Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hei, onko muita varakkaita, jotka ovat pääsääntöisesti köyhistä huolissaan / suruissaan, eivätkä koe tarvetta arvostella heitä?
15.11.2021 |
Ei varmaan montaa ole, harva on sellaisista oikeasti varakkaista piireistä, joissa on vanhaa rahaa, kuten minä. Ja kun siis palstalla ei koskaan ainakaan näe mitään köyhien tsemppaus- tai muuten puolustus- tai kannustusketjuja.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
48:
Ei ollut avioehdossa, vaan isäni perityssä varallisuudessa lahjoittajan poissulkemana. Tajuat silti pointin?
ApSitten olisi tosiaan pitänyt etsiä varakas henkilö, jonka omaisuutta ei koskenut vapaaomaisuusmääräys.
Entäs, kun omaisuutta aletaan lahjoittaa köyhän puolisolle vasta avioitumisen JÄLKEEN avio-oikeuden poissulkevalla ehdolla?
😉
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ap:n ekaan viestiin: on tottakai muitakin.
Minä en ole koskaan kokenut puutetta, ja olen saanut jatkuvasti oikeanlaista kannustusta oman tieni etsintään. Olen saanut pesämunat ensiasunnon ostoon ja lukea pääsykokeisiin vailla taloushuolia. Minulle on ollut pedattuna valmis tie suojatusta lapsuudesta vakaaseen aikuisuuteen.
Siitä huolimatta onnistuin lähes tuhoamaan elämäni. Rakastuin päättömästi jotain tuntematonta ja kiinnostavaa edustavaan ihmiseen. Suhde oli alusta asti kivinen. Katkoin tämän seurauksena yhteydet perheeseeni, elin jatkuvassa epäonnistumisten vuoristoradassa, en kyennyt enää yhtä aikaa töihin ja opintoihin, poltin säästöni elämiseen. Ahdistus kasvoi, aloin lääkitä sitä juomisella. Jotenkin näin kuitenkin viime hetkellä, minne olen menossa. Olin sekaisessa läävässä inhottavan kaltoin kohtelevan ääliön armoilla, luottotiedot menossa ihan juuri.
Palasin häntä koipien välissä vanhempieni luo. He nostivat minut kuiville, menin terapiaan, toivuin ja jatkoin opintojani. Elän nyt elämääni vauraana ja yhtä kokemusta rikkaampana. Olen saanut toteuttaa kaikki lapsuuden unelmani.
Vieläkin ajattelen, miten eri tavalla kaikki olisi voinut käydä. Olisinko alkanut käyttää aineita? Nousu tuosta itse aiheuttamastani sotkusta oli vaikeaa jo näinkin. Olisinko ikinä pystynyt siihen ilman vanhempiani, ilman valtavan etuoikeutettua sosioekonomista asemaani? Häpeä oli valtava, se painaa vielä nytkin kun kaikki on taas toisin.
En todella kykene arvostelemaan muita, jotka eivät ole syntyneet voittokortit kädessä.
Ahaa? Että TÄMÄ on sun vinkkisi köyhyyteen? Aidostiko?!
😆
Tajuatko, että tämä oli VAIN ESIMERKKI köyhyydestä???????????????
En etsi täällä apua ÄIDILLENI.
Ap
Ei kovin analyyttinen vastaus sinulta. Mutta ihan kiva, että sinulla on hepulista päätellen halvat huvit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vauraasta suvusta/perheestä tuleva pienituloinen ihminen jolla on laaja ystäväpiiri, ja tiedän mikä ero on persaukisuudella ja köyhyydellä. Viimeiseen asti vältän köyhien tuomitsemista ja siinäkin on vielä mulla harjoittelemista. Mun kokemusten mukaan vauraat ihmiset on enemmänkin autuaan tietämättömiä köyhien asioista, kun taas julmimmat ja kovimmat haukut tulevat vähän paremmassa asemassa olevilta köyhiltä tai uusrikkailta.
