Hei, onko muita varakkaita, jotka ovat pääsääntöisesti köyhistä huolissaan / suruissaan, eivätkä koe tarvetta arvostella heitä?

Ihmeellisen asenteellinen aloitus, jossa nostetaan heti itsensä muiden varakkaiden yläpuolelle sekä lietsotaan kahtiajakoa. Ei voi sanoa kuin että tärkeintä on, ettei ole henkisesti köyhä. On sitten köyhempi tai varakkaampi.

Kun on itse ollut köyhä, aika vähän löytyy ymmärrystä niille, jotka ei tee mitään sille köyhyydelleen. Kun on itse käynyt sen tien pois köyhyydestä ja vailla vanhempien tukia, tietää ihan tarkkaan ettei Suomessa tarvitse olla köyhän kuin monivammaisen, ja heilläkin on aika hyvät tuet.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen saanut kaksikin perintöä, ja sen lisäksi olen hyväpalkkaisessa työssä.

Perintöjen eteen en ole tehnyt mitään, ne on tulleet lakisääteisesti minulle. Hyväpalkkaisen työni olen saanut kovan kouluttautumisen ja yrittämisen kautta.

-

En ole haukkunut enkä pilkannut ketään. En ole katsonut alaspäin enkä halveksinut. Opiskeluaikana tein töitä ja nostin mahdollisimman vähän opintolainaa. En saanut avustusta kotoa enkä edes pyytänyt.

Olen tehnyt työtä sen eteen että tähän asemaan jossa nyt olen, olen päässyt.

Ethän sinä ole nykyisessä asemassa pelkästään omasta ansiostasi, vaan olet saanut perintöjä tekemättä niiden eteen mitään. Mahdollisesti olet saanut "perinnöksi" myös muita asioita, kuten turvallisen lapsuuden, suvun tukiverkon ja henkistä tukea ja kannustusta, on opetettu elämänhallintataitoja, siis sellaisia eväitä elämään, mitä läheskään kaikki eivät kotoaan saa.

Viestistäsi saa sellaisen kuvan, että ajattelet, että sinä olet tehnyt paljon ja köyhät ovat köyhiä siksi, että eivät ole viitsineet tavoitella asioita, mikä mielestäni on nimenomaan köyhien painamista alas. Osa on köyhistä on puskenut sisulla ja sinnillä eteenpäin, jotta ovat esimerkiksi saaneet hankittua itselleen sen pienipalkkaisen ammatin.

Omaa hyväosaisuuttaan ei tarvitse hävetä tietenkään, mutta on ihan hyvä tiedostaa, että osa joutuu ponnistamaan paljon huonommista lähtökohdista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

48:

Ei ollut avioehdossa, vaan isäni perityssä varallisuudessa lahjoittajan poissulkemana. Tajuat silti pointin?

Ap

Sitten olisi tosiaan pitänyt etsiä varakas henkilö, jonka omaisuutta ei koskenut vapaaomaisuusmääräys.

No isällä oli monta mahdollisuutta lahjoittaa omaisuuttaan äidille joka jäi lapsen kanssa kotiin, sillä perinnönjättäjän tahdolla saa pyyhkiä pyllyään jos haluaa. Ap:n äidin olisi pitänyt tuupata lapsi hoitoon /hoidattaa isällä / isän palkata piika ja mennä ajoissa töihin hoitamaan oma taloutensa ja eläketurvansa kuntoon. Sitä taas saa mitä meni tilaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa perehtyä psykologian ja sosiaalipsykologian alan tutkimuksiin aiheesta. NIiden mukaan ihmiselle lajina tuntuu olevan tyypillistä alkaa pitää kaikkea hyvää itselle sattunutta puhtaasti omana ansiona. Ei nähdä sitä, miten olosuhteet ja synnynnäiset ominaisuudet ovat vaikkapa vaurauden taustalla. Kääntäen tämä tarkoittaa, että muiden onnettomuus nähdään hyvin helposti heidän omana syynään. Ikään kuin ihmiset valitsisivat köyhyyden ja osattomuuden.

