Lue keskustelun säännöt.
Mitä voi vaatia ”kotiäidiltä” ?
02.02.2015 |
Vaimo on kotona kotihoidontuella kahden lapsemme kanssa (12kk ja 2,5v). On kuulemma pirun rankkaa, omaa aikaa ei ole yhtään ja mitään ei ehdi tehdä. Ennen teki ruuan päivällä, mutta nyt on ruvennut tekemään senkin vasta illalla, kun minä olen kotona. Lapsia ei käytä ulkona koskaan päivällä, (ei siis kertaakaan ole käyttänyt) minä käytän sitten kun olen tullut töistä ja viikonloppuisin käymme yhdessä. Kotia en saa soittaa ennen kl.12 koska lapset saattavat nukkua, vaimo pitää lapset nukkumassa aamulla niin pitkään kuin mahdollista, yleensä 10.30-11.30 välillä sitten heräävät. Minun mielestä kotona ehtisi kyllä jotain tekemään päivän aikana, ainakin lapsien olisi hyvä päästä ulkona käymään. Tietenkin on hankalia päiviä jolloin ei mitään ehdi, mutta eipä niitä jokapäivä ole. Mielestäni tiskikoneen voisi täyttää ja laittaa päälle, sitten toisena päivänä pyykkikoneen, kolmantena imuroida jne.
Minä olen kotona, ja silloin yleensä kokoajan lasten kanssa, töiden jälkeen kl.16:sta-nukkumaan menoon ja viikonloppuisin kokoajan. Minä nukutan lapset illalla ja yölläkin yleensä herään ja hoidan asiat jos lasten huoneesta itkua kuuluu. Omaa aikaa vaimo voisi käyttää arkisin ja viikonloppuisin, mutta mihinkään ei lähde. Kuitenkin valittaa kokoajan ettei ole omaa aikaa, no eipä ole minullakaan, työssä käynti nyt ei ihan omaa aikaa ole. Poissa kotoa olen siis kl.6.30-kl.16.
Olen ehdottanut että minä voisin jäädä kotiin isäkuukaudelle ja vaimo olisi töissä, tai että minä jäisin lopuksi ajaksi kotihoidontuella kotiin ja vaimo menisi töihin, mutta se ei käy missään nimessä vaimolle.
Arvon AV-mammat, mikä olisi kohtuullista mitä voin vaatia että vaimo päivän aikana tekee kotona?
Kommentit (133)
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 10:40"]Meillä on sama juttu. Venyvät aamulla sängyssä 10 asti, syövät aamupalaa 11 jälkeen, eivät ehi ulos ku on aika tehä ruokaa kun tulen 14 töistä. Eivät siis tee oikein mitään päivisin. Lasten päiväuniaika siirtyy ja illalla nukkumaanmeno venyy... en saa heitä ymmärtämään että 7:30-8 viimeistään ylös, aamupala heti ja 9-10 ulkoilemaan. Sitten sisälle vähä leikkimään ja välipalaa, lapset päiväunille ja siinä olis hetki omaakin aikaa, sais illalla lapset nukkumaan 8-9 välillä ja meillekkin jäis yhteistä aikaa. Loppupeleissä kaikkien olo virkeämpi ja jotain tulis tehtyäki. Tuota vaimo ei ota tosissaan. Voihan se sitte masentaakki, mutta siihenki auttaa jos vähä skarppais edes. Tuntuu etteivät saa edes astioita koneeseen kun on pikkuapulaisia, kuitenkin mä saan ja paljon muutakin... [/quote] Minusta tämä pitkään nukkuminen aamusta on pahin ongelma, sitten ei ehditä tekemään muuta kuin syömään ja katsomaan piirrettyjä ennen kuin olen kotona. Tästä ja muustakin olen vaimolle puhunut kyllä. Ap
[/quote]
Meilläkin aamulla pitkään nukkuminen aiheutti saamattomuutta. Mihinkään harrastuksiin ei ehtinyt, eikä oikeastaan jaksanut. Tilanne muuttui, kun aloin heräämään ja herättämään lapsen ajoissa.
T. Kotiäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä on nyt keskustelu kotona ja sovittu että aamulla herätys aiemmin ja ulkona pyrkivät käymään aamupäivällä. Saa sitten nähdä miten käy.
