Lue keskustelun säännöt.
Ennen kuin tuomitset masennuksen takia eläkkeellä olevat, lue tämä
03.02.2015 |
Minä en ole tyhmä, minä tiedän miten maailma toimii. Minä ymmärrän rahan arvon ja tiedän, miksi on tärkeää tehdä töitä. Minä en ole laiska.
Minä olen kuitenkin kärsinyt masennuksesta koko ikäni. Olen adoptiolapsi, jolle ei sattunut kovin hyvät vanhemmat. Olen aina pelännyt ihmisiä, varsinkin aikuisia ihmisiä. Minun adoptioäitini lytisti minut henkisesti niin, että täysi-ikäiseksi tultuani olin varma ettei minusta ole koskaan mihinkään ja ettei kannata edes yrittää. Olin koulussa kiusattu ja opettajat eivät pitäneet minusta. Jäin kaikessa jälkeen ja sain huonoja numeroita läpi peruskoulun. Mistään ei tullut mitään, eikä minulla ollut kunnon ystäviä. En kuitenkaan juonut viikonloppuisin, enkä ole koskaan edes kokeillut huumeita.
Olen yrittänyt tehdä töitä silloin tällöin, mutta en pärjää työelämässä. En pärjää ihmisten kanssa. Olen tavattoman häpeissäni siitä, etten ole pärjännyt koulussakaan. Minulla ei ole mitään koulutusta ja häpeän sitä joka päivä. Yritän näyttää normaalilta aikuiselta naiselta, mutta luulen että se, että olen syrjäytynyt, näkyy minussa silti.
Toivoisin, ettei minua pidettäisi loisena ja taakkana. En halua kenellekään mitään pahaa, en kuluta verorahoja läheskään niin paljon kuin moni muu. En käy edes lääkärissä kuin ellei ole ihan äärimmäisen pakko. Koskaan en ole rikkonut lakia. Minulla ei ole muuta ongelmaa, kuin mielenterveysongelmat. En ole väkivaltainen, en ole arvaamaton, en ole ilkeä ihminen. En huutele kadulla enkä netissä enkä istu bussissa juttelemassa yksikseni. Sen sijaan luen paljon, seuraan eri ohjelmia, käyn "ihmisten ilmoilla". Toivon, että pystyisin käymään edes jonkun koulun ja pääsisin joskus normaaliin elämään kiinni, mutta annatteko te muut ihmiset minulle koskaan mahdollisuutta siihen?
Kommentit (217)
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 14:08"]
Vali vali vali ja ruikuti ruikuti. Ihminen on sitä miksi itsensä tekee. Mutta toki on helpompaa vain olla ja syyttää muita!
[/quote]
Jep. Ei sinunkaan vanhempiesi olisi tarvinnut tehdä mitään sinun vuoksesi. Ihan vauvasta asti hoidit omat tarpeesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi jessus taas!
SYÖ NIITÄ LÄÄKKEITÄ! Jos kerran "tasoittavat oloa", niin miksi hemmetinhimpurassa et tätä vaihtoehtoa hyödyntäisi?
En tajua teitä vapaaehtoisesti mt-ongelmaisia.
Itse syön masennukseen ja ahdistukseen lääkettä, ja se on auttanut todella paljon. Aloitin vuonna 2010 ja olo koheni hitaasti, mutta tasaisesti. Nyt olo on tosi hyvä! Ja kuule aattelin syödä tota lääkettä ihan niin pitkään kun henki pihisee. Sivuoireita ei juuri ole. Ja vaikka oliskin, täytyy punnita, mitä on VALMIS tekemään sen eteen, että pysyy kunnossa.
Eli täältä ei tipu sympatiaa.
Ja kenellä täällä on ideaalilapsuus ollut? Grow up....
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 14:22"]
No voi jessus taas!
SYÖ NIITÄ LÄÄKKEITÄ! Jos kerran "tasoittavat oloa", niin miksi hemmetinhimpurassa et tätä vaihtoehtoa hyödyntäisi?
En tajua teitä vapaaehtoisesti mt-ongelmaisia.
Itse syön masennukseen ja ahdistukseen lääkettä, ja se on auttanut todella paljon. Aloitin vuonna 2010 ja olo koheni hitaasti, mutta tasaisesti. Nyt olo on tosi hyvä! Ja kuule aattelin syödä tota lääkettä ihan niin pitkään kun henki pihisee. Sivuoireita ei juuri ole. Ja vaikka oliskin, täytyy punnita, mitä on VALMIS tekemään sen eteen, että pysyy kunnossa.
