Hei, onko muita varakkaita, jotka ovat pääsääntöisesti köyhistä huolissaan / suruissaan, eivätkä koe tarvetta arvostella heitä?

Vierailija kirjoitti:

Toki äitini ei valita tilanteestaan ympäriinsä, ei ole elämänhallintaongelmia, ei ikipäivänä kysyisi apua keltään, eikä hengaa muiden köyhien seurassa. Mutta silti! Hänellä on AIVAN LIIAN VÄHÄN RAHAA ja se on yhtä satuttavaa henkilölle, olipa tämä köyhä, elämänhallinnaton juoppo taikka rahaton, köyhä ns. tavallinen ihminen!!!!!

Ehkäpä nämä köyhien haukkujat haukkuvatkin tuttaviaan itseasiassa VAIN elämänhallinnan puutteesta, eivätkä itse osaa edes sen vertaa erottaa!!!!

On törkeää niputtaa köyhyys siihen yhteen, koska miten niin muka köyhyys johtuisi elämänhallinnan puutteesta? Ja miksi siitäkin on vain ok haukkua, ketä se tulee koskaan auttamaan?

Ap

Sinähän se täällä niputat. Olet oikea emäniputtaja!

Ja tämä ei liity äitiini, hän on nyt vain esimerkki, että toopempikin tajua, että kertoo nyt mulle, mikä oikeuttaa potkimaan äitiäni eli köyhiä siitä, että hänellä on liian vähän rahaa? Niin, mikä? Kerrohan, haukkuja.

Minä olen häntä toki auttanut, mitäpä, jos hän olisi nainut tavallisen pulliaisen, joka ei tienaa mitään? Joka ei ois antanut mulle perintöä? Häh?

Ap

Olen saavuttanut sellaisen palkkatason että en joudu miettimään riittääkö saldo kun ostelen ruokaa tai tilaan perheelle ravintolassa. Se on uskomattoman helpottava tunne. Se ei myöskään ole laukaissut mitään kulutuskierrettä, sellaista että rahat kuumottaisivat taskussa. En mielestäni tee kovin ökyjä ostopäätöksiä, mutta kyllähän meidän kämpästä ja koti-irtaimistosta ja jopa käytettynä ostamastamme autosta näkee että ei eletä sossun tuilla. Vaatteista sitä ei juuri näe, en ole tyylikäs ihminen.

Nuorempana olleen niin että ketkuttelin kuunvaihteen yli visalla ja ostin vaatteita kaupan luottokortilla, sitten kun tajusin miten suuri osa palkasta meni jo palkkapäivänä erilaisiin laskuihin, ymmärsin olla velkaantumatta enempää. Se oli hyvä havainto, mutta en tosiasiassa ollut missään velkaantumisvaarassa koska vanhemmat olisivat tuosta vaan sponssanneet muutaman laskun.

Yritän aktiivisesti äänestää tasa-arvon ja ympäristön puolesta kaikissa asioissa, en tunne huonoa omaatuntoa siitä että ilmasto happanee käsiin ja että köyhät kerjäävät, mutta sellainen selittely jolla vastuu siirretään muille (köyhille, Kiinalle....) on aika selkärangatonta. Minusta juuri meistä varakkaista muutoksen tulisi alkaa. Olen tehnyt aika vähän maailmaa parantaakseni, jotain pikkumyönnytyksiä kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei olemassa mitään "rikkaiden" ja "köyhien" porukkaa, jossa kaikki ajattelevat ja ja käyttäytyvät samoin.

Miksi pitäisi esim. sääliä yhtään ketään, joka ei toisten sääliä kaipaa, tarvitse tai edes halua?

Tutustu ihmiseen ja päätä sitten mitä mieltä hänestä ja hänen tilanteestaan ja näkemyksistään olet. Älä niputa ihmisiä. Se ei auta yhtään ketään.

