Lue keskustelun säännöt.
Ennen kuin tuomitset masennuksen takia eläkkeellä olevat, lue tämä
03.02.2015 |
Minä en ole tyhmä, minä tiedän miten maailma toimii. Minä ymmärrän rahan arvon ja tiedän, miksi on tärkeää tehdä töitä. Minä en ole laiska.
Minä olen kuitenkin kärsinyt masennuksesta koko ikäni. Olen adoptiolapsi, jolle ei sattunut kovin hyvät vanhemmat. Olen aina pelännyt ihmisiä, varsinkin aikuisia ihmisiä. Minun adoptioäitini lytisti minut henkisesti niin, että täysi-ikäiseksi tultuani olin varma ettei minusta ole koskaan mihinkään ja ettei kannata edes yrittää. Olin koulussa kiusattu ja opettajat eivät pitäneet minusta. Jäin kaikessa jälkeen ja sain huonoja numeroita läpi peruskoulun. Mistään ei tullut mitään, eikä minulla ollut kunnon ystäviä. En kuitenkaan juonut viikonloppuisin, enkä ole koskaan edes kokeillut huumeita.
Olen yrittänyt tehdä töitä silloin tällöin, mutta en pärjää työelämässä. En pärjää ihmisten kanssa. Olen tavattoman häpeissäni siitä, etten ole pärjännyt koulussakaan. Minulla ei ole mitään koulutusta ja häpeän sitä joka päivä. Yritän näyttää normaalilta aikuiselta naiselta, mutta luulen että se, että olen syrjäytynyt, näkyy minussa silti.
Toivoisin, ettei minua pidettäisi loisena ja taakkana. En halua kenellekään mitään pahaa, en kuluta verorahoja läheskään niin paljon kuin moni muu. En käy edes lääkärissä kuin ellei ole ihan äärimmäisen pakko. Koskaan en ole rikkonut lakia. Minulla ei ole muuta ongelmaa, kuin mielenterveysongelmat. En ole väkivaltainen, en ole arvaamaton, en ole ilkeä ihminen. En huutele kadulla enkä netissä enkä istu bussissa juttelemassa yksikseni. Sen sijaan luen paljon, seuraan eri ohjelmia, käyn "ihmisten ilmoilla". Toivon, että pystyisin käymään edes jonkun koulun ja pääsisin joskus normaaliin elämään kiinni, mutta annatteko te muut ihmiset minulle koskaan mahdollisuutta siihen?
Kommentit (217)
AP siis pelkää ihmisiä? OK. Uskallatko käydä kaupassa, kirjastossa, virastoissa?
Toi on vaan arkuutta, koska olet opettanut ittes avuttomaksi ja pelokkaaksi. Et sä halua olla "normaali", sä olet jo niin syvästi sisäistänyt oman "erilaisuutesi".
Ja kuitenkin omien sanojesi mukaan et polje paikoillasi ja jaksaisit tehdä töitä....mjoo....siis et vaan halua?
Mä inhoan tuommoisia luusereita. Sä et edes yritä. Miksi et? Miksi kirjoittelet tänne? Mitä sä meiltä haluat? Ilmeisesti pään silitystä ja voivotusta, että onpa vaikeeta....surkuteltavaa....tässä maassa saa mt-syillä eläkkeen ihan liian helposti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä ap itsestäsi huolta! Minusta on hyvä, jos koet että pärjäät ilman lääkkeitä. Minäkin söin masennuslääkkeitä nuorena ja kävin terapiassakin kaksi vuotta. Minulle tuli lääkkeistä sellainen olo, että olen sairas enkä voi auttaa itseäni. Lopetin ne sitten omin päin ja olen ollut melko toimintakykyinen, vaikka elämänhallinta ei ihan priimaa olekaan.
Voisitko ap kuvitella tekeväsi jotain pienimuotoista vapaaehtoistyötä? Vaikka sanoit pelkääväsi ihmisiä, olisiko sinusta esim. vanhukselle ystäväksi? Mietin tätä ihan siltä kannalta, että ihmisillä on kuitenkin tarve kokea itsensä jollain tapaa hyödylliseksi ja antaa yhteiskunnalle jotain takaisin. Jotkut poimivat roskia maasta kävelylenkillä ja saavat siitä itselleen hyvän mielen. Yritä miettiä mikä voisi olla sinun oma pikku juttusi, minkä voisit tehdä itsesi ja ehkä jonkun muunkin iloksi.