Eli täältä ei tipu sympatiaa.
Ja kenellä täällä on ideaalilapsuus ollut? Grow up....
[/quote] Kyllä joillain ihmisillä on oikeasti ollut paljon parempi ja turvallisempi lapsuus kuin toisilla. Se on totuus.
Voi voi. Se on hienoa että jotkut saa ahdistukseen lääkettä. Jotkut katsos EI saa. Ja toiseksi, luulen ettei kukaan haluaisi esim minun syövän masennuslääkkeitä koska ne tekevät minusta väkivaltaisen. En ole ap vastaan kuitenkin
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 14:22"]
No voi jessus taas!
SYÖ NIITÄ LÄÄKKEITÄ! Jos kerran "tasoittavat oloa", niin miksi hemmetinhimpurassa et tätä vaihtoehtoa hyödyntäisi?
En tajua teitä vapaaehtoisesti mt-ongelmaisia.
Itse syön masennukseen ja ahdistukseen lääkettä, ja se on auttanut todella paljon. Aloitin vuonna 2010 ja olo koheni hitaasti, mutta tasaisesti. Nyt olo on tosi hyvä! Ja kuule aattelin syödä tota lääkettä ihan niin pitkään kun henki pihisee. Sivuoireita ei juuri ole. Ja vaikka oliskin, täytyy punnita, mitä on VALMIS tekemään sen eteen, että pysyy kunnossa.
Eli täältä ei tipu sympatiaa.
Ja kenellä täällä on ideaalilapsuus ollut? Grow up....
[/quote]
Ei näytä toimivan sinun tapauksessasi...onko lääkärisi suositellut sinulle 9mm buranaa kun ahdistaa noin paljon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos ap ei kaipaa "olon tasoittamista"? Ei minulla ainakaan ole lääkkeistä mitään hyötyä, korkeintaan nuokun vielä enemmän horroksessa päivät ja näen painajaisia yöt. Ei määrää lääkärit piristäviä, joita kaipaisin enemmän että kykenisin vaikka ruokkimaan itseni.
t. toinen eläkeläinen
Minulla lapsuudesta kotona pahoinpitelytaustaa, koulussa ei juurikaan kavereita, olin keskiverto-oppilas. Yläasteen jälkeen aloitin ammattikoulussa, jossa kukaan ei tuntenut minua ennestään, ja se vasta olikin elämäni parhain ratkaisu! Sain uusia ystäviä (joiden kanssa olen läheisissä väleissä vielä kymmenen vuotta myöhemmin!) ja jopa poikaystävän. Sain olla juuri sellainen kuin oikeasti olinkin, enkä valmiiksi leimattu "no toi nyt on tollanen..." niinkuin yläasteella.
Elämässä tulee vastaan paljon kuraa, mutta kaikesta pääsee yli. Ei pidä jäädä polkemaan ongelmissa, vaan tehdä asioille jotain! Kuuluu aivan normaaliin elämään, että vastoinkäymisiä tulee vastaan. On itsestään ja omasta asenteestaan kiinni millaisen elämän itselleen rakentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huh. Ole sitten epätasapainoinen ja ahdistunut ja ihmispelkoinen, se on sinun VALINTASI. Mutta älä täällä jankkaa.
Edelleenkään en ymmärrä ihmisiä, jotka eivät käytä hyväkseen lääketiedettä silloin, kun siitä on selvästi apua.
Ja 29:lle sanoisin että tuskinpa olet kovin montaa lääkettä kokeillut. Sä vaan tykkäät kölliä eläkkeellä.
Miten muutetaan asenne, joka on juurtunut syvälle identiteettiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 14:32"]
No huh. Ole sitten epätasapainoinen ja ahdistunut ja ihmispelkoinen, se on sinun VALINTASI. Mutta älä täällä jankkaa.
Edelleenkään en ymmärrä ihmisiä, jotka eivät käytä hyväkseen lääketiedettä silloin, kun siitä on selvästi apua.
Ja 29:lle sanoisin että tuskinpa olet kovin montaa lääkettä kokeillut. Sä vaan tykkäät kölliä eläkkeellä.
[/quote]
Olen, hyvin montaa erilaista, pakkohoidossakin kölliessäni.