Itse uskon, että yllättävän moni ihminen on mitä on, riippumatta siitä, mikä tämän varallisuusasema on. Eli sama ihminen on antelias/saita/stressaantumiseen taipuvainen/myötätuntoinen/iloinen/vittumainen köyhänä ja rikkaana. Joskin toki elämänkokemukset ihmistä jossain määrin muokkaa.

Et ole palstalla koskaan törmännyt köyhien haukkumis ja heidän päälleen oksennusketjuihin?

Ap

Mä olen vauraasta suvusta/perheestä tuleva pienituloinen ihminen jolla on laaja ystäväpiiri, ja tiedän mikä ero on persaukisuudella ja köyhyydellä. Viimeiseen asti vältän köyhien tuomitsemista ja siinäkin on vielä mulla harjoittelemista. Mun kokemusten mukaan vauraat ihmiset on enemmänkin autuaan tietämättömiä köyhien asioista, kun taas julmimmat ja kovimmat haukut tulevat vähän paremmassa asemassa olevilta köyhiltä tai uusrikkailta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otsikon nähdessäni ajattelin, että voisin ehkä ollakin tuollainen "varakas". Mutta oikeasti olen "vain" omilla palkkatuloillani alempaan keskiluokkaan noussut, en siis mikään "vanhan rahan" edustaja, enkä näin ollen oikeanlainen varakas...

Mitä sitten on "köyhistä huolissaan oleminen"? Pelkkä surkuttelu ja voivottelu ei ketään auta, pitäisi tehdä jotain konkreettista huonommassa asemassa olevien auttamiseksi. Mutta miten, mikä olisi oikeasti avustava keino, eikä vain pelkkää hyvän omatunnon ostamista? Vanha kansa sanoi: "Ei kannettu vesi kaivossa pysy." Almurahan antaminen köyhälle ei hänen olojaan paranna. Palkallinen työ (jonka palkalla eläisi ilman tukiaisrumbaa) olisi tehokkaampi apu.

Kerropa, miten minun äitini ei olisi köyhä?

Ja aina voi puhua kannustavasti, pointtini ketjulle olikin, että köyhiä arvostellaan, haukutaan, loukataan, parjataan, potkitaan. Miten se muka olisi surkuttelua ja voivottelua, että ihminen on köyhälle myötätuntoinen ja ystävällinen?

Ap

Puhuinko jotain äidistäsi? En.

Myötätunto ei kuitenkaan ketään auta. Kannustavasti puhuminenkin muuttuu pelkäksi surkuttelevaksi  lässytykseksi, jos siitä puuttuu konkreettinen toisen ihmisen oloja parantava apu.

Ystävällisyys muita kohtaan on perusihmisyyteen kuuluva ominaisuus.

- se alempaan keskiluokkaan noussut -

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa perehtyä psykologian ja sosiaalipsykologian alan tutkimuksiin aiheesta. NIiden mukaan ihmiselle lajina tuntuu olevan tyypillistä alkaa pitää kaikkea hyvää itselle sattunutta puhtaasti omana ansiona. Ei nähdä sitä, miten olosuhteet ja synnynnäiset ominaisuudet ovat vaikkapa vaurauden taustalla. Kääntäen tämä tarkoittaa, että muiden onnettomuus nähdään hyvin helposti heidän omana syynään. Ikään kuin ihmiset valitsisivat köyhyyden ja osattomuuden.

Sillä tavalla kyllä valitsevat köyhyyden, että eivät viitsi riittävän monen epäonnistuneen työnhaun jälkeen enää hakea työpaikkaa, vaan antavat periksi ja jättäytyvät nille pienille peruspäivärahoille ja tt-tuille. Nobel-palkinnon arvoinen keksintö olisi löytää toimiva keino, millä toivon saisi köyhyyteen ja osattomuuteen päätyneelle ihmiselle palautettua. Jotain muuta kuin ilmaisrahan jakoa tai piiskan heiluttelua; nuo keinot on todettu jo toimimattomiksi.