38:lla oli yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja vaikea masennus, kiitos kysymästä.
Mut kato hei, heikot sortuu elontiellä. Onks sulla isokin eläke? Että osaan kadehtia sopivassa määrin?
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 14:42"]
AP siis pelkää ihmisiä? OK. Uskallatko käydä kaupassa, kirjastossa, virastoissa?
Toi on vaan arkuutta, koska olet opettanut ittes avuttomaksi ja pelokkaaksi. Et sä halua olla "normaali", sä olet jo niin syvästi sisäistänyt oman "erilaisuutesi".
Ja kuitenkin omien sanojesi mukaan et polje paikoillasi ja jaksaisit tehdä töitä....mjoo....siis et vaan halua?
Mä inhoan tuommoisia luusereita. Sä et edes yritä. Miksi et? Miksi kirjoittelet tänne? Mitä sä meiltä haluat? Ilmeisesti pään silitystä ja voivotusta, että onpa vaikeeta....surkuteltavaa....tässä maassa saa mt-syillä eläkkeen ihan liian helposti!
[/quote]
Luepa uudelleen tekstisi ja mieti miksi jotkut pelkäävät ihmisiä ja heidän tuomioitaan.
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 14:42"]Voi 38, se on hienoa että sulla on lääkkeet ja työidentiteetti. Ja mikä sun alkuperänen ongelma oli? Alakuloinen ja laiska mieliala? Tiedätkö oikeasti rankasta elämästä yhtään mitään!!!!!!!! Ja kyllä eläkkeelle pääsy on aika temppu, itse olen ollut mielenterveysongelmainen 10v enkä ole päässyt eläkkeelle
[/quote]
Mun mielestä se ei ole temppu eikä mikään. Lääkärit yrittivät työntää minua eläkkeelle 20-vuotiaana masennuksen takia mutta en halunnut. Joten en ymmärrä tuota marmatusta. Ilmeisesti näkevät ketkä ovat sen tarpeessa oikeasti ja ketkä eivät. Samoin äitini pääsi 50-vuotiaana eläkkeelle 5vuotta sitten masennuksen takia.
Ehkä siihen vaikuttaa se, onko hoitanut itseään vai yrittääkö eläkkeelle koska lääkkeet ovat joku salaliitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aina luulin että masennus kertoo että ihminen on tunteiltaan herkempi, mutta tämä ketju on täynnä sellaisia, jotka eivät ymmärrä muita ollenkaan. Siis ne jotka ovat löytäneet onnensa lääkkeistä.
En jaksa lukea koko ketjua mutta miksi sait huonoja numeroita koulussa? Miksi opettaja ei tykännyt sinusta? Oliko oppimisvsikeuksia tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi, aion tehdä nyt selkeän eron kenelle vastaan ja kenelle en. Ainoa asia johon noista muutamasta ei-niin-kivasta viestistä tartun on tuo "miksi kirjoittelet tänne"? Naurahdin ääneen. Miksi en? Miksi sinä kirjoitat minulle? Oletko sinä oikeutetumpi kirjoittamaan ja vastaamaan minulle, koska sinä ilmeisesti olet ns. normaalien kirjoissa?
Ja toinen vielä: kaikki ei ole omaa valintaa tässä elämässä. Melko kummalinen ajatustapa. On oma valinta, miten suhtautuu elämäänsä ja on oma valinta, miten kohtelee muita ihmisiä. Masennus ei ole oma valinta, eikä pelot eivätkä paniikkikohtaukset. Ja kyllä, olen fyysisesti kestävä ja fyysisesti melko terve ihminen - totta kai minä jaksaisin fyysisesti vaikka mitä (eri asia on, osaanko). Minulla ei ole hyviä kokemuksia ihmisistä ja ei, en halua tehdä vapaaehtoistyötä kenenkään parissa - onneksi saan sentään tämän valita. Ap
Masentuneille, jotka nyt ovat ns. "kunnossa", lukekaapas tämä:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 14:56"]
En jaksa lukea koko ketjua mutta miksi sait huonoja numeroita koulussa? Miksi opettaja ei tykännyt sinusta? Oliko oppimisvsikeuksia tms?