Sillä tavalla kyllä valitsevat köyhyyden, että eivät viitsi riittävän monen epäonnistuneen työnhaun jälkeen enää hakea työpaikkaa, vaan antavat periksi ja jättäytyvät nille pienille peruspäivärahoille ja tt-tuille. Nobel-palkinnon arvoinen keksintö olisi löytää toimiva keino, millä toivon saisi köyhyyteen ja osattomuuteen päätyneelle ihmiselle palautettua. Jotain muuta kuin ilmaisrahan jakoa tai piiskan heiluttelua; nuo keinot on todettu jo toimimattomiksi.

Aika jännä, ettei mun äidillä ole ollut elämässään yhtäkään epäonnistunutta työnhakujaksoa. Että jos se on mielestäsi The syy.

Ap

Miten äidilläsi voi olla onnistunut työnhakuhistoria ja kuitenkin hän on köyhä? Miksi et anna omista rahoistasi hänelle riittävästi rahaa?

(hauskasti taas tässäkin ketjussa ap:ksi esittäytyvä muuttelee tarinaansa ketjun jatkuessa)

Miten tarina on muuttunut? Kantsisko sun lukea mun JOKAINEN postaus ketjuun, jos et tiedä vastausta kysymykseesi? Vastaus on kyllä ketjussa.

Ap

Miksi et jo aloituksessa maininnut, että kirjoittelet äidistäsi, et köyhistä noin yleisesti? Ja miksi et tue perimälläsi vanhalla varakkuudella äitiäsi?

Ei, vaan äitini on YKSI KÖYHÄ! Haluaisin vastauksia esittämiini kysymyksiin. Miten hoitaisit esimerkin köyhän köyhyyden?

Ap

Anna omistasi, jos todella haluat auttaa, etkä vain jakaa tyhjää myötätuntoa.

Demarit on huolissaan kun heiltä voi vielä löytyä ropoja maailmanpelastamiseen.

Miksi ylipäänsä kenestäkään aikuisesta ihmisestä pitäisi olla huolissaan? Eikö ihmiset päätä itse, miten haluavat elää?

Muistakaa köyhiä - se ei maksa mitään. (Josh Billings).

Mooses kirjoitti:

Jos varasta jotain se tuo sulle ja sun sukuun kirouksen köyhyyden joten vie heti pois ne varastetut tavarat takaisin . Karman laki .

Ei. Se menee niin että jos oikein häiköilemöttömästi varastat köyhiltä, tulet rikkaaksi. Jos varastat rikkaalta, joudut vankilaan.

Ja rikas antaa köyhille sen verran että kukaan ei kolkkaa tai naarmuta mersunkylkeä. Onneksi nykyään on myös turvapalveluita rikkaille, niin voi nukkua paremmin vaikka antaisi vähän vöhemmänkin köyhille.

Vierailija kirjoitti:

Kun on itse ollut köyhä, aika vähän löytyy ymmärrystä niille, jotka ei tee mitään sille köyhyydelleen. Kun on itse käynyt sen tien pois köyhyydestä ja vailla vanhempien tukia, tietää ihan tarkkaan ettei Suomessa tarvitse olla köyhän kuin monivammaisen, ja heilläkin on aika hyvät tuet.

Vähitellen alan itsekin kallistua tuohon ajatteluun. Johtunee ainakin osittain tuntemastani vähävaraisesta työttömästä, joka erinäisillä (teko)syillä välttelee työn vastaanottamista. Voi tietty olla, että meille on kotoa annettu vähän erilaiset toimintamallit elämään ja taloudenpitoon, mutta siltikin on vaikeaa ymmärtää, miten joku viihtyy mieluummin pitkäaikaistyöttömänä kuin ajaa autollaan parinkymmenen kilsan päähän palkalliseen työhön.

Itselleni riitti yksi työtön talvi. Sen jälkeen muutin työn perässä yli 200 km päähän kotiseuduistani.

Vierailija kirjoitti:

Kun on itse ollut köyhä, aika vähän löytyy ymmärrystä niille, jotka ei tee mitään sille köyhyydelleen. Kun on itse käynyt sen tien pois köyhyydestä ja vailla vanhempien tukia, tietää ihan tarkkaan ettei Suomessa tarvitse olla köyhän kuin monivammaisen, ja heilläkin on aika hyvät tuet.