Aika jännä, ettei mun äidillä ole ollut elämässään yhtäkään epäonnistunutta työnhakujaksoa. Että jos se on mielestäsi The syy.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Esim. miten äidistäni olisi voinut koskaan tulla varakasta? Haluaisin kuulla. Hän nai varakkaan miehen, mutta kaikki oli suojattu avioehdoin. Sitten hän erosi.

Hän kävi töissä, palkka oli mikä on. 45-vuotiaana häneltä löytyi aivokasvain. Se leikattiin. Hän pystyi palaamaan töihin, kunnes -92 jäi sairaseläkkeeelle.

Haluaisiko joku köyhiä haukkuva kertoa, miten äidistäni olisi voinut tulla varakas ja hyvätuloinen? Hän hoiti minua yksin, asuin isälläni kerran viikossa ja osan lomia.

Ap

Ei varmaan olisi kannattanut panna nimeä siihen avioehtoon, jos halusi varakkaaksi. Ei sillä, etten arvostaisi hänen ratkaisuaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otsikon nähdessäni ajattelin, että voisin ehkä ollakin tuollainen "varakas". Mutta oikeasti olen "vain" omilla palkkatuloillani alempaan keskiluokkaan noussut, en siis mikään "vanhan rahan" edustaja, enkä näin ollen oikeanlainen varakas...

Mitä sitten on "köyhistä huolissaan oleminen"? Pelkkä surkuttelu ja voivottelu ei ketään auta, pitäisi tehdä jotain konkreettista huonommassa asemassa olevien auttamiseksi. Mutta miten, mikä olisi oikeasti avustava keino, eikä vain pelkkää hyvän omatunnon ostamista? Vanha kansa sanoi: "Ei kannettu vesi kaivossa pysy." Almurahan antaminen köyhälle ei hänen olojaan paranna. Palkallinen työ (jonka palkalla eläisi ilman tukiaisrumbaa) olisi tehokkaampi apu.

Kerropa, miten minun äitini ei olisi köyhä?

Ja aina voi puhua kannustavasti, pointtini ketjulle olikin, että köyhiä arvostellaan, haukutaan, loukataan, parjataan, potkitaan. Miten se muka olisi surkuttelua ja voivottelua, että ihminen on köyhälle myötätuntoinen ja ystävällinen?

Ap

Puhuinko jotain äidistäsi? En.

Myötätunto ei kuitenkaan ketään auta. Kannustavasti puhuminenkin muuttuu pelkäksi surkuttelevaksi  lässytykseksi, jos siitä puuttuu konkreettinen toisen ihmisen oloja parantava apu.

Ystävällisyys muita kohtaan on perusihmisyyteen kuuluva ominaisuus.

- se alempaan keskiluokkaan noussut -

Se on enemmän loukkaavaa köyhälle, jos sä puhut siten, että vaadit apusi olevan konkreettista. Mitä konkreettista apua sä olisit 1992 antanut äidilleni? Ihan siis vain esimerkkinä, olisin voinut keksiä, että kyseessä oli Maija ja mietimme, että mikä oikeuttaa loukkaamaan Maijaa, jos hän ei tee asiaa X. Niin mikä se asia X olisi, mitä jos Maija ei tee, sä saat haukkua ja arvostella? Puhua arvostelevasti hänestä? Äitini tilanteessa? Joka on vain esimerkki nyt.

Ap

48:

Ei ollut avioehdossa, vaan isäni perityssä varallisuudessa lahjoittajan poissulkemana. Tajuat silti pointin?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa perehtyä psykologian ja sosiaalipsykologian alan tutkimuksiin aiheesta. NIiden mukaan ihmiselle lajina tuntuu olevan tyypillistä alkaa pitää kaikkea hyvää itselle sattunutta puhtaasti omana ansiona. Ei nähdä sitä, miten olosuhteet ja synnynnäiset ominaisuudet ovat vaikkapa vaurauden taustalla. Kääntäen tämä tarkoittaa, että muiden onnettomuus nähdään hyvin helposti heidän omana syynään. Ikään kuin ihmiset valitsisivat köyhyyden ja osattomuuden.

