Ennen kuin tuomitset masennuksen takia eläkkeellä olevat, lue tämä

Olet ihan yhtä arvokas kuin kaikki muutkin ihmiset. Se mitä teet, tai mitä tuotat tai olet tuottamatta yhteiskunnalle, ei määrittele arvoasi, vaikka siltä nykyaikana vähän tuntuukin. Tsemppiä :)

t. työssäkäyvä, jonka läheinen myös masennuksen vuoksi syrjäytymässä/syrjäytynyt

Ja jotkut mitään mistään tietävät kehtaa alapeukuttaa!! Olette ilkeitä ja säälittäviä!

Et syö lääkkeitä, et käy terapiassa... Miksi? Miksi et yritä edes tulla terveeksi? Anteeksi nyt, mutta juuri tuollainen "yrittämättömyys" tekee sinusta loisen.

Tsemppiä nyt kuitenkin.

T. säntillisesti lääkkeensä ottava, työssäkäyvä masentunut

Tarinasi on, kuin omasta kynästäni.

Itsekin olen eläkkeellä masennuksen takia.

Pidä hyvä huoli tsestäsi.

Koska en usko AP:n tarinaan. Minulla on ystäviä sekä äiti joka on sairastunut masennukseen. Äidille masennus tuli isän kuoleman jälkeen. Hän on eläkkeellä oleva ihminen ja on saanut hoitoa 6 vuotta masennukseen. Nyt alkaa löytyä apua. Päivät ovat hänen kohdalla jo valoisempia. Hän on juossut ryhmäterapiassa, ollut sairaanhoitajan, syönyt lääkkeitä ja jopa ollut sairaalahoidossa. Eli jos eläkkeellä oleva ihminen saa apuja, niin miksi AP ei olisi saanut.

Toinen ystävä on nyt sairastanut jo 3 vuotta tätä ikävää tautia. Hänelle on kokeiltu monta vaihtoehtoja ja nyt saa magneettihoitoa. Tämäkään ei ole varma että se auttaa. Monta hän käy yrittämässä.

AP väittää kirkkain silmin, että vakuutusyhtiö olisi laskenut hänet eläkkeelle masennuksen vuoksi. Hänelle olisi vain tarjottu ryhmäterapia ja jotain pajatoimintaa. AP:n on siis ollut pakko olla töissä, jotta hän pääsisi vakuutusyhtiön piirin. Heille on edullisempaa jos AP palaa töihin. He ei halua maksaa eläkettä pitkäksi ajaksi. Ennen kuin päästään eläkkellä on pitkä prosessi, käydään psykologin luona, työpaikkalääkäri ja työnantaja ja varsinkin työntekijä on mukana. Yritetään etsiä keino millä saadaan henkilö takaisin työelämään. Jos monta vaihtoehtoa tarjotaan ja asiakas sössi jokaisen jutun, ei mene koska se ei ole hänen juttu, osoittaa että oikeasti mikään ei teho. Niin sitten hoitokeinot ovat aika vähissä. Ja silloin henkilö voi päästä eläkkeelle. Mutta tähän menee pitkä aika, ja sitä yritetään monella tavalla. On lyhempiä työpäiviä, yritetään vaihtaa osastoa, työpsykologi seuraa. Se ei ole vaan niin, että vakuutusyhtiö avaa pussit ilman hoitoa ja laskee eläkkeelle. Eli AP on varsin hyvin tehnnyt selväksi vakuutusyhtiölle, että tästä ei tuu mitään.

Siksi ei usko tuohon avaukseen. En usko, että hän haluaa oikeasti töihin. Koska jos hän olisi oikeasti halunnut niin vakuutusyhtiö olisi auttanut. AP on todella kallis vakuutusyhtiölle, ja varsinkin edelliselle työnantajalle.

Silti toivon AP:lle kaikkea hyvää, mutta valehtelemalla ei saa minun ymmärrystä.

[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 09:34"]

Koska en usko AP:n tarinaan. Minulla on ystäviä sekä äiti joka on sairastunut masennukseen. Äidille masennus tuli isän kuoleman jälkeen. Hän on eläkkeellä oleva ihminen ja on saanut hoitoa 6 vuotta masennukseen. Nyt alkaa löytyä apua. Päivät ovat hänen kohdalla jo valoisempia. Hän on juossut ryhmäterapiassa, ollut sairaanhoitajan, syönyt lääkkeitä ja jopa ollut sairaalahoidossa. Eli jos eläkkeellä oleva ihminen saa apuja, niin miksi AP ei olisi saanut.