Kyllä osa vanhankin rahan ihmisistä halveksii köyhiä. Tai ei omasta mielestään tietysti halveksi vaan ei vaan ymmärrä mikseivät "tee töitä ja rikastu" kuten hän itse, vrt. Björn Wahlroos ja Donald Trump. Mikäs se oli se kirja, jossa oli haastateltu Suomen rikkaimpia, sieltä tuli aika kylmät setit vähävaraisten niskaan.
Se kirja oli Huipputuloiset, Suomen rikkain promille.
https://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/a/9911058d-baf6-4d4f-b341-e6902c6…
On olemassa tutkimuksia, joissa on huomattu, että varallisuuden nousu vähentää empatiaa ja saa syystä tai toisesta rikkaat/rikastuneet ajattelemaan, että he ovat nimenomaan omalla erinomaisuudellaan ansainneet rahansa ja köyhät ovat aina omasta syystään köyhiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin vain sitä, että nytkin jos tulee esim. inflaatiota ja hintojen nousua, niin taaskaan siitä eivät kärsi törkeästi kerskakuluttavat rikkaat tai hyvätuloiset, koska he ovat tuhlanneet ruokaan muutenkin. Heillä ainakin on aina mahdollisuus tehdä edullisempia valintoja ja näin ”kuolettaa” inflaation aiheuttama hinnannousu ruuasta.
Moni köyhä ei ole koskaan voinut valita elämässään lempi-mitään, joten luopuminen esim. lempijuustosta tai mehusta on paljon isompi menetys, kuin varakkaalla.Olipa taas tyhmää. Vai on suurempi menetys, jos ei saa lempijuustoaan, jos ei ole sitä ennenkään saanut.
Miten voi ylipäätään menettää jotain, mitä ei ole koskaan edes ollut?
Kitisemisesi sijaan mene töihin. Sinun tasoisillesi on noita duuneja aina tarjolla.
Aaa, ilmaisin ajatukseni huonosti. Tarkoitin, että köyhällä on ehkä varaa ihan vain 1-2 lempivalintaan, jotka eivät ole halvimpia. Rikkaalla on varaa joka alueella ottaa lempivalintansa. Vaatteissa, asumisessa, ruuassa, sisustuksessa, autossa jne. Ei ole niin kamalaa luopua osasta niitä. Tai ei ainakaan pitäisi olla. Ei ainakaan itselleni olisi (johan tosin harjoittelin ilman niitä 25 vuotta!)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahaa? Että TÄMÄ on sun vinkkisi köyhyyteen? Aidostiko?!
😆
Tajuatko, että tämä oli VAIN ESIMERKKI köyhyydestä???????????????
En etsi täällä apua ÄIDILLENI.
ApEi kovin analyyttinen vastaus sinulta. Mutta ihan kiva, että sinulla on hepulista päätellen halvat huvit.
No, sun vastauksesi vasta epäanalyyttinen olikin. Ihanko tosissasi ehdotat kaikille naimista varakkaaseen perheeseen ratkaisuksi köyhyyyteen? Ei ihan hirveän analysoidulta ajatukselta vaikuta…
Ap
Entäs, kun omaisuutta aletaan lahjoittaa köyhän puolisolle vasta avioitumisen JÄLKEEN avio-oikeuden poissulkevalla ehdolla?
😉
Ap
Ei siis kannata laskea mitään tulevien lahjoitusten varaan, vaikka suku olisi varakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun menee kouluun pitää opiskella ahkerasti jos aikoo päästä pois köyhyydestä .
Jos varasta jotain se tuo sulle ja sun sukuun kirouksen köyhyyden joten vie heti pois ne varastetut tavarat takaisin . Karman laki .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielstäni myös se, että varakkaalla on mahdollisuus valita ottako hän lempivalintansa, vai säästääkö on sellainen mahdollisuus, jota köyhällä ei ole. Ja mahdollisuudet luovat AINA hyvinvointia, huolimatta siitä, vaikka valitsisikin ei-ostaa lempituotettaan, vaan halvemman tai vähemmän mieluisen.