Ap
Minusta tuli just tuollainen jossain vaiheessa toisen lapsen syntymän jälkeen. Sitten onneksi selvisi kilpirauhasen vajaatoiminta ja lääkityksen saatuani olen jaksanut taas niin kuin normaali ihminen. Meilläkin lasten isä onneksi teki yhtä paljon lasten hyväksi kuin ap, mitä arvostan. Mihinkään vaan ei saanut otetta, aina väsytti ihan helvetisti ja aloitekyky katosi täysin ja ulkonakin palelin niin, että ulkoilua tuli välteltyä senkin takia.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 22:31"]Jos toinen on kotona, voi häneltä odottaa, että lapset ovat olleet hyvässä hoidossa- nro1!
Jos ollaan paljon askarreltu ja ulkoiltu/kyläilty yms. ei ruoan välttämättä tarvtse olla valmiina. Jos on peruspäivä voi olettaa, että lasten lisäksi koti on ok kunnossa (suht koht siisti, pyykit ok, ruoka ok).
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 00:09"]
Tästä on nyt keskustelu kotona ja sovittu että aamulla herätys aiemmin ja ulkona pyrkivät käymään aamupäivällä. Saa sitten nähdä miten käy. Ap
[/quote]
Tsemppiä, toivottavasti asiat lähtevät rullaamaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti vaimosi on kunnossa, niin henkinen ja/tai fyysinen puoli.
"]Meillä on sama juttu. Venyvät aamulla sängyssä 10 asti, syövät aamupalaa 11 jälkeen, eivät ehi ulos ku on aika tehä ruokaa kun tulen 14 töistä. Eivät siis tee oikein mitään päivisin. Lasten päiväuniaika siirtyy ja illalla nukkumaanmeno venyy... en saa heitä ymmärtämään että 7:30-8 viimeistään ylös, aamupala heti ja 9-10 ulkoilemaan. Sitten sisälle vähä leikkimään ja välipalaa, lapset päiväunille ja siinä olis hetki omaakin aikaa, sais illalla lapset nukkumaan 8-9 välillä ja meillekkin jäis yhteistä aikaa. Loppupeleissä kaikkien olo virkeämpi ja jotain tulis tehtyäki. Tuota vaimo ei ota tosissaan. Voihan se sitte masentaakki, mutta siihenki auttaa jos vähä skarppais edes. Tuntuu etteivät saa edes astioita koneeseen kun on pikkuapulaisia, kuitenkin mä saan ja paljon muutakin... [/quote]
Minusta tämä pitkään nukkuminen aamusta on pahin ongelma, sitten ei ehditä tekemään muuta kuin syömään ja katsomaan piirrettyjä ennen kuin olen kotona. Tästä ja muustakin olen vaimolle puhunut kyllä. Ap"
Mihin ihmeeseen tämän päivän vanhemmilla on noin kova kiire ja hoppu, että lapsetkin pitäisi herätä jo klo 7 jälkeen ja yöunille jo ilta 8:lta? Milloin työssä käyvä vanhempi viettää aikaa lastensa kanssa, jos palaa töistä esim. 17.00 jälkeen, eihän siinä jää kuin pari kolme tuntia.
Muistan oikein hyvin, kun aikoinaan kotihoitolakia suunniteltiin, kun monet vanhemmat riemuitsivat, että alle 3-vuotiaat lapset saisivat nyt viettää leppoisia aamuja vanhempansa seurassa, ilman kiirettä ja suorituspaineita, mutta tämän päivän vanhemmat asettavat suuremmat paineet lapselle kuin ennen, jopa pari vuotiaiden pitäisi olla jo 9.00 ulkona, jotta elämästä saataisiin kaikki mahdollinen irti. Kotihoitolaki luotiin lapsen tarpeista ja juuri lasta varten, jota yhteiskunta tukee rahallisesti, eikä alunperin tarkoituskaan ollut tukea lapsiperheiden kodinhoitoa tai parisuhdetta, vaan lapsen oikeuksia hyvään lapsuuteen ensimmäisinä elinvuosina. Kommenteista päätellen, kotihoidonlaki näyttää kääntyneen aivan päälaelleen, jossa lapsen etu on toissijainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos toinen on kotona, voi häneltä odottaa, että lapset ovat olleet hyvässä hoidossa- nro1!