Ei lääkkeet ole mikään avainratkaisu mihinkään. Ennen oloni oli paljon pahempi, silloin söin niitä. Nyt en tarvitse. Terapiaan ei tuosta noin vain mennä, ellei sitten ole varaa siihen. Mutta silloinkaan sitä ei yleensä lompsita ensimmäisen eteen sattuvan psykologin luo ja aleta puhua elämästä. Terapioita on erilaisia, yksi tarvitsee yhtä, toinen toista. Minun ei katsota hyötyvän niistä, joten niitä ei tueta. Se on minusta kamalaa, ja saa minut tuntemaan että kohdallani on jo luovutettu. En voi ymmärtää, miten päihdeongelmaisille on vaikka mitä tarjolla, mutta minä joka kaipaisin erilaista tukea, en saa mitään.
En itse asiassa polje paikallani, ja minä jaksaisin tehdä töitä (siis fyysisesti jaksaisin) vaikka vuorokauden ympäri jos niikseen tulee. Ongelma on se, etten pärjää muiden ihmisten kanssa. Pelkään ihmisiä. Tähän en kuitenkaan saa mitään apua keltään. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 14:32"]
No huh. Ole sitten epätasapainoinen ja ahdistunut ja ihmispelkoinen, se on sinun VALINTASI. Mutta älä täällä jankkaa.
Edelleenkään en ymmärrä ihmisiä, jotka eivät käytä hyväkseen lääketiedettä silloin, kun siitä on selvästi apua.
Ja 29:lle sanoisin että tuskinpa olet kovin montaa lääkettä kokeillut. Sä vaan tykkäät kölliä eläkkeellä.
[/quote]
Lääkkeet maksaa ja niitä pitää kokeilla yleensä 1-3kk, jotta voi sanoa, että toimivatko + saattavat sössiä worst case scenariossa metabolian täysin. Mutta ilmeisesti "se ei pelaa, joka pelkää", vai?
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 14:08"]
Vali vali vali ja ruikuti ruikuti. Ihminen on sitä miksi itsensä tekee. Mutta toki on helpompaa vain olla ja syyttää muita!
[/quote]
Olet täysin oikeassa. Harmi vaan, että tätä "itsensä siksi tekemistä" helpottaa kummasti tasapainoinen ja onnellinen lapsuus. Niin ihana harha kuin se onkin, ei kaikilla täällä todellakaan ole yhtäläisiä mahdollisuuksia elämässä. Itse olen nähnyt erolapsena elämän kurjan (vanhemman rahattomuus, yksinhuoltajuus, mt-ongelmat) sekä paremman (vanhemman tasapainoinen perhe, hyvä asema työelämässä, varakkuus) puolen, ja voin sanoa, että jälkimmäiseltä on hieman parempi ponnistaa elämään. Työnnäpä se eräskin päähäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 14:30"]
Minulla lapsuudesta kotona pahoinpitelytaustaa, koulussa ei juurikaan kavereita, olin keskiverto-oppilas. Yläasteen jälkeen aloitin ammattikoulussa, jossa kukaan ei tuntenut minua ennestään, ja se vasta olikin elämäni parhain ratkaisu! Sain uusia ystäviä (joiden kanssa olen läheisissä väleissä vielä kymmenen vuotta myöhemmin!) ja jopa poikaystävän. Sain olla juuri sellainen kuin oikeasti olinkin, enkä valmiiksi leimattu "no toi nyt on tollanen..." niinkuin yläasteella.
Elämässä tulee vastaan paljon kuraa, mutta kaikesta pääsee yli. Ei pidä jäädä polkemaan ongelmissa, vaan tehdä asioille jotain! Kuuluu aivan normaaliin elämään, että vastoinkäymisiä tulee vastaan. On itsestään ja omasta asenteestaan kiinni millaisen elämän itselleen rakentaa.
[/quote]
No minullakin on vastaava tausta, silti se elämä ei alkanut hymyillä koskaan, eikä niitä kavereita löytynyt, töistä ja hyvästä puolisosta puhumattakaan, vaikka aina luulin että edessä on jotain parempaa.
Nyt en enää tiedä voisiko tulevaisuus synkempi olla. Minä en osaa syyttää lapsuuden olosuhteitani, sitä väkivallan ilmapiiriä ja koulukiusaamista kuitenkaan, syytän vain itseäni etten kyennyt parempaan.
Mutta ymmärrän että jotain helpottaa hakea niitä syitä sieltä taustasta, ja kyllähän niitä minun kohdallani ovat hakeneet myös lääkärit.
