Jos tapailemasi mies sanoisi, ettei hänen yksityiselämänsä kuulu sinulle

Kiittäisin tiedosta ja lopettaisin tapailun.

Tuo on selkeää, ettei hän ole parisuhdeainesta. Hänelle päin sanoisin vain, että kiva, että kerroit tässä vaiheessa, niin tiedän, ettei tästä tule mitään parisuhdetta.

Kertoo että nainen on udellut asioista mitkä ei hänelle kuulu millään tapaa

Tämä on hyvin tärkeä asia, sillä jotkut haluavat ettei parisuhteessa ole mitään omia asioita ja toiset niitä haluavat. Itselläni yksi tärkeimmistä syistä lopettaa suhde oli juuri se ettei saanut olla omaa yksityiselämää. Onneksi löysin naisen, jolle tämä oli enemmän kuin ok, sillä hänkään ei halua kertoa kaikkia omia asioita minulle.

Ei ole tapailemasi mies. Olette työsuhteessa. Oletteko kuitenkin tasa-arvoisia?

Kysyisin mieheltä että mitä hänen mielestään kuuluu parisuhteeseen jos ei oman elämän jakaminen toisen kanssa. Ja nauraisin.

Missä yhteydessä? Jos vain tapailette kaikki ei tosiaan kuulu sinulle (minne menee, kenen kanssa tms.). Jos sulla on toiveita suhteen etenemisestä ja miehellä selvästi ei, kannattaa ottaa vinkistä vaari.

Riippuu ihan siitä, mitä yksityiselämän aluetta tapailukumppani on yrittänyt ronkkia.

Olen nainen. En halua kertoa miehelle yksityiskohtaisesti aikaisemmin sairastetuista sairauksista.  En leikkauksista, aikaisemmista miessuhteista tai lasteni yksityisasioista. En työn ja vapaaehtoistoiminnan kautta tietoon saamiani salassapidettäviä asioista.En keitä ja mitä puolueita olen äänestänyt. Nämä tulivat ensimmäiseksi mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Missä yhteydessä? Jos vain tapailette kaikki ei tosiaan kuulu sinulle (minne menee, kenen kanssa tms.). Jos sulla on toiveita suhteen etenemisestä ja miehellä selvästi ei, kannattaa ottaa vinkistä vaari.

Niin. Näissä on näkemyseroja paljon eriluonteisten ihmisten välillä. 

Me emme ole kertoneet toisillemme kaikkea missä kuljemme ja mitä teemme, eikä kumpikaan ole kysellyt, mutta se olisi mulle kyllä aika deal-braker, jos emme voisi kertoa tai vaihtaa vapaasti kuulumisia päivämme kulusta. 

Ja jos tämä joskus kunnon suhteeksi etenisi (epäilen, ettei näin tule tapahtumaan vaan homma kuivuu pian kasaan), haluaisin suhteen, jossa ollaan avoimia ja läheisiä. Minulle ei sovi malli, jossa olen vain jonkun nainen = seksuaalisia tarpeita varten ja silloin tällöin seuraa tuomaan. Kaipaan suhteelta kumppanuutta ja hyvää tunneyhteyttä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö toisella olisi myös yksityisyyttä, mutta pitää olla luottavainen olo siihen, että siellä yksityisyydessä ei ole mitään synkkää tai loukkaavaa. En halua lukea toisen viestejä tms enkä itsekään halua näyttää omiani toiselle. Vessassa ollaan itsekseen jne. 

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin mieheltä että mitä hänen mielestään kuuluu parisuhteeseen jos ei oman elämän jakaminen toisen kanssa. Ja nauraisin.

"Tapailemasi mies" siis katsotko olevasi parisuhteessa jos tapailet jotakuta miestä/naista?

Katsotko että kun tässä nyt on nähty kolme kertaa niin totta kai leväytät yksityiselämäsi hänen eteensä laidasta laitaan?

Minä en. Pidän kyllä rajat miten paljon avaan itseäni vieraalle ihmiselle sillä vierashan se tapailukumppani vielä on. Myös parisuhteessa minulla on yksityiselämä samoin puolisollani.