[/quote]
Oli keskittymisvaikeuksia. Kaikki energiani meni koulussa selviämiseen ja jännittämiseen. Ja oli kai myös oppimisvaikeuksia. Ei opettajia kiinnostanut tämä kuitenkaan. Jos sain vitosen tai kutosen, se riitti heille. Minulle se oli valtava häpeä, mutta en uskaltanut pyytää apua.
Luulen, etteivät opettajat pitäneet minusta juuri siksi, että kaikki energiani meni itsensä kasassa pitämiseen. Tällainen lapsi ei ole avoin eikä vastaanottavainen vaan vaikuttaa joltakin aivan muulta. Eivätkä opettajat ole mitään ihmeidentekijöitä tai yli-ihmisiä, he ovat aivan tavallisia työntekijöitä jotka suoriutuvat ammatissaan osa hyvin, osa hyvin huonosti. Ap
Keskustelun perusteella näyttää, että moni tuntuu ajattelevan, että jos minä mt-ongelmaisena kykenen töihin, muutkin mt-ongelmaiset kykenevät, jos vain yrittäisivät tai haluaisivat sitä tarpeeksi. Niinhän se ei ole, sillä ihmisten kognitiivinen kapasiteetti on jo lähtökohtaisesti eri tasolla. Se vaikuttaa mm. siihen, miten paljon terapiasta hyötyy. Lisäksi toiset saavat läheisiltään enemmän niin henkistä kuin taloudellistakin tukea. Se, miten sitkeästi mt-ongelmaisen läheiset jaksavat hakea hänelle apua, voi olla ratkaiseva tekijä. Olennaista on sekin, että saa tukea ja luottamusta muilta, että on tarpeeksi toipunut hakeakseen töihin/opiskelemaan. Sairastumisen jälkeen itseluottamus on usein ihan pohjamudissa, joten ei ole ihme, että sairastunut jää sinne turvalliselta tuntuvalle kotisohvalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 15:01"]Masentuneille, jotka nyt ovat ns. "kunnossa", lukekaapas tämä:
Varo omaa normaaliasi, ihminen
[/quote]
Niin?
Maailma on kyllä täynnä rikkinäisiä ihmisiä, sen näkee vastauksista ap:lle. Ap muuten vaikuttaa älykkäältä oletteko huomanneet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa älykkäältä? Kui vai?
Vaikuttaa on eri asia kuin olla.
Minulle tarjottiin eläkettä ratkaisuna kun olin viettänyt suurimman osan aikuisikääni häveten itseäni; minulla oli toki muutama yliopistopaikka, mutten koskaan kehdannut mennä yliopistolle. Olisi varmasti ollut helppoa valita vakavaan masennukseen tie, jossa en olisi joutunut kohtaamaan kaikkea sitä häpeää ja nöyryytystä, jonka kävin läpi. Nyt olen kuitenkin töissä ja koen olevani onnellinen -- masennukseni kanssa. Toisina päivinä työ on vaikeampaa ja toisena helpompaa, mutta olenkin valinnut työni siten, että voin valita melko vapaasti omat aikatauluni.
Mielestäni tällaiset kirjoitukset ovat jotenkin kummallisia. Niihin ei saisi vastata kuin myönteisesti kannustaen, mutta en usko että siitä on kenellekään yhtään mitään hyötyä. Olemme varmasti kaikki erilaisia, muttei sen tule silti tarkoittaa sitä, etteivätkö ulkopuoliset saisi arvostella tekemiäsi valintoja. Kerrot käyneesi toisinaan töissä, muttet ole jaksanut. En minäkään olisi. Mutta en halunnut antaa itselleni sitä vaihtoehtoa, että annan masennuksen määrittää koko lopun elämääni kun olin sille jo antanut yli kymmenen vuotta.
Voin hyväksyä valintasi, mutta valitettavasti en voi sanoa arvostavani sitä. Olet valinnut tien jossa annat periksi; tarjoat itsellesi toinen toistaa uskottavampia selityksiä sille, mikset kykene (näin tekee varmasti jokainen masentunut). Omalla tavallasi siis suostus olemaan masentunut (ei ole helppoa, tiedän) ja oletat että muut ympärilläsi eivät pahoittaisi mieltäsi lausumalla negatiivisia arvioita geneerisestä kuvittelemastaan masentuneesta.