Nyt kyllä liioittelet, ei tarvitse olla monivammainen jotta köyhyydestä poistuminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Jos nyt mietin itse tuntemiani ihmisiä, niin vaikeat oppimisvaikeudet ja jos nyt ihan suoraan sanotaan niin matalahko älykkyys tekee jo sen, että hyvälle alalle on mahdotonta kouluttautua. Duunaritöitä ei ole enää samalla tavalla tarjolla kuin ennen vanhaan, joku tehdastyöläinen saattoi 80-luvulla elää ihan hyvää elämää. Nykyään hänen lapselleen on tarjolla jotain Wolt-lähetin hommia ja muita epäyyypillisiä työsuhteitä, joista on vaikea saada kunnon elantoa.

Ole  käyttänyt rahaa suoraan apuun kohteille Suomessa. Järjestöille  en pääsääntöisesti anna ( sivukulut  suuret )

Paremman mielen siitä saa, kuin kaikki itseensä tuhlaamisella

Netistä löytyy esim. Apuna järjestö , joka auttaa  rahallisesti kriisitilanteissa  olevia perheitä välittämällä tavaroita ,tai rahaa, sekä lahjakortteja halutessa  nimetyille perheille, tai yleisesti tarvitseville jaettavaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin vain sitä, että nytkin jos tulee esim. inflaatiota ja hintojen nousua, niin taaskaan siitä eivät kärsi törkeästi kerskakuluttavat rikkaat tai hyvätuloiset, koska he ovat tuhlanneet ruokaan muutenkin. Heillä ainakin on aina mahdollisuus tehdä edullisempia valintoja ja näin ”kuolettaa” inflaation aiheuttama hinnannousu ruuasta.

Moni köyhä ei ole koskaan voinut valita elämässään lempi-mitään, joten luopuminen esim. lempijuustosta tai mehusta on paljon isompi menetys, kuin varakkaalla.

Olipa taas tyhmää.   Vai on suurempi menetys, jos ei saa lempijuustoaan, jos ei ole sitä ennenkään saanut.

Miten voi ylipäätään menettää jotain, mitä ei ole koskaan edes ollut?

Kitisemisesi sijaan mene töihin.  Sinun tasoisillesi on noita duuneja aina tarjolla. 

Ihan hyvä kysymys. Miten menetin äitini jota minulla ei koskaan edes ollut. Sitten kun keksit vastauksen niin löydät vastauksen omaan kysymykseesi.

T köyhä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin vain sitä, että nytkin jos tulee esim. inflaatiota ja hintojen nousua, niin taaskaan siitä eivät kärsi törkeästi kerskakuluttavat rikkaat tai hyvätuloiset, koska he ovat tuhlanneet ruokaan muutenkin. Heillä ainakin on aina mahdollisuus tehdä edullisempia valintoja ja näin ”kuolettaa” inflaation aiheuttama hinnannousu ruuasta.

Moni köyhä ei ole koskaan voinut valita elämässään lempi-mitään, joten luopuminen esim. lempijuustosta tai mehusta on paljon isompi menetys, kuin varakkaalla.

Et ole oikea rikas. Rikkaat ei tuhlaa rahaa ja miksi heillä olisi mahdollisuus tehdä edullisempia valintoja ja köyhillä ei?

Kyllähän sitä elintason myötä nimenomaan tuhlaa rahaa ruokaan, en minä ainakaan elä pelkällä kaurapuurolla ja soijarouheella.

Ja todellakin rahan myötä on mahdollisuus tehdä edullisempia valintoja - ostaa laatua tai vaikka nyt ihan asua omistusasunnossa ja maksaa vuokran sijaan huomattavasti pienempää vastiketta.

Vierailija kirjoitti:

Kun on itse ollut köyhä, aika vähän löytyy ymmärrystä niille, jotka ei tee mitään sille köyhyydelleen. Kun on itse käynyt sen tien pois köyhyydestä ja vailla vanhempien tukia, tietää ihan tarkkaan ettei Suomessa tarvitse olla köyhän kuin monivammaisen, ja heilläkin on aika hyvät tuet.