En katso hänen puhelintaan enkä sähköpostiaan tms. Eikä hän minun. Me olemme kaksi erillistä olentoa jotka vapaehtoisesti olemme toinen toisemme kanssa parisuhteessa. Jos luottamusta ei sen vertaa ole että sisuskalutkin toiselta pitää tonkia ollaan kyllä jo huonossa jamassa.

Meillä on yhteiselämä mutta myös omat henkilökohtaiset elämämme.

Yksityiselämää kunnioittava nainen 11 vuotta avoliitossa.

Tapailu on kai ilmeisesti satunnaista näkemistä baareilun tai jonkin muun touhun merkeissä? Silloin ei toki kuulukaan, puolin ja toisin. Oikeassa parisuhteessa ei ole yksityiselämää siinä mielessä, että kumpikin menisi omia menojaan toiselle mitään kertomatta. Silloinhan se ei mikään parisuhde edes ole.

Jokaisella saa olla yksityisiä asioita, joista ei tarvitse tehdä tiliä kenellekään, kunhan ne asiat eivät vaikuta toiseen.

Tapailisin niin kauan kunnes yksityiselämässäni tulisi jotain mielenkiintoisempaa tekemistä. Tässä vaiheessa ilmeisesti voisin vain kadota ja estää hänen numeron?

Mitä se tarkoittaa yksityiselämällä? Minusta esim. omien vanhempien kanssa jutellut asiat on yksityisiä, mutta ei se, että ilmoitan seurustelukumppanilleni olevani menossa vanhempieni luokse keskiviikkoiltana. Tai jos vaikka harrastan sählyä, niin joukkueen asiat ei kuulu seurustelukumppanille, mutta treeniajat ja mahdolliset pelit jne. ei oo mitenkään salaisia. Mun kavereiden nimet ja kaverit ei ole salaisia, mutta kavereiden asiat on. Ja niin edelleen. Aika vaikeaa olisi olla kenenkään kanssa parisuhteessa, jos kamalan laajasti näkisi sen mitä ne yksityisasiat on ja ei oikein kertoisi mitään tekemisistään ja menemisistään. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä se tarkoittaa yksityiselämällä? Minusta esim. omien vanhempien kanssa jutellut asiat on yksityisiä, mutta ei se, että ilmoitan seurustelukumppanilleni olevani menossa vanhempieni luokse keskiviikkoiltana. Tai jos vaikka harrastan sählyä, niin joukkueen asiat ei kuulu seurustelukumppanille, mutta treeniajat ja mahdolliset pelit jne. ei oo mitenkään salaisia. Mun kavereiden nimet ja kaverit ei ole salaisia, mutta kavereiden asiat on. Ja niin edelleen. Aika vaikeaa olisi olla kenenkään kanssa parisuhteessa, jos kamalan laajasti näkisi sen mitä ne yksityisasiat on ja ei oikein kertoisi mitään tekemisistään ja menemisistään. 

Niin. Kuten muissakin asioissa, tässäkin on hyvä olla yhteinen näkemys siitä miten asiat koetaan. Edellisessä suhteessani me jaoimme todella laajasti kaiken. Nyt uudessa viritelmässä ei jaeta vielä mitään ja se alkaa rasittaa. Minun kontrollintarpeeni ja mustasukkaisuusasteeni ovat molemmat alhaiset, joten siitä ei ole kysymys, mutta minulle ei synny rakkaudentunnetta, ellen koe olevani henkisesti toista riittävän lähellä. Minun pitää voida uskaltaa heittäytyä ja toisen samoin, jotta voi syntyä luottamus ja läheisyys. 

Jos itsellä tai kumppanilla on vaikeuksia kumpaan tahansa suuntaan: ollaan liian etäisiä tai liian kietoutuneita, kannattaa lukea kirja Parisuhteen tunnelukot. Kumpikaan ääripää ei ole terveellinen eikä tie tasapainoiseen parisuhteeseen ja todellinen henkinen tyydytys ja kohtaaminen suhteessa jää saavuttamatta. 