Sillä tavalla kyllä valitsevat köyhyyden, että eivät viitsi riittävän monen epäonnistuneen työnhaun jälkeen enää hakea työpaikkaa, vaan antavat periksi ja jättäytyvät nille pienille peruspäivärahoille ja tt-tuille. Nobel-palkinnon arvoinen keksintö olisi löytää toimiva keino, millä toivon saisi köyhyyteen ja osattomuuteen päätyneelle ihmiselle palautettua. Jotain muuta kuin ilmaisrahan jakoa tai piiskan heiluttelua; nuo keinot on todettu jo toimimattomiksi.

Aika jännä, ettei mun äidillä ole ollut elämässään yhtäkään epäonnistunutta työnhakujaksoa. Että jos se on mielestäsi The syy.

Ap

Miten äidilläsi voi olla onnistunut työnhakuhistoria ja kuitenkin hän on köyhä? Miksi et anna omista rahoistasi hänelle riittävästi rahaa?

(hauskasti taas tässäkin ketjussa ap:ksi esittäytyvä muuttelee tarinaansa ketjun jatkuessa)

Vierailija kirjoitti:

Mä olen vauraasta suvusta/perheestä tuleva pienituloinen ihminen jolla on laaja ystäväpiiri, ja tiedän mikä ero on persaukisuudella ja köyhyydellä. Viimeiseen asti vältän köyhien tuomitsemista ja siinäkin on vielä mulla harjoittelemista. Mun kokemusten mukaan vauraat ihmiset on enemmänkin autuaan tietämättömiä köyhien asioista, kun taas julmimmat ja kovimmat haukut tulevat vähän paremmassa asemassa olevilta köyhiltä tai uusrikkailta.

Tätä mäkin epäilen. Kehtaavatkin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa perehtyä psykologian ja sosiaalipsykologian alan tutkimuksiin aiheesta. NIiden mukaan ihmiselle lajina tuntuu olevan tyypillistä alkaa pitää kaikkea hyvää itselle sattunutta puhtaasti omana ansiona. Ei nähdä sitä, miten olosuhteet ja synnynnäiset ominaisuudet ovat vaikkapa vaurauden taustalla. Kääntäen tämä tarkoittaa, että muiden onnettomuus nähdään hyvin helposti heidän omana syynään. Ikään kuin ihmiset valitsisivat köyhyyden ja osattomuuden.

Sillä tavalla kyllä valitsevat köyhyyden, että eivät viitsi riittävän monen epäonnistuneen työnhaun jälkeen enää hakea työpaikkaa, vaan antavat periksi ja jättäytyvät nille pienille peruspäivärahoille ja tt-tuille. Nobel-palkinnon arvoinen keksintö olisi löytää toimiva keino, millä toivon saisi köyhyyteen ja osattomuuteen päätyneelle ihmiselle palautettua. Jotain muuta kuin ilmaisrahan jakoa tai piiskan heiluttelua; nuo keinot on todettu jo toimimattomiksi.

Aika jännä, ettei mun äidillä ole ollut elämässään yhtäkään epäonnistunutta työnhakujaksoa. Että jos se on mielestäsi The syy.

Ap

Miten äidilläsi voi olla onnistunut työnhakuhistoria ja kuitenkin hän on köyhä? Miksi et anna omista rahoistasi hänelle riittävästi rahaa?

(hauskasti taas tässäkin ketjussa ap:ksi esittäytyvä muuttelee tarinaansa ketjun jatkuessa)

Miten tarina on muuttunut? Kantsisko sun lukea mun JOKAINEN postaus ketjuun, jos et tiedä vastausta kysymykseesi? Vastaus on kyllä ketjussa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

48:

Ei ollut avioehdossa, vaan isäni perityssä varallisuudessa lahjoittajan poissulkemana. Tajuat silti pointin?

