Lue keskustelun säännöt.
Mitä voi vaatia ”kotiäidiltä” ?
02.02.2015 |
Vaimo on kotona kotihoidontuella kahden lapsemme kanssa (12kk ja 2,5v). On kuulemma pirun rankkaa, omaa aikaa ei ole yhtään ja mitään ei ehdi tehdä. Ennen teki ruuan päivällä, mutta nyt on ruvennut tekemään senkin vasta illalla, kun minä olen kotona. Lapsia ei käytä ulkona koskaan päivällä, (ei siis kertaakaan ole käyttänyt) minä käytän sitten kun olen tullut töistä ja viikonloppuisin käymme yhdessä. Kotia en saa soittaa ennen kl.12 koska lapset saattavat nukkua, vaimo pitää lapset nukkumassa aamulla niin pitkään kuin mahdollista, yleensä 10.30-11.30 välillä sitten heräävät. Minun mielestä kotona ehtisi kyllä jotain tekemään päivän aikana, ainakin lapsien olisi hyvä päästä ulkona käymään. Tietenkin on hankalia päiviä jolloin ei mitään ehdi, mutta eipä niitä jokapäivä ole. Mielestäni tiskikoneen voisi täyttää ja laittaa päälle, sitten toisena päivänä pyykkikoneen, kolmantena imuroida jne.
Minä olen kotona, ja silloin yleensä kokoajan lasten kanssa, töiden jälkeen kl.16:sta-nukkumaan menoon ja viikonloppuisin kokoajan. Minä nukutan lapset illalla ja yölläkin yleensä herään ja hoidan asiat jos lasten huoneesta itkua kuuluu. Omaa aikaa vaimo voisi käyttää arkisin ja viikonloppuisin, mutta mihinkään ei lähde. Kuitenkin valittaa kokoajan ettei ole omaa aikaa, no eipä ole minullakaan, työssä käynti nyt ei ihan omaa aikaa ole. Poissa kotoa olen siis kl.6.30-kl.16.
Olen ehdottanut että minä voisin jäädä kotiin isäkuukaudelle ja vaimo olisi töissä, tai että minä jäisin lopuksi ajaksi kotihoidontuella kotiin ja vaimo menisi töihin, mutta se ei käy missään nimessä vaimolle.
Arvon AV-mammat, mikä olisi kohtuullista mitä voin vaatia että vaimo päivän aikana tekee kotona?
Kommentit (133)
Nyt ei kuullosta normaalilta tuollainen. Kyllä lasten tulee edes ulos päästä! Vaikka muuten olenkin kotihoidon kannattaja, voisi tuossa tilanteessa olla paikallaan hommata lapsille päiväkotipaikka. Tai oliko vaihtoehtona, että itse jäisit kotiin? Se masennushomma kannattaa selvittää, mutta siinäkin tapauksessa minusta missään nimessä vaimon paikka ei ole lasten kanssa neljän seinän sisällä, ei tee lapsille hyvää majailla päivästä toiseen masentuneen ihmisen kanssa joka ei mitään tee. 2,5-v jo "auttaa" aika kivasti kotitöissäkin ja tarvitsisi sen mallin jostain.
Olen itse neljän lapsen kotiäiti (2, 5, 7 ja 9) ja takana on yksi synnytyksen jälkeinen masennus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpäs taas ymmärretään ja paapotaan. Muija on LAISKA - mites kun täällä mammat valittaa että mies ei tee työpäivän jälkeen muuta kuin katsoo telkkaria niin kuorossa huudetaan että JÄTÄ SE. Ihan uskomatonta, nainen on kotona päivät ja sitten odottaa että mies tekee työpäivänsä jälkeen kaikki kotihommatkin kun muija ei ole "ehtinyt".
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 15:29"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 14:29"]
Kuulostatpa ihanalta mieheltä.
[/quote]
Juu
[/quote]
Tossun (tai tussun) alla oleva vässykkä, jos suostuu tuollaiseen järjestelyyn.
Itselläni oli vakava anemia (en tajunnut sitä aluksi) vuosia synnytyksen ja keskenmenon ja yöimetysten jäljiltä. En jaksanut paljoa mitään tehdä, tai tein kyllä väkisin mutta saatoin uupua sitten täysin. Mies sätti ja meuhkasi jatkuvasti ja kävi päälle ja se vain pahensi uupumusta. Erosimme sitten. Kilpirauhasen vajaatoiminta on toinen, joka aiheuttaa noita oireita.
Yksi vinkki: ole armollinen vaimollesi.
Yritä puhua. Kerro, mitä olet huomannut ja kerro, että olet huolissasi hänen jaksamisestaan.
