Jos tapailemasi mies sanoisi, ettei hänen yksityiselämänsä kuulu sinulle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se tarkoittaa yksityiselämällä? Minusta esim. omien vanhempien kanssa jutellut asiat on yksityisiä, mutta ei se, että ilmoitan seurustelukumppanilleni olevani menossa vanhempieni luokse keskiviikkoiltana. Tai jos vaikka harrastan sählyä, niin joukkueen asiat ei kuulu seurustelukumppanille, mutta treeniajat ja mahdolliset pelit jne. ei oo mitenkään salaisia. Mun kavereiden nimet ja kaverit ei ole salaisia, mutta kavereiden asiat on. Ja niin edelleen. Aika vaikeaa olisi olla kenenkään kanssa parisuhteessa, jos kamalan laajasti näkisi sen mitä ne yksityisasiat on ja ei oikein kertoisi mitään tekemisistään ja menemisistään. 

Niin. Kuten muissakin asioissa, tässäkin on hyvä olla yhteinen näkemys siitä miten asiat koetaan. Edellisessä suhteessani me jaoimme todella laajasti kaiken. Nyt uudessa viritelmässä ei jaeta vielä mitään ja se alkaa rasittaa. Minun kontrollintarpeeni ja mustasukkaisuusasteeni ovat molemmat alhaiset, joten siitä ei ole kysymys, mutta minulle ei synny rakkaudentunnetta, ellen koe olevani henkisesti toista riittävän lähellä. Minun pitää voida uskaltaa heittäytyä ja toisen samoin, jotta voi syntyä luottamus ja läheisyys. 

Jos itsellä tai kumppanilla on vaikeuksia kumpaan tahansa suuntaan: ollaan liian etäisiä tai liian kietoutuneita, kannattaa lukea kirja Parisuhteen tunnelukot. Kumpikaan ääripää ei ole terveellinen eikä tie tasapainoiseen parisuhteeseen ja todellinen henkinen tyydytys ja kohtaaminen suhteessa jää saavuttamatta. 

Tapailuvaiheessa en seurustele, joten en keksi yhtäkään syytä, miksi omia asioita pitäisi jakaa laajasti kenenkään kanssa. Kokemus henkisestä läheisyydestä ja luottamuksesta tarkoittaa turhan monelle kontrollinhalua ja mustasukkaista kyttäämistä, vaikka toisin väitetäänkin.

Jos joku sanoo, että asia (mikä tahansa) ei kuulu minulle, niin tajuan menneeni uteliaana liian pitkälle. Ei satunnaisen tapailukumppanin tarvitse kertoa minulle omia asioitaan.

Mulla on kyllä henkinen ja fyysinen läheisyys siinä mielessä synkassa, että jos päästän jokun fyyisesti lähietäisyydelle, siinä samassa paketissa tulee myös tietty henkinen läheisyys ja sen edellytys toista osapuolta kohtaan. Nyt en puhu mistään ahdistavasta tilivelvollisuudesta vaan halusta jakaa itseä pinnan alta ja tutustua vastaavasti toiseen osapuoleen, jotta syntyy emotionaalista yhteenkuuluvuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin mieheltä että mitä hänen mielestään kuuluu parisuhteeseen jos ei oman elämän jakaminen toisen kanssa. Ja nauraisin.

"Tapailemasi mies" siis katsotko olevasi parisuhteessa jos tapailet jotakuta miestä/naista?

Katsotko että kun tässä nyt on nähty kolme kertaa niin totta kai leväytät yksityiselämäsi hänen eteensä laidasta laitaan?

Minä en. Pidän kyllä rajat miten paljon avaan itseäni vieraalle ihmiselle sillä vierashan se tapailukumppani vielä on. Myös parisuhteessa minulla on yksityiselämä samoin puolisollani.

En katso hänen puhelintaan enkä sähköpostiaan tms. Eikä hän minun. Me olemme kaksi erillistä olentoa jotka vapaehtoisesti olemme toinen toisemme kanssa parisuhteessa. Jos luottamusta ei sen vertaa ole että sisuskalutkin toiselta pitää tonkia ollaan kyllä jo huonossa jamassa.

Meillä on yhteiselämä mutta myös omat henkilökohtaiset elämämme.

Yksityiselämää kunnioittava nainen 11 vuotta avoliitossa.