Ap

Sitten olisi tosiaan pitänyt etsiä varakas henkilö, jonka omaisuutta ei koskenut vapaaomaisuusmääräys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa perehtyä psykologian ja sosiaalipsykologian alan tutkimuksiin aiheesta. NIiden mukaan ihmiselle lajina tuntuu olevan tyypillistä alkaa pitää kaikkea hyvää itselle sattunutta puhtaasti omana ansiona. Ei nähdä sitä, miten olosuhteet ja synnynnäiset ominaisuudet ovat vaikkapa vaurauden taustalla. Kääntäen tämä tarkoittaa, että muiden onnettomuus nähdään hyvin helposti heidän omana syynään. Ikään kuin ihmiset valitsisivat köyhyyden ja osattomuuden.

Sillä tavalla kyllä valitsevat köyhyyden, että eivät viitsi riittävän monen epäonnistuneen työnhaun jälkeen enää hakea työpaikkaa, vaan antavat periksi ja jättäytyvät nille pienille peruspäivärahoille ja tt-tuille. Nobel-palkinnon arvoinen keksintö olisi löytää toimiva keino, millä toivon saisi köyhyyteen ja osattomuuteen päätyneelle ihmiselle palautettua. Jotain muuta kuin ilmaisrahan jakoa tai piiskan heiluttelua; nuo keinot on todettu jo toimimattomiksi.

No tämä oli tyyppiesimerkki siitä ylimielisyydestä, joka hyväosaisia vaivaa.

Kukaan meistä ei jaksa ottaa loputtomasti iskuja vastaan. Kun niitä tulee riittävästi, ne alkavat tuntua ja lopulta ei jaksa enää nousta kanveesista, vaikka viimeisin isku ei olisikaan ollut kaikkein kovin.

Tutkimusten mukaan köyhyys tyhmentää ihan konkreettisesti. Jatkuva huoli ja murhe vievät niin paljon energiaa, että harkintakyky ei enää toimi yhtä hyvin kuin ennen. Impulssikontrolli heikkenee. Ihminen sortuu helpommin vaikka siihen, ostaa olutta sen sijaan, että säästäisi talvisaappaisiin, tai ässäarvan terveellisen aterian asemesta. Ei vain jaksa enää.

Pitkäaikaistyöttömien joukossa on paljon vajaakuntoisia ihmisiä. Heillä on sairauksia, heikkolahjaisuutta, mielenterveysongelmia, nepsy-vaivoja, traumataustaa, riippuvuuksia. Läheskään kaikilla ei ole edes diagnoosia hoidosta puhumattakaan. Eikä ulkopuolelta katsova naapuri tai tuttava aina todellakaan tiedä koko totuutta. 

Tervekin ihminen kestää vain aikansa jatkuvia vastoinkäymisiä.

51: Voin sen verran auttaa, että vastaus ihmettelyysi ja valehtelusi (”tarina muuttuu”) alasampuja on kommentissa no 35.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa perehtyä psykologian ja sosiaalipsykologian alan tutkimuksiin aiheesta. NIiden mukaan ihmiselle lajina tuntuu olevan tyypillistä alkaa pitää kaikkea hyvää itselle sattunutta puhtaasti omana ansiona. Ei nähdä sitä, miten olosuhteet ja synnynnäiset ominaisuudet ovat vaikkapa vaurauden taustalla. Kääntäen tämä tarkoittaa, että muiden onnettomuus nähdään hyvin helposti heidän omana syynään. Ikään kuin ihmiset valitsisivat köyhyyden ja osattomuuden.