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 14:34"]
Ei lääkkeet ole mikään avainratkaisu mihinkään. Ennen oloni oli paljon pahempi, silloin söin niitä. Nyt en tarvitse. Terapiaan ei tuosta noin vain mennä, ellei sitten ole varaa siihen. Mutta silloinkaan sitä ei yleensä lompsita ensimmäisen eteen sattuvan psykologin luo ja aleta puhua elämästä. Terapioita on erilaisia, yksi tarvitsee yhtä, toinen toista. Minun ei katsota hyötyvän niistä, joten niitä ei tueta. Se on minusta kamalaa, ja saa minut tuntemaan että kohdallani on jo luovutettu. En voi ymmärtää, miten päihdeongelmaisille on vaikka mitä tarjolla, mutta minä joka kaipaisin erilaista tukea, en saa mitään.
En itse asiassa polje paikallani, ja minä jaksaisin tehdä töitä (siis fyysisesti jaksaisin) vaikka vuorokauden ympäri jos niikseen tulee. Ongelma on se, etten pärjää muiden ihmisten kanssa. Pelkään ihmisiä. Tähän en kuitenkaan saa mitään apua keltään. Ap.
[/quote]
Miksi on katsottu, että et hyötyisi terapiasta? Ensimmäinen kerta kun kuulen kenestäkään masentuneesta sanottavan noin... Olisiko vain kunnan/kaupungin yritys taas säästää kustannuksissa? Suosittelisin että Ap nyt varaisit ajan tk-lääkärille, jossa vaatisit aikaa psykologin arvioon. Sanot suoraan että haluat parantua ja päästä opiskelemaan (niin kuin avauksessa sanoit) sanot, että nykyinen elämäsi ei ole elämisen arvoista.
Sanoisin että tällä hetkellä pääseen vähän paremmin terapiaan kuin esim 3-5 vuotta sitten, monet kunnat ovat tehostaneet varhaisen puuttumisen mallia, koska huomattu pitkällä tähtäimellä inhimillisemmäksi ja kustannustehokkaammaksikin. Kuulostaa todella omituiselta että olet "päässyt" eläkkeelle ilman että kunnon terapiaa on ensin kokeiltu.
Odottaessasi psykologiaikaa apua ja ilmaista/hyvin halpaa terapiaa saa myös järjestöiltä. Esimerkiksi Helsingisä toimii nuorten kriisipiste, josta voit saada 10 ilmaista terapiakertaa. Sieltä myös auttavat eteenpäin hakeutumaan jatkoon muualle terapiaan. Lisäksi kannattaa myös katsoa paikkakuntasi kirkon diakoniatyötä, sieltä voit myös saada apua. Voisit myös tiedustella kaikista näistä paikoista myös tukihenkilöä itsellesi taisteleman puolestasi hoidon saamiseksi.
Masennuksesta on mahdollista parantua, mutta ilman oikeanlaista terapiaa se on lähes mahdotonta. Paljon tsemppiä Ap äläkä luovuta! :)
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 14:08"]
Vali vali vali ja ruikuti ruikuti. Ihminen on sitä miksi itsensä tekee. Mutta toki on helpompaa vain olla ja syyttää muita!
[/quote]
Nää tällaset tyypit, kuten ylläoleva,on jotenkin huvittavia. Kuvittelee ilmeisesti olevansa nokkela, mutta paljastaakin vain äärettömän tyhmyytensä ja sivistymättömyytensä.
Mutta niinhän se on todettu; tyhmät ihmiset eivät sairastu masennukseen. Älykkäät ja herkät kylläkin.
Voi 38, se on hienoa että sulla on lääkkeet ja työidentiteetti. Ja mikä sun alkuperänen ongelma oli? Alakuloinen ja laiska mieliala? Tiedätkö oikeasti rankasta elämästä yhtään mitään!!!!!!!! Ja kyllä eläkkeelle pääsy on aika temppu, itse olen ollut mielenterveysongelmainen 10v enkä ole päässyt eläkkeelle