Tää varmaan ihan riippuu ihmisestä ja elämänkokemuksesta. Mä todellakin olen ollut köyhä, ja olen ollut myös sairas, vaikken monivammainen. Nykyään mulla on oikein mukava elintaso, mutta ymmärrän, että olen ollut todella onnekas, kohtuullisen terve ja saanut tukea kriittisissä kohdissa. Ja ymmärrän, että kaikki eivät todellakaan ole yhtä onnekkaita. Joten ymmärrystä nimenomaan löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on itse ollut köyhä, aika vähän löytyy ymmärrystä niille, jotka ei tee mitään sille köyhyydelleen. Kun on itse käynyt sen tien pois köyhyydestä ja vailla vanhempien tukia, tietää ihan tarkkaan ettei Suomessa tarvitse olla köyhän kuin monivammaisen, ja heilläkin on aika hyvät tuet.

Nyt kyllä liioittelet, ei tarvitse olla monivammainen jotta köyhyydestä poistuminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Jos nyt mietin itse tuntemiani ihmisiä, niin vaikeat oppimisvaikeudet ja jos nyt ihan suoraan sanotaan niin matalahko älykkyys tekee jo sen, että hyvälle alalle on mahdotonta kouluttautua. Duunaritöitä ei ole enää samalla tavalla tarjolla kuin ennen vanhaan, joku tehdastyöläinen saattoi 80-luvulla elää ihan hyvää elämää. Nykyään hänen lapselleen on tarjolla jotain Wolt-lähetin hommia ja muita epäyyypillisiä työsuhteitä, joista on vaikea saada kunnon elantoa.

Ja sinusta laajat oppimisvaikeudet ei ole vammaisuutta? Suorittavan tason töitä on yhä, niille joille ne kelpaavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on itse ollut köyhä, aika vähän löytyy ymmärrystä niille, jotka ei tee mitään sille köyhyydelleen. Kun on itse käynyt sen tien pois köyhyydestä ja vailla vanhempien tukia, tietää ihan tarkkaan ettei Suomessa tarvitse olla köyhän kuin monivammaisen, ja heilläkin on aika hyvät tuet.

Nyt kyllä liioittelet, ei tarvitse olla monivammainen jotta köyhyydestä poistuminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Jos nyt mietin itse tuntemiani ihmisiä, niin vaikeat oppimisvaikeudet ja jos nyt ihan suoraan sanotaan niin matalahko älykkyys tekee jo sen, että hyvälle alalle on mahdotonta kouluttautua. Duunaritöitä ei ole enää samalla tavalla tarjolla kuin ennen vanhaan, joku tehdastyöläinen saattoi 80-luvulla elää ihan hyvää elämää. Nykyään hänen lapselleen on tarjolla jotain Wolt-lähetin hommia ja muita epäyyypillisiä työsuhteitä, joista on vaikea saada kunnon elantoa.

Ja sinusta laajat oppimisvaikeudet ei ole vammaisuutta? Suorittavan tason töitä on yhä, niille joille ne kelpaavat.

En puhunut laajoista oppimisvaikeuksista vaan vaikeasta oppimisvaikeudesta. Yhdellä sukulaisellani on esimerkiksi dyskalkulia. On pärjännyt kaikissa muissa kouluaineissa aivan normaalisti ja jopa hyvin, mutta ei osaa laskea edes ala-asteen tasoista matematiikkaa. Kyllä tuo vaikuttaa elämässä paljon, kun melkein kaikilla aloilla tarvitaan matematiikkaa. Eräs toinen tuttuni on aina ollut koulussa huono, keskiarvo on käsittääkseni alkanut kutosella ja kävi aikoinaan myös kymppiluokan. Taustalla ei ole mitään diagnoosia ja hän on sinänsä aivan normaali ihminen, mutta nähtävästi älykkyys on kuitenkin hieman normaalia matalampi, sillä ei ole aikuisenakaan oikein pärjännyt missään, vaikka yritystä on ollut. Tällaisia ihmisiä on paljon, he eivät ole minkään vammaistuen piirissä, mutta eivät pääse hyville aloille opiskelemaan. Kirjoitin myös aikaisemmassa kommentissani, että suorittavan tason töitä on, mutta ne on usein niin huonosti palkattuja, että tällainen ihminen on työssäkäymisestään huolimatta köyhä.

Mä koitan jakaa tietoa miten omaa köyhyyttä voisi lieventää, sen verran mä olen köyhistä huolissani. Talouden kohentuminen toisi kaikille lisää liikkumavaraa ja vaihtoehtoja.