Toinen ystävä on nyt sairastanut jo 3 vuotta tätä ikävää tautia. Hänelle on kokeiltu monta vaihtoehtoja ja nyt saa magneettihoitoa. Tämäkään ei ole varma että se auttaa. Monta hän käy yrittämässä.

AP väittää kirkkain silmin, että vakuutusyhtiö olisi laskenut hänet eläkkeelle masennuksen vuoksi. Hänelle olisi vain tarjottu ryhmäterapia ja jotain pajatoimintaa. AP:n on siis ollut pakko olla töissä, jotta hän pääsisi vakuutusyhtiön piirin. Heille on edullisempaa jos AP palaa töihin. He ei halua maksaa eläkettä pitkäksi ajaksi. Ennen kuin päästään eläkkellä on pitkä prosessi, käydään psykologin luona, työpaikkalääkäri ja työnantaja ja varsinkin työntekijä on mukana. Yritetään etsiä keino millä saadaan henkilö takaisin työelämään. Jos monta vaihtoehtoa tarjotaan ja asiakas sössi jokaisen jutun, ei mene koska se ei ole hänen juttu, osoittaa että oikeasti mikään ei teho. Niin sitten hoitokeinot ovat aika vähissä. Ja silloin henkilö voi päästä eläkkeelle. Mutta tähän menee pitkä aika, ja sitä yritetään monella tavalla. On lyhempiä työpäiviä, yritetään vaihtaa osastoa, työpsykologi seuraa. Se ei ole vaan niin, että vakuutusyhtiö avaa pussit ilman hoitoa ja laskee eläkkeelle. Eli AP on varsin hyvin tehnnyt selväksi vakuutusyhtiölle, että tästä ei tuu mitään.

Siksi ei usko tuohon avaukseen. En usko, että hän haluaa oikeasti töihin. Koska jos hän olisi oikeasti halunnut niin vakuutusyhtiö olisi auttanut. AP on todella kallis vakuutusyhtiölle, ja varsinkin edelliselle työnantajalle.

Silti toivon AP:lle kaikkea hyvää, mutta valehtelemalla ei saa minun ymmärrystä.

[/quote]

Olet harvinaisen naiivi jo ensimmäisessä kappaleessa: jos minun kohdallani tapahtui jotain niin miksi toisen kohdalla ei sama toiminut. Viitataten siis siihen että äitisi 6 vuoden jälkeen löysi hoitoa. Minun näkökulmastani sekin on 6 vuotta liikaa jos fyysisiin ongelmiin saa apua kuukauden tai kahden sisällä. IHan vain heittona. Mutta palaten aikaisempaan asiaan, varmaan ymmärrät että se mikä toimii tai tapahtuu toisen kohdalla ei toimi tai tapahdu toisen kohdalla.

Myöskään töihin menon ei pitäsi olla se tärkein osa hoitoa tai ylipäätään elämää, joskin on kyllä tärkeä osa kun alkaa toipumaan. AP on itsensä asiantuntija ja siksi ehkä kykenee sanomaan mikä hänelle sopii ja mikä ei. Hoitoa sattumanvaraisesti etsivät, niin kuin sinunkin lähipiirisi, vain sokeasti heittävät itsensä lääkärien käsivarsille eivätkä yritä itse tutustua ongemiinsa tai pysähdy vähäksi aikaa miettimään. Joskus se että vain astuu hetkeksi pois kaikesta hulinasta, myös lääkäreissä raavamisesta, voi olla tarpeeksi rauhoittavaa että toipuminen voi alkaa itsestään. Nimimerkillä kokemusta on. Ja joskus se jopa hidastaa paranemista että väkisin pitää itseään kiireisenä ja tunkee joka paikkaan ja etsii pelastajaa. 

Up

Mä en lukenut kuin otsikon. En mä tuomitse masentuneita, mutta tuomitsen lääkärit ja viranomaiset jotka päästävät masentuneet eläkkeelle.