Minusta taas olisi outoa, ettei voisi kysyä, kenen kanssa toinen on menossa ja mihin. Itse olen ollut naimisissa 13 vuotta. Luotan puolisooni ja hän minuun, eli kyselemiset eivät ole mitään pelko per***ssä utelua ja kyttäämistä, vaan ihan normaalia juttelua. Emme lue toistemme sähköposteja tai muita viestejä noin yleensä ottaen, mutta jos puhelimesta kuuluu "pim", ja jompikumpi odottaa yhteydenottoa jostain eikä voi juuri sillä hetkellä katsoa (kädet taikinassa, tiskaus kesken, istuu vessassa), niin kyllä sitten huudellaan toiselle, että voiko katsoa, mikä viesti tuli. Samoin jos alkaa hirveä viestitulitus, niin saatan sanoa puolisolle, että voitko katsoa, kuka siellä syytää niitä viestejä.

Pidämme myös täysin normaalina ilmoittaa toiselle, jos on lähdössä kavereiden kanssa jonnekin, että olen lähdössä niiden-ja-niiden kanssa sinne-ja-sinne, ja tulen noin siihen-ja-siihen aikaan takaisin kotiin. Ainoat ihmiset, joita emme nimeltä toisillemme mainitse, ovat sellaiset, joita toinen ei millään tapaa tunne ja/tai jotka ovat meille itsellekin uusia tuttuja. Esim. joku työporukan juttu. Silloin sanotaan vain, että töistä on lähdössä porukkaa ja menen niiden mukaan.

En ymmärrä, miksi pitää pantata jotain terveysasioitakaan. Uusioperhekuvioissa ymmärrän, ettei haluta kertoa esim. omien lasten asioita, mutta jos "uusperhe" on ollut kasassa jo 10 vuotta, niin aika oudolta tuntuisi, etten tietäisi samassa taloudessa pyörivien lasten esim. perussairauksista.

Toteaisin että me haemme sitten eri asioita ja lopettaisin tapailun.

Taitaa olla varattu!

Jättäisin siihen paikkaan,vsillä törkeästi sanottu

Nauraisin ääneen ja tapailu loppuisi siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se tarkoittaa yksityiselämällä? Minusta esim. omien vanhempien kanssa jutellut asiat on yksityisiä, mutta ei se, että ilmoitan seurustelukumppanilleni olevani menossa vanhempieni luokse keskiviikkoiltana. Tai jos vaikka harrastan sählyä, niin joukkueen asiat ei kuulu seurustelukumppanille, mutta treeniajat ja mahdolliset pelit jne. ei oo mitenkään salaisia. Mun kavereiden nimet ja kaverit ei ole salaisia, mutta kavereiden asiat on. Ja niin edelleen. Aika vaikeaa olisi olla kenenkään kanssa parisuhteessa, jos kamalan laajasti näkisi sen mitä ne yksityisasiat on ja ei oikein kertoisi mitään tekemisistään ja menemisistään. 

Niin. Kuten muissakin asioissa, tässäkin on hyvä olla yhteinen näkemys siitä miten asiat koetaan. Edellisessä suhteessani me jaoimme todella laajasti kaiken. Nyt uudessa viritelmässä ei jaeta vielä mitään ja se alkaa rasittaa. Minun kontrollintarpeeni ja mustasukkaisuusasteeni ovat molemmat alhaiset, joten siitä ei ole kysymys, mutta minulle ei synny rakkaudentunnetta, ellen koe olevani henkisesti toista riittävän lähellä. Minun pitää voida uskaltaa heittäytyä ja toisen samoin, jotta voi syntyä luottamus ja läheisyys. 

Jos itsellä tai kumppanilla on vaikeuksia kumpaan tahansa suuntaan: ollaan liian etäisiä tai liian kietoutuneita, kannattaa lukea kirja Parisuhteen tunnelukot. Kumpikaan ääripää ei ole terveellinen eikä tie tasapainoiseen parisuhteeseen ja todellinen henkinen tyydytys ja kohtaaminen suhteessa jää saavuttamatta. 

Tapailuvaiheessa en seurustele, joten en keksi yhtäkään syytä, miksi omia asioita pitäisi jakaa laajasti kenenkään kanssa. Kokemus henkisestä läheisyydestä ja luottamuksesta tarkoittaa turhan monelle kontrollinhalua ja mustasukkaista kyttäämistä, vaikka toisin väitetäänkin.

Jos joku sanoo, että asia (mikä tahansa) ei kuulu minulle, niin tajuan menneeni uteliaana liian pitkälle. Ei satunnaisen tapailukumppanin tarvitse kertoa minulle omia asioitaan.

Miten sitten tutustut tapailemiisi ihmisiin jos et jaa mitään pintaa syvemmältä? Vai onko sinun edes tarkoitus tutustua?