Sitä minäkin olisin tarvinnut sen sijaan, että toinen tulee kotiin ja äksyilee, miksen ole taaskaan saanut sitä sun tätä aikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 09:24"]
Kylläpäs taas ymmärretään ja paapotaan. Muija on LAISKA - mites kun täällä mammat valittaa että mies ei tee työpäivän jälkeen muuta kuin katsoo telkkaria niin kuorossa huudetaan että JÄTÄ SE. Ihan uskomatonta, nainen on kotona päivät ja sitten odottaa että mies tekee työpäivänsä jälkeen kaikki kotihommatkin kun muija ei ole "ehtinyt".
[/quote]
Minun kokemus kyllä on, että jos mies on kotona yhtä lasta hoitamassa, mies on sankari, vaikka koti olisi vaimon kotiin tullessa kuin pommin jäljiltä ja kaikki muutkin kotityöt tekemättä. Mies on kuitenkin tälloin ansainnut loppuillan vapaaksi ja voi sanoa heippa ja lähteä omiin harrastuksiinsa. Äiti hoitaa lapsen ja kotityöt illan aikana (joka venyy puolille öin, koska mies nukuttaa lapsella 3 h:n päiväunet). Lapsen yöheräilytkin hoiti luonnollisesti äiti, koska isä muuttui agressiiviseksi, jos hänen oikeuteensa nukkua joka yö hyvin kajottiin. Viikonloput on luonnollisesti myös miehen vapaa-aikaa, sillä täytyyhän hulttiotunnekylmäntöissäkäyvänäidin edes viikonloput omistaa täysin lapselleen.
Toisen lapsen kohdalla en antanut miehelle mahdollisuutta jäädä sankarikoti-isäksi, vaikka kuinka moni nainen minulle mieheni ihanuutta hehkutti. Yksikään näistä hehkuttajista ei kyllä kysyttäessä ollut valmis itse menemään töihin ja vastaamaan kaikista kotitöistä sekä lapsen hoidosta täysin iltaisin, öisin ja viikonloppuisin sekä maksamaan kaikki talouden menot.
Aika paljon tuntuu ymmärrystä kotiäidille löytyvän. Ap:han kertoi haluavansa jäädä hoitamaan lapsia, mutta vaimolle ei käynyt. Lienee aika yleistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 09:26"][quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 15:29"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 14:29"]
Kuulostatpa ihanalta mieheltä.
[/quote]
Juu
[/quote]
Tossun (tai tussun) alla oleva vässykkä, jos suostuu tuollaiseen järjestelyyn.
[/quote]Hyvä että joku huolehtii lapsista, ulkoiluttaa yms. Sellainen mieskö sitten on lassukka?
Millanen vaimosi oli ennen? Siitä tiedät oliko kyseessä uusavuttomuus vai laiskuus. Kyseessä voi olla niinkin yksinkertainen asia kuin ravintoainepuutos kahden raskauden ja imetyksen jäljiltä. Nyt siis beroccaboost ainakin käyttöön ja huomio ruokavalioon. Mikäli tämä ei näytä tuovan muutosta, keskustele vaimosi kanssa ja hankkikaa neuvolan kautta perheterapeutti käymään kotona. Todennäköisesti vaimosi kärsii itsekin saamattomuudestaan, joten syyllistäminen vain pahentaa tilannetta. Tuo esiin muutostarvetta sitä kautta, egtä näet ettei vaimokultasi voi hyvin. Neuvolan kautta perhetyöntekijä voisi myös esim. tulla ulkoiluttamaan koko porukkaa. Paljon tsemppiä sinulle ja perheellesi. Muistathan pitää huolta myös itsestäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on siis 1,5v ikäeroa lapsilla? Miksi? Vaimosi ei millään ole ehtinyt toipua fyysisesti ja henkisesti ensimmäisesta raskaudesta ja synnytyksestä kun on jo jäänyt odottamaan seuraavaa. Hän on todennäköisesti aivan loppu. Ja niin olet kohta sinäkin. Tuo kotoa ulos pääseminen olisi nyt ihan kaiken a ja o vaimosi jaksamisen kannalta. Onko lähistöllä jotain asukaspuistoa tai mll kerhoa, johon vaimosi voisi lasten kanssa mennä? Ja tiedän, että lähteminen on vaikeaa, mutta nyt se on pakko, muuten tuosta ei hyvää seuraa. HIenoa, että jaksat ja haluat olla lastesi kanssa illat ja viikonlopout, kaikista miehistä ei tuohon ole, mutta tarvitsethan sinäkin omaa aikaa. Eli nyt istutte alas selvitätte nuo lapsikerhot, tuo 2,5v ihan oikeasti nauttisi jo ikäistensäkin seurasta silloin tällöin. Ja sitten sovitte yhden illan per viikko per aikuinen joka on omaa harrastusta varten, vaikka se olisi iltakävely, mutta 1-2h ulkona kotoa, ja sinnekkin on sitten kummankin aina pakko lähteä. Tsemppiä ja voimia, teille molemmille, ainoa lohtu tuossa on, että kun nuo teidän lapset on 12 ja 10, tilanne on ihan toinen.