29
35: kyllä, joskus on kokeiltava parikin vuotta, että se oikee löytyy. Mutta toisaalta, jos ei ole valmis tekemään mitään parantumisensa eteen, no, edelleen: OMA VALINTA.
En mä silti teitä pseudosairaita mielellään elätä. Pitäis kai lopettaa lääkitys ja taantua eläkepäiville, se ei kuulkaa olis temppukaan. Mutku mä haluan elättää itte itteni ja haluan, että minulla on myös työidentiteetti.
NIIMPÄ. Luulen että mäkään en olisi näin ahdistunut jos en olisi kasvanut perheväkivaltahelvetissä, minua ei olisi hyväksikäytetty ja raiskattu. Vttu. Jos en pelkäisi tunnistusvaaraa kertoisin vielä tarkemmin niin eiköhän jokainen vajaaälyinenkin ymmärtäisi ettei kaikilla vaan ole samat lähtökohdat elämään
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 14:32"]
No huh. Ole sitten epätasapainoinen ja ahdistunut ja ihmispelkoinen, se on sinun VALINTASI. Mutta älä täällä jankkaa.
Edelleenkään en ymmärrä ihmisiä, jotka eivät käytä hyväkseen lääketiedettä silloin, kun siitä on selvästi apua.
Ja 29:lle sanoisin että tuskinpa olet kovin montaa lääkettä kokeillut. Sä vaan tykkäät kölliä eläkkeellä.
[/quote]
Esimerkiksi SSRI:t saattavat aiheuttaa pysyviä aivovaurioita. Minusta on varsin älykästä pysyä erossa sellaisista joiden käyttäminen on sama kuin pelaisi venäläistä rulettia. Ja minkä takia? Sen vuoksi että voi olla loppuelämänsä aivokuollut eikä tarvitse kuulla kusipäiden kutsuvan itseään loiseksi. Suurimalla osalla ihmisiä on jokin selkeä syy oireiden takana, jolloin oireet ovat aivojen oma tapa viestiä että nyt tätä ihmistä on kohdeltu väärin. Se miksi kaikki eivät saa oireita huonoista kokemuksista johtuu ihmisten eroista. Empaattisemmat ihmiset ovat tulilinjalla ensimmäisenä - siksi lapsuudenolot vaikuttavat koska he imevät ympäristöä itseensä. Ne, jotka eivät alunperinkään kiinnitä huomiota ympäristöön ja muihin, pääsevät helpommalla.
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 14:00"][quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:58"]
Et syö lääkkeitä, et käy terapiassa... Miksi? Miksi et yritä edes tulla terveeksi? Anteeksi nyt, mutta juuri tuollainen "yrittämättömyys" tekee sinusta loisen.
Tsemppiä nyt kuitenkin.
T. säntillisesti lääkkeensä ottava, työssäkäyvä masentunut
[/quote]
Ei ole varaa terapiaan, enkä syö lääkkeitä jos niille ei ole mitään tarvetta. Miksi söisin? Ap.
[/quote]
Onhan sulla tarve jos olet mieleltäsi niin sairas ettet voi töihin mennä!
Mikä tuo jonkun kommentti, että silloin ei pidä mennä töihin jos vain lääkkeiden avulla voi käydä töissä?! Ihmisiä on vaikka kuinka paljon ketkä käyvät lääkityksen ansiosta töissä. Esim. epileptikot, migreenipotilaita, reumasairaat, kilpirauhasongelmaiset... Sopisiko heidänkin jäädä kotiin, koska he ovat oikeasti sairaita vaikka lääkitys auttaakin? Miksi mielen sairaus eroaisi mistään fyysisestä sairaudesta mihin käytetään lääkitystä jotta on työkuntoinen? Aina lässytetään, että ei saa sorsia mt-ongelmaisia, se on sama kuin diabetes. Mutta miksi ei olekaan sama kun pitäisi syödä lääkkeitä ollakseen työkuntoinen?
Olen masentunut ollut 15vuotta, suljetulla vierailtu ym. Nykyään lääkitys kohdallaan ja olen työkuntoinen sen ansiosta enkä ikinä luovu lääkkeistä. Mutta onhan mulla oikeus lopettaa työt kun mä vaan en halua syödä lääkkeitä vaikka ne auttaa? Se tekee ap:sta loisen ettei edes yritä hoitaa itseään koska "mä en nyt halua".
Jos lääkkeille ei ole tarvetta, oletko siis masentunut vai vain loisimassa? Kuulostaa juurikin laiskuudelta.
Ja sitten ei saisi loisena pitää?!