Minulle tuollainen ihminen jäisi auttamatta etäiseksi enkä pystyisi luottamaan. Väkisin tulisi mieleen että hänellä on jotain isompaakin salattavaa tai hakee minusta pelkkää seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hyvin tärkeä asia, sillä jotkut haluavat ettei parisuhteessa ole mitään omia asioita ja toiset niitä haluavat. Itselläni yksi tärkeimmistä syistä lopettaa suhde oli juuri se ettei saanut olla omaa yksityiselämää. Onneksi löysin naisen, jolle tämä oli enemmän kuin ok, sillä hänkään ei halua kertoa kaikkia omia asioita minulle.

Kyllä parisuhteessa saa olla omia asioita, mutta ei sataa prosenttia.

Aina huvittaa katsella kun naiset perustelee puhdasta uteliaisuutta ja suuttuu kun ei saa tietää asioita

Onneksi en tapaile niin ei tarvitse tällaistakaan miettiä. 

Sanoisin kiitos tiedosta ja hyvästi !

Kummallista tämä nykyajan kulttuuri. Ei seurustella, vaan tapaillaan ja ohjeet tapailuun kysytään täältä :D

Jos tykkäisin miehestä, sanoisin jotain tyyliin "Sääli. Olisin mielelläni tutustunut sinuun lähemmin. Eipä tässä kai sitten muuta".

Nainen on varmaan kysynyt miehen siviilisäätyä ja onko hänellä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se tarkoittaa yksityiselämällä? Minusta esim. omien vanhempien kanssa jutellut asiat on yksityisiä, mutta ei se, että ilmoitan seurustelukumppanilleni olevani menossa vanhempieni luokse keskiviikkoiltana. Tai jos vaikka harrastan sählyä, niin joukkueen asiat ei kuulu seurustelukumppanille, mutta treeniajat ja mahdolliset pelit jne. ei oo mitenkään salaisia. Mun kavereiden nimet ja kaverit ei ole salaisia, mutta kavereiden asiat on. Ja niin edelleen. Aika vaikeaa olisi olla kenenkään kanssa parisuhteessa, jos kamalan laajasti näkisi sen mitä ne yksityisasiat on ja ei oikein kertoisi mitään tekemisistään ja menemisistään. 

Niin. Kuten muissakin asioissa, tässäkin on hyvä olla yhteinen näkemys siitä miten asiat koetaan. Edellisessä suhteessani me jaoimme todella laajasti kaiken. Nyt uudessa viritelmässä ei jaeta vielä mitään ja se alkaa rasittaa. Minun kontrollintarpeeni ja mustasukkaisuusasteeni ovat molemmat alhaiset, joten siitä ei ole kysymys, mutta minulle ei synny rakkaudentunnetta, ellen koe olevani henkisesti toista riittävän lähellä. Minun pitää voida uskaltaa heittäytyä ja toisen samoin, jotta voi syntyä luottamus ja läheisyys. 

Jos itsellä tai kumppanilla on vaikeuksia kumpaan tahansa suuntaan: ollaan liian etäisiä tai liian kietoutuneita, kannattaa lukea kirja Parisuhteen tunnelukot. Kumpikaan ääripää ei ole terveellinen eikä tie tasapainoiseen parisuhteeseen ja todellinen henkinen tyydytys ja kohtaaminen suhteessa jää saavuttamatta. 

Tapailuvaiheessa en seurustele, joten en keksi yhtäkään syytä, miksi omia asioita pitäisi jakaa laajasti kenenkään kanssa. Kokemus henkisestä läheisyydestä ja luottamuksesta tarkoittaa turhan monelle kontrollinhalua ja mustasukkaista kyttäämistä, vaikka toisin väitetäänkin.

Jos joku sanoo, että asia (mikä tahansa) ei kuulu minulle, niin tajuan menneeni uteliaana liian pitkälle. Ei satunnaisen tapailukumppanin tarvitse kertoa minulle omia asioitaan.

Miten sitten tutustut tapailemiisi ihmisiin jos et jaa mitään pintaa syvemmältä? Vai onko sinun edes tarkoitus tutustua?

Minulle tuollainen ihminen jäisi auttamatta etäiseksi enkä pystyisi luottamaan. Väkisin tulisi mieleen että hänellä on jotain isompaakin salattavaa tai hakee minusta pelkkää seksiä.

Olin pitkässä suhteessa ja nyt sen jälkeen ensimmäistä kertaa kokeilin tutustua uuteen mieheen. Kaikki lähti hyvin liikkeelle, mutta sitten tuli seinä vastaan. Hän ei päästä tunnetasolla lähelle ja omat tunteeni ovat nyt ihan jäässä ja tuntuu olevan hänelläkin. Eli seuraus on se, että minusta tuntuu, että meillä on tällä hetkellä pelkkää seksiä eikä kohta ole sitäkään.