Sillä tavalla kyllä valitsevat köyhyyden, että eivät viitsi riittävän monen epäonnistuneen työnhaun jälkeen enää hakea työpaikkaa, vaan antavat periksi ja jättäytyvät nille pienille peruspäivärahoille ja tt-tuille. Nobel-palkinnon arvoinen keksintö olisi löytää toimiva keino, millä toivon saisi köyhyyteen ja osattomuuteen päätyneelle ihmiselle palautettua. Jotain muuta kuin ilmaisrahan jakoa tai piiskan heiluttelua; nuo keinot on todettu jo toimimattomiksi.

Aika jännä, ettei mun äidillä ole ollut elämässään yhtäkään epäonnistunutta työnhakujaksoa. Että jos se on mielestäsi The syy.

Ap

Miten äidilläsi voi olla onnistunut työnhakuhistoria ja kuitenkin hän on köyhä? Miksi et anna omista rahoistasi hänelle riittävästi rahaa?

(hauskasti taas tässäkin ketjussa ap:ksi esittäytyvä muuttelee tarinaansa ketjun jatkuessa)

Miten tarina on muuttunut? Kantsisko sun lukea mun JOKAINEN postaus ketjuun, jos et tiedä vastausta kysymykseesi? Vastaus on kyllä ketjussa.

Ap

Miksi et jo aloituksessa maininnut, että kirjoittelet äidistäsi, et köyhistä noin yleisesti? Ja miksi et tue perimälläsi vanhalla varakkuudella äitiäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

48:

Ei ollut avioehdossa, vaan isäni perityssä varallisuudessa lahjoittajan poissulkemana. Tajuat silti pointin?

Ap

Sitten olisi tosiaan pitänyt etsiä varakas henkilö, jonka omaisuutta ei koskenut vapaaomaisuusmääräys.

Ahaa? Että TÄMÄ on sun vinkkisi köyhyyteen? Aidostiko?!

😆

Tajuatko, että tämä oli VAIN ESIMERKKI köyhyydestä???????????????

En etsi täällä apua ÄIDILLENI.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä olen vauraasta suvusta/perheestä tuleva pienituloinen ihminen jolla on laaja ystäväpiiri, ja tiedän mikä ero on persaukisuudella ja köyhyydellä. Viimeiseen asti vältän köyhien tuomitsemista ja siinäkin on vielä mulla harjoittelemista. Mun kokemusten mukaan vauraat ihmiset on enemmänkin autuaan tietämättömiä köyhien asioista, kun taas julmimmat ja kovimmat haukut tulevat vähän paremmassa asemassa olevilta köyhiltä tai uusrikkailta.

Kyllä osa vanhankin rahan ihmisistä halveksii köyhiä. Tai ei omasta mielestään tietysti halveksi vaan ei vaan ymmärrä mikseivät "tee töitä ja rikastu" kuten hän itse, vrt. Björn Wahlroos ja Donald Trump. Mikäs se oli se kirja, jossa oli haastateltu Suomen rikkaimpia, sieltä tuli aika kylmät setit vähävaraisten niskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin vain sitä, että nytkin jos tulee esim. inflaatiota ja hintojen nousua, niin taaskaan siitä eivät kärsi törkeästi kerskakuluttavat rikkaat tai hyvätuloiset, koska he ovat tuhlanneet ruokaan muutenkin. Heillä ainakin on aina mahdollisuus tehdä edullisempia valintoja ja näin ”kuolettaa” inflaation aiheuttama hinnannousu ruuasta.

Moni köyhä ei ole koskaan voinut valita elämässään lempi-mitään, joten luopuminen esim. lempijuustosta tai mehusta on paljon isompi menetys, kuin varakkaalla.

Olipa taas tyhmää.   Vai on suurempi menetys, jos ei saa lempijuustoaan, jos ei ole sitä ennenkään saanut.

Miten voi ylipäätään menettää jotain, mitä ei ole koskaan edes ollut?

Kitisemisesi sijaan mene töihin.  Sinun tasoisillesi on noita duuneja aina tarjolla.