Jos tapailemasi mies sanoisi, ettei hänen yksityiselämänsä kuulu sinulle

Jos joku sanoisi noin niin kyllä alkaisin epäillä, mitä kaikkea hän salailee ja hommailee jos ei voi kertoa. Tietenkään joka asiaa joilla ei ole mitään merkitystä, ei tarvitse raportoida, mutta en lähtisi suhteeseen jossa toinen selkeästi kieltäytyy kertomasta asioistaan tai sanoo noin tylysti, että ei kuulu sulle.

Mulle kävi noin. Tapailin eronnutta miestä vuoden päivät ja alkoi käydä selväksi, että haluaa vain seksisuhteen kun mä taas olisin halunnut vakavampaakin hänen kanssaan. Ei mm. koskaan puhunut lapsestaan tämän nimellä vaan sanoi vaan että tyttö teki jotakin. Halusi nähdä vain mun luona.

Nähdään edelleen silloin tällöin. Tiedän että ei kannattaisi, koska toi satuttaa mua mutta kun ei ole ketään muutakaan löytynyt. Keski-ikäinen nainen on deittimarkkinoilla ihan ilmaa. Etsin fiksua tavallista miestä, ulkonäöllä ja ammatilla ei mitään väliä mutta näköjään sekin on ihan liikaa vaadittu.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi noin. Tapailin eronnutta miestä vuoden päivät ja alkoi käydä selväksi, että haluaa vain seksisuhteen kun mä taas olisin halunnut vakavampaakin hänen kanssaan. Ei mm. koskaan puhunut lapsestaan tämän nimellä vaan sanoi vaan että tyttö teki jotakin. Halusi nähdä vain mun luona.

Nähdään edelleen silloin tällöin. Tiedän että ei kannattaisi, koska toi satuttaa mua mutta kun ei ole ketään muutakaan löytynyt. Keski-ikäinen nainen on deittimarkkinoilla ihan ilmaa. Etsin fiksua tavallista miestä, ulkonäöllä ja ammatilla ei mitään väliä mutta näköjään sekin on ihan liikaa vaadittu.

Mulla samankaltainen kokemus. Mies puhui vielä suhteen alussa, että haluaa rakkaussuhteen ja jakaa elämäänsä, mutta heti seksin alettua se typistyikin vain seksisuhteeksi. Etenkin, kun ei ole ollut tapana harrastaa irtosuhteita eikä pelkkiä seksisuhteita, harmittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi noin. Tapailin eronnutta miestä vuoden päivät ja alkoi käydä selväksi, että haluaa vain seksisuhteen kun mä taas olisin halunnut vakavampaakin hänen kanssaan. Ei mm. koskaan puhunut lapsestaan tämän nimellä vaan sanoi vaan että tyttö teki jotakin. Halusi nähdä vain mun luona.

Nähdään edelleen silloin tällöin. Tiedän että ei kannattaisi, koska toi satuttaa mua mutta kun ei ole ketään muutakaan löytynyt. Keski-ikäinen nainen on deittimarkkinoilla ihan ilmaa. Etsin fiksua tavallista miestä, ulkonäöllä ja ammatilla ei mitään väliä mutta näköjään sekin on ihan liikaa vaadittu.

Mulla samankaltainen kokemus. Mies puhui vielä suhteen alussa, että haluaa rakkaussuhteen ja jakaa elämäänsä, mutta heti seksin alettua se typistyikin vain seksisuhteeksi. Etenkin, kun ei ole ollut tapana harrastaa irtosuhteita eikä pelkkiä seksisuhteita, harmittaa. 

Mulla mies oli suhteen alussa kiinnostunut jakamaan mun harrastuksia ja puhui yhteen muutosta. Mutta kovin seksipainotteiseksi se siitä muotoutui, ja ne yhteiset harrastamassa käynnit kuivui vähiin. Viimeistään kun hän ei koskaan kutsunut minua tapaamaan aikuisia lapsiaan, päättelin ettei tämä ollut sellainen kiikkustuolissa käsi kädessä-suhde.

Seksisuhteena olen sitä sitten pitänyt, ja onhan se kiva että on hauskaa seuraa konserttiin ja ravintolaan. Eikä meillä nyt ketään muitakaan ole. Mutta ei tämä sitä ole mitä parisuhteelta toivoo. Vähän sellaista teiniseurustelua jälleen, pinnallista ja erillistä.