Aiemmassa suhteessa oltiin henkisesti läheiseet ja aidosti kiinnostuneet toisistamme ja toistemme tekemisistä. Juteltiin aina päivän tekemisemme sekä mielenkiintoiset kohtaamiset, uutiset ja muut mieleen nousseet asiat. Olen yksinäinen nyt. 

En varmaankaan tapailisi noin sanovaa miestä?

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä, mitä yksityiselämän aluetta tapailukumppani on yrittänyt ronkkia.

Olen nainen. En halua kertoa miehelle yksityiskohtaisesti aikaisemmin sairastetuista sairauksista.  En leikkauksista, aikaisemmista miessuhteista tai lasteni yksityisasioista. En työn ja vapaaehtoistoiminnan kautta tietoon saamiani salassapidettäviä asioista.En keitä ja mitä puolueita olen äänestänyt. Nämä tulivat ensimmäiseksi mieleen.

Ei sitten liene paljoa yhteisiä puheenaiheita. Minä aikakin kerron kumppanini kanssa mm  terveysasiat, lasten asioita, politiikasta, suvusta, töistä  jne.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä, mitä yksityiselämän aluetta tapailukumppani on yrittänyt ronkkia.

Olen nainen. En halua kertoa miehelle yksityiskohtaisesti aikaisemmin sairastetuista sairauksista.  En leikkauksista, aikaisemmista miessuhteista tai lasteni yksityisasioista. En työn ja vapaaehtoistoiminnan kautta tietoon saamiani salassapidettäviä asioista.En keitä ja mitä puolueita olen äänestänyt. Nämä tulivat ensimmäiseksi mieleen.

Miten voi olla kertomatta sairauksista tai leikkauksista? Jos ne vaikuttavat myös mieheen esim jos saa epäsännöllisin säännölliseti vaikka jotain kohtauksia niin eikö miehen pitäisi silloin tietää.Ja miten voi olla kertomatta keikkauksista niistähän jää aina jonkunlainen arpi niin mitä sanot kun mies kysyy mikä ja mistä syystä sellainen on? Vai sujuvasti vaan valehtelet.

Noin voi sanoa satunnaiselle panolle, joka tietää olevansa vain pano.

Sitten taas seurustelu tarkoittaa, että ollaan avoimia toisilleen ja avataan omaa elämää.

Seurustelu minusta syvenee kuukausien ja vuosien myötä, niin että vuoden kohdalla siihen luultavasti liittyy jo tilitystä sairauksista, sukulaisista ja edellisestä hajonneesta liitosta.

Siihen ei liity yksityiskohtia menneistä kumppaneista, sijoituksista tai puhelimen viesteistä. Mutta kuuluu onko oltu monessa liitossa ennen, paljonko on suunnilleen palkka ja omaisuus, ja ketä kavereita on.

Kahden ihmisen välillä asiat ovat vastavuoroisia. Jos miehen yksityiselämä ei kuulu naiselle, ei naisenkaan yksityiselämä kuulu miehelle. Itse lasken parisuhteen, läheisyyden ja seksin yksityiselämän asioiksi. Näin ollen olisi selvää, että minun kanssani niitä ei olisi tarjolla tälle miehelle, joten tapailu varmaan päättyisi siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä, mitä yksityiselämän aluetta tapailukumppani on yrittänyt ronkkia.

Olen nainen. En halua kertoa miehelle yksityiskohtaisesti aikaisemmin sairastetuista sairauksista.  En leikkauksista, aikaisemmista miessuhteista tai lasteni yksityisasioista. En työn ja vapaaehtoistoiminnan kautta tietoon saamiani salassapidettäviä asioista.En keitä ja mitä puolueita olen äänestänyt. Nämä tulivat ensimmäiseksi mieleen.

Miten voi olla kertomatta sairauksista tai leikkauksista? Jos ne vaikuttavat myös mieheen esim jos saa epäsännöllisin säännölliseti vaikka jotain kohtauksia niin eikö miehen pitäisi silloin tietää.Ja miten voi olla kertomatta keikkauksista niistähän jää aina jonkunlainen arpi niin mitä sanot kun mies kysyy mikä ja mistä syystä sellainen on? Vai sujuvasti vaan valehtelet.

Samaa ihmettelin. En edes voisi olla kertomatta leikkauksesta, kun kumppani hoiti mua sairaslomalla ja vaihtoi lakanoita. Mun pitää voida sanoa, että palataan kun mun lääkkeet jäi kotiin, tai jakaa se pelko jos on ultrassa löytynyt jotain.

Mikä mieli siinä parisuhteessa on jos ei saa tukea ja apua kun on vaikeaa? En minä 24/7 ole seksiinkään valmis ja aina meikissä.