Monet äidit on tuollaisia. Ei ole hyvä lapsille, mutta minkäs sille voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 13:42"]Joo, vaatia oli väärä ilmaisu.
Ap.
[/quote]
Tavallaan väärin mutta on siinä hiven oikeaakin muotoa, minusta on oikein pohtia omaa jaksamista tuolta pohjalta kuin aloituksesi kertoi: mitä jaksaa tehdä ja mikä kertoo kiinnostaa. Tätä voi puhua kumppanille rakentavammin näin että toinen pysähtyy arvioimaan itseään kuin syyttää rakastaan "joka ei ole tehnyt taaskaan mitään". On hienoa tehdä yhdessä ja auttaa tekemällä itse mutta auttaako se vai mahdollistaa tilanteen jatkumisen?
Asioista täytyy puhua niiden oikeilla nimillä. Ja saat kertoa huolesi.
Se on minusta jo suurempi ongelma jos kasvatus ja rytmi muuttuu lapsilla ja teillä eroaa näkemys siitä. Jos välttelet puhetta niin se kertoo ehkä miten välttelet konflikteja?
Minusta teidän kuuluu mennä neuvolaan ja pyytää aika perheneuvolaan.
Ota asia puheeksi, älä syytä vaan kerro huolesi. Olette kaksi aikuista ja teidän kuuluu sopia näitä asioita. Puhutaan loppujen lopuksi pienistä asioista. Tämä on kuitenkin muuttunut suureksi.
Kumppanin väsymys on varmasti aitoa. Joten mikä siihen avuksi?
Jos sinäkin väsyt niin mitä sitten teette?
Puhukaa toisillenne!!!! Ihan turhaudun puolestasi. Miten te saisitte arjen nautittavaksi?
Se on masentunut. Ihan samanlainen tilanne oli meillä. Sitten menin lääkäriin ja lääkitys päälle. Minusta löytyi ihan uusi ihminen ja alkoi taas saada aikaiseksi muutakin kuin vain huolehtia siitä, että lapset pysyvät hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona 2 pientä lasta hoitavan vanhemman pitäisi minun mielestäni ehtiä toisen työpäivän aikana tehdä nämä jutut:
- viedä lapset ulkoilemaan 1-2 krt (2. kerta voi olla myös vasta illemmalla)
- tehdä aamupala, päiväruoka, välipala ja syöttää lapset
- siivota ne sotkut, jotka syntyvät päivällä
- hoitaa tiskit ja pyykit, koska ne eivät kuitenkaan vie paljon aikaa
- iltaruoka ehkä, tai sitten sen voi tehdä kun työvanhempi palaa kotiin, riippuu mm. työajoista.
Viikkosiivoukset ja pihatyöt ym. voidaan sitten tehdä illalla tai viikonloppuna, kotivanhempi voi ne hoitaa ja työvanhempi olla sillä aikaa lasten kanssa, koska ei ehdi nähdä heitä niin paljon.
Lasten päiväuniaikaan soisin kotivanhemman lepäävän - se on "työpäivän ruokatunti".
JOS kotivanhempi ei saa nukuttua tarpeeksi öisin vauvan kovan valvomisen takia, niin siinä tapauksessa riittää, että syöttää ja ulkoiluttaa lapset. Päiväruuankin voi tehdä valmiiksi jo illalla. Tätä vaihetta ei kestä ikuisuuksiin, joten se työvanhemman vain tulee kestää.
Jos kotivanhempi vaikuttaa laiskalta tai masentuneelta, niin asiasta kannattaa jutella ja miettiä pitääkö käydä vaikka lääkärissä vai riittääkö puolison kannustaminen.