Lopettaisin tapailun.

Tapailuvaiheessa miehen yksityiselämä ei kuulu naiselle. N21

Bye bye

Loukkaava, suorastaan väkivaltainen vastaus. Tuo kertoo että tyyppi on vaarallinen ja hänellä on jotain salattavaa. Juokse!

Toimin salaisena agenttina. En voi kertoa kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi noin. Tapailin eronnutta miestä vuoden päivät ja alkoi käydä selväksi, että haluaa vain seksisuhteen kun mä taas olisin halunnut vakavampaakin hänen kanssaan. Ei mm. koskaan puhunut lapsestaan tämän nimellä vaan sanoi vaan että tyttö teki jotakin. Halusi nähdä vain mun luona.

Nähdään edelleen silloin tällöin. Tiedän että ei kannattaisi, koska toi satuttaa mua mutta kun ei ole ketään muutakaan löytynyt. Keski-ikäinen nainen on deittimarkkinoilla ihan ilmaa. Etsin fiksua tavallista miestä, ulkonäöllä ja ammatilla ei mitään väliä mutta näköjään sekin on ihan liikaa vaadittu.

Mulla samankaltainen kokemus. Mies puhui vielä suhteen alussa, että haluaa rakkaussuhteen ja jakaa elämäänsä, mutta heti seksin alettua se typistyikin vain seksisuhteeksi. Etenkin, kun ei ole ollut tapana harrastaa irtosuhteita eikä pelkkiä seksisuhteita, harmittaa. 

Mulla mies oli suhteen alussa kiinnostunut jakamaan mun harrastuksia ja puhui yhteen muutosta. Mutta kovin seksipainotteiseksi se siitä muotoutui, ja ne yhteiset harrastamassa käynnit kuivui vähiin. Viimeistään kun hän ei koskaan kutsunut minua tapaamaan aikuisia lapsiaan, päättelin ettei tämä ollut sellainen kiikkustuolissa käsi kädessä-suhde.

Seksisuhteena olen sitä sitten pitänyt, ja onhan se kiva että on hauskaa seuraa konserttiin ja ravintolaan. Eikä meillä nyt ketään muitakaan ole. Mutta ei tämä sitä ole mitä parisuhteelta toivoo. Vähän sellaista teiniseurustelua jälleen, pinnallista ja erillistä.

Siis olen miettinyt samaa, että on kuin teininä. Että ei osata aikuismaisesti kohdata toisiamme riittävän syvästi. Mies on kyllä ollut naimisissakin ja muutamassa muussakin suhteessa. Vaikea tietää, kohtasiko hän niissä naiset syvemmin ja koskeeko tämä vain minua vai siksikö ne edellisetkin suhteet ovat kaatuneet. 

Kuinka yleistä on, että aikuiset, keski-ikäiset ja jopa vanhemmat miehet, ovat edelleen pinnallisesti seurustelevia ja etsivät naisesta itselleen vain seuraa silloin tällöin ja seksiä ja oma elämä on sitten muualla. Kun parisuhteessahan saisi parhaimmillaan toisistaan sparraajat, parhaat ja läheisimmät luotetut ja ystävät ja toisen seuraa janoaa. 

Ilmeisesti hän vaan ei ole enää alkuihastuksen jälkeen rakastunut vai onko vaan lapsellinen ja ajattelee, että se suhde muodostuu siitä itsekseen ilman että siihen pitää panostaa yhtään. 

Tavallaan ymmärrän.

Itselläni tuo tilanne voisi tulla vastaan jos joku alkaisi tentata vanhemmistani. Vanhempani työ on asettanut minutkin vaaraan ja viimeistään kotoa muuttaessani tein tiettyjä asioita oman turvallisuuteni vuoksi. En tehnyt elämääni muutoksia siksi että voisin myöhemmin tehdä ne tyhjiksi enkä halua tehdä muutoksia enää uudestaan jollei ole pakko ja se vaatii tiettyjä asioita, muun muassa sitä että en huutele kaikkia mahdollisia asioitani ympäriinsä.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan ymmärrän.