Toki se, mikä on kenestäkin itselle se mieluisin valinta on hyvin suhteellista, osalla on jotenkin oudon pinnallinen ja kallis maku tai jopa törsäävät minun näkövinkkelistäni, mutta ei mulla silti ole tarvetta suuttua heille ja arvostella, vaikka se suistaisi heidät jopa köyhyyteen, ehkä, koska koen, että olen saanut käytännössä koko elämäni valita otanko lempituotteeni, vai halvemman.
Jossain vaiheessa vain se, että olisin koko ajan valinnut lempituotteitani olisi vaatinut lahjaksi saamani asunnon myyntiä, niin olin totta kai että hell no, en varmana myy, vaan VALITSEN köyhemmän. Mutta kyllähän se ajoittain silti ketutti.
Niin mietipä, jos ei edes VOI VALITA.
Ap
No, sun vastauksesi vasta epäanalyyttinen olikin. Ihanko tosissasi ehdotat kaikille naimista varakkaaseen perheeseen ratkaisuksi köyhyyyteen? Ei ihan hirveän analysoidulta ajatukselta vaikuta…
Ap
Kyllä minä olen hyötynyt siitä, että olen mennyt naimisiin itseäni selvästi varakkaamman ihmisen kanssa. En näe selvää syytä siihen, miksi joku muu ei voisi tehdä samoin.
Eivät kaikki tietenkään niin voi toimia, mutta esimerkkitapauksessa se olisi auttanut. Konstit on monet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs, kun omaisuutta aletaan lahjoittaa köyhän puolisolle vasta avioitumisen JÄLKEEN avio-oikeuden poissulkevalla ehdolla?
😉
ApEi siis kannata laskea mitään tulevien lahjoitusten varaan, vaikka suku olisi varakas.
Riippuu tilanteesta. Itse tiesin saavani perinnön, olinhan verisukua. Puolisohan sitä ei ole. Lapset ovat.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No, sun vastauksesi vasta epäanalyyttinen olikin. Ihanko tosissasi ehdotat kaikille naimista varakkaaseen perheeseen ratkaisuksi köyhyyyteen? Ei ihan hirveän analysoidulta ajatukselta vaikuta…
ApKyllä minä olen hyötynyt siitä, että olen mennyt naimisiin itseäni selvästi varakkaamman ihmisen kanssa. En näe selvää syytä siihen, miksi joku muu ei voisi tehdä samoin.
Eivät kaikki tietenkään niin voi toimia, mutta esimerkkitapauksessa se olisi auttanut. Konstit on monet.
Ihanko omalla naamallasi sanoisit, että köyhiä on ok haukkua ja arvostella, jos eivät ole menneet rikkaan kanssa naimisiin? Nyt oli kysymys siitä, että mikä teko X oikeuttaa haukkumaan Maijaa, jos hän ei sitä tee ja on siksi köyhä? Eli sulle se teko on naida varakas puoliso. Jos ei siinä onnistu, saakin olla köyhä ja saada kaiken arvostelun?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen empatiaa sellaisia köyhiä kohtaan, joita on elämä murjonut, liian paljon vastoinkäymisiä, en todellakaan ylenkatso tai ajattele, että itsepä olet elämäsi pilannut. Sen sijaan toivon elämän vähän näyttävän varjopuoltansa niille, jotka jankkaavat typerää jargoniaa, että ”kaikilla täällä on samat mahdollisuudet ja itse sitä pystyy hallitsemaan oman elämänsä, minäkin olen niin hirveästi raatanut ja kouluttautunut ja raatanut, sillä se köyhyys lähtee” - no, ei ainakaan mielenköyhyys näiltä ylemmyyttä tuntevilta.