Masennut on sairaus josta voi parantua joten ei ole oikein antaa eläkettä sellaiselle joka voisi käyttää tilannetta hyväkseen eikä mene sit parannuttuaankaan töihin.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 14:00"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:58"]

Et syö lääkkeitä, et käy terapiassa... Miksi? Miksi et yritä edes tulla terveeksi? Anteeksi nyt, mutta juuri tuollainen "yrittämättömyys" tekee sinusta loisen.

Tsemppiä nyt kuitenkin.

T. säntillisesti lääkkeensä ottava, työssäkäyvä masentunut

[/quote]

Ei ole varaa terapiaan, enkä syö lääkkeitä jos niille ei ole mitään tarvetta. Miksi söisin? Ap. 

[/quote]

Miten niin ei ole tarvetta lääkitykselle? Eikös se, että elät muiden siivellä ole riittävä tarve syödä niitä lääkkeitä jotta pääsisit töihin.

Voi parantua mutta ei aina parane.

[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 19:58"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 14:00"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:58"]

Et syö lääkkeitä, et käy terapiassa... Miksi? Miksi et yritä edes tulla terveeksi? Anteeksi nyt, mutta juuri tuollainen "yrittämättömyys" tekee sinusta loisen.

Tsemppiä nyt kuitenkin.

T. säntillisesti lääkkeensä ottava, työssäkäyvä masentunut

[/quote]

Ei ole varaa terapiaan, enkä syö lääkkeitä jos niille ei ole mitään tarvetta. Miksi söisin? Ap. 

[/quote]

Miten niin ei ole tarvetta lääkitykselle? Eikös se, että elät muiden siivellä ole riittävä tarve syödä niitä lääkkeitä jotta pääsisit töihin.

[/quote]

Ja jos ei eläisi muiden siivellä niin silloin voitaisiin rauhassa keskittyä siihen hyvinvointiin ja paranemiseen? Tämä veropolitiikka kyllä tekee joistain ihmisistä moraalittomia.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:07"]

Minä en ole tyhmä, minä tiedän miten maailma toimii. Minä ymmärrän rahan arvon ja tiedän, miksi on tärkeää tehdä töitä. Minä en ole laiska. 

Minä olen kuitenkin kärsinyt masennuksesta koko ikäni. Olen adoptiolapsi, jolle ei sattunut kovin hyvät vanhemmat. Olen aina pelännyt ihmisiä, varsinkin aikuisia ihmisiä. Minun adoptioäitini lytisti minut henkisesti niin, että täysi-ikäiseksi tultuani olin varma ettei minusta ole koskaan mihinkään ja ettei kannata edes yrittää. Olin koulussa kiusattu ja opettajat eivät pitäneet minusta. Jäin kaikessa jälkeen ja sain huonoja numeroita läpi peruskoulun. Mistään ei tullut mitään, eikä minulla ollut kunnon ystäviä. En kuitenkaan juonut viikonloppuisin, enkä ole koskaan edes kokeillut huumeita. 

Olen yrittänyt tehdä töitä silloin tällöin, mutta en pärjää työelämässä. En pärjää ihmisten kanssa. Olen tavattoman häpeissäni siitä, etten ole pärjännyt koulussakaan. Minulla ei ole mitään koulutusta ja häpeän sitä joka päivä. Yritän näyttää normaalilta aikuiselta naiselta, mutta luulen että se, että olen syrjäytynyt, näkyy minussa silti. 

Toivoisin, ettei minua pidettäisi loisena ja taakkana. En halua kenellekään mitään pahaa, en kuluta verorahoja läheskään niin paljon kuin moni muu. En käy edes lääkärissä kuin ellei ole ihan äärimmäisen pakko. Koskaan en ole rikkonut lakia. Minulla ei ole muuta ongelmaa, kuin mielenterveysongelmat. En ole väkivaltainen, en ole arvaamaton, en ole ilkeä ihminen. En huutele kadulla enkä netissä enkä istu bussissa juttelemassa yksikseni. Sen sijaan luen paljon, seuraan eri ohjelmia, käyn "ihmisten ilmoilla". Toivon, että pystyisin käymään edes jonkun koulun ja pääsisin joskus normaaliin elämään kiinni, mutta annatteko te muut ihmiset minulle koskaan mahdollisuutta siihen? 