Ei tapaile, helppoa. Joko seurustellaan tai ei tehdä mitään, helppoa. Jos toista kiinnostaa, seurustelu sopii hyvin. Ellei kiinnosta, hyvä havaita ajoissa.

Riippuu missä yhteydessä hän sanoo tuon. Jos se on vastaus turhan tiukkoihin ja tarkkoihin uteluihin hänen yksityiselämästään, niin ok. Mutta jos hän ei ylipäätään halua kertoa mitään omasta elämästään, niin ei jatkoon.

Missä tilanteessa tämä on sanottu? Olette vasta tapailuvaiheessa, joten oletko liikaa udellut liikaa asioita tai yrittänyt vaikuttaa hänen menemisiin? 

Riippuu tosiaan siitä onko kyseessä vain satunnainen tapailu. Tuntuu muuten näitä lukiessa, että ihmisiä vaivaa suuri epävarmuus deittailun vakavuudesta. Joudut olemaan koko ajan varpaillasi ja kuulostelemaan onkohan se toinen lainkaan vakavissaan.

Surullista. Kunpa pelisäännöt voisi tehdä heti selviksi. Mutta vastaus kysymykseen: riippuu siitä mihin tyyliin mies sen sinulle sanoi. Jos hän sanoi ihan ystävällisesti, että ei halua tässä vaiheessa vielä jutella niin yksityisistä (mitä ne nyt olivatkin) asioista, minulle olisi ok.

Jos hän sanoisi, että ei kuulu sulle, lähtisin saman tien.

Kehottaisin herraa palaamaan sinne, mistä tulikin eli yksityiselämäänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se tarkoittaa yksityiselämällä? Minusta esim. omien vanhempien kanssa jutellut asiat on yksityisiä, mutta ei se, että ilmoitan seurustelukumppanilleni olevani menossa vanhempieni luokse keskiviikkoiltana. Tai jos vaikka harrastan sählyä, niin joukkueen asiat ei kuulu seurustelukumppanille, mutta treeniajat ja mahdolliset pelit jne. ei oo mitenkään salaisia. Mun kavereiden nimet ja kaverit ei ole salaisia, mutta kavereiden asiat on. Ja niin edelleen. Aika vaikeaa olisi olla kenenkään kanssa parisuhteessa, jos kamalan laajasti näkisi sen mitä ne yksityisasiat on ja ei oikein kertoisi mitään tekemisistään ja menemisistään. 

Niin. Kuten muissakin asioissa, tässäkin on hyvä olla yhteinen näkemys siitä miten asiat koetaan. Edellisessä suhteessani me jaoimme todella laajasti kaiken. Nyt uudessa viritelmässä ei jaeta vielä mitään ja se alkaa rasittaa. Minun kontrollintarpeeni ja mustasukkaisuusasteeni ovat molemmat alhaiset, joten siitä ei ole kysymys, mutta minulle ei synny rakkaudentunnetta, ellen koe olevani henkisesti toista riittävän lähellä. Minun pitää voida uskaltaa heittäytyä ja toisen samoin, jotta voi syntyä luottamus ja läheisyys. 

Jos itsellä tai kumppanilla on vaikeuksia kumpaan tahansa suuntaan: ollaan liian etäisiä tai liian kietoutuneita, kannattaa lukea kirja Parisuhteen tunnelukot. Kumpikaan ääripää ei ole terveellinen eikä tie tasapainoiseen parisuhteeseen ja todellinen henkinen tyydytys ja kohtaaminen suhteessa jää saavuttamatta. 

Tapailuvaiheessa en seurustele, joten en keksi yhtäkään syytä, miksi omia asioita pitäisi jakaa laajasti kenenkään kanssa. Kokemus henkisestä läheisyydestä ja luottamuksesta tarkoittaa turhan monelle kontrollinhalua ja mustasukkaista kyttäämistä, vaikka toisin väitetäänkin.

Jos joku sanoo, että asia (mikä tahansa) ei kuulu minulle, niin tajuan menneeni uteliaana liian pitkälle. Ei satunnaisen tapailukumppanin tarvitse kertoa minulle omia asioitaan.