Ihanko omalla naamallasi sanoisit, että köyhiä on ok haukkua ja arvostella, jos eivät ole menneet rikkaan kanssa naimisiin? Nyt oli kysymys siitä, että mikä teko X oikeuttaa haukkumaan Maijaa, jos hän ei sitä tee ja on siksi köyhä? Eli sulle se teko on naida varakas puoliso. Jos ei siinä onnistu, saakin olla köyhä ja saada kaiken arvostelun?
Ap
Halusin vain tuoda esiin sitä, että kyllä omilla valinnoilla on merkitystä lähellä ääritapaustakin olevissa keisseissä. Haukkumista en silti juurikaan hyväksy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... ja suurin osa varallisuudesta on revitty köyhiltä ...
Miten tämä repiminen ilmenee ihan oikeassa elämässä?
On ruokakaupan omistaja joka palkkaa köyhän. Ruokakaupan omistaja maksaa köyhälle palkkaa. Palkallaan köyhä ostaa työpaikaltaan ruokaa. Ruokakaupan omistaja nostaa ruoan hintaa, mutta ei palkan.
Jollet ole sattunut kuulemaan niin rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät.
En ole erityisesti huolissani. En usko että huolissaan oleminen auttaa heitä.
Koen kuitenkin yleiset asenteet köyhiä kohtaan kohtuuttomiksi. Köyhiä usein syyllistetään omasta tilanteestaan vaikka he eivät siihen olisi voineet vaikuttaa. Heille myös jaetaan ylimielisesti typerä neuvoja. Niihin usein liittyy sellainen ajatus, että köyhä on jotenkin tyhmä tai lapsenomainen. Ei aikuisia ihmisiä pidä sillä tavalla kohdella.
Tässä maassa tarvitaan kyllä inhimillisyyttä asenteisiin ihan kaikkia kohtaan.
Opiskelu auttaa kirjoitti:
Kun menee kouluun pitää opiskella ahkerasti jos aikoo päästä pois köyhyydestä .
Joo, koulussa pitää opiskella ahkerasti.
Se ei vaan välttämättä onnistu jos sulla on kehitysvamma, autismi, adhd tai joku muu terveyteen ja/tai aivojen toimintaan vaikuttava juttu, jolle ei mahda mitään.
Jopa se paljon parjattu adhd johtuu poikkeavasta aivojen rakenteesta, ei huonosta kasvatuksesta tai omista valinnoista.
Sitä eivät nykyään tahdo edes erityisopettajat ymmärtää ja opetusvastuu jää vanhemmille.
Jopa autistiselle lapselle annettu tuki on valitettavan usein tasoa "sitä pitää vaan käyttäytyä kuin muutkin, ei tässä mihinkään erikoisjärjestelyihin voida alkaa."
Niin, miksipä kuvittelette äidin koulutustason vaikuttavan nykyään niin paljon lasten koulumenestyksen. Se koskee myös myös useita ns. tavallisia lapsia, ei pelkästään kirjaindiagnoosilapsia.
Yli 10%:lla väestöstä on neuropsykiatrisia häiriöitä (eli autismikirjo, adhd, tmv). Se on aika iso joukko ihmisiä, eikä mikään pieni marginaali. Köyhyys koskettaa usein juuri näitä ihmisiä.
Ei siinä hirveästi ole kysymys omista valinnoista.
"Vierailija Varakkaissakin on ihmisiä jotka ovat - tai joiden läheiset ovat - kokeneet kovempia aikoja.
Sitten kun tilillä onkin paljon massia, niin on helpottavaa ajatella että "TEin kovasti töitä noustakseni tähän, mikseivät muut köyhät tee" tai että "Olen poikkeusyksilö kun pystyin tämän, minun tuleekin ansaita paljon".
Osa kuitenkin ajattelee että "Vau, olen kyvykäs mutta kävipä myös tuuri". Tai että "vau, olenpa kyvykäs mutta alkupääoma tulikin rikkailta vanhemmilta". Tästä lähtökohdasta tulee mieleen ajatella myös että "luojan kiitos että kävi näin, muuten saattaisin kitkuttaa sossun tuilla eteenpäin". Sellainen ihminen todennäköisesti lahjoittaa myös vähäosaisille.