[/quote]

Lässyn lässyn. Kehitä uusi tarina jos meinaat saada jotain sympatiaa. 

Tuet sulta pitää ottaa pois

Paraneminen -mikäli masennusta halutaan tarkastella sairautena- ei välttämättä johda siihen, että muiden ihmisten seura tai osallistuminen kilpailuyhteiskuntaan kiinnostaisi yhtään enempää. Tarve ja halu olla omissa oloissaan saattaa jopa lisääntyä ja ympäristö sekä muiden ihmisten tiedostamattomat toimintatavat tuntua entistä vastenmielisemmiltä.

[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 20:27"]

Paraneminen -mikäli masennusta halutaan tarkastella sairautena- ei välttämättä johda siihen, että muiden ihmisten seura tai osallistuminen kilpailuyhteiskuntaan kiinnostaisi yhtään enempää. Tarve ja halu olla omissa oloissaan saattaa jopa lisääntyä ja ympäristö sekä muiden ihmisten tiedostamattomat toimintatavat tuntua entistä vastenmielisemmiltä.

[/quote]

Ärsyttää etten voi peukuttaa, mutta komppaan tätä. Tavallaan se on myös etu sairastua mielenterveysongelmiin sen sijaan että elää koko elämänsä ymmärtämättä että ei koskaan elänytkään omaa vaan jonkun toisen määrittämää elämää.

Tästä ketjusta tulee kyllä taas sellainen olo että tälle maailmalle tekisi hyvää joku ruttoepidemia ta luonnonmullistus, olisi ihmisillä oikeita ongelmia. 

Miten kuvittelette että jossain slummissa ihmiset jaksaa, ei ole terapiaa tai lääkkeitä puhumattakaan jostain terapiasta, nälkäisenä menevät nukkumaan. Masennus syntyy elämän merkitsettömyydestä, ei saa toteuttaa eloonjäämisvaistoa. 

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:58"]

Et syö lääkkeitä, et käy terapiassa... Miksi? Miksi et yritä edes tulla terveeksi? Anteeksi nyt, mutta juuri tuollainen "yrittämättömyys" tekee sinusta loisen.

Tsemppiä nyt kuitenkin.

T. säntillisesti lääkkeensä ottava, työssäkäyvä masentunut

[/quote]

Ei ole varaa terapiaan, enkä syö lääkkeitä jos niille ei ole mitään tarvetta. Miksi söisin? Ap. 

Toivon vilpittömästi sinulle kaikkea hyvää ja jaksamista! Herkkänä ja masennukseen taipuivaisena ihmisenä tässä maailmassa on välillä tosi vaikea olla. Tiedän minkälaista on kun haluaisi olla normaali työssäkäyvä ihminen, kaikille se ei vain ole mahdollista ja kun olet erilainen niin aina saa olla selittelemässä. Pitäisi uskaltaa olla se mikä on ja hyväksyä ittensä vikoineen ja puutteineen.

Vali vali vali ja ruikuti ruikuti. Ihminen on sitä miksi itsensä tekee. Mutta toki on helpompaa vain olla ja syyttää muita!

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:58"]

Et syö lääkkeitä, et käy terapiassa... Miksi? Miksi et yritä edes tulla terveeksi? Anteeksi nyt, mutta juuri tuollainen "yrittämättömyys" tekee sinusta loisen.

Tsemppiä nyt kuitenkin.

T. säntillisesti lääkkeensä ottava, työssäkäyvä masentunut

[/quote]

Minä en oikein tiedä mitä sanoa tähän. Joillekin se sopii että ylläpitää työkykyään lääkkeillä, mutta aivan yhtä "rehellistä" on olla tekemättä töitä jos ei jaksa (muuta kuin lääkityksen turvin tai edes silläkään). Itse ex-masentuneena parhainta oli kuin vain päästi kaikeasta hetkeksi irti. Vähän niin kuin antoi itsensä mennä pohjalle että saattoi nousta uudestaan uusin voimin. Tuohon aikaan näin että lääkitys olisi ollut tekohengitystä, joka olisi estänyt luontoa viemästä minua eteenpäin.

up