Meillä on sama juttu. Venyvät aamulla sängyssä 10 asti, syövät aamupalaa 11 jälkeen, eivät ehi ulos ku on aika tehä ruokaa kun tulen 14 töistä. Eivät siis tee oikein mitään päivisin. Lasten päiväuniaika siirtyy ja illalla nukkumaanmeno venyy... en saa heitä ymmärtämään että 7:30-8 viimeistään ylös, aamupala heti ja 9-10 ulkoilemaan. Sitten sisälle vähä leikkimään ja välipalaa, lapset päiväunille ja siinä olis hetki omaakin aikaa, sais illalla lapset nukkumaan 8-9 välillä ja meillekkin jäis yhteistä aikaa. Loppupeleissä kaikkien olo virkeämpi ja jotain tulis tehtyäki. Tuota vaimo ei ota tosissaan. Voihan se sitte masentaakki, mutta siihenki auttaa jos vähä skarppais edes. Tuntuu etteivät saa edes astioita koneeseen kun on pikkuapulaisia, kuitenkin mä saan ja paljon muutakin...
huoh huoh ja vielä kerran huoooooh. jos aloitus olisi naisen tekemä, että mies ei tee kotona mitään, kun on lasten kanssa päivät, ni KUKAAN ei puhuis masennuksesta ja silittelis päätä, vaan mies lynkattaisiin samantien JSSAP meiningillä :D:D:D:D t. kotiäiti kanssa (ja joo, tottakai voi oikeastikin olla masista taustalla, mutta silti, huvittavaa...)
Täällä samanlainen äiti kuin ap:n vaimo. Neljä kuukautta on mennyt hammasta purren ja itkien kun olen niin tolkuttoman väsynyt, kiukkuinen ja ärtynyt. Lapset ja mies ovat ihania ja haluaisin tehdä heidän kanssaan ja kotona ylipäätään vaikka mitä. Ennen olin se pullantuoksuinen ulkoileva kotiäiti, nyt ei hangessa näy edes leikin jälkiä. Nyt toivon vain että saisin nukkua, eikä se edes vie väsymystä pois. Mammakavereitakaan en halua enää kylään kun en jaksa olla sosiaalinen. Mies tajusi onneksi tilanteen kun ilmoitin, että ei voi mennä töihin, koska en jaksa nousta hoitamaan lapsia. Hän otti töistä vapaata ja patisti lääkäriin ja nyt on labrat otettu. Tuloksia odotellessa. Ap, laita vaimo lääkäriin.
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 10:40"]Meillä on sama juttu. Venyvät aamulla sängyssä 10 asti, syövät aamupalaa 11 jälkeen, eivät ehi ulos ku on aika tehä ruokaa kun tulen 14 töistä. Eivät siis tee oikein mitään päivisin. Lasten päiväuniaika siirtyy ja illalla nukkumaanmeno venyy... en saa heitä ymmärtämään että 7:30-8 viimeistään ylös, aamupala heti ja 9-10 ulkoilemaan. Sitten sisälle vähä leikkimään ja välipalaa, lapset päiväunille ja siinä olis hetki omaakin aikaa, sais illalla lapset nukkumaan 8-9 välillä ja meillekkin jäis yhteistä aikaa. Loppupeleissä kaikkien olo virkeämpi ja jotain tulis tehtyäki. Tuota vaimo ei ota tosissaan. Voihan se sitte masentaakki, mutta siihenki auttaa jos vähä skarppais edes. Tuntuu etteivät saa edes astioita koneeseen kun on pikkuapulaisia, kuitenkin mä saan ja paljon muutakin...
[/quote]
Minusta tämä pitkään nukkuminen aamusta on pahin ongelma, sitten ei ehditä tekemään muuta kuin syömään ja katsomaan piirrettyjä ennen kuin olen kotona. Tästä ja muustakin olen vaimolle puhunut kyllä.
Ap
Suosittelen keskustelemaan äidin kanssa ja kuuntelemaan mitä hän kertoo voinnistaan.
Äidillä voi olla vaikka ravintoainepuutos tai joku sairaus, vaikkapa anemia tai diabetes. Kun pienten lasten kanssa yöt ovat rikkonaisia, yhtenäinen uni kaukainen muisto vain, ja väsymys kuuluu asiaan, saattaa väsymyksen syyt jäädä tutkimatta. Tuki ja apu voi olla paikallaan, että saa aikaa käydä vaikkapa tarkastamassa ne veriarvot.
Vaatimalla ja laiskaksi tuomitsemalla saa eron pian aikaiseksi. Se ei ikinä ole paras ensisijainen ratkaisu lapsille eikä puolisoille, jotka ovat perhettä lähteneet yhdessä perustamaan. Ennemmin kannattaisi suunnitella yhdessä puolison kanssa millaista perhe-elämää ollaan luomassa ja miten tämän hetken haasteista selvitään.
Kodin- ja lastenhoito on ihan vaativaa hommaa, uusi ammatti tavallaan. On naisia jotka ovat tumpeloita kotihommissa, mutta taitavia ammatissaan tai jossain muussa. Tuskin vaatimalla tai tuomitsemalla saa tumpelosta kätevää emäntää. Jokainen perhe luo oman tapansa olle perhe ja hoitaa hommat. Suosittelen keskustelemista rakentavassa hengessä.