuin ap, mutta onnistunut jotenkin muuttamaan ajatuskuvioitaan/identiteettiään? Siis esimerkiksi lopettanut itsensä hahmottamisen muiden kautta ja alkanut selvittämään, mitä itse haluaa...eli muuttanut omaan minäänsä liittyneitä, luutuneita käsityksiä? Kiinnostaa, että mistä tuommoisen prosessin voi aloittaa, varsinkin jos on hahmottanut itseään muiden tarpeiden ja vaatimusten kautta?
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 11:43"]
Onko täällä ylipäätään yhtään ihmistä, joka olisi ollut jokseenkin samassa tilanteessa kuin ap, mutta onnistunut jotenkin muuttamaan ajatuskuvioitaan/identiteettiään? Siis esimerkiksi lopettanut itsensä hahmottamisen muiden kautta ja alkanut selvittämään, mitä itse haluaa...eli muuttanut omaan minäänsä liittyneitä, luutuneita käsityksiä? Kiinnostaa, että mistä tuommoisen prosessin voi aloittaa, varsinkin jos on hahmottanut itseään muiden tarpeiden ja vaatimusten kautta?
[/quote]
Minulle tärkeintä oli täysi irtautuminen muista ja ympäristöstä. Toisaalta minulla on sellainen poikkeuksellinen ominaisuus ollut aina, että huonoista oloista johtuen minä omaan mielikuvitus maailmaan. Näin ollen kun sain tarpeeksi tasoitettua ulkopuolisen elämäni niin kokeilin eri identiteettejä ja käytösmalleja pään sisälläni itseni kanssa ja kun aikaan tulin ulos niin onnistuin irtauttamaan itseni menneisyydestä. Luin joskus jostain että tällaisissa asioissa olisi tärkeää että ihminen "unohtaa" itsensä hetkeksi. Unohtaa omat roolinsa että voi puhtaalta pöydältä rakentaa uuden ja oikean minän. Tämä on tietenkin haasteellista jos on ehtinyt rakentaa elämäänsä paljonkin. Minun automaattinen reaktio on aina ollut syrjäytyminen, jotta sain rauhassa rakentaa itseni uudestaan.
Mielenterveysongelmat eivät ole kenenkään oma valinta. Itse työskentelen terveydenhoitoalla ja olen huomannut moneen otteeseen, että lääke ei ole aina todellakaan ratkaisu ongelmiin. Mielenterveysongelmat eivät ole mikään bakteeri minkä sa hoidettua pois antibiotilla. Koittakaa ymmärtää se ennen kuin alatte huutamaan täällä lääkkeistä. Lääkkeet aiheuttavat monimle potilaille pahoja sivuvaikutuksia ja hyöyty-haitta suhde ei ole tasapainossa. Miksi kenenkään pitäisi suostua siihen, että lääkitsee itsensä sairaaksi fyysisesti kun on jo psyykkisiä ongelmia. Lääkkeet ovat aina myrkkyjä. Olen itse seurannut sivusta kun ihminen on mennyt huonompaan kuntoon lääkkeillä kuin ilman lääkitystä. On muistettava kuitenkin, että lääkkeistä saa apua, mutta ketään ei pidä lääkitä ilman pakottavaa tarvetta. Ap:n tilanteen on varmasti arvioinut usempi lääkäri.
Mitä tulee terapiaan... Kelan psykoterapia on vaikeasti saatavaa ja se ei ole ilmaista vaikka siihen tuen saisikin. Harvan eläke riittää siihen siltikään. Ja se, että lähteekö sosiaalitoimi tukemaan omavastuuta on aivan oma tarinansa ja hoito voi kaatua pelkästään siihen. Kunnalliselle puolelle ei todellakaan vain kävellä ja vaadita apua. Siellä on jonot jotka ovat todella pitkiä.
Voimia sinulle ap. Kyllä se elämä sinne risukasaan paistaa vaikka mammat yrittävät kaikin tavoin keittiöpsykologialla lytätä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, kaikkea hyvää sinulle ja paljon voimia.
jep jep.. ap:lle kaikki sympatiani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:09"]
Kaikkea hyvää sinulle ♡
[/quote]
Kiitos :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaista apua olet saanut itsellesi? Ilmeisesti syöt lääkkeitä, mutta miten terapia? Voimia ja jaksamista!