Itselläni tuo tilanne voisi tulla vastaan jos joku alkaisi tentata vanhemmistani. Vanhempani työ on asettanut minutkin vaaraan ja viimeistään kotoa muuttaessani tein tiettyjä asioita oman turvallisuuteni vuoksi. En tehnyt elämääni muutoksia siksi että voisin myöhemmin tehdä ne tyhjiksi enkä halua tehdä muutoksia enää uudestaan jollei ole pakko ja se vaatii tiettyjä asioita, muun muassa sitä että en huutele kaikkia mahdollisia asioitani ympäriinsä.

Minusta tuollaista tilannetta ei synny kuvailemallasi tavalla. 

Siis jos olisin kumppanisi ja tuntisin, että olet päästänyt minut lähelle ja avautunut riittävästi muista asioistasi, minulle riittäisi hyvin se, ettet puhuisi vanhemmistasi tai jos vahingossa sohaisisin siihen suuntaan, kertoisit vaan, että tilanne on vaikea etkä oikein voi puhua siitä. Silloin on sekä päästetty toinen muuten lähelle että kommunikoitu asiallisesti ja pidetty kiinni omista rajoista asianmukaisesti.  

On olemassa kuitenkin pieni mahdollisuus, että tuo tapahtuma on jättänyt sinuun jotain tunnelukkoja ja jos niiden vuoksi toimit parisuhteessa huonommin kuin ihminen, jolla ei sinun taustaasi ole, olisi ihan asiallista että toinekin tietäisi siitä, miten tämä kaikki sinuun vaikuttaa. Esim pelkäät hylkäämistä, olet kontrolloiva, takertuva, etäinen tms. 

Riippuu mitä se tapailukin tässä kohdassa nyt sitten on.

Paljon täällä on arvioitu niin, että on paskamaista ja suhteen kannalta toivotonta, jos toinen ilmaisee, että joku osa hänen elämäänsä ei kuulu toiselle (on yksityisasia).

Mutta voihan olla myös, että toinen kokee toisen (tässä tapauksessa aloittajan) utelut tenttaamisena ja liian hyökkäävänä tapailun tässä vaiheessa. Siinäkin tapauksesa ehkä tällä suhteella ei tulevaisuutta ole. Olen itsekin joskus tapaillut miestä joka uteli jo alkuvaiheessa kaiken mahdollisen pankkitilini saldoa, perintöjärjestelyjäni ja edellisiä seksisuhteitani myöten - mihin kaikkeen en lopulta vastannut about mitään, kunhan feidasin koko jätkän omaan uteluavaruuteensa keskenään.

Niin no mitä jäi luottamuksesta jäljelle? Luottamus on parisuhteen kallio mille se parisuhde kasataan. Ilman sitä, ei ole parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan ymmärrän.

Itselläni tuo tilanne voisi tulla vastaan jos joku alkaisi tentata vanhemmistani. Vanhempani työ on asettanut minutkin vaaraan ja viimeistään kotoa muuttaessani tein tiettyjä asioita oman turvallisuuteni vuoksi. En tehnyt elämääni muutoksia siksi että voisin myöhemmin tehdä ne tyhjiksi enkä halua tehdä muutoksia enää uudestaan jollei ole pakko ja se vaatii tiettyjä asioita, muun muassa sitä että en huutele kaikkia mahdollisia asioitani ympäriinsä.

Minusta tuollaista tilannetta ei synny kuvailemallasi tavalla. 

Siis jos olisin kumppanisi ja tuntisin, että olet päästänyt minut lähelle ja avautunut riittävästi muista asioistasi, minulle riittäisi hyvin se, ettet puhuisi vanhemmistasi tai jos vahingossa sohaisisin siihen suuntaan, kertoisit vaan, että tilanne on vaikea etkä oikein voi puhua siitä. Silloin on sekä päästetty toinen muuten lähelle että kommunikoitu asiallisesti ja pidetty kiinni omista rajoista asianmukaisesti.  

On olemassa kuitenkin pieni mahdollisuus, että tuo tapahtuma on jättänyt sinuun jotain tunnelukkoja ja jos niiden vuoksi toimit parisuhteessa huonommin kuin ihminen, jolla ei sinun taustaasi ole, olisi ihan asiallista että toinekin tietäisi siitä, miten tämä kaikki sinuun vaikuttaa. Esim pelkäät hylkäämistä, olet kontrolloiva, takertuva, etäinen tms. 