Jos ollaan paljon askarreltu ja ulkoiltu/kyläilty yms. ei ruoan välttämättä tarvtse olla valmiina. Jos on peruspäivä voi olettaa, että lasten lisäksi koti on ok kunnossa (suht koht siisti, pyykit ok, ruoka ok).
Lapset tuppaa nukkumaan tietyn määrän vuorokaudesta... Tiedoksi sille joka ihmetteli miksi jo klo9 ulos... Jos rytmi on sellainen, että lapset herää klo 10-11 aamulla niin menevät myös nukkumaan klo 22-24 lapsesta riippuen! Mites vähän töihin menevä vanhempi nukkuu tai missä on aikaa parisuhteelle? Kyllä parempi on että koko perhe on samalla rytmillä kuin että töihin menevä vanhempi herää klo klo7, on töissä 8-16 ja muu perhe herää klo10-11. Eikä siinä edes mikään kiire tule jos herätään klo 7, ihmetellään ja leikitään ja syödään aamupalaa ja kahden tunnin kuluttua heräämisestä ollaan ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Kyllä minusta kotiäidin kuuluu tehdä suurin piirtein se sama kuin päiväkodin täditkin tekee, kotiäidillä vielä se luksus että harvoin on kiire mihinkään - se kiire nimittäin luodaan itse. Paykko ei ole harrastaa yms. mutta kyllä minusta on pakko pitää lapset hyvällä hoidolla. Ap:n vaimo on laiska"
Jos kotiäiti tekisi saman kuin päiväkodin täti, hän keskittyisi lapsen hyvinvointiin, hoivaa ja lapsen tarpeisiin 100%.
Päiväkodin täti EI siivoa, ei tee ruokaa lapsille, ei pyykkää, ei käy kaupassa, ei hoida puutarhaa ja lumitöitä vaan niitä tekevät aivan muut henkilöt, eikä hoida työaikana parisuhdettaan, vaan päiväkodin tädin keskittyvät 100% lapsen hyvinvointiin, hoivaan ja lapsen tarpeisiin ja se lienee myös kotihoidonlain tarkoitus, silloin kun lapsi on alle 3-vuotias.
Onko vaimolla kavereita? Harrastaako itse mitään tai harrastaako lasten kanssa? Nämäkin auttavat jaksamisessa henkisessä ja fyysisessä mielessä! Pidä huolta vaimostasi, kyse ei välttämättä ole laiskuudesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikille ei vain sovi kotonaoleminen. Vaikka lapsia kuinka rakastaa ja muuten on toimelias ihminen. Itse aivan kuin käperryin johonkin ahdistukseen ja tunsin olevani vankilassa. Jos mieheni olisi ehdottanut vaihtoa, olisin mennyt kiljuen töihin. Minulla puolestaan oli se, että hengattiin koko ajan ulkona tai talvisin kerhoissa yms, sillä ahdistuin kotona vaivan valtavasti.
Mitäs jos varovasti kyselisit vaimolta, miten hän itse näkee tilanteensa ja elämänsä? Voihan olla, että vaimolla on hyvin realistinen käsitys ja selitys? Ylipäätään kannustan _keskustelemaan_. Kuulostaa näin ulkopuoliselle, että vaimo voi tavattoman huonosti. Ja 1,5v ikäero lapsilla.... itse olisin seonnut jo siihen.
No itsekin pitkään kotona olleena (8v tulee kohta), sanoisin, että kaikkea muuta kun ok tuollainen rytmi. Ja että joko se vaimo rupeaa tekemään jotain, haet apuaja hän ottaa sen vastaan, tai sit sinun vuoro jäädä kotiin. Tuo ei ole todellakaan ok! Vanhemmilla on molemmilla oikeus saada (illalla!) omaa/yhteistä aikaa ilman lapsia, ei niin että ne kakarat valvoo puolille öin siellä. Ja jos asutte jossain kerrostalossa, niin vielä vähemmän tuo on ok. Monella muullakin on peräkkäin syntyneitä lapsia, ruuat, pyykit ja normaalit kotityöt ja meillä toisilla vielä ne pihahommatkin lasten lisäksi. Ei se ole normaalille ihmiselle ylivoimaista, jos on, niin hommatkaa sitä apua jooko?