En ole saanut terapiaa. Olen käynyt monta vuotta psykiatrian polilla, psykiatrian sairaanhoitajan luona. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, eikä se oikeastaan edes velvoita minua käymään tuolla. En syö lääkkeitäkään. Voisin itse koska vain katkaista asiakassuhteen tuohon paikkaan, mutta sitten olisin ihan yksin. Yksityiseen terapiaan ei ole varaa, eikä Kela myönnä minulle sitä. On vähän turvaton olo tämän suhteen. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä!Itse olen kuntoutustuella mt-ongelmien vuoksi.
Ihana kirjoitus, vaikutat suloiselta :) Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä yritä liikaa miellyttää, miten niin annatteko? Sano näin että otat mikä sinulle kuuluu, ei kai kenellekään anneta mielellään yhtään mitään. Hanki positiivista mielikuvaa kaikesta.
leiman lyöminen- ehkä koet sinun odotetaan käyttäytyvän tietyllä tavoin, ei se aina noin tartte mennä.
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:26"]
En ole saanut terapiaa. Olen käynyt monta vuotta psykiatrian polilla, psykiatrian sairaanhoitajan luona. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, eikä se oikeastaan edes velvoita minua käymään tuolla. En syö lääkkeitäkään. Voisin itse koska vain katkaista asiakassuhteen tuohon paikkaan, mutta sitten olisin ihan yksin. Yksityiseen terapiaan ei ole varaa, eikä Kela myönnä minulle sitä. On vähän turvaton olo tämän suhteen. Ap.
[/quote] Määrättiinkö sinulle lääkkeitä jossain vaiheessa?
Kaiken maailman kusipäille sitä annetaan lapsia adoptoitavaksi. Olet kai kertonut äidille, miten ihana äiti hän oli sinulle. Minun oma paranemisprosessi lähti käyntiin siitä, että kerroin Isälle miten julma hän oli minua kohtaan lapsena ja nuorena. Alkuun hän kielsi kaiken, mutta monen huuto ja itku kerran on asia ruvennut menemään perille. Ei ole lämpimät välit edelleenkään isään, mutta tietääpähän ainakin syyn, miksi en halua pitää yhteyttä. Erästä tätiäni lainaten: - Suomessa kotona eniten hulluja tehdään!
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:35"]
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:26"]
En ole saanut terapiaa. Olen käynyt monta vuotta psykiatrian polilla, psykiatrian sairaanhoitajan luona. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, eikä se oikeastaan edes velvoita minua käymään tuolla. En syö lääkkeitäkään. Voisin itse koska vain katkaista asiakassuhteen tuohon paikkaan, mutta sitten olisin ihan yksin. Yksityiseen terapiaan ei ole varaa, eikä Kela myönnä minulle sitä. On vähän turvaton olo tämän suhteen. Ap.
[/quote] Määrättiinkö sinulle lääkkeitä jossain vaiheessa?
[/quote]
Kyllä määrättiin, kaikenlaisia. Yhtä söin pidemmän aikaa, se ei aiheuttanut sivuoireita ja se tasoitti oloa. Mutta en koe tarvitsevani lääkkeitä. Ap.
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:40"]
Kaiken maailman kusipäille sitä annetaan lapsia adoptoitavaksi. Olet kai kertonut äidille, miten ihana äiti hän oli sinulle. Minun oma paranemisprosessi lähti käyntiin siitä, että kerroin Isälle miten julma hän oli minua kohtaan lapsena ja nuorena. Alkuun hän kielsi kaiken, mutta monen huuto ja itku kerran on asia ruvennut menemään perille. Ei ole lämpimät välit edelleenkään isään, mutta tietääpähän ainakin syyn, miksi en halua pitää yhteyttä. Erästä tätiäni lainaten: - Suomessa kotona eniten hulluja tehdään!
[/quote]
En ole kertonut. En ala tapella alkoholistin, itsepäisen ihmisen kanssa. Hänen mielestään syy on aina jossain toisessa. Kuuntelin hänen haukkujaan ja jopa tappouhkauksiaan vuosia. Nyt hän mätänee jossakin valtion kustantamassa hoitokodissa, enkä ole häntä menossa katsomaan koskaan. Ap.