MInä olen tienannut välillä kohtuullisesti, mutta myös nauttinut elämästä. Työeläkkeeni tulee olemaan riittävä ja iso kämmpä on saatu maksettua. MInä en ole fantastisen rikas mutta ainoalle lapselle jää miljoonan perintö. Tuen muutaman kympin kiinteällä maksulla SPR:ää ja Unicefia sekä yhtä ympäristöjärjestöä ja maksan veroni venkuroimatta, en esim teetä pimeitä pikkuhommeleita. Toimin myös yhdessä järjestössä joka jakelee jonkin verran rahaa.[/quote]
Luulen, että omalla kohdalla varakkuus tarkoittaa sitä, että en ajattele rahaa juurikaan. Ei ole koskaan tarvinnut (e ole koskaan tarvinnut esimerkiksi asuntolainaa) enkä näin ollen ajattele muidenkaan taloudellista tilannetta, elleivät he tuo sitä esille. Ja minun maailmassani sitä ei tuoda esille. Luulen olevani aika tyypillinen kohtuuvarakas (en fantastisen rikas) tässä suhteessa.
"Kaikki tuntemani varakkaat ovat mukana hyväntekeväisyystyössä tavalla tai toisella. Mutta ajattelin aloitusta siten, että konkreettisesti puhutaan suomalaista köyhistä. Täällä köyhyys on vähän toisenlaista kuin absoluuttisen köyhyyden maissa.
"Köyhyys on aina suhteellista. Jossain maassa kaikkein köyhimmät nukkuvat kadulla ja yrittävät joka päivä saada rahaa sen päivän ruokaan. Suomessa niin ei voi elää. Lapset otettaisiin heti pois sellaiselta perheeltä. Talvella voisi kohdata kuolema. Silti täällä on köyhiä. Yhtenä vuonna erään avustusjärjestön työntekijä kertoi, että Suomessa on heidän käsityksensä mukaan 900 000 köyhää ja pienituloista. Se on valtava määrä ihmisiä maassa, jossa on 5,5 miljoonaa ihmistä. Köyhyys on sitä, kun ei ole ylimääräistä rahaa. Toimeentulotukea saavilla ei edes saa olla mitään säästössä, niinpä. Kun vaatekaupassa on hyvä tarjous, köyhä ei voi ostaa sitä. Kun kirpparilla on kiva vaate, se on väärää kokoa. Kun jossain perheessä lapsi toivoo 7€ maksavaa tavaraa joskus harvoin, hänelle tarjotaan eioota. Huoli, pelko ja häpeä omasta tilanteesta on köyhällä aina mielessä. Itse pelkään sairauksia. Pari vuotta sitten meni satasen verran, kun bakteeri iski ja jouduin menemään päivystykseen. Sieltä tuli lasku ennen kuin olin terve. Piti ostaa lääkettä ja sairaahoitaja tuli kotiin lisäämään suonensisäistä lääkettä ja kaikesta tuli erillinen lasku. Kun niukkuus jatkuu kauan, ihminen väsyy eikä enää toivo parempia aikoja. Silloin ihmisille on raskasta, jos parempiosaiset pilkkaavat ja vähättelevät heitä.
Alue: Aihe vapaa
Ei, vaan äitini on YKSI KÖYHÄ! Haluaisin vastauksia esittämiini kysymyksiin. Miten hoitaisit esimerkin köyhän köyhyyden?
Ei ole kysymys äidistäni. Sanotaan, että hän on Maija. Tilanne on Maijan tilanne, nyt, ratkaise siitä se köyhyys, niin, että 100 000 _samanlaista_ Maijaa voi ratkaista sen samoin. (Eli ehkä se rikas aviomies ei ole ratkaisu. Eikä muutenkaan sellainen toisista riippuva ratksiu, vaan Maijan autonominen ratkaisu. Tänks.)
Ap