Ei varmasti pitemmässä ja vakiintuneemmassa parisuhteessa mutta tapailun ensimetreillä voisin nähdä tuollaisen tilanteen syntyvän. Suurin osa ihmisistä ei ajattele asioita kovin pitkälle vaan tyytyvät yleisemmän tason vastauksiin kun taas joillekin sellainen vastaus tuntuu pikemminkin olevan kutsu kysellä tarkentavia kysymyksiä.

Mitä tulee tuohon muuhun minusta omat asiat tulisi olla käsiteltynä ennen parisuhdetta. En koe suhteessani mikään asia olisi täysin poissuljettu keskustelusta mutta en itse aktiivisesti ota niitä puheeksi ja silloinkin kun niistä puhun mukana on tieto lisää tuskaa suodatin joka on minusta rakkautta lähimmäistä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan ymmärrän.

Itselläni tuo tilanne voisi tulla vastaan jos joku alkaisi tentata vanhemmistani. Vanhempani työ on asettanut minutkin vaaraan ja viimeistään kotoa muuttaessani tein tiettyjä asioita oman turvallisuuteni vuoksi. En tehnyt elämääni muutoksia siksi että voisin myöhemmin tehdä ne tyhjiksi enkä halua tehdä muutoksia enää uudestaan jollei ole pakko ja se vaatii tiettyjä asioita, muun muassa sitä että en huutele kaikkia mahdollisia asioitani ympäriinsä.

Minusta tuollaista tilannetta ei synny kuvailemallasi tavalla. 

Siis jos olisin kumppanisi ja tuntisin, että olet päästänyt minut lähelle ja avautunut riittävästi muista asioistasi, minulle riittäisi hyvin se, ettet puhuisi vanhemmistasi tai jos vahingossa sohaisisin siihen suuntaan, kertoisit vaan, että tilanne on vaikea etkä oikein voi puhua siitä. Silloin on sekä päästetty toinen muuten lähelle että kommunikoitu asiallisesti ja pidetty kiinni omista rajoista asianmukaisesti.  

On olemassa kuitenkin pieni mahdollisuus, että tuo tapahtuma on jättänyt sinuun jotain tunnelukkoja ja jos niiden vuoksi toimit parisuhteessa huonommin kuin ihminen, jolla ei sinun taustaasi ole, olisi ihan asiallista että toinekin tietäisi siitä, miten tämä kaikki sinuun vaikuttaa. Esim pelkäät hylkäämistä, olet kontrolloiva, takertuva, etäinen tms. 

Ei varmasti pitemmässä ja vakiintuneemmassa parisuhteessa mutta tapailun ensimetreillä voisin nähdä tuollaisen tilanteen syntyvän. Suurin osa ihmisistä ei ajattele asioita kovin pitkälle vaan tyytyvät yleisemmän tason vastauksiin kun taas joillekin sellainen vastaus tuntuu pikemminkin olevan kutsu kysellä tarkentavia kysymyksiä.

Mitä tulee tuohon muuhun minusta omat asiat tulisi olla käsiteltynä ennen parisuhdetta. En koe suhteessani mikään asia olisi täysin poissuljettu keskustelusta mutta en itse aktiivisesti ota niitä puheeksi ja silloinkin kun niistä puhun mukana on tieto lisää tuskaa suodatin joka on minusta rakkautta lähimmäistä kohtaan.

On aika naiivia ajatella, että asiat olisi käsiteltynä ennen parisuhdetta, sillä vaikka olisikin, parisuhde nostaa niitä taas mahdollisesti pinnalle, sikäli että uskaltaa päästää toisen lähelle ja olla itse haavoittuvainen suhteessa. Tietysti hyvä suhde ei nosta kaikkia haavoja uudelleen esille, mutta ihan varmasti jokaisella on kohtia, joita parisuhde rassaa. 

Ainakin tunnelukkoteorian mukaan kukaan ei ole täysin vapaa ja zen niistä. Mutta tietysti aina joskus kaksi mahdollisimman aikuista ja tasapainoista ihmistä kohtaavat ja asiat menevät smoothisti.