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:40"]
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:35"]
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:26"]
En ole saanut terapiaa. Olen käynyt monta vuotta psykiatrian polilla, psykiatrian sairaanhoitajan luona. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, eikä se oikeastaan edes velvoita minua käymään tuolla. En syö lääkkeitäkään. Voisin itse koska vain katkaista asiakassuhteen tuohon paikkaan, mutta sitten olisin ihan yksin. Yksityiseen terapiaan ei ole varaa, eikä Kela myönnä minulle sitä. On vähän turvaton olo tämän suhteen. Ap.
[/quote] Määrättiinkö sinulle lääkkeitä jossain vaiheessa?
[/quote]
Kyllä määrättiin, kaikenlaisia. Yhtä söin pidemmän aikaa, se ei aiheuttanut sivuoireita ja se tasoitti oloa. Mutta en koe tarvitsevani lääkkeitä. Ap.
[/quote]Ok. Itse syön lääkettä, mutta toivon, että voisin lopettaa sen syönnin mahdollisimman pian.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 11:02"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:22"]
Onko hyväksyttävää olla eläkkkeellä, jos syö lääkkeensä? Itselläni tämä tilanne. Lääkkeet pitävät sen verran toimintakykyä yllä että suoriudun juuri ja juuri arjesta ja jaksan esimerkiksi käydä suihkussa. Ne eivät kuitenkaan riitä työkykyyn. Lääkitys ja psykoterapia yhdessä voisivat auttaa, mutta Kela ei terapiaa halua tukea.
[/quote] Sinua kunnioitan, koska yrität parantua. Et syytä muita ja et odota että sinut haetaan hoidettavaksi. Sinä varmaan haet hoito muotoja ja silloin sinun pitää päästä terapiaan. AP:n kohdalla hän valitti että en ota lääkkeitä (vaikka sai apua niistä). Hän myös valitti että ei saa apua mistään. Joskus on aloitettava lääkkeillä ja sitten lisätä muita hoitomuotja. Minä myös kunnioitan sinua koska et syyttänyt ketään sinun sairaudesta. Se että jokainen masentunut valittaa siitä että minun lapsuus oli niin rankka. Joskus on aikuisen otettava vastuu omasta elämästä. Ja se ei aina ole kivaa, ja aina ei kaikki mene niin hyvin. Joskus tarvitaan lääkkeitä avuksi. Se ei ole häpeäksi, häpeäksi on se että kieltäydytään hoidosta (vaikka se olisi lääkkeet) ja odotetaan että juuri sinulle maksetaan kalliit hoidot, vaikka jo omalla käytöksellä et ole edes valmis ottamaan sitä hoitoa vastaan. Jaksa yrittämistä ja laita tarpeeksi hakemuksia KELAAN ja juokse terveyskeskulääkärin vastaanotolla. Tsemppiä
[/quote]
"Et syytä muita". Vähän kalskahti korvaan että lapset eivät saisi syyttää vanhempiaan huonosta kasvatuksesta tai laiminlyönneistä. Saavat tehdä mitä lystäävät, koska lapsi voi kuitenkin mennä terapiaan vanhempana. Ja tietenkin pitää muistaa että kaikki on lapsen oma vika. Syyttäminen on prosessi asioiden hyväksymiseen ja sitä kautta parantumiseen. Lääkkeistä puhuminen yhtenä homogeenisenä ryhmänä kertoo omasta tietämättömyydestä "lääkkeitä" kohtaan ja siksi saankin sen kuvan että söisit mitä tahansa lääkkeitä itsekin niitä kyseenalaistamatta jos joku valkoiseen takkiin pukeutunut antaa niitä jossain tilanteessa. Puhumattakaan siitä että jos niiden lääkkeiden syömisen kohdalle laitettaisiin huumeiden käyttö niin niskavillasi nousisi pystyy vaikka itselääkityksestä siinäkin on kyse. Et varmaan tiennyt sitäkään että ekstaasilla ja ssri:llä on samantyyppisiä vaikutuksia, mutta jälkimmäinen on miedompi.